Kuudesluokkalaisten mielipiteitä opetuksessa käytettävistä työtavoista

Tutkimuksessa tarkastellaan kuudesluokkalaisten oppilaiden mielipiteitä koulussa käytettävistä työtavoista. Tutkimuksessa selvitetään, mitä työtapoja he pitävät toimivina ja mitä mieluisina, sekä kokevatko oppilaat samat työtavat mieluisiksi ja toimiviksi. Lisäksi tarkastellaan tyttöjen ja poikien mielipiteiden eroja. Tutkimuksessa selvitetään myös, millaisen oppitunnin he suunnittelisivat, jos saisivat itse päättää, ja mitä työtapoja he valitsisivat. Sopivien työtapojen valinnoilla voidaan muun muassa vahvistaa oppilaiden motivaatiota ja tukea yhteisöllistä oppimista. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) korostaa, että oppilaiden tulisi olla mukana työtapojen valinnassa. Tässä tutkimuksessa tutkitaan opettajajohtoista työskentelyä, ryhmä- ja parityöskentelyä, itsenäistä työskentelyä ja tietotekniikka-avusteista työskentelyä. Tutkimusaineistona on 58 oppilaan (28 tyttöä ja 30 poikaa) kyselyllä saadut testivastaukset. Tuloksia syvennetään kahden pienryhmän keskustelutilanteilla. Oppilaat kokevat teknologia-avusteisen työskentelyn kaikkein mieluisimmaksi työtavaksi. Kaikkein toimivimpana työtapana oppilaat pitävät ryhmätyöskentelyä. Itsenäinen työskentely koetaan epämieluisimmaksi ja vähiten toimivaksi työtavaksi. Pojat kokevat samat työtavat sekä toimiviksi että mieluisiksi. Tyttöjen mielipiteissä taas mieluisat työtavat eroavat toimiviksi koetuista. Saadessaan itse suunnitella oppituntia oppilaat haluaisivat kuitenkin paljon opettajajohtoista työskentelyä. Asiasanat: alakoulu, työtapa, mieluisuus, toimivuus, kuudesluokkalainen, opetussuunnitelma, opettajajohtoinen työskentely, ryhmätyöskentely, itsenäinen työskentely, teknologia-avusteinen työskentely

English L2 Learners’ Speech – And How the Spoken Language Course Affects Its Lexical Richness

Tässä sivuaineen tutkielmassa tarkasteltiin englannin kielen sanaston kehitystä lukion vieraan kielen syventävän suullisen kurssin aikana. Tutkimuksessa selvitettiin, miten oppilaiden sanastollinen rikkaus muuttuu puhutussa kielessä. Sanastollista rikkautta analysoitiin sanastollisen variaation ja sanastollisen tiheyden mittareilla. Työssä hyödynnettiin pitkittäistutkimusasetelmaa eli verrattiin yhden oppilasryhmän puhetta sekä ennen lukion englannin kielen suullista kurssia että sen jälkeen. Osanottajia oli yhteensä yhdeksän, jotka kaikki olivat lukion toisella vuosikurssilla. Osallistujien tekemät suulliset testit olivat osa Turun yliopiston keräämää tutkimuskäyttöön tarkoitettua materiaalia. Äänitteistä tehdyt transkriptiot muokattiin tätä tutkimusta varten sopiviksi, jonka jälkeen niistä mitattiin sanastollista rikkautta erilaisilla mittareilla. Aineistoa tutkittiin määrällisin menetelmin. Tulokset osoittavat, että keskimääräisesti sekä puheen sanastollinen variaatio että sanastollinen tiheys kehittyivät kurssin aikana hiukan. Toisin sanoen oppilaat käyttivät kurssin jälkeen tehdyssä testissä aavistuksen verran monipuolisempaa sanastoa, ja sisältösanojen osuus kieliopillisiin sanoihin nähden oli hieman suurempi kuin ennen kurssia. Kurssin aikana oppilaiden aktiivisessa sanavarastossa tapahtunut kehitys ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää. Lisäksi tutkimus osoitti, että osallistujien väliset erot olivat suuria, mutta erot tasoittuivat jonkin verran kurssin jälkeen. Tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa englannin kielen suullisen kurssin sekä lisänneen oppilaiden sanastollista rikkautta että tasoittaneen yksilöllisiä eroja, yhdessä monien muiden mahdollisten tekijöiden kanssa. Tutkimusotoksen pienuuden vuoksi tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää. Jatkossa olisi mielenkiintoista laajentaa tutkimusnäkökulmaa koskemaan muitakin sanastollisen rikkauden osa-alueita kuten sanastollista sofistikaatiota. Olisi myös mielenkiintoista sisällyttää tutkimukseen oppilaiden passsiivisen sanavaraston mittaaminen ja mahdollisesti tutkia englannin kielen suullisen kurssin vaikutuksia oppilaiden suullisen kielitaidon kehittymiseen laajemminkin kuin vain sanavaraston osalta.

