Monikasvoinen Aamutähti : CMX-yhtyeen Cloaca Maxima -levykokoelman analyysi

Tutkimukseni tehtävä on selvittää, millä tavoin CMX-yhtyeen sanoituksissa käytetään kristinuskoon liittyviä ilmaisuja. CMX on vuonna 1985 perustettu suomalainen yhtye, joka on vuoteen 2008 mennessä julkaissut kaksitoista täysimittaista albumia. CMX-yhtyettä on vaikea sijoittaa yhteen musiikin genreen. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että yhtyeen musiikki kehittyi punkista raskaan rockin ja iskelmämusiikin yhdistelmäksi, joka sisältää runsaasti progressiivisen rockin piirteitä. Tutkimukseni kannalta yhtyeen keskeisin jäsen on sen basisti ja laulusolisti Aki Yrjänä, koska hän on myös sanoittanut kaikki tutkimuksessa analysoitavat kappaleet. Aki Yrjänä käyttää taiteilijanimeä A. W. Yrjänä. Valitsin tutkimukseni aineistoksi yhtyeen vuonna 1997 ilmestyneen Cloaca Maxima -levykokoelman, koska se esittelee kattavasti yhtyeen musiikkia vuosilta 1989-1997 ja sisältää valtaosan yhtyeen tunnetuimmista kappaleista. Etsin sanoituksista kristinuskoon liittyvät ilmaisut sisällönanalyysillä. Analysoin ilmaisuja lingvistisen semantiikan avulla sekä vertaamalla niitä erilaisiin uskonkäsityksiin neljässä tutkimusluvussa. Ensimmäinen tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka liittyvät kristinuskon organisaatioon. Analysoin siinä Cloaca Maximan kohdat, joissa mainitaan kirkko, alttari, saarnamies tai saarnaaja. Toinen tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka liittyvät raamatullisiin hahmoihin. Analysoin siinä Cloaca Maximan sanoitukset, joissa esiintyy Maria, Jeesus, Henki, Jumala, Saatana, Perkele, enkeleitä tai henkivaltoja. Olen myös analysoinut Aamutähti-kappaleen nimeä, joka voi Venus-planeetan lisäksi viitata kristillisessä traditiossa Mariaan, Jeesukseen tai Saatanaan. Kolmas tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka löytyvät sekä Cloaca Maximan sanoituksista että Raamatusta. Analysoin siinä Helvetin hyvä paimen -kappaleen nimeä, Jeesuksen "seuraa minua" -ilmaisua hyödyntävää Siivekäs-kappaleen kohtaa sekä Kätketty kukka -kappaleen sanoja, jotka liittyvät hautajaiskaavan siunaussanoihin. Sen lisäksi olen analysoinut kolmannessa tutkimusluvussa Cloaca Maximan sanoitukset, joissa esiintyy sana armo, taivaankansi tai taivaanvahvuus. Neljäs tutkimusluku sisältää ilmaisut, jotka osoittavat Jumalaan kohdistuvaa asennetta. Eri asenteiden keskeiset ajatukset ovat, että Jumalan löytäminen vaatii taitoa, ihmiset unohtavat Jumalan ja että Jumalaa ei ole olemassa. Tutkimukseni tuloksena on, että kristinuskoon liittyviä ilmaisuja käytetään Cloaca Maximan sanoituksissa hyvin erilaisissa tehtävissä. Ilmaisut itsessään ovat myös usein monitulkintaisia, ja kappaleen sisältämät ilmaisut voivat olla keskenään ristiriitaisia. Metaforina käytettävistä ilmaisuista erottuu kaksi ryhmää, joista ensimmäisen ryhmän ilmaisut toimivat kuoleman ja jälkimmäisen ryhmän ilmaisut subjektin tunteiden metaforina. Yrjänän eri lähteistä löytyvistä kommenteista voidaan päätellä, että hän ei halua ohjata kuulijoiden tekemiä tulkintoja mihinkään suuntaan ja että sanoituksien monitulkintaisuus on tarkoituksellista.

