Prospective study of the barriers to nutritional support in a paediatric intensive care unit : P16

Introduction and aim: Children hospitalised in a paediatric intensive care unit (PICU) are mainly fed by nutritional support (NS) which may often be interrupted. The aims of the study were to verify the relationship between prescribed (PEI) and actual energy intake (AEI) and to identify the reasons for NS interruption. Methods: Prospective study in a PICU. PEI and AEI from day 1 to 15, type of NS (enteral, parenteral, mixed), position of the feeding tube, interruptions in NS and reasons for these were noted. Inter - ruptions were classified in categories of barriers and their frequency and duration were analysed. Results: Fifteen children (24 ± 25.2 months) were studied for 84 days. The NS was exclusively enteral (69%) or mixed (31%). PEI were significantly higher than AEI (54.7 ± 32.9 vs 49.2 ± 33.6 kcal/kg, p = 0.0011). AEI represented 93% of the PEI. Ninety-eight interruptions were noted and lasted 189 h, i.e. 9.4% of the evaluated time. The most frequent barriers were nursing procedures, respiratory physiotherapy and unavailability of intravenous access. The longest were caused by the necessity to stop NS for surgery or diagnostic studies, to treat burns or to carry out medical procedures. Conclusion: AEI in PICU were inferior by 7% to PEI, considerably lower than in adult studies. Making these results available to medical staff for greater anticipation and compensation could reduce NS interruptions. Starving protocols should be reconsidered.

Extensor carpi ulnaris accessory tendinous slips (ECUATS): MRI features at 3.0T and correlation with tendinosis : 49

Purpose: To assess the visibility and the features of ECUATS on 3.0-T MRI studies, and evaluate their correlation with tendinosis. Methods and materials: Our retrospective study was approved by IRB, with waiver of informed consent. Fifty wrist MRI and 48 MR arthrographies from 98 patients (55 males, 43 females, mean age 42.3 years) performed between January and November 2009 on 3.0-T units were reviewed. Images (transverse T1, T2, FS Gd T1 and VIBE) were independently analyzed by two radiologists, and a consensus reached with a third reader in case of disagreement. The visibility of ECUATS was assessed on each available transverse sequence. When present, ECUATS' origins, diameters and insertions were noted. ECU tendinosis was also evaluated. Inter-rater agreement was assessed using Cohen's Kappa coefficient. Results: ECUATS observed prevalence was 23.5% (23/98). ECUATS were more frequently noted on the VIBE sequence, with a good inter-rater agreement (Kappa = 0.72). Origins were noted in 95.7% of cases: 3 were at the level of, and 20 distal to ECU subsheath. Insertions were seen in 43.5%: 2 were on 5th metacarpal bone, 8 on extensor apparatus of 5th finger. ECUATS mean shortest and longest diameters were 0.54 and 0.85 mm respectively. ECU tendinosis was statistically more frequently noted in patients with ECUATS (p <0.05). Conclusion: ECUATS are readily visible on 3.0-T MRI studies, especially on transverse GRE VIBE images. ECU tendinosis is more frequently noted in patients bearing ECUATS.

Biological aspects of Harmonia axyridis in comparison with Cycloneda sanguinea and Hippodamia convergens

The objective of this work was to evaluate the development, survival, reproductive capacity, and longevity of the Asian ladybug Harmonia axyridis in comparison with Cycloneda sanguinea and Hippodamia convergens. Coccinellid larvae and adults were fed daily with Schizaphis graminum. Ten couples of each species were isolated for evaluation of the adult phase. The duration of the larval stage of H. axyridis is the longest (10.2 days) and its adults are the heaviest (29.7 mg) compared with C. sanguinea and H. convergens. The three species showed similar percentages of survival during the developmental stages. An average of 82% of C. sanguinea, H. axyridis, and H. convergens larvae reached adulthood, which indicates that temperature (25°C) and the offered prey are favorable to coccinellid development. Harmonia axyridis produces a higher total number of eggs per female (1,029.2) than the other evaluated species. However, H. axyridis, which lives for an average of 147.2 days, does not show a significantly greater longevity than C. sanguinea (87.2 days) and H. convergens (134.3 days).

