1000 resultados para alueellinen julkinen verkko
Resumo:
Tutkimuksen päätavoitteena oli rakentaa Etelä-Karjalan maakunnan alueellinen suhdannebarometri. Aluebarometrilla kuvataan ja analysoidaan alueen toimialojen tuotannon ja työllisyyden kehitystä sekä nykytilannetta tuoreilla, havainnollisilla ja luotettavilla indikaattoreilla. Tutkimusmenetelmänä on konstruktiivinen tutkimus. Aluebarometri toteutettiin kyselytutkimuksena 454:ltä yritykseltä Etelä-Karjalan alueella keväällä 2002. Tulokset on raportoitu toimialoittain sisältäen kyselytutkimuksen 11 indikaattoria sekä kaksi tilastollista muuttujaa. Teoriaosassa tarkasteltiin aluetalouden rakentumista, aluekehitystä, yritysten sijaintiteorioita ja systeemidynamiikkaa. Barometrin konstruoinnin lisäksi empiirisessä osassa analysoitiin maakunnan yritystoiminnan ja toimialarakenteen tyypillisiä piirteitä sekä selvitettiin barometrin käyttäjäkunnan tietotarpeita. Tutkimustulosten mukaan Etelä-Karjalan yritykset odottavat aluebarometrin indikaattoreiden kehittyvän seuraavan kuuden kuukauden ajanjaksolla lievästi myönteiseen suuntaan. Myönteisintä kehitystä odotetaan myynnin ja Venäjän yleisen suhdannetilanteen suhteen. Toimialoista positiivisimmat odotukset ovat informaatioteknologian, liike-elämän palveluiden, muiden palveluiden sekä kaupan aloilla, heikoimmat puolestaan rakentamisen alalla.
Resumo:
Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää kyselytutkimuksen avulla julkisen asiantuntijaorganisaation kohtaamia johtamisen haasteita. Johtamistyötä tarkastellaan organisaation henkilöstön, julkisen omistajuuden ja paikallisten yhteistyöverkostojen näkökulmasta. Teoriaosuudessa tarkastellaan asiantuntijaorganisaatiota yleisesti sekä julkisen asiantuntijaorganisaation ominaispiirteitä, asiantuntijoiden johtamista ja johtamisen työkaluista tulosjohtamista sekä tasapainotetun mittariston mallia. Empiirisessä osuudessa teoriaa sovelletaan käytäntöön case-organisaation kautta. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että julkinen omistajuus tuo yhtiön toimintaan vakauden ja uskottavuuden lisäksi päätöksentekoa hidastavaa byrokratiaa. Alueellisen yhteistyön kautta voidaan parantaa alueen painoarvoa, projektityöskentelyä ja rahoituksen saantia, sekä tuottaa palveluja kustannustehokkaasti. Henkilöstö odottaa johtajaltaan riittävää palautetta, kuuntelemisen taitoa, sekä vapautta itsenäiseen työskentelyyn oman tehtäväkentän alueella.
