Työnantajabrandin vision suhde todellisuuteen

Kilpailu osaavasta työvoimasta on saanut yritykset panostamaan työnantajabrandiinsa. Työnantajabrandi yhtenä yrityksen brandipääoman osa-alueena auttaa yrityksiä erottumaan kilpailijoista ja siten houkuttelemaan yritykseen sopivia työntekijöitä sekä säilyttämään jo olemassa olevat työntekijät. Työnantajabrandi ei aina näyttäydy yrityksen työntekijöille tai –hakijoille niin kuin yritys sen haluaisi näyttäytyvän. Henkilöstöhallinnon ja johdon visio saattaa siis olla ristiriidassa sen kanssa, miten brandi todellisuudessa koetaan. Mikäli yritys ei pysty viestittämään oikeanlaista brandi-imagoa tai säilyttämään brandilupauksiaan vaikuttaa tämä yrityksen työntekijöiden sitoutumiseen ja tyytyväisyyteen negatiivisesti. Lisäksi yritykseen hakeutuu töihin yrityksen arvomaailmaan sopimattomia työntekijöitä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää työnantajabrandin vision suhdetta todellisuuteen case-yrityksen kautta. Case-yritykseksi on valittu kansainvälinen konsultointiyritys, jolle osaava työvoima on elinehto. Tutkimusmenetelmäksi valittiin puolistrukturoidut haastattelut eli aihetta on lähestytty laadullisen menetelmän kautta. Tutkimukseen haastateltiin vision selvittämiseksi case-yrityksen henkilöstöhallintoa sekä perehdyttiin olemassa olevaan materiaaliin yrityksen brandista. Vision toteutumisen selvittämiseksi haastateltiin 19 työntekijää yrityksen kahdesta eri liiketoimintayksiköstä. Teorian pohjalta tarkentunut teoreettinen viitekehys pitää sisällään yrityksen psykologisen sopimuksen, sisäisen ja ulkoisen brandiviestinnän sekä organisaatiokulttuurin. Haastattelut rakennettiin näiden teemojen ympärille. Empiirisen osuuden tulokset vahvistavat teoreettista viitekehystä, jonka mukaan psykologisella sopimuksella, brandiviestinnällä ja organisaatiokulttuurilla on vaikutusta siihen, miten työnantajabrandi koetaan yrityksen työntekijöiden keskuudessa. Organisaatiokulttuurin ja sitä ilmentävän brandipersoonallisuuden osalta korostuu yrityksen työntekijöiden sopivuus ja yhtäläisyys yrityksen organisaatiokulttuuriin voimistamaan haluttua brandimielikuvaa. Psykologisen sopimuksen osalta empiria tukee todenmukaisen kuvan luomisen merkitystä yrityksen brandiviestinnässä. Lisäksi psykologisen sopimuksen osalta sosiaaliset edut nähdään tärkeänä tekijänä työnantajassa. Ihmisistä välittämisellä ja työilmapiirillä voidaan nähdä olevan suuri merkitys työntekijöiden työssä viihtymiselle. Työntekijät myös odottavat nykypäivänä nopeaa urakehitystä ja koulutukseen panostamista uraltaan. Lisäksi joustavuus ja vapaa-ajan ja työn tasapainottaminen koetaan tärkeiksi. Haastattelut tukevat myös teoreettisen viitekehyksen oletusta, että yrityksen visio työnantajabrandista eroaa usein siitä kuvasta, joka työntekijöille välittyy

Tietoperustaisten HRM-käytäntöjen, luottamuksen ja suorituskyvyn suhde suomalaisessa organisaatiokontekstissa