Comparative demography of the exotic Harmonia axyridis with other aphidophagous coccinellids reared on artificial diet

The objective of this work was to compare biological aspects and life table parameters of the coccinellids Harmonia axyridis, Cycloneda sanguineaand Hippodamia convergens. Insects were fed eggs of Anagasta kuehniella, and reared at 24.5±1ºC, 70±10% relative humidity, with a 12 hour photophase. Hippodamia convergenstook about 1.6 day to complete development, longer than H. axyridis, and 2.4 day longer than C. sanguinea.At immature stages, H. axyridisexhibited the highest survival percentage (49.2%), in comparison to the other coccinellids. For mean adult longevity, H. convergenswas deficient, in comparison with the other species. Mean period of pre oviposition was the longest in C. sanguinea; the longest oviposition time occurred for H. axyridis; and the post oviposition period was similar between the coccinellids. Considering the reproductive parameters, H. axyridisshowed the best performance in all aspects. For life table, the values of H. convergenswere higher than, although close, to those of H. axyridis. Nevertheless, the high net reproductive rate of H. axyridis showed this species potential to increase population size. The biological characteristics of the exotic H. axyridis favors its invasion and establishment in Brazil, corroborating results noticed in other countries.

Marjojen antosyaanien erottaminen ja väkevöinti

Antosyaanit ovat luonnossa esiintyvien flavonoidien suurin ryhmä. Niitä on tunnistettu yli 600 erilaista, mutta kuitenkin vain kuusi on luonnossa yleisesti esiintyviä. Eniten antosyaaneja on tummissa marjoissa kuten mustikassa, marja-aroniassa sekä variksenmarjassa. Antosyaaneilla on havaittu monia positiivisiaterveysvaikutuksia kuten antioksidatiivisia, antikarsinogeenisia, sekä antimikrobiaalisia vaikutuksia. Tässä työssä tutkittiin marjojen antosyaanien talteenottoa uuttamalla sekä niiden väkevöintiä. Tavoitteena oli saada mahdollisimman korkea antosyaanien saanto ja hyvä säilyvyys. Antosyaanien analysointi tehtiin nestekromatografisesti käyttäen ODS-2 kolonnia sekä nopeampaa spektrofotometristä pH-eromenetelmää. Tulokset laskettiin syanidiini-3-glukosidina. Antosyaanien väkevöintiä tutkittiin käyttäen erityyppisiä polymeerisiä makrohuokoisia adsorptiohartseja. Väkevöintiä kokeiltiin myös erottamalla epäpuhtauksia antosyaaniuutteesta sekä esikäsittelemällä puristejäännös eri olosuhteissa ennen antosyaanien uuttoa. Kuiva antosyaaniuute sisälsi ennen väkevöintiä noin 50 mg/g antosyaaneja ja väkevöinnin jälkeen yli 300 mg/g. Antosyaanien säilyvyyttä tutkittiin eri lämpötiloissa sekä kuivana että uutteena. Riippumatta säilytysolosuhteista kuivan puhdistetun antosyaanin havaittiin säilyvän hyvin.

Eräiden paperinvalmistuksessa käytettävien vahadispersioiden stabiilisuuden hallinta