Pylväskäytävien suojassa : Pompejilainen peristyylipuutarha sosioekonomisen edustamisen muotona

Pro gradu -tutkielmani käsittelee pompejilaisessa yksityistalossa ollutta puutarhaa, jota kiertää pylväskäytävä tai useampia. Tätä tilaa kutsutaan peristyylipuutarhaksi. Peristyyli oli tärkeä osa roomalaisen ja siis myös pompejilaisen talon julkista osaa. Se oli avoin vierailijoille, siksi voidaan olettaa, että peristyylipuutarhalla olisi haluttu esittää omaa vaurautta ja sosiaalista asemaa. Työni keskittyy siihen, miten talon asukkaan varallisuus ja sosiaalinen asema näkyvät peristyylipuutarhassa. Tutkin myös, mitä muuta peristyyli viestii omistajastaan. Tutkimukseni liitteenä on lista Pompejin yksityistalojen peristyyleistä ja niiden tiedoista. Niitä vertailemalla analysoin sitä, millainen tila peristyylipuutarha on ollut. Aineistona tutkielmassani ovat konkreettisesti Pompejin yksityistalojen peristyylipuutarhat ja niiden rakenteet sekä arkeologiset löydöt. Peristyylipuutarhoja on 168 kappaletta. Lisäksi seinämaalaukset ja piirtokirjoitukset välittävät tietoa niin peristyylistä kuin sen omistajasta. Tiedot peristyyleistä olen kerännyt tutkimuskirjallisuudesta löytyneistä luetteloista, joissa on tietoa Pompejin taloista ja puutarhoista. Murto-osassa peristyylipuutarhoista olen käynyt ja kerännyt niistä tietoa työhöni. Huomioin antiikin kirjallisen tradition, sen käsitellessä aihettani. Ensimmäisenä käsittelen peristyylipuutarhaa arkkitehtuurin kannalta. Tutkin, mihin peristyyli on sijoitettu pompejilaisessa talossa ja millaisia arkkitehtonisia ratkaisuja tilassa on käytetty. Peristyyli on usein talon ovelta avautuvalla näköakselilla, joka leikkaa läpi talon tärkeimpien julkisten tilojen. Ne ovat atrium eli eteishalli, tablinum eli vastaanottohuone ja peristyylipuutarha. Aina peristyyli ei ole tällä akselilla. Joissain taloissa peristyyli voi olla atriumin tai tablinumin paikalla. Pompejin peristyyleissä on pylväskäytäviä yhdestä neljään. Usein puutarhaosa on erotettu pylväskäytävistä aidalla. Seuraavaksi tutkin peristyylipuutarhasta löytyneitä rakenteita, irtaimistoa, kasveja ja istutuksia. Tarkastelen näiden yleisyyttä ja sitä, mitä ne kertovat peristyylin käyttötarkoituksesta. Puutarhoissa on ollut vesikouruja, kaivoja, altaita, suihkulähteitä, vesisäiliöitä ja niiden suuaukkojen renkaita. Kiinteitä rakennelmia ovat tricliniumit eli oleskelu- ja ruokailuryhmät, kotijumalien pyhäköt, alttarit, nissit ja katokset. Irtaimia löytöjä on peristyyleissä monenlaisia. Yleisimpiä ovat pöydät, aurinkokellot, lamput, amforat ja erilaiset astiat sekä ruukut. Kasveja on huomioitu vähän Pompejin kaivauksissa, mutta peristyylipuutarhoista on löytynyt merkkejä puista ja pensaista sekä säännöllisistä ja epäsäännöllisistä istutuksista. Viimeisenä käsittelen peristyylipuutarhan koristelua, ja minkälaisen kuvan se välittää talon omistajasta. Puutarhoissa oli veistoksia ja seinämaalauksia. Molemmissa käsitellään luontoaiheita, jotka ovat helposti liitettävissä puutarhaan. Suosittuja ovat myös mytologiset aiheet. Veistoskoristelussa selkeästi yleisin on viinin jumala Dionysos ja häneen liittyvät hahmot. Myös muita jumaluuksia esiintyy kuten Venus. Se ja Dionysos liitettiin antiikissa luontoon ja puutarhaan. Peristyylipuutarha oli monipuolinen tila, jossa eri elämänalueet kohtasivat toisensa. Peristyyleissä voitiin työskennellä. Puutarhaosa saattoi olla hyötykäytössä esimerkiksi kasvimaana. Peristyylissä tai sen ympäristössä oleskeltiin, juhlittiin ja viihdytettiin vieraita, siksi siellä esitettiin omaa varakkuutta runsaalla veistoskoristelulla, altailla ja suihkulähteillä. Jo laaja pinta-alainen peristyyli oli osoitus vauraudesta. Aina ei haluttu näyttää varakkuutta, vaan joskus koristeellinen peristyyli oli syrjässä talon ovelta avautuvalta näköakselilta. Uskonto oli osa peristyyliä, vaikka uskonnon harjoittamiseen liittyvät rakenteet sijoitettiin yleensä talon muihin tiloihin. Uskonto ja mytologia ovat kuitenkin vahvasti läsnä peristyylien koristelussa. Selkeitä poliittisia viittauksia peristyylipuutarhoissa on vähän, mutta roomalaisia piirteitä niissä voidaan havaita. Roomalaiset vaikutteet peristyylin koristelussa ja arkkitehtuurissa viestittävät mahdollisesti talon omistajan roomalaismielisyydestä. Roomalaiset piirteet ovat myös olleet trendejä aikakauden peristyyleissä.

