Study of B0(s)→K0Sh+h′− decays with first observation of B0s→K0SK±π∓ and B0s→K0Sπ+π

A search for charmless three-body decays of B 0 and B0s mesons with a K0S meson in the final state is performed using the pp collision data, corresponding to an integrated luminosity of 1.0 fb−1, collected at a centre-of-mass energy of 7 TeV recorded by the LHCb experiment. Branching fractions of the B0(s)→K0Sh+h′− decay modes (h (′) = π, K), relative to the well measured B0→K0Sπ+π− decay, are obtained. First observation of the decay modes B0s→K0SK±π∓ and B0s→K0Sπ+π− and confirmation of the decay B0→K0SK±π∓ are reported. The following relative branching fraction measurements or limits are obtained $ B(B0→K0SK±π∓)B(B0→K0Sπ+π−)=0.128±0.017(stat.)±0.009(syst.),B(B0→K0SK+K−)B(B0→K0Sπ+π−)=0.385±0.031(stat.)±0.023(syst.),B(B0s→K0Sπ+π−)B(B0→K0Sπ+π−)=0.29±0.06(stat.)±0.03(syst.)±0.02(fs/fd),B(B0s→K0SK±π∓)B(B0→K0Sπ+π−)=1.48±0.12(stat.)±0.08(syst.)±0.12(fs/fd)B(B0s→K0SK+K−)B(B0→K0Sπ+π−)∈[0.004;0.068]at90%CL.

Safety of human immunisation with a live-attenuated Mycobacterium tuberculosis vaccine: a randomised, double-blind, controlled phase I trial.

BACKGROUND: Tuberculosis remains one of the world's deadliest transmissible diseases despite widespread use of the BCG vaccine. MTBVAC is a new live tuberculosis vaccine based on genetically attenuated Mycobacterium tuberculosis that expresses most antigens present in human isolates of M tuberculosis. We aimed to compare the safety of MTBVAC with BCG in healthy adult volunteers. METHODS: We did this single-centre, randomised, double-blind, controlled phase 1 study at the Centre Hospitalier Universitaire Vaudois (CHUV; Lausanne, Switzerland). Volunteers were eligible for inclusion if they were aged 18-45 years, clinically healthy, HIV-negative and tuberculosis-negative, and had no history of active tuberculosis, chemoprophylaxis for tuberculosis, or BCG vaccination. Volunteers fulfilling the inclusion criteria were randomly assigned to three cohorts in a dose-escalation manner. Randomisation was done centrally by the CHUV Pharmacy and treatments were masked from the study team and volunteers. As participants were recruited within each cohort, they were randomly assigned 3:1 to receive MTBVAC or BCG. Of the participants allocated MTBVAC, those in the first cohort received 5 × 10(3) colony forming units (CFU) MTBVAC, those in the second cohort received 5 × 10(4) CFU MTBVAC, and those in the third cohort received 5 × 10(5) CFU MTBVAC. In all cohorts, participants assigned to receive BCG were given 5 × 10(5) CFU BCG. Each participant received a single intradermal injection of their assigned vaccine in 0·1 mL sterile water in their non-dominant arm. The primary outcome was safety in all vaccinated participants. Secondary outcomes included whole blood cell-mediated immune response to live MTBVAC and BCG, and interferon γ release assays (IGRA) of peripheral blood mononuclear cells. This trial is registered with ClinicalTrials.gov, number NCT02013245. FINDINGS: Between Jan 23, 2013, and Nov 6, 2013, we enrolled 36 volunteers into three cohorts, each of which consisted of nine participants who received MTBVAC and three who received BCG. 34 volunteers completed the trial. The safety of vaccination with MTBVAC at all doses was similar to that of BCG, and vaccination did not induce any serious adverse events. All individuals were IGRA negative at the end of follow-up (day 210). After whole blood stimulation with live MTBVAC or BCG, MTBVAC was at least as immunogenic as BCG. At the same dose as BCG (5×10(5) CFU), although no statistical significance could be achieved, there were more responders in the MTBVAC group than in the BCG group, with a greater frequency of polyfunctional CD4+ central memory T cells. INTERPRETATION: To our knowledge, MTBVAC is the first live-attenuated M tuberculosis vaccine to reach clinical assessment, showing similar safety to BCG. MTBVAC seemed to be at least as immunogenic as BCG, but the study was not powered to investigate this outcome. Further plans to use more immunogenicity endpoints in a larger number of volunteers (adults and adolescents) are underway, with the aim to thoroughly characterise and potentially distinguish immunogenicity between MTBVAC and BCG in tuberculosis-endemic countries. Combined with an excellent safety profile, these data support advanced clinical development in high-burden tuberculosis endemic countries. FUNDING: Biofabri and Bill & Melinda Gates Foundation through the TuBerculosis Vaccine Initiative (TBVI).

