Fotoquímica e fotofísica do ácido 1,4-bis(3-carbóxi-3-oxo-prop-1-enil)benzeno

Este trabalho versa sobre a caracterização espectroscópica do ácido 1,4-bis(3-carbóxi-3-oxo-prop-1-enil)benzeno, substância com potencialidade em complexação de íons metálicos. Para isto foram obtidos espectros de UV/VIS do composto em meio aquoso na presença e ausência de irradiação no ultra-violeta. Foram obtidos um coeficiente de extinção molar de 36.457 L mol-1 cm-1 e uma taxa de degradação de 5,2.10-7 mol L-1 min-1, quando se irradiou uma solução do composto cuja concentração era de 3,2.10-5 mol L-1 em uma cubeta de quartzo de 10mm de caminho ótico a 7,0cm de uma lâmpada de mercúrio de 80W.

Estudo do comportamento térmico dos compostos de Ag+ e Pb2+ com o ligante 1,4-bis(3-carbóxi-3-oxo-prop-1-enil)benzeno

Este trabalho reporta o estudo de compostos binários do dicarboxilato 1,4-bis(3-carbóxi-3-oxo-prop-1-enil)benzeno, C6H4(-CH=CH-CO-COO-)2 , com os cátions metálicos Ag+ e Pb2+, obtidos a partir de soluções aquosas do ligante e dos nitratos dos cátions metálicos, em proporções estequiométricas. Para a caracterização e o estudo do processo de decomposição térmica desses compostos foram empregadas Espectrofotometria de Absorção na Região do Infravermelho com Transformada de Fourier (FT-IR), Análise Elementar (C, H), Complexometria com EDTA, Termogravimetria (TG) e Calorimetria Exploratória Diferencial (DSC).

A fluorescence probe study of gemini surfactants in aqueous solution: a comparison between n-2-n and n-6-n series of the alkanediyl-a,w-bis (dimethylalkylammonium bromides)

Two series of alkanediyl-a,w-bis (dimethylalkylammonium bromide (n-2-n and n-6-n; n=8, 10,12, and 16) have been synthesized and their micelles properties studied in aqueous solution using pyrene, pyrenecarboxaldehyde (PCA) and 1,8 anilinonaphtalene sulfonic acid sodium salt (ANS) as fluorescent probes. The micelles from these surfactants have been characterized on the basis of the information provided by micelle-solubilized fluorescent probes. The obtained results indicated that the surfactant concentration at which a marked decrease in l max parameter of pyrenecarboxaldehyde (PCA) occurs corresponds to the CMC determined by conductimetric measurements. Changes in the emission spectra of ANS and PCA observed in the submicellar range for both surfactants series (n-2-n and n-6-n) were interpreted as formation of pre-aggregates. It was found that the dimeric surfactants with long spacer (s= 6) form more hydrated aggregates when compared with those formed by the n-2-n and CnTAB surfactants series. This was attributed to a more difficult packing of n-6-n surfactant molecules to form micelles.

Biheterocyclic ligands: synthesis, characterization and coordinating properties of bis(4-amino-5-mercapto-1,2,4-triazol-3-yl) alkanes with transition metal ions and their thermokinetic and biological studies

The Co(II), Ni(II) and Cu(II) metal ions complexes of Bis(4-amino-5-mercapto-1,2,4-triazol-3-yl) alkanes (BATs) have been prepared and characterized by elemental analysis, conductivity measurements infrared, magnetic susceptibility, the electronic spectral data and thermal studies. Based on spectral and magnetic results, the ligands are tetradentate coordinating through the N and S-atoms of BATs; six-coordinated octahedral or distorted octahedral and some times four-coordinated square planar were proposed for these complexes. Activation energies computed for the thermal decomposition steps were compared. The ligands and their metal complexes were tested in vitro for their biological effects. Their activities against two gram-positive, two gram-negative bacteria and two fungal species were found to vary from moderate to very strong.

