Iranin ydinohjelman vaikutus Yhdysvaltojen turvallisuusintresseihin Lähi-idässä

Tutkimuksen lähtökohtana on selvittää, vaikuttaako Iranin ydinohjelman jatkaminen ja kehitys 2000-luvulla Yhdysvaltojen turvallisuusintresseihin Lähi-idässä? Tutkimuksen tavoitteena on vastata pääkysymykseen, onko Iranin ydinohjelma uhka Yhdysvaltojen turvallisuusintresseille 2000-luvulla? Tutkimuksessa tarkastellaan mahdollisia vaihtoehtoja, joita Yhdysvaloilla on Iranin ydinohjelman ratkaisemiseksi. Tutkimuksen innoituksena ja taustavaikuttajana on vuosikymmenien ajan jatkunut kiista Iranin ydinohjelman rauhanomaisuudesta ja laillisuudesta. Nykypäivänä Iran on aktiivisesti kehittänyt omaa ydinohjelmaansa ja ohjusteknologiaansa huolimatta kansainvälisestä painostuksesta tai mielipiteestä. Tutkimuksen aineisto koostuu pääasiassa internetin kautta hankituista lähteistä. Koska tutkimuksen tarkoituksena on selvittää uhan mahdollisuus Yhdysvaltojen näkökulmasta, on aineiston hankinnassa keskitytty erityisesti lähteisiin, jotka tuovat esiin Yhdysvaltoja koskevat tekijät ja näkökulmat. Tutkimus on toteutettu kirja- ja tekstianalyysin perustein, jossa hyödynnetään niin sanottua ground-theory menetelmää. Menetelmän tarkoituksena on löytää aineistosta useasti toistuvia faktoja, joiden avulla luodaan pohja tutkimukselle ja vastataan tutkimuksen pää- ja alakysymyksiin. Iranin ydinohjelman 2000-luvun modernia kehitystä on ihmetelty ympäri maailman. Erityisesti 2000-luvulla sen kehitys on ollut nopeaa ja teknologisesti sekä tietotaidollisesti Iran on osoittanut, että se on kykenevä tuottamaan omaa ydinvoimaa ja kehittämään omaa raketti- ja ohjusteknologiaa. Samalla nopea ja oikeansuuntainen kehitys aiheuttaa paineita erityisesti Yhdysvalloille, sillä Iranin kehitys ja voimistuminen muokkaa Lähi-idän voimatasapainoa. Voimatasapainon mahdollinen muuntuminen luo Yhdysvalloille uhkakuvia, joihin sen tulee vastata halutessaan säilyttää asemansa Lähi-idässä ja turvatakseen omat intressinsä. Nykyisellään Iranin ydinohjelma poikkeaa rauhanomaiseen ydinohjelmaan tähtäävästä prosessista, jolloin se muodostaa Yhdysvalloille selkeän uhan. Uraanin rikastaminen kohti ydinaseen vaatimaa määrää yhdistettynä haluun ja kykyyn kehittää omaa raketti- ja ohjusteknologiaa kyseenalaistavat Iranin esittämät tavoitteet molemmista ohjelmista. Iranin halu ja kyky saavuttaa ydinasevalmius heikentää Yhdysvaltojen turvallisuutta Lähi-idässä ja hankaloittaa sen kykyä ja vapautta toimia sekä vaikuttaa Lähi-idässä ja sen alueella. Iranin ohjusteknologian kehittyessä, Iranilla on myös mahdollisuus uhata Yhdysvaltoja aseellisesti sen omalla maaperällä.

Sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet

Tutkielmassa tarkastellaan sopimussotilaiden johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksia. Tutkimuksessa selvitetään, millaiset mahdollisuudet sopimussotilaalla on kehittyä johtamistaidossa maavoimien perusyksikössä kouluttajan tehtävässä määräaikaisen virkasuhteen aikana. Tutkimuksessa käsitellään sopimussotilaan johtamisympäristön asettamia vaatimuksia kehittymiselle. Sopimussotilaita on palvellut puolustusvoimissa vuodesta 1999 lähtien. Sopimussotilaita palvelee useissa eri tehtävissä, joista tärkeimpänä ovat kouluttajan tehtävät. Suuri osa sopimussotilaista rekrytoidaan määräaikaisen virkasuhteen jälkeen puolustusvoimien palvelukseen. Tutkimus on laadullinen johtamisen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimus nojautuu johtamisen teoriaan, jossa johtamisen kokonaisuutta kuvataan teoreettisten osa-alueiden avulla. Tutkimuksessa käy ilmi, että varusmiespalveluksen aikana sopimussotilaiden johtajakoulutusta on yhtenäistetty sekä luotu perusta johtamistaidossa kehittymiselle. Sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksiin vaikuttavat keskeisesti henkilökohtaiset ominaisuudet, halu kehittyä, elämänkokemus, suoritetut opinnot sekä hankittu työkokemus. Johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet eivät määräydy pelkästään omien valmiuksien perusteella. Merkittävä vaikutus kehittymisen mahdollisuuksiin on johtamisympäristöllä. Perusyksikössä palvelevan palkatun henkilöstön suorittama perehdyttäminen, työhön ohjaus, opetus, koulutus ja palaute voivat parantaa tai heikentää sopimussotilaan johtamistaidon kehittymisen mahdollisuuksia. Perusyksikön on pystyttävä tarjoamaan haastavia tehtäviä ja annettava riittävästi vastuuta sopimussotilaalle. Jokainen sopimussotilas on tapauksena yksilöllinen, joten johtamistaidon kehittymisen mahdollisuudet vaihtelevat henkilöstä riippuen.

