Adaptability, Transformation and Complex Changes in Namibia and Tanzania: Resilience and Innovation System Development in Local Communities

This thesis is a research about the recent complex spatial changes in Namibia and Tanzania and local communities’ capacity to cope with, adapt to and transform the unpredictability engaged to these processes. I scrutinise the concept of resilience and its potential application to explaining the development of local communities in Southern Africa when facing various social, economic and environmental changes. My research is based on three distinct but overlapping research questions: what are the main spatial changes and their impact on the study areas in Namibia and Tanzania? What are the adaptation, transformation and resilience processes of the studied local communities in Namibia and Tanzania? How are innovation systems developed, and what is their impact on the resilience of the studied local communities in Namibia and Tanzania? I use four ethnographic case studies concerning environmental change, global tourism and innovation system development in Namibia and Tanzania, as well as mixed-methodological approaches, to study these issues. The results of my empirical investigation demonstrate that the spatial changes in the localities within Namibia and Tanzania are unique, loose assemblages, a result of the complex, multisided, relational and evolutional development of human and non-human elements that do not necessarily have linear causalities. Several changes co-exist and are interconnected though uncertain and unstructured and, together with the multiple stressors related to poverty, have made communities more vulnerable to different changes. The communities’ adaptation and transformation measures have been mostly reactive, based on contingency and post hoc learning. Despite various anticipation techniques, coping measures, adaptive learning and self-organisation processes occurring in the localities, the local communities are constrained by their uneven power relationships within the larger assemblages. Thus, communities’ own opportunities to increase their resilience are limited without changing the relations in these multiform entities. Therefore, larger cooperation models are needed, like an innovation system, based on the interactions of different actors to foster cooperation, which require collaboration among and input from a diverse set of stakeholders to combine different sources of knowledge, innovation and learning. Accordingly, both Namibia and Tanzania are developing an innovation system as their key policy to foster transformation towards knowledge-based societies. Finally, the development of an innovation system needs novel bottom-up approaches to increase the resilience of local communities and embed it into local communities. Therefore, innovation policies in Namibia have emphasised the role of indigenous knowledge, and Tanzania has established the Living Lab network.

Turun nuorisovaltuusto Aitoa osallisuutta vai näennäistä vaikuttamista?

Lasten ja nuorten parempaa osallisuutta kunnallisessa päätöksenteossa on ryhdytty kunnissa ratkomaan etupäässä edustuksellisia toimielimiä tai vaikuttajaryhmiä perustamalla. Lasten ja nuorten kuulemista ja osallisuutta käsittelevä lakiteksti ja aiheesta annetut suositukset jättävät kuitenkin toiminnan käytännön toteutuksen suhteen paljon tulkinnan varaa kunnille. Ei ole itsestään selvää, että perustetuilla toimielimillä olisi arjen toiminnan tasolla kykyä ja mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua esteittä kunnan päätöksentekoon. Tämän tutkielman tehtävänä on Turun nuorisovaltuuston tapauksessa seurata nuorisovaltuuston ensimmäisen toimikauden 2014—2015 päätöksenteon vaikuttavuutta ja nuorisovaltuuston kunnassa käymää vuorovaikutusta. Pyrkimyksenä on selvittää nuorisovaltuuston toiminnan sujuvuutta ja luotujen toimintatapojen antamia edellytyksiä osallisuudelle. Tavoitteena on myös nostaa esiin osallisuuden ja vaikuttamisen esteiksi muodostuvia yksityiskohtia. Nuorisovaltuuston päätösasioita seuraamalla otetaan selvää toiminnan vaikuttavuudesta Sherry Arnsteinin osallisuuden portaat –mallia apuna käyttäen. Lisäksi nuorisovaltuutettujen omaa kokemusta toiminnasta on kartoitettu haastatteluilla. Tavoitteena on antaa nuorten itse kertoa, millaisena he ovat kokeneet osallistumisen kunnan päätöksentekoon nuorisovaltuustotoiminnan kautta. Sarah Whiten osallistumisen motiivit –mallin avulla on hahmotettu toimintaan osallistuvien tahojen (nuoret ja kunta) erilaisia intressejä toimintaan liittyen. Tarkoituksena on pohtia osallistujien intressien vaikutusta toiminnan ohjautuvuuteen. Tutkielman tavoitteena on nostaa esiin osallisuustoimintaan liittyviä onnistumisia ja haasteita Turun nuorisovaltuuston tapauksessa. Löydökset osoittivat, että nuorisovaltuusto saa toimia melko vapaasti kun kyseessä on nuorten keskinäinen toiminta. Mahdollisuudet vaikuttaa nuorisovaltuuston kautta kaupungin päätöksentekoon osoittautuivat kuitenkin hyvin rajallisiksi. Merkittävin ongelma vaikuttavuuden näkökulmasta oli vuorovaikutuksen vähäisyys, erityisesti nuorten ja päättäjien välillä. Myös nuorten oman kokemuksen mukaan vuorovaikutusta päättäjiin olisi tarvittu lisää. Nuorisovaltuustotoiminnan kannalta keskeisenä haasteena esiin nousi toimivien käytäntöjen puute. Nuorten toiminnan edellytyksistä oli huolehdittu puitteiden osalta hyvin, mutta sisällöllistä toimintaa leimasi eristäytyneisyys muusta kaupunkiyhteisöstä. Nuorten kuulemisesta nuorisovaltuustossa oli hyviä kokemuksia, mutta toiminta oli pitkälti sidoksissa asialle vihkiytyneisiin aikuisiin, ja kuultavaksi tuodut asiat olivat myös lähtöisin aikuisista. Lisäksi nuorten mielipiteen arvostamisesta ei ollut ohjeistusta, eikä mielipiteen välittymisestä tehty seurantaa.