Observation of Pulsed γ-Rays Above 25 GeV from the Crab Pulsar with MAGIC

One fundamental question about pulsars concerns the mechanism of their pulsed electromagnetic emission. Measuring the high-end region of a pulsar's spectrum would shed light on this question. By developing a new electronic trigger, we lowered the threshold of the Major Atmospheric γ-ray Imaging Cherenkov (MAGIC) telescope to 25 giga-electron volts. In this configuration, we detected pulsed γ-rays from the Crab pulsar that were greater than 25 giga-electron volts, revealing a relatively high cutoff energy in the phase-averaged spectrum. This indicates that the emission occurs far out in the magnetosphere, hence excluding the polar-cap scenario as a possible explanation of our measurement. The high cutoff energy also challenges the slot-gap scenario.

Observation and Observing in Economics

Two themes are generative for revealing and understanding the history of observation in economics. First, we argue for the importance of noting that observation is an activity as well as a result, and second that observation is no more identical with quantification than observing is with measuring. These two themes enable us to discuss different historical dimensions of the ways in which economists have observed their economies and so enlarge our understanding of their observational practices. These problematics especially help in delineating the intricate, multilayered, and active interactions between the observer and the observed that take place in all social science observation, and from which our pictures of the economic world emerge.

Aerosol therapy in intensive and intermediate care units: prospective observation of 2808 critically ill patients.

PURPOSE: Unlike in the outpatient setting, delivery of aerosols to critically ill patients may be considered complex, particularly in ventilated patients, and benefits remain to be proven. Many factors influence aerosol delivery and recommendations exist, but little is known about knowledge translation into clinical practice. METHODS: Two-week cross-sectional study to assess the prevalence of aerosol therapy in 81 intensive and intermediate care units in 22 countries. All aerosols delivered to patients breathing spontaneously, ventilated invasively or noninvasively (NIV) were recorded, and drugs, devices, ventilator settings, circuit set-up, humidification and side effects were noted. RESULTS: A total of 9714 aerosols were administered to 678 of the 2808 admitted patients (24 %, CI95 22-26 %), whereas only 271 patients (10 %) were taking inhaled medication before admission. There were large variations among centers, from 0 to 57 %. Among intubated patients 22 % (n = 262) received aerosols, and 50 % (n = 149) of patients undergoing NIV, predominantly (75 %) inbetween NIV sessions. Bronchodilators (n = 7960) and corticosteroids (n = 1233) were the most frequently delivered drugs (88 % overall), predominantly but not exclusively (49 %) administered to patients with chronic airway disease. An anti-infectious drug was aerosolized 509 times (5 % of all aerosols) for nosocomial infections. Jet-nebulizers were the most frequently used device (56 %), followed by metered dose inhalers (23 %). Only 106 (<1 %) mild side effects were observed, despite frequent suboptimal set-ups such as an external gas supply of jet nebulizers for intubated patients. CONCLUSIONS: Aerosol therapy concerns every fourth critically ill patient and one-fifth of ventilated patients.

La veu dels infants

Aquest treball pretén donar a conèixer els principis bàsics de la pedagogia de Reggio Emilia (Itàlia), amb la seva idea d'infant capaç, "intel·ligent" i biològicament predisposat a comunicar, a viure en relació; la idea d'un mestre amb interès, curiositat i disposat a escoltar, observar, documentar, interpretar, reflexionar i confrontar per poder oferir als infants contextos i experiències riques i adequades a cada un d'ells, on es puguin expressar a través de tots els llenguatges possibles. També es mostra com s'han realitzat els dos principals objectius pràctics del treball. Per una banda, l'observació de com es du a terme l'escolta, l'observació, la documentació i la seva interpretació i reflexió a les escoles de Castelnovo di Sotto (Reggio Emilia). I per altra banda, l'elaboració de dues documentacions, una referent a la vida escolar i una referent a la vida personal a Itàlia.