Ryhmädynamiikka alokkaan toimintakyvyn kehittäjänä

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vaikuttaako peruskoulutuskauden tupakavereiden yhdessäolo ja heidän keskinäiset suhteensa eri yksilöiden toimintakyvyn kehittymiseen. Yksilön toimintakyvyn kehittyminen ryhmädynamiikan ja -kiinteyden vaikutuksesta on merkittävää selvittää siksi, että kyetään toteamaan, onko tämän hetkinen koulutusmetodi tehokas ja onko kokemukset ryhmän yhteistyöstä toimintakyvyn kannalta kehittäviä. Tutkijan mielenkiintoa aiheeseen kohotti myös Jarmo Toiskallion (2000, 33) väite siitä, että kaikki sotilaspedagogiikan kysymykset tiivistyvät kysymyksiksi ihmisten toimintakyvystä. Tutkimuksen päätutkimusongelma on: Miten ryhmädynamiikka kehittää peruskoulutuskaudella palvelevan alokkaan toimintakykyä? Päätutkimusongelman lisäksi alakysymyksiksi muodostuivat: 1. Mitä tarkoittaa käsite ryhmädynamiikka ja miten se sopii peruskoulutuskauden tupaan? 2. Mistä muodostuu ryhmädynamiikka ja mitkä osa-alueet siihen vaikuttavat? 3. Mitä on peruskoulutuskaudella palvelevan sotilaan toimintakyky ja mitkä asiat siihen vaikuttavat? Tutkimuksessa käytettiin aineistona aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleita. Aineiston valinnassa vallitsevana trendinä oli alallaan tunnustettujen tutkijoiden tekemien tutkimusten käyttö. Kerätystä aineistosta määriteltiin sisällönanalyysin avulla ryhmädynamiikan ja toimintakyvyn käsitteet, sekä selvitettiin ryhmädynamiikan toimintakykyä kehittäneet metodit. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ryhmädynamiikka kehittää monin eri tavoin alokastuvan muodostaman ryhmän yksittäisen jäsenen eri toimintakyvyn osa-alueita. Merkittävimpänä toimintakyvyn osa-alueena uudessa ryhmässä on alokkaiden sosiaalinen toimintakyky, joka mahdollistaa muiden toimintakyvyn osa-alueiden kehittymisen. Tämä johtuu siitä, että dynaamisen ryhmän perusedellytyksenä on vuorovaikutus, joka luo edellytykset alokasryhmän jäsenien haluun toimia osana ryhmää ja kehittyä ryhmässä. Toimintakyvyn kehittymiseen vaikuttaa vahvasti positiivinen ja negatiivinen ryhmäpaine, joka saattaa johtaa parempiin suorituksiin ja eheämmän minäkuvan syntymiseen. Dynaamisen, tupakavereista muodostuvan, ryhmän jäsen haluaa ryhmälleen parasta. Tällöin alokas on jo psyykkisesti kasvanut niin, että hän kykenee arvostamaan ryhmää ja asettamaan ryhmän itsensä edelle. Osana tätä alokas mahdollisesti saa virikkeen kehittää itseään, joko kehittämisen halu lähtee alokkaasta itsestään, tai sitten ryhmän muut jäsenet tukevat toisiaan. Kehittymisen lopputuloksena saattaa olla sosiaalisesti lahjakkaampi yksilö, jos kehittymisen halu on ollut sosiaalisen itsensä kehittäminen, esimerkiksi osallistumalla tiiviimmin Sotilaskodissa vierailuun ryhmäläisten kanssa. Lopputuloksena saattaa olla myös fyysisen toimintakyvyn kehittyminen, esimerkiksi yhdessä suoritetun lenkkeilyn seurauksena. Alokkaan toimintakyky kehittyy ryhmädynamiikan vaikutuksesta, jos alokas itse haluaa, ja jos hän saa tukea ryhmältään.

Perusyksikön päällikkö ja pedagoginen johtaminen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä pedagogiseen johtamiseen ja sen suhteeseen perusyksikön päällikköön. Pedagogista johtamista lähestytään sotilaspedagogiikan näkökulmasta. Tutkimuksella pyrittiin jäsentämään, analysoimaan ja erittelemään käsite pedagoginen johtaminen ja tämän jälkeen sitomaan se osaksi päällikön jokapäiväistä toimintaa. Tutkimuksella pyrittiin saamaan vastaus kolmeen kysymykseen. Päätutkimuskysymyksenä oli ”mitä on pedagoginen johtaminen?” ja alatutkimuskysymyksinä olivat ”miten pedagoginen johtaminen näkyy tai voisi näkyä perusyksikössä?” ja ”miten johtaa pedagogisesti oikein?”. Näihin kysymyksiin on vastattu jakamalla tutkimus kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään käsitettä pedagoginen johtaminen, mitä se on, mitä siihen kuuluu ja minkälaisia työkaluja se pitää sisällään. Käsittely on toteutettu keräämällä useita pedagogisen johtamisen määritelmiä erilaisista toimintaympäristöistä. Kyseisistä määritelmistä on etsitty jäsentelyn, analysoinnin ja erittelyn keinoin toistuvuuksia ja yhteneväisyyksiä, ja etsinnän tulokset on julkaistu ensimmäisen osan lopussa. Toisessa osassa perehdytään perusyksikön päällikköön, hänen työtehtäviinsä sekä vaatimuksiinsa. Tässä osiossa suurimpana lähteenä on ollut Perusyksikön päällikön opas vuodelta 1997. Tutkimuksen perusteella pedagoginen johtaminen voidaan määritellä olevan johtamisen, vuorovaikutuksen ja suunnittelun keinoin tapahtuvaa oppimisen ja osaamisen johtamista, jonka tärkeimpänä tavoitteena on jatkuva kehittyminen kaikissa organisaation ulottuvuuksissa. Pedagoginen johtaminen näyttäytyy perusyksikössä päällikön jokapäiväisenä toimintana, jossa yhdistyvät pedagogiset työkalut sekä pedagogiselle johtajalle ominaiset luonteenpiirteet ja ominaisuudet. Pedagogisesti oikein johdettaessa johtajan on omattava halu täyttää työtehtävänsä mahdollisimman hyvin. Hänen on tunnettava pedagogiset työkalut sekä niiden käyttö. Lisäksi hänen on omattava hyvälle johtajalle ominaiset luonteenpiirteet sekä tärkeimpänä tunnettava pedagogisen johtamisen määritelmä. Kun johtajalla on edellä mainitut asiat kunnossa, on hänellä edellytykset johtaa pedagogisesti oikein.

