Maintaining Children’s Finnish Language Skills in an English Language Setting. A Study of Scottish-Finnish Families Living in Scotland

Tutkielmassa käsitellään kaksikielistä lastenkasvatusta ja siinä käytettäviä kasvatus-strategioita, erityisesti ns. OPOL-strategiaa, eli yksi henkilö – yksi kieli -strategiaa (one person – one language). Tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin kaksikielisen perheen vanhemmat voivat tukea vähemmistökielen oppimista sellaisessa ympäristössä, jossa kielen oppimista ei tueta kodin ulkopuolella. Tutkielman alussa määrittelen keskeiset termit. Useita aiheeseen liittyviä termejä määritellään yleiskielessä eri tavoin jo termistä kaksikielisyys lähtien, joten termien rajaaminen tämän työn tarkoituksen mukaan oli tarpeen. Määrittelen myös tekstissä esiintyvät kaksikielisyyden eri tyypit ja taustat, kuten myös eri strategiat, joita kaksikielisessä kasvatuksessa voidaan käyttää. Tämän jälkeen esittelen aikaisempia kaksikielisyystutkimuksia sekä käsittelen OPOL-strategiaan liittyviä käytännön ongelmia, sekä näiden ongelmien mahdollisia ratkaisuja. Lopuksi käsittelen tutkimuksen empiiristä osiota, joka koostui sähköisestä kyselylomakkeesta sekä haastatteluista. Tutkimuksen kohderyhmä koostui Skotlannissa asuvista skotlantilais-suomalaisista perheistä, jotka pyrkivät kasvattamaan lapsistaan kaksikielisiä. Tutkimus tehtiin kahdessa osassa: ensimmäisen osan kyselylomakkeeseen vastasi 17 eri puolilla Skotlantia asuvaa suomenkielistä vanhempaa, ja toisessa osassa haastateltiin 10:tä Edinburghin ja Glasgow’n alueilla asuvaa kaksikielistä (suomi-englanti) perhettä. Molemmissa osioissa keskityttiin siihen, millä tavoin perheet tukevat lasten suomen kielen taitoa ja miten suomenkielistä syötettä yritetään lisätä. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että Skotlannissa asuvat suomenkieliset vanhemmat ovat hyvin motivoituneita tukemaan lastensa kielellistä kehitystä eri tavoin, mm. lukemalla kirjoja, katsomalla elokuvia ja käymällä Suomi-koulussa. Suurin osa perheistä myös käy Suomessa säännöllisesti, mikä näyttäisikin olevan yksi keskeisimmistä kaksikielisyyttä tukevista tekijöistä. Eri perheiden lapset olivat saavuttaneet eri tasoja suomen kielessä, mikä viittaa siihen, ettei lapsen kielitaito ole seurausta ainoastaan OPOL-strategian tarkasta seuraamisesta, vaan siihen vaikuttavat myös monet muut tekijät.

Russia’s WTO membership and its effects on global wood sourcing

The aim of the thesis was to find the effects of World Trade Organization and economic integration on the wood sourcing process from Russia to Finland and to the European Union. Also, the fo reign direct investments to Russian forest industry are studied within the WTO and Economic integration framework. Qualitative interviews were carried out as primary data (total of 5 interviews). Research studies and articles regarding the same subject were used as secondary data. Results show that companies may increase their volumes of imported timber from Russia due to the reduction of custom tariffs. Russian companies are becoming more productive, but there are still several problems with legislation, infrastructure, availability and harvesting profitability in some areas. These suggest that sourcing process may not be profitable in the future. The Russian forest industry sector will not gain significant foreign direct investments in the recent years because of the infrastructure and overall atmosphere of investments. Forest industry is not seen as profitable enough. The demand for cellulose and paper in Russia is not increasing fast enough and the cost inflation is cutting the profits made from producing in Russia.

Arviointimenetelmät osana organisaation rekrytointiprosessia

Organisaatioiden rekrytointiprosessien tärkeys on kasvamassa asiantuntijatehtävien ja kansainvälistymisen myötä. Tämä asettaa haasteita rekrytoinnille. Yksi keino rekrytoin-tiprosessin kehittämiselle on henkilöarvioinnin monipuolistaminen ja tehtäväkohtaisten vaatimusten huomioiminen prosessissa. Tässä tutkimuksessa henkilöarviointiprosessin kehittäminen tarkoittaa erilaisten arviointimenetelmien lisäämistä perinteisen haastatte-lun yhteyteen. Tutkielman ensimmäisessä viitekehyksessä perehdytään rekrytointiprosessiin ja sen vaiheisiin. Toisena viitekehyksenä ovat henkilöarvioinnit ja menetelmät, joita rekry-tointiprosessin eri vaiheissa hyödynnetään. Tutkielmassa pyritään selvittämään onnistu-neen henkilöarvioinnin perusteita rekrytointiprosessissa. Päätutkimusongelma on: Miten henkilöarviointien hyödyntäminen vaikuttaa organisaation rekrytointiprosessiin? Tutki-muksen empiirisen aineiston muodostavat teemahaastattelut. Haastatellut toimivat orga-nisaatioissa tai konsulttiyrityksissä henkilöstöalan tehtävissä. He ovat vastanneet rekry-tointiprosesseista ja suorittaneet hakijoille henkilöarviointeja. Haastatteluaineisto analy-soitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysimenetelmällä, jossa aiempi teoreettinen esiym-märrys ohjaa aineiston jäsentelyä ja analysointia. Tutkimusaineiston perusteella voidaan nähdä, että yksittäisten menetelmien sijaan henkilöarvioinneista pitäisi pyrkiä löytämään heterogeeninen kokonaisuus erilaisia me-netelmiä. Kaikki menetelmät eivät sovellu kaikkiin tilanteisiin, joten menetelmät validi-oidaan prosessikohtaisesti. Testausmenetelmien hyödyt tulevat esille, kun henkilö-arviointiprosessissa pyritään kriteerien perusteella korostamaan tiettyjä, haluttuja omi-naisuuksia kyseiseen tehtävään. Haastatteluotteiden perusteella ei kuitenkaan voida yk-sittäistä menetelmää nostaa muiden ylitse. Tärkeässä asemassa testausmenetelmien hyödyntämisessä on niiden luotettavuuden varmistaminen. Meta-analyysit ovat tehok-kaita apuvälineitä luotettavuuden varmistamiseen. Myös testauksien suorittavilla kon-sulteilla on oma vastuunsa arviointien onnistumisesta. Uusien menetelmien syntyminen ja hyödyntäminen on pitkälle konsulttien varassa, jolloin heidän koulutuksen taso on tärkeää arviointimenetelmien kehittymisen kannalta.

Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Kyrönjoella vuonna 2009

Kyrönjoen yläosan vesistötöiden vaikutusta joen ja suiston kalatalouteen selvitettiin vuoden 2009 vapaa-ajan- ja ammattikalastustiedusteluilla. Vapaa-ajankalastusta tiedusteltiin erikseen joki- ja suistoalueella satunnaisilta lähialueen kotitalouksilta ja alueella mökkejä omistavilta kotitalouksilta. Vapaa-ajan kalastusta koskeva postitiedustelu lähetettiin lähes 3100 kotitaloudelle, joista vastasi 68 %. Suistoalueen ammattikalastusta tiedusteltiin alueella asuvilta Maa- ja metsätalousministeriön ammattikalastajarekisteriin kuuluneilta kalastajilta. Aiemmin vastaavia kalastustiedusteluja on tehty vuosien 1996, 2000, 2003 ja 2006 kalastuksesta. Vuonna 2009 jokialueella oli kalastanut 8 % ja suistoalueella 25 % vastanneista kotitalouksista. Vastanneista ammattikalastajista 44 % (12 kpl) oli kalastanut suiston tutkimusalueella. Tiedustelualueella vapaa-ajankalastukseen osallistui noin 4600 henkilöä runsaasta 2600 ruokakunnasta. Jokialueella kalastus oli useimmiten jokamiehenoikeudella tapahtuvaa ongintaa tai pilkintää. Suistoalueella käytettiin sen sijaan paljon verkkoja ja vapaa-ajankalastus perustui yli puolella vastanneista osakaskunnalta hankittuun lupaan. Jokialueella vapaa-ajankalastajien saalis oli lähes 28 000 kg ja suistoalueella runsaat 55 000 kg. Suistoalueelta saatu ammattikalastajien saalis oli runsaat 35 000 kg. Ammattikalastajien kokonaissaalis ja kalastajakohtainen saalis vähenivät merkittävästi vuodesta 2006 vuoteen 2009 rysillä tapahtuneen kuorepyynnin loppumisen takia. Kuoretta ei vuonna 2009 pyydetty menekin puutteen takia, kun paikallinen rehutehdas lopetti toimintansa. Rysillä on aiempina vuosina saatu yli 90 % ammattikalastuksen kokonaissaaliista, mutta vuonna 2009 rysillä saatiin saaliista noin puolet. Vuonna 2009 made oli arvokkain saalislaji suiston vapaa-ajankalastuksessa, siika suiston ammattikalastuksessa ja hauki jokialueen vapaa-ajankalastuksessa kalastajahinnoilla laskettuna.

Kaakkois-Suomen nuorisotilastoja

Nuorisotakuu astui voimaan vuoden 2013 alusta. Nuorisotakuu tarjoaa kaikille alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorisotakuuseen sisältyy myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan. Nyt tehty raportti toimii nuorisotakuun taustamateriaalina sekä myöhemmin myös toteutumisen seurannan välineenä. Pääosin raportin tiedot koskevat nuorten työllisyyttä ja työttömyyttä sekä omaehtoista koulutusta. Lisäksi raportissa käsitellään lyhyesti myös työpajatoimintaa ja etsivää nuorisotyötä. Erilaisista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä indikaattoreista saa lisätietoa esimerkiksi SOTKAnet-indikaattoripankista. Rakenteellisesti tilannetta käsitellään maakunnittain. Myös seutukunta- ja kuntataso on otettu mukaan niistä tilastoista, joista se on saatavilla. Tilastovuodet vaihtelevat melko paljon, sillä mukaan on otettu aina viimeisin saatavilla oleva tieto. Suomenniemen kunta liittyi vuoden 2013 alusta Mikkeliin. Tämän raportin tilastoissa Suomenniemi on mukana muissa paitsi työ- ja elinkeinoministeriön tilastoissa.

