Adorno e Beckett: aporias da autonomia do drama

O artigo procura situar a interpretação proposta por Theodor W. Adorno para a peça "Fim de partida", de Samuel Beckett, no contexto de sua concepção de autonomia da arte. Segundo a hipótese do trabalho, o conceito de autonomia subjaz ao diagnóstico histórico de Adorno a respeito do gênero dramático, o qual justifica sua leitura da peça como uma paródia do drama. O artigo busca mostrar os acertos dessa leitura perante a recepção inicial da peça, e também seus limites, uma vez que resulta em uma abordagem da experiência teatral focada primordialmente na consideração do texto teatral, em detrimento da encenação.

Intercultural bridges in teenagers' theatrical events : performing self and constructing cultural identity through a creative drama process

The overriding aim of this drama educational case study is to deepen the understanding of meaning making in a creative intercultural youth theatre process and to examine it in the context of the 10th European Children's TheatreEncounter. The research task is to give a theoretical description of some key features of a creative drama process as the basis for theory about meaning makingin physical theatre. The first task is to illuminate the culture-historical connections of the multilayered practice of the EDERED-association. The second taskis to analyse and interpret theatrical meaning making. The ethnographical research site is regarded as a theatrical event. The analysis of the theatrical eventis divided into four segments: cultural contexts, contextual theatricality, theatrical playing and playing culture. These segments are connected with four research questions: What are the cultural contexts of a creative drama process? How can the organisation of the Encounter, genres, aesthetic codes and perception ofcodes be seen to influence the lived experiences of the participants? What are some of the key phases and characteristics in a creative practice? What kind of cultural learning can be interpreted from the performance texts? The interpretative question concerns identity and community (re)construction. How are the categories, `community´ and `child´ constructed in the Encounter culture? In this drama educational case study the research material (transcribed interviews, coded questionnaire answers, participant drawings, videotaped process text and performance texts) are examined in a multi-method analysis in the meta-theoretical framework of Dewey's naturalistic pragmatism. A three-dimensional research interest through a combination of lived experiences, social contexts and cultural-aesthetical practices compared with drama-educational practices required the methodological project of cultural studies. Furthermore, the critical interpretation of cultural texts is divided into three levels of analyses which are called description, structural analysis and theoretical interpretation. Dialogic validity (truthfulness, self-reflexivity and polyvocality) is combined with contextual validity (sensitivity to social context and awareness of historicity) and with deconstructive validity (awareness of the social discourses). My research suggests that itis possible, by means of physical theatre, to construct symbolic worlds where questions about intercultural identity and multilingual community are examined and where provisional answers are constructed in social interaction.

Beyond the obvious : three acts in educational drama

Researching research is not a common theme in educational drama. Nor is the educational drama process from a participant perspective a typical focus of research, at least not if the participants are disabled. Yet this is the theme of this thesis, a drama in three acts. The aim of this thesis is to describe, analyse, and discuss both the ways in which research within educational drama can be carried out and represented, and the experiences of the participants of the educational drama process. The theoretical framework that steers the research process is built up of two pairs of frames, each of them, like Russian nesting dolls, containing further frames. The first frame, relating to the outcomes of conducting research in educational drama, comprises philosophical, representational, and personal theories. As the second question asks what educational drama is, the subject related frame is built up of pedagogical, drama educational, and aesthetic theories. The study in its entirety follows the structure of the researcher’s hermeneutical learning process and takes the form of a journey starting from what is familiar, stretching towards what is new and different, and finally returning back to the beginning with a new view on what was there at the start. The thesis consists of two separate but related studies. The first, a familiar study conducted earlier, Alpha in Act I, was carried out among upper secondary school pupils. In the second, the new and therefore unfamiliar study, Omega in Act III, the participants are adult individuals who are physically and communicatively disabled. In between these two Acts an element of “Verfremdung” where the Alpha study is systematically scrutinized as the purpose is to teach and to manage the reader to think. Meta-discussions on the philosophical issues of the study are conducted throughout the text, parallel to the empirical parts. The outcomes of the first research question show that philosophical, methodical, and representational consistency is crucial for research. While this may sound like stating the obvious, this has nevertheless not always been considered fact, especially not within qualitative research. The outcomes further stress that representational issues are also to be recognized when presenting non-rational aspects of educational drama. By wording the world, through the use of visualising language, the surplus of meanings of educational drama can be, as they are within this study, made visible, sensible, and almost tangible, not only cognitively understandable. The outcomes of the second question point to the different foci of the studies, with Alpha focusing on the rationally retold experiences and Omega focusing on nonrational experiences. The outcomes expose educational drama as a learning process comprising doing, reflecting, and being. The doing aspect communicates the concrete efforts in creating a piece of theatre, while the being aspect relates experiences of being as situated, embodied and sensuous, reciprocal, empowering, aesthetic and artistic, and existential. Reflection is the twine that runs throughout the process and connects both doing and being. In summary, the outcomes could be formulated as “learning from learning how to make theatre”.