Vastuu matkassa: erikoistuneet matkatoimistot ekomatkailun edistäjinä

Yhä useampi kuluttaja vaatii tavaran- ja palveluntarjoajia huomioimaan kestävän kehityksen ulottuvuudet toiminnassaan. Tämä vaatimus on luonut vaihtoehtoisen matkailun, jonka yksi muoto ekomatkailu on. Ekomatkailussa huomioidaan kestävän kehityksen ympäristö-, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus. Myönteiset vaikutukset näihin ulottuvuuksiin pyritään maksimoimaan ja kielteiset minimoimaan. Ekomatkailun kehitystä ohjaa sekä kuluttajien että matkailualan toimijoiden halu toimia vastuullisesti. Matkatoimistoilla on tärkeä rooli ekomatkailun toteuttamisessa, sillä ne voivat vaikuttaa sekä matkapalvelujen kysyntään että tarjontaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ekomatkailun merkitystä ekomatkailuun erikoistuneiden matkatoimistojen liiketoiminnassa. Tutkimuksen pääongelmana tutkittiin sitä, millainen merkitys ekomatkailulla on erikoistuneiden matkatoimistojen toiminnassa. Tutkimusongelmaa tarkennettiin tutkimalla, miten erikoistuneet matkatoimistot määrittelevät ekomatkailun, miten erikoistuneet matkatoimistot toteuttavat ekomatkailua ja miksi erikoistuneet matkatoimistot toteuttavat ekomatkailua. Tutkimuksessa toteutettiin viiden matkatoimiston edustajan teemahaastattelut. Osa tutkimukseen valituista valittiin internet-hakujen perusteella. Lisäksi valintamenetelmänä käytettiin lumipallo-otantaa. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisesti sen perusteella, että heidän edustamansa matkatoimiston koettiin erikoistuneen ekomatkailuun. Matkatoimistojen ekomatkailun määritelmät ja käytännön toimet liittyivät hyvin vahvasti paikallisväestön ja ympäristön huomioimiseen. Matkatoimistojen edustajat kokivat, että ekomatkailun kysyntä on toistaiseksi melko vähäistä, mutta he ennustivat sen lisääntyvän tulevaisuudessa. Haastateltavat kokivat ekomatkailun suurimmaksi haasteeksi vastuullisuuden ristiriidan eli ekomatkailusta aiheutuvien hyötyjen ja ongelmien konfliktin. Etenkin Suomen kaukainen sijainti pakottaa kaukomatkaajat käyttämään useimmiten matkustusvälineenä lentokonetta. Ekomatkailun toteuttamisen tärkeimmiksi motiiveiksi nousivat eettisyys ja toiminnan jatkumisen varmistaminen, jotka ovat molemmat hyvin inhimillisiä syitä. Erona näissä on se, että eettisyys saa alkunsa toimijan omasta ajatusmaailmasta ja moraalikäsityksistä, kun taas toiminnan jatkumisen varmistamiseen vaikuttaa myös ulkoinen paine. Ekomatkailu erikoistuneiden matkatoimistojen liiketoiminnassa tarkoittaa sitä, että matkatoimistot huomioivat toimintaansa liittyvän paikallisväestön ja ympäristön. Haastateltavien vastaukset noudattelivat tämän tutkimuksen linjaa siinä, että myönteisten vaikutusten maksimointi käsiteltiin sekä ympäristön että paikallisväestön osalta. Tutkimuksessa esitetystä määritelmästä poiketen haastateltavat käsittelivät kielteisten vaikutusten minimointia vain ympäristön kannalta eli paikallisväestöä ei huomioitu. Tämä saattaa johtua siitä, että kielteisten asioiden minimoiminen on niin sisäänrakennettu tutkittujen matkatoimistojen toimintamalleihin, että sitä ei osata ajatella erillisenä osana. Toisaalta voi olla, että matkailun kielteisten vaikutusten ja oman toiminnan välillä ei nähdä yhteyttä.