Karhiniemen Kyläkartano – entisen maalaiskansakoulun merkitys kyläyhteisön kohtaamispaikkana

Karhiniemi on 150 asukkaan kylä Satakunnan Huittisissa. Tutkimukseni keskiössä on Karhiniemen entinen kansakoulu eli nykyinen Karhiniemen kyläkartano. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää mitä merkityksiä kylän keskeisellä paikalla sijaitsevaan vanhaan rakennukseen on liitetty ennen ja liitetään nyt, ovatko merkitykset vuosien 1913-2012 aikana muuttuneet, ja onko koulutoiminnan lakkaaminen vuonna 1970 vaikuttanut näihin merkityksiin, ja sitä kautta kylän yhteishenkeen ja vireyteen. Pääasiallisena aineistona käytän suullista muistitietoa, jota olen kerännyt haastattelemalla. Valitsin tutkimusmenetelmäksi haastattelun, koska pidän kyläläisten omia muistoja ja kokemuksia tutkimuskysymyksen kannalta ensiarvoisen tärkeinä. Muistitietotutkimus on monitieteistä ja -metodista, joka sopii myös kulttuuriperinnön tutkimukseen hyvin. Haastatteluihin osallistui yhteensä 20 henkilöä, jotka edustivat Karhiniemen entisiä ja nykyisiä asukkaita sekä Karhiniemellä työskennelleitä henkilöitä. Karhiniemen koulu lakkautettiin vuonna 1970, jonka jälkeen kylän sosiaalinen elämä hiipui vuosikymmeniksi, ja jäi muutaman ulkopuolisen ihmisen järjestämän toiminnan varaan. Viimeistään kyläseuran perustamisen myötä vuonna 1989 kyläläiset saivat huomata, ettei koulun lakkautuksen tarvitse merkitä kylän tarinan loppua. Lakkautettu koulutalo voi parhaimmillaan olla kyläläisten yhteisöllisyyttä ja kylän identiteettiä ylläpitävä toiminnan ja muistojen paikka. Koettelemukset voivat parhaimmillaan kasvattaa kylän me-henkeä, ja lisätä kyläläisten kaipaamaa yhteistoimintaa. Kyläläiset saavat asuinpaikkansa virkistymään tauon jälkeenkin, jos talkootyöhön ja yhdessä tekemiseen jaksetaan sinnikkäästi panostaa. Jokaisella kylällä on elävän, sosiaalisen yhteisön edellytykset, mikäli kylällä on vahva kulttuuriperintö ja yhteishenki sekä aktiivisia asukkaita.

Vaasa–Oulu -yhteysvälin kehittäminen

Vaasa–Oulu -yhteysväli on keskeinen osa Pohjanmaan rannikon elinvoimakäytävää. Alueelle on ominaista kansainvälisesti toimivat yritykset ja matkailupalvelut sekä niiden alihankintapalvelut. Maa- ja metsätalous on yksi alueen elinkeinoelämän perusrakenteista. Tuotanto ja markkinat ovat hajautuneet eri puolille maailmaa.Toimivat kansainväliset yhteydet ovat alueelle perusedellytys. Vienti- ja tuonti pohjautuvat merikuljetuksiin. Alueella on kattava kauppamerenkulun satamaverkko. Kansainvälinen asiakassuhteiden hoitaminen vaatii luontevia lentoliikenteen yhteyksiä lähimmille kansainvälisille solmupisteille. Valtatie 8 poikittaisyhteyksineen on osa valtakunnallista yhteysverkkoa. Tämä tieverkko muodostaa rungon kuorma-autokuljetuksille, erikoiskuljetuksille,työmatkaliikenteelle, asiointiliikenteelle ja matkailuliikenteelle. Pohjanmaan rata on alueen runkoyhteys valtakunnalliselle henkilö- ja tavaraliikenteelle. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY- keskukset sekä Liikennevirasto ovat yhteistyössä laatineet yhteysväliselvityksen välille Vaasa–Oulu. Selvityksessä on tarkasteltu henkilöliikenteen ja kuljetusten palvelutasoa loppukäyttäjien tarpeiden näkökulmasta. Selvityksessä korostetaan laadukasta sidosryhmäyhteistyötä paikallisten ja valtakunnallisten tarpeiden yhteensovittamiseksi. Käytännön kokemukset piloteista konkretisoivat palvelutason tekijöiden määrittelyä ja käytettävyyden parantamista.

Tilastoja Kaakkois-Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä ja työnhakijoista

Tässä raportissa esitetään tilastoja Kaakkois-Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä (lähteenä Tilastokeskus, väestötilastot) ja työnhakijoista (lähteenä TEM, työnvälitystilastot) maakunnittain. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan osuudet ovat tietosisällöltään identtiset. Ulkomaalaistaustaisista työntekijöistä on vaikea saada kattavaa ja alueellista tilastotietoa. Etenkin tilapäisestä työvoimasta tiedot ovat puutteellisia ja hajallaan hallinnon rekistereissä. Tilastotiedot voidaan rajata kansalaisuuden, syntymämaan, äidinkielen tai näiden yhdistelmien perusteella. Eniten ulkomaalaisia tuottaa syntymämaaluokitus ja vähiten kansalaisuuden mukainen luokittelu. Maahanmuuttajaväestö keskittyy suuriin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Kaakkois-Suomessa asui 10 600 ulkomaan kansalaista vuoden 2012 lopussa, mikä oli noin 700 edellisvuotta enemmän. Kymenlaaksossa heistä asui 6 400 henkeä. Lähes puolet eli 48 % Kaakkois-Suomen ulkomaiden kansalaisista on venäläisiä (noin 5 100 henkilöä). Koko Suomessa asuvista Venäjän kansalaisista asuu Kaakkois-Suomessa 17 %.