Diplomityön tavoitteena oli selvittää millainen laaduntarkastus AKD-dispersioille tulisi suorittaa kuormien vastaanotossa ja tulisiko dispersioiden laatu tarkastaa uudelleen ennen annostelua. Tätä varten seurattiin toimituserien laadun tasaisuutta ja tarkasteltiin varastointiolosuhteiden vaikutusta dispersioiden säilyvyyteen. Lisäksi kartoitettiin dispersioiden käsittelyssä ja kartonginvalmistusprosessissa esiintyvien riskitekijöiden vaikutuksia kaupallisten dispersioiden stabiilisuuteen. Kirjallisuusosassa perehdyttiin kolloidisiin dispersioihin sekä niiden stabiilisuuteen vaikuttaviin tekijöihin. AKD-dispersiot valmistetaan emulgointitekniikoiden avulla, joten dispergointimenetelmien ohella käsiteltiin myös emulsioiden valmistamista. Lisäksi luotiin katsaus dispersioteknologian tärkeimpiin analyysimenetelmiin. Alkyyliketeenidimeerin osalta käsiteltiin emulgoinnin lisäksi vahan ja muiden lisäaineiden vaikutuksia dispersioiden stabiilisuuteen ja myös niiden merkitystä dispersioiden formuloinnissa. AKD-liimauksen osalta esiin tuotiin AKD:n tärkeimmät reaktiomekanismit, sillä ne liittyvät osittain myös dispersioiden stabiilisuuteen. Lopuksi luotiin lyhyt katsaus AKD-dispersioiden stabiilisuutta käsittelevään tutkimukseen, jota on toistaiseksi julkaistu varsin niukasti. Kokeellisessaosassa tarkastelun kohteeksi valittiin neljä kaupallista alkyyliketeenidimeerinvesidispersiota, joiden koostumus ja ominaisuudet selvitettiin perusteellisesti. Tarkoituksena oli auttaa ymmärtämään dispersioiden stabiilisuudessa mahdollisesti esiintyviä eroja. Laajamittainen dispersioiden karakterisointi näyttää olevan tarpeen ainakin otettaessa uutta AKD-laatua käyttöön, sillä dispersioiden koostumus ja ominaisuudet voivat vaihdella merkittävästi. AKD-dispersioiden laadussa esiintyi vaihtelua eri toimituserien välillä. Suurimmat vaihtelut havaittiin dispersioiden varaustiloissa ja partikkelikokojakaumissa. Laadun epätasaisuuden vuoksi vastaanottotarkastuksen merkitys korostuu. Vastaanottotarkastuksessa syytä olisi kiinnittää dispersion kuiva-ainepitoisuuden ohella sen viskositeettiin, varaustilaan, tehoainepitoisuuteen sekä rakenteeseen. Rakenteen tarkastelussa optinen mikroskooppi voi rutiininomaisessa seurannassa korvata partikkelikokojakauman määrittämisen. Varastointilämpötilan vaikutus dispersioidenlaatuun on merkittävä. Dispersiot säilyvät parhaiten viileässä, joten jos varastosäiliöissä ei ole jäähdytystä, on dispersioiden laadun tarkastus tarpeen myös ennen annostelua. Jotta dispersion kunnosta saadaan luotettava arvio, on viskositeetin määrittämiseen yhdistettävä vähintään rakenteen tarkastelu optisella mikroskoopilla. Mekaaninen rasitus voi dominoivasta stabilointimekanismistariippuen aiheuttaa dispersiossa hienoaineen muodostumista tai partikkelien flokkaantumista. Stabilointimekanismi vaikuttaa niin ikään partikkelien käyttäytymiseen korkeissa lämpötiloissa. Dispersioiden stabiilisuuden todettiin heikkenevän pH:n kohotessa emäksiselle alueelle. Elektrolyyttikonsentraatio vaikuttaa partikkelien mikroelektroforeettiseen ioniliikkuvuuteen merkittävästi. Kartonkikoneen märkäosan kemikaaleista anionisen retentioaineen (BMA) todettiin vuorovaikuttavan kationisten AKD-partikkelien kanssa selvimmin. Mikroelektroforeettisen ioniliikkuvuuden mittaaminen kiertovedessä todettiin tärkeäksi, sillä se kuvaa dispersion käyttäytymistä sen käyttöympäristössä.