Luokatonta lyriikkaa? Yhteiskuntaluokka Asan, Palefacen ja Julman Henrin rap-sanoituksissa

Tutkimuksen tavoitteena on yhteiskuntaluokan näkökulmasta tutkia, miten ja miksi suomalaisissa rap-sanoituksissa tehdään eroa eri ihmisryhmien välille? Työssä tarkastellaan luokan tuottamista kolmen rap-artistin teksteissä. Asan Leijonaa metsästän (2005), Julman Henrin Al Queda Finland (2007) ja Palefacen Helsinki –Shangri-La (2010) ovat kaikki albumeita, joissa yhteiskuntaluokka nousee tavalla tai toisella korostuneesti esiin. Yhteistä albumien teksteille on vahva yhteiskunnallinen eetos, joka alleviivaa ihmisryhmien välisiä eroja ja valta-asetelmia. Luokka nähdään tutkimuksessa erona, joka nivoutuu yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja valtaan. Luokka on korostuneesti orgaaninen ilmiö. Se ei ole mikään jumalallinen ilmoitus, vaan se syntyy kerta toisensa jälkeen uudestaan kokemusten kautta. Tutkimuksessa tarkastellaankin sitä, millainen määräysvalta subjektilla on omaan luokkaansa. Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden painottuminen sanoituksissa määrittää sitä, millaiseksi puhujien suhde omaan luokkaansa muodostuu. Rap-sanoitusten lisäksi työn aineistona toimivat 1970-luvun poliittisen laululiikkeen kärkiryhmän, Agit Propin sanoitukset. Agit-Propin kokoelmalevyn Agit-Prop 1970- 1977 (1995) tekstit luovat rap-sanoituksille niin sanotun ymmärtämisen kontekstin. Työväenlaulujen sanoitukset osoittavat, että 2000-luvun suomalaisen rap-musiikin luokkapuhe ei suinkaan ole historiatonta – rap-sanoitusten anti-kapitalistinen luokka käy vuoropuhelua poliittisen laululiikkeen työväenluokan kanssa. Rap-sanoitusten luokkapuhe kurottaa moneen suuntaan. Tarkoituksena on osoittaa, miten tekstien puhujien identiteetti on osin riippuvainen luokasta ja miten sanoitusten anti-kapitalistinen luokka syntyy vapaudettomuudesta, jonka puhujat kohtaavat. Kun kapitalistinen järjestelmä näyttää rap-tekstien alistetuille subjekteille nurjemman puolensa, syntyy oidipaalinen halu. Puhujat haluavat hyökätä heidät kuluttajina synnyttäneeseen kapitalistiseen järjestelmään ja suistaa kapitalistisen koneen raiteiltaan. Oidipaalinen halu kasvattaa vihan tunteen, joka toimii luokan koossapitävänä voimana. Yhteiskuntaluokkaa tuotetaan teksteissä monin tavoin. Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten luokan rajat sanoituksissa kerrotaan ja miten subjektit merkitään symbolisen kamppailun myötä luokkiensa edustajiksi. Luokan tuottamisen erilaiset tavat tuovat esiin selkeitä eroja rap-sanoitusten luokkaprosesseissa.

”Sanalla sanoen tunsin tulleeni aivan toisenlaiseen maailmaan”. Romantiikka ja säätyläisyys osana taiteilija Mathilda Rotkirchin Euroopan matkaa 1840–1841

Tutkielmani aiheina ovat romantiikka ja säätyläisyys suomalaisen taiteilijan Mathilda Rotkirchin (1813–1842) Euroopan matkalla vuosina 1840–1841. Keskityn siihen, miten romantiikka, säätyläisyys, sukupuoli ja Rotkirchin taiteilijatausta näkyvät hänen matkassaan ja toimissaan matkan aikana. Lähdeaineistonani on Rotkirchin matkan kulusta ja tapahtumista kirjoittama matkapäiväkirja. Mathilda kirjoitti matkapäiväkirjaansa säännöllisesti matkan aikana muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Useat merkinnät ovat lyhyitä mainintoja tai fragmentteja, jotka ovat vaatineet tarkkaa lähilukua. Matkapäiväkirja on tarjonnut ginzburglaisittain johtolankoja, joita seuraamalla matkan laajempi kontekstointi on ollut mahdollista. Mathilda Rotkirchin matkaa tarkastelen työssäni kolmen teeman kautta. Rotkirchin matkan varrella esiin nousevat taiteilijuus, romantiikka ja säätyläisyys. Luku kolme keskittyy Rotkirchin matkan motiivien ja kulun analysointiin. Taiteilijana hänen pääasiallinen motiivinsa matkustaa erilaisin kulkuneuvoin ympäri Eurooppaa oli halu nähdä tunnettujen mestareiden maalauksia ja veistoksia sekä kehittyä paremmaksi taiteilijaksi. Rotkirch matkusti yhdessä Sophie ja Carl Reuterskiöldin kanssa ja heidän ehdoillaan, mutta pyrki hyödyntämään mahdollisimman paljon matkan tarjoamia mahdollisuuksia oppimiseen. Luku neljä keskittyy romantiikan teemoihin, jotka kulkevat mukana koko Rotkirchin matkan ajan. Rotkirch noudatti matkallaan samoja romantiikan konventioita, joita hänen mannermaiset aikalaisensakin olivat toteuttaneet. Hän ihmettelee pittoreskejä linnoja ja raunioita Reininjokilaaksossa, kiipeää Sveitsin korkeille vuorille ihailemaan luontoa ja kokee ihmisen kädenjäljen kauneuden italialaisissa kirkoissa. Viimeisessä käsittelyluvussa pohdin säätyläisyyttä ja sen ilmenemistä Rotkirchin matkalla. Rotkirch oli aatelinen ja siten etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun matkustajaan nähden. Säätyläistausta ohjasi hänen päivittäistä matkaohjelmaansa, joka täyttyi ooppera- ja teatteriesityksistä, promenadeista, taidenäyttelyistä ja illanvietoista. Rotkirch nautti seurapiirien välkkeestä Emsin kylpyläkaupungissa ja taiteen pääkaupungissa Pariisissa. Suomeen palasi taiteellisesti kehittynyt romantikko, jolle Eurooppa oli tarjonnut uusia ajatuksia ja virikkeitä tulevaisuutta varten.