Organisaatioidentiteetin uudelleen rakentuminen pakotetussa muutoksessa: Analyysi henkilöstön kokemasta muutoksesta yritysoston yhteydessä.

Organisaatioidentiteetti on noussut yhdeksi tärkeimmistä käsitteistä pyrittäessä ymmärtämään organisaation toimintaa muutostilanteessa. Suuressa organisaatiomuutoksessa organisaation jäsenet joutuvat usein etsimään uutta merkitystä tekemiselleen ja olemiselleen sekä uudelleen arvioimaan, keitä he ovat suhteessa organisaatioon. Organisaatioidentiteetti edustaa kognitiivista ja tunnepitoista sidosta yksilön ja organisaation välillä sekä antaa vastauksen kysymykseen ”keitä me olemme”. Organisaatioidentiteetin muutosta on aiemmin tutkittu lähes yksinomaan strategisen muutoksen ja johdon näkökulmasta, mikä on jättänyt pakotetun muutoksen vaikutukset ja henkilöstön näkökulman lähes huomiotta. Tämän tutkielman tarkoitus on luoda syvällinen katsaus organisaatioidentiteettiin ja sen muutokseen juuri henkilöstön näkökulmasta. Tutkimuskysymyksellä selvitetään, miten henkilöstön kokema organisaatioidentiteetti muuttuu yritysoston aiheuttamassa pakotetussa muutoksessa. Osakysymykset hahmottavat organisaatioidentiteetin muutokselta suojaavia tekijöitä, organisaatio-identiteetin vahvuuden vaikutusta muutokseen suhtautumiseen sekä muutoksen vaikutusta työn sujuvuuteen. Tutkimusongelmaa lähestytään laadullisen tutkimuksen keinoin aineistolähtöisesti, hyödyntäen grounded theory -tyylistä tutkimusotetta. Tavoitteena on löytää tuoreita näkökulmia organisaatioidentiteetin muutokseen. Tutkielman aineistona on 11 haastattelua, joiden analysointi aloitetaan jo aineiston keruuvaiheessa jatkuvalla vertailulla. Lopullisen muotonsa tulokset saavat aineiston kokonaisdimensioiksi järjestämisen sekä aiempaan teoriatietoon vertaamisen avulla. Tutkimustulosten mukaan organisaatioidentiteetin muutokseen vaikuttavat henkilöstön ennakko-oletukset muutoksen toteuttajaa kohtaan, ulkopuolisten sidosryhmien näkemykset sekä henkilö-kohtaiset muutosvalmiusominaisuudet, mutta suurin merkitys on kommunikaation avoimuudella sekä henkilöstön kokemuksella luottamuksesta. Kaikki nämä tekijät myös vaikuttavat muutosprosessin sujuvuuteen ja ne heijastuvat käytännön työhön esimerkiksi epävarmuuden ja hallinnan puutteen -tunteina. Tuoreita näkökulmia organisaatioidentiteettimuutoksen tutkimukselle tarjoaa erityisesti kommunikaation ja luottamuksen suhde. Heikko kommunikaatio voi aiheuttaa särön luottamuksen kokemukseen, mikä taas entisestään vaikeuttaa viestinnän sujuvuutta, kun henkilöstö ei luota saamaansa informaatioon. Lisäksi tulosten kannalta merkittävä havainto on, että vahva holografinen identiteetti saa organisaation jäsenet tuntemaan muutoksen vaikutukset hyvin voimakkaasti myös silloin, kun heidän oma työnsä ei muutu.

Mistä tehdään motivoitunut asiakaspalvelija?