DECT evaluation of noncalc fied coronary artery plaque

Purpose: Composition of the coronary artery plaque is known to have critical role in heart attack. While calcified plaque can easily be diagnosed by conventional CT, it fails to distinguish between fibrous and lipid rich plaques. In the present paper, the authors discuss the experimental techniques and obtain a numerical algorithm by which the electron density (rho(e)) and the effective atomic number (Z(eff)) can be obtained from the dual energy computed tomography (DECT) data. The idea is to use this inversion method to characterize and distinguish between the lipid and fibrous coronary artery plaques. Methods: For the purpose of calibration of the CT machine, the authors prepare aqueous samples whose calculated values of (rho(e), Z(eff)) lie in the range of (2.65 x 10(23) <= rho(e) <= 3.64 x 10(23)/cm(3)) and (6.80 <= Z(eff) <= 8.90). The authors fill the phantom with these known samples and experimentally determine HU(V-1) and HU(V-2), with V-1,V-2 = 100 and 140 kVp, for the same pixels and thus determine the coefficients of inversion that allow us to determine (rho(e), Z(eff)) from the DECT data. The HU(100) and HU(140) for the coronary artery plaque are obtained by filling the channel of the coronary artery with a viscous solution of methyl cellulose in water, containing 2% contrast. These (rho(e), Z(eff)) values of the coronary artery plaque are used for their characterization on the basis of theoretical models of atomic compositions of the plaque materials. These results are compared with histopathological report. Results: The authors find that the calibration gives Pc with an accuracy of 3.5% while Z(eff) is found within 1% of the actual value, the confidence being 95%. The HU(100) and HU(140) are found to be considerably different for the same plaque at the same position and there is a linear trend between these two HU values. It is noted that pure lipid type plaques are practically nonexistent, and microcalcification, as observed in histopathology, has to be taken into account to explain the nature of the observed (rho(e), Z(eff)) data. This also enables us to judge the composition of the plaque in terms of basic model which considers the plaque to be composed of fibres, lipids, and microcalcification. Conclusions: This simple and reliable method has the potential as an effective modality to investigate the composition of noncalcified coronary artery plaques and thus help in their characterization. In this inversion method, (rho(e), Z(eff)) of the scanned sample can be found by eliminating the effects of the CT machine and also by ensuring that the determination of the two unknowns (rho(e), Z(eff)) does not interfere with each other and the nature of the plaque can be identified in terms of a three component model. (C) 2015 American Association of Physicists in Medicine.

Na trilha do etéreo : a divinizaçao da Domus Iulia na Eneida de Vigílio e nas Metamorfoses de Ovídio

Resumen: No momento em que a Eneida foi composta, entre os anos 29 e 19 a.C, a memória da divinização de César se fazia presente, lançando também a expectativa sobre a consecratio do próprio Imperador. No poema épico, o prenúncio da apoteose de Augusto surge na mesma profecia em que Júpiter assegura a Vênus a acolhida de seu filho, Enéias, entre os imortais (VIRGÍLIO, Eneida, I.259- 289). Este tema reaparece nas Metamorfoses de Ovídio cujas linhas finais do livro XV retratam a transformação de Júlio César em astro – sidus - e mencionam o dia em que o Princeps deverá receber, nos céus, as preces de seus governados (OVÍDIO, Metamorfoses, XV.745-879). Tendo em vista a instituição do culto imperial, problematizaremos nas obras mencionadas as relações entre mito, memória e poder no Principado.

