Keinoja kaihtamatta : aliupseerien osaamisen kehittäminen Panssariprikaatissa

Puolustusvoimia on alettu kehittää oppivan organisaation periaatteiden mukaisesti vuositu-hannen alussa. Kehitystyön tuloksena on syntynyt muun muassa osaamisen kehittämisen stra-tegia vuonna 2004. Strategiassa määritettiin keinovalikoima, jota tulisi hyödyntää henkilös-tön osaamisen kehittämisessä. Uusimuotoisen aliupseeriston muodostaminen käynnistettiin 2000-luvun puolivälissä teknistyvien asejärjestelmien käyttö- ja koulutushenkilöstön tarpeen vuoksi. Lisäksi aliupseereita tarvittiin opistoupseerien korvaajiksi heidän eläköitymisen myö-tä. Aliupseerit ja puolustusvoimat ovat haasteen edessä: Kuinka ammattitaitoinen kouluttaja-henkilöstö taataan sukupolvenvaihdon myötä? Tämän tutkimuksen tutkimusongelmana on selvittää, miten osaamisen kehittämisen keinova-likoimaa hyödynnetään Panssariprikaatissa aliupseerien osaamisen kehittämiseksi. Tutki-musongelma pyritään ratkaisemaan seuraavien alaongelmien avulla: 1. Miten aliupseerien osaamisen kehittäminen on ohjeistettu Puolustusvoimissa? 2. Miten aliupseerien osaamisen kehittämistä voidaan kehittää Panssariprikaatissa? Tutkimusongelmaa lähestyttiin sekä päälliköiden, että aliupseerien näkökulmasta. Tutkimus-aineistona käytettiin puolustusvoimien dokumentaatiota osaamisen kehittämisestä sekä em-piiristä aineistoa. Empiirinen aineisto kerättiin sähköpostikyselyllä ja teemahaastatteluilla. Analysointi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että Pääesikunnassa määritetty osaamisen kehittämisen keinovalikoima ja oppivan organisaation käsitteet eivät jalkaudu aliupseerien osaamisen kehittämisen ohjeistuksessa Panssariprikaatissa perusyksikköön asti. Ne jäävät Pääesikuntatason asiakirjoihin. Kyselyn ja haastattelun pohjalta voidaan tulkita, että eri kei-noja kuitenkin hyödynnetään aliupseerien osaamisen kehittämisessä tutkituissa perusyksi-köissä. Panssariprikaatin esikunnalta toivottiin olevan aktiivisempi niin koulutustapahtumista informoinnin, kuin koulutuksen järjestämisenkin osalta. Suurimpana haasteena osaamisen kehittämiselle nähtiin käynnissä oleva puolustusvoimauudistus. Aliupseereiden kouluttami-nen nähdään turhaksi, koska työsuhteen päättymistä pidetään todennäköisenä.

Sotatieteiden maisterikurssin tuottama osaaminen perusyksikön osaamisen johtamisen näkökulmasta