Tämän tutkimus selvittää, mistä tehdään hyvät asiakaspalvelijat? Tarkoituksena on siis tuoda lisää tietoa käytännön asiakaspalvelijoiden johtamisen ja motivoinnin parhaista keinoista. Tutkimuksen osa-ongelmat kysyvät: miten eri asiakaspalvelukeskeiset yritykset määrittelevät asiakaspalvelumotivaation? Miten se syntyy ja millaiset seikat sen syntymiseen vaikuttavat? Sekä miten asiakaspalvelumotivaatiota voidaan kehittää, ylläpitää ja johtaa? Näihin tutkimusongelmiin pyritään löytämään ratkaisuja aikaisemmista tutkimuksista saadun tiedon pohjalta sekä tämän tutkimuksen haastatteluiden avulla. Tutkielman tarkoitus on lisätä tietoa siitä, miten asiakaspalveluiden johtaminen toteutuu suomalaisissa yrityksissä, sekä miten asiakaspalvelijoita voitaisiin motivoida tekemään työnsä paremmin. Tutkimusmenetelmäksi on valittu haastattelututkimus. Tähän on päädytty, jotta voidaan saada syvällistä ja laadullista tietoa johdon keinoista vaikuttaa asiakaspalvelijoiden motivoitumiseen. Tutkimuksen kohdeyritykset ovat Suomessa toimivia suuryrityksiä, jotka ovat menestyneet asiakaspalvelututkimuksissa. Tutkimuksen apuna on käytetty Taloustutkimuksen tekemää Suomi tänään tutkimusta, jonka pohjalta on voitu arvioida tutkimuksen kohdeyritysten menestyneisyyttä asiakaspalvelututkimuksissa. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluina ja apuna käytettiin puolistrukturoitua haastattelurunkoa. Kohdeyrityksiä ja haastatteluja oli neljä kappaletta. Tutkimustulokset analysoitiin teemoittain ja tämän lisäksi hyödynnettiin ristikkäisanalyysiä. Tuloksissa selviää, että rekrytointi on avainsana hyviä asiakaspalvelijoita etsittäessä. Yritykset hakevat henkilöitä, jotka ovat valmiiksi asiakaspalveluhenkisiä ja innostuneita asiakaspalvelutyöstä, ei niinkään tuoteasiantuntijoita. Tällainen henkilö on usein ulospäin suuntautunut, ratkaisukeskeinen ja hänellä on kyky asettua asiakkaan asemaan. Asiakaspalvelijat motivoituvat työhönsä paremmin, jos heitä koulutetaan jatkuvasti ja riittävän hyvin. Koulutuksella luodaan ammattiylpeyttä, joka johtaa sitoutumiseen. Asiakaspalvelijoiden johtamisessa tärkeimmäksi osa-alueeksi nousi tavoitteiden asettaminen, työssä onnistumisen valvonta, jossa esimies ja palvelunlaadun tutkimukset ovat tärkeässä asemassa, sekä palkitseminen. Lisäksi kehityskeskustelut ovat osa hyvää johtajuutta ja ne lujittavat työntekijöiden motivoitumista. Työssä jaksamisen kannalta tärkeäksi tekijäksi nousi haasteellisten asiakaspalvelutilanteiden purkaminen ja rakentava palaute puolin ja toisin. Asiakaspalvelijat jaksavat paremmin tehdä työtään ja innostuvat siitä mikäli heidän työnsä on joustavaa ja luovuudelle annetaan tilaa. Yrityksen positiivinen maine, kannustava kulttuuri ja hyvässä asiakaspalvelutiimissä työskentely edesauttaa asiakaspalvelijoiden motivoitumista ja sitoutumista työhön. Onnistumiset ja työilmapiiri vaikuttavat myös asiakaspalvelijoiden työntekointoon. Asiakaspalvelijoita palkitaan monin erilaisin menetelmin ja niistä motivoivimpia ovat pienet huomionosoitukset tai kehut sekä myyntimäärään ja asiakastyytyväisyyteen sidotut palkan korotukset tai bonukset. Tutkimuksen kohdeyritykset kokivat parantaneensa asiakaspalvelijoiden työtyytyväisyyttä. Työtyytyväisyyden taas on huomattu motivoivan työntekijöitä yhä parempaan asiakaspalveluun. Tämän taas katsotaan parantavan yrityksen kuvaa ja asiakastyytyväisyyttä. Asiakastyytyväisyyttä pidetään yhtenä merkittävistä kilpailukeinoista ja sen avulla yritys voi erottautua kilpailijoistaan.

Yhtiöittäminen henkilöstön silmin : Case: Kunnallisen palveluntuottajan yhtiöittäminen organisatorisena muutosprosessina

Kunnallisten osakeyhtiöiden perustaminen on viime vuosina ollut yksi kuntatalouden keskeisistä puheenaiheista. Kunnissa osakeyhtiöt on nähty toimivaksi tavaksi järjestää erilaisia palveluja, ja kunnallisten osakeyhtiöiden määrä onkin Suomessa kasvanut nopeasti. Kunnissa kunnallisen toiminnan uudelleenorganisointi osakeyhtiömuotoon vaatii aina mittavia organisatorisia muutosprosesseja, sillä yhtiöittäminen muuttaa organisaation toimintaa useasta näkökulmasta. Huolimatta siitä, että nämä muutokset vaikuttavat väistämättä myös yhtiöitettävän organisaation henkilöstöön, on henkilöstön näkökulma yhtiöittämiseen jäänyt yhtiöittämiskeskustelussa erityisen vähälle huomiolle. Henkilöstön sivuuttaminen yhtiöittämisprosessissa voi kuitenkin olla vahingollista, sillä henkilöstön huomioiminen osana muutoksen toteutusta nähdään muutoksen onnistumisen kannalta usein tärkeäksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kunnallisen liikelaitoksen yhtiöittämisen aiheuttamaa organisatorista muutosprosessia työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimus keskittyy erityisesti siihen, miten yhtiöitetyn organisaation henkilöstö on kokenut muutoksen tarkastelemalla, millaisia ajatuksia, tunteita ja muutoskokemuksia yhtiöittäminen työntekijöissä herättää ja miten työntekijät suhtautuvat yhtiöittämisen vaatimiin muutoksiin. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, keskittyen yhden organisaation syvälliseen tapauskuvaukseen. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty teemahaastattelemalla 16 henkilöä vuoden 2012 alussa yhtiöitetystä organisaatiosta. Tutkimusaineiston analysointimenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä ja analyysin tukena käytetään abduktiivista, eli teoriaohjaavaa päättelyä. Tutkimustulosten mukaan yhtiöittämisen voidaan ajatella olevan yhtiöitettävän organisaation henkilöstön näkökulmasta luonteeltaan erittäin mittava muutosprosessi, sillä yhtiöittäminen asettaa organisaation tilanteeseen, joka pakottaa henkilöstön ajattelemaan työtään eri tavoin kuin aikaisemmin. Tällainen uuteen tilanteeseen siirtyminen herättää työntekijöissä huomattavaa epävarmuutta ja jopa pelkoa niin omasta kuin organisaationkin tulevaisuudesta. Organisaation henkilöstöltä kestää aikansa sopeutua yhtiöittämisen vaatimiin muutoksiin, eikä sopeutumisprosessin voida välttämättä ajatella tapahtuvan yksinkertaisesti ja nopeasti. Muutosprosessina yhtiöittäminen ei vaikuta ainoastaan erilaisiin organisaation makrotason tekijöihin, kuten hallintoon tai talouteen, vaan myös työntekijöiden arkeen ja työntekoon.

