Paikannimien käyttö ja osaaminen. Nimitaito Pälkäneen Laitikkalassa

Summary: Knowledge and use of place names at Laitikkala in the parish of Pälkäne

Genome-wide association identifies nine common variants associated with fasting proinsulin levels and provides new insights into the pathophysiology of type 2 diabetes.

OBJECTIVE: Proinsulin is a precursor of mature insulin and C-peptide. Higher circulating proinsulin levels are associated with impaired β-cell function, raised glucose levels, insulin resistance, and type 2 diabetes (T2D). Studies of the insulin processing pathway could provide new insights about T2D pathophysiology. RESEARCH DESIGN AND METHODS: We have conducted a meta-analysis of genome-wide association tests of ∼2.5 million genotyped or imputed single nucleotide polymorphisms (SNPs) and fasting proinsulin levels in 10,701 nondiabetic adults of European ancestry, with follow-up of 23 loci in up to 16,378 individuals, using additive genetic models adjusted for age, sex, fasting insulin, and study-specific covariates. RESULTS: Nine SNPs at eight loci were associated with proinsulin levels (P < 5 × 10(-8)). Two loci (LARP6 and SGSM2) have not been previously related to metabolic traits, one (MADD) has been associated with fasting glucose, one (PCSK1) has been implicated in obesity, and four (TCF7L2, SLC30A8, VPS13C/C2CD4A/B, and ARAP1, formerly CENTD2) increase T2D risk. The proinsulin-raising allele of ARAP1 was associated with a lower fasting glucose (P = 1.7 × 10(-4)), improved β-cell function (P = 1.1 × 10(-5)), and lower risk of T2D (odds ratio 0.88; P = 7.8 × 10(-6)). Notably, PCSK1 encodes the protein prohormone convertase 1/3, the first enzyme in the insulin processing pathway. A genotype score composed of the nine proinsulin-raising alleles was not associated with coronary disease in two large case-control datasets. CONCLUSIONS: We have identified nine genetic variants associated with fasting proinsulin. Our findings illuminate the biology underlying glucose homeostasis and T2D development in humans and argue against a direct role of proinsulin in coronary artery disease pathogenesis.

Els processos d'inclusió a Villa Gaia: treballem a partir de l'emoció de conèixer i el desig d'existir

Actualment l’educació està patint un seguit de canvis deguts a la presa de força del concepte d’escola inclusiva. Aquest treball pretén esdevenir una investigació de la metodologia de “l’Emozione di conoscere e il desiderio di esistere” d’un pedagog italià i observar com aquesta afavoreix la presència, la participació i el progrés dels vint-i-set infants d’una classe, independentment de quines siguin les seves necessitats educatives. Així doncs, per tal de conèixer aquest fet, hem realitzat un estudi de cas de la metodologia que es duu a terme a l’escola parroquial de la infància Villa Gaia, situada al nord d’Itàlia, a través de l’anàlisi de documents, la involucració en el projecte, l’observació i la realització d’entrevistes.

Un sant Josep Oriol de l'església parroquial de la Pobla de Segur (Lleida) atribuït a Bonaventura Planella (1772-1844)

Aquest text fa referència a una pintura a l’oli dedicada a sant Josep Oriol, conservada a l’església parroquial de la Pobla de Segur. Arran d’una anàlisi iconogràfica atenta de l’obra, dedicada a un sant beatificat a Barcelona el juny del 1807, un fet que comportà nombroses representacions de la mà dels artistes més notables, apunta la possibilitat, que pogués ser obra de Bonaventura Planella (1772-1844).

Síntese e caracterização de cloro[ácido 2-(difenilfosfino)benzóico]-ouro(I) e alguns de seus derivados

In this contribution a few new gold(I)phosphine complexes, [2-(PPh2)C6H4CO 2H]AuX (where X = Cl, SCN, Br3) and a similar gold(III) derivative [{2-(PPh2)C6H4CO 2H}AuIII Cl (C6H4CH2NMe2 )]Cl have been synthesised and characterised. The phosphine, 2-(diphenylphosphino)benzoic acid, has been employed for the first time in gold chemistry. This ligand is potentially bidentate through bonding of the phosphine and carboxylate groups. The X-ray structure of the complex chloro[2-(diphenylphosphino) benzoic acid]gold(I) has been elucidated and the bond lengths encountered show great similarity to those of chloro(triphenylphosphine)gold(I). [2-(PPh2)C6H4CO 2H]AuCl crystallises in the space group P2(1)/c with a = 9.113(2) Å, b = 10.925(2) Å, c = 23.069(4) Å, beta = 99.95º(3), V = 2299 ų, Z = 4 and R = 0.091. Biological tests for anti-fungal and anti-bacterial activity demostrate that [2-(PPh2)C6H4CO 2H]AuCl exhibits broad spectrum activity against a range of organisms.