Tutkielmassa on selvitetty, millaista osaamista tutkintouudistuksen kokenut sotatieteiden maisterikurssi tuottaa perusyksiköihin ja miten perusyksiköiden päälliköt johtavat kurssin tuottamaa uutta osaamista. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja kartoittava. Bolognan prosessin mukaisesti uudistettu tutkintorakenne sisältää sotatieteiden kandidaatti- ja maisteriopintojen välissä olevan työelämäjakson, jonka vaikutuksista tuotettuun osaamiseen ei ole aikaisempaa tutkimustietoa. Myös kurssilla tuotetun osaamisen ja työelämän vaatimusten välisistä vastaavuuksista on verrattain vähän aikaisempia tutkimuksia. Aineistonkeruu on toteutettu perusyksiköiden päälliköille suunnattuna kyselytutkimuksena, jota on täydennetty teemahaastatteluilla. Otanta käsittää kaikki ne Panssariprikaatin perusyksiköt, joihin on valmistunut upseeri sotatieteiden maisterikurssilta 1 tai 2 sekä kaikki ne muiden joukko-osastojen perusyksiköt, joihin on valmistunut upseeri edellä mainittujen kurssien panssariopintosuunnalta. Tutkimusmetodina on käytetty laadullista sisällönanalyysiä sekä fenomenologiaa. Lähde- ja vastausaineistosta tehdyin johtopäätöksin vastataan tutkimuskysymykseen “Miten sotatieteiden maisterikurssin tuottamaa osaamista johdetaan perusyksiköissä?”. Tutkimuskysymykseen vastataan seuraavien alakysymysten avulla: 1) Millaisena sotatieteiden maisterikurssin tuottama osaaminen koetaan perusyksiköissä? 2) Mitä keinoja perusyksiköissä käytetään kurssin tuottaman osaamisen johtamiseen? Tutkimustuloksena voidaan todeta, että perusyksiköiden päälliköt kokevat sotatieteiden maisterikurssin vaikuttavan eniten taktiseen osaamiseen, tiedonhankintakykyyn ja asenteeseen. Osaamisen koetaan olevan teoriapainotteista. Kyselyn vastauksista ilmenee päälliköiden korkea arvostus käytännön osaamista sekä tuotetun osaamisen välitöntä hyödynnettävyyttä kohtaan. Päälliköt toivovat kurssin kehittävän eniten taktista, tietoteknistä ja hallinnollista osaamista. Osaamisen johtamisen osalta olennaisimpia tutkimustuloksia ovat ulkopuolisen kurssittamisen vahva asema perusyksiköiden osaamisen kehittämisessä sekä tiiviin urakierron ja työskentelyrytmin aiheuttamat haasteet yksiköissä toteutettavalle henkilöstösuunnittelulle. Yksiköiden päälliköt tunnistavat vastausten perusteella selkeästi vastuunsa alaistensa osaamisen kehittämisestä ja johtamisesta. Tutkimuksen johtopäätöksenä Maanpuolustuskorkeakoulun ja perusyksiköiden välistä yhteistoimintaa olisi edelleen syytä syventää, jotta tietämys sotatieteiden maisterikurssin tuottamasta osaamisesta paranisi ja tuotettu osaaminen vastaisi paremmin perusyksiköiden käytännönläheisiä tarpeita. Kurssin jälkeisen työtehtävän saattaminen opiskelijan tietoon nykyistä aiemmin palvelisi sekä opiskelijaa että perusyksikköä, koska opiskelun ja työelämän välinen yhteys olisi mahdollista huomioida opetuksessa. Kurssille lähetettävän opiskelijan valmentamisella ja tavoitteiden asettamisella jo työelämäjaksolla perusyksikössä opiskelijan sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät olisi mahdollista saada kohtaamaan yhä paremmin.