Suomalaisten upseerien kokemuksia monikansallisen toimiston johtamisesta kriisinhallintaoperaatiossa

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten upseerien kokemuksia monikansallisen toimiston johtamisesta kriisinhallintaoperaatiossa. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin sähköpostitse avoimella strukturoimattomalla kyselyllä. Kyselyyn osallistui 22 kriisinhallintaoperaatiossa toimiston päällikön tehtävissä ollutta upseeria. Tutkimuksen aineistonanalyysimenetelmänä toimi fenomenologinen analyysi. Tutkimuksen keskiössä oli kriisihallintaoperaation toimintaympäristö, jota tarkasteltiin tutkimuksen pääkäsitteiden avulla. Pääkäsitteitä tässä tutkimuksessa olivat johtaminen, kriisinhallinta ja kokemukset. Johtamista käsiteltiin johtamisen nelikentän näkökulmasta, kun taas kriisinhallintaa käsiteltiin sen eri määritelmien, sen toimintaympäristön ja tutkimukseen osallistuneiden upseerien eri kriisinhallintaoperaatioiden avulla. Tuloksissa korostui erityisesti ”pehmeän” syväjohtamisen mukaisen johtamistavan omaksuminen. Syväjohtamisen mukainen johtamistapa helpotti myös asioiden johtamista, jossa esimies pystyi antamaan alaisilleen vastuulleen ja hoidettavakseen heidän osaamistaan vastaavia tehtäviä. Monikansallisen toimiston organisaatiokulttuurin muodostumisessa ja muokkaamisessa toimiston päälliköllä on merkittävä rooli. Tähän vaikuttavat toimiston eri kansallisuudet, jotka tuovat mukanaan omat työskentelytavat ja kulttuurit. Toimistot suoriutuvat onnistuneesti tehtävistään, mikäli jokainen henkilö täyttää tehtävän vaatimat osaamisvaatimukset. Kriisinhallintaoperaation monikansalliseen organisaatiorakenteeseen vaikuttavat kansalliset organisaatiorakenteet, joka toimiston päällikön tulee ottaa huomioon toiminnassaan. Vuorovaikutuksen toimivuus esimiehen ja alaisten välillä koettiin tärkeäksi toimiston johtamisessa. Kaikkiin johtamisen nelikentän osa-alueisiin vaikutti alaisten ja toimiston päällikön osaaminen sekä kielitaito. Nämä olivat kriittisiä asioita tehtävistä suoriutumiseen. Kokonaiskuvan kannalta voidaan sanoa, että tämän tutkimuksen tulokset toivat esille hyviä kehittämisehdotuksia siitä, miten esimiestasontehtäviin lähtevien upseerien tulisi valmistautua kriisinhallintaoperaatioihin monikansallisessa työympäristössä ja millaisiin asioihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi rotaatiokoulutuksessa. Tämän tutkimuksen tulokset ja tuotokset tulevat helpottamaan suomalaisten upseerien monikansallisen toimiston johtamista kriisinhallintaoperaatioissa.

Ilmavoimien ohjaajakurssille valittujen fyysisen suorituskyvyn lähtötaso ja sen muutokset vuodesta 1997 vuoteen 2004