Resumo:
Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli arvioida, voidaanko opetusministeriön vahvistamia opetustoimen yksikköhintoja pitää taloudellisuuden mittarina. Tutkimukseni kohdistui peruskoulun ja lukion valtionosuuden oppilaskohtaisiin laskennallisiin yksikköhintoihin ja musiikkiopiston muun koulutuksen ja työväenopiston opetustuntikohtaisiin laskennallisiin yksikköhintoihin. Julkinen talous pyrkii toiminnassaan myös mahdollisimman tehokkaisiin ja taloudellisiin ratkaisuihin. Toiminnan taloudellisuuden määrittämiseen tarvitaan mittareita ja vertailutietoa analysointia varten. Tutkimuksen tavoitteisiin pyrittiin toiminta-analyyttisellä tutkimusotteella, mutta siinä on nähtävissä myös käsiteanalyyttisiä piirteitä. Opetustoimen valtion rahoituksen muuttuessa laskennalliseksi, valtionhallinto kumosi vanhoja sääntöjä, puhuttiin ´normipurusta´. Aikaisempi valtionosuus perustui toteutuneisiin kustannuksiin. Uudistuksella haluttiin korostaa kuntien itsenäisyyttä, taloudellista omavastuisuutta ja tehokkuutta palvelujen järjestämisessä. Lisäksi kustannuksissa oletettiin syntyvän säätöjä, joiden oli määrä koitua kuntien hyväksi, kun valtionosuus ei määräytynyt hyväksyttyjen menojen mukaan. Taloudellisuus merkitsee yksikkökustannusten tunnistamista ja analysointia. Kunnan taloustavoitteita on pyrittävä mittaamaan tunnusluvuilla. Niille on asetettava hyväksyttävät tavoitearvot. Tunnuslukujen arvot eivät sellaisenaan kerro, miten hyvä tai huono toiminnan tulos on. Vasta niiden vertailu ja analysointi antavat kuvan tästä. Kuntien oppilaskohtainen yksikköhinta soveltuu hyvin peruskoulun ja lukion taloudellisuuden mittariksi. Samoin opetustuntikohtainen yksikköhinta musiikkiopiston ja kansalaisopiston taloudellisuuden mittariksi. Kuntien keskinäinen kustannusvertailu ja analysointi antavat hyvän pohjan löytää kustannusten taloudellisuuden taso.
Resumo:
Alueellinen yrityskeskittymä sisältää monenlaisia yhteistyöverkostoja siinä toimivien yritysten välillä. Olemassa olevien verkosto- ja tietojohtamisteorioiden pohjalta yhteistyöverkostot jaettiin niiden perustehtävän mukaan kolmeen eri päätyyppiin, jotka ovat tuottaja-, kehittäjä- ja innovaatioverkosto. Tutkimusongelmana oli määrittää, voidaanko verkostoja eritellä niiden perustehtävän mukaan ja näkyykö perustehtävän erilaisuus niiden organisoitumis- ja kommunikointitavassa. Tutkimuskohteena oli kasvava puualan keskittymä, Imatran Seudun Koivukeskus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin tapaustutkimusta ja aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Aineistoa käsiteltiin käyttämällä menetelmänä profilointia ja teemoittelua. Tutkimuksen perusteella voitiin alueelta erottaa selvästi kolme verkostojen päätyyppiä, jotka toimivat alueella tietoa luovana, välittävänä ja soveltavana tasona. Päätyyppien välillä havaittiin eroja, kun kriteereinä käytettiin verkostojen suhteita, osaamista, tiedonkulkua ja johtajuutta. Koivukeskukselle erityisen tärkeänä verkostotyyppinä pidettiin kehittäjäverkostoa, sillä se toimii alueen sosiaalisen pääoman kasvualustana ja täten auttaa muiden verkostotyyppien kehittymistä. Mikäli kaikki päätyypit saadaan toimi-maan tehokkaasti, alueen innovaatioverkostossa syntyvät uudet prosessi- ja tuoteinnovaatiot ovat välittömästi siirrettävissä tehostamaan tuotantoa. Alueellinen yrityskeskittymä sisältää kaikkia edellä mainittuja verkostotyyppejä, ja yksittäinen toimija voi kuulua samanaikaisesti kaikkiin verkostotyyppeihin. Johtopäätöksenä esitettiin, että alueellisen yrityskeskittymän kilpailuetu syntyy alueen sisälle muodostuvien tuottaja-, kehittäjä- ja innovaatioverkoston kautta. Alueellisen yrityskeskittymän verkostopohjaisen kehittämisen avuksi kehitettiin yksinkertainen työkalu.