Henkilöstöjohtamisen käytännöillä on merkittävä vaikutus organisaation johtamiseen ja tätä kautta menestymiseen. Hyvin suunnitellut ja toteutetut käytännöt ovat osaltaan vaikuttamassa yrityksessä vallitsevaan luottamukseen. Hyvä sisäinen luottamustaso puolestaan heijastuu myös organisaation ulkoiseen luottamukseen. Tietoperustaiset HRM-käytännöt ovat keskeisessä roolissa juuri nyt, koska työelämä ja työn tekeminen ovat murrosvaiheessa ja muutosten nopeus kiihtyy entisestään tietointensiivisten työtehtävien lisääntyessä. HRM-käytäntöjä on tutkittu paljon aiempien vuosikymmenten aikana. Tietoperustaisten henkilöstöjohtamisen käytäntöjen tutkimusta on ollut jonkin verran 2000-luvun alun jälkeen. Henkilöstöjohtamisen käytäntöjen suhdetta luottamukseen ja suorituskykyyn on myös tutkittu. Sen sijaan vielä ei ollut tehty tutkimusta, jossa yhdistetään tietoperustaisten henkilöstöjohtamisen käytäntöjen, luottamuksen ja suorituskyvyn suhde. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää tietoperustaisten HRM-käytäntöjen, luottamuksen ja suorituskyvyn yhteyttä. Tutkimuksen pääpaino on tietoperustaisten henkilöstökäytäntöjen suhde luottamukseen. Tutkittavat tietoperustaiset henkilöstöjohtaminen käytännöt liittyvät rekrytointiin, osaamisen kehittämiseen, suoritusarviointiin ja palkitsemiseen. Tutkimukseen osallistui 246 Suomessa toimivaa yritystä. Kyselytutkimuksen lisäksi tutkimuksessa käytettiin taloudellisia tietokantoja yritysten suorituskykyä kuvaavien tunnuslukujen määrittämisessä. Tutkimus on määrällinen ja se perustuu tilastollisten menetelmien ja analyysien käyttöön. Tutkimuksessa saatiin selville, että tietoperustaisilla osaamisen kehittämisen ja suoritusarviointien HRM-käytännöillä on positiivinen vaikutus luottamukseen. Tietoon pohjautuvilla henkilöstöjohtamisen käytännöillä voidaan siis rakentaa parempaa luottamustasoa organisaatioissa.

Punakoneen hiipuva gloria: Yleisradion ja Helsingin Sanomien urheilujournalismin suhde Neuvostoliittoon sekä entisiin neuvostotasavaltoihin vuosien 1988–1994 olympialaisissa

Tutkielman aiheena on suomalainen urheilujournalismi ja sen suhde itänaapuriin. Tarkoituksena on vertailla sen mahdollista muutosta Neuvostoliiton ajalta ja verrata sitä aikaan sen hajoamisen jälkeen. Vertailukohteiksi olen valinnut Calgaryn ja Soulin olympialaiset vuodelta 1988 ja Albertvillen ja Barcelonan olympialaiset vuodelta 1992 sekä Lillehammerin talvikisat vuodelta 1994. Miten urheilujournalismin painotukset ovat muuttuneet olympiauutisoinnissa? Primäärilähteenä käytän Helsingin Sanomien urheilutoimituksen olympiauutisointia ja Yleisradion Urheiluruutua sekä sen olympiauutisointia. Taustana käytän suomalaisten urheilutietokirjojen olympia-analyysejä ja yhteenvetoja kyseisistä kisoista. Käsittelen myös Ville Pernaan jakoa, jolla hän jakaa Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ja ystävyyspolitiikan kolmeen tasoon. Tarkastelen myös yleisesti Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, suomettumisen käsitettä sekä journalismia laajemmin. Keskeisin tutkimustulos tutkielmassani on, että Neuvostoliiton erityisasema suomalaisessa urheilujournalismissa oli merkittävä. Neuvostoliiton hajottua pienempien entisten neuvostotasavaltojen edustajiin, kuten Baltian maiden urheilijoihin, suhtauduttiin positiivisemmin kuin venäläisiin. Tämän lisäksi varsinkin jääkiekon asetelma muuttui urheilujournalistien käsittelyssä suhteessa Suomen itänaapuriin.