Terroristiorganisaation strateginen johtaminen

Kirjallisuusarvostelu

Verkkopelitapahtuman johtaminen projektinhallinnan keinoin - Case: Insomnia

Verkkopelitapahtumat ovat jatkuvasti kasvava ja kehittyvä viihdetapahtumiin lukeutuva elämysta-pahtumien muoto. Verkkopelitapahtumien järjestäminen on alkanut 90-luvulla ja niistä on tullut massatapahtumia, joita voidaan verrata moniin urheilutapahtumiin sekä erilaisiin elämystapahtu-miin. Tapahtuman järjestäjien organisaatiot kasvavat tapahtumien kasvaessa ja vaatimukset laadusta sekä tavoitteiden toteutuksesta kiristyvät. Tämä tutkimus pyrkii selvittämään sitä, miten projekti-johtamisen standardimalleilla voitaisiin kehittää ja edesauttaa tutkimuksen case-organisaatio In-somnia-tapahtuman hallintaa ja auttaa osaltaan muita elämystapahtumien järjestäjiä kehittämään tapahtumansa hallintakäytäntöjä tehokkaammiksi. Tämä tutkimus on laadullinen case-tutkimus, jossa haastattelut toteutettiin teemapohjaisilla puolistrukturoiduilla henkilö- puhelin- ja tietokonehaastatteluilla. Case-organisaatioksi valikoitui Insomnia-tapahtuman organisaatio Porista. Tapahtuma on verkkopelitapahtuma, joka järjestetään joka vuosi Porissa. Se on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä suurimmista Suomessa järjestettävistä verkkopelitapahtumista. Tutkimuskysymyksenä esitettiin miten projektijohtamisella voidaan pa-rantaa case-organisaation järjestämän verkkopelitapahtuman hallintaa? Tutkimuksessa siis pyrit-tiin löytämään projektijohtamisen malleista apua verkkopelitapahtuman hallintaan. Tutkimuksessa vastausta etsittiin tutustumalla tapahtuman järjestämisen teoriaan, sekä käymällä läpi tutkimukseen valikoitujen projektijohtamisen standardimallien PMBOK ja ISO10006 hyödyntämistä verkkopeli-tapahtuman hallinnassa. Haastatteluiden perusteella voitiin todeta, että Insomnian verkkopelitapahtuman hallinta voisi todennäköisesti tehostua projektijohtamisen mallien ja ohjeiden implementoinnista tapahtuman hal-lintatapaan. Verkkopelitapahtumasta pystyttiin tunnistamaan projektiluontoisia osa-alueita. Tapah-tumaa hallittiin kuin projektia, oli selkeille ohjeistuksille ja hallintatyökaluille tapahtuman johdossa tarvetta. Projektinhallinnan hyödyntämiskohteiksi osoittautuivat varsinkin ajan, kommunikaation, henkilöstön ja riskienhallinnan osa-alueet. Nämä osa-alueet näyttäisivät olevan tämän tutkimuksen perusteella hyvin tärkeiltä tapahtumaprojektin onnistuneen läpiviennin kannalta. Näyttäisi myös siltä, että edellä mainitut osa-alueet linkittyvä tapahtumanhallissa vahvasti toisiinsa ja siksi kaikkien niiden hallintaan pitää panostaa samanaikaisesti. Case-organisaatiossa oli haastatteluiden perusteella myös selkeä halu kehittää ja viedä tapahtumaa yhä ammattimaisempaan suuntaan. Tämän tutkimuk-sen mukaan näyttäisi siltä, että projektinhallinnan tapahtumalle sopivia työkaluja hyödyntämällä voitaisiin parantaa case-tapahtuman hallintaa.

Kaatuneiden huollon johtaminen oikeudellisesta näkökulmasta

Virkamiehen velvollisuus noudattaa kaikessa toiminnassaan lakia pohjautuu Suomen perustuslakiin. Tämä on ollut motiivina tutkimukseen kaatuneiden huollon johtamisen oikeudellisista seikoista. Kaatuneiden huollon ohjeistus Puolustusvoimien oppaissa on suppea ja se jättää huomioimatta lainsäädännön asettamia rajoituksia. Suomalainen kaatuneiden huolto on historiallisesti tarkasteltuna poikkeuksellinen ilmiö. Suomi pyrki toisessa maailmasodassa ainoana maana tuomaan kaatuneensa kotiseudulle haudattavaksi. Tutkimusta kaatuneiden huollosta on puolustusvoimissa tehty harvakseltaan ja se on liittynyt taktiikan tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu kaatuneiden huollon taktista toteutusta. Tutkimus on oikeusdogmaattisella menetelmällä tehty tarkastelu Puolustusvoimien kaatuneiden huollon oppaisiin ja niihin vaikuttavaan lainsäädäntöön. Aineistona on käytetty pääosin vallitsevaa lainsäädäntöä, puolustusvoimien oppaita ja kansainvälisiä sopimuksia. Tutkimuskysymyksenä tutkielmassa on ollut: ”Millainen on kaatuneiden huollon johtamisprosessi ja mitkä ovat siihen vaikuttavat lait.” Tutkimuksessa käsitellään kaatuneiden huollon historiaa ja henkilön kuolemaa rauhan aikana antamaan vertailupohjaa sodan ajan toimintatapamalleille kaatuneiden huollossa. Tutkielman pääosa koostuu kaatuneiden huollon tehtävistä ja johtamisvastuista, joita on tarkasteltu vallitsevan lainsäädännön näkökulmasta. Keskeisinä tuloksina tutkimuksessa on ollut lainsäädännön vaikutus kaatuneiden huollon toteutukseen, sekä viranomaisyhteistyön merkittävyys kaatuneiden huollon toteutukselle. Tuloksista on havaittavissa, etteivät kaatuneiden huollosta annetut määräykset ole aina linjassa lainsäädännön kanssa. Tärkeimpiin havaintoihin kuuluu myös organisaatiomuutosten tuomat vastuunjaon muutokset kaatuneiden huollon toimialalla, sekä onnistuneen kaatuneiden huollon merkitys niin sodan aikana kuin erityisesti sodan jälkitilassa.