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mikä on Ilmavoimien ohjaajalinjalle valittujen fyysisen suorituskyvyn lähtötaso. Lähtötasolle määritettiin viitearvot. Samalla oli tarkoitus selvittää onko ohjaajakurssin fyysisessä suorituskyvyssä tapahtunut muutoksia vuosien 1997 ja 2004 välillä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia liikunnanharrastajatyyppejä kurssille tulee valituksi. Tämän lisäksi oli vielä tarkoitus vertailla miten määritellyt viitearvot suhteutuvat muille populaatioille määriteltyihin viitearvoihin. Vertailtavia viitearvoja olivat vuonna 1997 ohjaajakurssin valintavaiheen lihasvoimatestistölle muodostetut viitearvot sekä normaaliväestön, jääkiekkoilijoiden, keihäänheittäjien ja painonnostajien viitearvot. Ilmavoimissa on ollut ohjaajakurssin valintavaiheessa vuodesta 1997 koekäytössä jalkojen, vartalon ja niskan lihasvoimia mittaava testistö. Lihasvoimatestistö sisältää anaerobista tehoa mittaavan hyppytestin, vartalon- ja niskan maksimivoimaa mittaavat isometriset dynamometritestit sekä käsien- ja ylävartalon dynaamista voimaa ja koordinaatiota mittaavan heittoporttitestin. Näiden lisäksi valintavaiheen testit sisältävät BMI:n määrittämisen, aerobista tehoa mittaavan polkupyöräergometritestin, varusmiesten kuntotestin ja liikunnallisuutta arvioivan liikunnanharrastajatyyppi – luokituksen. Näitä valintavaiheen testitietoja käytettiin tutkimuksessa empiirisenä aineistona. Aineisto sisälsi vuosien 1997-2004 välillä ohjaajakurssille valittujen kenkilöiden testitulokset. Tutkimusaineiston analysoinnissa ryhmien välisten erojen tutkimiseen käytettiin yksisuuntaist varianssianalyysia ja U-testiä. Testien välisten yhteyksien mittaamiseen käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa. Ohjaajakurssin fyysisen suorituskyvyn lähtötaso määriteltiin viitearvojen avulla. Ohjaajakurssilaisten fyysisessä suorituskyvyssä ei tutkimuksen mukaan ole tapahtunut säännönmukaista ja tilastollisesti merkittävää muutosta. Tilastollisesti merkittäviä eroja esiintyi, mutta säännönmukaisia huononemistrendiä ei. Liikunnanharrastajatyypeistä yleisimmin kurssille on tulosten mukaan tullut valituksi Taito-Teho –tyyppinen henkilö. Vuoden 1997 viitearvoihin verrattuna nyt määritellyt viitearvot olivat tiiviimmin jakautuneita siten, että vuoden 1997 viitearvoissa parhaimpien viitearvojen rajat ovat ylempänä ja huonoimpien alempana kuin tämän tutkimuksen viitearvoissa. Muihin viitearvoihin verrattuna ohjaajakurssin vartalon ojentajien painoon suhteutetun maksimivoiman viitearvot ovat jääkiekkoilijoiden kanssa samalla tasolla. Normaaliväestön viitearvot ovat alempana ja painonnostajien ylempänä. Vartalon koukistajien osalta ohjaajakurssin viitearvot ovat normaaliväestön tasalla. Jääkiekkoilijoiden ja painonnostajien viitearvojen ollessa selvästi ylempänä. Heittoporttitestin vertailussa keihäänheittäjien viitearvot ovat melko selvästi ohjaajakurssin viitearvoja ylempänä. Vartalon ja niskan riittävät voimatasot ovat erittäin tärkeitä sotilaslentäjän operatiivisen toimintakyvyn kannalta. Niissä mahdollisesti ilmenevät vajavaisuudet ovat riski sotilaslentäjän koulutus- ja taistelukelpoisuudelle. Tutkimuksen tulosten perusteella määriteltiin lähtötaso, jolta sotilaslentäjän ammattiin lähdetään. Tulosten perusteella lähtötason suorituskykyä tulisi pyrkiä kehittämään, jotta toimintakykyisyyttä pystyttäisiin ylläpitämään koko uran ajan, ammattitaudeilta välttyen. Sotilaslentäjän fyysisen suorituskyvyn kehittymisen seuraamiseksi tulisi Ilmavoimissa ottaa valintavaiheessa käytössä oleva testipatteristo viralliseen ja jatkuvaan testaus- ja seurantakäyttöön. Lisäksi seurantatesteille ja erikseen eri ikäluokille tulisi määrittää omat viitearvot ja tavoitetasot, jotka saavuttaessaan sotilaslentäjän voitaisiin arvioida olevan taistelukelpoisuudeltaan vaaditulla tasolla.