Reise durch Schweden und Finnland, bis an die äussersten Gränzen von Lappland, in den Jahren 1798 und 1799 : von Joseph Acerbi. Aus dem Englischen übersetzt von Ch. Weyland. Nebst berichtigenden Bemerkungen eines sachkundigen Gelehrten. Mit zwei Kupfern und einer Landkarte.

Digital reproduction, The National Library of Finland, Centre for Preservation and Digitisation, Mikkeli

Woten und Ingrier vom Mittelalter bis zum 20. Jahrhundert

Kirjallisuusarvostelu

“Ich habe gedacht, ich bin ihresgleichen und dann war ich immer ganz jemand anderes” : das Leben von Pfarrfrauen in der hannoverschen Landeskirche bis Anfang der 1970er Jahre im Licht sozialtechnischer Modernisierung

De protestantiska prästernas hustrur, prästfruarna, inom Landeskirche Hannover utgör en liten grupp konfessionellt bundna och troende kvinnor som jag undersökt ur kvinnohistoriskt och kulturvetenskapligt perspektiv. Jag belyser förändringarna i synen på prästgård, prästfruns värv och församling under mitten av 1900-talet då prästfruarna förlorade sin ställning i samhälle och församling. Prästfruarna framstår som vittnen över slutet på en epok som började med reformationen och som visat sig vara grundläggande för utformningen av moderniteten liksom också för övergången till senmoderna makt- och socialtekniker som lett till dagens emancipatoriska krav på självförverkligande med jaget som expert. Förändringarna ledde till kvinnopolitiska segrar, som bättre tillgång till arbetsmarknaden, men också till en hittills inte undersökt tragisk sida av denna modernisering, nämligen hur det självständiga handlingsutrymme försvann som prästfruarna hade i prästgård och församling just som kvinnor. Den protestantiska kyrkan bidrog så till en revolutionerande strukturomvandling för att referera till historikerna Lutz Raphael och Anselm Doering-Manteuffel.

Oxalic acid and calcium oxalate in production of wood-containing paper : formation, analysis, and control

