Ensimmäisen maahanlaskudivisioonan lääkintähuolto operaatio Market-Gardenissa : "suunnittelu, toteutus ja lopputulos"

Syyskuussa 1944 liittoutuneet suorittivat toisen maailmansodan suurimman maahanlaskuoperaation. Operaatio Market-Gardenilla oli tarkoitus kiertää saksalaisten puolustus ja päättää sota ennen joulua. Operaatiolla ei kuitenkaan päästy siihen lopputulokseen kuin oli haluttu. Brittien ensimmäinen maahanlaskudivisioona tuhottiin lähes kokonaan Arnhemin kaupungissa. Divisioonan 10 000 miehestä noin 8 000 kaatui, haavoittui tai jäi vangiksi. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva ja siinä selvitetään ensimmäisen maahanlaskudivisioonan lääkintähuollon suunnittelua ja toimintaa operaatio Market- Gardenissa. Tutkimusongelmana on: Kuinka ensimmäisen maahanlaskudivisioonan lääkintähuolto toimi operaatio Market-Gardenissa, ja kuinka se toiminnassaan onnistui? Alatutkimusongelmia ovat: - Minkälaisilla perusteilla operaation lääkintähuolto suunniteltiin? - Minkälainen toimintaympäristö lääkintähuollolla oli operaatiossa? - Kuinka lääkintähuollon johtajat onnistuivat tehtävissään? Lähteinä tutkimuksessa on ensimmäisen maahanlaskudivisioonan lääkintähuoltoa käsitteleviä teoksia sekä näiden rinnalla operaatiota yleisesti käsitteleviä teoksia. Tutkimusmenetelmänä on deduktio ja sen rinnalla yksityiskohtien tarkastelussa on induktio. Ensimmäisen maahanlaskudivisioonan lääkintähuolto joutui suurien vaikeuksien eteen Arnhemin taistelun aikana. Operaatiota varten laadittu lääkintähuoltosuunnitelma ei pitänyt paikkaansa kuin kaksi ensimmäistä operaatiopäivää, jonka jälkeen tilanne alueella muuttui jokseenkin kaoottiseksi. Koko divisioona joutui asettumaan puolustukseen pienelle alueelle ja koko lääkintähuolto keskitettiin samalla alueelle. Puolustusalueella lääkintähuolto joutui huolehtimaan jopa 2 000 haavoittuneesta. Suuren potilasmäärän lisäksi lääkintähuoltoa vaikeutti se, että kolmannes lääkintävoimasta oli joutunut saksalaisten vangiksi heti ensimmäisinä päivinä ja viestiyhteydet alueella eivät toimineet. Arnhemissa lääkintähuolto nousi taisteluiden yläpuolelle ja tämä pelasti satojen miesten hengen. Potilaat evakuoitiin taistelun osapuolten sopimuksella saksalaisiin sairaaloihin, jossa he saivat tarvittavaa hoitoa. Taisteluiden päätyttyä Arnhemissa ensimmäisen maahanlaskudivisioonan rippeet vedettiin Rein-joen yli, mutta lääkintähenkilöstö jäi haavoittuneiden kanssa paikoilleen. Henkilöstö otettiin sotavangiksi ja kuljetettiin pois. Haavoittuneita varten perustettiin brittiläinen sotasairaala, jota pyörittivät brittien lääkärit ja lääkintämiehet. Sairaala toimi aina huhtikuuhun 1945 asti, kunnes sen vapauttivat kanadalaiset joukot. Olosuhteet huomioon otettaessa, lääkintähuolto onnistui tehtävässään. Onnistumisen takana oli yksittäisten miesten panos haavoittuneiden puolesta. Myös paikallisten asukkaiden apu lääkintähuollolle oli merkittävä.