Simulaattorilennonopettajan pedagoginen johtaminen HW1-tyyppikoulutuksessa

Ammattitaitoiset lentäjät muodostavat Ilmavoimien tärkeimmän resurssin nykyaikaisen kaluston ohella. Lentäjien koulutus muodostuu nykypäivänä oikealla lentokoneella lentämisen ja simulaattorilentämisen yhdistelmästä. Lentokoulutusprosessissa hyödynnetään yhä enemmän simulaattoreita, sillä ne ovat kustannustehokkaita ja tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia lentokoulutukselle verrattuna oikealla koneella lentämiseen. Simulaattorilentokoulutus on tärkeässä osassa lentokoulutusta, simulaattoreiden hyödyntämiseen tehokkaasti tarvitaan ammattitaitoisia simulaattorilennonopettajia. Tutkielmassa tarkastellaan miten simulaattorilennonopettajat johtavat HW1-tyyppikoulutuksen simulaattorilentopalvelusta pedagogisen johtamisen keinoin. Tutkielman tavoitteena on selvittää valittujen pedagogisen johtamisen työkalujen käyttöä tutkimalla HW1-tyyppikoulutuksen johtamiseen liittyviä asiakirjoja. Alatutkimusongelman avulla pyritään vastaamaan mahdollisesti löytyviin kehityskohteisiin simulaattorilentopalveluksen pedagogisessa johtamisessa. Löydytetyt kehitysideat, tuodaan esille tutkielman johtopäätöksissä simulaattorilentokoulutuksen sekä työyhteisön johtamisen kehittämiseksi. Simulaattorikoulutus tulee pitää ajantasaisena ja sen toimintaa kehittää kaikin mahdollisin keinoin. Pedagogisen johtamisen työkaluilla pyritään helpottamaan tätä kehitystyötä ja siksi niiden käyttäminen suunnitelmallisesti on tärkeää. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jolla tarkasteltiin olemassa olevaa teoriaa uudessa toimintaympäristössä, simulaattorilentopalveluksessa. Aineistonhankintamenetelmä pohjautui pääosin Maanpuolustuskorkeakoulun julkaiseman kirjallisuuden sekä puolustusvoimien ja Patria Aviation Oy:n asiakirjojen tarkasteluun. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että pedagogisen johtamisen työkalut ovat osittain käytössä simulaattorilentopalveluksen johtamisessa, mutta niiden toteuttamista ei ole kirjoitettu tai määritelty tämän tutkielman teoriaperustan mukaisesti riittävällä tavalla. Keskeisin johtopäätös on systemaattisen aikataulun hyödyntämisen puuttuminen simulaattorilentopalveluksen pedagogisessa johtamisessa. Simulaattorilentopalveluksen johtamisessa on paljon pedagogisen johtamisen työkaluja, mutta niiden toteuttamisesta puuttuu vakituinen aikataulu. Kyseiseen johtopäätökseen päästiin sisällönanalyysin ja matriisitaulukon tulkitsemisen kautta. Pedagogisen johtamisen työkalujen käyttö tulisi löytyä toimintaa ohjaavista asiakirjoista ja niiden toteuttamisajankohdat tulisi olla tarkoin määritellyt ainakin vuositasolla.

