La traduction d’un dialectaru fictif : étude de cas sur FINAL FANTASY XI

Le but de ce mémoire fut d’appliquer les théories développées dans le domaine de la localisation des jeux vidéo à un exemple concret afin de tenter d’offrir une voie pour rapprocher théories académiques et pratiques industrielles. Pour ceci, nous avons étudié la traduction anglais-français d’un dialecte fictif dans le jeu FINAL FANTASY XI Online. L’hypothèse de travail fut formulée à partir des théories de localisation de jeux vidéo concernant l’immersion du joueur dans l’expérience du jeu et des stratégies de traduction de dialectes décrites par Christian Paulus (2012) dans son mémoire. Dans notre hypothèse nous avons cherché à vérifier que la traduction ait bien cherché à conserver, voire embellir le dialecte. En construisant l’analyse du travail sur une étude quantitative des marqueurs du dialecte, nous avons quantifié puis comparé leurs occurrences dans les corpus anglais et français. Ainsi, nous avons obtenu les résultats suivants : - La traduction française comporte moins de marqueurs que l’original anglais ; - Les marqueurs du corpus français sont répartis plus uniformément sur l’ensemble corpus. D’un aspect quantitatif, la traduction française n’a donc pas conservé le dialecte, réfutant notre hypothèse de départ. Le deuxième résultat de l’analyse pourrait cependant soutenir les théories de la localisation des jeux vidéo, mais cette interprétation nécessiterait une étude focalisée sur la situation de réception et le récepteur afin d’être vérifiée. De plus, la comparaison de nos résultats avec ceux de Paulus semblerait confirmer son idée que ces stratégies de traduction de dialectes mériteraient d’être affinées.

Maan mahtavimmat hybridisankarit. Supersankarit ja sankaruus The Avengers –sarjakuvissa 1970-luvun Yhdysvalloissa.

Tutkielma tarkastelee The Avengers –sarjakuvien supersankareita ja sankaruutta osana amerikkalaisten sankaritarinoiden sekä –myyttien jatkumoa, kiinnittäen erityistä huomiota myös siihen, miten yhteiskunnassa tapahtuvat sosiaaliset ja kulttuuriset murrokset näkyvät aikansa sarjakuvissa. Supersankarit ovat vain yksi, varsin nuori sankaruuden muoto amerikkalaisen populaarikulttuurin historiassa, ja tutkimuksen tarkoitus onkin selvittää, mistä moderni supersankari on saanut inspiraationsa. Supersankari ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, staattinen sankaruuden ilmentymä, vaan se elää ja muuttuu aikansa mukana siinä missä muukin kulttuuri. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat kaikki Marvel Comicsin 1970-luvulla julkaisemat The Avengers –sarjakuvat, joita vuosikymmenen aikana ehdittiin julkaista 118 kappaletta. Huomion keskiössä ovat nimenomaan Marvelin supersankarit, joiden uniikki inhimillisyys ja samaistuttava epätäydellisyys aikanaan mullistivat käsityksiä supersankareista ja sankaruudesta ylipäänsä. Tutkielma sijoittuu Yhdysvaltoihin, jossa sarjakuvat alun perin julkaistiin, ja kiinnostuksen kohteena ovat nimenomaan amerikkalaista yhteiskuntaa ravistelleet mullistukset kyseisenä vuosikymmenenä. Pääpainotus tutkielmassa on sarjakuvien kytkeminen amerikkalaisen sankaruuden ja kylmän sodan konteksteihin. Mikään populaarikulttuurin ilmiö ei synny tyhjiössä, eivätkä näin ollen syntyneet Marvelin supersankaritkaan, vaan heidän juurensa voidaan nähdä klassisissa amerikkalaisissa sankaritarinoissa, uuden ajan menestystarinoissa sekä sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin perustuvissa mahdollisuuksien tarinoissa. Myös kylmä sota sekä sen luoma epävarmuuden ja pelon ilmapiiri vaikuttivat siihen, millainen supersankari 1970-luvun sarjakuvissa seikkaili, ja millaiseksi hän vuosikymmenen kuluessa muuttui. The Avengers –sarjakuvien supersankarit voidaan nähdä niin kulttuurisen historiansa kuin aikansakin muovaamina hybrideinä. Ei ole vain yhtä sankarimyyttiä, josta Marvelin supersankarit ovat saaneet inspiraationsa, vaan heissä yhdistyy niin klassisten kuin modernienkin sankaritarinoiden piirteitä. Supersankarit heijastelevat myös vahvasti yhteiskunnan poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia, ottaen niistä oppia ja kasvaen niiden mukana.

