Source and Target Text-Orientation in Drama Translation. An Analysis of Four Translations of William Shakespeare’s Julius Caesar

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen lähde- ja kohdetekstikeskeisyyttä näytelmäkääntämisessä. Tutkimuskohteina olivat käännösten sanasto, syntaksi, näyttämötekniikka, kielikuvat, sanaleikit, runomitta ja tyyli. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, näkyykö teoreettinen painopisteen siirtyminen lähdetekstikeskeisyydestä kohdetekstikeskeisyyteen suomenkielisessä näytelmäkääntämisessä. Oletuksena oli, että siirtyminen näkyy käytetyissä käännösstrategioissa. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ensin lähde- ja kohdetekstikeskeisiä käännösteorioita. Ensin esitellään kaksi lähdetekstikeskeistä teoriaa, jotka ovat Catfordin (1965) muodollinen vastaavuus ja Nidan (1964) dynaaminen ekvivalenssi. Kohdetekstikeskeisistä teorioista käsitellään Touryn (1980) ja Newmarkin (1981) teoreettisia näkemyksiä sekä Reiss ja Vermeerin (1986) esittelemää skopos-teoriaa. Vieraannuttamisen ja kotouttamisen periaatteet esitellään lyhyesti. Teoriaosuudessa käsitellään myös näytelmäkääntämistä, William Shakespearen kieltä ja siihen liittyviä käännösongelmia. Lisäksi esittelen lyhyesti Shakespearen kääntämistä Suomessa ja Julius Caesarin neljä kääntäjää. Tutkimuksen materiaalina oli neljä Shakespearen Julius Caesar –näytelmän suomennosta, joista Paavo Cajanderin käännös on julkaistu vuonna 1883, Eeva-Liisa Mannerin vuonna 1983, Lauri Siparin vuonna 2006 ja Jarkko Laineen vuonna 2007. Analyysissa käännöksiä verrattiin lähdetekstiin ja toisiinsa ja vertailtiin kääntäjien tekemiä käännösratkaisuja. Tulokset olivat oletuksen mukaisia. Lähdetekstikeskeisiä käännösstrategioita oli käytetty uusissa käännöksissä vähemmän kuin vanhemmissa. Kohdetekstikeskeiset strategiat erosivat huomattavasti toisistaan ja uusinta käännöstä voi sanoa adaptaatioksi. Jatkotutkimuksissa tulisi materiaali laajentaa koskemaan muitakin Shakespearen näytelmien suomennoksia. Eri aikakausien käännöksiä tulisi verrata keskenään ja toisiinsa, jotta voitaisiin luotettavasti kuvata muutosta lähde- ja kohdetekstikeskeisten käännösstrategioiden käytössä ja eri aikakausien tyypillisten strategioiden kartoittamiseksi.

Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.