Assessment of embryo/fetus during pregnancy by threedimensional ultrasonography using the HD live software: iconographic essay

Fetal development is studied since the advent of two-dimensional ultrasonography. However, a detailed assessment of structures and surfaces improved with three-dimensional ultrasonography. Currently, it is possible to identify embryonic components and fetal parts with greater detail, at all pregnancy trimesters, using the HD live software, where the images gain realistic features by means of appropriate control of lighting and shadowing effects. In the present study, the authors utilized this resource to follow-up, by means of images, the development of a normal pregnancy along all trimesters.

The internal wave field in Sau reservoir : Observation and modeling of a third vertical mode

Water withdrawal from Mediterranean reservoirs in summer is usually very high. Because of this, stratification is often continuous and far from the typical two-layered structure, favoring the excitation of higher vertical modes. The analysis of wind, temperature, and current data from Sau reservoir (Spain) shows that the third vertical mode of the internal seiche (baroclinic mode) dominated the internal wave field at the beginning of September 2003. We used a continuous stratification two-dimensional model to calculate the period and velocity distribution of the various modes of the internal seiche, and we calculated that the period of the third vertical mode is ;24 h, which coincides with the period of the dominating winds. As a result of the resonance between the third mode and the wind, the other oscillation modes were not excited during this period

Same Performance Changes after Live High-Train Low in Normobaric vs. Hypobaric Hypoxia.

PURPOSE: We investigated the changes in physiological and performance parameters after a Live High-Train Low (LHTL) altitude camp in normobaric (NH) or hypobaric hypoxia (HH) to reproduce the actual training practices of endurance athletes using a crossover-designed study. METHODS: Well-trained triathletes (n = 16) were split into two groups and completed two 18-day LTHL camps during which they trained at 1100-1200 m and lived at 2250 m (P i O2 = 111.9 ± 0.6 vs. 111.6 ± 0.6 mmHg) under NH (hypoxic chamber; FiO2 18.05 ± 0.03%) or HH (real altitude; barometric pressure 580.2 ± 2.9 mmHg) conditions. The subjects completed the NH and HH camps with a 1-year washout period. Measurements and protocol were identical for both phases of the crossover study. Oxygen saturation (S p O2) was constantly recorded nightly. P i O2 and training loads were matched daily. Blood samples and VO2max were measured before (Pre-) and 1 day after (Post-1) LHTL. A 3-km running-test was performed near sea level before and 1, 7, and 21 days after training camps. RESULTS: Total hypoxic exposure was lower for NH than for HH during LHTL (230 vs. 310 h; P < 0.001). Nocturnal S p O2 was higher in NH than in HH (92.4 ± 1.2 vs. 91.3 ± 1.0%, P < 0.001). VO2max increased to the same extent for NH and HH (4.9 ± 5.6 vs. 3.2 ± 5.1%). No difference was found in hematological parameters. The 3-km run time was significantly faster in both conditions 21 days after LHTL (4.5 ± 5.0 vs. 6.2 ± 6.4% for NH and HH), and no difference between conditions was found at any time. CONCLUSION: Increases in VO2max and performance enhancement were similar between NH and HH conditions.

Observation of phonon-induced magnetic deflagration in manganites

Very fast magnetic avalanches in (La, Pr)-based manganites are the signature of a phase transition from an insulating blocked charge-ordered antiferromagnetic state to a charge-delocalized ferromagnetic (CD-FM) state. We report here the experimental observation that this transition does not occur either simultaneously or randomly in the whole sample but there is instead a spatial propagation with a velocity of the order of tens of m/s. Our results show that avalanches originate from the inside of the sample, move to the outside, and occur at values of the applied magnetic field that depend on the CD-FM fraction in the sample. Moreover, upon application of surface acoustic waves at constant magnetic fields, we are able to trigger avalanches at very well-determined values of the temperature and magnetic field. Due to the interaction with the acoustic waves, the number of isolated ferromagnetic clusters in La0.225Pr0.40Ca0.375MnO3 starts to grow across the entire sample in the same way as if it were a magnetic deflagration.