Lumikin näköinen opettaja: opettaja 2000-luvun suomalaisissa lastenromaaneissa

Tutkimuksen aiheena on kertomakirjallisuuden opettajakuva. Tutkimuksen tarkoi¬tuksena oli selvittää, millaiseksi luokanopettaja kuvataan uusimmassa kotimai¬sessa lastenkirjallisuudessa ja erityisesti koululaisromaaneissa. Aineistona käytettiin kotimaisia 2000-luvulla ilmestyneitä alakouluikäisten koulun-käynnistä kertovia lastenkirjoja, koululaisromaaneja. Tutkimuksessa kuvaillaan koululaisromaanien opettajahahmojen luonnetta ja persoonaa, opettajan välittämiä ihanteita, koulussa esiintyvää huumoria sekä opettaja–oppilas -suhdetta. Tutkimus noudattaa laadullisen tutkimuksen perinnettä, ja sen aineisto analysoitiin sisällön-analyysin keinoin. Tuloksena todetaan, että 2000-luvun kotimaisessa lastenkirjallisuudessa opettaja kuvataan pääosin myönteisenä hahmona. Koululaisromaanien opettajat rohkaisevat ja rakastavat oppilaitaan, huolehtivat heistä ja haluavat kohdella heitä tasa-arvoisesti. Opettajat pyrkivät innostamaan oppilaitaan ja antamaan palautetta. He ihannoivat enimmäkseen rauhallisuutta, rehtiyttä, avoimuutta sekä luonnon ja toisen ihmisen kunnioittamista. Opettajat käyttävät arjessa jonkin verran huumoria. Suurin osa koululaisromaanien opettajista on oppilaiden kunnioittamia ja arvostamia henkilöitä. Oppilaiden inhoamat opettajat, jotka kohtelevat heitä huonosti eivätkä innostu työstään, ovat tutkimusnäytteessä selkeästi vähemmistö. Opettaja on merkittävä henkilö koululaisen elämässä, ja suhtautuminen opettajaan on yksi oppilaan arjen keskeisistä asioista. Lastenkirjallisuuden välittämällä opettaja¬kuvalla voidaan vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin, sillä kirjallisuus on yksi tärkeimmistä lapsen opettaja-mielikuvaa muodostavista tekijöistä.

Vastuullisen yrityksen raportointi – Yritysvastuun kehitys ja kehitystarpeet

Yritysvastuu eli yritysten vastuullinen toiminta koko ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan on kasvattanut voimakkaasti merkitystään 2000-luvun alusta lähtien erityisesti suuryritysten toiminnassa. Kehitystä ovat olleet vauhdittamassa alati laajeneva yritysten sidosryhmien joukko, kasvava globalisaatio sekä yritysvastuuseen liittyvät julkisuuteen päässeet skandaalit. Yritysvastuu -käsitteelle ei ole tähän päivään mennessä löydetty yksiselitteistä määritelmää, mutta eri näkökulmat ja käsitteen historiallisen kehityksen tarkastelu auttavat ymmärtämään käsitteen moniulotteisuutta. Nykykäsityksen mukana yritysvastuu jaotellaan usein taloudelliseen vastuuseen, sosiaaliseen vastuuseen ja ympäristövastuuseen. Yritysvastuuajattelu on integroitunut lainsäädäntöömme, ja kansalliseen vastuusääntelyyn vaikuttaa tyypillisesti joukko ylikansallisia säädöksiä, jotka viitoittavat yritysvastuun kehittämisen suuntaa ja ihanteita Tämä tutkielma käsittelee yritysvastuun kehittymistä sen alkuajoilta nykypäivään tarkastelemalla yritysvastuu -käsitettä historiallisesti ja nykytutkimuksen valossa. Tutkielmassa käsitellään lisäksi yritysvastuuta nykyään säätelevää oikeusnormistoa ja sen kehityslinjoja sekä itsesääntelyohjeistoja, ja tehdään katsaus suomalaisen yritysvastuun tilaan ja erityispiirteisiin tutkimalla tuoreita suomalaisyhtiöiden tuottamia yritysvastuuraportteja. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, miten yritysvastuuajattelu on kehittynyt, miten sitä säädellään ja miten sitä tulisi säädellä, miten yritysvastuuraportointi vastaa yrityksen sidosryhmien tiedontarpeeseen, sekä mitä yritysvastuun maailmassa voidaan odottaa tulevaisuudessa nähtävän. Suomalaisen yritysvastuun tilanne on tutkimuksessa käsitellyn raportointiaineiston ja muun tutkimuksen perusteella varsin monimuotoinen. Yritysvastuun tuoreimmat trendit näkyvät suurimpien yritysten raportoinnissa, ja mitä enemmän raportointiin on yrityksillä käyttää resursseja, sitä enemmän ne käsittelevät raportoinnissaan arvonluontia sidosryhmilleen. Yritysvastuun tulevaisuus tulee keskittymään yhä enemmän vuorovaikutteen periaatteelle, kun yrityksen vastuullisuuden mekaniikkaa tullaan selvittämään. Läpinäkyvyyden vaatimukset tulevat kohistumaan yhä rankemmin yritysten toimitusketjujen ja verovastuullisuuden tilaan. Yritysvastuuraportoinnin integraatio muun taloudellisen informaation raportoinnin kanssa on alkanut ja tulee vastaisuudessa kasvamaan. Vastuullisuuden sääntely tulee tuskin radikaalisti lisääntymään, sillä yritysvastuun raportointi on kasvavan sidosryhmäpaineen vuoksi enää vain näennäisesti vapaaehtoista.

