Reply to William B. Grant

THE UVI working group acknowledges the contribution of Vitamin D to bone health as stated in our paper. However, we concluded that an optimal level of Vitamin D for humans has not yet been established with any certainty...

Cungellela by William ‘Dura Danje’ Leisha and Shem ‘Curan Danje’ Leisha

Research background: Cungelela is an intercultural music project undertaken in collaboration with William ‘Dura Danje’ Leisha and Shem ‘Curan Danje’ Leisha. The project contributes to cultural maintenance for Australian First Nations peoples, and is informed by prior work in this area by scholars including Peter Dunbar-Hall, Chris Gibson and Karl Neuenfeldt. These existing studies have discussed the complexities of intercultural collaboration, and the types of cultural politics that are involved when Indigenous and non-Indigenous musicians and scholars work together on projects of cultural significance. Critical race theory has also informed the creative work, as a means of interpreting the implicit and explicit discourses of race that arise through intercultural creative practice. The project asked the research question, in what ways can collaborative music making contribute to intercultural understanding and support cultural maintenance for Australian First Nations people affected by the Stolen Generations? Research contribution: This project has identified that collaborative production of recorded popular music can produce shared affective, embodied and transformative forms of knowledge about the impact of the Stolen Generations on Australian First Nations peoples. Research significance: The compact disc was presented by Aunty Anne Leisha as part of an invited presentation at the World Indigenous Nations Higher Education Consortium in New Mexico, 2013. The work also formed part of a refereed conference presentation at the 2013 conference of the International Association for the Study of Popular Music held at the University of Oviedo, Gijon, Spain.

William James, Sciences of Mind, and Anti-imperial Discourse

In the past few decades, the humanities and social sciences have developed new methods of reorienting their conceptual frameworks in a “world without frontiers.” In this book, Bernadette M. Baker offers an innovative approach to rethinking sciences of mind as they formed at the turn of the twentieth century, via the concerns that have emerged at the turn of the twenty-first. The less-visited texts of Harvard philosopher and psychologist William James provide a window into contemporary debates over principles of toleration, anti-imperial discourse, and the nature of ethics. Baker revisits Jamesian approaches to the formation of scientific objects including the child mind, exceptional mental states, and the ghost to explore the possibilities and limits of social scientific thought dedicated to mind development and discipline formation around the construct of the West.

Kesken jäänyt vallankumous : Sosiaalinen mobilisaatio Helsingissä vuoden 1905 suurlakosta Viaporin kapinaan 1906