Työkyvyn johtaminen : Case Pirkanmaan Osuuskauppa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia miten Pirkanmaan Osuuskaupan esimiehet ymmärtävät työhyvinvoinnin merkityksen esimiestyössään ja mitä asioita heidän tulisi vielä kehittää työhyvinvointi osaamisessaan. Työkyvyn johtamista verrattiin Elinkeinoelämän keskusliiton luomaan työkyvynjohtamisen malliin. Tutkimuksen pohjalta laadittiin ehdotuksia, jotta esimiesten osaamista, ymmärtämystä ja kykyä hyödyntää työhyvinvoinnin välineitä voitaisiin kehittää ja ylläpitää oikeilla toimenpiteillä. Yrityksissä työhyvinvointiin on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota kiireisen työtahdin, työn vaatimusten sekä työurien mahdollisten pidentymisen vuoksi, jolloin työnantajan lisäksi vaaditaan myös työntekijöiltä panostusta työhyvinvointiin. Tutkimus toteutettiin käyttämällä laadullista menetelmää. Aineiston keruu tehtiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastatteluihin valikoitui 4 esimiestä. Haastattelujen avulla kartoitettiin esimiesten tietoja ja näkemyksiä työhyvinvoinnista ja heidän työhyvinvointiosaamisen tasosta. Tutkimuksen avulla selvisi, että esimiesten keskuudessa työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja kehittämiseen panostetaan vähemmän kuin mitä olisi mahdollista. Suurimmiksi esteiksi työhyvinvoinnin toteuttamiselle muodostuivat aika, resurssit ja asenteet. Pirkanmaan Osuuskaupan johtamistyön ja toimintatapojen välillä on eroja verrattuna Elinkeinoelämän keskusliiton työkykyjohtamisen malliin. Esimiestyö on mahdollisuuksia täynnä oleva kilpailuetu, mutta samalla myös huomattava haaste.

Ohjelmistotyön suorituskyvyn mittaaminen ja johtaminen henkilöstön näkökulmasta

Onnistuneesti suoritettu suorituskyvyn mittaaminen ja johtaminen tuovat kirjallisuuden mukaan organisaatiolle monia hyötyjä. Ohjelmistotyön suorituskyky vaikuttaa ohjelmistoyritysten kannattavuuteen ja ohjelmointiprojektien tuloksellisuuteen. Ohjelmistotyön suorituskyvyn parantamisessa on suurelta osin keskitytty prosessien parantamiseen. Ohjelmistotyön suorituskyvyn taustalla on kuitenkin paljon muitakin tekijöitä kuin prosessi-indikaattorit. Sitoutuneisuus ja motivoituneisuus nähdään yhä tärkeämpinä tekijöinä ohjelmistotyön suorituskyvyn taustalla, joten suorituskyvyn johtamisen tulee huomioida nykyistä paremmin myös henkilöstön näkökulma. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia suorituskyvyn johtamisen viitekehysten, ohjelmistotyön suorituskyvyn taustatekijöiden, motivaation merkityksen ja johtamistyylien analysoinnin avulla, millainen suorituskyvyn mittaus- ja johtamisjärjestelmä (PMS) tukisi ohjelmistotyön suorituskyvyn johtamista huomioiden henkilöstön näkökulman. Tutkimuksessa analysoitiin aiempia aihepiiriä koskevia tutkimuksia ja lisäksi haastateltiin alan yritysasiantuntijoita. Tutkimuksen tuloksena esitettiin tärkeimmät ohjelmistotyön suorituskyvyn taustatekijät, joiden tilan parantamista suorituskyvyn johtamisen tulee mahdollistaa. Näiden havaittiin olevan läheisessä suhteessa henkilöstön motivaatiotekijöihin, joiden sitouttavaa kehittymistä johtamisen tulee myös tukea. Tulokset kiteytettiin suosituksiin koskien johtamista ja mittaristomallia, joita voidaan hyödyntää ohjelmistotyön suorituskyvyn johtamisessa huomioiden henkilöstön näkökulma. Mallissa on kuvattu mitattavat ja johdettavat tekijät yksilö- ja tiimitasolla, esimiestyössä sekä henkilöstövoimavarojen johtamisessa (HRM).

