Sotilasjohtajana nainen : käsityksiä ja kokemuksia sukupuolen vaikutuksesta johtamiseen perusyksikön organisaatiossa

Tutkimus on luonteeltaan empiirinen, ja siinä tutkitaan käsityksiä ja kokemuksia naissukupuolen vaikutuksista sotilasjohtamiseen. Aihetta tarkastellaan naisupseereiden kokemuksien kautta. Tutkimuksessa on selvitetty naisupseereiden kokemuksia sukupuolen vaikutuksista sotilasjohtamiseen. Samalla tutkimuksessa on pyritty selvittämään myös heidän käsityksiään muiden heidän kanssaan työskentelevien sotilaiden näkemyksistä. Tutkimuksessa pyritään tuomaan esiin, miten tutkittavien käsitykset ja kokemukset vaikuttavat käytännössä heidän toimintaansa sotilasjohtajina. Tutkimus liittyy naistutkimuksen ja johtamisen tieteenaloihin. Tutkimuksen tieteenfilosofia perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimusongelmana on, miten sukupuoli vaikuttaa sotilasjohtamiseen perusyksikön organisaatiossa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten sotilasorganisaation vakiintunut kulttuuri vaikuttaa naisten toimintaan sotilasjohtajina ja millä tavalla puolustusvoimien johtamiskulttuuri haastaa stereotyyppiset sukupuoliroolit. Tutkimusaineistona on naisupseereille tehdyt haastattelut. Haastattelut tehtiin viidelle nuorelle naisupseerille. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja tulokset analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen taustojen selvittämiseen on käytetty puolustusvoimien julkaisemia tutkimuksia naissotilaista, johtamisesta ja sotilasorganisaatiosta. Tutkimusaihetta lähestytään naistutkimuksen näkökulmasta ja tutkimuksen teoriapohja on muodostettu perehtymällä naistutkimuksen historiaan ja periaatteisiin. Tutkimusta tukevaksi teoriaksi on valittu sosiaalisen kostruktionismin ajatusta tukeva performatiivisen sukupuolen teoria (Butler 2006). Tutkimuksessa ilmeni, että naisiin sotilasjohtajina kohdistuu sukupuolesta johtuvia ennakkoluuloja. Ihmisten stereotyyppinen näkemys siitä, minkälainen nainen on ihmisenä ja johtajana vaikuttaa myös siihen, miten naissotilasjohtajiin suhtaudutaan sotilasorganisaatiossa. Naisten oletetaan olevan johtajina ja ihmisinä sosiaalisempia, empaattisempia ja tunteellisempia ja käyttävän johtamisessaan ”pehmeää” johtamistyyliä. Tutkittavat osoittivat vastauksissaan kuitenkin, että naisjohtajien on mahdollista saavuttaa samanlainen arvostus ja kunnioitus kuin miesjohtajien. Saavuttaakseen arvostuksen naisten on korostuneesti tuotava esiin ammattitaitonsa ja osaamisensa. Tutkimus osoitti myös, että puolustusvoimissa käytössä oleva syväjohtamisen malli (Nissinen 1997) sisältää sekä maskuliinisina että feminiinisinä pidettyjä ominaisuuksia, joten nykyään ei voida sanoa, että ainoastaan maskuliinisina pidettyjä johtamistyylejä käyttävä johtaja voi menestyä. Tutkimuksen merkittävin johtopäätös on se, että sukupuoli vaikuttaa naisten sotilasjohtamiseen muiden ja myös naisten omien ennakkoluulojen ja stereotyyppisten sukupuolikäsitysten kautta. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, ettei naisista voisi tulla yhtä hyviä johtajia kuin miehistäkin. Sukupuoli ei vaikuta naisten johtajuuteen kuitenkaan vain puolustusvoimissa, vaan vaikutuksen taustalla ovat yhteiskunnassa vallitseva sukupuolikulttuuri ja siihen liittyvät käytännöt.