Tutkielmassani käsittelen vuoden 1905 suurlakon ja Viaporin kapinan välistä aikaa vallankumouksellisena prosessina Helsingissä. Miten vallankumouksellisuus ilmeni suurlakon aikana ja sen jälkeen Helsingissä? Miten tavalliset työläiset reagoivat tapahtumiin? Metodisina apuvälineinä minulla on ensinnäkin Charles Tillyn määritelmä vallankumoukselliselle tapahtumalle. Keskeistä tälle määritelmälle on, että vallankumouksellista tapahtumaa pitää tutkia sen lähtökohdista käsin eikä lopputuloksen kautta. Vallankumouksellinen tilanne syntyy, kun olemassa oleva hallitus saa kilpailijan ja vastaavasti se on ohi, kun jompikumpi jää jäljelle. Toiseksi apunani ovat olleet sosiaalihistorialliset tutkimukset Venäjän vallankumouksesta, joissa aihetta käsitellään ruohonjuuritason näkökulmasta. Tällöin polttopisteessä ovat lakot ja niiden aikana esitetyt vaatimukset. Oleellista näistä tutkimuksissa on, ettei työläisiä nähdä tahdottomana massana, joka sokeasti tottelee poliittisten johtajien käskyjä. Työläisillä oli omia, lähinnä ammatillisia vaatimuksia, jotka ilmensivät toisaalta huolta jokapäiväisestä toimeentulosta ja toisaalta ne heijastivat demokraattisten vaatimusten ulottamista laajemmalle kuin pelkästään valtiolliselle tasolle eli myös työpaikoille. Suurlakon aikana Helsingin työläiset johtivat käytännössä kaupungin julkista elämää. Vallan keskuksena toimi kansallislakon keskuskomitea. Näkyvintä valtaa käytti kansalliskaarti. Kaarti toimi vahvana poliisivoimana koko lakon ajan. Se pyrki kontrolloimaan liikennettä ja kauppaa sekä sensuroimaan muiden tahojen tiedonvälitystä. Raittiusväellä oli myös oma kaartin osasto, jonka avulla kaupunkiin säädettiin kieltolaki sekä kiellettiin prostituutio. Keskeinen elementti lakon onnistumisen kannalta oli niinikään avustustoiminnan järjestäminen lakon vuoksi hätään joutuneille. Näin turvattiin, ettei lakkorintamassa sattuisi ennenaikaisia repeämiä. Suurlakon jälkeen työväestö aktivoitui ennennäkemättömällä tavalla. Lakkojen lukumäärä ja niihin osallistuneiden työläisten määrä moninkertaistui. SDP:n virallinen tavoite eli poliittinen kansalaisuus ei riittänyt työläisjoukoille, vaan lakoilla pyrittiin saamaan aikaiseksi demokraattinen yhteiskunta laajemminkin. Lyhytikäisiksi jääneet työehtosopimukset eivät tilannetta korjanneet. Demokratia saatiin poliittisella tsolla, mutta ruohonjuurinäkökulmasta uudistukset jäivät kesken ja tyytymättömyys säilyi. Tässä mielessä työväenliike ei integroitunut yhteiskuntaan. Suomessa vallankumouksellinen toivo asetettiin Venäjän vallankumoustapahtumien etenemiseen. Suomalaisen radikalismin päätepisteenä voi pitää epäonnistunuttta Viaporin kapinaa, johon osallistui myös suomalaisia punakaartilaisia. Punakaartilaiset olivat suurelta osin nuoria, muualta Helsinkiin muuttaneita ja vähän järjestökokemusta omaavia henkilöitä. Nuoruus, juurettomuus ja liittyminen työväentyöväenpuolueeseen tai sen järjestöihin vasta perustamisvaiheen 1899-1903 jälkeen olivatkin leimallisia piirteitä radikaalien aineksien keskuudessa. Tutkielmassani osoitan, että ruohonjuuritason tutkimuksella voidaan kuvaa vuosisadan alun työläisistä, heidän toiveistaan ja haluistaan täsmentää. Vuosien 1905 ja 1906 poliittisessa murroksessa oli myös ammatillisilla seikoilla tärkeä sija työväestön pyrkimyksissä. Ne osoittavat omalta osaltaan työläisten vallankumouksellisia ja radikaaleja vaatimuksia. Punakaartilaisradikalismi oli läheistä sukua tälle toiminnalle. Avainsanat: Sosiaalihistoria, vallankumous, työväenliike, suurlakko 1905, Viaporin kapina.

Group portrait at the farewell banquet for Dr. William Antopol from the laboratory staff of Mount Sinai Hospital; Ken's Chop House, New York city Portraits Groups

Digital Image

Portrait of William and Charlotte Engel Levison Portraits Couples

Digital Image

Dr. William Levison working at a desk Portraits Men

Digital Image

Portrait of Dr. William Levison Portraits Men

Digital Image

Portrait of Dr. William Levison in military uniform Portraits Men

Digital Image

Group US Army military portrait including Dr. William Levison (top row, third from left); Schofield Barracks, Hawaii Portraits Groups Men

Digital Image

Dr. William Levison (seated, far left) with other U.S. Army medial doctors and nurses with Christmas Tree in background Portraits Groups

Digital Image

Portrait of Dr. William Levison smoking a corn pipe Portraits Men

Digital Image

William Niclas standing next to the Oder River Portraits Men

Digital Image