Lidandet som kamp och drama

Denna studie syftar till att via utformandet av en teoretisk modell nå ökad förståelse för hur människan erfar lidandet. Studien, som har en hermeneutisk ansats, fokuserar lidandet som drama och kamp, vilka beskrivs som lidandets form och substans. Data insamlades genom samtal med informanter från två kontext. Den ena informantgruppen som utgjordes av nio personer med drogrelaterade problem valdes med utgångspunkt i ett antagande om att missbruket härrör från ett livslidande. De övriga informanterna (nio stycken) söktes inom ett till det yttre kontrasterande kontext, de hjärtopererade patienternas. De texter dessa samtal genererade tolkades sedan med utgångspunkt i en hermeneutisk ansats, som hämtat metodologisk inspiration av Ricoeur och Helenius. Tolkningen ägde rum i flera steg och det meningsbärande söktes genom naiv tolkning, analys av textens struktur samt genom ett sökande efter alternativa tolkningar. Tolkningsprocessen resulterade en uppsättning teser vilka relaterades till undersökningens teoretiska perspektiv samt till en begreppsanalys av ’kamp’. Den teoretiska modellen tar fasta på lidandets kamp som en kamp mellan värdighet och skam, lust och olust. Denna kamp kan gestaltas i lidandets drama där människan på olika sätt söker lindring i lidandet. Detta kan ske genom att man försöker besegra lidandet, avtäcka det eller försonas med det. Ytterligare ett sätt att söka lindring är att ge upp lidandets kamp och resignera. I den teoretiska modellen gestaltas även hur människan kan förhålla sig till kampen på olika sätt beroende på vilket perspektiv hon har inför framtiden. Då människan uppfattar att framtiden präglas av ett hot om avskurenhet och död förhåller hon sig till livet på ett sådant sätt att lidandet dominerar. Om uppfattningen om framtiden präglas av liv och gemenskap kan hon förhålla sig till kampen som hälsa. När lidandet blir outhärdligt förlorar människan sin förankring i tiden. I och med att människan isoleras i nuet kan lidandet bemästras och begränsas till en konkret situation. För att en rörelse i hälsoprocesserna skall äga rum måste människan emellertid relatera till tiden. Relationen till en annan människa och skapandet av en lidandeberättelse innebär en möjlighet till förankring i tiden och därmed också till helande.

Drama

Kantaesitys.

Italian kieli, Oulun yliopisto ja monikielisyyspolitiikka: Kun diskurssit ja käytänteet kohtaavat

