Meat, Poultry, and Egg Products Inspection Act of 1982 [microform] : hearing before the Subcommittee on Livestock, Dairy, and Poultry of the Committee on Agriculture, House of Representatives, Ninety-seventh Congress, on H.R. 6062, August 17, 1982.

"Serial no. 97-AAAA."

Labeling of meat food products to reflect the inclusion of imitation or alternate cheese; and the effects of consumption of tropical oils on the soybean program [microform] : joint hearing before the Subcommittee on Livestock, Dairy, and Poultry and the Subcommittee on Wheat, Soybeans, and Feed Grains of the Committee on Agriculture, House of Representatives, One Hundredth Congress, first session on H.R. 3232, September 10, 1987.

"Serial no. 100-44."

Egg Producers' Financial Protection Act of 1988 [microform] : hearing before the Subcommittee on Livestock, Dairy, and Poultry of the Committee on Agriculture, House of Representatives, One Hundredth Congress, second session, on H.R. 5086, September 22, 1988.

"Serial no. 100-107."

Review of the National Commission on Dairy Policy report, the General Accounting Office report concerning milk marketing orders, and related dairy program issues [microform] : hearing before the Subcommittee on Livestock, Dairy, and Poultry of the Committee on Agriculture, House of Representatives, One Hundredth Congress, second session, June 17, 1988; Burlington, VT.

"Serial no. 100-103."

General agricultural situation (Minnesota) [microform] : hearing before the Subcommittee on Livestock, Dairy, and Poultry of the Committee on Agriculture, House of Representatives, Ninety-seventh Congress, second session, March 22, 1982, Mankato, Minn.

"Serial no. 97-LLL."

Brucellosis eradication budget proposals [microform] : hearing before the Subcommittee on Livestock, Dairy, and Poultry of the Committee on Agriculture, House of Representatives, Ninety-seventh Congress, second session, June 22, 1982.

"Serial no. 97-UUU."

A text book of dairy chemistry, theoretical and practical, for students of agriculture and dairying /

Includes bibliographical references.

Hearing to review federal milk marketing rulemaking procedures : hearing before the Subcommittee on Livestock, Dairy, and Poultry of the Committee on Agriculture, House of Representatives, One Hundred Tenth Congress, first session, April 24, 2007.

"Serial no. 110-13."

Little Dairy on the Prairie: From Butter-makin' Women to High-tech Agriculture, July 10, 2008

In 2001, extensive archaeological excavations were conducted at the Oneida Cheese Factory in Jones County. The county is a microcosm of larger dairying trends found throughout northeast Iowa, the state's premier dairy-producing region, Jones County moved from homemade cheese and butter production by farm women, to the industrialization of the dairy farm and opening of cheese factories and butter creameries.A number of innovations affected the industry around the turn-of-the-twentieth century, including reliable butterfat testing, the introduction of ensilage (silos) that created year round milk production, and consolidation of the many local creameries into larger creamery organizations, such as the Diamond Creamery run by Henry D. Sherman of Jones County. Iowa's dairy industry of today looks very different from its heritage: consolidation and competition have drastically reduced the number of cows, dairy farms, and processing plants. In recent years, northeast Iowa has become the center of a movement to revitalize Iowa's dairy industry, particularly through the use of value-added strategies, such as niche markets and large regional co-operatives: the lessons from Iowa's dairying legacy are resurfacing as a solution to modern agricultural challenges.

Response of perennial ryegrass (Lolium perenne) to renovation in Australian dairy pastures

This study reports on the effect of oversowing perennial ryegrass (Lolium perenne L.) into a degraded perennial ryegrass and white clover (Trifolium repens L.) pasture to extend its productive life using various intensities of seedbed preparation. Sites in New South Wales (NSW), Western Australia (WA), South Australia (SA) and Tasmania (Tas.) were chosen by a local group of farmers as being degraded and in need of renovation. Control (nil renovation) and medium (mulch and graze, spray with glyphosphate and sow) renovation treatments were common to all sites whereas minimum (mulch and graze, and sow) and full seedbed (graze and spray with glyphosphate and then full seedbed preparation) renovation were imposed only at some sites. Plots varied in area from 0.14 to 0.50 ha, and were renovated then sown in March or April 2000 and subsequently grazed by dairy cows. Pasture utilisation was estimated from pre- and post-grazing pasture mass assessed by a rising plate pasture meter. Utilised herbage mass of the renovated treatments was significantly higher than control plots in period 1 (planting to August) and 2 (first spring) at the NSW site only. There was no difference among treatments in period 3 (first summer) at any site, and only at the WA and NSW sites in period 4 (March to July 2001) was there a response to renovation. As a result, renovation at the NSW site only significantly increased ryegrass utilisation over the whole experimental period. Ryegrass plant density was higher at the NSW, WA (excluding minimum renovation) and Tas. (excluding full renovation) sites 6 months after renovation but this was only sustained for 12 months for the minimum and medium treatments at the NSW and Tas. sites, respectively, presumably due to reduced competition from naturalised C4 summer grasses [kikuyu (Pennisetum clandestinum) and paspalum (Paspalum dilatatum)] in NSW At the NSW, WA and SA sites, the original ryegrass plant density was low (<35 plants/m2) compared with the Tas. site where density was around 185/m2. The response to renovating a degraded perennial ryegrass pasture varied between sites in Australia. Positive responses were generally small and were most consistent where renovation removed competing C4 summer grasses.