Enseñar a convivir, enseñar a comunicarse = Teaching to live together, teaching to communicate

In this article we look at some of the questions related to the learning of how to live together so that we may then look more closely at the relative aspects of the learning of language. We insist on the importance of the not strictly linguistic aspects associated to the incorporation of children from immigrant families to the schools. From this point of view we underline the heterogeneous nature of the situation in which these children find themselves (in function with the social and professional situation of the family, of having been born here or not, and of having or not previous school experience in the community of origin etc). We also look at the necessary eradication of stereo types in the treating of this problem. We then discuss some strategies where there can be joint collaboration in the school for attaining these objectives

Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu

Tausta Vaikka nuorisorikollisuus on kriminologisen tutkimuksen perinteinen kohde, on edelleen tarvetta pitkittäistutkimuksille, joissa on laaja, koko väestöä edustava otos. Kriminaalipolitiikan alalla puolestaan rikosten sovittelu ja muut restoratiivisen oikeuden muodot ovat nousseet Suomessakin haastamaan perinteiset rikoskontrollin paradigmat, rangaistuksen ja hoidon. Tutkimuskysymykset Tutkimuksen pääkysymyksenä oli, mitkä lapsuudessa (8 v.) ja nuoruudessa (18 v.) mitatut psykososiaaliset tekijät ovat yhteydessä nuorisorikollisuuden (16-20 v.) määrään ja lajiin. Lisäksi yhtenä kysymyksenä oli, miten varusmiespalvelun aikaiset psykiatriset diagnoosit liittyvät nuorisorikollisuuteen. Lisäksi tutkimme nuorisorikollisuuden esiintyvyyttä ja palvelujen käyttöä, ja vertailimme eri informanttien (tutkimushenkilöt itse, vanhemmat ja opettajat) vastausten ennusvoimaa lasten tulevan rikollisuuden suhteen. Rikosten sovittelun osalta kysymyksenä oli, miten suomalainen sovittelukäytäntö vastaa restoratiivisen oikeuden teoriaa ja miten sovittelua pitäisi kehittää. Aineisto ja metodit Pitkittäistutkimuksemme aineistona oli valtakunnallisesti edustava satunnaisotos, joka vastasi 10% vuonna 1981 Suomessa syntyneistä suomenkielisistä pojista. Ensimmäinen tiedonkeruu tapahtui 1989, kun pojat olivat 8-vuotiaita. Tietoa kerättiin lomakekyselyin pojilta itseltään sekä heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tietoja saatiin 2946 pojasta. Lasten lomakkeena oli Children’s Depression Inventory, vanhemman lomakkeena Rutter A2 ja opettajan lomakkeena Rutter B2. Toinen tiedonkeruu järjestettiin, kun pojat osallistuivat kutsuntoihin 1999. Tietoja saatiin 2330 pojasta. Lomakkeena oli Young Adult Self-Report . Puolustusvoimien rekisteristä saatiin tiedot poikien kutsunnoissa ja palvelusaikana (vuosina 1999-04) saamista psykiatrisista diagnooseista, jotka luokiteltiin kuuteen luokkaan: antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, päihdehäiriöt, psykoottiset häiriöt, ahdistuneisuushäiriöt, masennustilat ja sopeutumishäiriöt. Tieto mahdollisesta diagnoosista saatiin 2712 pojasta. Rikollisuus operationalisoitiin poliisin ns. RIKI-rekisteriin vuosina 1998-2001 rekisteröityjen tekojen avulla, kun pojat olivat pääasiassa 16-20-vuotiaita. Rikosten määrän mukaan pojat jaettiin neljään ryhmään: ei rikoksia, 1-2 rikosta (satunnainen rikollisuus), 3-5 rikosta (uusintarikollisuus) ja yli 5 rikosta (aktiivinen uusintarikollisuus). Rikoslajeista muodostettiin viisi kategoriaa: huume-, väkivalta-, omaisuus-, liikenne- ja rattijuopumusrikollisuus. Analyysivaiheessa rekisteridatasta poistettiin liikennerikkomukset. Kaikkiaan tiedot mahdollisista poliisikontakteista saatiin 2866 pojasta. Sovitteludata koostui 16 sovittelujutun havainnoinnista Turussa vuosina 2001- 2003. Tulokset Kaikkiaan 23% pojista oli rekisteröity rikoksesta (poissulkien liikennerikkomukset) nelivuotisen tutkimusperiodin aikana 16-20-vuotiaana. Satunnaisia rikoksentekijöitä oli 15%, uusijoita 4% ja moninkertaisia uusijoita 4%. Rikokset kasautuivat moninkertaisille uusijoille: tämä 4%:n ryhmä teki 