Kuluttajan ja brändin välinen suhde: Narratiivinen tutkimus kuluttajan positiivisilla tunteilla ladatuista brändisuhteista

Tutkielma käsittelee kuluttajien ja brändien välillä vallitsevia positiivisilla tunteilla ladattuja brändisuhteita. Brändisuhteet ovat luonnoltaan hyvin moniulotteisia, jolloin niiden mittaaminen ja tarkastelu on haasteellista. Brändisuhteet voivat saada lukuisia erilaisia muotoja, sillä siihen vaikuttavat sekä brändin että sitä käyttävän kuluttajan subjektiiviset ominaisuudet ja kokemukset. Brändisuhteilla on myös lukuisia erilaisia funktioita. Tunnepitoisissa brändisuhteissa kuluttajan ja brändin välillä on yhteys, jolloin kuluttaja voi brändin avulla laajentaa minäkuvaansa sekä vahvistaa omaa yksilöllistä tai sosiaalista identiteettiään ja viestiä sitä muille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tehdä ymmärrettäväksi brändisuhteita, niihin liittyviä tarkoituksia, tunteita ja assosiaatioita, jotka vaikuttavat vahvan ja tunnepitoisen brändisuhteen olemassaoloon. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin haastattelemalla neljää kuluttajaa. Tutkimusaiheen moniulotteisen ja subjektiivisen luonteen vuoksi tutkimusmenetelmäksi valittiin puolistrukturoitu haastattelu, kuitenkin hyvin fenomenologisella lähestymistavalla. Haastattelut olivat ikään kuin keskusteluita tutkijan kanssa, ja jokainen haastattelu kesti noin tunnin. Litteroidun aineiston perusteella haastateltavista muodostettiin omat kuluttajaprofiilit, jotka kuvaavat kuluttajien subjektiivisia kokemuksia brändisuhteissa. Kuluttajaprofiilien pohjalta aineistosta nostettiin narratiivisen analyysin avulla esiin yhteneväisiä elementtejä eri brändisuhteiden välillä. Tutkimuksessa selvisi, että kuluttajat muodostavat suhteita brändien kanssa ilmaistakseen omaa yksilöllistä identiteettiään. Haastateltavat kokivat brändiin liittyvät assosiaatiot yhteneväisiksi oman minäkuvansa kanssa tai ne edustivat heille jotain tavoiteltavaa ominaisuutta tai muuta asiaa. Kolmessa tapauksessa brändisuhde oli ollut hyvin pitkäaikainen, jolloin se oli vakiintunut osa haastateltavan elämää, ja yhdessä tapauksessa brändisuhde oli tuoreempi. Tuoreempi brändisuhde tarjosi kuluttajalle myös keinoja minäkuvan laajentamiseen. Tutkimustulokset olivat yhteneväisiä aikaisemman tutkimuksen kanssa, vaikka tutkimuksella ei haettu yleistettäviä tuloksia. Brändisuhteet ovat hyvin subjektiivisia ja moniulotteisia ilmiöitä, jotka tarjoavat kuluttajalle mahdollisuuden identiteetin rakentamiseen ja ilmaisuun. Tällaiset brändisuhteet ovat kuluttajille tunteellisesti merkityksellisiä. Jokaisella kuluttajalla on omat kulutusrituaalinsa brändisuhteissa, joiden avulla he ylläpitävät ja vaalivat brändisuhdetta. Tutkimuksessa korostuu brändisuhteiden subjektiivisuus ja kuluttajien oman kokemusmaailman ymmärtäminen.