Equivalence and translation strategies in multilingual thesaurus construction

In the present dissertation, multilingual thesauri were approached as cultural products and the focus was twofold: On the empirical level the focus was placed on the translatability of certain British-English social science indexing terms into the Finnish language and culture at a concept, a term and an indexing term level. On the theoretical level the focus was placed on the aim of translation and on the concept of equivalence. In accordance with modern communicative and dynamic translation theories the interest was on the human dimension. The study is qualitative. In this study, equivalence was understood in a similar way to how dynamic, functional equivalence is commonly understood in translation studies. Translating was seen as a decision-making process, where a translator often has different kinds of possibilities to choose in order to fulfil the function of the translation. Accordingly, and as a starting point for the construction of the empirical part, the function of the source text was considered to be the same or similar to the function of the target text, that is, a functional thesaurus both in source and target context. Further, the study approached the challenges of multilingual thesaurus construction from the perspectives of semantics and pragmatics. In semantic analysis the focus was on what the words conventionally mean and in pragmatics on the ‘invisible’ meaning - or how we recognise what is meant even when it is not actually said (or written). Languages and ideas expressed by languages are created mainly in accordance with expressional needs of the surrounding culture and thesauri were considered to reflect several subcultures and consequently the discourses which represent them. The research material consisted of different kinds of potential discourses: dictionaries, database records, and thesauri, Finnish versus British social science researches, Finnish versus British indexers, simulated indexing tasks with five articles and Finnish versus British thesaurus constructors. In practice, the professional background of the two last mentioned groups was rather similar. It became even more clear that all the material types had their own characteristics, although naturally not entirely separate from each other. It is further noteworthy that the different types and origins of research material were not used to represent true comparison pairs, and that the aim of triangulation of methods and material was to gain a holistic view. The general research questions were: 1. Can differences be found between Finnish and British discourses regarding family roles as thesaurus terms, and if so, what kinds of differences and which are the implications for multilingual thesaurus construction? 2. What is the pragmatic indexing term equivalence? The first question studied how the same topic (family roles) was represented in different contexts and by different users, and further focused on how the possible differences were handled in multilingual thesaurus construction. The second question was based on findings of the previous one, and answered to the final question as to what kinds of factors should be considered when defining translation equivalence in multilingual thesaurus construction. The study used multiple cases and several data collection and analysis methods aiming at theoretical replication and complementarity. The empirical material and analysis consisted of focused interviews (with Finnish and British social scientists, thesaurus constructors and indexers), simulated indexing tasks with Finnish and British indexers, semantic component analysis of dictionary definitions and translations, coword analysis and datasets retrieved in databases, and discourse analysis of thesauri. As a terminological starting point a topic and case family roles was selected. The results were clear: 1) It was possible to identify different discourses. There also existed subdiscourses. For example within the group of social scientists the orientation to qualitative versus quantitative research had an impact on the way they reacted to the studied words and discourses, and indexers placed more emphasis on the information seekers whereas thesaurus constructors approached the construction problems from a more material based solution. The differences between the different specialist groups i.e. the social scientists, the indexers and the thesaurus constructors were often greater than between the different geo-cultural groups i.e. Finnish versus British. The differences occurred as a result of different translation aims, diverging expectations for multilingual thesauri and variety of practices. For multilingual thesaurus construction this means severe challenges. The clearly ambiguous concept of multilingual thesaurus as well as different construction and translation strategies should be considered more precisely in order to shed light on focus and equivalence types, which are clearly not self-evident. The research also revealed the close connection between the aims of multilingual thesauri and the pragmatic indexing term equivalence. 2) The pragmatic indexing term equivalence is very much context-depended. Although thesaurus term equivalence is defined and standardised in the field of library and information science (LIS), it is not understood in one established way and the current LIS tools are inadequate to provide enough analytical tools for both constructing and studying different kinds of multilingual thesauri as well as their indexing term equivalence. The tools provided in translation science were more practical and theoretical, and especially the division of different meanings of a word provided a useful tool in analysing the pragmatic equivalence, which often differs from the ideal model represented in thesaurus construction literature. The study thus showed that the variety of different discourses should be acknowledged, there is a need for operationalisation of new types of multilingual thesauri, and the factors influencing pragmatic indexing term equivalence should be discussed more precisely than is traditionally done.

Translation and Cross-Cultural Adaptation of the Lymphoedema Functioning, Disability and Health Questionnaire for Lower Limb Lymphoedema into Portuguese Language

Objective The objective of the study is to describe the process of translation and cross-cultural adaptation of the Lymphoedema Functioning, Disability, and Health Questionnaire for Lower Limb Lymphoedema (Lymph-ICF-LL) into (Brazilian) Portuguese. Methods The process was comprised of five steps - translation, back translation, revision by an expert panel, pretest, and final translation. The first translation was performed by two professionals of the healthcare area, and the back translation was performed by two translators. An expert panel assessed the questions for semantics and idiomatic, cultural, and conceptual equivalence. The pretest was conducted on 10 patients with lymphedema. Results Small differences were identified between the translated and back-translated versions, which were revised by the expert panel. The patients included in the pretest found 10 questions difficult to understand; these questions were reassessed by the same expert panel. Conclusion The results of the translation and cross-cultural adaptation of the Lymph- ICF-LL resulted in a Brazilian Portuguese version, which still requires validation with various samples of the local population.