Drying of Ink in Inkjet Printing

Tämän diplomityön tavoitteena oli saada perustietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat musteen kuivumiseen erilaisilla paperipinnoilla inkjet tulostuksessa. Tavoitteena oli saada tietoa erilaisista musteista, joita käytetään yleisimmissä inkjet tulostustekniikoissa, miten paperit vaikuttavat musteen kuivumiseen ja minkälaisia menetelmiä on olemassa musteen kuivumistekijöiden määrittämiseen. Lisäksi tarkoituksena oli varmistaa, voidaanko inkjetmusteiden absorptioajan määrittämiseen käytettävää DIGAT-laitetta käyttää määrittämään ja ennustamaan erilaisten musteiden kuivumista erilaisilla paperipinnoilla sekä etsiä korrelaatioita musteen absorptioajan ja teknisten paperiominaisuuksien sekä inkjet tulostuksen laadun välillä. Kirjallisuusosassa tarkasteltiin erilaisia inkjet tulostusmenetelmiä, niissä käytettäviä musteita ja musteiden koostumuksia. Tutkittiin myös paperin ja musteen välisiä vuorovaikutuksia sekä inkjet tulostuksen laatua. Kokeellisessa osassa tutkittiin musteenabsorboitumista paperiin DIGAT-laitteen avulla. kuudella eri musteella. Paperinäytteistä määritettiin teknisiä paperiominaisuuksia sekä ominaisuuksia, jotka liittyvät inkjet tulostuksen laatuun. Inkjet tulostuksen laatua tarkasteltiin tulostamalla testikuva kolmella eri tulostimella, jotka olivat Canon Bubble Jet i950, HP DeskJet Cxi970 ja Epson Stylus C46. Havaittiin, että DIGAT-laite ei sovellu määrittämään musteen absorptioaikoja kiiltäville näytteille.Tässä tutkimuksessa näyte, jonka kiilto oli 65 %, oli liian kiiltävä mitattavaksi DIGAT-laitteella. Lisäksi absorptiomäärityksissä havaittiin, että erilaiset musteet asettuvat erilailla paperin pintaan ja että pigmenttipohjaisella musteella asettumisaika oli kaikista pisin. Musteiden absorptioajat olivat nopeimpia erikoisinkjetpaperilla ja hitaimpia päällystetyillä, tiiviillä papereilla. Musteen absorptioajan ja teknisten paperiominaisuuksien ja inkjet tulostuksen laadun välisiä korrelaatioita oli vaikea havaita. Voidaan sanoa, että tulokset olivat muste- ja printterikohtaisia. Havaittiin vain muutamia teknisiä paperiominaisuuksia, jotka korreloivat hyvin musteen absorboitumisen kanssa. Nämäolivat Gurley-Hill huokoisuus, paperin tuhka- sekä kalsiumkarbonaattipitoisuus ja K&N värinabsorptio. Myöskään inkjet tulostuksen laadun ja musteen absorption välisiä korrelaatioita ei löytynyt kuin muutama; densiteetti, mottling sekä bleeding. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta DIGAT-laitteen soveltuvan hyvin kuvaamaan inkjet tulostuksen laatuominaisuuksista densiteettia, mottlingia sekä bleedingiä. DIGAT-laitetta voidaan siis käyttää avuksi ennustettaessa kuivumisaikaa ja sen vaikutusta edellä mainittuihin ominaisuuksiin. Läpipainatusominaisuuksia DIGAT-laitteen avulla ei voida tutkia, sillä ne ovat enemmän riippuvaisia paperin neliömassasta, paksuudesta ja huokoisuudesta kuinmusteen absorptioajasta. Teknisistä paperiominaisuuksista Gurley-Hill huokoisuus, paperin tuhka-sekä CaCO3-pitoisuus ja K&N värinabsorptio kuvaavat hyvin musteen imeytymisaikaa paperiin, kun taas ominaisuudet Cobb, HST ja polaari- sekädispersiokomponentit eivät kuvaa. Näyttää siltä, että testikuva, joka on tällä hetkellä käytössä UPM Tutkimus-keskuksessa, ei sovellu suurtehotulostuksen laadun tarkkailuun. Testikuva toimii hyvin pöytätulostimilla ja perinteisillä kopiopapereilla ja inkjetpapereilla, jotka on tarkoitettu tulostettaviksi hitaasti. Tulostusnopeuden ja musteen kuivumisnopeuden välisiä ilmiöitä seei tuo esille, joten se ei sovellu kuvaamaan suurtehotulostusta.

Vincenzo Monti traduttore di Voltaire : lingua e stile della "Pulcella d'Orléans"