Ne bis in idem -periaate ympäristörikosoikeudessa – Hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisen rangaistuksen suhde

Tutkielma käsittelee ne bis in idem -periaatteen toteutumista kotimaisen ympäristörikosoikeuden alalla, etenkin hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisten rangaistusten välisissä suhteissa. Erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen kautta Suomenkin lainkäyttöön ja -säädäntöön vaikuttava periaate estää syyttämisen ja rankaisemisen kahdesti samasta teosta. Periaate on kehittynyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön myötä viime vuosina, minkä vuoksi Suomessakin on jouduttu muuttamaan käsityksiä sanktioiden rangaistusluonteesta, saman asian käsitteestä ja päätöksen lopullisuudesta. Myös tuomioistuimet ovat joutuneet ottamaan kantaa ympäristörikosoikeuden ne bis in idem -väitteisiin. Tutkielmassa arvioidaan ne bis in idem -periaatteen kehittymistä ja uutta tulkintaa sekä niiden vaikutusta erityisesti ympäristöoikeuden hallintosanktioista öljypäästömaksun ja jätelain laiminlyöntimaksun sekä hallintopakon alalta uhkasakon rangaistusluonteisiin. Tutkimuskysymystä lähestytään lainopillisesti sekä aihetta käsittelevän kirjallisuuden että relevanttien oikeustapausten kautta. Keskeisimmäksi lopputulemaksi muodostuu, että ympäristöoikeuden hallintosanktiot ja hallintopakko saattavat tietyin edellytyksin yhdessä rikosoikeudellisen rangaistuksen kanssa aiheuttaa ne bis in idem -tilanteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uuden tulkintakäytännön myötä. Periaatteen ollessa yhä kehittymässä niin ympäristöllisten kuin muidenkin hallintosanktioiden ja hallintopakon osalta periaatteen toteutuminen näyttäytyy yhä epäselvänä. Tutkimuskysymys sijoittuu ympäristöoikeuden, rikosoikeuden, prosessioikeuden ja hallinto-oikeuden rajapinnalle, joten tutkielma on oikeudenalat ylittävä. Ympäristöoikeuden esimerkkien kautta näkökulmaa laajennetaan myös muiden hallintosanktioiden kokonaisuuteen sekä tarkoitukseen ne bis in idem -näkökulmasta. Tutkielman lopussa esitetyissä de lege ferenda -näkemyksissä esitetään erityisesti, että hallinnollisia sanktioita tulisi tarkastella lainsäädännössä kokonaisuutena sekä oikeusturvan että tehokkaan ympäristönsuojelun takaamiseksi, ja että rikosoikeuden havaittuihin ongelmiin tulisi ensisijaisesti puuttua hallinnollisten keinojen sijaan rikosoikeudellisilla keinoilla.

Ne bis in idem -periaate ympäristörikosoikeudessa – Hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisen rangaistuksen suhde

Tutkielma käsittelee ne bis in idem -periaatteen toteutumista kotimaisen ympäristörikosoikeuden alalla, etenkin hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisten rangaistusten välisissä suhteissa. Erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen kautta Suomenkin lainkäyttöön ja -säädäntöön vaikuttava periaate estää syyttämisen ja rankaisemisen kahdesti samasta teosta. Periaate on kehittynyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön myötä viime vuosina, minkä vuoksi Suomessakin on jouduttu muuttamaan käsityksiä sanktioiden rangaistusluonteesta, saman asian käsitteestä ja päätöksen lopullisuudesta. Myös tuomioistuimet ovat joutuneet ottamaan kantaa ympäristörikosoikeuden ne bis in idem -väitteisiin. Tutkielmassa arvioidaan ne bis in idem -periaatteen kehittymistä ja uutta tulkintaa sekä niiden vaikutusta erityisesti ympäristöoikeuden hallintosanktioista öljypäästömaksun ja jätelain laiminlyöntimaksun sekä hallintopakon alalta uhkasakon rangaistusluonteisiin. Tutkimuskysymystä lähestytään lainopillisesti sekä aihetta käsittelevän kirjallisuuden että relevanttien oikeustapausten kautta. Keskeisimmäksi lopputulemaksi muodostuu, että ympäristöoikeuden hallintosanktiot ja hallintopakko saattavat tietyin edellytyksin yhdessä rikosoikeudellisen rangaistuksen kanssa aiheuttaa ne bis in idem -tilanteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uuden tulkintakäytännön myötä. Periaatteen ollessa yhä kehittymässä niin ympäristöllisten kuin muidenkin hallintosanktioiden ja hallintopakon osalta periaatteen toteutuminen näyttäytyy yhä epäselvänä. Tutkimuskysymys sijoittuu ympäristöoikeuden, rikosoikeuden, prosessioikeuden ja hallinto-oikeuden rajapinnalle, joten tutkielma on oikeudenalat ylittävä. Ympäristöoikeuden esimerkkien kautta näkökulmaa laajennetaan myös muiden hallintosanktioiden kokonaisuuteen sekä tarkoitukseen ne bis in idem -näkökulmasta. Tutkielman lopussa esitetyissä de lege ferenda -näkemyksissä esitetään erityisesti, että hallinnollisia sanktioita tulisi tarkastella lainsäädännössä kokonaisuutena sekä oikeusturvan että tehokkaan ympäristönsuojelun takaamiseksi, ja että rikosoikeuden havaittuihin ongelmiin tulisi ensisijaisesti puuttua hallinnollisten keinojen sijaan rikosoikeudellisilla keinoilla.