Sopimussotilaat puolustusvoimissa

Sopimussotilaita on palvellut puolustusvoimissa noin 2500 henkilöä vuodesta 1999 lähtien. Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko vuodelta 1997 määritteli sopimussotilasjärjestelmän tarkoitukseksi lisätä ammattitaitoista reserviä, jonka tarve kasvaa aseja johtamisjärjestelmien teknistyessä. Selonteon mukaisesti puolustusvoimiin tuli palkata varusmiespalveluksensa päättäneitä nuoria tärkeimpiin operatiivisiin yhtymiin noin vuoden mittaiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen. Järjestelmän tuli keskittyä erikoiskoulutetun henkilöstön määrän lisäämiseen sodanajan joukkoihin, poiketen järjestelmän nykysuuntauksesta, jossa painotetaan sopimussotilaiden sijoittumista kouluttaja- ja miehistötehtäviin. Tutkimuksessa ilmeni, että järjestelmän käytön painopisteeksi on muodostunut henkilöstön rekrytointi upseerin akateemiseen koulutusohjelmaan. Sopimussotilasjärjestelmän päätavoitteeksi tulevaisuudessa on muodostumassa henkilöstön rekrytointi ja käyttö kansainvälisissä tehtävissä ja miehistön erikoistehtävissä, erikoisjääkäreinä. Toisena tavoitteena on nähtävissä rekrytointi mahdollisimman korkeatasoisen henkilöstön saamiseksi upseerin ja ammattialiupseerin koulutusohjelmiin, joskin tulevaisuudessa vain 10 – 15 % peruskoulutettuun päällystöön kuuluvista on sopimussotilastaustaisia. Kolmantena, merkitykseltään vähenevänä tavoitteena voidaan pitää ammattitaitoisen ja nuoren reserviin tuottamista, niin johtaja- kuin miehistötehtävien osalta. Tässä tutkimuksessa tutkimusstrategia muotoutuu metodiseksi triangulaatioksi, jossa on yhdistetty kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen menetelmien käyttö. Tutkimuksessa sovelletaan aineistoperäistä triangulaatiota yhdisteltäessä dokumentaarista aineistoa, haastatteluin kerättyä empiiristä aineistoa sekä saatuja ja koottuja tilastollisia aineistoja. Tutkimusongelmana on: mikä on sopimussotilasjärjestelmän merkitys ja käytettävyys puo-lustusvoimissa nyt ja tulevaisuudessa? Pääongelmasta on johdettu viisi alaongelmaa selvittäen mm sitä miten järjestelmää tultaneen kehittämään, mihin järjestelmän käytön painopiste on muodostumassa, miten henkilöstöstrategioissa määritetyt tavoitteet on saavutettu ja toteutu-vatko valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen linjaukset. Tutkimusaineisto koostuu valmiista aineistosta jota täydennetään teemahaastatteluilla. Valmis aineisto koostuu puolustushallinnon ja puolustusvoimien dokumenteista sekä valitusta kirjal-lisuudesta. Se on jaettu kahteen kategoriaan: virallisiin, toimintaa ohjaaviin, sekä henkilöstö-poliittisen luonteen omaaviin dokumentteihin, kuten esim. valtioneuvoston selonteot ja niiden pohjalta laaditut henkilöstöstrategiat. Sekundaariaineistoa kartoitetaan erityisesti valituista henkilöstöalaan ja organisaatio- ja johtamisen tutkimukseen kohdistetuista aikaisemmista tutkimuksista. Teemahaastatteluilla on kerätty empiiristä aineistoa valmiin aineiston täydentä-miseksi. Tutkimusta lähestytään henkilöstöjohtamisen viitekehyksessä painottaen henkilöstö-voimavarojen johtamisen näkökulmaa. Tätä tutkimusta on edeltänyt tutkijan laatima sotatieteiden kandidaatin tutkielma sopimus-sotilasjärjestelmästä vuodelta 2003. Sopimussotilasjärjestelmän tutkimusta tulisi jatkaa pro gradu -tasoisella tutkimuksella, jonka tavoitteena olisi selvittää sopimussotilaiden näkökantoja sopimussotilasjärjestelmästä ja palveluksesta sopimussotilaana. Kysely-tutkimukseen voitaisiin liittää esimerkiksi kysely sopimussotilaina palvelleiden ja Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevien kadettien sekä sopimussotilaina palvelleiden, muualle rekrytoituneiden näkökannoista. Sopimussotilasjärjestelmää tulisi myös verrata kansainvälisesti vertailtavissa oleviin järjestelmiin järjestelmien eroavaisuuksien ja kehitettävyyksien selvittämiseksi.

Nuoren upseerin asema perusyksikön varapäällikkönä

Sotilasopetuslaitoksista valmistuvat nuoret upseerit kohtaavat perusyksikön varapäällikön vaativat tehtävät usein jo uransa alkuvaiheessa. Tämä asettaa heille suuria haasteita. Varapäälliköt ovat perusyksikön hierarkiassa toisena heti yksikön päällikön jälkeen. Varapäällikkö toimii perusyksikön kouluttajakunnan esimiehenä johtaen huomattavasti itseään kokeneempia kouluttajia. Lisäksi perusyksikön varapäällikön tehtäviin kuuluu suunnitella muun muassa koulutuskausisuunnitelmia, viikko – ohjelmia sekä henkilöstön käyttöä. Tutkimuksella pyrittiin kartoittamaan yksikön varapäällikön tärkeimpiä ammatillisia valmiuksia, perusyksikön sosiaalista ympäristöä sekä sosiaalisen aseman muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä. Sosiaalista asemaa tutkittaessa näkökulmana oli yksilön vaikuttamismahdollisuudet sosiaalisessa ympäristössä. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Pääkysymys: Miten nuoren upseerin ammatilliset valmiudet vaikuttavat sosiaalisen aseman muodostumiseen perusyksikössä? Alakysymykset: Mitkä ovat varapäällikkönä toimivan nuoren upseerin olennaiset ammatilliset valmiudet ja miten ne ilmenevät? Mistä eri elementeistä sosiaalinen asema muodostuu ja mitkä ovat sen ulottuvuudet perusyksikössä? Mistä elementeistä perusyksikön sosiaalinen ympäristö muodostuu? Tutkimuksen aineisto kerättiin Karjalan Prikaatiin, Porin Prikaatiin ja Pioneerirykmenttiin lähetetyllä postikyselyllä. Kyselystä saatu aineisto analysoitiin käyttäen laadullisen tutkimuksen aineistolähtöistä sisällön analyysia. Tutkimukseen osallistui kaksi perusyksikköä kustakin joukko – osastosta. Tutkimuksen otos oli yhteensä 23 henkilöä. Kyetäkseen toimimaan menestyksellisesti tehtävässään varapäälliköllä tulee olla erittäin laajat tiedot ja taidot tehtävässään. Ammattitaitoisen varapäällikön tulee omata ammatillisia valmiuksia niin henkilökohtaisten tietojen ja taitojen kuin perusyksikön toiminnan suunnittelun ja johtamisen aloilta. Kun varapäällikkö onnistuu osoittamaan ammattitaitonsa onnistuneilla käytännön suorituksilla, on hänen mahdollista vahvistaa sosiaalista asemaansa perusyksikön sosiaalisessa ympäristössä siten, että hän kykenee vaikuttamaan työyhteisössään virallisen aseman tuoman asemavallan lisäksi myös persoonallisella vallalla.