Osaa ja työllisty : Selvitys korkeasti koulutettujen tulevaisuuden aloista ja työllistymisestä

Innolink Research Oy on laatinut Pirkanmaan ELY-keskuksen toimeksiannosta selvityksen korkeasti koulutettujen tulevaisuuden aloista sekä työttömyydestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Korkeasti koulutettujen ryhmä muodostuu raportissa alemman ja ylemmän korkeakouluasteen suorittaneista sekä tutkijakoulutusasteen ryhmästä. Raportti jakautuu neljään osaan: tilastoosioon, kirjallisuuskatsaukseen, sosiaalisen median sisällönanalyysiin ja asiantuntijoiden haastatteluihin. Koulutusalojen perusteella Suomen kolme suurinta korkeasti koulutettujen työtöntä ryhmää valmistuu ammattikorkeakouluista. Ylivoimaisesti suurin työttömien ryhmä on tradenomit. Ammattikorkeakouluista valmistuneista insinööreistä ennakoidaan olevan tulevaisuudessa ylitarjontaa, niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Uusien työpaikkojen arvioidaan tulevaisuudessa syntyvän välillisesti aloille, joilla tietämyksen jalostamisella on suuri merkitys. Tällaisesta alasta hyvä esimerkki on sosiaali- ja terveysala. Sosiaali- ja terveysalalle on Ruotsissa jo syntynyt DNA-kartoituspalveluita. DNA-kartoitus liittyy kiinteästi tulevaisuuden räätälöityihin lääkkeisiin. Tulevaisuuden uudet työpaikat ovat sidoksissa nopeasti kasvavaan tiedon määrään ja sen käsittelyyn. Työllistymisessä korkeasti koulutetun työllistymisen kannalta merkittävimmiksi tekijöiksi muodostuvat yksilön osaaminen ja suhdeverkostot. Korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvu kuvastaa myös työmarkkinoiden muutosta. Työelämästä ennakoidaan tulevan entistä sirpaleisempaa, ja yksilön halu vaikuttaa omaan elämänlaatuunsa korostuu. Työuraa ei välttämättä nähdä ylöspäin vaan vaakatasoon suuntautuneena. Verkostojen merkityksen ymmärtäminen auttaa suunnittelemaan palveluita, joita korkeakoulutetut tarvitsevat valmistuessaan ja työttömyyden kohdatessaan. Korkeakoulututkinto voidaan nähdä ikään kuin perustutkintona, joka antaa nuorelle avaimet työelämän alkuun. Tulevaisuudessa tarvitaan monenlaisia osaajia. Työllistymiseen liittyvien eri osapuolten, kuten koulujen, yhteiskunnan, työnantajien ja työnhakijoiden tulisi hyväksyä jatkuva muutos ja mukauttaa toimensa joustaviksi vastaamaan muutosta.

Young Registered Nurses’ Intent to Leave the Profession in Finland - A Mixed-Method Study

The purpose of this study was to examine and expand understanding concerning young Finnish registered nurses (RN) with an intention to leave the profession and the related variables, specifically when that intention has emerged before the age of 30. The overall goal of the study was to develop a conceptual model in relation to young RNs’ intention to leave the profession. Suggestions for policymakers, nurse leaders and nurse managers are presented for how to retain more young RNs in the nursing workforce. Suggestions for future nursing research are also provided. Phase I consists of two sequential integrative literature reviews of 75 empirical articles concerning nurses’ intention to leave the profession. In phase II, data had been collected as part of the Nurses’ Early Exit (NEXT) study, using the BQ-12 structured postal questionnaire. A total of 147 young RNs participated in the study. The data were analysed with statistical methods. In phase III, firstly, an in-depth interpretive case study was conducted in order to understand how young RNs explain and make sense of their intention to leave the profession. The data in this study consisted of longitudinal career stories by three young RNs. The data was analysed by using narrative holistic-content and thematic methods. Secondly, a total of 15 young RNs were interviewed in order to explore in-depth their experiences concerning organizational turnover and their intent to leave the profession. The data was analysed using conventional content analysis. Based on earlier research, empirical research on the young RNs intention to leave the profession is scarce. Nurses’ intention to leave the profession has mainly been studied with quantitative descriptive studies, conducted with survey questionnaires. Furthermore, the quality of previous studies varies considerably. Moreover, nurses’ intention to leave the profession seems to be driven by a number of variables. According to the survey study, 26% of young RNs had often considered giving up nursing completely and starting a different kind of job during the course of the previous year. Many different variables were associated with an intention to leave the profession (e.g. personal burnout, job dissatisfaction). According to the in-depth inquiries, poor nursing practice environments and a nursing career as a ‘second-best’ or serendipitous career choice were themes associated with young RNs’ intention to leave the profession. In summary, young RNs intention to leave the profession is a complex phenomenon with multiple associated variables. These findings suggest that policymakers, nurse leaders and nurse managers should enable improvements in nursing practice environments in order to retain more young RNs. These improvements can include, for example, adequate staffing levels, balanced nursing workloads, measures to reduce work-related stress as well as possibilities for advancement and development. Young RNs’ requirements to provide high-quality and ethical nursing care must be recognized in society and health-care organizations. Moreover, sufficient mentoring and orientation programmes should be provided for all graduate RNs. Future research is needed into whether the motive for choosing a nursing career affects the length of the tenure in the profession. Both quantitative and in-depth research is needed for the comprehensive development of nursing-turnover research.