Tutkimus käsittelee monikielisyyspolitiikkaa ja sen paikallista toteutumista. Kriittisen diskurssianalyysin viitekehystä käyttäen tutkin monipuolisen kielitaidon institutionaalisen diskurssin tulkintoja ja sen sosiaalisen kontekstin käytänteitä, historiaa ja nykytilaa. Tutkin, mikä merkitys Oulun yliopiston kielikeskuksella ja sen kielivalikoimalla on paikallisesti ja alueellisesti niin opiskelijoiden kuin yliopiston kansainvälistymisen kannalta. Tutkin, miten monikielisyyspolitiikan päämäärät toteutuvat ja miten sitä voidaan tulevaisuudessa tukea. Työ koostuu johdannosta, neljästä erillisestä osasta ja päätännöstä. Tutkimuksen osassa I kuvaan italian kielen opetuksen 36-vuotista historiaa ja siihen liittyviä vaiheita yliopiston perustamisesta aina nykypäivään. Sen rinnalla kuvaan kielikeskuksen kielten opetusvirkojen kehitystä ja Oulun yliopiston laajentumista ja kansainvälistymistä. Osassa II tarkastelen muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana italian kielen opiskelijamäärissä ja opintosuorituksissa. Vertailen Oulun yliopiston pienten kielten opiskelijamäärien kehitystä, tiedekuntakohtaisia eroja niissä sekä eri kielikeskusten italian kielen opiskelijamäärien kehitystä vuoden 2005 tutkinnonuudistuksen voimaantulon jälkeen. Osassa III tutkin monipuolisen kielitaidon diskurssin sosiaalista todellisuutta opiskelijoiden näkökulmasta eli käsittelen italian kielen opiskelijoille suunnatun syksyn 2008 kyselytutkimuksen tuloksia. Opiskelijoiden taustatietojen kuvauksen lisäksi kyselyssä kartoitettiin opiskelumotivaation osatekijöitä ja opiskelun esteitä. Osassa IV tarkastelen monikielisyyspolitiikan diskurssin tekstejä, niiden tulkintaa ja toteutumista. Mukana ovat kielikoulutuspoliittiset linjaukset eurooppalaisella, kansallisella ja paikallisella tasolla. Pohdin Oulun yliopiston merkitystä monipuolisen kielitaidon tukijana ja kehittäjänä sen vaikutusalueella sekä monipuolisen kielitaidon merkitystä opiskelijoiden kannalta. Tarkastelen myös italian kielen asemaa maailmalla. Mukana on kuvausta opettajan ja opiskelun arjesta peruskoulutuksen kontekstissa Oulun alueella. Yliopistokontekstissa kuvaan monipuolisen kielitaidon merkitystä kansainvälistymisen ja kansainvälisen liikkuvuuden kannalta, tutkinnonuudistuksen vaikutuksia kielten ja erityisesti italian kielen opiskeluun sekä Oulun yliopiston nykyhistorian viimeisimpiä vaiheita. Neljännessä osassa yhdistyvät tutkimuksen eri osien tulokset eli peilaan monipuoliseen kielitaitoon liittyvää institutionaalista diskurssia tutkimuksessa ilmenneisiin diskurssin sosiaalisen todellisuuden ilmiöihin. Tutkimuksessa ilmeni, etteivät kansallisen ja paikallisen tason institutionaalisen kielikoulutuspoliittisen diskurssin tekstit minimitulkinnaltaan olleet monikielisyyttä tukevia korkeakoulukontekstissa. Oulun tapaus osoittaa, miten yliopistouudistuksessa päätöksentekovastuu on siirtynyt yliopiston hallinnon virkamiehille ja kielikoulutuspolitiikan päätöksiä tehdään sivutuotteena irrallaan kielikoulutuksen kentästä ilman pitkän tähtäimen kielikoulutuksen suunnittelua. Oulun yliopiston tarkastelussa nou-ivat esille kieliopintojen sekalaiset käytänteet tutkinnoissa ja kokonaisnäkemyksen puute kieliopinnoista, kielikeskuksen ja kieliopintojen irrallisuus muusta sosiaalisesta kontekstista sekä viime kädessä niukkenevista resursseista taisteltaessa kieliopintojen ja kielivalikoiman karsiminen, mikä on ristiriidassa yhteiskunnan, työelämän ja opiskelijoiden kielitaidon ja sen monipuolisuuden vaateiden kanssa. Neljännen osan lopussa esitän minimiedellytyksiä ja toimenpiteitä, joiden pohjalta kielten opiskelua voisi kehittää jatkumona niin, että monipuolisen kielitaidon hankkiminen olisi mahdollista alueelliset, paikalliset ja yksilökohtaiset tarpeet huomioon ottaen.

Integration or a Greek tragedy?: How crisis spillovers affect Central and Eastern European States

Tutkielma siitä, miten Euroopan entisten sosialistivaltioiden markkinoiden integroituminen on edistynyt Kreikan ja EMU-alueen kanssa euron käyttöönoton ajalta. Tutkimus vertaa maiden markkinoiden reaktioita Kreikasta ja EMU-alueelta kantautuviin sokkeihin ennen ja jälkeen vuonna 2007 alkanutta kriisiä.