RESUME : Cette étude est une analyse métrique et stylistique de La Pulcella d'Orléans de Vincenzo Monti - traduction-réécriture de l'homonyme poème de Voltaire, La Pucelle d'Orléans - commencée à Milan en 1798 et terminée à Chambéry, en Savoie, en 1799. Le texte italien a été considéré comme une version autonome par rapport au texte français, étant donné le particulier choix de réduire la composante philosophique et idéologique d'origine, et de mettre en relation le modèle avec une littérature italienne spécifique, principalement par l'adoption d'une grille strophique fortement marquée. La Pulcella est traduite en octaves, un mètre chevaleresque qui possède au moins depuis trois siècles sa propre "grammaire" ainsi qu'une formidable tradition de référence. De plus, avec sa traduction, l'auteur a voulu mettre l'accent sur les aspects de l'histoire les plus amusantes et provocatrices de Jeanne d'Arc - déjà narrée par Voltaire avec un ton ironique et irrévérencieux - dans le but d'une grande expérimentation au niveau de la langue, de la métrique et de la syntaxe. La traduction de la Pucelle est en effet liée à une dimension hédonistique et livresque: elle n'est pas un prétexte pour connaitre une oeuvre étrangère, ni un texte conçu pour être publiée; il s'agit plutôt d'un exercice personnel, un divertissement privé, demeuré dans le tiroir de l'auteur. Alors que pour Voltaire le but principal du poème est la polémique idéologique du fond, exprimée par un registre fort satirique, pour Monti la réécriture est un jeu stylistique, une complaisance littéraire, qui repose autant sur les composantes désacralisantes et provocatrices que sur les éléments poétiques et idylliques. Le modèle français est donc retravaillé, en premier lieu, au niveau du ton: d'un côté la traduction réduit l'horizon idéologique et la perspective historique des événements; de l'autre elle accroît les aspects les plus hédonistiques et ludiques de Voltaire, par la mise en évidence de l'élément comique, plus coloré et ouvert. En raison de la dimension intime de cette traduction, de nos jours la tradition de la Pulcella italienne se fonde sur trois témoins manuscrits seulement, dont un retrouvé en 1984 et qui a rouvert le débat philologique. Pour ma thèse j'ai utilisé l'édition critique qu'on possède à présent, imprimée en 1982 sous la direction de M. Mari et G. Barbarisi, qui se fonde seulement sur deux témoins du texte; de toute façon mon travail a essayé de considérer aussi en compte le nouvel autographe découvert. Ce travail de thèse sur la Pulcella est organisé en plusieurs chapitres qui reflètent la structure de l'analyse, basée sur les différents niveaux d'élaboration du texte. Au début il y a une introduction générale, où j'ai encadré les deux versions, la française et l'italienne, dans l'histoire littéraire, tout en donnant des indications sur la question philologique relative au texte de Monti. Ensuite, les chapitres analysent quatre aspects différents de la traduction: d'abord, les hendécasyllabes du poème: c'est à dire le rythme des vers, la prosodie et la distribution des différents modules rythmiques par rapport aux positions de l'octave. La Pucelle de Voltaire est en effet écrite en décasyllabes, un vers traditionnellement assez rigide à cause de son rythme coupé par la césure; dans la traduction le vers français est rendu par la plus célèbre mesure de la tradition littéraire italienne, l'endécasyllabe, un vers qui correspond au décasyllabe seulement pour le nombre de syllabes, mais qui présente une majeure liberté rythmique pour la disposition des accents. Le deuxième chapitre considère le mètre de l'octave, en mettant l'accent sur l'organisation syntaxique interne des strophes et sur les liens entre elles ; il résulte que les strophes sont traitées de manière différente par rapport à Voltaire. En effet, au contraire des octaves de Monti, la narration française se développe dans chaque chant en une succession ininterrompue de vers, sans solutions de continuité, en délinéant donc des structures textuelles très unitaires et linéaires. Le troisième chapitre analyse les enjambements de la Pulcella dans le but de dévoiler les liaisons syntactiques entre les verses et les octaves, liaisons presque toujours absentes en Voltaire. Pour finir, j'ai étudié le vocabulaire du poème, en observant de près les mots les plus expressives quant à leur côté comique et parodique. En effet, Monti semble exaspérer le texte français en utilisant un vocabulaire très varié, qui embrasse tous les registres de la langue italienne: de la dimension la plus basse, triviale, populaire, jusqu'au niveau (moins exploité par Voltaire) lyrique et littéraire, en vue d'effets de pastiche comique et burlesque. D'après cette analyse stylistique de la traduction, surgit un aspect très intéressant et unique de la réécriture de Monti, qui concerne l'utilisation soit de l'endécasyllabe, soit de l'octave, soit du vocabulaire du texte. Il s'agit d'un jeu constant sur la voix - ou bien sur une variation continue des différents plans intonatives - et sur la parole, qui devient plus expressive, plus dense. En effet, la lecture du texte suppose une variation mélodique incessante entre la voix de l'auteur (sous forme de la narration et du commentaire) et la voix de personnages, qu'on entend dans les nombreux dialogues; mais aussi une variation de ton entre la dimension lexical littéraire et les registres les plus baissés de la langue populaire. Du point de vue de la syntaxe, par rapport au modèle français (qui est assez monotone et linéaire, basé sur un ordre syntactique normal, sur le rythme régulier du decasyllabe et sur un langage plutôt ordinaire), Monti varie et ennoblit le ton du discours à travers des mouvements syntaxiques raffinés, des constructions de la période plus ou moins réguliers et l'introduction de propositions à cheval des vers. Le discours italien est en effet compliquée par des interruptions continues (qui ne se réalisent pas dans des lieux canoniques, mais plutôt dans la première partie du vers ou en proximité de la pointe) qui marquent des changements de vitesse dans le texte (dialogues, narration, commentaires): ils se vérifient, en somme, des accélérations et des décélérations continues du récit ainsi qu'un jeu sur les ouvertures et fermetures de chaque verse. Tout se fait à travers une recherche d'expressivité qui, en travaillant sur la combinaison et le choc des différents niveaux, déstabilise la parole et rend l'écriture imprévisible.