A tirania da Vênus: uma discussão sobre a imagem da deusa e seus reflexos na arte

Este artigo apresenta os resultados de minha pesquisa de mestrado, que investigou a sobrevivência do mito clássico de Vênus e suas implicações para a representação da imagem da mulher em obras de arte que lhe fazem referência. Este trabalho tentará demonstrar como tal mito, tendo sido configurado - para o bem ou para o mal - como um paradigma de beleza, em grande parte influencia o ideal de "feminino" que foi espalhado ao longo do tempo, discutindo, assim, de que modo esse paradigma aparece e interfere na arte

Early marine growth in relation to marine-stage survival rates for Alaska sockeye salmon (Oncorhynchus nerka)

We tested the hypothesis that larger juvenile sockeye salmon (Oncorhynchus nerka) in Bristol Bay, Alaska, have higher marine-stage survival rates than smaller juvenile salmon. We used scales from returning adults (33 years of data) and trawl samples of juveniles (n= 3572) collected along the eastern Bering Sea shelf during August through September 2000−02. The size of juvenile sockeye salmon mirrored indices of their marine-stage survival rate (e.g., smaller fish had lower indices of marine-stage survival rate). However, there was no relationship between the size of sockeye salmon after their first year at sea, as estimated from archived scales, and brood-year survival size was relatively uniform over the time series, possibly indicating size-selective mortality on smaller individuals during their marine residence. Variation in size, relative abundance, and marine-stage survival rate of juvenile sockeye salmon is likely related to ocean conditions affecting their early marine migratory pathways along the eastern Bering Sea shelf.

Interdecadal change in growth of sablefish (Anoplopoma fimbria) in the northeast Pacific Ocean

Errors in growth estimates can affect drastically the spawner-perrecruit threshold used to recommend quotas for commercial fish catches. Growth parameters for sablefish (Anoplopoma fimbria) in Alaska have not been updated for stock assessment purposes for more than 20 years, although aging of sablefish has continued. In this study, length-stratified data (1981–93 data from the annual longline survey conducted cooperatively by the Fisheries Agency of Japan and the Alaska Fisheries Science Center of the National Marine Fisheries Service) were updated and corrected for discovered sampling bias. In addition, more recent, randomly collected samples (1996–2004 data from the annual longline survey conducted by the Alaska Fisheries Science Center) were analyzed and new length-at-age and weight-at-age parameters were estimated. Results were similar between this analysis with length-at-age data from 1981 to 2004 and analysis with updated longline survey data through 2010; therefore, we used our initial results from analysis done with data through 2004. We found that, because of a stratified sampling scheme, growth estimates of sablefish were overestimated with the older data (1981–93), and growth parameters used in the Alaskan sablefish assessment model were, thus, too large. In addition, a comparison of the bias-corrected 1981–93 data and the 1996–2004 data showed that, in more recent years, sablefish grew larger and growth differed among regions. The updated growth information improves the fit of the data to the sablefish stock assessment model with biologically reasonable results. These findings indicate that when the updated growth data (1996–2004) are used in the existing sablefish assessment model, estimates of fishing mortality increase slightly and estimates of female spawning biomass decrease slightly. This study provides evidence of the importance of periodically revisiting biological parameter estimates, especially as data accumulate, because the addition of more recent data often will be more biologically realistic. In addition, it exemplifies the importance of correcting biases from sampling that may contribute to erroneous parameter estimates.

Que lugar para a psicanálise no campo da saúde mental? elementos para um estudo sobre a clínica da psicose

A presente pesquisa é tributária de um interesse particular pela clínica das psicoses. A partir dela viemos endossar a proposta de Jacques Lacan segundo a qual o analista não deve recuar diante da psicose, acrescentando que não recuar diante da psicose implica em não recuar diante da instituição psiquiátrica, incluindo aí não só o hospital psiquiátrico e os ambulatórios públicos, mas também e, sobretudo, os dispositivos que compõem o que se denominou, a partir da reforma psiquiátrica, de campo da saúde mental. Tendo como ponto de partida a crença de que a maioria dos casos de psicose necessita da instituição psiquiátrica, seja esta uma instituição tradicional - o hospital psiquiátrico -, ou um dispositivo que se pretende substitutivo em relação a ele - um hospital-dia ou um CAPS (Centro de Atenção Psicossocial), propomos nessa dissertação um questionamento acerca do lugar da psicanálise no campo da saúde mental. Desde Freud a psicose vem colocando questões à psicanálise, convocando os analistas ao trabalho de sustentar o dispositivo analítico num terreno onde este parece ser colocado à prova. E quando se trata de sustentá-lo fora do setting do consultório privado - numa enfermaria ou num CAPS, por exemplo -, o desafio ainda é maior. Nessa dissertação tentaremos delimitar o que a psicanálise tem de específico no que tange à abordagem da psicose e enquanto clínica do sujeito, o que define um certo lugar para ela no campo da saúde mental. Freud nos apresenta a escuta como instrumento principal do analista na prática clínica. Lacan, em sua releitura de Freud, vai apontar para o que ela tem de específico - uma escuta referenciada numa ética particular: a ética da psicanálise, sustentada no desejo do analista. Portanto, é a partir dessa escuta que visamos sugerir um lugar específico para a psicanálise, independente do ambiente onde se dá a experiência analítica