"I went through every hill in Korea until I got to Yalu river." Kokemuksen ja tilan kuvaus Korean sodassa (1950‒1953) palvelleiden yhdysvaltalaissotilaiden haastatteluissa

Korean sota on länsimaisessa historiantutkimuksessa yksi vähiten tutkittuja 1900-luvun sotia. Sotaa on tutkittu jonkin verran perinteisen sotahistorian näkökulmasta keskittyen sodan strategiaan ja taistelutilanteisiin. Oma tutkielmani pyrkii hahmottamaan Korean sotaa niin sanotun uuden sotahistorian näkökulmasta. Tässä pro gradussa tutkin Korean sodassa taistelleiden yhdysvaltalaisten sotilaiden kokemuksien kuvauksia keskittyen erityisesti tilan kuvaukseen. Tutkielmassani käytän aineistonani 2000-luvulla tehtyjä amerikkalaisten Korean sodan veteraanien haastatteluja. Etsin haastatteluista vastauksia siihen, minkälaisia kokemuksen kuvauksia liittyen tilaan, ympäristöön ja paikkaan Korean sodan veteraanit tuovat esille. Tutkielmassani määrittelen tilan olevan ensisijaisesti merkityksellistetty sijainti, johon liitetään subjektiivisia kokemuksia. Lähestyn haastateltujen veteraanien tilan kuvausta sen kautta, minkälaisia kokemuksia he tuovat esille. Haastattelut lähdeaineistona tarvitsevat avukseen muistitietotutkimusta, jota olen myös hyödyntänyt tutkielmassani. Tilaa hahmottelen useiden erilaisten teemojen kautta, kuten ympäristön, paikan, arjen kokemusten ja sosiaalisten suhteiden sekä kuoleman avulla. Veteraanit kertoivat haastatteluissaan useita kokemuksia, jotka voidaan hahmotella olevan osa tilan kokemusta. Erilaisia tilaan liittyviä veteraanien kuvailtuja kokemuksia olivat esimerkiksi juoksuhautojen kylmyys, vihollisten henkinen läheisyys sekä erilaiset nimetyt taistelupaikat, joihin yhdistettiin kokemuksia ja muistoja. Korean sota koetaan yhä niin sanottuna unohdettuna sotana, sillä se ei ole saavuttanut merkityksellistä asemaa amerikkalaisessa julkisessa muistissa ja tutkimustieto sodasta on varsin vähäistä verrattuna esimerkiksi Vietnamin sotaan. Tarkoituksenani on lähestyä Korean sotaa uudesta näkökulmasta, sillä tutkielmassani yhdistän sotahistorian ja tilan tutkimuksen.

O director de turma como mediador entre o concelho de turma, os alunos, e os encarregados de educação: Contributos para a avaliação da direcção de turma