Mapping the translation needs and practices in development co-operation projects of NGOs

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kääntäminen ja viestintä vieraalla kielellä Suomen ulkoasiainministeriön rahoittamissa kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeissa. Tutkielman on tarkoitus kartoittaa kyseisten kehitysyhteistyöhankkeiden kääntämiseen ja vieraskieliseen viestintään liittyviä tarpeita ja -käytäntöjä. Aihetta ei ole tutkittu laajasti muutoin, joten empiirinen osuus on erityisen merkittävässä roolissa. Tutkielman alussa esitellään ulkoasiainministeriön laatimia suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeiden ehtoja ja ohjeita, jotka ovat kyseiselle tutkimukselle olennaisia. Tutkielman teoreettinen osuus koostuu lähinnä metodologisesta pohdinnasta, koska aiempaa tutkimustietoa on vähän. Tutkimusmetodien analysointia on painotettu myös siksi, että empiirisellä osuudella on niin suuri merkitys. Tutkielman empiirinen aineisto on yhtäältä peräisin tutkijan havainnoista, jotka saatiin omia varhaisempia hankehallinnointikokemuksia hyödyntäen sekä osallistuvan havainnoinnin menetelmää käyttäen kahden opiskelijajärjestön kehitysyhteistyöhankkeista vuosien 2009 ja 2012 välisenä aikana. Toisaalta aineisto on kerätty kyselytutkimuksen vastauksista. Kysely lähetettiin 35 suomalaiselle kansalaisjärjestölle, joiden kehitysyhteistyöhankkeita Suomen ulkoasiainministeriö rahoittaa. Järjestöt valittiin satunnaisotannalla. Empiirisen aineiston analyysistä ilmeni muun muassa, että tutkijan alkuperäinen hypoteesi kehitysyhteistyöhön liittyvien tekstien kääntämisen yleisyydestä pitää osittain paikkansa, vaikka tekstejä käännettiinkin kansalaisjärjestöissä vähemmän kuin tutkija odotti. Tutkimusaineisto ei ole kuitenkaan tarpeeksi laaja, jotta tuloksia voitaisiin yleistää, sillä kansalaisjärjestöt, niiden hankkeet, käännöstarpeet ja asiantuntemus osoittautuivat odotetusti hyvin erilaisiksi. Tulokset sisältävät asiaa myös esimerkiksi järjestöissä kääntävien ja vieraalla kielellä viestivien taustoista. Jatkotutkimukset ovat kuitenkin tarpeen, ja mahdollisia tutkimusaiheita on runsaasti.

Sivistyksestä sivilisaatioon. Kulttuurikäsitys J. V. Snellmanin historiallisessa ajattelussa