Heritage through Fiction: Dracula Tourism in Romania

Heritage and tourism have become inextricably linked. This link can be seen as producing inauthentic and falsified tradition, and it can therefore be seen as a threat to cultural heritage. On the other hand the link can be seen as a positive thing, as something which helps to preserve herit-age, culture and folklore in a changing and globalising world. This dissertation investigates heritage in the context of Dracula Tourism in Romania. Dracula tourism is tourism where tourists visit places connected with either the fictional vampire Dracula or the historical Dracula, a Romanian historical ruler Vlad the Impaler. The main research question of this study is how can Romanian heritage and culture be shown and promoted through a seemingly superficial Dracula tourism which is based on Western popular cul-ture? And is it possible to find Romanian heritage through popular fiction in Dracula tourism? The main sources for this work are based on the fieldwork done by the author in 2010 and 2011 and the web pages of ten Romanian travel agencies that offer Dracula tourism. The stories and images found on the web pages and used by the tour guides form the bulk of the research material. The emphasis and perspective of this research is folkloristic. Critical discourse analysis and multimodal discourse analysis form the main theoretical approach of this dissertation. In addition the research material is approached through intertextuality, folklore process, hybridisation, authenticity and social constructionism. This dissertation aims to offer new perspectives on the research literature concerning tourism and heritage and to offer a folkloristic view of tourism research. It also aims to offer new perspectives to folkloristics in terms of the research on the use of folklore and tradition and offer new perspectives on the use and definition of the concept of authenticity. Although the research subject of this thesis is Dracula tourism in Romania, the findings can be utilised and applied in a larger context and field of research. The key research findings show that heritage can be found within Dracula Tourism in three forms: as defined from above (UNESCO World Heritage Sites), as local heritage and as a form of opposition. The Romanian travel agencies researched in this dissertation use Dracula tourism as a gateway into Romanian history, culture, tradition and heritage. Kulttuuriperintö ja turismi yhdistyvät toisiinsa erottamattomasti. Toisaalta tämän yhteyden on nähty tuottavan epäautenttista ja väärennettyä perinnettä, ja tällöin sen on koettu muodostavan uhan kulttuuriperinnölle. Toisaalta yhteys on mielletty myös positiivisena asiana, sillä sen on nähty toimivan globalisoituvassa maailmassa kulttuuriperintöä, kulttuuria ja kansanperinnettä säilyttävänä tekijänä. Väitöskirjassa tutkitaan sitä, miten kulttuuriperintö ilmenee Dracula-turismissa Romaniassa. Dracula- turismi on turismia, joka liittyy joko fiktiiviseen vampyyrikreivi Draculaan tai historiallisena Draculana tunnettuun romanialaiseen hallitsijaan Vlad Seivästäjään. Väitöskirjan päätutkimuskysymyksenä on, miten romanialaista kulttuuriperintöä ja kulttuuria voidaan tuoda esiin näennäisesti pinnallisen ja länsimaiseen populaarikulttuuriin pohjautuvan Dracula-turismin kautta. Työn päälähteet pohjautuvat tutkijan vuosina 2010 ja 2011 tekemiin kenttätöihin sekä kymmenen Dracula-turismia tarjoavan romanialaisen matkatoimiston WWW-sivustoihin. Internet-sivuilta löytyvät tarinat ja kuvat sekä matkaoppaiden käyttämät tarinat muodostavat tutkimuksen tutkimusaineiston. Tutkimuksen painotus ja näkökulma ovat folkloristisia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kriittisestä diskurssianalyysistä sekä multimodaalisesta diskurssianalyysistä. Näiden lisäksi tutkimusaineistoa analysoidaan intertekstuaalisuuden, folkloreprosessin, hybridisaation, autenttisuuden ja sosiaalisen konstruktion käsitteiden avulla. Väitöskirjatutkimus tarjoaa uusia näkökulmia turismia ja kulttuuriperintöä käsittelevään tutkimukseen sekä tarjoaa matkailun tutkimukseen folkloristisen lisänäkökulman. Folkloristisen tutkimuksen näkökulmasta työn keskiössä ovat perinteen ja folkloren hyödyntäminen sekä autenttisuuden käsitteen määrittely ja käyttö, joihin työssä otetaan kantaa. Vaikka tutkimus käsittelee Dracula-turismia Romaniassa, ovat tutkimustulokset käytettävissä ja sovellettavissa myös laajemmin. Työn keskeiset tutkimustulokset osoittavat, että kulttuuriperintö ilmenee Dracula-turismissa kolmella eri tavalla: ylätasolla kuten esimerkiksi UNESCO:n kohteissa, alatasolla paikallisten ihmisten tai ihmisryhmien määrittelemänä sekä vastustuksen muotona. Väitöskirjassa tutkitut matkatoimistot käyttävät Dracula-turismia ikään kuin porttina romanialaiseen historiaan, kulttuuriin, perinteeseen ja kulttuuriperinteeseen.