Papperstillverkningen störs ofta av oönskade föreningar som kan bilda avsättningar på processytor, vilket i sin tur kan ge upphov till störningar i pappersproduktionen samt försämring av papperskvaliteten. Förutom avsättningar av vedharts är stenliknande avlagringar av svårlösliga salter vanliga. I vårt dagliga liv är kalkavlagringar i kaffe- och vattenkokare exempel på liknande problem. I massa- och pappersindustrin är en av de mest problematiska föreningarna kalciumoxalat; detta salt är nästan olösligt i vatten och avlagringarna är mycket svåra att avlägsna. Kalciumoxalat är också känt som en av orsakerna till njurstenar hos människor. Veden och speciellt barken innehåller alltid en viss mängd oxalat men en större källa är oxalsyra som bildas när massan bleks med oxiderande kemikalier, t.ex. väteperoxid. Kalciumoxalat bildas när oxalsyran reagerar med kalcium som kommer in i processen med råvattnet, veden eller olika tillsatsmedel. I denna avhandling undersöktes faktorer som påverkar bildningen av oxalsyra och utfällningen av kalciumoxalat, med hjälp av bleknings- och utfällningsexperiment. Forskningens fokus låg speciellt på olika sätt att förebygga uppkomsten av avlagringar vid tillverkning av trähaltigt papper. Resultaten i denna avhandling visar att bildningen av oxalsyra samt utfällning av kalciumoxalat kan påverkas genom processtekniska och våtändskemiska metoder. Noggrann avbarkning av veden, kontrollerade förhållanden under den alkaliska peroxidblekningen, noggrann hantering och kontroll av andra lösta och kolloidala substanser, samt utnyttjande av skräddarsydd kemi för kontroll av avlagringar är nyckelfaktorer. Resultaten kan utnyttjas då man planerar blekningssekvenser för olika massor samt för att lösa problem orsakade av kalciumoxalat. Forskningsmetoderna som användes i utfällningsstudierna samt för utvärdering av tillsatsmedel kan också utnyttjas inom andra områden, t.ex. bryggeri- och sockerindustrin, där kalciumoxalatproblem är vanligt förekommande. -------------------------------------------- Paperinvalmistusta häiritsevät usein erilaiset epäpuhtaudet, jotka kiinnittyvät prosessipinnoille ja haittaavat tuotantoa sekä paperin laatua. Puun pihkan lisäksi eräs yleinen ongelma on niukkaliukoisten suolojen aiheuttamat kivettymät. Kalkkisaostuma kahvinkeittimessä on esimerkki vastaavasta ongelmasta arkielämässä. Massa- ja paperiteollisuudessa yksi hankalimmista kivettymien muodostajista on kalsiumoksalaatti, koska se on lähes liukenematonta ja sen aiheuttamat saostumat ovat erittäin vaikeasti poistettavia. Kalsiumoksalaatti on yleisesti tunnettu myös munuaiskivien aiheuttajana ihmisillä. Puu ja varsinkin sen kuori sisältää aina jonkin verran oksalaattia, mutta suurempi lähde on kuitenkin oksaalihappo jota muodostuu valkaistaessa massaa hapettavilla kemikaaleilla, kuten vetyperoksidilla. Kalsiumoksalaattia syntyy kun veden, puun ja lisäaineiden mukana prosessiin tuleva kalsium reagoi oksalaatin kanssa. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin oksaalihapon muodostumiseen ja kalsiumoksalaatin saostumiseen vaikuttavia tekijöitä valkaisu- ja saostumiskokeiden avulla. Tutkimuksen painopiste oli saostumien ehkäisemisessä puupitoisten painopaperien valmistuksessa. Työssä saadut tulokset osoittavat että oksaalihapon muodostumiseen ja kalsiumoksalaatin saostumiseen voidaan vaikuttaa sekä prosessiteknisten että märänpään kemian keinojen avulla. Tehokas puun kuorinta, optimoidut olosuhteet peroksidivalkaisussa, muiden liuenneiden ja kolloidisten aineiden hallinta sekä räätälöidyn kemian hyödyntäminen kalsiumoksalaattisaostumien torjunnassa ovat keskeisissä rooleissa ongelmien välttämiseksi. Väitöskirjatyön tuloksia voidaan hyödyntää massan valkaisulinjoja suunniteltaessa sekä kalsiumoksalaatin aiheuttamien ongelmien ratkaisemisessa. Tutkimusmenetelmiä, joita käytettiin saostumiskokeissa ja eri lisäaineiden vaikutusten arvioinnissa, voidaan hyödyntää massa- ja paperiteollisuuden lisäksi myös muilla alueilla, kuten sokeri- ja panimoteollisuudessa, joissa ongelma on myös yleinen.

Mechanisms involved in calcium oxalate endocytosis by Madin-Darby canine kidney cells

Calcium oxalate (CaOx) crystals adhere to and are internalized by tubular renal cells and it seems that this interaction is related (positively or negatively) to the appearance of urinary calculi. The present study analyzes a series of mechanisms possibly involved in CaOx uptake by Madin-Darby canine kidney (MDCK) cells. CaOx crystals were added to MDCK cell cultures and endocytosis was evaluated by polarized light microscopy. This process was inhibited by an increase in intracellular calcium by means of ionomycin (100 nM; N = 6; 43.9% inhibition; P<0.001) or thapsigargin (1 µM; N = 6; 33.3% inhibition; P<0.005) administration, and via blockade of cytoskeleton assembly by the addition of colchicine (10 µM; N = 8; 46.1% inhibition; P<0.001) or cytochalasin B (10 µM; N = 8; 34.2% inhibition; P<0.001). Furthermore, CaOx uptake was reduced when the activity of protein kinase C was inhibited by staurosporine (10 nM; N = 6; 44% inhibition; P<0.01), or that of cyclo-oxygenase by indomethacin (3 µM; N = 12; 17.2% inhibition; P<0.05); however, the uptake was unaffected by modulation of potassium channel activity with glibenclamide (3 µM; N = 6), tetraethylammonium (1 mM; N = 6) or cromakalim (1 µM; N = 6). Taken together, these data indicate that the process of CaOx internalization by renal tubular cells is similar to the endocytosis reported for other systems. These findings may be relevant to cellular phenomena involved in early stages of the formation of renal stones.