Rajaturvallisuus 2020

Tulevaisuuden ennakointi kuuluu olennaisena osana strategiseen päätöksentekoon ja on myös olennainen osa viranomaistoimintaa. Rajaturvallisuus muuttuvana käsitteenä on sidottu poliittiseen päätöksentekoon, turvallisuusympäristöön ja luotuihin uhkamalleihin. Tämän Pro gradu -tutkielman avulla pyrin luomaan käsitykseni mukaisen näkemyksen siitä, millaisena rajaturvallisuus nähdään vuonna 2020. Tutkimusongelma tutkimuksessa on: ”Miten rajaturvallisuus nähdään vuonna 2020?” Tämän lisäksi tutkimuksessa vastaan tutkimuskysymyksiin ”Miten rajaturvallisuus voidaan määritellä EU:n ja Yhdysvaltojen mallien kautta?, ”Miten toimintaympäristön tekijät vaikuttavat rajaturvallisuuteen?” ja ”Miten Rajavartiolaitos toimijana voi vaikuttaa tulevaisuuden rajaturvallisuuteen?” Tutkimuskysymysten avulla pyrin saamaan vastauksen tutkimusongelmaan. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimivat tulevaisuudentutkimuksen teoreettiset lähtökohdat. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa käytän tulevaisuudentutkimuksen metodeihin kuuluvaa skenaariomallinnusta, jossa mielestäni neljän mahdollisen tulevaisuuden skenaarion avulla pyrin vastaamaan tutkimusongelmaan. Skenaariomallinnus on valittu sen moni ulottuvaisuuden johdosta, ja sen avulla olen luonut neljä erilaista käsitystä siitä, mitä tulevaisuus voisi olla. Toimijana eli aktorina tutkimuksessa on Rajavartiolaitos. Tutkimuksessa rajaturvallisuuden käsitys perustuu Euroopan Unionin rajaturvallisuusmalliin. Nykytila nähdään optimaalisena tilana, jota kehitetään tulevaisuuden uhkakuvien, yhteiskunnan muutoksen ja yhdysvaltalaisen rajaturvallisuusnäkemyksen kautta. Tutkimusaineistona käytän julkisia lähteitä ja lähestyn asiaa strategian näkökulmasta. Tutkimuksessa selvisi, että rajaturvallisuuden määrittelemiseen liittyvät olennaisena osana toimintaympäristön tekijät. Näistä tekijöistä on nähtävissä kansainvälisten järjestöjen ja Puolustusministeriön tulevaisuudentutkimusten perusteella viitteitä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Rajaturvallisuus nähdäänkin toimintaympäristönsä tekijöiden kautta ja näkemys voi muuttua riippuen siitä, mikä on todennäköinen toimintaympäristö vuonna 2020. Rajaturvallisuuden käsitteeseen ja ilmiöön pitää myös suhtautua kriittisesti, koska kyseessä on nuori termi ja sen käytännöt ovat vielä muuttuvaisia. Määritetyt ja muuttuvat uhkat globaalissa maailmassa muuttavat myös rajaturvallisuutta ilmiönä. Vuonna 2020 rajaturvallisuuden voidaan todennäköisimmän skenaarion kautta nähdä olevan eurooppalaisessa käsityksessä samantyyppinen kuin nykymuodoltaan. Kuitenkin EU:n integraation kehityksen, uhkakuvien muuttumisen ja globalisoitumisen myötä rajaturvallisuus sopeutuu sisäisen turvallisuuden edellyttämällä tavalla. Vaikka tämänhetkisen näkemyksen mukaisesti todennäköisin skenaario on muuttumattoman kehityksen skenaario, tulee myös toisenlaisiin mahdollisiin maailmoihin varautua. Rajavartiolaitos voi omalla toiminnallaan tulevaisuudessa pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten se reagoi skenaarioiden mukaisiin tulevaisuudenkuviin. Toiminnassaan sen on kuitenkin otettava huomioon mahdolliset yllättävät muutokset.

Asevoimista avustusjärjestö? : asevoimien ja humanitaaristen organisaatioiden välinen yhteistoiminta humanitaarisessa logistiikassa

Kylmän sodan päätyttyä humanitaarisesta avustuksesta on tullut miljardibisnestä. Humanitaaristen järjestöjen määrä on kasvanut samaan aikaan huomattavasti. Siviilien lisäksi myös asevoimien kiinnostus humanitaariseen toimintaan on lisääntynyt. Tämä aiheuttaa väistämättä haasteita asevoimien ja avustusjärjestöjen välil le. Tämä opinnäytetyö on luonteeltaan toiminnallinen. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvailla asevoimien ja humanitaaristen järjestöjen yhteistoimintaa humanitaarisessa logistiikassa. Tutkittavaa aihetta lähestyttiin logistiikan näkökulmasta. Tutkimusongelmana oli: mitä yhteistoimintaa asevoimat ja humanitaariset järjestöt harjoittavat humanitaarisessa logistiikassa? Tässä opinnäyte työssä tarkasteltiin asevoimien roolia humanitaarisessa logistiikassa, yhteistoiminnan lähtökohtia sekä yhteistoiminnan haittoja ja hyötyjä. Tutkimusaineistona käytettiin julkisia kirjallisia lähteitä sekä haastatteluja. Tutkimusmenetelmänä käytettiin hermeneutiikkaa ja aineiston analysoinnissa hermeneuttista kehää. Tällä menetelmällä subjektiivisesta tiedosta voidaan saada objektiivista. On huomioitava, että asevoimat ja avustusjärjestöt käsittelevät yhteistoimintaa eri näkökulmista. Opinnäytetyössä ilmeni, että asevoimien rooli humanitaarisessa logistiikassa ei ole yksiselitteinen. Lähtökohta kuitenkin on, että asevoimia ei ole tarkoitettu humanitaariseen toimintaan; vaarana on, että humanitaariseen toimintaan kytketään sotilaallisia ja poliittisia päämääriä vaarantaen humanitaariset periaatteet. Poikkeuksellisissa tilanteissa asevoimien logististen resurssien käyttö on edellytyksenä hätäavun toimittamisessa katastrofin uhreille. Tällaisissa tapauksissa asevoimien roolina on tukea humanitaarisia järjestöjä, jotka ovat humanitaarisen logistiikan ammattilaisia. On tärkeää muistaa, että avustusjärjestöillä ja asevoimilla on eriävät tehtävät ja mandaatit. Toimintaa ohjaavat erilaiset toimintatavat, tavoitteet ja intressit. Yhteistoiminnan lähtökohtiin vaikuttaa myös katastrofin laatu. Luonnon aiheuttamissa katastrofeissa yhteistoiminta on ongelmattomampaa kuin monitahoisissa kriiseissä. Asevoimien ja avustusjärjestöjen väliseen yhteistoimintaan liittyy sekä hyötyjä että haittoja. Asevoimien ja humanitaaristen järjestöjen välinen yhteistoiminta tulee nähdä mahdollisuute- na, jonka avulla katastrofin kokonaisvaltaisesta hoitamisesta saadaan tehokkaampaa. Varautumisen ja ennakkosuunnittelun merkitys korostuu, koska sillä on keskeinen merkitys katastrofin reagointivaiheen onnistumisella. Yhteistoiminnan kehittämisen puolesta puhuu myös se, että arvioiden mukaan katastrofit tulevat lisääntymään moninkertaisesti.