O presente estudo tem como objectivo investigar o reconhecimento e a relevância do papel do Director de Turma enquanto gestor intermédio para os alunos, os encarregados de educação e para os próprios, tendo em conta a interface inter-relacionai em que a função se desenvolve. Este trabalho teve como pressupostos de base a convicção de que a Educação é um fenómeno complexo que, para além de outras, mobiliza dimensões sociológicas, psicológicas e epistemológicas, além de necessitar, constantemente, de reflexão sobre as suas práticas. Assim, conscientes de que o papel do Director de Turma é de grande importância nas organizações escolares, foi nosso objectivo estudá-lo sob o ponto de vista teórico a partir de uma reflexão na prática e efectuar um estudo empírico do modo como a função é percepcionada como elo de ligação entre os Alunos, os Encarregados de Educação e a Escola. Aborda-se a figura do Director de Turma, enquanto gestor pedagógico intermédio da organização escolar, tendo em conta as atribuições que lhe são consagradas na lei e a forma como os demais parceiros vêm a sua função, em especial numa Escola do 2º e 3° ciclos do Ensino Básico, de acordo com as perspectivas/representações dos próprios actores educativos. O estudo visou em concreto, proporcionar uma análise sustentada do reconhecimento e valorização da figura do Director de Turma enquanto mediador entre o aluno, os encarregados de educação e a Escola. Pretendeu-se, nomeadamente, questionar teórica e empiricamente, a interacção e a articulação entre a formação pessoal, a actuação e as representações dos Directores de Turma. Assim, investigou-se de que modo o Director de Turma, considerado como um agente de mediação, é ou não reconhecido e valorizado enquanto figura responsável pela ligação do aluno e do seu encarregado de educação à Escola. Como opção metodológica optou-se por um estudo de caso, recorrendo à complementaridade entre os procedimentos quantitativos e qualitativos, de acordo com os objectivos visados. Assim, as técnicas de recolha de dados utilizados neste estudo foram o inquérito, por questionário, e a entrevista. Estes instrumentos foram sendo sucessivamente aperfeiçoados. Participaram, a nível do inquérito por questionário, duas turmas, uma do 2° ciclo e outra do 3° ciclo (num total de 45 alunos e respectivos encarregados de educação) e a nível da entrevista, os dois Directores de Turma das turmas envolvidas. Procurou-se, deste modo, contribuir para elucidar em que medida a figura do Director de Turma é reconhecida e valorizada como elo de ligação entre os Alunos, os Encarregados de Educação e a Escola enquanto gestor intermédio. Nas Conclusões após o confronto entre as questões de partida, o quadro teórico e os resultados do estudo empírico, discutem-se as dificuldades e limitações que um estudo desta natureza envolve. Avança-se, por fim, com algumas sugestões que a investigação realizada permite, no sentido de utilizar o conhecimento produzido para melhorar o relacionamento entre o Aluno, os Encarregados de Educação e a Escola e, consequentemente, o processo ensino-aprendizagem. ABSTRACT; The purpose of this study is to investigate the recognition and relevance of the role of the classroom director as an intermediate supervisor to the students, the parents and the classroom director himself, having in mind the inner- relation interface the function takes place. This work was conceived on the basic notion that Education is a complex-phenomenon, setting in motion, among other things, sociological, psychological and epistemological dimensions, as well as requiring, frequently, reflection about its practices. Therefore, conscious of the fact that the role of the class director is of enormous importance within a school environment, our aim was to study it from the theoretical point of view by a reflection in practice and performing an empirical analysis on the way it is understood as a link among the students, parents and the school. The role of classroom director is thus analysed as a pedagogical director in a school setting. Taking into consideration the rights conferred to him/her by law and the way all the other partners assign to the class director, particularly in a 2nd and 3rd cycle of the Elementary School system, in accordance with the perspectives/representations of the education actors. More specifically, this study is an in-depth analysis of the recognition and the valuation of the class director figure as a mediator among the pupils, the parents and the school. ln other words, the interaction between theory and practice in the daily performance of the classroom director were questioned and studied for further analysis. Hence, questioned the way in which the classroom director, seen as a mediation agent, could be considered as a coordinator, recognized and valorized as the responsible figure by the linking among the pupil and his/her parents to the school. The case was realized in the 2nd and 3rd cycle of an elementary school in the Alentejo. As a methodological option, quantitative and qualitative processes were both employed, thus keeping in line with the main objective of this work. Therefore, the data collected and herein utilized were the result of queries, i.e., questionnaires and personal interviews. The former were addressed at the pupils of two classes, one of the 2nd cycle and another of the 3rd cycle of the school and their parents (45 pupils and the same number of parents in total), and the two classroom directors of the classes implicated in the study. ln the Conclusion, a balance of the study is presented, comparing the initial research questions, the theoretical framework, and the results of the empirical analysis developed. A few suggestions are presented from the experience gained in this investigation, i.e., using the knowledge acquired in order to improve and enrich the relationship among the pupils, the parents, the school, and the teaching learning process.

Rintamasotilaiden lasten isäkokemukset. Sodan jälkeen syntyneiden porilaismiesten kertomuksia isistään.