ActionTrack oppimisympäristönä kuudennen luokan matematiikan opetuksessa

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ActionTrack-mobiilisovelluksen käyttökelpoisuutta kuudennen luokan matematiikan opetuksessa oppimisympäristö näkökulmasta. ActionTrack on suomalaisen Team Action Zonen kehittämä paikkatietoja hyödyntävä mobiilisovellus, joka mahdollistaa erilaisten tehtäväratojen, eli pelien luomisen ulko- tai sisätiloihin. ActionTrackillä voidaan rakentaa teknologiaa hyödyntäviä oppimisympäristöjä mihin tahansa oppiaineeseen ja samalla lisätä oppilaiden oppitunnin aikaista liikuntaa. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2015 opetuskokeiluna eräässä satakuntalaisessa alakoulussa. Opetuskokeilun aikana kaksi kuudetta luokkaa opiskelivat saman matematiikan desimaaliluku jakson. Vertailuryhmä opiskeli perinteisesti luokkahuoneessa oppikirjoja käyttäen, koeryhmä ulkona ActionTrackillä ilman oppikirjoja. Aineisto koostuu lähtötasotestistä ja lopputestistä, joilla saatiin tietoa molempien ryhmien matematiikan osaamisesta, ActiGraph-kiihtyvyysantureilla saadusta datasta oppilaiden jakson aikaisesta fyysisestä aktiivisuudesta sekä ActionTrackillä opiskelleiden oppilaiden antamista kirjallisista loppupalautteista. Aineiston analysoinnissa kvantitatiivista otetta edustaa ryhmien välisten testitulosten ja ActionTrackiä käyttäneiden oppilaiden fyysisen aktiivisuuden aktiivisuuslukujen vertailu kuvailevan tilastonanalyysin avulla. Oppilaiden kirjoittamat loppupalautteet ActionTrack jaksosta analysoitiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Oppilaiden kirjoitukset luokiteltiin tuntiviihtyvyyteen ja oppimiseen liittyviin kommentteihin ja tutkittiin mitkä teemat nousivat suosituimmiksi.

Museossa lapsikin on asiakas. Museo Aboa Vetus & Ars Novan koululaisryhmille tarjoamat pedagogiset palvelut.