Vaikutukseen perustuvat operaatiot merellisessä kriisinhallinnassa

Tutkimustyön tavoitteena on muodostaa selkeä käsitys vaikutukseen perustuvien operaatioiden teoriasta ja tutkia merellisen kriisinhallintaoperaation kehittämisperiaatteita vaikutukseen perustuvien operaatioiden kontekstissa. Kriisinhallintaoperaatioita tarkastellaan Euroopan unionin sotilaallisen kriisinhallinnan toimintaympäristössä ja merivoimakomponentin näkökulmasta. Vaikutusperusteisia operaatioita ei ole Suomessa systemaattisesti tutkittu. Euroopan turvallisuusympäristö on muuttumassa entistä haasteellisemmaksi. Uudet uhkat, joita Eurooppa kohtaa ovat entistä moninaisempia, näkymättömämpiä ja vaikeammin ennustettavissa. Merivoimilla on tulevaisuudessa keskeinen rooli ehkäistäessä levottomuuksien rantautuminen Eurooppaan. Asevoimien näkökulmasta tämän hetkinen kehitystrendi on vaikutukseen perustuvat operaatiot (Effects-Based Approach to Operations, EBAO) ja verkostokeskeinen sodankäynti (Network Centric Warfare, NCW). EBAO:n käytettävyyttä kriisinhallinnassa kehitetään voimakkaasti ja konsepti nähdään mahdollisena ratkaisuna moniin nykyaikaisen kriisinhallinnan haasteisiin ja ongelmiin. Virallisen määritelmän mukaan vaikutukseen perustuvat operaatiot ovat prosessi haluttujen strategisten vaikutusten tai lopputulosten tuottamiseksi vastustajassa. Se pitää sisällään täyden skaalan sotilaallisen voiman ja ei sotilaallisen voiman monipuolista ja kumulatiivista käyttöä taktisella, operatiivisella ja strategisella tasolla.1 Tutkimusongelmana on: Mitkä ovat vaikutusperusteisen operaatiomallin (Effects-Based Approach to Operations, EBAO) tarjoamat edut tai haitat EU:n merellisessä sotilaallisessa kriisinhallintaoperaatiossa? Tutkimusongelma ratkaistaan vastaamalla seuraaviin alaongelmiin: 1. Mikä on vaikutukseen perustuvien operaatioiden teorian sisältö sotilaallisen toiminnan näkökulmasta? 2. Mikä on vaikutukseen perustuvan operoinnin näkökulma monikansalliseen kriisinhallintaoperaatioon? 3. Mitä ovat (EU:n sotilaallisen kriisinhallinnan) mukaiset merelliset kriisinhallintaoperaatiot ja mitkä ovat Suomen intressit EU:n sotilaalliseen kriisinhallintaan? 4. Miten vaikutukseen perustuva toimintamalli ilmenee esimerkin mukaisessa merellisessä kriisinhallintaoperaatiossa? Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia sekä käsiteanalyysia. Vaikutukseen perustuvia operaatioita käsittelevä lähdeaineisto perustuu suurelta osin 2000-luvun alussa Yhdysvalloissa aloitettuun tutkimukseen ja siitä saatuun aineistoon. Kriisinhallintaa koskeva aineisto koostuu pääosin virallisista asiakirjoista sekä aiheeseen liittyvistä uusimmista julkaisuista ja tutkimuksista. Ajankohtaisten julkaisujen ja asiakirjojen tietoa on täydennetty lehtiartikkeleiden ja internetistä saatavilla olevien tietojen avulla. Tutkimusta lähestytään taktiikan näkökulmasta. Tutkielman johtopäätöksinä ilmeni, että keskeisiä EBAO:n etuja merellisessä sotilaallisessa kriisinhallintaoperaatiossa ovat nopea reagointikyky sekä EBAO:n mukainen laajempi näkökulma, jossa huomioidaan liittolaiset, puolueettomat toimijat ja mahdolliset vastustajat entistä paremmin. EBAO on kehitysasteella oleva konsepti, jonka suurimpana potentiaalina pidetään pyrkimystä sotilaiden ja siviilien saumattomaan yhteistyöhön kriisinhallinnan moninaisessa toimintaympäristössä. Konsepti pitää kuitenkin sisällään monta epävarmuustekijää, kuten vaikutusten ja operatiivisen ympäristön ennustamisen. Nykyisellään EBAO ei välttämättä muuttaisi operaatioiden toteutusta konkreettisesti. EU on Suomen kannalta tärkeä foorumi kansainväliseen kriisinhallintaan osallistumiseksi. Kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuminen on keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kansainvälisen ulottuvuuden kehittäminen palvelee myös kansallisen puolustuksen kehittämistä. Suomen puolustusvoimien näkökulmasta on syytä muistaa, että Yhdysvaltojen kaltaisen sotilasmahdin tarpeisiin ja resursseihin suunnitellun konseptin tarkastelussa tulee olla hyvin kriittinen ja realistinen.