Brändin johtaminen yritysten välisillä markkinoilla : Case KONE ja Stora Enso.

Brändin rooli B-to-B-markkinoilla on suhteellisen uusi aihe. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida brändien johtamista B-to-B-markkinoilla kahden case-yrityksen kautta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena case-tutkimuksena, sillä siinä haluttiin saada laaja kuva yritysten brändäyskäytännöistä ja siten saada uutta tietoa aiheesta. Tutkimuksessa muodostettiin yleisten brändijohtamismallien pohjalta B-to-B-markkinoille sopiva brändijohtamismalli. Tämä malli koostuu seuraavista osa-alueista: strategisuus, yhtenäisyys, sisäinen brändäys, fokus asiakasryhmiin ja kilpailija-analyysi. Mallin sisällölle haettiin tukea alan asiantuntijoilta. Case-haastattelut perustuivat tutkimuksessa muodostettuun brändijohtamismalliin. Brändillä on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu olevan merkitystä yritysten välisillä markkinoilla esimerkiksi ostopäätöksessä. B-to-C-markkinoiden lisäksi myös B-to-B-markkinoilla brändiin voi liittää emotionaalisia arvoja. Tässä tutkimuksessa asiantuntijahaastatteluista kävi vahvasti ilmi, että brändijohtaminen on tärkeä osa ison yrityksen johtamista B-to-B-markkinoilla. Huomionarvoista on kuitenkin se, että brändillä ei pysty korvaamaan teknisiä asioita, vaan brändi rakentuu itse tuotteen tai palvelun päälle. Tutkimuksen case-yrityksiksi valittiin KONE ja Stora Enso, sillä molemmat ovat suuria teollisia brändejä, joilla oletettiin olevan strategista brändijohtamista. Molemmat case-yritykset panostavat strategiseen brändijohtamiseen. KONEen brändityö on ollut pitkäjänteisempää, kun taas Stora Enso on viime vuosina käynyt läpi brändiuudistusta. Case-yrityksien brändistrategiat eroavat toisistaan jonkin verran, mikä toi mielenkiintoista vertailua tutkimukseen. Keskeinen tutkimuksen johtopäätös on, että brändijohtaminen on tärkeää myös B-to-B-markkinoilla. Brändiä tulee rakentaa ja johtaa strategisena voimavarana. On otettava kuitenkin huomioon, että brändijohtaminen osana yrityksen toimintaa ei välttämättä ole esimerkiksi pienemmissä yrityksissä samanlaista tai samalla tavoin olennaista kuin nyt tutkituissa suurissa B-to-B-yrityksissä. Kokonaisvaltainen brändijohtaminen ei ole B-to-B-markkinoilla välttämättä vielä itsestäänselvyys. Moni suurempi yritys onkin vasta viime vuosina alkanut systemaattisesti kehittää ja johtaa brändiään. Aihealue tarjoaa runsaasti lisätutkimuksen aiheita. Esimerkiksi pk-yritysten brändäyskäytäntöjen tutkiminen ja laajemmat vertailevat tutkimukset erityyppisten B-to-B-yritysten brändijohtamiskäytännöistä olisivat tarpeen, jotta saataisiin lisää tietoa ilmiön laajuudesta B-to-B-markkinoilla.