Tutkimus tarkastelee, millaiset edellytykset museo tarjoaa koulujen identiteettityölle sekä millaisia museopedagogisia palveluja ammatillisesti hoidettu museo tarjoaa koululaisryhmille. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa kouluille suunnattujen museopedagogisten palvelujen monipuolisuus ja monimuotoisuus sekä tuoda esiin niin palvelujen tuottajan, ammatillisesti hoidetun museon kuin palvelujen käyttäjien, luokanopettajien ja oppilaiden näkökulmat. Olen rajannut tutkimusaiheeni koskemaan vain museon peruskouluille tarjoamia museopedagogisia palveluja säilyttääkseni tutkimuksen sopivan kokoisena ja hallittavana kokonaisuutena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii omaksuvan, monumentalisoivan ja historioivan identiteettityön teoria. Tutkimuksen tapaustutkimuskohteena toimii Turussa sijaitseva historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova. Tapaustutkimuskohteeksi valittiin museo, jolla oli jo useampi toimintavuosikymmen takanaan. Kohteen valinnassa oli tärkeää myös se, ettei tutkimuskohteeksi valittava museo tai sen tarjoamat museopedagogiset palvelut olleet minulle työympäristönä entuudestaan tuttuja. Näin ollen pystytyin tutkimaan museon tarjoamia palveluja ulkopuolisena ja puolueettomana tahona. Työni kannalta keskeisiä metodeja aineiston kokoamiseksi olivat haastattelu, havainnointi ja kysely. Tutkimukseni aineistona käytän museo Aboa Vetus & Ars Novan palveluja esittelevien esitteiden ja kotisivuosioiden lisäksi itse tuottamaani tutkimusaineis-toa. Tähän kuuluvat kahden nykyisen ja yhden entisen Aboa Vetus & Ars Nova -museon henkilökunnan jäsenen haastattelut, kolmen museossa vierailleen koululaisryhmän museo-opastuskierroksen havainnointi, näiden koululaisryhmien opettajien lyhyet haastattelut sekä oppilailla teettämäni anonyymi kysely. Aineiston kokoaminen tapahtui kevättalven 2015 aikana. Tutkimukseni tulosten mukaan museot ovat erinomaisia paikkoja koulujen identiteettityön kannalta. Museopedagogiikalla on nykyisin monenlaisia muotoja, joita museot hyödyntävät yleisötyössään. Tapaustutkimuskohteena toimineen museon koululaisille suunnatut pedagogiset palvelut on suunniteltu alkujaan niin, että suuria muutoksia ei ole tarvinnut tehdä. Museo markkinoi palvelujaan opettajille lähinnä sähköisiä markkinointiväyliä käyttäen ja osallistumalla sekä järjestämällä opettajille suunnattuja tapahtumia. Opettajat olivat tyytyväisiä museon tarjoamiin luokkaretkipaketteihin ja oppilaat kokivat pääasiassa museovierailun positiiviseksi.

Opettajan antaman palautteen yhteys oppilasryhmien motivaatioon liikuntatunneilla

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opettajan käyttämä palautteenantomalli vaikutti oppilasryhmien toimintaan liikuntatunneilla motivaation näkökulmasta. Palautteenantomalleina käytettiin joko runsasta ja kannustavaa palautetta tai niukkaa ja neutraalia palautetta. Vertailua tehtiin kahden palautteenantomallin välillä. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat erään satakuntalaisen koulun seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisten tyttöjen liikuntaryhmät. Tutkimusaineisto kerättiin kevättalvella 2015. Menetelminä tässä tutkimuksessa käytettiin osallistuvaa havainnointia, piilohavainnointia, videointia ja sen analysointia, tutkimuspäiväkirjaa, kyselylomakkeita sekä vierailevia havainnoitsijoita ja havaintomatriiseja. Tutkimuksen aineiston hankinnassa pyrittiin monipuolisuuteen, jotta vaikeasti tutkittava ilmiö saisi useita tarkastelumahdollisuuksia analysointivaiheessa. Liikuntatunneilla, joilla palautteenantomallina oli niukka ja neutraali palaute, esiintyi enemmän passiivisuutta sekä tehtävän välttelyä kuin niillä tunneilla joilla palautteenantomalli oli runsas ja kannustava. Oppilaiden aktiivisuustaso saattoi olla hyvinkin alhainen useiden minuuttien ajan. Saman oppituntisuunnitelman mukaisella tunnilla, jolla annettiin runsaasti kannustavaa palautetta, oli oppilaiden toiminta aktiivisempaa ja ilmapiiri niukan ja neutraalin palautteenantomallin tunteihin nähden vapautuneempaa. Tottelemattomuutta ja häiriö käyttäytymistä esiintyi kuitenkin enemmän runsaan ja kannustavan palautteenantomallin oppitunneilla. Oppilaat vastasivat kyselylomakkeisiin usein havaintojen vastaisesti, joten oppilaan itsetuntemuksen varaan tutkimuksessa ei voida juuri luottaa. Osallistuva havainnointi ja liikunnanlehtorin tekemä piilohavainnointi osoittautuivat tärkeimmiksi ilmapiiriä kuvaileviksi menetelmiksi. Videoista tehdyistä havainnoista taasen saatiin arvokasta tietoa esimerkiksi tehtävän välttelystä sekä aktiivisuustasosta.