Julkiset hankinnat: Case Helsingin seurakuntayhtymä

Tutkimuksen pääideana on tutkia miten julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö näkyy seurakuntayhtymän hankinnoissa. Julkisia hankintoja tutkitaan lakitekstien ja alan kirjallisuuden pohjalta sekä Helsingin seurakuntayhtymän työntekijän haastattelun pohjalta. Tutkielmassa käydään läpi muun muassa hankintalain mukaiset julkisten hankintojen pääperiaatteet ja hankintamenettelyt. Lisäksi työssä käydään läpi lyhyesti julkisten hankintojen hankintaprosessi. Työn loppuosa käsittelee Helsingin seurakuntayhtymää.

Academiskt försök, til en physico-oeconomisk beskrifning öfwer Hwittis sokn, i Björneborgs län : ... under ... Pehr Adrian Gadds inseende, såsom et academiskt snille-prof utgifwit och förswaradt, den 26. Maji, 1759. Af Ephraim Carenius, satacundensis.

Dedicated to: Carl Fredrich Mennander, Nils Idman, Michaël Forselius, Jacob Fårskål, Anders Berendt Gadd, Georg Haveman, Catharina Tackou, née Morin, Jacob Carenius.

Academisk afhandling och oeconomisk beskrifning öfwer Kulsiala församling i Tavastehus län, ... : under ... Pehr Adrian Gadds anförande, utgifwen och förswarad af Lars Palander, Gabr. S. Tawast-Finne. I Åbo Academiens öfre lärosal den 25 Junii 1767. På wanlig tid, förr middagen.

Dedicated to: Otto Ernst Boije, Anders Boije, Eric Johan Andersin, Gustaf Lewander.

Försök til en historisk, geometrisk och physico-oeconomisk beskrifning öfwer Pedersöre sokn i Österbotn : Första delen : Öfwer sjö-staden Jacobsstad : ... under ... Pehr Kalms inseende ... förswarad af Hans Henric Aspegren, österbotninge. Den 1 Julii 1763, för midd. i Åbo Acad. öfre lärosal.

Dedicated to: Pontus de la Gardie, Ephraim Otto Runeberg, Johan Billmark, Carl Joh. Bäckman, Lars Blom, Nathanael Häggström, Matths Nyman, Anders Biring, Anders Winstefn, Petter Teliin, Carl Malm.

Försök til en historisk, geometrisk och physico-oeconomisk beskrifning öfwer Pedersöre sokn i Österbotn : Andra eller Historiska delen ... : Til allmän granskning utgifwen af Hans Henric Aspegren ... förswarad af Gabriel G. Aspegren, österbotninge. Den 19 Martii 1766. på wanlig tid förmidd.

Dedicated to: Pedersöre sokns innebyggare.

Dissertatio historica de paroecia Alandiae Lemland, eique annexa Lumparland, cujus partem priorem ... : praeside mag. Johanne Bilmark, ... Publice examinandam proponit Daniel Ferdinandus Mallén, alumnus regius, Alandus, in auditorio majori die XXV Februarii anni R. S. MDCCXCII, horis ante meridiem consuetis.

Dedicated to: Isaacus Nordberg.

Pennförare i periferin : österbottniska sockenskrivare 1721-1868

Modern research on literacy, the scriptualization of the administration and the interaction between the governing and the governed as part of the political culture, has brought to the fore the issue of different scripts and their terms. The present dissertation focuses on the parish scribes in the county of Ostrobothnia during the period 1721–1868. The peasantry had been given the right to pay parish scribes in 1624. The parish scribes who were to assist the peasants in connection with the collection of taxes simultaneously supervised the bailiffs who collected the taxes. Their writing skills made the scribes indispensable also in many other contexts. In Ostrobothnia, the peasantry had use for parish scribes, who worked as mediators between Swedish and Finnish, between the oral and the written and vice versa. The aim of this dissertation is on the one hand to explore the recruitment of parish scribes, and on the other to examine the parish scribes as a professional and social group. The parish scribes’ significance for the peasantry in everyday life, local decision-making and in connection with political processes will be analyzed by examining their work and professional activities. The recruitment of parish scribes and has been analyzed as a decision process where different actors were able to influence the election. The parish scribes’ competence requirements and terms of employment have been analyzed. The parish scribes as a professional body or a social group has not previously been explored. The examination of the 154 parish scribes as a professional and social group has been carried out in the form of a collective biography. Parish scribes’ tasks originally consisted of the collection of taxes, but the duties within the parish administration increased in the eighteenth and nineteenth centuries. The private writing assignments consisted of many different documents: bills of sale, probate inventories and estate distributions, wills, land tenancy agreements, life annuity and crofter agreements, promissory notes, auction records and different survey documents. The interaction with state power has been analyzed by examining five political decision-making processes that the peasants actively participated in.