Matkakohteesta historian kaupungiksi – Historian ja matkakirjoittamisen suhde historioitsija John Andrewsin grand tour -oppaan Letters to a Young Gentleman, on His Setting out for France (1784) Pariisi-osuuksissa

Työni kohteena on ollut historiankirjoittaja John Andrewsin (n.1736–1809) grand tour -opas Letters to a Young Gentleman, on His Setting out for France (1784). Tutkielmassa olen tarkastellut sitä, millaiseen suhteeseen historia ja matkakirjoittaminen ovat teoksen Pariisi-osuuksissa asettuneet. Ilmiötä olen lähestynyt hyödyntämällä niin kutsuttua reframingin käsitettä, jolla historiantutkimuksessa on jäsennetty ajatusten kehystymistä eri konteksteissa – siis niille annettujen merkitysten muuttumista. Tämä käsite on mahdollistanut sellaisen tarkastelun, jossa huomio on kohdistunut historian oppaassa saamiin käyttöihin sekä sen merkitysten muotoutumiseen. Andrewsin oppaasta voi erottaa kaksi pistettä, joissa historia ja matkakirjoittaminen ovat kietoutuneet toisiinsa. Pisteistä ensimmäinen on kytkeytynyt nähtävyyksien kohtaamiseen, kun taas niistä jälkimmäinen on liittynyt Pariisin kulttuurisen aseman määrittelemiseen. Andrewsille historia onkin näyttäytynyt eräänlaisena välineenä, joka on paitsi ohjannut myös perustellut nähtävyyksien tarkastelemista. Samalla historia on jäsentänyt kaupungin suhdetta Ranskaan, Eurooppaan ja kristikuntaan – sekä muihin kansoihin ja eri kirkkokuntiin. Nämä pisteet eivät kuitenkaan ole jääneet irrallisiksi, sillä molemmissa yhteyksissä uskonnolliset erot ovat saaneet merkittävän sijan. Yhtäältä historia on tukenut näihin eroihin perustuneita vertailuasetelmia; toisaalta erot ovat muokanneet Andrewsin suhdetta nähtävyyksiin sekä niiden historiallisuuteen. Reframingin käsitteeseen perustuva erittely on osoittanut sen, että Andrewsin oppaassa historia ei ole ollut vain matkakirjoittamisen aihepiiri. Tekstissä historia onkin saanut myös toisenlaisia käyttöjä, minkä voi liittää matkakirjallisuuden konventioihin sekä aikakauden grand tour -keskusteluihin. Kyse on siitä, että Andrewsin matkakirjoittamista ovat ohjanneet lajityypin genrepiirteet sekä teoksen oletettu yleisö – siis grand tourille aikovat nuorukaiset. Nämä keskustelut ja konventiot ovat tarjonneet Andrewsille eräänlaisen kehyksen, joka on säädellyt hänen tekemiään valintoja. Samalla se on jäsentänyt historian oppaassa saamia merkityksiä.