Eriyttämisen eväät. Seikkailujen aapisen (Otava 2015) tarjoamat materiaalit ensimmäisen luokan opetuksen eriyttämiseen

Alkuopetuksen tärkein tehtävä on opettaa lapset lukemaan ja kirjoittamaan. Ensimmäisellä luokalla olevien oppilaiden lukivalmiudet ja -taidot saattavat vaihdella suuresti ja saman luokan sisällä voi olla hyvinkin suuria tasoeroja. Heikompitaitoisten ohella luokissa opiskelee lahjakkaita oppilaita ja opettajan tulee tarjota kaikille sopivan tasoisia haasteita. Tämän vuoksi opettaja tarvitsee sekä alas- että ylöspäin eriyttävää materiaalia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia eriyttäviä materiaaleja Otavan Seikkailujen aapinen (2015) tarjoaa ensimmäisen luokan opettajille alas- ja ylöspäin eriyttämiseen ja miten opettajat niitä käyttävät äidinkielen tunneillaan. Myös oppilaat saivat kertoa näkemyksenä aapisestaan. Lisäksi haluttiin selvittää opettajien näkemys ensimmäisten luokkien oppilaiden tasoeroista lukitaidoissa. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään lukemisen ja kirjoittamisen taitoja, lukivaikeuksia, lahjakkaita oppilaita sekä oppimateriaaleja ja Perusopetuksen opetussuunnitelman 2014 perusteita. Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä laadullisesti kokonaisvaltaista tietoa tutkittavasta asiasta. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa käytettiin kahta tutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin ensin observoimalla ensimmäisten luokkien äidinkielen tunteja ja tämän jälkeen haastattelemalla kyseisten luokkien opettajia sekä koulujen erityisopettajia teemahaastattelun avulla. Oppilaiden ääni tulee esiin ryhmähaastatteluissa, joissa he saivat kertoa näkemyksensä aapisestaan. Kerättyä aineistoa analysoidessa haastateltavien kokemukset pyrittiin tuomaan esiin mahdollisimman aitoina sekä muodostamaan niistä laaja kokonaiskuva. Tutkimustulokset osoittavat, että Seikkailujen aapinen tarjoaa ensimmäisen luokan opettajalle monipuolista materiaalia alas- ja ylöspäin eriyttämiseen. Opettajien näkemysten mukaan tasoerot ensimmäisten luokkien oppilaiden lukitaidoissa ovat merkittäviä ja tarve eriyttää opetusta on suuri. Opettajat eriyttävät opetustaan monin eri tavoin aapisen avulla, kirjallisissa tehtävissä sekä läksyissä. Lahjakkaiden oppilaiden todettiin kuitenkin jäävän usein liian vähälle huomiolle ja eriyttäminen koettiin kokonaisuudessaan haastavaksi.

Työtapojen ja motivaation yhteyttä etsimässä - Tapaustutkimus musiikinopetuksesta

Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla kahta työtapaa musiikinopetuksessa. Työtavat olivat opettajajohtoinen, toistavaan aktiivisuuteen perustuva työtapa ja opettajan ohjaama, luovaan toimintaan perustuva työtapa. Tavoitteena oli etsiä oppilaiden kokemuksien ja motivaation yhteyttä näistä työtavoista. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jossa 20 oppilasta vastasi lomakehaastatteluun. Tutkimus suoritettiin pitämällä kaksi erilaista opetustuokiota, joissa välineenä olivat rytmisoittimet. Opetustuokiot piti luokan oma opettaja. Aineisto kerättiin 5. luokan oppilailta kyselylomakkeilla, joissa oli avoimet kysymykset. Tutkijat kategorisoivat ja tulkitsivat aineistoa teemoittelemalla ja tyypittelemällä sitä. Tulkitsimme tutkimustuloksia pääosin Fordin (1992) systeemiteoreettisen motivaatioteorian pohjalta. Oppilaiden vastausten perusteella opettajan ohjaama, luovaan toimintaan pohjautuva työtapa oli motivoivampi kuin opettajajohtoinen, toistavaan aktiivisuuteen perustuva työtapa. Positiivinen luonnehdinta oli yleisintä molempien työtapojen kohdalla mutta luovassa työtavassa se oli jonkin verran yleisempää. Oppilaiden vastauksista toistavan aktiivisuuden työtavasta kolmeksi pääteemaksi nousivat mielekkyys, selkeys ja helppous sekä ikävystyneisyys ja tavallisuus. Luovasta työtavasta nousseet pääteemat oppilaiden vastausten perusteella olivat mielekkyys, hämmentyneisyys ja epävarmuus sekä luovuus ja vapaus. Tässä tapaustutkimuksessa luova työtapa motivoi myös oppilaita, joita musiikinopetus ei yleisesti innosta. Vastauksista selvisi, että osa koki toistavaan aktiivisuuteen pohjautuvan työtavan ikävystyttävänä ja tavallisena. Voitiin siis päätellä, että nämä oppilaat saavat yleensä tällaista opetusta. Tutkimus antoi kysynnän jatkotutkimuksille alakoulun musiikinopetuksessa käytetyistä työtavoista.