Resumo:
Tutkielman tavoite: Tutkielman tavoitteena on kuvata ja arvioida erään organisaation muutosprosessia, jonka seurauksena virastomallista organisaatiota ollaan muuttamassa paremmin kilpailuille markkinoille sopivaan liikelaitosmuotoon. Tutkielmassa selvitetään, miten siirtyminen budjettitaloudesta ansaintatalouteen vaikuttaa tutkittavan organisaation johtamiseen, henkilöstön asenteisiin ja työtapoihin sekä koko organisaation toimivuuteen. Tutkielman ongelma on muotoiltu seuraavasti: Mikä motivoi ja sitouttaa virastoaikana työssä ollutta henkilöstöä muutokseen, jossa ”turvallisesta” virastomallista ollaan siirtymässä asteittain kilpailtujen markkinoiden epävarmuuteen? Tutkimusmenetelmä: Tutkielman tutkimusstrategiaksi valittiin kvantitatiivinen survey –tutkimus ja aineistonkeruumenetelmäksi lomakekysely. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu aikaisemmista tutkimuksista, jotka käsittelevät: muutoksen vaikutuksia liiketoimintaan, muutokseen sitoutumisista, muutoksen johtamista, yksilön asemaa muutoksessa sekä muutosta julkisella sektorilla. Tutkielman tulokset ja johtopäätökset: Tutkittavan organisaation virastoaikainen henkilöstö on tämän tutkielman perusteella erittäin sitoutunut organisaatioonsa ja erittäin motivoitunut tekemään työtä organisaation menestyksen eteen myös tulevaisuudessa. Eniten virastoaikaista henkilöstöä motivoi tekemään työtä uusissa olosuhteissa mahdollisuus oppia uusia asioita sekä onnistuneesti tehdyn työn tuottama hyvän olon tunne. Tutkielmassa myös selvisi, että organisaatioon sitoutumisen aste sekä suhtautuminen muutokseen ovat suoraan verrannollisia organisaatioasemaan. Mitä korkeammassa asemassa henkilö organisaatiossa on, sitä sitoutuneempi hän organisaatioon on ja sitä positiivisemmin hän muutokseen suhtautuu. Organisaatiomuutos on tutkittavassa organisaatiossa ollut vaikea prosessi ja se on vaikuttanut jokaiseen organisaation yksilöön. Henkilöstön työmäärä, vaatimukset työtä kohtaan, sisäinen kilpailu, kiire ja näistä kaikista johtuen myös stressi ovat lisääntyneet virastoajasta. Myös henkilöstöresursseja on muutoksen seurauksena jouduttu karsimaan. Kokonaisuudessaan organisaatiomuutos on henkilöstön mielestä ollut melko positiivinen asia ja sen on nähty parantaneen organisaation toiminnan tehokkuutta.
Resumo:
Langattomien lähiverkkojen yleistyessä nopeasti suurten verkkojen teknologiana käyttösääntöjen valvonta tulee tarpeelliseksi. Tässä työssä kuvataan, kuinka käyttäjät voidaan pakottaa noudattamaan käyttösääntöjä julkisissa WLAN-verkoissa. Työssä käsiteltävät ongelmat koskevat menetelmiä epäluotettavien DHCP-palvelinten paljastamiseksi sekä omia IP-osoitteita käyttävien käyttäjien paljastamiseksi tilanteissa, jolloin IP-osoite ei ole virallisen DHCP-palvelimen myöntämä. Jokaisen menetelmän kohdalla pohditaan, kuinka tällaisia käyttäjiä voidaan estää rikkomasta käyttösääntöjä. Lisäksi pohditaan keskitetyn tietojen keruun hyödyntämistä kuvattujen tehtävien suorittamiseksi. Esitetyt ratkaisut on erityisesti suunniteltu testiverkkoa varten, mutta yleiset ideat ovat toimivia missä tahansa langattomassa verkossa.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millainen on luotettava kirjanpito, ja kuinka tilintarkastaja ja verotarkastaja varmistavat kirjanpidon luotettavuuden. Tutkimusmetodologiana käytetään käsiteanalyyttista tutkimusotetta. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka kirjanpito ja tilinpaatos muodostuvat lakien ja hyvän kirjanpitotavan säätelemänä. Tilinpäätöksen tulee antaa oikeat ja riittävät tiedot yrityksen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Luotettava kirjanpito on ajanmukaista ja täydellistä. Se pitää yrityksen liiketapahtumat erillään yrityksen sidosryhmien liiketapahtumista ja omaisuudesta, täyttää todennettavuuden vaatimukset ja on laadittu sekä varovaisuuden periaatetta että kaikkia muita kirjanpidon yleisiä periaatteita noudattaen. Tilintarkastaja ja verotarkastaja tarkastavat kirjanpidon luotettavuutta. Jokaisella osakeyhtiöllä on velvollisuus toimittaa tilintarkastus. Verotarkastusta ei pystytä toimittamaan kaikissa yhtiöissä jälkiverotusaikana, vaan verotarkastuksella on voimakas virheitä ennaltaehkäisevä vaikutus. Tilintarkastuskertomus on julkinen asiakirja. Yrityksen kaikki sidosryhmät voivat hyödyntää tilintarkastajan lausuntoja. Verotarkastus palvelee lähinnä verotusta. Tilintarkastajan tulee noudattaa työssään hyvää tilintarkastustapaa, verotarkastajan hyvää verotarkastustapaa.
Resumo:
Tutkimuksessa tarkastellaan Tiehallinnon ST-urakoiden (suunnittele ja tee -urakka) toimittajavalintasystematiikkaa ja toimintaympäristöä. ST-urakoihin kuuluvat kokonaisvastuu- (KVU) ja projektinjohtourakka (PJU). Tutkimuksen tavoitteena on ongelmakohtien löytäminen ja ratkaisujen esittäminen Tiehallinnon kokonaisvastuu- ja projektinjohtourakoiden toimittajavalinnassa tutkimalla hankintakirjallisuudessa esitettyjä teorioita ja markkinaolosuhteita julkinen hankintalainsäädäntö huomioiden. Tutkimuksessa tarkastellaan Tiehallinnon hankintaprosessin tuottamia hankinta-asiakirjoja Tiehallinnon Kaakkois-Suomen tiepiirissä. Tutkimuksessa on haastateltu hankintojen avainhenkilöitä. Markkinatilanne on selvitetty vuodelta 2001-2002 KVU ja PJU tarjoustenkäsittely- ja päätösasiakirjoista. Tutkimuksen johtopäätökset allokoituvat empiren ja teorian vastakkaisasetteluun. Tutkimusaineiston analysoinnin perusteella voidaan esittää objektiivisemman toimittajavalinnan mahdollistamiseksi toimittajalaaturekisterin ylläpitoa ja toimittajan taloudellisen tilan seurantaa. Markkinoiden seuranta ja analysoiminen toimittajavalinnassa ja spesifikaatioiden kehittäminen isompien kokonaisuuksien hankinnoissa todetaan myös tärkeäksi.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sähköistä liiketoimintaa hyödynnetään Päijät-Hämeen koulutuskonsernin hankintatoiminnassa. Lisäksi tutkimuken tarkoituksena oli perehtyä julkiseen hankintatoimintaan, erityisesti lainsäädännön sille asettamiin vaatimuksiin ja julkisen hankintaprosessin eri osa-alueisiin. Tutkimuksen teoriaosan alussa tarkastellaan julkista hankintaprosessia ja lainsäädäntöä. Teoriaosassa käsitellään myös sähköisen liiketoiminnan uhkia ja heikkouksia Lisäksi selvitetään tietoverkkojen; Internetin, intranetin ja extranetin mahdollistamat hyödyt hankintatoiminnassa. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta. Tämän lisäksi tehtiin 9 haastattelua. Tutkimus osoitti, että Päijät-Hämeen koulutuskonsernissa käytetään jo tällä hetkellä tietoverkkoja hankintatoiminnassa. Tutkimuksen mukaan suurimmat hyödyt tietoverkkoista ovat ostoprosessin nopeutuminen ja työajan säästöt. Tutkimus osoitti, että Päijät-Hämeen koulutuskonsernissa on kuitenkin hidasteita sähköisen liiketoiminnan hyödyntämisessä. Kyselytutkimuksen mukaan tällaisia hidasteita ovat tällä hetkellä toimittajien passiivisuus ja henkilöstön uskalluksen puute sähköisen liiketoiminnan kokonaisvaltaisessa hyödyntämisessä.