Stalin : teräksinen sotilasjohtaja

Josif Vissarionovitš Stalin on yksi 1900-luvun historian tunnetuimmista henkilöistä. Hän kohosi georgialaisesta suutarinpojasta Neuvostoliiton diktaattoriksi, jonka suorasta tai epäsuorasta käskystä miljoonat menettivät henkensä tai joutuivat vankileireille. Stalin toimi myös koko maailman suurimpien asevoimien ylipäällikkönä toisen maailmansodan aikana. Tämä tutkimus on luonteeltaan teoreettinen kirjallisuustutkimus. Stalinin toimintaa sotilasjohtajana käsitellään eri ajanjaksoina silloin, kun hän on ollut suorassa johtosuhteessa punaarmeijaan. Tutkimus on rajattu aikavälille 1918–1945 ja sen painopiste on toisen maailmansodan tapahtumissa. Tutkimusongelmana on: millainen Stalin oli sotilaallisena johtajana? Tutkimuksen lähteet ovat julkaistuja teoksia. Aineisto koostuu pääosin muistelmista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty deduktiivisen päättelyn keinoja. Tutkimusta lähestytään sotilasjohtajuuden näkökulmasta. Olisiko Neuvostoliitto pärjännyt toisessa maailmansodassa ilman Stalinia? Todennäköisesti olisi. Voidaan spekuloida, miten sodassa olisi käynyt, jos Stalin ei olisi tuhonnut Neuvostoliiton pätevimpiä upseereja ja sotataidon kehittäjiä. Todennäköisesti Neuvostoliiton tappiot olisivat olleet paljon pienemmät. Toisaalta Stalin ei sodan alun jälkeen ollut taakaksi Neuvostoliiton sotaponnistuksille. Toisin kuin Hitler, jonka kyvyt sotilasjohtajana vain heikkenivät sodan edetessä, Stalin oppi koko sodan ajan uusia asioita eikä tehnyt samoja virheitä uudelleen. Silti Stalinia voidaan parhaimmillaankin eli vuosina 1944–1945 pitää korkeintaan keskinkertaisena sotilasjohtajana.

Taisteluteknisen osaamisen kehittyminen Virtual Battlespace 2-koulutuksessa

Diplomityöni tavoitteena oli tutkia Panssariprikaatin Panssarijääkärikomppaniassa vuonna 2012 toteutetun Virtual Battlespace 2 – simulaattorijärjestelmän hyötypilotoinnin yhteyttä yksikössä palvelleiden varusmiesten taisteluteknisen osaamisen kehittymiseen. Tutkimuksella on liityntäpintoja Puolustusvoimien maapuolustuksen kehittämisohjelmaan ja se tukee jalkaväen taistelukoulutuksen kehittämistä. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa tutkittava ilmiö on VBS2-järjestelmän koulutuskäytön yhteys ja mahdollinen vaikutus koulutettavien oppimiseen. Ilmiötä tarkastellaan koulutettavien henkilökohtaisten kokemusten ja oppimisen reflektion näkökulmasta. Tutkimuksen viitekehys on muodostettu toimintakyvyn kehittämistä, taisteluteknisen osaamisen rakentumista sekä virtuaalisia oppimisympäristöjä käsittelevistä teorioista. Tutkimusmenetelmänä sovellettiin tapaustutkimusta, jonka empiirinen aineisto kerättiin Panssarijääkärikomppanian varusmiesten ja henkilökunnan teemahaastatteluin. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisen analyysin periaattein. Tutkimuksen tuloksina ilmeni, että VBS2:n käytöllä ja Panssarijääkärikomppanian varusmiesten oppimisella oli heidän kokemuksensa perusteella havaittavissa yhteys. Keskeisenä havaintona VBS2-koulutus auttoi koulutettavia luomaan itselleen mielikuvan tavoitellusta toiminnasta, joka toimi sisäisenä vertailukohtana maastossa toteutettavassa taistelukoulutuksessa. Varusmiesten näkemykset VBS2-koulutuksen vaikutuksista oman taisteluteknisen osaamisensa kehittymiseen vaihtelevat hieman koulutustason ja tehtävän mukaan. Upseerikokelailla ja ryhmänjohtajilla oppimisessa korostuivat taistelukentän tapahtumien sekä oman joukon toiminnan kokonaisuuden hahmottamisen merkitys, jota tuki virtuaalisen oppimisympäristön avulla aikaan saatu poikkeuksellinen havainnollisuus. Miehistön jäsenet kiinnittivät johtajia enemmän huomiota järjestelmän tekniseen toimivuuteen liittyviin seikkoihin sekä eri toiminnallisuuksien realistisuuteen. Henkilökunta koki VBS2-koulutuksen vähentävän erityisesti teoriaoppituntien tarvetta ja nopeuttavan varusmiesten taisteluteknisten aiheiden oppimisprosessia siten, että maastossa toteutettaville soveltaville taisteluharjoituksille on käytettävissä aiempaa enemmän aikaa. VBS2-koulutus tukee käytännön kokemusten perusteella pitkävaikutteisesti maastossa tapahtuvaa taistelukoulutusta. Käytännön taisteluharjoitusten laadun koettiin lisäksi parantuneen varusmiesten ollessa totuttua aiemmin valmiita soveltamaan oppimaansa, sillä tyypillisimmät virheet oli saatu karsittua jo hyvin lyhytkestoisen VBS2-koulutuksen avulla. Yleisesti haastatellut varusmiehet pitivät VBS2:ta mielekkäänä ja motivoivana välineenä nykyaikaisen taistelukentän olosuhteiden ja oman sekä vihollisen toiminnan havainnollistamiseen ja opettamiseen. Myönteisten koulutustulosten aikaan saaminen edellyttää kouluttajilta korkeaa ammattitaitoa sekä VBS2:n käytön monipuolista hallintaa. Järjestelmäalustan tekniseen laatuun, toimivuuteen ja luotettavuuteen on panostettava, sillä erilaisista laitteisto-ongelmista johtuneet häiriötilanteet koettiin yhtenä eniten oppimista haittaavana ja motivaatiota laskevana tekijänä.