Motivaatio ja matematiikan oppimistulokset peliympäristössä. Pelikokemuksen, opettajan ja vertaisten vaikutus

Suomalaislasten matemaattiset taidot ovat heikentyneet PISA-testien mukaan, mutta motivaatio matematiikkaa kohtaan on pysynyt samana. Heikentyneet tulokset matematiikassa selittyvät sekä heikkojen oppilaiden määrän kasvulla että taitavien määrän laskulla. Pelillisellä opetuksella uskotaan olevan positiivista vaikutusta sekä oppimistuloksiin että motivaatioon ja sen uskotaan tukevan erityisesti matematiikassa heikoimpien oppimista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millainen vaikutus Number Navigation -pelillä sekä vertaisen ja opettajan tuella pelikokeilun aikana oli oppilaiden motivaatioon ja oppimistuloksiin. Oppimistuloksia mitattiin aritmeettisen sujuvuuden testillä ja motivaatiota expectancy–values -teoriaan perustuvalla kyselylomakkeella. Pelikokemuksesta sekä vertaisen ja opettajan vaikutuksesta kerättiin tietoa kyselyllä. Tutkimukseen osallistui 112 neljäsluokkalaista eri puolelta Suomea. Heistä 44 % oli tyttöjä. Tutkimus toteutettiin alku- ja loppumittauksella, joiden välissä oli interventiojakso. Sen aikana koeryhmä (n=40) pelasi Number Navigation -peliä ja kontrolliryhmä (n=72) oli ei-pelillisessä opetuksessa. Koe- ja kontrolliryhmän välillä oli merkitsevä ero motivaation muutoksessa. Koeryhmän motivaatio laski intervention aikana, mutta kontrolliryhmän motivaatio ei muuttunut. Eritasoisissa ryhmissä ainoastaan koeryhmän taitavampien motivaatio laski. Muiden ryhmien motivaatio pysyi samana. Sekä koe- että kontrolliryhmä kehittyivät aritmeettisessa sujuvuudessa, mutta koeryhmän kehitys oli huomattavampaa heikommasta lähtötasosta huolimatta. Ero aritmeettisen sujuvuuden kehittymisessä oli koe- ja kontrolliryhmän välillä merkitsevä. Erityisesti koeryhmän matemaattisesti heikommat oppilaat kehittyivät intervention aikana. Oppilaiden kokemus pelistä oli neutraali ja sillä oli yhteys melko korkeaan motivaatioon pelikokeilun lopussa. Vertaisapuun ja opettajan ohjaukseen suhtauduttiin myönteisesti ja myös niillä oli yhteys motivaatioon pelikokeilun lopussa. Number Navigation -peli osoittautui hyväksi välineeksi matematiikan opetukseen erityisesti heikommille oppilaille. Tulosten valossa pelin motivoivuutta tulisi kehittää, mutta koeryhmän motivaation heikkeneminen voi johtua myös oppilaiden korkeista ennakko-odotuksista peliä kohtaan. Oppilaan saama apu voi ylläpitää oppilaiden motivaatiota ja siten tukea oppimista.

Developing Global Sourcing

Global Sourcing has gained popularity among Multinational Corporations as a method to achieve competitive advantage in increasingly competitive international environment. However, the companies pursuing coordinated global sourcing strategies in many cases tend to overlook many potential synergies from global sourcing. The objective of this research is to identify development areas in which the case company can further improve its conduct regarding global sourcing. This thesis was done as a case study for a MNC with business units across the world. The data used to analyse the case company is based on personal observations of the researcher, company’s material regarding its global sourcing, and on themed interviews and discussions with the company’s purchasing personnel. The analyses of this research are qualitative in nature, relying on subjective observations of the researcher. The research revealed that the case company has room for improvement in many of the identified success factors of global sourcing. One main recommendation of the thesis is to introduce portfolio-tool to identify synergy areas from global sourcing in a more systematic manner. In addition, the thesis proposes that information-processing framework can help the case company design more effective integration mechanisms that are required to process complex information emerging when sourcing globally.

