De Dallas als "Friquis": El llenguatge col·loquial al doblatge d'un capítol de The Inbetweeners

“De Dallas als “friquis”: El llenguatge col•loquial al doblatge d'un capítol de The Inbetweeners” és una proposta de doblatge en el que es dóna una importància equitativa a les dues parts del procés: la traducció, en la qual s'analitzen principalment el tractament del llenguatge col•loquial, el sentit de l'humor i els trets específicament culturals i l'ajust del text.

The whereabouts of an ancient wonderer: Global phylogeography of the solitary ascidian Styela plicata

Genetic tools have greatly aided in tracing the sources and colonization history of introduced species. However, recurrent introductions and repeated shuffling of populations may have blurred some of the genetic signals left by ancient introductions. Styela plicata is a solitary ascidian distributed worldwide. Although its origin remains unclear, this species is believed to have spread worldwide by travelling on ship's hulls. The goals of this study were to infer the genetic structure and global phylogeography of S. plicata and to look for present-day and historical genetic patterns. Two genetic markers were used: a fragment of the mitochondrial gene Cytochrome Oxidase subunit I (COI) and a fragment of the nuclear gene Adenine Nucleotide Transporter/ADP-ATP Translocase (ANT). A total of 368 individuals for COI and 315 for ANT were sequenced from 17 locations worldwide. The levels of gene diversity were moderate for COI to high for ANT. The Mediterranean populations showed the least diversity and allelic richness for both markers, while the Indian, Atlantic and Pacific Oceans had the highest gene and nucleotide diversities. Network and phylogenetic analyses with COI and ANT revealed two groups of alleles separated by 15 and 4 mutational steps, respectively. The existence of different lineages suggested an ancient population split. However, the geographic distributions of these groups did not show any consistent pattern, indicating different phylogeographic histories for each gene. Genetic divergence was significant for many population-pairs irrespective of the geographic distance among them. Stochastic introduction events are reflected in the uneven distribution of COI and ANT allele frequencies and groups among many populations. Our results confirmed that S. plicata has been present in all studied oceans for a long time, and that recurrent colonization events and occasional shuffling among populations have determined the actual genetic structure of this species.

Cyanobacterial diversity and a new Acaryochloris-like symbiont from Bahamian sea-squirts

Symbiotic interactions between ascidians (sea-squirts) and microbes are poorly understood. Here we characterized the cyanobacteria in the tissues of 8 distinct didemnid taxa from shallow-water marine habitats in the Bahamas Islands by sequencing a fragment of the cyanobacterial 16S rRNA gene and the entire 16S-23S rRNA internal transcribed spacer region (ITS) and by examining symbiont morphology with transmission electron (TEM) and confocal microscopy (CM). As described previously for other species, Trididemnum spp. mostly contained symbionts associated with the Prochloron-Synechocystis group. However, sequence analysis of the symbionts in Lissoclinum revealed two unique clades. The first contained a novel cyanobacterial clade, while the second clade was closely associated with Acaryochloris marina. CM revealed the presence of chlorophyll d (chl d) and phycobiliproteins (PBPs) within these symbiont cells, as is characteristic of Acaryochloris species. The presence of symbionts was also observed by TEM inside the tunic of both the adult and larvae of L. fragile, indicating vertical transmission to progeny. Based on molecular phylogenetic and microscopic analyses, Candidatus Acaryochloris bahamiensis nov. sp. is proposed for this symbiotic cyanobacterium. Our results support the hypothesis that photosymbiont communities in ascidians are structured by host phylogeny, but in some cases, also by sampling location.

Evaluación tridimensional de la topografía de la superficie de la piel : aplicación a estudios de efectividad de principios activos

En los últimos años se han desarrollado nuevos métodos para el estudio de la topografia de la superficie de la piel que permiten el análisis cuantitativo del relieve cutáneo incluyendo también la cuantificación de la severidad de las arrugas presentes en la piel.

Generic features of eighteenth-century American runaway slave advertisements

Pro-gradu –tutkielmani aiheena ovat 1700-luvun ”karanneet orjat” – sanomalehtiilmoitusten genrelle ominaiset piirteet. Tutkimusaineisto koostuu 190 ilmoituksesta, jotka ovat alkuperäisesti ilmestyneet virginialaisissa, pennsylvanialaisissa ja newyorkilaisissa sanomalehdissä 1730-luvulta 1770-luvulle. Tutkimuksen kohteeksi on rajattu ilmoitukset, joissa yksityishenkilöt ilmoittavat orjan/orjien karanneet ja lupaavat kiinniottajalle palkkion. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, millaisia ovat tyypilliset kielelliset piirteet näissä teksteissä ja millainen on prototyyppinen genren edustaja. Genreteorian lisäksi teoriaosuudessa käsittelen jonkin verran 1700- luvun englannin kielen yleisiä piirteitä sekä orjuuden ja sanomalehtien syntyhistoriaa Amerikassa taustoittaakseni tutkimusta. Analyysissa hyödynnän mm. Swalesin ja Bhatian käyttämää käsitettä siirroista (moves). Tutkin ilmoituksien tyypillistä rakennetta jakamalla ne yhdeksään siirtoon, joilla kaikilla on oma tehtävänsä ilmoituksessa. Jotkut siirrot, kuten karkulaisen kuvailu ja palkkion lupaaminen, esiintyvät kaikissa ilmoituksissa, kun taas toiset siirrot ovat läsnä harvemmin. Muita tälle genrelle tyypillisiä ominaisuuksia ovat esim. ilmoituksissa toistuvat kiinteät fraasit ja tietyt sanastolliset erikoisuudet. Lisäksi tutkin ilmoituksissa käytettäviä tapoja viitata asiaan liittyviin henkilöihin, sekä erilaisia toimia, joita ilmoitusten jättäjät ilmoituksien avulla suorittavat. Genressä on havaittavissa pieniä reilun neljänkymmenen vuoden kuluessa tapahtuneita muutoksia, mutta myös eroavaisuuksia eri siirtokuntien ilmoitusten välillä. Yleisesti voidaan todeta, että vaikka ”karanneet orjat” –ilmoitukset voivat vaihdella rakenteeltaan ja sanavalinnoiltaan, suuri osa ilmoituksista seuraa kuitenkin melko prototyyppistä muottia.