Resumo:
Tutkimuksen päätavoitteena on kyselytutkimuksen avulla selvittää, ovatko Etelä-Karjalan alueella 1990-luvun lopulla ja sen jälkeen toteutetut elinkeinostrategiat auttaneet alueen eri toimijoiden välisen luottamuksen synnyttämisessä ja vahvistamisessa sekä, mikä on luottamuksen nykytila. Keskeisinä alatavoitteina tutkimuksessa on selvittää, ovatko jotkin toimijat vahingoittaneet toimijoiden välistä luottamusta ja millä tavalla sekä selvittää millaisia ongelmia ja esteitä Etelä-Karjalassa on edelleen alueen eri toimijoiden välisen luottamuksen ja yhteistyön rakentumisessa. Tutkimuksessa hyödynnetään toiminta-analyyttista tutkimusotetta. Teoriaosassa tarkastellaan luottamusta, yhteistyötä, kumppanuutta, verkostoitumista sekä alueellista yhteistyötä. Empiirisessä osassa tarkastellaan Etelä-Karjalassa toteutettuja elinkeinostrategioita ja kyselytutkimuksen tuloksia. Tutkimustulokset osoittavat, että Etelä-Karjalassa 1990-luvun lopulla ja sen jälkeen toteutetut elinkeinostrategiat ovat synnyttäneet luottamusta alueen eri toimijoiden välille, luottamustaso on korkeampi kuin ennen ja sitä voidaan pitää melko korkeana.
Resumo:
Opinnäytetyössä pohditaan dokumentaarisissa teoksissa esiintyvien ihmisten palkkiokäytäntöjä ja niihin liittyviä eettisiä ongelmia. Näyttelijöille, juontajille ja asiantuntijoille maksetaan sähköisissä viestimissä esiintymisestä. Samalla lailla dokumentaarin tai reportaasin päähenkilö uhraa aikaansa ja voimavarojaan antaakseen kasvot tekijän tärkeäksi kokemalle asialle. Eikö myös dokumentaarisessa teoksessa esiintyvä henkilö ansaitse palkkiota? Erityisesti tilanteen eriarvoisuutta korostaa, jos esiintyjä tulee todella kurjista oloista. Dokumentaari voi menestyä, mutta henkilön elämä jatkuu yhtä vaatimattomana kuin ennenkin. Kiinnostuin aiheesta oman kokemukseni kautta ollessani kuvaamassa tv-inserttejä Brasiliassa. Capoeirasta kertovassa insertissä esiintyvän lapsen opettaja vastusti kuvauksia, ellen maksaisi niistä palkkiota. Asiasta syntyi kiivas kädenvääntö, sillä minulla oli jo lapsen vanhemmilta lupa kuvauksiin. Tapahtuma sai miettimään esiintymispalkkojen ongelmallisuutta niin esiintyjien kuin tekijöidenkin kannalta. Huomasin, ettei asiasta ole paljon kirjallisuutta, eikä tekijöiden keskuudessa ole mitään sääntöjä tai suosituksia asiasta. Lähdin tutkimaan aihetta kirjallisuudesta löytyvien pienien viitteiden ja lehtiartikkelien pohjalta sekä haastattelemalla ohjaajia, toimittajia ja tuottajia. Palkkio ei saa olla motiivina dokumentaarisessa teoksessa esiintymiselle. On tapauskohtaista, palkitaanko henkilö lopuksi rahalla tai muulla tavoin. Itse tekemisen täytyy kuitenkin olla vapaaehtoista. Esiintyjän voi lähes aina korvata toisella, sillä dokumentaarinen teos on teema- eikä henkilökeskeinen. Dokumentaristi tai journalisti ei ole avustusjärjestö, eikä kaikkia teoksessa esiintyneitä voida pelastaa. Sen sijaan yksittäisten ihmisten kautta voidaan tuoda esiin suurempia teemoja. Yleensä teema on tärkeä myös esiintyjälle, joten ihmiset pääosin lähtevät mielellään mukaan. Myös oman elämänsä ja näkökulmansa julkinen esiintuominen imartelee. Koska dokumentaarisessa teoksessa esiintyminen ei perustu palkkioihin, ohjaajalla on suuri vastuu siinä mukana olevista ihmisistä. Vaikka henkilön taloudellinen tilanne ei kohentuisikaan, jollain lailla kokemuksen toivoisi häntä rikastuttavan.