From Bildung to Civilisation. Conception of Culture in J. V. Snellman’s Historical Thinking The research explores Johan Vilhelm Snellman’s (1806–1881) conception of culture in the context of his historical thinking. Snellman was a Finnish, Swedish-speaking journalist, teacher and thinker, who held a central position in the Finnish national discourse during the nineteenth century. He has been considered as one of the leading theorists of a Finnish nation, writing widely about the themes such as the advancement of the national education, Finnish language and culture. Snellman is already a widely studied person in Finnish intellectual history, often characterised as a follower of G. W. F. Hegel’s philosophical system. My own research introduces a new kind of approach on Snellman’s texts, emphasising the conceptual level of his thought. With this approach, my aim is to broaden the Finnish research tradition on conceptual history. I consider my study as a cultural history of concepts, belonging also to the field of intellectual history. My focus is on one hand on the close reading of Snellman’s texts and on the other hand on contextualising his texts to the European intellectual tradition of the time. A key concept of Snellman’s theoretical thinking is his concept of bildning, which can be considered as a Swedish counterpart of the German concept of Bildung. The Swedish word incorporated all the main elements of the German concept. It could mean education or the so-called high culture, but most fundamentally it was about the self-formation of the individual. This is also the context in which Snellman’s concept of bildning has often been interpreted. In the study, I use the concept of bildning as a starting point of my research but I broaden my focus on the cognate concepts such as culture (kultur), spirit (anda) and civilisation. The purpose of my study is thus to illustrate how Snellman used and modified these concepts and from these observations to draw a conclusion about the nature of his conception of culture. Snellman was an early Finnish philosopher of history but also interested in the practice of the writing of history. He did not write any historical presentations himself but followed the publications in the field of history and introduced European historical writing to the Finnish, Swedish-speaking reading audience in his newspapers. The primary source material consists of different types of Snellman’s texts, including philosophical writings, lecture material, newspaper articles and private letters. I’m reading Snellman’s texts in the context of other texts produced both by his Finnish predecessors and contemporaries and by Swedish, German and French writers. Snellman’s principal philosophical works, Versuch einer spekulativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit (1841) and Läran om staten (1842), were both written abroad. Both of the works were contributions to contemporary debates on the international level, especially in Germany and Sweden. During the 1840s and 1850s Snellman had two newspapers of his own, Saima and Litteraturblad, which were directed towards the Swedish-speaking educated class. Both of the newspapers were very popular and their circulations were among the largest of their day in Finland. The topics of his articles and reviews covered literature, poetry, philosophy and education as well as issues concerning the economic, industrial and technical development in Finland. In his newspapers Snellman not only brought forth his own ideas but also spread the knowledge of European events and ideas to his readers. He followed very carefully the cultural and political situation in Western Europe. He also followed European magazines and newspapers and was well acquainted with German, French and also English literature – and of course Swedish literature to with which he had the closest ties. In his newspapers Snellman wrote countless number of literary reviews and critics, introducing his readers to European literature. The study consists of three main chapters in which I explore my research question in three different, yet overlapping contexts. In the first of these chapters, I analyse Snellman’n theoretical thinking and his concepts of bildning, kultur, anda and civilisation in the context of earlier cultural discourse in Finland as well as the tradition of German idealistic philosophy and neo-humanism. With the Finnish cultural discourse I refer to the early cultural discussion in Finland, which emerged after the year 1809, when Finland became an autonomous entity of its own as a Grand Duchy of Russia. Scholars of the Academy of Turku opened a discussion on the themes such as the state of national consciousness, the need for national education and the development of the Finnish language as a national language of Finland. Many of these academics were also Snellman’s teachers in the early years of his academic career and Snellman clearly formulated his own ideas in the footsteps of these Finnish predecessors. In his theoretical thinking Snellman was a collectivist; according to him an individual should always be understood in connection with the society, its values and manners, as well as to the traditions of a culture where an individual belongs to. In his philosophy of the human spirit Snellman was in many ways a Hegelian but his notion of education or ‘bildning’ includes also elements that connect him with the wider tradition of German intellectual history, namely the neo-humanist tradition and, at least to some extent, to the terminology of J. G. Herder or J. G. Fichte, for example. In this chapter, I also explore Snellman’s theory of history. In his historical thinking Snellman was an idealist, believing in the historical development of the human spirit (Geist in German language). One can characterise his theory of history by stating