Vihatkoot kunhan pelkäävät : näkökulmia terrorismiin ilmiönä

Terrorismilla on Euroopassa kauas historiaan ulottuvat juuret. Samoin sitä on ilmiönä tutkittu jo pitkään. Myös Suomessa tätä ilmiötä kohtaan on tunnettu akateemista mielenkiintoa, mutta sen tutkimukselle ei ole löytynyt kotia tai selkeää johtavaa oppituolia. On vaikea sanoa, johtuuko tämä terrorismin sijoittumisesta poliisiviranomaisen hallinnonalaan, ilmiön monimuotoisuuden aiheuttamista tieteenalojen rajoja rikkovasta mielenkiinnosta vai jostain muusta syystä. Keskustellessamme terrorismista ilmiönä kiinnostuneiden henkilöiden kanssa, meille heräsi ajatus koota suomalaisten tutkijoiden näkemyksiä ajankohtaisten teemojen valossa yksiin kansiin. Vuoden kestäneen kirjoitus- ja toimitusprojektimme tuotos on nyt käsissänne. Haluamme kiittää kirjoitus- ja toimitustyöhön osallistuneita. Lisäksi haluamme osoittaa kiitoksemme Suomalaiselle strategisen tutkimuksen ja seurannan tukisäätiölle, joka osaltaan oli mahdollistamassa työtämme. Olemme saaneet tukeutua asiantuntevaan joukkoon tutkijoita ja kirjoittajia. On hienoa, että olemme saaneet näin kattavan otoksen eri tieteen- ja hallinnonalojen osaajia ”saman katon alle”, ainakin hetkellisesti. Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen itsenäisen taipaleen päättyessä vuoden lopussa, jatkaa toimintansa aloittava Sotataidon laitos ilmiön tutkimusta kansainvälisen turvallisuuden näkökulmasta. Toivomme, että yhteistyö jatkuu ja on hedelmällistä jatkossakin.

