Highly improved chromium (III) uptake capacity in modified sugarcane bagasse using different chemical treatments

The present paper focuses on improving chromium (III) uptake capacity of sugarcane bagasse through its chemical modification with citric acid and/or sodium hydroxide. The chemical modifications were confirmed by infrared spectroscopy, with an evident peak observed at 1730 cm-1, attributed to carbonyl groups. Equilibrium was reached after 24 h, and the kinetics followed the pseudo-second-order model. The highest chromium (III) maximum adsorption capacity (MAC) value was found when using sugarcane bagasse modified with sodium hydroxide and citric acid (58.00 mg g-1) giving a MAC value about three times greater (20.34 mg g-1) than for raw sugarcane bagasse.

En swensk officers samlingar under desz wistande i Ryszland åren 1784, 1786 och 1787

Author: Lorentz Nordenadler.

Rvssiae, Moscoviae et Tartariae descriptio. Auctore Antonio Ienkensono Anglo, edita Londini anno 1562. [et] dedicata illustriss: d. Henrico Sÿdneo Wallie praesidi.

Kartussin alla privilegiomerkintä: Cum priuilegio.

För fredens bevarande : svenska konsulers rapporter från Alger 1730-1830

År 1729 grundades ett svenskt konsulat i den osmanska lydstaten Alger, en av de fyra så kallade Barbareskstaterna. Till de svenska konsulernas uppgifter i Alger hörde bland annat överräckandet av så kallade fredsgåvor, friköpandet av svenska undersåtar som hamnat i algeriskt slaveri och förmedlandet av underrättelser gällande lokala händelser. Konsulerna skrev i sina rapporter till Kommerskollegium om till exempel samhälleliga utvecklingar, skeppstrafik och audienser med dejen, den algeriska härskaren. Dessa rapporter fungerar som källmaterialet för avhandlingen. Syftet med avhandlingen är att belysa de svenska konsulernas verksamhet i Barbareskstaterna, vilket uppfylls genom att tre forskningsfrågor ställs till materialet. För det första studeras konsulernas roll som diplomatiska representanter och fredsmedlare med en förankring i forskning om tidigmodern diplomati och europeiska diplomatiska förhållanden med Osmanska riket och Barbareskstaterna. För det andra undersöks på vilka sätt konsulerna arbetade för att skapa så kallad mänsklig säkerhet för svenska undersåtar, det vill säga hur de agerade för att beskydda svenska sjömäns liv och frihet och vilken roll de spelade i skapandet av ett system för mänsklig säkerhet för Sverige och även för det kollektiva kristna Europa. För det tredje analyseras konsulernas syn på Alger och dess invånare med avstamp i teorier om orientalism med betoning på Ann Thomsons forskningsresultat gällande den samtida europeiska intelligentians syn på Barbareskstaterna som tyranniskt styrda och stagnerade samhällen. Resultaten av undersökningen är att konsulerna spelade en avgörande roll för uppehållandet och bevarandet av Sveriges fred mer Alger i och med att deras fysiska närvaro och erfarenhet av islamiska diplomatiska konventioner gav dem möjligheter till att skapa personliga relationer till regenter och andra högt uppsatta personer. Dessa relationer var även viktigt för att konsulerna skulle kunna skapa mänsklig säkerhet, eftersom konsulernas yrkeskunskap i flera fall var det enda som stod mellan en tillfångatagen svensk besättning och slaveri. Konsulerna rapporterade dessutom om både de övriga europeiska makternas handlande och den algeriska kryssarflottans rörelser och fungerade således som en form av spioner, något som var typiskt för tidigmoderna diplomater. Det gynnade även konsulerna att rapportera på ett dylikt sätt, eftersom framhävandet av deras yrkeskunskap förstärkte deras oumbärlighet i Kommerskollegiums ögon. Ett ytterligare forskningsresultat är att den syn på Barbareskstaterna som framträder ur rapporterna inte skiljer sig märkbart från den samtida europeiska synen: Alger presenteras som ett stagnerat och tyranniskt samhälle som präglas av våld och som endast kan förbättras genom att det intas och kontrolleras av européer.

Suomalaisen metsäluonnon lukutaidon historiaa – Ihmisen ja koivun muuttuva suhde Suomessa 1730-luvulta 1930-luvulle