The Forms and Functions of Multilingual Practices in Early Modern School Drama from the King‟s School, Canterbury

Käsittelen tutkimuksessani monikielisyyden ilmenemistä Canterburyn katedraalikoulun oppilaiden 1600-luvun loppupuoliskolla esittämissä näytelmissä, jotka löytyvät käsikirjoituksesta Lit.Ms.E41 (Canterburyn katedraalin arkisto). Tämä käsikirjoitus sisältää puheita ja näytelmiä, joiden kielinä ovat englanti, latina ja vähemmissä määrin myös kreikka. Useissa näytelmissä esiintyy koodinvaihtoa näiden kielten välillä, ja tutkielmassani selvitän, millaisia syntaktisia ilmenemismuotoja ja pragmaattisia merkityksiä koodinvaihdolla on. Teoreettinen viitekehykseni on yhdistelmä filologista ja lingvististä lähestymistapaa. Olen sisällyttänyt tutkielmaani aiemman koodinvaihdon tutkimuksen lisäksi Brownin ja Levinsonin kohteliaisuusteorian, jonka avulla erityisesti puhujien välisiin sosiaalisiin suhteisiin liittyviä koodinvaihdon funktioita voidaan luokitella. Koska historiallinen koodinvaihto on tutkimusaiheena vielä melko tuore, käsittelen perusteellisesti erilaisia metodologisia ratkaisuja. Valitsemani metodi yhdistää perinteisen filologisen lähiluvun pragmaattiseen analyysiin, jonka kautta työssäni vaikuttavat muun muassa rationaalisuuden ja empatian käsitteet. Analyysini perusteella kävi ilmi, että erityisen yleinen koodinvaihdon funktio on mahdollistaa intertekstuaalisuus, jolla edelleen voidaan ilmaista esimerkiksi solidaarisuutta eli sosiaalista läheisyyttä tai loukata puhuteltavaa. Solidaarisuus oli myös ilman intertekstuaalisuutta yleinen koodinvaihdon funktio. Näiden lisäksi koodinvaihdon funktioita olivat muun muassa kasvoja uhkaavat teot, eufemismit, stilistiset efektit sekä diskurssin avustaminen. Syntaktisten ilmenemismuotojen osalta keskeisin havainto oli, että koodinvaihdon ja lainaamisen erottaminen ei ole tarpeellista tai edes kannattavaa kaikissa tilanteissa. Lisäksi voitiin todeta, että valittu metodi soveltui hyvin aineiston analysoimiseen, ja sitä tulisi soveltaa mahdollisuuksien mukaan laajempaan materiaaliin sekä muiden pragmaattisten ilmiöiden tutkimiseen.

Italian kauden hedelmiä

Kirjallisuusarvostelu

School-based Drama Program to Enhance Social and Emotional Wellbeing at Elementary School

Julkaisumaa: Hong Kong

„Und frei erklär' ich alle meine Knechte“ : Höflichkeit als Ausdruck sozialer Utopie in Schillers Drama Wilhelm Tell.