Sotilaspedagogiikka : professori Juha Mäkisen 50-vuotisjuhlakirja

Sotilaspedagogiikan juuret ulottuvat suomessa aina Maanpuolustuskorkeakoulun syntyajoille 1700-luvulle saakka. Tämä pitkä historia on monin tavoin aistittavissa. Sotilaspedagogiikan ala liittyy sotilaalliseen tutkimukseen, laajalti ihmistieteisiin ja yleiseen filosofis-kulttuuriseen keskusteluun. Tämä tekee sotilaspedagogiikasta erityisen kiehtovan, mutta samalla haastavan tutkimusalan. Sotilaspedagogiikka on kytkeytynyt ajankohtaiseen tieteelliseen ja kulttuuriseen keskusteluun, kuitenkin samalla pitänyt elävän yhteyden sekä tieteen historiaan että sotilaskulttuuriin. Tämä on tehnyt sotilaspedagogiikasta laajalti kiinnostavan tutkimusalan. Professori Juha Mäkinen täyttää 50 vuotta 16.10.2014. Juha on tehnyt vaativaa empiiris-tieteellistä ja syvällistä filosofis-käsitteellistä tutkimusta, mutta osallistunut myös ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tutkimuksissaan Juha on etsinyt tieteenalaa edistäviä kysymyksenasetteluja, hakenut aktiivisesti uusia yhteistyöaloja ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuessaan hän on pureutunut tärkeisiin ja usein myös vaikeisiin kantaaottaviin asioihin. Tämä on juuri sellaista työtä, jota sivistysyliopisto parhaimmillaan tuottaa: tarkkaa, syvällistä ja tiedeperustaisesti kantaaottavaa. Me kollegat, opiskelijat ja ystävät päätimme julistaa juhlapäivää tämän kirjan muodossa. On selvää, ettei ollut järkevää keskittää artikkeleiden teemoja vain Juhan omien tutkimusten teemoihin, vaan halusimme samalla tuoda esiin sotilaspedagogiikan laaja-alaisuuden. Tämä myös mahdollistaa tuoda esiin sitä verkostomaista tapaa tieteen tekemiseen, joka on ollut sotilaspedagogiikalle pitkään luontevaa. Lisäksi tämä on mahdollistanut tuoda esiin myös sotilaspedagogiikan yleisenä kantaaottavana ja subjektiivisenakin kulttuuritieteenä. Valintamme ei tee oikeutta Juhan oman työn esittelyn kannalta, mutta tuo esiin Juhan tavan tehdä tiedettä yhteistoiminnassa erilaisissa verkostoissa perinteitä kunnioittaen, mikä on pitänyt sotilaspedagogiikan syvällisenä kulttuuritieteenä. Toivotamme tämän kirjan muodossa sinulle Juha erinomaisen hyvää 50-vuotissyntymäpäivää ja menestystä tulevissa toimissasi.

Ennakoivan analytiikan soveltaminen laskentatoimessa : Skenaarioanalyysi case-yrityksen energiakustannusten kehityksestä 2014-2025

Menneisyys on jo tapahtunut, eikä historiaan perustuva taloudellinen raportointi voi sitä muuttaa. Globaalissa maailmassa, jossa muutosten tahti on jatkuva, on myös perinteisen laskentatoimen rooli ajautunut yhä ennakoivampaan suuntaan. Myös strategiset tekijät ja päätökset ovat tulleet lähemmäs laskentatoimea. Tutkimuksen case-yrityksen energia-asioista vastaavat henkilöt tunnistivat tarpeen kehittää strategista päätöksentekoa tukevia menetelmiä. Tässä tutkimuksessa tutkitaan liiketoimintatiedon hallinnan osa-alueen ennakoivan analytiikan soveltamista laskentatoimeen. Ennakoiva analytiikka yhdistettynä laskentatoimen muutoskehitykseen, luovat mielenkiintoisen yhdistelmän, jota alettiin soveltaa case-yrityksen tarpeisiin. Tutkimuksessa syvennytään ennakoivan analytiikan hyödyntämiseen strategisesta näkökulmasta luomalla case-yritykselle ennakoivan mallinnuksen avulla skenaarioanalyysi energiakustannusten kehityksestä vuoteen 2025. Tutkimus on tutkimusotteeltaan päätöksentekometodologinen, johon on sisällytetty tutkimuksen kannalta olennaisen laskentamallin rakentaminen ja implementointi käytännön tilanteeseen. Tutkimuksen yhteydessä rakennettuun laskentamalliin sovellettiin tulevaisuuden tutkimuksesta paremmin tunnettua menetelmää Trend Impact Analysis (TIA). PEST-analyysin avulla tunnistettiin energiaympäristön tekijöitä, joita alettiin tarkentaa skenaarioiden taustaolettamuksiksi ja edelleen energialähteiden mahdollisiksi muutostekijöiksi laskentamalliin. Yleisenä johtopäätöksenä PEST-analyysista voidaan todeta, että energiaympäristöön vaikuttavia tekijöitä on useita, mutta energiakustannuksia yleisesti ohjaavat vahvimmin poliittiset tekijät sisältäen sekä kansallisen että kansainvälisen tason muutoksia. Tutkimustulosten mukaan ennakoivan analytiikan hyödyntäminen on viimevuosina kasvattanut yhä enemmän suosiotaan, ja sen voidaan ajatella olevan kehittyvän teknologian asemassa – myös taloushallinnon keskuudessa. Käytännön esimerkit osoittavat sen tuovan mahdollista hyötyä etenkin johdon laskentatoimen ennakoivaan osa-alueeseen; sekä operatiiviseen että strategiseen laskentaan. Tutkimuksessa rakennettu laskentamalli tuo ennakoivan mallinnuksen kautta case-yritykselle suurimmat hyödyt strategisen päätöksenteon tueksi esimerkiksi pitkän aikavälin suunnitelmiin ja investointilaskelmiin. Myös mahdollinen hyöty budjetoinnin kehittämisessä on saavutettavissa. Mikäli case-yrityksellä on tarkoituksena tulevaisuudessa hyödyntää ennakoivaa analytiikka tehokkaammin sisäisen laskennan käyttöön, vaatii se todennäköisesti joitain lisäinvestointeja IT-järjestelmiin.