Hawk-simulaattorilla kouluttaminen lentokoulutuksen jatkokoulutusvaiheessa

Simulaattorikoulutuksen merkitys lentokoulutukselle on korostunut lentotuntien vähentämisen ja simulaattorilaitteistojen kehityksen myötä. Nykyisillä simulaattoreilla koulutuksen laatu on teknisten parannusten ohella merkittävin tekijä, jolla voidaan vaikuttaa oppimistuloksiin. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten kouluttaja voi toiminnallaan tehostaa oppilaan oppimista simulaattorikoulutuksessa. Tutkimuksessa tuodaan esille simulaattorikoulutuksen teoriaa sekä käytäntöä, joka on rajattu koskemaan HW1-koulutusvaihetta. Tarkoitus on tuoda esille erilaisia tapoja ja toimintamalleja, joita käyttämällä kouluttaja voi edesauttaa koulutettavan oppimisprosessia. Tutkimuksessa tarkastellaan myös HW-simulaattorin ominaisuuksien sekä MLU-päivityksen merkitystä simulaattorilla kouluttamiseen ja oppimistuloksiin. Tutkimusmenetelmänä käytän kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksessa keskitytään kouluttajan pedagogiseen näkökulmaan liittyen simulaattorilla kouluttamiseen. Käsiteltävään ilmiöön perehdyn simulointiin liittyvän kirjallisuuden perusteella. Ilmiön tarkentamiseksi rajaamaani aiheeseen perehdyn lisäksi HW-lentokoulutukseen liittyviin asiakirjoihin. Tutkimukseni empiirisen aineiston hankin haastattelemalla kahta HW-simulaattoria koulutusvälineenä käyttävää Patrian simulaattorikouluttajaa. Tutkimustuloksena todettiin, synteettisen koulutusympäristön erityispiirteiden perusteellinen tunteminen mahdollistaa simulaattoriympäristölle ominaisten koulutusmenetelmien käyttämisen tehokkaasti. Myös yksilöllinen kohtaaminen ja koulutettavan tunteminen ovat avaintekijöitä simulaattorikoulutuksessakin. Koulutettavan taitotason tiedostaminen mahdollistaa simulaattoreille ominaisten koulutusmenetelmien käytön koulutustilanteen haastavuuden optimoimiseksi.

Häivemateriaalit ja -rakenteet lentokoneissa

Häiveteknologian osuus sotilaslentokoneiden kehityksessä on kasvanut viime vuosikymmenten aikana merkittävästi, ja tuoreimmat valmistuneet sekä valmisteilla olevat lentokoneet hyödyntävätkin erilaisin keinoin häivetekniikkaa. Häivelentokoneet eivät ole pelkästään enää Yhdysvaltojen yksinoikeus, vaan erilaisia häivelentokoneita on suunnitteilla eripuolilla maailmaa, esimerkiksi Venäjällä ja Kiinassa. Tutkielmassa tarkastellaan tutkavaimennusmateriaaleja ja -rakenteita, niiden fysikaalisia perusteita ja käyttöä sotilaslentokoneissa. Vaimentavat materiaalit ja rakenteet ovat siitä syystä merkittävässä asemassa häivetekniikasta puhuttaessa, koska ne luovat lopullisen eron tutkapoikkipinta-alan näkökulmasta hyvin muotoiltujen lentokoneiden välille. Tutkielman päätutkimuskysymys on, miten materiaaleilla ja rakenteilla voidaan vaikuttaa lentokoneen häiveominaisuuksiin. Alatutkimuskysymykset puolestaan ovat seuraavat: Mitä ovat aktiivinen ja passiivinen häivetekniikka? Miten häivelentokoneessa häiveominaisuudet on toteutettu? Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista kirjallisuustutkimusta, jonka lähdeaineisto on peräisin julkisista lähteistä (kirjat ja internet-lähteet). Vaimentavat rakenteet tulevat kasvattamaan osuuttaan lentokoneiden häiveominaisuuksista, koska ne mahdollistavat laajalla taajuuskaistalla vaimennuksen ilman, että koneen paino kärsii samanaikaisesti. Vaimentavien materiaalien käyttö puolestaan on vähentymässä, koska teknologian kehityksen myötä lentokoneiden rungon liitoksista on tullut lähes aukottomia, mikä vähentää tutkasäteiden heijastuksia. Tästä seuraa se, että vaimentavilla materiaaleilla ei tarvitse enää torjua väljästä kokoamisesta aiheutuneita heijastuksia, jotka kasvattavat kohteen tutkapoikkipinta-alaa. Uusia innovaatioita häivetekniikan alueella on syntynyt teknisen kehityksen myötä, esimerkiksi älykkäät materiaalit, nanoputket ja plasma stealth. Näiden vaikutukset lentokoneiden häiveominaisuuksiin tulevat selviämään vasta tulevaisuudessa, koska niiden julkiset sovellukset ovat vielä vähäiset. Häiveominaisuuksilla saavutettu hyöty joudutaan punnitsemaan koneen huoltoihin kuluvan ajan suhteen, koska etenkin tutkavaimennusmateriaalit tarvitsevat paljon huoltoa, jotta niiden vaimentavat ominaisuudet säilyisivät. Uusimmissa häivelentokoneissa tutkavaimennusmateriaalien määrää onkin juuri tästä syystä pyritty minimoimaan. Tutkavaimennusrakenteet eivät altistu vaimentavien materiaalien tavoin kulumiselle, jolloin ne eivät tarvitse yhtä paljon huoltoa.