Valdezin öljyvuodon vaikutus alaskalaiseen alkuperäisväestöön Tundra Times- sanomalehdessä vuoden 1989 huhtikuusta vuoden 1990 huhtikuuhun

Exxon Valdezin tankkerin haaksirikko ja öljyvuoto Prinssi Williamin salmessa Alaskassa olivat vuoden 1989 merkittävimpiä mediatapahtumia 1980-luvun lopussa. Exxon Valdezin öljyvuoto oli Yhdysvaltojen senhetkisen historian pahin öljyvuoto. Prinssi Williamin salmen lähialueen merkittävimpiä maanomistajia olivat aleutit, jotka kuuluvat Alaskan alkuperäisväestöön. Pro gradu-tutkielmani alkuperäisaineistona toimivat alaskalaisen sanomalehden, Tundra Timesin pääkirjoitukset, lukijoiden kirjeet päätoimittajalle, uutiset ja artikkelit. Tutkielmassa tutkitaan Exxon Valdezin öljyvuodon vaikutuksia Alaskan alkuperäisväestöön Tundra Timesissa vuoden 1989 huhtikuusta vuoden 1990 huhtikuuhun. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tärkeimmät tutkimusmetodit ovat etnografinen ja induktiivinen sisällönanalyysi. Tutkielma sijoittuu historiantutkimuskentällä osaksi etnohistoriaa. Tutkimuskysymyksiä ovat muun muassa, mitä Tundra Timesin pääkirjoituksissa kirjoitetaan öljyvuodosta? Mitä tai ketä pääkirjoituksissa kritisoidaan? Mitä teemoja pääkirjoituksissa otetaan esille? Minkälaisia mielipiteitä lehdessä julkaistuissa lukijoiden kirjeissä on suhteessa öljyvuotoon? Miten Prinssi Williamin salmen alueen ja muun Alaskan alkuperäisasukkaat reagoivat öljyvuotoon? Ja miten lehti representoi muutosta öljyvuodon vaikutuksesta ihmisten elämässä? Pääkirjoitusten pohjalta voi todeta, että Tundra Timesin päätoimittaja kritisoi etenkin öljy-yhtiöiden ja –teollisuuden kykyä varautua öljyvuotoihin ja maan hallituksen käyttäytymistä alkuperäisväestöä kohtaan öljyvuodon jälkeen. Pääkirjoituksissa raittiusteema on enemmän esillä tutkimusajankohtana kuin Exxon Valdezin öljyvuoto. Tundra Timesin mukaan alkuperäisväestö oli ensisijaisesti huolissaan öljyvuodon vaikutuksista heidän omavaraistalouteensa. Pääkirjoitusten ja uutisten mukaan omavaraistalous ei ole pelkkä keino toimeentulon hankkimiseen, vaan se on elämäntapa. Huoli omavaraistaloudesta on hallitseva teema Tundra Timesin uutisissa ja artikkeleissa. Pelko alkoholin käytön lisääntymisestä ja toimettomuudesta ovat myös tärkeitä teemoja öljyvuotoon liittyvässä uutisoinnissa.