Suomalaisia eksonyymejä Tukholmasta Tulimaahan

Kirjallisuusarvostelu

Lagervall, Jakob Fredrik

Jakob Fredrik Lagervall urspr. Oxeman f. 19.7.1787 i Kontiolahti (Kontiolax) d. 7.11.1865 i Helsingfors Jakob Fredrik Lagervall har gått till historien framför allt som pionjärförfattare till finskspråkiga dramer. Lagervall var litterärt aktiv särskilt under 1830- och 1840-talen, och är främst känd som dramatiker men skrev även en del poesi och prosa. De flesta av hans dramer är religiöst färgade samt skrivna i versform och på runometer (det versmått som används i Finlands nationalepos Kalevala). Det kändaste av hans dramer är Ruunulinna (sv. Kronoborgen) från år 1834, en finsk version av William Shakespeares klassiska pjäs Macbeth. Detta drama är också den första tragedin skriven på det finska språket. Trots att Lagervall var övertygad fennoman, skrev han både på svenska och finska. http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2909/

Uutta tutkimustietoa ja pedagogisia käytänteitä vuorovaikutteisuudesta opetuksessa

Kirjallisuusarvostelu

Usean näytön hyödyntäminen Windows-ympäristössä

Tässä kandidaatintyössä luodaan kattava katsaus erilaisiin PC-laiteissa toimiviin usean näytön käyttöönottomenetelmiin, joita on olemassa useita ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan erilaisia. Työssä perehdytään Windowsin usean näytön tuen historiaan ja sen kehitykseen eri Windows versioiden välillä tuen alkuajoista 1990-luvulta nykyaikaan aina viimeisimpiin Windows käyttöjärjestelmiin asti. Lopuksi tarkastellaan vielä pelien usean näytön tukea ja kuinka hyödyntää useaa näyttöä sellaisissa peleissä, jotka eivät sitä sisäänrakennetusti tue.

„Aber ohne der Ladegerät das Handy nicht werken“. Eine Fehleranalyse von Aufsätzen finnischer Deutschlernender