Resumo:
Työn tavoitteena on tutkia syyskuussa 2006 auenneen Lahti-Kerava Oikoradan ensivaikutuksia linja-autoliikenteeseen. Vaikutuksia tutkitaan kolmelta eri kannalta, joita ovat linja-autoyritykset, matkustajat ja kunnat. Työstä on rajattu pois Helsingin sopimusliikenne eli YTV-alue. Tutkimus on kvalitatiivinen, ymmärtämään pyrkivä ja hyvin empiriapainotteinen. Tutkimus toteutetaan pääsääntöisesti analysoimalla tilastollista tietoa ja tekemällä teemahaastatteluja. Lisäksi vaikutuksia matkustajille tutkitaan matkustajatutkimuksen avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että matkustajamäärät ovat linja-autoliikenteessä vähentyneet huomattavasti Lahti-Helsinki-Lahti sekä Mäntsälä-Helsinki-Mäntsälä - väleillä oikoradan henkilöjunaliikenteen alkamisen jälkeen. Matkustajatutkimus osoittaa, että matkustaja valitsee linja-auton tälle välille sopivan matkareitin, pysäkille pääsemisen helppouden ja luotettavuuden vuoksi. Juna puolestaan valitaan sen nopeuden ja hinnan vuoksi tutkitulla välillä.
Resumo:
Perinteisesti sähkönjakelu on toteutettu vaihtosähköjärjestelmänä, mutta varsinkin tehoelektroniikan kehittymisen ja halpenemisen myötä on paljon keskusteltu tasasähköisistä jakelujärjestelmistä. Tässä työssä on tutkittu ja koetettu tuoda esille tasasähkön hyödyntämismahdollisuuksia sähkönjakelussa, sekä erityisesti kiinteistöjen kuten kotien ja toimistojen sähköverkoissa. DC-verkko parantaa mm. järjestelmän luotettavuutta ja jännitteenlaatua. Myös hajautetun energiantuotannon ja energiavarastojen lisääminen sähkövoimajärjestelmään olisi yksinkertaisempaa tasasähköiseen verkkoon. Monet nykyajan kotien ja toimistojen sähkölaitteista olisi nykyiselläänkin ilman modifikaatioita liitettävissä DC-verkkoon. Monien laitteiden sisäinen käyttöjännite on nykyään tasajännitettä kuten esimerkiksi tietokoneiden ja viihde-elektroniikan. Näiden laitteiden tarvitsemissa lukuisissa tasasuuntaajissa hukataan paljon energiaa. Yhdistämällä laitteet DC-verkkoon voitaisiin suuntauksista luopua, jolloin järjestelmän kokonaishyötysuhde paranisi. Lisäksi kiinteistöissä tasajännitteellä voitaisiin hyödyntää entistä paremmin muun muassa aurinkoenergiaa, polttokennoja ja energiavarastoja eli uusiutuvia ja ympäristöystävällisiä energialähteitä.