Selvitys Eduskunnan lisärakennuksen taidekilpailusta

The purpose of this thesis was to investigate how and why an art competition was arranged to select pieces for the parliamentary annexe building in Helsinki. There is an emphasis on the cultural production aspects of the research. For the purpose of comparison, the thesis also examines how art acquisition takes place in the cities of Helsinki, Salo and Vantaa, and how the so-called percentage principle has been used in these cities The research method involved thematic interviewing of four persons with central positions on the competition jury. Questions were also sent by e-mail to experts and other people with knowledge of the subject area. Although art competitions have been arranged in Finland for decades, very little relevant literature exists. In addition to the interviews, other relevant literature was also referred to, including parliamentary records. The crucial questions concerned why the art competition for the parliamentary annexe was arranged and whether, indeed, it is possible to compete artistically in this manner. The thesis also examined the relationship between art and architecture and how the best works were selected from the vast range of submissions. The answers were both honest and interesting. The thesis presents a step-by-step analysis of the competition's progress over two stages, and according to the specific rules for such competitions as laid out in Suomen Taiteilijaseura. Strict adherence to the rules of the competition created a number of problems, some of which are also studied. The primary reason for staging a competition was to be as democratic as possible, and eliminating any possibility of nominating a particular artist or artists to realise their own work within the annexe. The competition opened up the possibility to consider various artistic proposals, and no genres were ruled out in advance. This format ensured a good response and a total of 1719 proposals were received, of which six were eventually selected. One conclusion was that open competition may not be the best way to gather artistic proposals in such circumstances, but it is very democratic.

Hakunilan Kultsa/Urban II hanke : pohdintaa yhteisöteatterin merkityksestä alueelle

This thesis analyses what local community theatre activity means to an area and its residents, and whether this kind of activity is meaningful. The objective was to explore whether and how community art can help urban areas to move in the direction of sustainable development: whether art can be part of regional policy development work. Hakunilan Kultsa was founded in 2003. It is an Urban II, European Union project and part of the Community Iniative Programme 2001-2006, financed by the EU. Hakunilan Kultsa is also a co-operation between Vantaa city council's culture and youth services. The project encourages Hakunila residents of different ages to take part in versatile art and cultural intrests in the Hakunila youth centre. People have the opportunity to participate in theatre, expression, arts, dance, performing arts and writing groups. One of the main aims is to found a sustainable community theatre in the area. The thesis examines what effects Hakunilan Kultsa has had so far. Inquiry form and thematical interviews have been used as research methods. Interviews and questionnaires were gathered between Autumn 2004 and Spring 2005. The whole process lasted from Spring 2004 until Spring 2006. The author also made participatory observations during the research process which in turn affected the conclusions. The thesis also deals with associated topics such as urban programmes, sustainable development, Hakunila as a suburban area, resident stimulation, and community thetare work. Hakunilan Kultsa has proved its importance. Based on the enquiries and interviews, the project has effectively presented the possibility for art forms to become hobbies. There is no cultural, age or economical discrimination. The easily accessible site and the low threshold principle make it easy for people to participate. The community theatre has improved the area's public image, increased participation and initiative, and given a voice to the community.