My dissertation is an interdisciplinary study of the relationship between the Swiss peasants and nobles in Friedrich Schiller’s play Wilhelm Tell (1804). Changes to this relationship are of particular interest. Communication in the play is examined via a micro-analysis based on Penelope Brown’s and Stephen C. Levinson’s theoretical framework Politeness: Some universals in language usage. (1978, 1987). Brown and Levinson distinguish between positivepoliteness and negative-politeness strategies and their distinction is useful for my argument, since they claim that the use of positive-politeness strategies reflects the speaker’s intention to minimize the distance between the interlocutors (Brown and Levinson 1987: 103). Negative-politeness strategies, by contrast, result in social distancing (Brown and Levinson 1987: 130). In accordance with Brown’s and Levinson’s theory, it can be argued that the distribution of positive-politeness and negative-politeness strategies reflects changes in the distance between the fictional interlocutors as representatives of their social classes in Wilhelm Tell. The analysis of the communication in the play highlights that existing conflicts within the social groups are resolved and replaced with solidarity (cf. ‘Claim ’common ground’ and ‘Claim in-group membership with H’) before the peasants and noblemen appear on stage simultaneously in III, 3. In the scene in question, Geßler forces Tell to shoot the apple off his son’s head. Although both nobles and peasants are present, they do not communicate with each other. Thus, communication between the social classes occurs for the first time in IV, 2. This scene is crucial with regard to the changes in the relationship between the social classes in the play. The younger generation, with Rudenz as a representative of the nobility and Melchthal as a representative of the peasants, break with the prevailing conventions and initiate a new type of cooperation based on mutual helping and equality in the right and the duty to protect the country from the violent oppressors representing Habsburg (cf. ‘Convey that S and H are cooperators’, ‘Claim reflexivity’ and ‘Claim reciprocity’). The linguistic analysis reveals the crucial role of the Swiss nobility in the development of the social utopia, as well as the non-contribution of Wilhelm Tell. In fact, Tell never communicates with the Swiss noblemen. The role of the nobility and the role of Wilhelm Tell are further investigated in a comparison between Schiller’s Wilhelm Tell and four of Schiller’s historical sources. These sources, which contain earlier, non-dramatic versions of the establishment of the Swiss Confederation, are the following: Kronica von der loblichen Eydtgnoschaft compiled by Petermann Etterlin (1507), Gemeiner loblicher Eydgnoschafft Stetten Landen vnd Völckeren Chronik wirdiger thaaten beschreybung (1548) written by Johann Stumpf, Chronicon Helveticum of Aegidius Tschudi (the publication of Iselin from 1734 and 1736) and Johannes von Müller’s Geschichten schweizerischer Eidgenossenschaft (1786). Thecomparison sheds light on the fact that both Tschudi and von Müller emphasize unity among the Swiss and cooperation in their attempt to defeat the enemy. However, Schiller has reinforced the role of the nobility in the cooperation. In addition, the comparison between Schiller’s play and the historical sources reveals profound differences with regard to the role of Wilhelm Tell. In all of Schiller’s sources, Tell is present at Rütli, whereas he is absent from Rütli in Schiller’s play. In the play in general, Tell is conspicuously separated from the other peasants. Explanations of my linguistic results, which correspond to the above mentioned differences between the roles of the figures in Wilhelm Tell and the depictions in Schiller’s sources, are found by comparing the path of Schiller’s Swiss towards an egalitarian perspective with the kind of social evolution depicted by the German philosopher Johann Benjamin Erhard in his essay Über das Recht des Volks zu einer Revolution (1795). Aiming at considering Schiller’s social utopia within the larger cultural framework of the German response to the French Revolution, the comparison suggests that both authors depict the need for social change in terms of a change in social hierarchies (Erhard 1970: 95-96, cf. Foi 2005: 225). Erhard’s essay thus helps explain the political intention of Schiller’s play to keep the ideals of the French Revolution as crucial aims but profoundly change the means towards freedom and equality. In his attempt to claim the political resistance of the nobles and peasants as just, however, Schiller sacrificed the figure of Wilhelm Tell. Guilty of the murder of Geßler, Tell was no longer suitable for the righteous revolution imagined by Schiller (cf. Bloch 2008: 215 and Schulz 2005: 228). This explains Tell’s absence in the Rütli scene, his isolation in the plot, as well as his non-contribution to the social utopia. Together, the linguistic analysis and contextualisation of Schiller’s play support my hypothesis that Wilhelm Tell describes a process of change in the relationship between peasants and nobles. The interdisciplinary approach to the topic proved to be fruitful for all areas of the research involved.

Idioms and L2 Learners. The Effect of L1, Transparency and Frequency on Idiom Comprehension by Finnish and Italian Learners of English

Tämän sivuaineen tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten suomalaiset ja italialaiset englannin kielen opiskelijat tunnistavat englanninkielisten idiomien merkityksiä. Erityisesti opiskelijoiden oman äidinkielen vaikutusta idiomien ymmärtämiseen tutkitaan, kuin myös idiomien eri ominaisuuksien vaikutusta. Lisäksi tutkitaan, miten opiskelijat itse ajattelevat osaavansa käyttää idiomeja, ja pitävätkö he idiomien oppimista tärkeänä. Tutkielmaan osallistui 35 suomalaista englannin kielen yliopisto-opiskelijaa ja 34 italialaista englannin kielen yliopisto-opiskelijaa. Tutkimusaineisto kerättiin monivalintakyselyn avulla. Idiomit valittiin Collins Cobuild Dictionary of Idioms (2001) -sanakirjasta. Kysely sisälsi 36 idiomia, jotka valittiin kolmesta eri frekvenssiluokasta. Jokaisesta frekvenssiluokasta valittiin neljä idiomia, joille oli vastine sekä suomen että italian kielessä, neljä idiomia, joille oli vastine vain suomen kielessä ja neljä idiomia, joille oli vastine vain italian kielessä. Kullekin idiomille oli annettu neljä merkitysvaihtoehtoa, ja näistä yksi tai kaksi oli sanakirjojen mukaisia oikeita vastauksia. Tutkimuksen tulokset näyttävät osoittavan, että sekä suomalaisilla että italialaisilla oli vaikeuksia idiomien merkitysten tunnistamisessa. Kuitenkin myös suomalaisten ja italiaisten välillä oli tilastollisesti merkittävä ero. Suomalaiset osasivat idiomit huomattavasti paremmin kuin italialaiset. Koehenkilöt ymmärsivät merkittävästi helpommin idiomit joille oli vastine heidän omassa äidinkielessään kuin idiomit joille ei ollut vastinetta. Lisäksi vastaajat näyttivät hyötyvän myös idiomien kuvainnollisen ja kirjaimellisen merkityksen läheisyydestä eli läpinäkyvyydestä. Idiomien frekvenssi sen sijaan ei näyttänyt vaikuttavan niiden ymmärtämiseen. Suomalaisten ja italialaisten englannin opiskelijoiden mukaan idiomien opiskelu on hyödyllistä ja tarpeellista. Tulokset osoittavat, että idiomien ymmärtäminen on haastavaa jopa edistyneille oppijoille. Omalla äidinkielellä näyttää olevan suuri vaikutus idiomien ymmärtämiseen, ja nimenomaan samankaltaisuudesta on hyötyä. Äidinkielen merkitykseen vieraiden kielten oppimisessa ja sanaston oppimisessa täytyisi kiinnittää enemmän huomiota, ja idiomeja sekä muuta kuvainnollista kieltä täytyisi opettaa myös edistyneemmille oppijoille.