Tutkimus on perustutkimus suomalaisten metsäluonnon lukutaidosta ja käsityksistä koivusta ja sen käytöstä kahdensadan vuoden ajalta. Valitun ajanjakson sisällä on ollut mahdollista havaita sekä perinteisen maanviljelyajan että teollisen ajan metsäluonnon lukutaidon yhtäläisyydet ja erot. Yhteistä koko jaksolle on ollut huoli metsien riittävyydestä ja oikeasta hoidosta. Eroja on ollut metsänkäyttötavoissa perinteisen luontaistalouden muututtua teollisuuden ajan kulutusyhteiskunnaksi. Tutkimuksen pääkysymykset ovat:1) Miten suomalaisten metsäluonnon lukutaito ja käsitykset koivusta ja sen resursseista ovat muuttuneet 1730-luvulta 1930-luvulle ja 2) mitkä seikat ovat näihin muutoksiin vaikuttaneet? Tutkimuksen esimerkkinä metsäluonnon lukemisesta on suomalaisten suhde koivuun. Tutkimuksessa tarkastellaan ympäristön lukutaidon avulla, miten ihminen ymmärtää ja tulkitsee ympäristöään tässä tutkimuksessa metsäluontoa. Ympäristön lukutaito on kokonaisvaltaista luonnon ymmärtämistä, tulkitsemista ja määrittelemistä huomioiden, elämysten, arvojen, asenteiden ja tiedon avulla. Taidon perustana on paikallisten, alueellisten, yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja historiallisten tekijöiden synnyttämä henkilökohtainen ymmärrys. Sen oppiminen on pitkäaikaisen harjaantumisen tulos, ja se on henkilökohtainen taito, joka vaihtelee eri yksilöillä. Tiedonsiirto sukupolvelta toiselle tapahtuu yhteisön sisäisessä kanssakäymisessä. Ympäristön lukutaito ei ole geneettistä vaan opittua. Tuotanto-olosuhteiden muutokset vaikuttavat metsäluonnon lukemiseen. Kaskiviljelijä näki metsän toisenlaisena kuin teollisuuden tarpeisiin puuta hankkinut ostaja tai puunkaataja. Vallassa olevat mielipidevaikuttajat määrittelevät oman aikansa ympäristöongelmat, he määrittelevät myös kenen syytä ongelmat ovat. Metsien häviäminen on aiheuttanut kautta historian ympäristöongelmia eri puolilla maapalloa. Niihin on suhtauduttu eri aikoina eri tavoin; metsäluontoa on luettu eri kulttuureissa ja eri aikoina eri tavalla. Näin on tapahtunut myös Suomessa. Keskeinen tutkimuksen tulos on kahdensadan vuoden ajalta saatu tieto, miten metsien häviämisen pelko on havaittu ja perusteltu, miten tähän pelkoon on suhtauduttu ja mihin toimenpiteisiin ryhdytty. Suomalaisten metsäluonnon lukemisen historian tunteminen auttaa näkemään menneisyydessä tehdyt virheet ja oikeat teot. Tutkimuksen tuloksia voi soveltaa suunniteltaessa ja kehitettäessä erilaisia ympäristön lukutaidon sovellusmuotoja ja opetusta sekä tulevaisuuden metsänhoidon ympäristötietoisuuden lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä sekä Suomessa että muissa maissa. Sen tuloksien pohjalta on myös hyvä jatkaa suomalaisen metsäluonnon lukemisen historian perustutkimusta kaskikauden ja teollisen ajan murroksesta nykypäivään.

Duas ou três coisas sobre Antonio Candido

Busca-se aqui investigar a conexão entre duas características definidoras da originalidade crítica de Antonio Candido: sua filiação à linhagem do "marxismo ocidental" e sua inserção numa tradição nacional.

Antonio Banfi e le filosofie della Germania del novecento

Tra le figure più importanti del dibattito filosofico italiano del Novecento, Antonio Banfi ha svolto nell'Italia del secondo dopoguerra anche un ruolo politico di rilievo come senatore del PCI. La sua interpretazione del marxismo ha presentato una forte accentuazione umanistica. Tra i suoi scolari filosofi e storici della filosofia come Giulio Preti, Enzo Paci, Remo Cantoni, Paolo Rossi. Il saggio prende in esame la prima fase della riflessione filosofica di Banfi, nella quale ha una importanza decisiva la conoscenza diretta del dibattito tedesco tra le due guerre mondiali, in primo luogo della fenomenologia di Husserl e della ontologia di N. Hartmann. I Principi di una teoria della ragione - libro apparso alla fine degli anni '20 - e poi una serie di incisivi saggi degli anni '30 documentano una conoscenza approfondita e critica di un dibattito di cui mostrerà di nutrirsi in misura decisiva l'interpretazione di Banfi non solo di Hegel, ma anche di Marx.

Relation du voyage de l'ambassadeur que le sultan Mahmoud Ier envoya à l'Empereur d'Allemagne, en l'année 1143 de l'hégire (1730), pour lui notifier son avènement au trône d'Osman.

On lit dans les marges de cet exemplaire des gloses destinées à l'explication des mots étrangers que l'auteur est amené à citer dans son récit, ou d'autres obscurités. Manuscrit de luxe, orné d'un petit sarloh.

Echos de jeunesse : les trois âges du pays latin / Antonio Watripon. Le dernier des escholiers / par A. Deberle

Comprend : Le dernier des escholiers / par Alfred Deberle