42 V:n järjestelmät raskaassa kalustossa

Tämä insinöörityö tehtiin PKC Group Oy:lle. Työssä selvitettiin alan tutkimusten ja kirjallisuuden avulla 42 voltin käyttöjännitteen käyttöä raskaassa kalustossa. Korotettuun käyttöjännitteeseen siirtymistä on kaavailtu jo pitkään, ja yksi työn tarkoituksista onkin selvittää, mikä on järjestelmien nykytilanne. Insinöörityössä tarkastellaan 42 voltin käyttöjännitteen eri osa-alueita. Työssä tutkitaan uuden käyttöjännitetason tuomia uusia ongelmia. Työssä selvitetään komponenttien ero nykyisiin käyttöjännitetasojen komponentteihin ja samalla komponenttien saatavuutta, komponenttien kestävyyttä ja kustannuksia. Aihealueeseen liittyy myös uuden käyttöjännitetason mahdollistamat uudet sovellukset ajoneuvoissa, kuten yhdistettu käynnistin-laturi, täysin sähköiset ohjaus, ja jarrutusjärjestelmät ja täysin sähköinen ilmastointi. Työssä tarkastellaan uusien sovellusten tuomia etuja ja haittoja nykyisiin järjestelmiin verrattuna. 42 voltin järjestelmä vaatii yleistyäkseen standardin, jonka puitteissa ajoneuvoteollisuus voi toimia ja kehittää tuotteittaan. Työn lopputuloksena lukija saa käsityksen, missä tällä hetkellä ajoneuvoteollisuuden ja nimenomaan raskaan kaluston tutkimus korotetun käyttöjännitteen osalta etenee.

Vanhemmat pienen suzukisoittajan tukena : vanhemman tuen merkitys oppimisessa

Tämä opinnäytetyö käsittelee suzukimenetelmää ja siihen liittyvää vanhempainkoulutusta. Koska suzukimenetelmällä aloittavat lapset ovat alle kouluikäisiä, on vanhemman rooli soittoharrastuksen alussa merkittävä. Tämän takia vanhemmat osallistuvat vanhempainkoulutukseen, jossa he oppivat huilunsoiton perusteet ja perehtyvät suzukimenetelmään. Näin vanhemmat osaavat ohjata lasta kotiharjoittelussa. Etsin työssäni keinoja, joilla vanhempi pystyy auttamaan ja tukemaan lasta soittoharrastuksessa. Työ esittelee suzukimenetelmän perusteita ja vertaa sitä niin sanottuun perinteiseen menetelmään. Olen haastatellut kolmea huilusuzukiopettajaa ja kahta suzukiäitiä. Toinen näistä vanhemmista on oppilaani äiti. Olen seurannut tämän oppilaan kehitystä hänen ensimmäisen soittovuotensa ajan. Haastatteluissa tuli ilmi, että tärkein vanhemman tehtävä on tarjota lapselle kannnustava ja positiivinen oppimisympäristö. Tämä koskee sekä harjoitteluympäristöä että lapsen koko elinympäristöä. Vaikka suzukimenetelmä vaatii vanhemmalta sitoutumista, ei kumpikaan haastattelemistani vanhemmista tuntenut sitoutumista negatiivisena. Vanhempainkoulutus oli vanhemmista positiivinen kokemus ja lapsen auttaminen kotiharjoittelussa sujui koulutuksen vuoksi helpommin. Haastattelemani suzukiopettajat pitivät tärkeänä, että opettajalla on hyvä suhde lapsen vanhemman kanssa jo alusta asti. Näin ollen mahdolliset ongelmat on tulevaisuudessa helpompi käsitellä.

Uusien tuotantotapojen haasteet : esimerkkitapauksina mobiili-TV ja monimediaisuus YLE Uutisissa