The very worst government that any country ever had. Kirkkovaltio ja paavin asema Britannian parlamenttikeskusteluissa Italian yhdistymisprosessin aikana 1858–1861

Tutkielmassa tarkastellaan Britannian parlamentissa käytyä keskustelua Kirkkovaltiosta ja paavin maallisesta vallasta vuosina 1858–1861. Aihetta tarkastellaan kolmen teeman kautta. Nämä teemat ovat Kirkkovaltion ajassa ja paikassa tapahtunut kontekstualisointi, paavin ja katolilaisten Britannialle aiheuttamasta sisäisestä ja ulkoisesta uhasta käyty keskustelu, sekä Kirkkovaltion liittäminen kansainvälisiin suhteisiin. Britannian ja Kirkkovaltion suhdetta 1800-luvun puolivälissä on käsitelty aikaisemmassa tutkimuksessa vain vähän. Suhtautumisen perusasenteena sekä konservatiiveilla että liberaaleilla on pidetty katolilaisvastaisuutta ja Kirkkovaltion lakkauttamisen ajamista. Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että Britannian parlamentin jäsenten suhtautuminen oli kuitenkin moniulotteisempaa ja moniäänisempää, kuin pelkkä tiukka katolilaisvastaisuus. Parlamentin jäsenet pyrkivät kontekstualisoimaan Kirkkovaltiota käyttämällä vertauksia sekä Britanniaan ja Sardinian kuningaskuntaan, että erilaisiin historiallisiin tilanteisiin. Keskusteluun osallistuneilla parlamentin jäsenillä oli myös hyvin laaja skaala erilaisia kontakteja Italiaan ja Roomaan, ja he olivat hyvin perillä paavin maallisesta vallasta käydystä yleiseurooppalaisesta kirjallisesta debatista. Osa parlamentin jäsenistä näki paavin ja katolilaiset sekä sisäisenä että ulkoisena uhkana Britannialle, mikä liittyy vahvasti 1800-luvun puolivälin uhkakuvia täynnä olleeseen näkemykseen. Näkemys uhasta tiivistyi keskusteluun uskollisuudenvalan uudistamisesta vuonna 1858. Tässä keskustelussa esiin nousivat erityisesti ääriprotestanttiset, katolilaisvastaiset parlamentin jäsenet. Osa parlamentin jäsenistä näki paavin itsenäisyyden toisaalta myös hyvänä asiana, ja paavin maallisen vallan lakkauttamista uhkana Britannialle. Viimeisessä käsittelyluvussa tutkitaan suhtautumista Kirkkovaltioon kansainvälisten suhteiden tasolla. Britannialla ei ollut virallisia diplomaattisuhteita Kirkkovaltioon, mutta maan epävirallisista suhteista ja niiden kehittämisestä käytiin parlamentissa keskustelua. Parlamentissa keskusteltiin myös Ranskan ja Itävallan merkityksestä Kirkkovaltiolle, sekä Kirkkovaltion mahdollisista aluemenetyksistä tai jopa valtion lakkauttamisesta. Keskustelua käytiin myös brittien värväämisestä paavin armeijaan ja paavia vastustaneen Garibaldin joukkoihin.