that it is a mixture of a Hegelian triumph of the spirit and Herderian emphasis on humanity (Humanität) and the relative nature of ‘Bildung’. For Snellman, the process of ‘bildning’ or ‘Bildung’ is being realised in historical development through the actions of human beings. Snellman believed in the historical development of the human civilization. Still Snellman himself considered that he had abandoned Hegel’s idea about the process of world history. Snellman – rightly or wrongly – criticised Hegel of emphasising the universal end of history (the realisation of the freedom of spirit) at the expense of the historical plurality and the freedom of each historical era. Snellman accused Hegel of neglecting the value and independency of different historical cultures and periods by imposing the abstract norm, the fulfilment of the freedom of spirit, as the ultimate goal of history. The historicist in Snellman believed in the individuality of each historical period; each historical era or culture had values, traditions and modes of thought of its own. This historicist in Snellman could not accept the talk about one measure or the end of history. On the other hand Snellman was also a universalist. He believed that mankind had a common task and that task was the development of ‘Bildung’, freedom or humanity. The second main chapter consists of two parts. In the first part, I explore the Finnish nationalistic discourse from the cultural point of view by analysing the notions such as a nation, national spirit or national language and showing how Snellman formulated his own ideas in a dialogic situation, participating in the Finnish discourse but also reacting to international discussions on the themes of the nation and nationality. For Snellman nationality was to a great extent the collective knowledge and customs or practices of the nation. Snellman stated that nationality is to be considered as a form of ‘bildning’. This could be seen not simply as affection for the fatherland but also for the mental identity of the nation, its ways of thinking, its practices, national language, customs and laws, the history of the nation. The simplest definition of nationality that Snellman gives is that nationality is the social life of the people. In the second part of the chapter I exam Snellman’s historical thinking and his understanding about historical development, interaction between different nations and cultures in the course of history, as well as the question of historical change; how do cultures or civilisations develop and who are the creators of culture? Snellman did not believe in one dominating culture but understood the course of history as a dialogue between different cultures. On the other hand, his views are very Eurocentric – here he follows the ideas of Hegel or for example the French historian François Guizot – for Snellman Europe represented the virtue of pluralism; in Europe one could see the diversity of cultures which, on the other hand, were fundamentally based on a common Christian tradition. In the third main chapter, my focus is on the writing of history, more precisely on Snellman’s ideas on the nature of history as a science and on the proper way of writing historical presentations. Snellman wrote critics on the works of history and introduced his readers to the writing of history especially in France, Sweden and German-speaking area – in some extend also in Britain. Snellman’s collectivistic view becomes evident also in his reviews on historical writing. For Snellman history was not about the actions of the states and their heads, nor about the records of ruling families and battles fought. He repeatedly stressed that history is a discipline that seeks to provide a total view of a phenomenon. A historian should not only collect information on historical events, since this information touches only the surface of a certain epoch or civilisation; he has to understand an epoch as totality. This required an understanding about the major contours in history, connections between civilisations and an awareness of significant turning points in historical development. In addition, it required a holistic understanding about a certain culture or historical era, including also the so-called inner life of a specific nation, a common people and their ways of life. Snellman wrote explicitly about ‘cultural history’ in his texts, referring to this kind of broad understanding of a society. In historical writing Snellman found this kind of broader view from the works of the French historians such as François Guizot and Jules Michelet. In all of these chapters, I elaborate the conceptual dimension of Snellman’s historical thinking. In my study I argue that Snellman not only adopted the German concepts of Bildung or Kultur in his own thinking but also developed the Swedish concepts in a way that include personal and innovative aspects. Snellman’s concept of bildning is not only a translation from ‘Bildung’ but he uses the Swedish concept in a versatile way that includes both the moral aspect of human development and social dimension of a human life. Along with ‘bildning’ Snellman used also the terms ‘kultur’ and ‘civilisation’ when referring to the totality of a certain nation or historical era, including both the so-called high culture (arts, science, religion) and the modes of thought as well as ways of life of the people as a whole. Unlike many of his Finnish contemporaries, Snellman did not use civilisation as a negative concept, lacking the moral essence of German term ‘Bildung’ or ‘Kultur’. Instead, for Snellman civilisation was a neutral term and here he comes close to the French tradition of using the term. In the study I argue that Snellman’s conception of culture in fact includes a synthesis of the German tradition of ‘Bildung’ and the French tradition of ‘civilisation’.