Bloggaaja - neuvonantaja vai markkinoijan apuri?

Kilpailijoista erottautuminen ja kuluttajien huomion saavuttaminen on markkinoijalle haasteellista, siksi on keksittävä uusia tapoja markkinoida. Perinteisen markkinoinnin rinnalle on kehittynyt verrattain uusi markkinointiviestintäkeino, jossa yksilö viestii positiivisesti muille kokemuksiensa perusteella. Erilaisten blogeissa esiintyvien tuotearvioiden taustalta löytyy tavoitteellista markkinointia. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan suomalaisten yksityisten bloggaajien roolia markkinoinnissa viraalimarkkinoinnin näkökulmasta. Tutkielman tutkimusongelma on: Miten viraalimarkkinointi ilmenee yksityisissä blogeissa? Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostui viraalimarkkinoinnista, mielipidejohtajuudesta ja blogeista sosiaalisena mediana. Näiden kautta tarkasteltiin bloggaajan roolia markkinoinnissa. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja teemahaastattelurunko muodostui tutkielman teoreettisen viitekehyksen aihealueista ja tutkimusongelmasta. Haastateltavaksi valittiin suomalaisia yksityisiä bloggaajia. Kaiken kaikkiaan tässä tutkimuksessa haastateltiin viittä bloggaajaa, jotka ovat bloganneet useamman vuoden. Bloggaajien ja markkinoijien välinen yhteistyö tai bloggaajien lähestyminen tarjoamalla ilmaisia tuotteita tai tuotenäytteitä on yleistä. Tämän tutkimuksen mukaan viraalimarkkinointia käytetään bloggaajien kautta ja markkinoijat lähestyvät bloggaajia säännöllisesti tarjoamalla tuotteitaan tai tietoa brändistään. Bloggaajat tekevät tuotearvioita ja suositteluita runsaasti blogeissaan. Jotkut näytteen blogit perustuvat pitkälti tuotteiden tai yritysten esiintuomiselle. Tuotearvioita ja suositteluja tehdään myös itse hankituista tuotteista saatujen tuotteiden ohella. Bloggaajien arviot perustuvat aina omiin kokemuksiin eikä rehellisyydestä tingitä. Tämän tutkimuksen mukaan bloggaajilla on halu jakaa kokemuksiaan ja auttaa muita. Bloggaajilla on myös tahtoa olla edelläkävijöitä. Tässä tutkimuksessa selvisi, että blogeissa on esillä sekä neuvoja että markkinointia. Tuotearvioiden ja suosittelujen kautta bloggaajat jakavat tietoa ja vinkkejä toisille kuluttajille tuottaen samalla markkinointiviestintää esiin tuomilleen brändeille.

Kouluttajan asiantuntijuus : fenomenografinen tutkimus huoltolinjan kadettien käsityksistä

Yhteiskunnallisten muutoksien seurauksena käsityksemme asiantuntijuudesta ovat murroksessa. Myös puolustusvoimat valtiollisena organisaationa on suuren kulttuurinmuutosprosessin keskellä. Organisaatiokulttuurit ovat siirtymässä kohti asiantuntijakulttuuria-oppivaa organisaatiota. Asiantuntijuutta on tutkittu paljon, mutta koulutuskulttuurin muutosprosessi antaa perusteen tutkia sitä edelleen. Lisäksi aikaisemmat tutkimukset ovat pääosin kohdistuneet pääosin jo virassa olevaan kantahenkilökuntaan. Tässä tutkimuksessa asiantuntijuutta lähestytään kadettien käsityksillään sille antamien merkitysten kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää kadettien käsityksiä perusyksikössä toimivan sotilaskouluttajan asiantuntijuudesta. Asiantuntijuutta lähestyttiin muodostetun teoreettisen viitekehyksen avulla, jossa asiantuntijaksi kehittyminen pelkistetään tapahtuvan ammatillisen taitotiedon, persoonallisten ominaisuuksien ja toimintaympäristön vuorovaikutuksessa. Työn tutkimuskysymykseksi muodostui: “Minkälaisia käsityksiä kadeteilla on kouluttajan asiantuntijuudesta ja sen kehittymisestä sekä toimintaympäristön vaikutuksesta siihen?” Asiantuntijuus, sen kehittäminen edellytyksineen ja toimintaympäristön merkitys muodostivat tutkittavat pääteemat, mutta niiden sisälle mahtui pienempiä alateemoja. Tutkimuksen tekemisen taustalla vaikutti konstruktivistinen paradigma eli tutkimuskohdetta lähestyttiin tulkinnallisesti praktisen tiedonintressin ohjaamana. Tutkimusmenetelmäksi valitsin fenomenografian. Tutkimuksen kohdejoukoksi valittiin tutkijan oman aselajin mukaisesti 90. kadettikurssin huoltolinja kokonaisuudessaan. Tutkimushenkilöitä oli 17 ja heiltä kerättiin empiiristä aineistoa avoimella tekstikyselylomakkeella sekä sen perusteella tarkennetulla teemahaastattelulla. Tutkimustulokset esitettiin jäsennettyinä ja ryhmitettyinä fenomenografisiin merkityskategorioihin, jotka edustivat kadettien käsityksiä sotilaskouluttajan asiantuntijuudesta, sen kehittämisestä, noviisikouluttajien toiminnasta, kouluttajan persoonallisten ominaisuuksien merkityksestä sekä toimintaympäristön merkityksestä. Johtopäätöksien perusteella voidaan todeta, että kadetit ymmärsivät asiantuntijuuden pääosin tiedollisena hallintana ja sotilaskouluttajan asiantuntijuudessa korostui oman aselajinsa mukaisen tiedon hallinnan lisäksi sen välittäminen eteenpäin koulutettaville eli opetusmenetelmällinen osaaminen. Myös jatkuva itsensä kehittäminen ja halu siihen nähtiin tärkeinä. Persoonallisten ominaisuuksien yhteydessä käsitykset jakautuivat selvästi kahtia: toisten mielestä kaikista saattoi tulla asiantuntijoita kun toiset taas olivat vahvasti sitä mieltä, että kaikista ei voi tulla asiantuntijoita koska joiltakin ihmisiltä puuttuvat asiantuntijalta edellytettäviä persoonallisia ominaisuuksia ja valmiuksia. Erityisesti psyykkiset ja sosiaaliset tekijät saivat runsaasti mainintoja. Myös kouluttajan kasvatuksellinen rooli sai yllättävän paljon mainintoja. Kadettien näkemyksen mukaan oppiminen on elinikäistä, mutta suurin osa kehittymisestä tapahtuu ensimmäisten työvuosien aikana, milloin korostuu hyvä työhön perehdytys ja perusyksiköiden kehittäminen oppivien organisaatioiden suuntaan. Yhteenvetona voidaan todeta kadettien käsitysten asiantuntijuudesta olevan varsin moderneja ja sotilaskouluttajat ymmärrettiin oman alansa asiantuntijoina, ei rutiinisuorittajina.