Ultrasound assessment of ocular vascular effects of repeated intravitreal injections of ranibizumab for wet age-related macular degeneration.

PURPOSE: Determine the effect of repeated intravitreal injections of ranibizumab (0.5 mg; 0.05 ml) on retrobulbar blood flow velocities (BFVs) using ultrasound imaging quantification in twenty patients with exudative age-related macular degeneration treated for 6 months. METHODS: Visual acuity (ETDRS), central macular thickness (OCT), peak-systolic, end-diastolic and mean-BFVs in central retinal (CRA), temporal posterior ciliary (TPCA) and ophthalmic (OA) arteries were measured before, 2 days, 3 weeks and 6 months after the first injection. Patients were examined monthly and received 1-5 additional injections depending on ophthalmologic examination results. RESULTS: Six months after the first injection, a significant increase in visual acuity 50.9 ± 25.9 versus 44.4 ± 21.7 (p < 0.01) and decrease in mean central macular thickness 267 ± 74 versus 377 ± 115 μm (p < 0.001) were observed compared to baseline. Although mean-BFVs decreased by 16%±3% in CRA and 20%±5% in TPCA (p < 0.001) 2 days after the first injection, no significant change was seen thereafter. Mean-BFVs in OA decreased by 19%±5% at week 3 (p < 0.001). However, the smallest number of injections (two injections) was associated with the longest time interval between the last injection and month 6 (20 weeks) and with the best return to baseline levels for mean-BFVs in CRA, suggesting that ranibizumab had reversible effects on native retinal vascular supply after its discontinuation. Moreover, a significant correlation between the number of injections and percentage of changes in mean-BFVs in CRA was observed at month 6 (R = 0.74, p < 0.001) unlike TPCA or OA. CONCLUSION: Ranibizumab could impair the native choroidal and retinal vascular networks, but its effect seems reversible after its discontinuation.

Kustannusten ja ajan sitoutuminen tuotteeseen elintarviketeollisuuden arvoverkostossa

Tämä pro gradu -tutkielma käsitteleekustannusten ja ajan analysointia elintarviketeollisuuden arvoverkostossa. Teoriaosuuden kantavia käsitteitä ovat arvoverkosto, Lean Management -ideologia, Value Stream Mapping ja Supply Chain Time and Cost Mapping. Tutkimus toteutetaan case - tutkimuksena, ja siinä on piirteitä niin kvalitatiivisesta kuin kvantitatiivisesta tutkimusasetelmasta. Teoriaosuuden lähteinä on käytetty tieteellisissä julkaisuissa ilmestyneitä journal -artikkeleita sekä alan kirjallisuutta. Tutkimus liittyy olennaisena osana Elintarviketeollisuuden Uudistuva Liiketoiminta -projektiin ja antaa tätä kautta kontekstin muille tutkimuksille sekä konkreettisenesimerkin kyseisestä arvoverkostosta. Empiirisen osan case-yrityksinä ovat Saarioinen Oy, Tuoretie Oy ja Ruokakesko Oy. Analyysin kohteena onLiha-Saarioisten valmistama karjalanpiirakka-tuoteryhmä. Konkreettisena tutkimustuloksena on karjalanpiirakan prosessikuvaus koko arvoketjun matkalta, kustannuskertymä, aikaperusteinen analyysi ja kustannus-aika-kuvaaja. Lisäksi arvoketjun matkalla tehdyistä haastatteluista on kerätty kehitysehdotuksia sekä samalla etsitty hukkatoimintoja. Tuloksista voi tehdä sen johtopäätöksen, että karjalanpiirakka on tyypillinen elintarvike, jonka kustannuksista suurin osa on raaka-aineita ja tuotannon työtä. Aikaa arvoketjussa kuluu eniten kaupan hyllyllä. Organisaatioidenyhteistyöllä aikaa ja sitä kautta kustannuksia olisi kuitenkin mahdollisuus vielä karsia.

Variation in performance in low-volume mammography screening programmes: experience from Switzerland.