Effects of obtained benefits on willingness to pay and word-of-mouth behavior in newspaper industry

The purpose of this master’s thesis was to investigate the effects which benefits obtained from reading a newspaper and using its website have on behavioral outcomes such as word-of-mouth behavior and willingness to pay. Several other antecedents of willingness to pay have been used as the control variables. However, their interrelations haven’t been hypothesized. The empirical part focused on a case company – Finnish regional newspaper. Empirical research has been conducted using a quantitative method and data was collected via online survey placed on newspaper’s website during 2010. 1001 responses have been collected. The results showed that benefits obtained both from traditional printed newspaper and from online one have positive effects on the word-of-mouth about this newspaper and its website. However, it has been revealed that benefits obtained from reading the newspaper don’t have effect on the willingness to pay for this newspaper. Additionally, only interpersonal and convenience benefits obtained from using the newspaper’s website influence on the willingness to pay for it. Finally, willingness to pay for the bundle of printed newspaper and its website access is affected positively only by the information/learning benefits obtained from reading the newspaper and by the interpersonal benefits obtained from using the newspaper’s website.

Launch communications best practices: Online newspaper paywall context

The goal of the thesis is to identify the best practices of marketing communications in the context of online newspaper paywall launch. Theoretical point of views emphasize the value for the customer as an antecedent for a workable value proposition and marketing communications. Value-based communications contribute to the customer loyalty. The empirical evidence for this benchmark study was collected in seven company interviews. These firms represented several kinds of Finnish newspaper companies which had recently gone through the paywall launch and launch communications process. The results imply that there are multiple factors influencing on launch communications choices. However, recommendations can be drawn based on the common practices. The main managerial results were that the companies should utilize the online newspaper content and usage value as the core of the launch message, target both new and current readers and use multiple online and offline communications channels to reach the target audience. The launch communications message should be started with the emotional appeal, complemented with the more informative message later.

Future of Newspaper Business Models in Finland

The purpose of this Master’s thesis was to study the business model development in Finnish newspaper industry during the next then years through scenario planning. The objective was to see how will the business models develop amidst the many changes in the industry, what factors are affecting the change, what are the implications of these changes for the players in the industry and how should the Finnish newspaper companies evolve in order to succeed in the future. In this thesis the business model change is studied based on all the elements of business models, as it was discovered that the industry is too often focusing on changes in only few of those elements and a more broader view can provide valuable information for the companies. The results revealed that the industry is affected by many changes during the next ten years. Scenario planning provides a good tool for analyzing this change and for developing valuable options for businesses. After conducting series of interviews and discovering forces affecting the change, four different scenarios were developed centered on the role that newspaper will take and the level at which they are providing the content in the future. These scenarios indicated that there are varieties of options in the way the business models may develop and that companies should start making decisions proactively in order to succeed. As the business model elements are interdepended, changes made in the other elements will affect the whole model, making these decisions about the role and level of content important for the companies. In the future, it is likely that the Finnish newspaper industry will include many different kinds of business models, some of which can be drastically different from the current ones and some of which can still be similar, but take better into account the new kind of media environment.

Translation, adaptation and validation of the Roland-Morris questionnaire - Brazil Roland-Morris

The purpose of the present study was to translate the Roland-Morris (RM) questionnaire into Brazilian-Portuguese and adapt and validate it. First 3 English teachers independently translated the original questionnaire into Brazilian-Portuguese and a consensus version was generated. Later, 3 other translators, blind to the original questionnaire, performed a back translation. This version was then compared with the original English questionnaire. Discrepancies were discussed and solved by a panel of 3 rheumatologists and the final Brazilian version was established (Brazil-RM). This version was then pretested on 30 chronic low back pain patients consecutively selected from the spine disorders outpatient clinic. In addition to the traditional clinical outcome measures, the Brazil-RM, a 6-point pain scale (from no pain to unbearable pain), and its numerical pain rating scale (PS) (0 to 5) and a visual analog scale (VAS) (0 to 10) were administered twice by one interviewer (1 week apart) and once by one independent interviewer. Spearman's correlation coefficient (SCC) and intraclass correlation coefficient (ICC) were computed to assess test-retest and interobserver reliability. Cross-sectional construct validity was evaluated using the SCC. In the pretesting session, all questions were well understood by the patients. The mean time of questionnaire administration was 4 min and 53 s. The SCC and ICC were 0.88 (P<0.01) and 0.94, respectively, for the test-retest reliability and 0.86 (P<0.01) and 0.95, respectively, for interobserver reliability. The correlation coefficient was 0.80 (P<0.01) between the PS and Brazil-RM score and 0.79 (P<0.01) between the VAS and Brazil-RM score. We conclude that the Brazil-RM was successfully translated and adapted for application to Brazilian patients, with satisfactory reliability and cross-sectional construct validity.