72% kaikista rikoksista . Omaisuus- ja liikennerikollisia oli eniten (kumpiakin 11%), ja huumerikollisia vähiten (4%). Kaikki rikoslajit korreloivat keskenään tilastollisesti merkitsevästi. Nuorisorikollisuuden itsenäisiä ennustekijöitä lapsuudessa olivat rikkinäinen perherakenne, vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen käytösongelmat ja hyperaktiivisuus. Kun verrattiin eri informantteja (lapset itse ja heidän vanhempansa ja opettajansa), etenkin opettajien vastaukset ennustivat lasten tulevaa rikollisuutta. Nuoruudessa rikollisuuden itsenäisiä korrelaatteja olivat pienellä paikkakunnalla asuminen, vanhempien ero, seurustelu, itse ilmoitettu antisosiaalisuus ja säännöllinen tupakointi ja humalajuominen. Ennus- ja taustatekijöille oli tyypillistä se, että ne olivat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään (ongelmat ja rikosten määrä lisääntyivät käsi kädessä) ja että ne liittyivät useaan rikoslajiin yhtä aikaa. Huumerikollisuudella oli kuitenkin vähemmän itsenäisiä ennus- ja taustatekijöitä kuin muilla rikoslajeilla. Joka kymmenes poika kärsi psykiatrisista häiriöistä. Tämä ryhmä teki noin puolet kaikista rikoksista, ja lähes joka toinen poika, jolla oli psykiatrinen häiriö, oli rekisteröity rikoksista. Rikolliseen käytökseen liittyivät etenkin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ja päihdehäiriöt. Masennustilat olivat kuitenkin ainoa diagnoosiryhmä, joka ei ollut yhteydessä rikollisuuteen. Myös psykiatristen häiriöiden esiintyvyys kasvoi lineaarisesti rikosten määrän kanssa; aktiivisista uusintarikollisista yli puolella (59%) oli psykiatrinen diagnoosi. Rikollisuuden lisäksi erilaiset psykososiaaliset ongelmat kasautuivat pienelle vähemmistölle. Aktiivisten uusijoiden ryhmään olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lähes kaikki ongelmat mitä tutkimme. Kuitenkin tästä ryhmästä vain alle 3% oli käyttänyt mielenterveyspalveluja viimeisen vuoden aikana. Rikossovittelun havainnointitutkimuksen perusteella sovittelussa monet perusasiat ovat kunnossa, ja toiminta on mielekästä niin asianosaisten kuin yhteiskunnankin kannalta. Useimmiten osapuolet kohtasivat ja saivat aikaan sopimuksen, johon he vaikuttivat tyytyväisiltä. Rikoksentekijät olivat motivoituneita korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Osapuolet saivat kertoa tarinansa omin sanoin, heitä kuunneltiin ja he ymmärsivät mitä sovittelussa puhutaan ja sovitaan. Sovittelun kuluessa jännitys väheni ja asiat saatiin loppuunkäsiteltyä. Asianosaiset saivat vaikuttaa prosessiin ja sopimukseen, ja uhrin oikeudet olivat sovittelussa keskeisellä sijalla. Restoratiivisen teorian perusteella sovittelussa havaittiin myös kehittämisen varaa: Etenkin nuoria rikoksentekijöitä oli hankala saada osallistumaan tosissaan, ja aikuiset helposti hallitsivat keskustelua. Etukäteistapaamisia ja tukihenkilöitä ei juuri hyödynnetty. Sovitteluja hallitsi puhe sopimuksesta ja rahasta. Työkorvauksia ei käytetty eikä rehabilitaatiota käsitelty. Sekä sovitteluun pääsy että sovittelumenettely riippuivat yksittäisistä henkilöistä. Johtopäätökset Rikosten tekeminen nuoruudessa on melko yleistä ja monimuotoista. Rikokset ja psykososiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja kulkevat käsi kädessä. Myös psykiatriset häiriöt ovat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään. Rikosriskiä voidaan ennustaa jo lapsuudessa, ja etenkin opettajat ovat tarkkanäköisiä lasten ongelmien suhteen. Eri rikoslajeilla on varsin samanlaisia taustatekijöitä. Aktiiviset rikoksentekijät vastaavat suuresta osasta kokonaisrikollisuutta, tarvitsevat eniten apua, mutta eivät kuitenkaan hakeudu psykososiaalisten palvelujen piiriin. Rikosten sovittelu tarjoaa keinon puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa ilman leimaamista. Sovittelun kehitystehtävät liittyvät etenkin dialogiin, valmisteluihin, tukihenkilöihin, työkorvauksiin, palveluunohjaukseen ja sovittelun sovellusalaan. Sovittelua ja muita restoratiivisia menettelyjä on kehitettävä ja laajennettava esimerkiksi niin, että niitä voitaisiin käyttää palveluunohjauksen välineenä.