Georgian tilanteen vaikutukset Venäjän ja USA:n välisiin suhteisiin

Tutkimuksessa tarkastellaan, mitä vaikutuksia Georgian tilanteella on Venäjän ja USA:n välisiin suhteisiin. Lähtökohtana on tarkastella keskinäisriippuvuuden (interdependenssin) teorian avulla Venäjän, Georgian ja USA:n muodostamaa vuorovaikutuspiiriä ja kartoittaa sitä kautta Georgian tilanne, Venäjän ja USA:n intressit Kaukasiassa ja Georgiassa sekä tarkastella Venäjän ja USA:n suhteita kartoitusten valossa. Apuna tutkimuksessa käytetään geopolitiikan, geostrategian ja geoekonomian käsitteitä. Päätutkimusongelma jakaantuu seuraaviin tutkimuskysymyksiin: millainen on Georgian nykytilanne, miten sillä on vaikutuksia Venäjän ja USA:n välisiin suhteisiin ja miksi, ja mikä siinä tilanteessa vaikuttaa vai vaikuttaako mikään. Nykytilanteesta käy ilmi, että Georgia on onnistunut nostamaan geostrategista painoarvoaan lännen silmissä Kaspian energian kauttakulkumaana. Lisäksi Georgialla on halu integroitua länteen ja NATO:on. Venäjä pitää edelleenkin Georgiaa osana omaa etupiiriään, josta se yrittää kaikin tavoin pitää kiinni. Lisäksi Kaspian energian hallinta toisi Venäjälle lisävaltaa pääasiassa Euroopassa ja USA:an nähden. USA puolestaan haluaa rajoittaa Venäjän energiamonopolia ja sitä kautta Venäjän vallan painoarvoa Euroopassa ja itseensä nähden. Georgian tilanteella ei ole suoranaista vaikutusta suurvaltasuhteisiin, mutta välillisesti se tarjoaa suurvalloille areenan vaikuttaa toisiinsa.

Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka : yhteisen puolustuksen haave vai visio? Tarkastelu Suomen näkökulmasta

Tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan Unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuutta Suomen näkökulmasta, kansallisen päätöksenteon ja poliittisten linjausten pohjalta. Tutkimuksen tiedonintressi rakentuu käsitykselle, että poliittisista selonteoista ja hallitusohjelmista voidaan vetää johtopäätöksiä Suomen sitoutumisesta Lissabonin sopimuksen tavoitteisiin ja vaatimuksiin sekä tulevaisuuden visiosta Euroopan Unionin yhteisen puolustuksen käsitteeseen. Tutkimusongelmana ja päätutkimuskysymyksenä on selvittää, miten halu sitoutua YTPP:aan näkyy Suomen poliittisissa linjauksissa (Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot ja selonteot EU-politiikasta) ja hallitusohjelmissa tarkasteltavana ajanjaksona? Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä ja siitä johdettua abduktiivista päättelyä. Valittujen lähteiden sisällöstä pyrittiin etsimään Suomen näkökulmaa ja visiota Euroopan Unionin yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, niiden mahdollisia muutoksia sekä osaltaan sisällön erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Ajallisesti tutkimus rajoittuu Lissabonin sopimuksen voimaantulosta 2009 vuoden 2013 loppuun, joulukuun Euroopan Neuvoston kokoukseen. Tutkimusongelmaa tarkasteltiin kolmen pääteeman kautta, jotka ovat Lissabonin sopimuksen avunantovelvoite ja yhteisvastuulauseke sekä Euroopan Turvallisuusvirasto (EDA). Tarkastelu rajoittuu myös nimenomaan kansalliseen päätöksentekoon ja poliittisiin linjauksiin sekä hallitusohjelmiin, joista myös ulkovaltojen edustajat saavat näkemyksensä Suomen suhtautumisesta Euroopan Unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Kvantitatiivisilla menetelmillä olisi kyetty tutkimaan tutkittavan aihepiirin määrää ja sijoittumista tutkinnan kohteena olevissa teksteissä, josta olisi myös voitu tehdä johtopäätöksiä aihepiirin merkityksen muutoksista käsiteltävällä ajanjaksolla. Aiheen laaja-alaisuuden takia oli kuitenkin mielekkäämpää tarkastella sisältöä laadullisesti ja sitä kautta kyetä löytämään eroja tekstien sanavalinnoista ja painopisteen muutoksia aihepiirin sisällä. Tutkimuksen havaintoina suhtautuminen avunantovelvoitteen käsitteeseen on muuttunut radikaalimmin käsiteltävän ajanjakson aikana. Avunantovelvoite on Lissabonin sopimuksen kaikkein voimakkain tavoite, jonka perusteella Euroopan unionin yhteisen puolustuksen käsite on lähtenyt kehittymään. Erheellisesti jopa turvatakuut -termiä on Suomessa käytetty tarkastelujakson alkuaikana. Kehityskulku on vienyt käsitykseen avunantovelvoitteesta, jossa velvoite edellyttää jäsenmailta myös valmiutta antaa tarvittaessa apua, jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. On tiedostet-tu, että kukin jäsenvaltio tekee omat päätöksensä avun antamisesta ja sen muodoista ja se, että jäsenmaiden kesken EU:ssa ei ole käynnistetty keskustelua siitä, miten avunantovelvoitetta pantaisiin toimeen ja ettei unionilla ole omaa puolustussuunnittelua eikä yhteisen puolustuksen järjestelyjä. Yhteisvastuulauseke voidaan nähdä poliittisesti helpommaksi käsitellä, kuin avunantovel-voite. Tästä syystä se onkin pysynyt stabiileimpana kokonaisuutena teksteissä. Sen toteut-tamisen edellyttämät lakimuutostarpeet on tiedostettu ja yhteisvastuulausekkeen toteuttamisedellytysten luomiseksi tehdään töitä. Kriisinhallinta, ja etenkin siviilikriisinhallinta on noussut YTPP:ssa päärooliin lähteitä tarkasteltaessa. EDA on alun vaikean roolin jälkeen, mikä johtui pääasiassa jäsenmaiden eri intresseistä puolustusmateriaalien suhteen, nostanut merkitystään YTPP:ssa. Suurimpana syynä tähän on ollut kansainvälinen talouskriisi sekä jäsenmaiden pienenevät puolustusmäärärahat, jotka pakottavat tekemään EU-kontekstissa tiiviimpää yhteistyötä. Tutkimuksen keskeisimpänä johtopäätöksenä on se, että NATO:n rooli Euroopan puolus-tuksen takaajana on tunnustettu, eikä EU:n yhteiselle puolustukselle nähdä kehitystä. EU:n YTPP:n roolin nähdään painottuvan kriisinhallinnan ja puolustusteollisen yhteistyön saralle, mutta yhteisvastuulausekkeen toimintoja halutaan mahdollistaa ja kehittää.

Arjen autonomiaa. Tutkimus potilaan itsemääräämisen mahdollisuuksista.

Tutkielma käsittelee potilaan itsemääräämisen mahdollisuuksia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on autonomia, mikä on eritelty kolmeen osatekijään, jotka ovat kyky, valta ja tieto. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusmetodina on käytetty haastattelua. Haastateltavina on ollut kuusi sosiaali- ja terveysalan ammattilaista tai sellaisiksi opiskelevaa. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1) Miltä potilaan arki näyttäytyy haastateltavien näkökulmasta, 2) miten potilasta ympäröivä rakenne vaikuttaa itsemääräämisen mahdollisuuksiin ja 3) miten tieto, valta ja kyky vaikuttavat potilaan arjen itsemääräämisen mahdollisuuksiin? Ensimmäinen osio on kuvaileva. Katse kohdistuu tarkemmin potilaan arkeen, kuten ruokailuun, lääkitykseen, puhtauteen ja siisteyteen, virkistystoimintaan, hoito- ja palvelusuunnitelman sisältöön sekä haastavaan vuorovaikutukseen. Toisen osion lähtökohtana on haastattelujen perusteella luotu rakennemalli potilasta ympäröivästä kontekstista. Rakennemalli tuo selkeästi esiin, että itsemäärääminen ei ole pelkästään potilaasta lähtöisin oleva toiminto, vaan siihen vaikuttavat sekä auttajien toiminta että auttajia ja potilasta ympäröivä rakenne. Kolmannessa osiossa on yhdistetty autonomian osatekijät ja kuvailevan osion kriittiset pisteet. Analyysi tuo näkyviin vaihtoehtoisten toimintatapojen runsauden kun huomioidaan potilaan kyky, auttajien toiminta ja kontekstin asettamat rajat. Samalla tutkimus tuo näkyviin tilannekohtaisen itsemääräämisen olemattomuuden. Olemattomuuden, joka voi tilanteesta riippuen johtua potilaasta itsestään, auttajien toiminnasta tai ympäröivästä kontekstista. Tutkimus osoittaa, että potilaan oma kyky ja halu toimia yhdessä auttajien luomaan valinnanvapauden ja avunsaannin valtaan, vaikuttaa potilaan mahdollisuuteen toimia autonomisesti. Tutkimus tuo lisäksi esiin, että tekemällä organisaation toimintatavat näkyviksi on mahdollisuus luoda suotuisammat puitteet potilaan itsemääräämiselle. Autonomia, valta, toimintakyky, valinnanvapaus, potilaat, arki