Pro gradu – tutkielmassani perehdyn suomalaisten saksaa lyhyenä kielenä opiskelevien abiturienttien kielivirheisiin. Tutkimukseni alkaa teoriaosuudella, missä perehdyn ensinnäkin virheanalyysin historiaan ja sen rooliin kielten oppimisen tutkimuksessa, jonka jälkeen esitellään erinäiset määritelmät virheelle. Esittelen myös kielen omaksumisen ja oppimisen teoriaa ja siitä syntyvää välikieltä. Virheen määrittelyn lisäksi kerrotaan, miten virheitä voidaan lajitella sekä mitä mahdollisia syitä kielivirheille on löydettävissä. Teorian loppuosuus tuo esiin opetussuunnitelman ja oppimateriaalien heijastumisen kielten oppimiseen. Empiirinen osio koostuu viidestä eri ainekirjoituksesta ja kaikki aineissa esiintyvät verbi-, sijamuoto-, sanajärjestys- ja prepositiovirheet käsitellään, sillä olen huomannut niiden tuottavan oppijoille eniten ongelmia. Jokainen aine ja jokainen virhelaji käydään yksitellen läpi ja lopussa virhelajien määrät kootaan yhteen. Jokaista virhettä verrataan ensiksi sen kieliopillisesti oikeaan muotoon, minkä jälkeen pohditaan mahdollisia syitä virheelle. Tutkimukseni osoittaa, että yleisimpiä virheitä ovat sijamuoto- ja verbivirheet, ja ne johtuvat useimmiten itse kohdekielen (saksa) kompleksisuudesta. Sanajärjestysvirheet ovat myös yleisiä ja niistä voi huomata erityisesti suomen kielen vaikutuksen. Prepositiovirheitä on verrattain vähän ja niissä näkyy eniten muiden kielten, kuten englannin, vaikutus.

Pori Sinfoniettan kehitys yhdistyspohjaisesta amatööriorkesterista kunnalliseksi kaupunginorkesteriksi

Tutkielmassa tarkastellaan Porin kaupunginorkesterin, nykyisen Pori Sinfoniettan kehitystä yhdistyspohjaisesta amatööriorkesterista kunnalliseksi ammattiorkesteriksi. Arkistoaineisto muodostaa historiantutkimukseen kuuluvan tutkimuksen primäärilähdeaineiston. Tutkimuksellinen ote syntyy ennen kaikkea orkesterin kehitysvaiheiden kontekstoimisesta suomalaisen orkesterilaitoksen ja hyvinvointivaltion historiaan, sekä porilaiseen kulttuuripolitiikkaan. Porin ammattiorkesterihistoria alkaa jo 1800-luvulta Porin Soitannollisen Seuran perustamisesta. Yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksesta sen toiminta loppui kokonaan 1910-luvulla. Orkesteritoiminta alkoi uudelleen 1920-1930-luvulla mutta tällä kertaa amatööripohjalla. Kaupungissa toimivan kahden eri orkesteriyhdistyksen toimintaa pyrittiin yhdistämään, mutta poliittiset erimielisyydet olivat esteenä. Porin kaupungin palkatessa kaupunginkapellimestarin orkesterin johtajaksi vuonna 1938, yhdistysten yhteistoiminta pääsi viimein alkamaan. Orkesterin yhteistoiminnasta alettiin nopeasti käyttää nimitystä Porin kaupunginorkesteri. 1950-1960-luvut olivat orkesteritoiminnan vakiintumisen aikaa. Orkesteria ei enää uhannut jatkuva pelko toiminnan loppumisesta. Vuonna 1955 orkesteri kunnallistettiin ja se sai ensimmäisen ammattilaisvakanssinsa. 1960-luvun lopulta alkaen orkesterin ammattivakanssit alkoivat lisääntyä.Orkesterista tuli ensin runko-orkesteri, jonka ammattilaiset saattoivat aluksi esiintyä pieninä yhtyeinä, sitten kamariorkesterina. 1970-luvun lopulla kaikki soittajat olivat päätoimisia ammattisoittajia. Ammattiorkesterin myötä orkesteri sai paljon uusia toimintamuotoja, kuten alueorkesteritoiminta, lastenkonsertit, ooppera jne. Orkesterilla oli kuitenkin yhä monia haasteita. Orkesterin toimintakulttuuri ei ollut ammattimaisella tasolla, mikä johti moniin orkesterin sisäisiin ja orkesterihallinnon välisiin ristiriitoihin. Monista yrityksistä huolimatta kaupunkiin ei tahdottu saada konserttitaloa ja kapellimestarin valinta jakoi kaupunkia. Kaupungin henkiset ja musiikilliset resurssit eivät ole aina olleet optimaaliset orkesterin tasapainoiselle kehitykselle. 1990-luvulta alkaen Pori Sinfonietta on yhä enemmän alkanut muistuttaa kansainvälisesti vertailukelpoista orkesteria. Orkesterin kapellimestarit hankitaan kutsumenettelyllä, sillä on oma konserttisali, konserttipäivä, omia levytyksiä ja sen toiminta edellytykset ovat toimistohenkilökunnan ja jousiston kasvun myötä parantuneet.