Kirkkoherrojen osaamisen johtamisen kehittäminen. Case: Lappeenrannan seurakuntayhtymä

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan osaamisen johtamista Lappeenrannan seurakuntayhtymässä kirkkoherrojen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kirkkoherrojen osaamisen johtamista voidaan kehittää. Tutkielmassa tarkastellaan kirkkoherrojen roolia ja tehtäviä sekä käytössä olevia osaamisen kehittämisen menetelmiä. Lisäksi paneudutaan osaamisen johtamisen haasteisiin ja hengellisen työn erityispiirteisiin. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla Lappeenrannan seurakuntayhtymän kaikkia viittä kirkkoherraa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita, että osaamisen johtaminen ei seurakuntayhtymässä ole kovin suunnitelmallista tai pitkäjänteistä. Tulevaisuuden haasteina nähdään etenkin kirkon yhteiskunnallisen aseman muuttuminen ja jäsenmäärän väheneminen. Suurimpana osaamisen johtamiseen liittyvänä haasteena kirkkoherrat kokevat ajan puutteen. Kirkkoherrojen näkemyksissä omasta roolistaan osaamisen johtamisessa korostuvat kokonaisuuksien hallinta, yleisten suuntaviivojen määrittely ja yhteisen suunnan selkiyttäminen. Osaamisen kehittämisen menetelmiä on käytössä monia, mutta pääpaino on keskusteluissa ja palavereissa sekä koulutuksissa. Hengellisen työn erityispiirteinä nähdään kirkon erityinen arvomaailma sekä uskon henkilökohtainen ja intiimi olemus. Osaaminen tulisi seurakuntayhtymässä ottaa tietoiseksi johtamisen kohteeksi. Kirkkoherrat voivat kehittää omaa osaamisen johtamistaan parantamalla tietoisuutta esimiehen eri rooleista ja tehtäväkentistä. Erityisesti yksilöiden oppimisen tukemiseen ja oppimista edistävän ilmapiirin luomiseen tulisi tulevaisuudessa kiinnittää huomiota. Osaamisen kehittämisen menetelmistä suositeltavia ovat etenkin erilaiset työssä oppimisen keinot.

Missale (MS C.ö.IV.7, "Oripään missale I")

Complete critical and codicological description of the book and its contents available in the Codices Fennici -database.