Eri-ikäisten innovatiivisen työskentelyn johtaminen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia sitä, miten eri-ikäiset työnteki-jät tulisi huomioida innovatiivisen työskentelyn johtamisessa. Tutkimuk-sessa määritellään, mitä on innovatiivinen työskentely ja miten sitä johde-taan. Innovatiivisella työskentelyllä tarkoitetaan yksilötason toimintaa, jos-sa keskeistä on uusien ideoiden luominen ja tuominen käytäntöön liike-toimintaa hyödyttävällä tavalla. Tutkimuksessa kuvaillaan myös eri-ikäisten ihmisten johtamista ja sen keinoja. Ikäjohtamisen tutkimuksessa on tunnistettu neljä sukupolvea: Z-, Y-, ja X-sukupolvet sekä suuret ikä-luokat. Erot sukupolvien välillä sekä vanhenemisen on tunnistettu ai-heuttavan erilaisuutta työntekijöiden keskuuteen. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvalitatiivista tutkimusmetodia ja toteutettiin neljä ryhmähaastattelua, yksi kullekin sukupolvelle. Ryhmähaastatteluis-sa tunnistettiin työyhteisöstä, esimiestyöstä ja ylimmän johdon toiminnas-ta tekijöitä, joilla on vaikutusta eri-ikäisten motivoitumiseen ja innovatiivi-seen työskentelyyn. Tutkimuksessa ei voitu havaita merkittäviä eroja eri-ikäisten innovatiivisen työskentelyn johtamisessa. Iästä riippumatta työn merkityksellisyyden kokeminen on yksilölle tärkeää. Eri-ikäisten innovatii-visen työskentelyn johtamisessa keskeistä on positiivinen johtajuus, jossa hyödynnetään aikaisemmassa innovatiivisen työskentelyn tutkimuksessa esitettyjä johtamisen mekanismeja.

Suorituskyvyn johtaminen ja IT-strategian suuntaaminen; Case: ICT-alan yritys

Yrityksen tietohallintoon kohdistuu tänä päivänä paljon vaatimuksia. Vaatimukset kohdistuvat tietohallinnon merkitykseen liiketoiminnan tukijana ja suorituskyvyn edistäjänä. ICT-toimialan rooli palveluiden tuottajana ja Suomen taloudellisen kas-vun tukijana ovat merkittävät. Tämän diplomityön tavoite on selvittää mikä on tietohallinnon rooli ja merkitys osana yrityksen suorituskykyä ja miten sitä tulisi kehittää. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu yleisistä suorituskyvyn johtamisen malleista, suorituskyvyn joh-tamisen malleista tietohallinnossa sekä IT-strategian suuntaamisen malleista ja suuntaamisen vaikutuksesta yrityksen suorituskykyyn. Tutkimuskysymys on: miten strategian suuntaamista tulisi kehittää jotta tietohallinto pystyisi edistämään yrityk-sen suorituskykyä? Tutkimusstrategia on case-tutkimus ja empiirinen aineisto on hankittu teemahaastatteluilla. Case-tutkimuksen tulosten mukaan strategian suuntaamisen arvioinnin mallin valit-seminen on tärkeää. Strategian suuntaamisen kaikki näkökulmat tulee ottaa huomi-oon. Esimerkiksi osaaminen, kommunikaatio, kumppanuudet ja ihmisten käyttäy-tyminen saattavat jäädä ns. kovien näkökulmien varjoon. Strategian suuntaamisessa tulee kiinnittää huomiota suuntaamiseen kaikilla organisaatiotasoilla. Toiminnalli-sen tason merkitys tulee myös huomioida. Strategian suuntaamista kehitettäessä tulee arvioinnissa ottaa huomioon eri liiketoimintayksiköiden arvioinnit, koska ne saattavat poiketa vahvasti toisistaan ja siten vääristää kehittämiskohteiden valitse-mista.