Advanced superconducting electron cyclotron resonance ion source SECRAL: Design, construction, and the first test result

Superconducting electron cyclotron resonance (ECR) ion source with advanced design in Lanzhou (SECRAL) is a next generation ECR ion source and aims for developing a very compact superconducting ECR ion source with a structure and high performances for highly charged ion-beam production. The ion source was designed to be operated at 18 GHz at initial operation and finally will be extended to 28 GHz. The superconducting magnet confinement configuration of the ion source consists of three axial solenoid coils and six sextupole coils with a cold iron structure as field booster and clamping. At full excitation, this magnet assembly can produce peak mirror fields on the axis of 3.6 T at injection, 2.2 T at extraction, and a radial sextupole field of 2.0 T at plasma chamber wall. What is different from the traditional design, such as LBNL VENUS and LNS SERSE, is that the three axial solenoid coils are located inside of the sextupole bore in order to reduce the interaction forces between the sextupole coils and the solenoid coils. SECRAL may open the way for building a compact and high-performance 18-28 GHz superconducting ECR ion source. Very preliminary commissioning results are promising. Detailed design, construction issues and very preliminary test results of the ion source at 18 GHz are presented.

Measuring fast gene dynamics in single cells with time-lapse luminescence microscopy.

Time-lapse fluorescence microscopy is an important tool for measuring in vivo gene dynamics in single cells. However, fluorescent proteins are limited by slow chromophore maturation times and the cellular autofluorescence or phototoxicity that arises from light excitation. An alternative is luciferase, an enzyme that emits photons and is active upon folding. The photon flux per luciferase is significantly lower than that for fluorescent proteins. Thus time-lapse luminescence microscopy has been successfully used to track gene dynamics only in larger organisms and for slower processes, for which more total photons can be collected in one exposure. Here we tested green, yellow, and red beetle luciferases and optimized substrate conditions for in vivo luminescence. By combining time-lapse luminescence microscopy with a microfluidic device, we tracked the dynamics of cell cycle genes in single yeast with subminute exposure times over many generations. Our method was faster and in cells with much smaller volumes than previous work. Fluorescence of an optimized reporter (Venus) lagged luminescence by 15-20 min, which is consistent with its known rate of chromophore maturation in yeast. Our work demonstrates that luciferases are better than fluorescent proteins at faithfully tracking the underlying gene expression.

Androesterilidad genético citoplasmática en sorgo : empleo de los citoplasmas A2 yA3

p.117-122

The Partitioning Of Secondary Production Among Species In Benthic Communities

The way in which total secondary production is partitioned amongst species in various macrofauna communities (Amphiura, Venus, Abra, Modiolus) around the British Isles is discussed. When the proportion of total production is plotted for each species, ranked in order of productive importance, curves are produced which are characteristic of particular physical conditions. The shapes of the curves are independent of the actual species involved, but depend on the proportion of individuals in the community which adopt a particular feeding behaviour, and the scope for diversification within trophic groups. The form of these curves correlates closely with bottom currents and associated bed-stresses, since these affect both the nature of the food supply to bottom animals and the nature of the substrate. These observations have important implications for the structure and functioning of benthic communities. Comparison of production partitioning in the meiofauna of mud and sand substrates indicates a remarkable similarity within trophic groups although the partitioning of production between trophic groups is very different. The shapes of production-rank curves again appear to depend on the scope for diversification within trophic groups. In the meiofauna resources are partitioned more equitably than in the macrofauna. There is a marked discontinuity in the lognormal distribution of body sizes within integrated benthic communities at the meiofauna-macrofauna size boundary.

Distribution Of Sublittoral Macrofauna Communities In Bristol Channel In Relation To Substrate

Grab and dredge samples have been collected on a grid of 155 sublittoral stations in the Bristol Channel. The faunal data have been analysed using a hierarchical sorting technique to cluster stations with similar species compositions. At a similarity level of 18%, groups of stations with a species composition similar to the classical Petersen communities were defined. Three of Petersen's communities were recognized in the outer part of the Channel, the Venus, Abra and Modiolus communities. The fauna of the inner part of the Channel is reduced and does not correspond with any previously recognized community type. Possible causes for this faunal reduction are discussed. The substrate distribution and the macrofaunal community distribution are mapped. Side-scan sonograms are shown to be a useful adjunct to the interpretation of faunal distributions.