Kolumbian huumesodat : Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittiset näkökulmat Kolumbiassa

Kolumbia on käynyt sotaa sissi- ja terroristijärjestöjä sekä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan vuosikymmeniä. Terroristijärjestöt FARC ja ELN rahoittavat toimintaansa laittomalla huumekaupalla ja kiristyksillä. Pitkään jatkuneet konfliktit ovat mahdollistaneet suotuisan kasvualustan huumetuotannon keskittymiselle Kolumbiaan. Kolumbiassa tuotetaan suurin osa EU:ssa ja Yhdysvalloissa käytetystä kokaiinista. EU ja Yhdysvallat ovat tukeneet Kolumbiaa 1980-luvulta lähtien, mutta turvallisuusnäkemyksissä on ollut suuria eroja. Järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunta on EU:n ja Yhdysvaltojen turvallisuusstrategioiden mukaan olennainen osa kansallista ja kansainvälistä turvallisuutta. Tämä tutkimus käsittelee Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittisia näkemyksiä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden lopettamiseksi Kolumbiassa. Tutkimusongelma on minkä takia Yhdysvalloilla ja Euroopan unionilla on ollut erilaiset turvallisuuspoliittiset lähestymistavat konfliktien lopettamiseksi. Tutkimuksessa tutkitaan miten toimenpiteet eroavat ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ja johtaneet eri näkemyksiin ja toimintamalleihin. Lähdeaineisto on YK:n EU:n ja Yhdysvaltojen turvallisuusstrategioita, politiikkaohjeita, raportteja ja artikkeleita huumetuotannosta ja Latinalaisesta Amerikasta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty tekstianalyysiä ja vertailevaa tutkimusta EU:n ja Yhdysvaltojen suunnitelmien välillä. EU on lähestynyt ongelmaa laajan turvallisuuden käsityksen mukaan ja se on keskittynyt ihmisoikeuksien, talouden ja sosiaalisten olojen parantamiseen Kolumbiassa. EU:n näkemyksen mukaan syynä selvittämättömille konflikteille on kansalaisten pitkään jatkuneet heikot elinolot varsinkin maaseudulla. EU pyrkii lyhyellä aikavälillä lievittämään huumesotien uhrien oloja ja pitkällä aikavälillä lujittamana Kolumbian instituuttia ja taloutta sekä vähentämään huumetuotannon kannattavuutta vähentämällä huumeiden kysyntää. EU kokee sisäisen turvallisuuden liittyvän tiiviisti ulkoiseen turvallisuuteen. Yhdysvallat on kokenut ongelman selvästi EU:ta suuremmaksi ja on tukenut Kolumbiaa moninkertaisesti enemmän kuin EU. Suurin osa Yhdysvaltojen tuesta on ollut sotilaallista tukea. Yhdysvaltojen näkemyksen mukaan huumeongelmaa ei saada kuriin, eikä Kolumbiaan saada kestävää rauhaa, ennen kuin terroristijärjestöt ovat tuhottu. Terrorismin vastainen sota on myös ajanut Yhdysvaltoja käyttämään sotilaallista voimaa Kolumbiassa. Yhdysvallat kokee huumeiden salakuljetuksen uhkaksi kansalliselle turvallisuudelle, jolloin voimankäyttö ja ennaltaehkäisevät iskut ovat sen näkökulmasta oikeutettuja.

Osasto Laguksen ja saksalaisen panssaridivisioonan vertailu

Kandidaatintutkielman aihe on ”Osasto Laguksen ja saksalaisen panssaridivisioonan vertailu”. Merkittävin syy aiheen valintaan on se, että toisen maailmansodan panssarisodankäynti on kiinnostanut pitkään allekirjoittanutta. Osasto Lagus oli ainoa suomalainen panssariyhtymä hyökkäysvaiheen aikana. Se eteni nopeasti Itä-Karjalan alueella, ja siihen oli kerätty käytännössä kaikki merkittävät suomalaiset panssarivoimat. Saksan ”salamasota” oli noussut kuuluisaksi termiksi toisen maailmansodan alussa. Siihen keskeisesti kuuluvalla panssarisodankäynnillä oli saavutettu suuria menestyksiä Saksan vuosien 1939-1941 sotaretkillä. Suomi ja Saksa lähentyivät välirauhan aikana ennen jatkosodan alkua. Tänä aikana esimerkiksi Osasto Laguksen komentaja Ruben Lagus matkasi Saksaan tutustumaan saksalaisiin panssariyhtymiin. Tutkielman tarkoituksena onkin selvittää mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia Osasto Laguksen ja saksalaisen panssaridivisioonan välillä oli. Tutkimuksen pääkysymys on: ”Mitä toiminnallisia ja organisatorisia eroja ja yhtäläisyyksiä on löydettävissä Osasto Laguksen ja saksalaisen panssaridivisioonan välillä?” Saksalaisen panssaridivisioonan organisaatio on rajattu käsittelemään vuoden 1941 panssaridivisioonaa. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus ja analysointimenetelmänä aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielmassa käsitellään julkaistuja teoksia, asiakirjoja ja tutkimuksia. Lähdemateriaalin pääpaino on kirjallisuudessa ja asiakirjoissa. Primäärilähteinä on pidetty aikalaisasiakirjoja, kuten ohjesääntöjä ja hyökkäyskäskyjä. Saksalainen panssarisodankäynti perustui panssaridivisioonien käyttämiseen. Panssaridivisioonat koostuivat useista eri aselajijoukoista, ja ne olivat kykeneviä suorittamaan itsenäisiä tehtäviä. Sen tärkein elementti oli panssarirykmentti, jonka panssarivaunujen toimintaa lähtökohtaisesti muut aselajit tukivat. Panssaridivisioonia kuului käyttää voimat keskittäen siellä, missä sen oli maastollisesti suotavinta toimia. Panssarijoukkojen hajauttaminen oli lähtökohtaisesti kiellettyä. Panssaridivisioonan ohjesäännöissä korostui pyrkimys nopeuden ylläpitoon, yllätyksen aikaansaamiseen ja vihollisen saarrostamiseen. Panssaridivisioonista koottiin vuodesta 1940 lähtien motorisoituja- ja panssariarmeijakuntia, joiden puitteissa ne toimivat. Armeijakuntiin kuului useampia panssari- ja motorisoitujadivisioonia. Organisaatioltaan Osasto Laguksessa oli paljon samankaltaisuutta vuoden 1941 panssaridivisioonaan. Suurimmat erot olivat aselajijoukkojen suhteessa. Kaluston laadultaan organisaatiot olivat hyvin tasavertaisia saksalaisten parempia johtamismahdollisuuksia lukuun ottamatta. Osasto Laguksen jääkärit myös kulkivat panssaridivisioonien jalkaväen käyttämien kuorma-autojen sijaan polkupyörillä, mistä oli hyötyä peitteisessä metsämaastossa toimiessa. Osasto Lagus toimi pääosin saksalaisen panssaridivisioonan käyttöperiaatteiden mukaisesti. Toiminta oli suoraviivaista ja nopeaa, mutta panssarivaunuja käytettiin saksalaisten ohjesääntöjen vastaisesti pienempinä joukkoina. Osasto Laguksen toiminta oli kaikesta huolimatta tehokasta ja menestyksekästä.