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia ovat uusien tuotantotapojen haasteet uudenlaiselle sisällöntuotannolle ja uutisympäristölle. Monimediaisen tuotannon esimerkkitapauksiksi rajattiin mobiili-TV ja YLE Uutiset. Mobiili-TV:n tutkimusta varten kootulle testiryhmälle tehtiin subjektiivisen laadun kokemista mittaava MOS-testi (Mean Opinion Score), jossa selvitettiin testattavien mielipiteitä matkapuhelimen kautta esitettyjen videotiedostojen kuvan- ja äänenlaadusta sekä eri pakkaustapojen käyttökelpoisuudesta mobiili-TV:ssä. Testillä haettiin esille myös sisällöllisesti sopiva ja käyttökelpoinen suhde, jolla mobiili-TV:n lähetteen kokonaiskaistanleveys olisi kuvan ja äänen välillä hyvä jakaa. Lisäksi samalla testiryhmällä tutkittiin, mitä mobiili-TV:stä yleensä tiedetään, millaisena palvelu koetaan ja millaista sisältöä siihen kaivattaisiin. Tämän kuluttajatutkimuksen mukaan mobiili-TV:hen soveltuvimmiksi sisältötyypeiksi koettiin uutiset, ajankohtaisohjelmat ja osin urheilu. Mobiili-TV:ssä ei ole vielä paljoakaan tarjontaa, joten väline on suurelle yleisölle oikeastaan täysin tuntematon. Testiryhmän mielestä se voisi kuitenkin joissakin tilanteissa korvata tai täydentää perinteisen TV-vastaanottimen käyttöä. Mobiili-TV:n sisältötyyppitutkimuksen lisäksi tutkittiin YLE Uutisten sisällöntuotantomenettelyjä. Teemahaastattelujen avulla selvitettiin, millainen on toimituksen tuotantotapa, miten ylivälineellinen sisällöntuotanto siellä mahdollisesti toteutuu, millainen on sen mahdollinen mobiili-TV-palvelu ja miten siellä suhtaudutaan niin sanottuun kansalaisjournalismiin. Haastattelujen johtopäätöksinä YLE Uutisissa ei vielä toteudu aito ylivälineellinen tuotanto, mutta merkkejä muutoksesta on näkyvissä. Kansalaisjournalismin nousu on havaittu, mutta käytännön vastauksia siihen ei vielä ole. YLE Uutisten nykyinen 3G-matkapuhelimillakin käytettävä internet-TV-palvelu on toteutettu suoratoistopalveluna (engl. streaming), eikä vielä DVB-H-verkkotekniikkaa hyödyntäen, joten se on teknisesti melko matalalaatuista. Esimerkkinä toteutuneesta ylivälineellisestä tuotannosta on opinnäytetyössä esitelty Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun monimediainen uutispalvelu. Lopuksi esitetään tutkimuksen pohjalta löytyneitä mahdollisuuksia, jotka tukevat YLE Uutisten tuotannon järjestämistä ylivälineelliseksi ja kansalaisten sisällöntuotantoa. aktivoivaksi.

Blogit median työvälineenä

Opinnäytetyöni käsittelee blogeja median työvälineenä. Tarkoituksenani oli tutkia, miten media voi hyödyntää blogeja eli verkkopäiväkirjoja työssään. Pohdin myös, miten blogit ja internet haastavat ja muuttavat perinteistä mediaa. Työni on kirjallinen työ. Työni alussa esittelen blogit ja niiden historian lyhyesti. Blogien ja median suhdetta käsittelevä osa jakaantuu kolmeen osioon: media blogien käyttäjänä, media blogien tuottajana sekä blogien vaikutus mediaan. Aihepiiri on laaja, mutta blogikulttuuria ymmärtääkseen on tärkeää ymmärtää kokonaisuus. Työssäni huomasin, että blogeissa piilee valtavasti potentiaalia, myös median näkökulmasta, mutta Suomessa tuota potentiaalia ei tunnuta oikein ymmärtävän. Maailmalla, erityisesti USA:ssa blogeilla on jo pitkään ollut merkittävä asema ja vaikutusvaltaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Blogit ovat loputon tiedonlähde, ja niiden avulla löytää tietoa aiheesta kuin aiheesta. Ne myös mahdollistavat aivan uudenlaisen vuorovaikutuksen sekä yleisön että yhteistyötahojen kanssa. Median itsensä tuottamat blogit taas vapauttavat perinteisestä objektiivisuuden vaatimuksesta ja tarjoavat mahdollisuuden tuoda uusia näkökulmia uutisaiheisiin. Blogit myös haastavat perinteistä mediaa olemalla kaikille avoin julkaisukanava. Resurssiensa, kontaktiensa ja ammattitaitonsa ansiosta median ei tarvitse pelätä olemassaolonsa puolesta, mutta verkkomaailma kyllä vaikuttaa radikaalisti journalismin ja tiedonvälityksen periaatteisiin. Antoisinta on, jos media hyväksyy tilanteen ja ottaa haasteen vastaan.