Radiosynthesis and use of [18F]F2 derivatives [18F]Selectfluor bis(triflate) and [18F]ClF

Positroniemissiotomografia (PET) on kajoamaton kuvantamismenetelmä, jolla voidaan tutkia biologisia ja farmakologisia prosesseja elävissä ihmisissä ja eläimissä. PET käyttää biologisesti aktiivisia yhdisteitä, joihin on liitetty lyhytikäinen positroni (β+) säteilijä, kuten 18F. Lääketieteellinen fluorikemia perustuu luonnonyhdisteiden tai niiden johdosten fluoraukseen, vaikka luonnonyhdisteissä fluori onkin harvinainen. Fluorin hapetuskyky on korkea, mikä johtaa helposti lämpöä vapauttaviin radikaaliketjureaktioihin ja epätoivottujen sivutuotteiden muodostumiseen. Alkuaine fluorin voimakkaasta reaktiivisuudesta johtuen elektrofiilisessa radiofluorauksessa saavutetaan usein huono paikkaselektiivisyys ja matala saanto. Tästä johtuen elektrofiilisessa radiofluorauksessa on tavoitteena kehittää helpommin käsiteltäviä ja vähemmän reaktiivisia elektrofiilisen fluorin lähteitä, joilla saavutetaan myös parempi paikkaselektiivisyys radiofluorauksessa. [18F]F2:n johdokset, [18F]Selectfluor bis(triflaatti) ([18F]SF) ja [18F]ClF, tehtiin korkealla ominaisaktiivisuudella ja niitä käytettiin malliyhdisteiden elektrofiilisessa synteesissä. Kaksi 6-[18F]FDOPA:n lähtöainetta, tina- ja booriesteriyhdiste, leimattiin käyttäen [18F]SF:a. [18F]NS12137, norepinefriinin kuljettajaproteiini (NET) -selektiivinen PET-merkkiaine, fluorattiin käyttäen kahta elektrofiilista fluorauslähtöainetta, [18F]SF ja [18F]F2, sekä nukleofiilista synteesimenetelmää. [18F]ClF:lle

Effect of calcium intake on urinary oxalate excretion in calcium stone-forming patients

Dietary calcium lowers the risk of nephrolithiasis due to a decreased absorption of dietary oxalate that is bound by intestinal calcium. The aim of the present study was to evaluate oxaluria in normocalciuric and hypercalciuric lithiasic patients under different calcium intake. Fifty patients (26 females and 24 males, 41 ± 10 years old), whose 4-day dietary records revealed a regular low calcium intake (<=500 mg/day), received an oral calcium load (1 g/day) for 7 days. A 24-h urine was obtained before and after load and according to the calciuria under both diets, patients were considered as normocalciuric (NC, N = 15), diet-dependent hypercalciuric (DDHC, N = 9) or diet-independent hypercalciuric (DIHC, N = 26). On regular diet, mean oxaluria was 30 ± 14 mg/24 h for all patients. The 7-day calcium load induced a significant decrease in mean oxaluria compared to the regular diet in NC and DIHC (20 ± 12 vs 26 ± 7 and 27 ± 18 vs 32 ± 15 mg/24 h, respectively, P<0.05) but not in DDHC patients (22 ± 10 vs 23 ± 5 mg/24 h). The lack of an oxalate decrease among DDHC patients after the calcium load might have been due to higher calcium absorption under higher calcium supply, with a consequent lower amount of calcium left in the intestine to bind with oxalate. These data suggest that a long-lasting regular calcium consumption <500 mg was not associated with high oxaluria and that a subpopulation of hypercalciuric patients who presented a higher intestinal calcium absorption (DDHC) tended to hyperabsorb oxalate as well, so that oxaluria did not change under different calcium intake.

