987 resultados para Pöyhtäri, Ahti: Himangan rauhanyhdistyksen historiaa 100-vuotiselta taipaleelta
Resumo:
The aim of the present study was to develop novel daptomycin-loaded acrylic microparticles with improved release profiles and antibacterial activity against two clinically relevant methicillin-susceptible and methicillin-resistant Staphylococcus aureus strains (MSSA and MRSA, respectively). Daptomycin was encapsulated into poly(methyl methacrylate) (PMMA) and PMMA-Eudragit RL 100 (EUD) microparticles by a double emulsion-solvent evaporation method. For comparison purposes similar formulations were prepared with vancomycin. Particle morphology, size distribution, encapsulation efficiency, surface charge, physicochemical properties, in vitro release and biocompatibility were assessed. Particles exhibited a micrometer size and a spherical morphology. The addition of EUD to the formulation caused a shift in the surface charge of the particles from negative zeta potential values (100% PMMA formulations) to strongly positive. It also improved daptomycin encapsulation efficiency and release, whereas vancomycin encapsulation and release were strongly hindered. Plain and antibiotic-loaded particles presented comparable biocompatibility profiles. The antibacterial activity of the particles was assessed by isothermal microcalorimetry against both MSSA and MRSA. Daptomycin-loaded PMMA-EUD particles presented the highest antibacterial activity against both strains. The addition of 30% EUD to the daptomycin-loaded PMMA particles caused a 40- and 20-fold decrease in the minimum inhibitory (MIC) and bactericidal concentration (MBC) values, respectively, when compared to the 100% PMMA formulations. On the other hand, vancomycin-loaded microparticles presented the highest antibacterial activity in PMMA particles. Unlike conventional methods, isothermal microcalorimetry proved to be a real-time, sensitive and accurate method for assessment of antibacterial activity of antibiotic-loaded polymeric microparticles. Finally, the addition of EUD to formulations proved to be a powerful strategy to improve daptomycin encapsulation efficiency and release, and consequently improving the microparticles activity against two relevant S. aureus strains.
Resumo:
Kuparipinnan hapettumisen alkuvaiheet ovat vielä nykyisin tutkijoille epäselviä. Kuitenkin, jotta hapettumisprosessia voitaisiin säädellä, on sangen tärkeää ymmärtää mistä varsinainen hapettuminen lähtee liikkeelle ja mitkä ovat hapettumisen seuraavat vaiheet. Tähän kysymykseen haetaan vastauksia tässä työssä käyttäen puhtaasti teoreettisia menetelmiä pinnan käsittelyssä. Aikaisempien teoreettisten ja kokeellisten tutkimusten välillä on pieni ristiriita liittyen hapen tarttumistodennäköisyyteen. Teoreettisten tutkimusten mukaan happi ei puhtaalle pinnalle tullessaan näe potentiaalivallia, mutta kokeelliset tutkimukset osoittavat sellaisen kuitenkin olevan. Tuohon ristiriitaan pureudutaan käyttäen aikaisemmista laskuista poikkeavaa kvanttimekaaniseen molekyylidynamiikkaan perustuvaa lähestymistapaa. Työssä havaitaan, että aikaisemmin yleisesti käytetty menetelmä hukkaa huomattavan määrän tietoa ja siten tutkijat eivät voi ainoastaan tyytyä tarkastelemaan kyseisellä menetelmällä saatuja tuloksia. Kuparipinnalle havaittiin, että korkeilla molekyylin kineettisen energian arvolla aikaisemmin suoritetut laskut hajottavista trajektoreista pitävät paikkansa, mutta matalilla kineettisen energian arvoilla molekyyli kohtaa erittäin voimakkaan ``steering'' vaikutuksen ja trajektorit joiden piti olla hajottavia johtavatkin molekulaariseen adsorptioon. Kun hapen konsentraatio pinnalla on suurempi kuin 0.5 ML, pinta rekonstruoituu. Myös rekonstruktion jälkeistä pintaa on tutkittu samanlaisilla menetelmillä kuin puhdasta pintaa. Rekonstruoituneelle pinnalle ei löydetty hajottavia trajektoreita ja havaittiin, että hapelle annetun kineettisen energian matalilla arvoilla myös tässä tapauksessa on erittäin voimakas ``steering'' vaikutus.
Resumo:
Pro gradun tavoitteena on selvittää Osuuspankkiryhmän OP 100 Plus –ryhmästrategian vaikuttavuus jäsenosuuspankkien menestykseen. Tutkielma perustuu kvantitatiivisten analyysimenetelmien käyttöön. Aineistona on 66:n jäsenpankin kvantitatiiviset tiedot niiden taloudesta ja kvalitatiivinen luokiteltu tieto näiden pankkien ryhmästrategian implementoinnista. Käytännössä regression avulla voidaan löytää matemaattinen malli, joka soveltuu likimääräisesti kuvaamaan edellä mainittujen tekijöiden välistä riippuvuutta. Jotta regressiota on voitu käyttää, sekä pankin menestykselle että strategian implementoitumiselle on määritelty määrää kuvaavat mittarit. Molemmat mittarit ovat suhteellisia ja ne mahdollistavat vain 66:n tutkitun pankin keskinäisen vertailun.