Tuotetiedon muutoshallinta materiaalinkäsittelylaitteiden toimitusprosessissa

Tässä diplomityössä käsitellään tuotetiedon muutoshallintaa valmistavassa teollisuudessa. Työn tavoitteena oli kehittää tuotetiedon muutoshallintamalli materiaalinkäsittelytoimialalla toimivan kohdeyrityksen käyttöön, huomioiden mahdollinen tuotetiedonhallintasovelluksen integraatio. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Kirjallisuuskatsauksessa keskityttiin tuotetiedonhallinnan muutostarpeisiin, haasteisiin ja muutoshallintamalleihin. Tutkimuksen empiirisen osan tieto kerättiin hyödyntäen puolistrukturoituja haastatteluita. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena esitettiin muutoshallintamalli ja tuotetiedonhallintasovelluksen integroitavuus kuvattuun muutoshallintamalliin. Mallin toimivuutta ja kehitystä nykyiseen toimintatapaan arvioitiin prosessin suorituskykymittauksella.

Museossa lapsikin on asiakas. Museo Aboa Vetus & Ars Novan koululaisryhmille tarjoamat pedagogiset palvelut

Tutkimus tarkastelee, millaiset edellytykset museo tarjoaa koulujen identiteettityölle sekä millaisia museopedagogisia palveluja ammatillisesti hoidettu museo tarjoaa koululaisryhmille. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa kouluille suunnattujen museopedagogisten palvelujen monipuolisuus ja monimuotoisuus sekä tuoda esiin niin palvelujen tuottajan, ammatillisesti hoidetun museon kuin palvelujen käyttäjien, luokanopettajien ja oppilaiden näkökulmat. Olen rajannut tutkimusaiheeni koskemaan vain museon peruskouluille tarjoamia museopedagogisia palveluja säilyttääkseni tutkimuksen sopivan kokoisena ja hallittavana kokonaisuutena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii omaksuvan, monumentalisoivan ja historioivan identiteettityön teoria. Tutkimuksen tapaustutkimuskohteena toimii Turussa sijaitseva historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova. Tapaustutkimuskohteeksi valittiin museo, jolla oli jo useampi toimintavuosikymmen takanaan. Kohteen valinnassa oli tärkeää myös se, ettei tutkimuskohteeksi valittava museo tai sen tarjoamat museopedagogiset palvelut olleet minulle työympäristönä entuudestaan tuttuja. Näin ollen pystytyin tutkimaan museon tarjoamia palveluja ulkopuolisena ja puolueettomana tahona. Työni kannalta keskeisiä metodeja aineiston kokoamiseksi olivat haastattelu, havainnointi ja kysely. Tutkimukseni aineistona käytän museo Aboa Vetus & Ars Novan palveluja esittelevien esitteiden ja kotisivuosioiden lisäksi itse tuottamaani tutkimusaineis-toa. Tähän kuuluvat kahden nykyisen ja yhden entisen Aboa Vetus & Ars Nova -museon henkilökunnan jäsenen haastattelut, kolmen museossa vierailleen koululaisryhmän museo-opastuskierroksen havainnointi, näiden koululaisryhmien opettajien lyhyet haastattelut sekä oppilailla teettämäni anonyymi kysely. Aineiston kokoaminen tapahtui kevättalven 2015 aikana. Tutkimukseni tulosten mukaan museot ovat erinomaisia paikkoja koulujen identiteettityön kannalta. Museopedagogiikalla on nykyisin monenlaisia muotoja, joita museot hyödyntävät yleisötyössään. Tapaustutkimuskohteena toimineen museon koululaisille suunnatut pedagogiset palvelut on suunniteltu alkujaan niin, että suuria muutoksia ei ole tarvinnut tehdä. Museo markkinoi palvelujaan opettajille lähinnä sähköisiä markkinointiväyliä käyttäen ja osallistumalla sekä järjestämällä opettajille suunnattuja tapahtumia. Opettajat olivat tyytyväisiä museon tarjoamiin luokkaretkipaketteihin ja oppilaat kokivat pääasiassa museovierailun positiiviseksi.

”Kyl se on ollu semmosta tärkeetä siis se käsillä tekeminen. Et ne on semmosia elämässä oikeesti tarvittavia taitoja.” Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet sekä kokonainen käsityöprosessi koulukäsityössä