Pienten ja keskikokoisten sota-alusten trendit

Tässä tutkimuksessa on keskitytty selvittämään nykyiset pienten ja keskikokoisten sotaalusten kehitykseen ja rakentamiseen vaikuttaneet trendit sekä miten niitä mahdollisesti tulevaisuudessa kehitetään. Yhä useampi valtio on siirtynyt käyttämään pienempiä monitoimialuksia suurien sota-alusten sijasta. Aseiden tulivoiman ja kantaman sekä häiveominaisuuksien kehityksen takia pienemmät alukset ovat kustannustehokkaampi ja joustavampi ratkaisu Itämeren alueella. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuustutkimus, jossa pyritään muodostamaan kokonaiskuva tällä hetkellä vaikuttavista trendeistä, jotka vaikuttavat nykyaikaisen taistelualuksen suunnitteluun. Lähdemateriaalina on käytetty internetin tietopankeista löytyvää materiaalia, kirjallisuutta sekä muita tutkimuksia. Pienten ja keskikokoisten sota-alusten keskeisimpiä trendejä ovat tällä hetkellä: - Monikäyttöisyys ja varustelun joustavuus - Koon pieneneminen sekä aseiden tulivoiman ja kantaman kasvu mahdollistavat suurten alusluokkien korvaamisen pienemmillä alusluokilla - Yhteistoiminnan joustavuus muiden maiden kanssa - Häivetekniikan kehitys mahdollistaa alusten paremman muotoilun ja järjestelmien sijoittelun

VBS2-taistelusimulaattorin käyttö Rajavartiolaitoksen koulutuksessa

Rajavartiolaitos tulee lähitulevaisuudessa kokemaan säästöpaineita ja leikkauksia. Pienenevistä resursseista huolimatta koulutustavoitteista ei olla valmiita tinkimään. PC-pohjainen taistelusimulaattori tarjoaa monipuolisen koulutusmallin, jolla on myös mahdollista saavuttaa säästöjä. Tutkielma käsittelee PC-pohjaista taistelusimulaattoria yleisesti sekä VBS2-taistelusimulaattorin (Virtual Battle Space 2) käyttöä Rajavartiolaitoksen koulutuksessa erityistapauksena. Tutkimuskysymysten avulla on tarkoitus selvittää mitä mahdollisuuksia ja haasteita PC-pohjaisten simulaattoreiden käyttöön liittyy sekä mitkä ovat PC-pohjaisen taistelusimulaattorin keskeisimmät käyttömahdollisuudet. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on selvittää PC-pohjaisen taistelusimulaattorin kustannustehokkuutta perinteiseen maastoharjoitukseen verrattuna. Tutkimusmenetelmänä on menetelmätriangulaatio, jonka aineisto on kerätty kirjallisista lähteistä, toteuttamalla avoimia haastatteluita sekä havainnoimalla simulaattoriharjoituksia. Useiden menetelmien ja näkökulmien käytöllä on mahdollisuus parantaa tutkielman luotettavuutta sekä syventää kirjallisista lähteistä saatua tietoa. Tutkielman uskottavuuden varmistaminen on toteutettu kommunikatiivisen validoinnin avulla: Tutkielma ja sen tulokset on lähetetty informanteille kommentoitaviksi ja hyväksyttäviksi. Tutkimuksen tuloksina ilmeni, että PC-pohjaisella taistelusimulaattorilla voidaan harjoitella turvallisemmin, monipuolisemmin ja kokonaisvaltaisemmin maastoharjoitukseen verrattuna. Simulaattorikoulutuksella voidaan myös parantaa maastoharjoitusten oppimistuloksia. Simulaattorikoulutukseen sisältyy kuitenkin myös haasteita, kuten laitteiston toimimattomuus ja fysiologisten vaikutusten poisjääminen. Tutkimuksessa erityistapauksena käsitelty VBS2-simulaattori soveltuu hyvin kenttäjohtamisen ja tilannekuvan luomisen ja hahmottamisen harjoitteluun sekä toimintamallien testaukseen. Simulaattorikoulutus ei yksinään sovellu asioiden opetteluun, vaan sen on aina oltava osa muuta koulutusta ja sulautettava yhteen maastoharjoitusten kanssa. PC-pohjaisella simulaattorilla on mahdollisuus saavuttaa säästöjä, mutta niiden suuruutta on haastavaa arvioida. Kaikkea ei ole mahdollista tai järkevää kouluttaa simulaattorilla, vaikka se olisi puhtaasti kustannustehokkuusnäkökulmasta edullisempaa. Jatkotutkimusta ajatellen olisi mielenkiintoista selvittää simulaattorikoulutuksen mielekästä yhdistämistä muuhun koulutukseen sekä simulaattorikoulutuksen pitkän aikavälin kustannuksia ja käytännön toteutusta.