Translation into Brazilian Portuguese, cultural adaptation and evaluation of the reliability of the Disabilities of the Arm, Shoulder and Hand Questionnaire

The objective of the present study was to translate, adapt and validate a Brazilian Portuguese version of the Disabilities of the Arm, Shoulder and Hand (DASH) Questionnaire. The study was carried out in two steps. The first was to translate the DASH into Portuguese and to perform cultural adaptation and the second involved the determination of the reliability and validity of the DASH for the Brazilian population. For this purpose, 65 rheumatoid arthritis patients of either sex (according to the classification criteria of the American College of Rheumatology), ranging in age from 18 to 60 years and presenting no other diseases involving the upper limbs, were interviewed. The patients were selected consecutively at the rheumatology outpatient clinic of UNIFESP. The following results were obtained: in the first step (translation and cultural adaptation), all patients answered the questions. In the second step, Spearman's correlation coefficients for interobserver evaluation ranged from 0.762 to 0.995, values considered to be highly reliable. In addition, intraclass correlation coefficients ranged from 0.97 to 0.99, also highly reliable values. Spearman's correlation coefficients and the intraclass correlation coefficients obtained during intra-observer evaluation ranged from 0.731 to 0.937 and from 0.90 to 0.96, respectively, being highly reliable values. The Ritchie Index showed a weak correlation with Brazilian DASH scores, while the visual analog scale of pain showed a good correlation with DASH score. We conclude that the Portuguese version of the DASH is a reliable instrument.

Translating with the Web. Professional translators' information-seeking behaviour in translation with online resources

Tämän tutkielman aiheena on ammattikääntäjien tiedonhaku, kun käytettävissä on ainoastaan verkkolähteitä. Tutkimuksessa on tarkasteltu, mistä ja miten ammattikääntäjät etsivät tietoa internetistä kääntäessään lähtötekstiä englannista suomeen. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, että tiedonhakutaidot ja lähdekriittisyys ovat käännöskompetensseja, joita tulisi sekä ylläpitää että opettaa osana kääntäjäkoulutusta. Tutkimuksen aineisto kerättiin empiirisesti käyttämällä kolmea metodia. Käännösprosessi ja sen aikana tapahtunut tiedonhaku tallennettiin käyttäen Camtasia-näyttövideointiohjelmaa ja Translog-II -näppäilyntallennusohjelmaa. Lisäksi tutkimukseen osallistuneet kääntäjät täyttivät kaksi kyselyä, joista ensimmäinen sisälsi taustatietokysymyksiä ja toinen itse prosessiin liittyviä retrospektiivisiä kysymyksiä. Kyselyt toteutettiin Webropol-kyselytyökalulla. Aineistoa kerättiin yhteensä viidestä koetilanteesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin lähemmin kolmen ammattikääntäjän tiedon-hakutoimintoja erottelemalla käännösprosesseista ne tauot, joiden aikana kääntäjät etsivät tietoa internetistä. Käytettyjen verkkolähteiden osalta tutkimuksessa saatiin vastaavia tuloksia kuin aiemmissakin tutkimuksissa: eniten käytettyjä olivat Google, Wikipedia sekä erilaiset verkkosanakirjat. Tässä tutkimuksessa kuitenkin paljastui, että ammattikääntäjien tiedonhaun toimintamallit vaihtelevat riippuen niin kääntäjän erikoisalasta kuin hänen tiedonhakutaitojensa tasosta. Joutuessaan työskentelemään tutun työympäristönsä ja oman erikoisalansa ulkopuolella turvautuu myös osa ammattikääntäjistä alkeellisimpiin tiedonhakutekniikoihin, joita käännöstieteen opiskelijoiden on havaittu yleisesti käyttävän. Tulokset paljastivat myös, että tiedonhaku voi viedä jopa 70 prosenttia koko käännösprosessiin kuluvasta ajasta riippuen kääntäjän aiemmasta lähtötekstin aihepiiriin liittyvästä tietopohjasta ja tiedonhaun tehokkuudesta. Tutkimuksessa saatujen tulosten pohjalta voidaan sanoa, että myös ammattikääntäjien tulisi kehittää tiedonhakutaitojaan pitääkseen käännösprosessinsa tehokkaana. Lisäksi kääntäjien pitäisi muistaa arvioida kriittisesti käyttämiään tietolähteitä: lähdekritiikki on tarpeen erityisesti verkkolähteitä käytettäessä. Tästä syystä tiedonhakutaitoja ja lähdekriittisyyttä tulisikin opettaa ja harjoitella jo osana kääntäjäkoulutusta. Kääntäjien ei myöskään pidä jättää tiedonhakua pelkkien verkkolähteiden varaan, vaan jatkossakin käyttää hyväkseen niin painettuja tietolähteitä kuin myös henkilölähteitä.