Punaisten naisten tiet. Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet

Suomen sisällissotaan osallistui vuonna 1918 naisia molemmin puolin rintamaa erilaisissa tehtävissä. Taisteluiden jälkeen yli 5500 punaista naista joutui valtiorikosoikeuteen syytettynä valtiopetoksellisesta toiminnasta. Ne noin 2000 naista, jotka palvelivat punakaartissa aseistettuina, ovat pitkään hallinneet sitä kuvaa, joka suomalaisilla on ollut punaisista naisista. Sen sijaan on tiedetty hyvin vähän niistä naisista, joiden valkoiset katsoivat edistäneen valtiopetosta muilla keinoilla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia olivat Porin seudulla ne kapinasta syytetyt naiset, jotka eivät olleet tarttuneet aseisiin ja mikä oli heidän myöhempi kohtalonsa. Työn ensimmäisessä osassa tutkitaan valtiorikosoikeuteen joutuneiden naisten taustaa, toimintaa sota-aikana ja tästä aiheutuneita välittömiä seuraamuksia. Millaisia henkilöitä päätyi valtiorikosoikeuden eteen tuomittavaksi? Millaisissa tehtävissä he olivat sota-aikana toimineet ja miksi? Mitkä seikat olivat oikeudessa raskauttavia, kun valtiorikostuomioita jaettiin? Työn jälkimmäisessä osassa tutkitaan, mitä punaisille naisille tapahtui sodan jälkeen ja miksi näin kävi. Sisällissodan jälkeistä maailmaa hahmotetaan etsimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Millainen oli se yhteiskunnassa vallinnut ajan henki, jonka vaikutuspiiriin naiset valtiorikosoikeudesta ja vankilasta palasivat? Miten yhteisö otti heidät vastaan? Miten heihin suhtauduttiin työmarkkinoilla? Miten käsiteltiin punaisia leskiä ja orpoja? Mitä punaisilta odotettiin kansalaisina ja miten heistä pyrittiin muokkaamaan yhteiskuntakelpoisia? Miten poliittisen elämän uudelleenvirittely onnistui ja kiinnostiko se enää näitä naisia? Miten suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa myös sen suhtautuminen punaisiin muuttui? Millaisilla toimilla valtiovalta pyrki eri vaiheissa yhtenäistämään rikkirevennyttä kansaa ja miten se näkyi yksittäisten ihmisten elämässä? Ajan kuluessa asenteet muuttuivat ja naiset vanhenivat. Miten naiset kuvasivat kokemaansa myöhemmin omaisilleen? Kysymyksiä pohditaan paikallisesta, Porin seudun näkökulmasta, mutta niitä peilataan kuitenkin jatkuvasti valtakunnalliseen tilanteeseen. Kontekstualisoi- malla paikalliskokemukset laajempaan kokonaisuuteen on voitu paremmin selittää tapahtunutta, ja paikallistutkimuksen kautta on nähty myös koko maassa vallinneita yleisiä olosuhteita. Tutkimuksen kohteena on 267 Porista, Porin maalaiskunnasta ja Ulvilasta kotoisin olevaa naista, jotka joutuivat valtiorikosoikeuden tutkittaviksi. Keskeisimpänä lähdeaineistona ovat seurakuntien rippikirjat ja maistraattien henkikirjat sekä Kansallisarkiston, Kansan arkiston ja Työväen arkistojen sisällissotaa ja sen jälkeistä poliittista elämää valottavat kokoelmat. Tutkimuksen naisista enemmistö oli 18−37-vuotiaita työläisnaisia. Aiemmin rikoksista tuomittuja heidän joukossaan oli hyvin vähän. Suurin osa (n. 71 %) työskenteli punakaartin huollossa keittiö-, siivous- ja vaatetusosastoilla. Noin 21 % työskenteli sairaanhoidossa, ja loput kahdeksan prosenttia olivat punakaartin hallintoa avustavissa muissa tehtävissä. Naiset saivat pääosin lieviä, 2−3 vuoden ehdollisia tuomioita. Vain joka kymmenes nainen tuomittiin ehdottomaan rangaistukseen. Punakaartiin vasta pakomatkalla liittyneet ja kaartissa vähäisissä tehtävissä lyhytaikaisesti toimineet henkilöt vapautettiin syytteistä. Tutkimuksessani olen osoittanut, millaisia vaikeuksia paluu sodanjälkeiseen arkeen tuotti naisille. Varsinkin yksin lastensa kanssa jääneillä oli monenlaisia ongelmia. Sodan aikana levitetty propaganda oli osaltaan lisäämässä vaikeuksia. Toisaalta työtilanne parantui monen naisen osalta jo vuoden 1918 aikana, ja oman punaisen yhteisön tarjoama tuki helpotti arjesta selviytymistä. Elämä tasaantui, naiset perustivat perheitä ja osa palasi työelämään ja politiikkaan. Säilyneiden lähteiden valossa sisällissota näyttäisi radikalisoineen vain pienen osan naisista, kun taas enemmistö kannatti maltillisia sosialidemokraatteja tai jäi kokonaan pois politiikasta. Punaiseksi leimautuminen valtiorikosoikeudessa ei pakottanut naisia muuttamaan uudelle paikkakunnalle; Porin seudulla ja yleensä vielä omassa suvussakin oli riittävästi entisiä punaisia luomassa kollektiivista tukea. Myös valtiovalta pyrki rauhoittamaan poliittista tilannetta ja sopeuttamaan punaisia yhteiskuntaan monin uudistuksin. Naisten kannalta merkittävin myönnytys tapahtui jatkosodan aikana, kun punalesket lopulta oikeutettiin valtiollisen eläkkeen piiriin. Tämä tutkimus on ensimmäinen punaisista naisista laadittu eräänlainen kollektiivinen elämäkerta, jossa on tarkasteltu heidän sodanjälkeistä elämäänsä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Porin seudulta valtiorikosoikeuteen joutuneet naiset olivat tavallisia työläisnaisia. Sota ja osallisuus siihen ei tätä asiaa muuttanut. Naiset sopeutuivat yhteiskuntaan nopeasti ja elivät pääosin tavallista työläisperheen arkea sodan jälkeenkin.