Tässä tutkielmassa tarkastelen millaisia ovat rintamasotilaiden lasten isäkokemukset ja miksi ne muodostuivat sellaisiksi kuin ne ovat? Tutkielman ensisijaisena lähteenä toimivat neljän porilaisen miehen haastattelut, jotka tehtiin maaliskuun 2011 ja huhtikuun 2012 välisenä aikana. Haastattelut olivat luonteeltaan pitkiä teemahaastatteluja, joihin haasteltavat osallistuivat yksin ja kukin yhden kerran. Ajallisesti haastatteluissa keskityttiin 50- ja 60-lukuun. Haasteltavaksi valikoitui alkujaan sattumalta vain miehiä, mutta ei yrityksistä huolimatta yhtään naista. Tämän johdosta rajaus tehtiin tietoisesti miehiin. Lisäksi haasteltavat oli tietoisesti valittu sodan jälkeen syntyneistä ikäluokista. Haastatteluaineisto purettiin osiksi Jyrki Pöysän määrittelemää lähilukumetodia käyttäen. Lähiluvun jälkeen aineistosta esiin nousseita kertomuksia tulkittiin Victor W. Turnerin määrittelemän erityisen kokemuksen sekä Kirsti Salmi-Niklanderin määrittelemän rajatun kokemuksen käsitteitä hyväksi käyttäen. Näiden käsitteiden kautta hain haastattelukertomuksille yhteisiä nimittäjiä, jotka voidaan tulkita yhteisiksi kokemuksiksi ja laajentaa näin koskemaan suurempia joukkoja. Tutkimusaineisto kontekstualisoitiin tarkastelemalla aluksi 50- ja 60-lukujen yhteiskunnallista, poliittista sekä sosiaalista ilmapiiriä, jonka jälkeen tutkielman fokus siirtyy varsinaisen haastatteluaineiston tarkastelemiseen. Tutkielmassa osoitan, että yhteisiä nimittäviä tekijöitä haasteltavien lapsuudessa olivat isien runsas alkoholinkäyttö, etäinen käyttäytyminen suhteessa lapsiin sekä sodasta vaikeneminen. Sodasta miehet puhuivat lähinnä humalassa, saunassa ja kavereilleen, mutta eivät juuri koskaan omalle perheelle. Osalla isistä täyttyivät kaikki yllä mainitut nimittäjät, mutta yksi heistä pysyi raittiina lähes koko elämänsä. Tutkielma myös osoittaa, että mitä kauemmas sodan ajasta tultiin, sitä vähäisemmäksi kävi isien etäinen käytös ja myös vaikenemisen kulttuuri alkoi ajan myötä rakoilla. Osalla isistä alkoholi näytteli suurta osaa elämän loppuun asti, mutta osa vähensi sen käyttöä ikäännyttyään. Tutkielmassa korostuvat haasteltavien kertomukset siitä, että isien käytös ei ollut heille traumaattista, vaan se nähtiin ajan tapojen sanelemana tai henkilökohtaisena käytöksenä. Haasteltavat eivät osanneet kertoa miten sota oli heidän isiinsä vaikuttanut, vaikka kuitenkin allekirjoittivat sodalla olleen vaikutuksia. Erityisesti haasteltavien mieleen oli jäänyt leppoisa ja mukava isän kanssa vietetty aika, joka Turneria mukaillen näyttäytyy erityisen kokemuksen hetkinä. Näiden hetkien rooli traumojen puuttumisen selittäjänä on erittäin tärkeä ja vaatii tulevaisuudessa lähempää tarkastelua.

Rintamasotilaiden lasten isäkokemukset. Sodan jälkeen syntyneiden porilaismiesten kertomuksia isistään