BACKGROUND: Reading volume and mammography screening performance appear positively correlated. Quality and effectiveness were compared across low-volume screening programmes targeting relatively small populations and operating under the same decentralised healthcare system. Except for accreditation of 2nd readers (restrictive vs non-restrictive strategy), these organised programmes had similar screening regimen/procedures and duration, which maximises comparability. Variation in performance and its determinants were explored in order to improve mammography practice and optimise screening performance. METHODS: Circa 200,000 screens performed between 1999 and 2006 (4 rounds) in 3 longest standing Swiss cantonal programmes (of Vaud, Geneva and Valais) were assessed. Indicators of quality and effectiveness were assessed according to European standards. Interval cancers were identified through linkage with cancer registries records. RESULTS: Swiss programmes met most European standards of performance with a substantial, favourable cancer stage shift. Up to a two-fold variation occurred for several performance indicators. In subsequent rounds, compared with programmes (Vaud and Geneva) that applied a restrictive selection strategy for 2nd readers, proportions of in situ lesions and of small cancers (≤1cm) were one third lower and halved, respectively, and the proportion of advanced lesions (stage II+) nearly 50% higher in the programme without a restrictive selection strategy. Discrepancy in second-year proportional incidence of interval cancers appears to be multicausal. CONCLUSION: Differences in performance could partly be explained by a selective strategy for second readers and a prior experience in service screening, but not by the levels of opportunistic screening and programme attendance. This study provides clues for enhancing mammography screening performance in low-volume programmes.

Particle transport method for convection-diffusion-reaction problems

Convective transport, both pure and combined with diffusion and reaction, can be observed in a wide range of physical and industrial applications, such as heat and mass transfer, crystal growth or biomechanics. The numerical approximation of this class of problemscan present substantial difficulties clue to regions of high gradients (steep fronts) of the solution, where generation of spurious oscillations or smearing should be precluded. This work is devoted to the development of an efficient numerical technique to deal with pure linear convection and convection-dominated problems in the frame-work of convection-diffusion-reaction systems. The particle transport method, developed in this study, is based on using rneshless numerical particles which carry out the solution along the characteristics defining the convective transport. The resolution of steep fronts of the solution is controlled by a special spacial adaptivity procedure. The serni-Lagrangian particle transport method uses an Eulerian fixed grid to represent the solution. In the case of convection-diffusion-reaction problems, the method is combined with diffusion and reaction solvers within an operator splitting approach. To transfer the solution from the particle set onto the grid, a fast monotone projection technique is designed. Our numerical results confirm that the method has a spacial accuracy of the second order and can be faster than typical grid-based methods of the same order; for pure linear convection problems the method demonstrates optimal linear complexity. The method works on structured and unstructured meshes, demonstrating a high-resolution property in the regions of steep fronts of the solution. Moreover, the particle transport method can be successfully used for the numerical simulation of the real-life problems in, for example, chemical engineering.

Laadun kehittäminen suomalaisissa yrityksissä

Laadun ja sen kehittämisen sisältö on ollut jatkuvassa muutostilassa. Laatuajattelu on laajentunut käsittämään yhä suuremman osan organisaatioiden toiminnasta. Laadun kehittämisessä on jatkuvasti otettu käyttöön uusi kehittämiskeinoja. Laaja-alaisesti organisaation toimintaan kytkeytyvistä keinoista tunnetuimpia ovat erilaiset laadunhallintajärjestelmät ja itsearviointi eri kriteeristöjen avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteina olivat: a) etsiä motiiveja, minkä vuoksi yritykset ovat alkaneet kehittää laatuaan, b) tutkia total quality management (TQM) -ajattelun soveltamisen syvällisyyden vaikutuksia, c) selvittää laadunkehittämistyön ajallisen keston vaikutuksia, ja d) saada kokonaiskuva keskeisimpien laadun kehittämiskeinojen toteutuksesta ja menestyksellisyydestä. Työn teoriaosassa paneuduttiin laatu-käsitteeseen yritystoiminnassa, laatu- ja TQM-ajattelun sisältöön sekä laadun kehittämisen johtamiseen. Lisäksi tutkittiin keskeisimpiä laadun kehittämisen keinoja, joita olivat mm. ihmisten toiminta, laadunhallintajärjestelmät, itsearvioinnit, toimintaprosessien kehittäminen, asiakas- ja toimittajayhteistyö. Tutkimuksen empiirisessä osassa tutkittiinem. laadun kehittämiseen liittyviä asioita suomalaisissa yrityksissä. Aineisto kerättiin haastattelemalla yritysten laadun kehittämisestä vastaavia henkilöitä 24 yrityksessä. Tulosten esittämisessä hyödynnettiin tilastollisia tutkimusmenetelmiä kvalitatiivisten menetelmien ohella. Tässä aineistossa asiakasvaatimukset ja oma kehityshalu nousivat yleisimmiksi tärkeimmistä laadun kehittämisen aloitusmotiiveista. Mikään tärkeimmistä aloitusmotiiveista ei ollutkuitenkaan johtanut selkeästi ylivoimaisimpaan menestymiseen myöhemmin. TQM-ajattelun laaja-alainen soveltaminen johti laadun kehittämisen kannalta positiiviseen suuntaan. Pisimpään laatuaan kehittäneet yritykset olivat suuria ja kansainvälisesti suuntautuneita. Pelkkä kehitystyön ajallinen kesto näkyi vain vähän kehittämisen eri osa-alueilla. Laadun kehittämistyön menetyksellisyyden kannalta positiivia asioita olivat: henkilöstön aktiivisuus, itsearviointien hyödyntäminen, toimintaprosessien kuvaaminen ja kehittäminen, sekä asiakas- ja toimittajayhteistyö. Laadun kehittämiseen kannattaa ottaa aktiivisesti mukaankoko organisaation henkilöstö. Itsearviointien käytöllä on mahdollista kehittääorganisaatiota laaja-alaisesti. Niin asiakkaat kuin toimittajat kannattaa ottaaaktiivisesti mukaan kehittämistoimintaan. Se on kaikkien osapuolien yhteinen etu.