Pori Sinfoniettan kehitys yhdistyspohjaisesta amatööriorkesterista kunnalliseksi kaupunginorkesteriksi

Tutkielmassa tarkastellaan Porin kaupunginorkesterin, nykyisen Pori Sinfoniettan kehitystä yhdistyspohjaisesta amatööriorkesterista kunnalliseksi ammattiorkesteriksi. Arkistoaineisto muodostaa historiantutkimukseen kuuluvan tutkimuksen primäärilähdeaineiston. Tutkimuksellinen ote syntyy ennen kaikkea orkesterin kehitysvaiheiden kontekstoimisesta suomalaisen orkesterilaitoksen ja hyvinvointivaltion historiaan, sekä porilaiseen kulttuuripolitiikkaan. Porin ammattiorkesterihistoria alkaa jo 1800-luvulta Porin Soitannollisen Seuran perustamisesta. Yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksesta sen toiminta loppui kokonaan 1910-luvulla. Orkesteritoiminta alkoi uudelleen 1920-1930-luvulla mutta tällä kertaa amatööripohjalla. Kaupungissa toimivan kahden eri orkesteriyhdistyksen toimintaa pyrittiin yhdistämään, mutta poliittiset erimielisyydet olivat esteenä. Porin kaupungin palkatessa kaupunginkapellimestarin orkesterin johtajaksi vuonna 1938, yhdistysten yhteistoiminta pääsi viimein alkamaan. Orkesterin yhteistoiminnasta alettiin nopeasti käyttää nimitystä Porin kaupunginorkesteri. 1950-1960-luvut olivat orkesteritoiminnan vakiintumisen aikaa. Orkesteria ei enää uhannut jatkuva pelko toiminnan loppumisesta. Vuonna 1955 orkesteri kunnallistettiin ja se sai ensimmäisen ammattilaisvakanssinsa. 1960-luvun lopulta alkaen orkesterin ammattivakanssit alkoivat lisääntyä. Orkesterista tuli ensin runko-orkesteri, jonka ammattilaiset saattoivat aluksi esiintyä pieninä yhtyeinä, sitten kamariorkesterina. 1970-luvun lopulla kaikki soittajat olivat päätoimisia ammattisoittajia. Ammattiorkesterin myötä orkesteri sai paljon uusia toimintamuotoja, kuten alueorkesteritoiminta, lastenkonsertit, ooppera jne. Orkesterilla oli kuitenkin yhä monia haasteita. Orkesterin toimintakulttuuri ei ollut ammattimaisella tasolla, mikä johti moniin orkesterin sisäisiin ja orkesterihallinnon välisiin ristiriitoihin. Monista yrityksistä huolimatta kaupunkiin ei tahdottu saada konserttitaloa ja kapellimestarin valinta jakoi kaupunkia. Kaupungin henkiset ja musiikilliset resurssit eivät ole aina olleet optimaaliset orkesterin tasapainoiselle kehitykselle. 1990-luvulta alkaen Pori Sinfonietta on yhä enemmän alkanut muistuttaa kansainvälisesti vertailukelpoista orkesteria. Orkesterin kapellimestarit hankitaan kutsumenettelyllä, sillä on oma konserttisali, konserttipäivä, omia levytyksiä ja sen toiminta edellytykset ovat toimistohenkilökunnan ja jousiston kasvun myötä parantuneet. Asiasanat: Porin musiikkielämä, kaupunginorkesteri, yhdistyshistoria, kulttuurihistoria, orkesterihistoria, sinfoniaorkesteri

Ajankohtainen imaamikoulutusselvitys

Kirjallisuusarvostelu