Tässä tutkielmassa tarkastelen millaisia ovat rintamasotilaiden lasten isäkokemukset ja miksi ne muodostuivat sellaisiksi kuin ne ovat? Tutkielman ensisijaisena lähteenä toimivat neljän porilaisen miehen haastattelut, jotka tehtiin maaliskuun 2011 jahuhtikuun 2012 välisenä aikana. Haastattelut olivat luonteeltaan pitkiä teemahaastatteluja, joihin haasteltavat osallistuivat yksin ja kukin yhden kerran. Ajallisesti haastatteluissa keskityttiin 50- ja 60-lukuun. Haasteltavaksi valikoitui alkujaan sattumalta vain miehiä, mutta ei yrityksistä huolimatta yhtään naista. Tämän johdosta rajaus tehtiin tietoisesti miehiin. Lisäksi haasteltavat oli tietoisesti valittu sodan jälkeen syntyneistä ikäluokista. Haastatteluaineisto purettiin osiksi Jyrki Pöysän määrittelemää lähilukumetodia käyttäen. Lähiluvun jälkeen aineistosta esiin nousseita kertomuksia tulkittiin Victor W. Turnerin määrittelemän erityisen kokemuksen sekä Kirsti Salmi-Niklanderin määrittelemän rajatun kokemuksen käsitteitä hyväksi käyttäen. Näiden käsitteiden kautta hain haastattelukertomuksille yhteisiä nimittäjiä, jotka voidaan tulkita yhteisiksi kokemuksiksi ja laajentaa näin koskemaan suurempia joukkoja. Tutkimusaineisto kontekstualisoitiin tarkastelemalla aluksi 50- ja 60-lukujen yhteiskunnallista, poliittista sekä sosiaalista ilmapiiriä, jonka jälkeen tutkielman fokus siirtyy varsinaisen haastatteluaineiston tarkastelemiseen. Tutkielmassa osoitan, että yhteisiä nimittäviä tekijöitä haasteltavien lapsuudessa olivat isien runsas alkoholinkäyttö, etäinen käyttäytyminen suhteessa lapsiin sekä sodasta vaikeneminen. Sodasta miehet puhuivat lähinnä humalassa, saunassa ja kavereilleen, mutta eivät juuri koskaan omalle perheelle. Osalla isistä täyttyivät kaikki yllä mainitut nimittäjät, mutta yksi heistä pysyi raittiina lähes koko elämänsä. Tutkielma myös osoittaa, että mitä kauemmas sodan ajasta tultiin, sitä vähäisemmäksi kävi isien etäinen käytös ja myös vaikenemisen kulttuuri alkoi ajan myötä rakoilla. Osalla isistä alkoholi näytteli suurta osaa elämän loppuun asti, mutta osa vähensi sen käyttöä ikäännyttyään. Tutkielmassa korostuvat haasteltavien kertomukset siitä, että isien käytös ei ollut heille traumaattista, vaan se nähtiin ajan tapojen sanelemana tai henkilökohtaisena käytöksenä. Haasteltavat eivät osanneet kertoa miten sota oli heidän isiinsä vaikuttanut, vaikka kuitenkin allekirjoittivat sodalla olleen vaikutuksia. Erityisesti haasteltavien mieleen oli jäänyt leppoisa ja mukava isän kanssa vietetty aika, joka Turneria mukaillen näyttäytyy erityisen kokemuksen hetkinä. Näiden hetkien rooli traumojen puuttumisen selittäjänä on erittäin tärkeä ja vaatii tulevaisuudessa lähempää tarkastelua.

Contributos para a análise do ensino médio brasileiro: finalidades curriculares e rendimento escolar - o caso de uma escola pública de Fortaleza