Options for selecting dairy cattle for milk coagulation ability

Lypsylehmien maidon juoksettumiskyvyn jalostuskeinot Väitöskirjassa tutkittiin lypsylehmien maidon juustonvalmistuslaadun parantamista jalostusvalinnan avulla. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä yhä suurempi osa maidosta käytetään juustonvalmistukseen. Tutkimuksen kohteena oli maidon juoksettumiskyky, sillä se on yksi keskeisistä juustomäärään vaikuttavista tekijöistä. Maidon juoksettumiskyky vaihteli huomattavasti lehmien, sonnien, karjojen, rotujen ja lypsykauden vaiheiden välillä. Vaikka tankkimaidon juoksettumiskyvyssä olikin suuria eroja karjoittain, karja selitti vain pienen osan juoksettumiskyvyn kokonaisvaihtelusta. Todennäköisesti perinnölliset erot lehmien välillä selittävät suurimman osan karjojen tankkimaitojen juoksettumiskyvyssä havaituista eroista. Hyvä hoito ja ruokinta vähensivät kuitenkin jossain määrin huonosti juoksettuvien tankkimaitojen osuutta karjoissa. Holstein-friisiläiset lehmät olivat juoksettumiskyvyltään ayrshire-rotuisia lehmiä parempia. Huono juoksettuminen ja juoksettumattomuus oli vain vähäinen ongelma holstein-friisiläisillä (10 %), kun taas kolmannes ayrshire-lehmistä tuotti huonosti juoksettuvaa tai juoksettumatonta maitoa. Maitoa sanotaan huonosti juoksettuvaksi silloin, kun juustomassa ei ole riittävän kiinteää leikattavaksi puolen tunnin kuluttua juoksetteen lisäyksestä. Juoksettumattomaksi määriteltävä maito ei saostu lainkaan puolen tunnin aikana ja on siksi erittäin huonoa raaka-ainetta juustomeijereille. Noin 40 % lehmien välisistä eroista maidon juoksettumiskyvyssä selittyi perinnöllisillä tekijöillä. Juoksettumiskykyä voikin sanoa hyvin periytyväksi ominaisuudeksi. Kolme mittauskertaa lehmää kohti riittää varsin hyvin lehmän maidon keskimääräisen juoksettumiskyvyn arvioimiseen. Tällä hetkellä juoksettumiskyvyn suoran jalostamisen ongelmana on kuitenkin automatisoidun, laajamittaiseen käyttöön soveltuvan mittalaitteen puute. Tämän takia väitöskirjassa tutkittiin mahdollisuuksia jalostaa maidon juoksettumiskykyä epäsuorasti, jonkin toisen ominaisuuden kautta. Tällaisen ominaisuuden pitää olla kyllin voimakkaasti perinnöllisesti kytkeytynyt juoksettumiskykyyn, jotta jalostus olisi mahdollista sen avulla. Tutkittavat ominaisuudet olivat sonnien kokonaisjalostusarvossa jo mukana olevat maitotuotos ja utareterveyteen liittyvät ominaisuudet sekä kokonaisjalostusarvoon kuulumattomat maidon valkuais- ja kaseiinipitoisuus sekä maidon pH. Väitöskirjassa tutkittiin myös mahdollisuuksia ns. merkkiavusteiseen valintaan tutkimalla maidon juoksettumattomuuden perinnöllisyyttä ja kartoittamalla siihen liittyvät kromosomialueet. Tutkimuksen tulosten perusteella lehmien utareterveyden jalostaminen parantaa jonkin verran myös maidon juoksettumiskykyä sekä vähentää juoksettumattomuutta ayrshire-rotuisilla lehmillä. Lehmien maitotuotos ja maidon juoksettumiskyky sekä juoksettumattomuus ovat sen sijaan perinnöllisesti toisistaan riippumattomia ominaisuuksia. Myöskin maidon valkuais- ja kaseiinipitoisuuden perinnöllinen yhteys juoksettumiskykyyn oli likimain nolla. Maidon pH:n ja juoksettumiskyvyn välillä oli melko voimakas perinnöllinen yhteys, joten maidon pH:n jalostaminen parantaisi myös maidon juoksettumiskykyä. Todennäköisesti sen jalostaminen ei kuitenkaan vähentäisi juoksettumatonta maitoa tuottavien lehmien määrää. Koska maidon juoksettumattomuus on niin yleinen ongelma suomalaisilla ayrshire-lehmillä, väitöksessä selvitettiin tarkemmin ilmiön taustoja. Kaikissa kolmessa tutkimusaineistoissa noin 10 % ayrshire-lehmistä tuotti juoksettumatonta maitoa. Kahden vuoden kuukausittaisen seurannan aikana osa lehmistä tuotti juoksettumatonta maitoa lähes joka mittauskerralla. Maidon juoksettumattomuus oli yhteydessä lypsykauden vaiheeseen, mutta mikään ympäristötekijöistä ei pystynyt täysin selittämään sitä. Sen sijaan viitteet sen periytyvyydestä vahvistuivat tutkimusten edetessä. Lopuksi tutkimusryhmä onnistui kartoittamaan juoksettumattomuutta aiheuttavat kromosomialueet kromosomeihin 2 ja 18, lähelle DNA-merkkejä BMS1126 ja BMS1355. Tulosten perusteella maidon juoksettumattomuus ei ole yhteydessä maidon juoksettumistapahtumassa keskeisiin kaseiinigeeneihin. Sen sijaan on mahdollista, että juoksettumattomuusongelman aiheuttavat kaseiinigeenien syntetisoinnin jälkeisessä muokkauksessa tapahtuvat virheet. Asia vaatii kuitenkin perusteellista tutkimista. Väitöksen tulosten perusteella maidon juoksettumattomuusgeeniä kantavien eläinten karsiminen jalostuseläinten joukosta olisi tehokkain tapa jalostaa maidon juoksettumiskykyä suomalaisessa lypsykarjapopulaatiossa.