Palvelunestohyökkäykset ja niiltä suojautuminen

Palvelunestohyökkäykset ovat yleistyneet muutamassa vuodessa jokapäiväisiksi ilmiöiksi. Ne muodostavat uhan sekä yrityksille että valtiolle, sillä yhteiskunta on yhä riippuvaisempi Internetistä. Suomi onkin ilmoittanut olevansa kyberturvallisuuden kärkimaita vuoteen 2016 mennessä. Kyberpuolustus on lisäksi osa kokonaismaanpuolustusta. Jotta puolustus voidaan rakentaa kestävälle pohjalle, tarvitaan tietoa aiheesta sekä ymmärrystä hyökkäysten ja puolustuksen luonteesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivista kirjallisuustutkimusta. Lähteinä on käytetty Internetistä saatavia elektronisia artikkeleita, Internet – sivuja sekä muutamia kirjoja. Aiheen luonteesta johtuen, suurin osa lähteistä löytyy vain sähköisessä muodossa ja uutta tietoa julkaistaan jatkuvasti. Useiden lähteiden tiedot ovat ristiriitaisia keskenään, mikä osaltaan vaikeuttaa selkeiden johtopäätöksien tekemistä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta palvelunestohyökkäysten olevan uhka Suomalaiselle yhteiskunnalle. Kyberpuolustus tulee lisäksi ymmärtää osana kokonaismaanpuolustusta. Verkkotiedustelu- sekä hyökkäyskykyä tulee kehittää puolustuksen yhtenä osa-alueena. Georgian sodan verkkohyökkäykset edustivat hyökkäyksille tyypillistä trendiä, jossa hyökkäykset perustuvat hajautettuihin palvelunestohyökkäyksiin. Hyökkäykset on helppo suorittaa ja ne ovat kustannustehokas tapa saada aikaan vaikutusta kohteessa.

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus : painopisteenä merivoimien fyysisen toimintakyvyn kansainväliset julkaisut

Tässä tutkielmassa pyrittiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin kartoittamaan fyysisen toimintakyvyn tutkimuksia kansainvälisesti. Aineisto rajattiin vuoden 2000 jälkeen julkaistuihin teksteihin. Spesifejä tekstejä, jotka käsittelevät esimerkiksi sukellusvenemiehistöjä ei myöskään huomioitu. Pääongelmaksi muotoutui systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteiden opettelu. Alaongelmana käytettiin ulkomaalaisten fyysisen toimintakyvyn julkaisujen selvittämistä. Tutkielma on rakenteeltaan sellainen, että ensin avataan tarvittava terminologia lukijalle, jonka jälkeen pureudutaan tutkimusmenetelmään. Tämän jälkeen esitellään hakuprosessi ja tulokset. Tutkielmassa käytetyt ulkomaalaiset lähteet löytyvät liitteestä 1. Tutkimusmenetelmänä käytetty systemaattinen kirjallisuuskatsaus perustuu määrällisen ja laadullisen tutkimuksen menetelmiin. Niitä soveltamalla kootaan suurempi määrä kirjallisuuslähteitä yhteen ja nostetaan esiin niiden keskeisimmät tulokset. Tässä tutkielmassa on koottuna kansainvälisiä julkaisuja fyysiseen toimintakykyyn liittyen. Tutkielmassa on kattava otos julkaisuja, muttei läheskään kaikkia. Tämän tutkielman avulla on helpompi lähteä etsimään kansainvälisiä julkaisuja. Systemaattisena kirjallisuuskatsauksena toteutettu kandidaatin tutkielma vaatii tutkimusmenetelmän hallintaa.

Sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet

Tutkielmassa tarkastellaan sopimussotilaiden johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksia. Tutkimuksessa selvitetään, millaiset mahdollisuudet sopimussotilaalla on kehittyä johtamistaidossa maavoimien perusyksikössä kouluttajan tehtävässä määräaikaisen virkasuhteen aikana. Tutkimuksessa käsitellään sopimussotilaan johtamisympäristön asettamia vaatimuksia kehittymiselle. Sopimussotilaita on palvellut puolustusvoimissa vuodesta 1999 lähtien. Sopimussotilaita palvelee useissa eri tehtävissä, joista tärkeimpänä ovat kouluttajan tehtävät. Suuri osa sopimussotilaista rekrytoidaan määräaikaisen virkasuhteen jälkeen puolustusvoimien palvelukseen. Tutkimus on laadullinen johtamisen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimus nojautuu johtamisen teoriaan, jossa johtamisen kokonaisuutta kuvataan teoreettisten osa-alueiden avulla. Tutkimuksessa käy ilmi, että varusmiespalveluksen aikana sopimussotilaiden johtajakoulutusta on yhtenäistetty sekä luotu perusta johtamistaidossa kehittymiselle. Sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksiin vaikuttavat keskeisesti henkilökohtaiset ominaisuudet, halu kehittyä, elämänkokemus, suoritetut opinnot sekä hankittu työkokemus. Johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet eivät määräydy pelkästään omien valmiuksien perusteella. Merkittävä vaikutus kehittymisen mahdollisuuksiin on johtamisympäristöllä. Perusyksikössä palvelevan palkatun henkilöstön suorittama perehdyttäminen, työhön ohjaus, opetus, koulutus ja palaute voivat parantaa tai heikentää sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksia. Perusyksikön on pystyttävä tarjoamaan haastavia tehtäviä ja annettava riittävästi vastuuta sopimussotilaalle. Jokainen sopimussotilas on tapauksena yksilöllinen, joten johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet vaihtelevat henkilöstä riippuen.