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tulevan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaiset laaja-alaisen osaamisen tavoitteet näkyvät tämän hetken käsityön opetuksessa. Tarkoituksena on myös selvittää, miten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004 & 2014) tavoitteissa painotettu kokonainen käsityöprosessi toteutuu koulukäsityössä. Kyseessä on fenomenografinen tutkimus, jossa tutkitaan käsityön opettajien ja heidän oppilaidensa käsityksiä näistä ilmiöistä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla ja kysymykset keskittyivät käsityönopettajien viimeksi toteuttamaan käsityön jaksoon. Tutkimuksessa haastateltiin viittä alakoulun käsityön opettajaa, jotka opettivat luokilla viisi ja kuusi ja yhteensä kuutta heidän oppilastaan. Aineisto jaettiin teorian pohjalta muodostuneisiin teemoihin. Opettajien haastattelut jaettiin seitsemään laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden mukaiseen teemaan sekä kokonaisen käsityöprosessin mukaisista vaiheista muodostettuihin teemoihin. Oppilaiden haastattelut jaettiin kokonaisen käsityöprossin vaiheista muodostettuihin teemoihin. Tutkimuksessa ilmeni, että laaja-alaisen osaamisen tavoitteet näkyvät pääosin monipuolisesti tämän hetken käsityön opetuksessa. Aineiston mukaan käsityön opetuksessa korostuvat ongelmanratkaisutaitojen, ajattelun taitojen, vastuullisen ja pitkäjänteisen työskentelyn taitojen sekä sosiaalisten taitojen kehittäminen. Myös varsinaisia käsillä tekemisen taitoja pidetään edelleen tärkeänä. Tässä tutkimuksessa huomattiin, että kokonainen käsityöprosessi ei toteudu koulussa opettajien eikä oppilaiden käsitysten mukaan. Kokonaiseen käsityöprosessiin kuuluu, että käsityöntekijä suunnittelee, toteuttaa ja arvioi prosessiaan itsenäisesti. Tämän tutkimuksen mukaan etenkin suunnittelu tai arviointivaihe jää usein puuttumaan, joten koulussa toteutettava käsityö ei ole kokonaista.

Psyykkinen hyvinvointi, liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika 5–8-luokkalaisilla oppilailla

Tutkimuksessa selvitettiin liikunta-aktiivisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin välistä yhteyttä 5–8-luokkalaisilla oppilailla. Lisäksi tarkasteltiin myös erikseen oppilaiden psyykkistä hyvinvointia, liikunta-aktiivisuuden kriteerien täyttymistä sekä ruutuajan suositusten ylittymistä. Taustalla on ajatus siitä, kuinka kehon liikuttaminen liikuttaa myös mieltä, jolloin liikkuminen ei ole hyväksi vain keholle vaan koko mielelle. Vaikka aikaisemmin on tutkittu sekä lasten liikkumista että psyykkistä hyvinvointia, niin niiden välisistä yhteyksistä on vähän tutkimustietoa. Kvantitatiivinen tutkimus toteutettiin maaliskuussa 2015 keräämällä kyselylomakkeella tietoa 127 oppilaalta kahdesta kantahämäläisestä koulusta. Kyselylomake koostui sekä psyykkistä hyvinvointia että liikunta-aktiivisuutta mittaavista osioista. Lisäksi kyselylomake sisälsi kysymyksiä ruudun ääressä vietetystä ajasta. Tässä tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä liikunta-aktiivisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä, joka saattaa selittyä sillä, että liikunta-aktiivisuuden kriteerit täyttivät vähän alle puolet oppilaista ja suurin osa oppilaista oli psyykkisesti hyvinvoivia. Psyykkisellä hyvinvoinnilla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys sukupuoleen ja siihen, oliko oppilas ala- vai yläkoulussa. Tytöt olivat psyykkisesti huonovointisempia kuin pojat ja yläkoululaiset psyykkisesti huonovointisempia kuin alakoululaiset. Ruutuajan suositukset ylittyivät suurimmalla osasta oppilaista, ja ruutuajalla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys sekä liikunta-aktiivisuuteen että psyykkiseen hyvinvointiin. Ruudun ääressä yli kaksi tuntia päivässä viettävät oppilaat olivat psyykkisesti huonovointisempia ja liikunnallisesti passiivisempia, kuin alle kaksi tuntia ruudun ääressä aikaa viettävät oppilaat. Liikunta-aktiivisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin välisen yhteyden puute saattaa selittyä sillä, että enemmistö tutkittavista oli psyykkisesti hyvinvoivia riippumatta siitä, olivatko he liikunnallisesti aktiivisia vai passiivisia. Positiivista oli, ettei luokka-asteella ollut merkitystä, vaan yläkoululaiset liikkuvat yhä. Ruutuajan ylittyminen on huolestuttava asia, koska uudessa POPS:ssa tulee esille teknologian lisääminen oppitunneille. Lasten jo suurta ruudun ääressä vietettyä aikaa siis vielä lisätään koulun toimesta. Opettaja voi esimerkillään vaikuttaa oppilaiden psyykkiseen hyvinvointiin ja liikunnallisen elämäntavan löytämiseen. Oppilaita tulee ohjata ymmärtämään liikunnan terveydellinen vaikutus sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Ruutuajan vähentäminen on myös yksi haaste tulevaisuudessa lasten ja nuorten keskuudessa.