Role of Tamm-Horsfall protein and uromodulin in calcium oxalate crystallization

One of the defenses against nephrolithiasis is provided by macromolecules that modulate the nucleation, growth, aggregation and retention of crystals in the kidneys. The aim of the present study was to determine the behavior of two of these proteins, Tamm-Horsfall and uromodulin, in calcium oxalate crystallization in vitro. We studied a group of 10 male stone formers who had formed at least one kidney stone composed of calcium oxalate. They were classified as having idiopathic nephrolithiasis and had no well-known metabolic risk factors involved in kidney stone pathogenesis. Ten normal men were used as controls, as was a group consisting of five normal women and another consisting of five pregnant women. Crystallization was induced by a fixed supersaturation of calcium oxalate and measured with a Coulter Counter. All findings were confirmed by light and scanning electron microscopy. The number of particulate material deposited from patients with Tamm-Horsfall protein was higher than that of the controls (P<0.001). However, Tamm-Horsfall protein decreased the particle diameter of the stone formers when analyzed by the mode of the volume distribution curve (P<0.002) (5.64 ± 0.55 µm compared to 11.41 ± 0.48 µm of uromodulin; 15.94 ± 3.93 µm and 12.45 ± 0.97 µm of normal men Tamm-Horsfall protein and uromodulin, respectively; 8.17 ± 1.57 µm and 9.82 ± 0.95 µm of normal women Tamm-Horsfall protein and uromodulin, respectively; 12.17 ± 1.41 µm and 12.99 ± 0.51 µm of pregnant Tamm-Horsfall protein and uromodulin, respectively). Uromodulin produced fewer particles than Tamm-Horsfall protein in all groups. Nonetheless, the total volume of the crystals produced by uromodulin was higher than that produced by Tamm-Horsfall protein. Our results indicate a different effect of Tamm-Horsfall protein and uromodulin. This dual behavior suggests different functions. Tamm-Horsfall protein may act on nucleation and inhibit crystal aggregation, while uromodulin may promote aggregation of calcium oxalate crystals.

Formation of nitrates in water in presence of formate and oxalate treated with pulsed corona discharge (PCD)

Tavallisten hapetusmenetelmien sijasta kehittyneitä hapetusmenetelmiä (AOP) on kehitetty yhä enemmän, jotta hapetusprosessista tulisi kannattavampi, tehokkaampi, ympäristöystävällisempi ja sitä voitaisiin hyödyntää laajalti eri paikoissa. Uusi teknologia, joka käyttää otsonia ja hydroksyyliradikaalia sähköimpulssien kanssa, on yksi mahdollinen tehokkaampi vedenkäsittelymentelmä. Kyseistä menetelmää kutsutaa pulsed corona discharge (PCD) -menetelmäksi, joka käyttää prosessissa muodostuvia otsonia ja hydroksyyliradikaalia hapettavina tekijöinä. Tässä työssä tutkittiin nitraatin muodostumista vedessä, kun vettä käsiteltiin PCD-laitteessa ja, kun oksalaatti- ja formaatti-ioneja oli sekoittuneina veteen. Nitraatteja muodostuu PCD–laitteessa veteen, kun ilman typpi reagoi hapettimina toimivien otsonin ja hydroksyyliradikaalin kanssa. Aiemmissa tutkimuksissa nitraatin muodostumisen on todistettu parantuvan, kun karboksyylihapot muurahais- ja oksaalihappo ovat sekoittuneina veteen. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli tutkia, miten formaatti- ja oksalaatti-ionien, joiden pitoisuudet olivat 0 ppm, 50 ppm ja 100 ppm, läsnäolo vedessä vaikuttaa nitraatin muodostumiseen. PCD-kokeista saadut näytteet analysoitiin ionikromatografilla. Kyseisessä tutkimuksessa nitraatin muodostuminen oli samansuuruista jokaisessa kokeessa hapetusajan kasvaessa samalla, kun otettujen näytteiden pH-arvot laskivat. Tuloksena voitiin pitää sitä, ettei formaatti- tai oksalaatti-ioneilla ollut vaikutusta nitraatti-ionien muodostumiseen.