Este estudo, configurou uma investigação de perfil misto, procurando congregar contributos qualitativos e quantitativos, tem como principal objetivo à análise do Ensino Médio brasileiro tentando verificar se as metas que este nível de ensino preconiza estão atendendo às expectativas educacionais de um público diversificado de alunos numa escola pública de Fortaleza. Para tal, realizamos a análise de entrevistas semiestruturadas a doze professores, e aplicamos questionários a 60 professores. Procedemos, também, à análise documental do Projeto Político Pedagógico da escola, das Diretrizes Curriculares e Orientações Curriculares Nacionais para o Ensino Médio, do Mapa Curricular da escola, bem como, o Relatório de notas dos alunos e a classificação dos mesmos no Exame Nacional do Ensino Médio (ENEM) referentes ao ano de 2012. O estudo evidencia a importância das estratégias de ensino, nomeadamente, a meritocracia no contexto escolar, a avaliação interna e externa nas dimensões: ensino aprendizagem e resultados do rendimento escolar, formação e prática docente, o trabalho da equipe escolar, a estrutura da escola, e ainda, a gestão e autonomia nas escolas, mas principalmente, as ideias dos participantes do estudo sobre a importância de trabalhar com uma estrutura de ensino vocacionado composto por áreas e disciplinas que atenda as intenções profissionais e acadêmicas do aluno; ABSTRACT: This study, set up a mixed profile research, looking gather qualitative and quantitative contributions, aims to analyze the Brazilian high school trying to understand if the goals that this level of education advocates are meeting the educational expectations of a diverse audience of students in public school in Fortaleza. To this end, we conducted semi-structured interviews to twelve teachers, e apply questionnaires to 60 teachers. Proceeded, too, the documentary analysis of the school Pedagogical Policy Project, the National Curriculum Guidelines and Curriculum Guidelines for Secondary Education, Curriculum Map of the school and the students' notes Report and the classification thereof in the Exame Nacional do Ensino Médio (ENEM) the brazilian national examination to High School graduates for the year 2012. The study highlights the importance of teaching strategies in particular meritocracy in the school context, internal and external evaluation dimensions: teaching and learning results in school performance, training and teaching practice, the work of the school team, the school structure, and also the management and autonomy in schools, but mainly the ideas of the study participants about on the importance of working with a vocationed teaching structure consists of areas and disciplines that will meet future professional and academic intentions of the student.

As palestras do treinador de futebol em dia de jogo : estudo de caso num contexto de Selecção Nacional de Sub21

A investigação centrada na observação dos comportamentos do treinador, nomeadamente, aquela focada na sua comunicação com os atletas, em treino e em competição, é fundamental do ponto de vista da condução do processo de treino e a necessidade de investigação sobre esta problemática tem verificado um aumento nos últimos anos. Nesse âmbito, este estudo teve como objectivo descrever as palestras em dia de jogo de um treinador de futebol no contexto de uma selecção nacional. Foi utilizada uma metodologia de estudo de caso único com observação participante. A amostra consistiu num total de 27 palestras, nove pré-jogo, nove ao intervalo e nove pós-jogo, tendo sido analisadas as unidades de informação transmitidas pelo treinador através de um sistema de observação adaptado do SAPCI e do SOTA. Os resultados obtidos demonstram que o treinador transmitiu em média mais do dobro de unidades de informação nas palestras pré-jogo que ao intervalo e mais do quádruplo do que nas palestras pós-jogo. O treinador transmitiu, nas palestras pré-jogo e ao intervalo, predominantemente, mensagens sobre aspectos tácticos, centrados no modelo de jogo da própria equipa, e, nas palestras pós-jogo referiu, preferencialmente, outras dominantes do desempenho desportivo, como o resultado. O treinador transmitiu mensagens predominantemente de forma descritiva e dirigiu-se essencialmente à equipa em todas as palestras, tendo-se verificado um aumento de informações dirigidas individualmente nos intervalos.

Sulphated polysaccharides from Ulva clathrata and Cladosiphon okamuranus seaweeds both inhibit viral attachment/entry and cell-cell fusion, in NDV infection

Sulphated polysaccharides (SP) extracted from seaweeds have antiviral properties and are much less cytotoxic than conventional drugs, but little is known about their mode of action. Combination antiviral chemotherapy may offer advantages over single agent therapy, increasing efficiency, potency and delaying the emergence of resistant virus. The paramyxoviridae family includes pathogens causing morbidity and mortality worldwide in humans and animals, such as the Newcastle Disease Virus (NDV) in poultry. This study aims at determining the antiviral activity and mechanism of action in vitro of an ulvan (SP from the green seaweed Ulva clathrata), and of its mixture with a fucoidan (SP from Cladosiphon okamuranus), against La Sota NDV strain. The ulvan antiviral activity was tested using syncytia formation, exhibiting an IC50 of 0.1 μg/mL; ulvan had a better anti cell-cell spread effect than that previously shown for fucoidan, and inhibited cell-cell fusion via a direct effect on the F0 protein, but did not show any virucidal effect. The mixture of ulvan and fucoidan showed a greater anti-spread effect than SPs alone, but ulvan antagonizes the effect of fucoidan on the viral attachment/entry. Both SPs may be promising antivirals against paramyxovirus infection but their mixture has no clear synergistic advantage