Suorituskyvyn johtaminen logistiikan palveluntuotantoyrityksessä

Suorituskyvyn mittaamista ja johtamista on laajasti tutkittu ja analysoitu. Sen periaatteet tunnetaan mutta etenkin pk - sektorin yrityksissä mittaamista tehdään lähinnä asiakaslähtöisesti. Tällaisen asiakaslähtöisen mittaamisen antama tieto ei useinkaan ole yrityksen tavoitteiden tai strategian mukaista ja voi ohjata yrityksen toimintaa väärään suuntaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia suorituskyvyn johtamisjärjestelmän luontia ja sen haasteita aloittelevassa logistiikan palveluntuotantoyrityksessä. Toisena tavoitteena löytää organisaation kasvuun liittyviä haasteita ja kuinka niistä selvitään. Tutkimuksen tuloksena kohdeyritykseen luotiin suorituskyvyn johtamisjärjestelmä hyödyntäen SAKE suorituskyvyn mittausjärjestelmää. Kohdeyrityksen kannalta oli tärkeää saada yksiköistä ja koko yrityksen toiminnasta mitattua tietoa, jonka pohjalta yrityksen johto pystyy reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin ja kehittämään asiakastoimipisteidensä toimintaa. Lisäksi yritykseen luotiin organisaation kasvun tueksi ohjeistus organisaation kasvun kipupisteistä ja kuinka teoriassa niihin on haettu ratkaisua.

Yksilön luovuuden tukeminen organisatorisessa kontekstissa

Luovuutta pidetään nykyisin kriittisenä tekijänä, jotta organisaatiot voivat saavuttaa kilpailuetua kiristyneessä kilpailutilanteessa. Johtamisella nähdään olevan tärkeä rooli luovuutta tukevan ilmapiirin ja kulttuurin luomisessa. Puutuotealan tilanne Suomessa on heikentynyt huomattavasti viime vuosina. Kuitenkin luovilla toimialoilla ja erityisesti designin ja muotoilun painotuksessa nähdään olevan paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Luovuutta tukeva johtaminen ja innovaatioiden esiintyminen ovat siis erityisen tärkeitä toimialan tilanteen parantamiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selvittää, mitkä ovat yksilön luovuutta tukevat ja toisaalta mahdollisesti estävät tekijät organisatorisessa kontekstissa kohdeyrityksessä. Asiaa tarkastellaan sekä johdon että työntekijöiden näkökulmasta. Alaongelmien myötä pyritään selvittämään, mitkä ovat alaisten omat lähtökohdat luovuuden mahdollistamiseksi, sekä sitä miten yhdessä tekeminen tukee luovuuden edistämistä ja mitä yksilön luovuuden tukeminen edellyttää johtamiselta. Tutkimuksen kohdeyrityksenä on käytetty Punavuoren Puuhevonen Oy:tä, joka on helsinkiläinen puusepäntyöyritys. Tutkimusongelmaan haettiin teoreettisen viitekehyksen lisäksi vastauksia empiriasta haastattelemalla yhdeksän kohdeyrityksen jäsentä, joka käsittää koko yrityksen henkilöstön. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja aineisto kerättiin käyttäen teemahaastattelua. Aineiston perusteella luovuutta tukevina tekijöinä kohdeyrityksessä toimivat erityisesti korkea osaaminen, yhteisesti jaetut arvot, korkea sisäinen motivaatio, hyvä työilmapiiri, vapaus ja vastuu omasta työstä, sekä luottamus yrityksen johtoon ja ylpeys työskennellä juuri kyseisessä yrityksessä. Luovuuden mahdollisina esteinä kohdeyrityksessä havaittiin erityisesti puutteellinen tiedonkulku, osaamisen kehittäminen, epäsäännöllinen palautteenanto, työryhmätyöskentelyn vähäisyys ja itseen kohdistuvien odotusten epätietoisuus. Aineiston tulokset vastasivat monilta osin käytettyä teoreettista viitekehystä, johon aineistoa peilattiin. Kuitenkin joitakin poikkeavuuksia esiintyi. Näistä tärkeimpinä voidaan pitää laatujärjestelmien ja luovuuden suhdetta sekä luottamuksen merkitystä työn vapauteen ja virheiden tekemisen sallimiseen. Luovuutta tukevien ja mahdollisten esteiden lisäksi olisi mahdollista vertailla yrittäjälähtöisen organisaation ja palkkajohtajuuden eroja luovuuden tukemisessa.