Associations of baroreflex sensitivity, heart rate variability, and initial orthostatic hypotension with prenatal and recent postnatal methylmercury exposure in the Seychelles Child Development Study at age 19 years.

BACKGROUND: A few studies have suggested an association between prenatal exposure to methylmercury and decreased heart rate variability (HRV) related to autonomic heart function, but no study has examined this association using baroreflex sensitivity (BRS). In this study we assessed the distribution of BRS and immediate orthostatic hypotension (IOH) in young Seychellois adults and their associations with exposure to prenatal and recent postnatal methylmercury. METHODS: Subjects in the Seychelles Child Development Study (SCDS) main cohort were evaluated at age 19 years. Non-invasive beat-to-beat blood pressure (BP) monitoring (Finapres, Ohmeda) was performed at rest and during active standing in 95 consecutive subjects. Recent postnatal mercury exposure was measured in subjects' hair at the age of 19 years and prenatal exposure in maternal hair grown during pregnancy. BRS was estimated by sequence analysis to identify spontaneous ascending and descending BP ramps. HRV was estimated by the following markers: PNN50 (relative numbers of normal-to-normal intervals which are shorter by more than 50 ms than the immediately following normal-to-normal intervals); rMSSD (root mean of the squared sum of successive interval differences); LF/HF (low frequency/high frequency component ratio); ratio of the mean expiratory/inspiratory RR intervals (EI ratio); and the ratio between the longest RR interval 30 s after active standing and the shortest RR interval at 15 s (Max30/Min15). IOH was estimated by the deepest BP fall within the first 15 s after active standing up. RESULTS: Prenatal MeHg exposures were similar in boys and girls (6.7±4.3, 6.7±3.8 ng/g) but recent postnatal mercury levels were higher in males than females (11.2±5.8 vs 7.9±4.3 ng/g, p=0.003). Markers of autonomic heart rate control were within the normal range (BRS: 24.8±7 ms/mm Hg, PNN50: 24.9±6.8%, rMSSD: 68±22, LF/HF: 0.61±0.28) in both sexes. After standing, 51.4% of subjects had a transient systolic BP drop>40 mm Hg, but only 5.3% reported dizziness or had syncope. Prenatal and recent postnatal MeHg levels, overall, were not associated with BRS, E/I ratio, PNN50, rMSSD, LF/HF ratio, Max30/Min15 ratio, and IOH. CONCLUSIONS: This study provides no support for the hypothesis that prenatal or recent postnatal MeHg exposure from fish consumption is associated with impaired autonomic heart rate control.

Confirmation of persistent radio jets in the microquasar LS 5039

We present here new observations conducted with the EVN and MERLIN of the persistent microquasar LS 5039 discovered by Paredes et al. (2000) with the VLBA. The new observations confirm the presence of an asymmetric two-sided jet reaching up to 1000 AU on the longest jet arm. The results suggest a bending of the jets with increasing distance from the core and/or precession. The origin and location of the high-energy gamma-ray emission associated with the system is discussed and an estimate of the magnetic field at the base of the jet given. Our results suggest a well collimated radio jet. We also comment on new observing strategies to be used with satellites and forthcoming detectors, since this persistent source appears to be a rather good laboratory to explore the accretion/ejection processes taking place near compact objects.