Uusia tuulia Kalevala-tutkimuksessa

Kirjallisuusarvostelu

Towards optimal fractionation of lignocellulosic biomass using switchable ionic liquids

En ny familj av reversibla (switchable) joniska vätskor (SIL) innehållande 1,8-diazobicyklo-[5.4.0]-undek-7-en (DBU), en molekyl innehållande en eller flera hydroxyl- grupper (t.ex. glycerol) och en sur gas (CO2, SO2) syntetiserades via en enkel procedur samt karakteriserades. [DBU][karbonat] eller [sulfonat] bildades ur en respektive icke-jonisk blandning av en molekylär, organisk polyol (eller ennan molekyl innehållande en OH-grupp) och en amidinbas under bubblandet av en sur gas. Därtill kunde den joniska vätskan omvandlas tillbaka till sina beståndsdelar med hjälp av att upphetta och/eller bubbla en inert gas såsom kväve genom vätskan. SIL- strukturerna kartlades med bl.a. NMR- och FTIR- spektroskopi. Omvandlingen från lågpolära (molekylära) vätskor till högpolära joniska vätskor (SIL) bekräftades även genom att observera förändringar i deras fysikaliska egenskaper, såsom viskositet och färg. Nedbrytningstemperaturerna hos SILs bestämdes med hjälp av termogravimetrisk analys (TGA) som antydde att nedbrytningstemperaturen hos de syntetiserade föreningarna log mellan 50 och 200oC. De nya joniska vätskorna uppvisade högre nedbrytningstemperaturer jämfört med i litteraturen tidigare förekommande exempel och kunde därför tillämpas på flera ändamål. Därtill, reversibla (switchable) joniska vätskor uppbyggda av bl.a. alkoholer, antingen hexanol eller butanol, och CO2 samt en amidin (DBU) användes vid upplösning och fraktionering av ved. Joniska vätskor syntetiserade ur glycerol och sura gaser tillsammans med amidiner användes även för fraktionering av andra lignocellulosor såsom färsk björk (Betula pendula). Björkflis utsattes för behandling, för en period på en till fem dagar vid 100oC och under atmosfäriskt tryck. Alla syntetiserade joniska vätskor visade sig vara relativt neutrala i avseende på upplösning och avlägsnandet av lignin. Slutligen, optimala fraktioneringprocessbetingelser för ved med reversibla joniska vätskor kartlades. Fraktionering av vedbiomassa med dessa joniska vätskor uppvisade sig att vara en selektiv och effektiv metod för extraktion av olika komponenter från lignocellulosa. Den olösta fraktionen hos en vedflis, närmast cellulosa, fibrillerades. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Tässä työssä kehitettiin perhe uuden tyyppisiä, reversiibeleitä (switchable) ioninesteitä ( SIL ) joka koostuvat orgaanisesta super-emäksestä kuten 1,8- diatsabisyklo [ 5.4.0] undek- 7-eeni (DBU ) ja yhden tai useampia hydroksyyliryhmiä sisältältävästä molekyylistä (esim. glyseroli) ja happamasta kaasusta (CO2 , SO2) yksinkertaisen menetelmän avulla. [DBU] [ karbonaatti] tai [sulfonaatti] syntetisoitiin kunkin lähtöaineen seoksista kuplittamalla seosta happamalla kaasulla jolloin eksoterminen reaktio tapahtui ja ioninen neste syntyi. Ioniset nesteet voitiin palauttaa takaisin lähtöaineseokseksi kuumentamalla ja/tai kuplittamalla neutraalia kaasua (esim. typpi) seoksen läpi. SIL rakenteet määritettiin ja niiden ominaisuudet kartoitettiin eri menetelmillä, mukaan lukien NMR- ja FTIR -spektroskopia. Ionisen, korkeapoläärisen nesteen syntyminen todennettiin myös viskositeettimittauksilla ja värinmuutoksilla käyttäen hyväksi polariteetti-indikaattoria (Nile red). Myös hajoamislämpötilat määritettiin termogravimetrisellä analyysillä (TGA) ja todettiin että syntetisoitujen yhdisteiden hajoamislämpötila oli välillä 50 ja 200oC . Näiden uusien reversiibeleiden ioninesteiden hajoamisämpötilat olivat korkeammat verrattuna kirjallisuudessa aikaisemmin mainittuihin esimerkkeihin joten niitä voidaan soveltaa useisiin tarkoituksiin. Myös ioninesteitä jotka sisälsivät primäärejä alkoholeja rakennusaineina syntetisoitiin ja hyödynnettiin puun fraktioinnissa. Männyn ja kuusen lisäksi tuoreita koivulastuja onnistuttiin fraktioimaan miedoissa olosuhteissa. Kaikkien syntetisoitujen ioninesteiden todettiin olevan suhteellisen neutraaleja ligniinin liuotuksen suhteen. Vielä, optimaaliset fraktiointiolosuhteet määritettiin ryhmälle reversiibeleitä ioninesteitä ja näiden uudenlaisten ioninesteiden todettiin olevan tehokkaita puun ja muiden lignoselluloosien eri fraktioiden liuotuksessa. Liukenematon osa puulastua joka oli lähinnä selluloosaa fibrilloitui.

Franzén, Frans Mikael

Franz Michael Franzén f. 9.2.1772 i Uleåborg d. 14.8.1847 i Säbrå, Härnösand, Sverige Frans Michael Franzén är den första utpräglade förromantikern i den finländska litteraturen och har gått till historien även som begåvad akademiker, biskop och tidningsman.

Upseerioppilaiden arvot johtajakoulutuksen jälkeen : kokemuksia tuliasemapatterista reserviupseerikurssilta 242

Tämä tutkielma keskittyy upseerioppilaiden arvomaailman tutkimiseen. Reserviupseerikurs-silla saadun johtajakoulutuksen jälkeen upseerioppilaat siirtyvät johtamaan omia sodanajan joukkojaan. He toimivat samalla roolimalleina ja kasvattajina omille alaisilleen. Näin ollen on syytä tarkastella minkälaista arvomaailmaa he jakavat omille alaisilleen. Tutkimuksessa on keskitytty Puolustusvoimille tärkeisiin arvoihin ja tuloksissa pyritään tarkastelemaan mil-laisia upseerioppilaiden arvot ovat suhteessa Puolustusvoimien arvoihin. Tutkimus on teoriasidonnainen ja sen pääasiallisena aineistona on Tuliasemapatterissa toteu-tettu kysely kurssilla 242. Kyselyaineistoa tukemaan on raportissa käsitelty arvojen ja asen-teiden teoriaa ja Puolustusvoimien arvoja ja tutkimuksen kontekstina on esitelty Reserviup-seerikoulua ja Puolustusvoimien johtajakoulutusta. Tutkielma on yhdistelmä laadullista ja määrällistä tutkimusta, sillä kyselyssä on käytetty menetelmätriangulaatiota. Tutkimusmene-telminä on ollut laadullinen sisällönanalyysi, teemoittelu ja sovellettu faktorianalyysi Liker-tin-asteikon avulla. Tutkimuksessa käy ilmi, että monet vastaajista kokevat arvomaailmansa muuttuneen johtaja-koulutuksen aikana. Eniten muutoksia oli koettu tasavertaisuuden ja suvaitsevaisuuden, sekä pienten asioiden merkittävyyden ja elämänkatsomuksen muuttumisen alueilla. Myös maan-puolustustahto ja Puolustusvoimien työn arvostus oli kasvanut monilla vastaajilla. Upsee-rioppilaiden arvot olivat varsin hyvin linjassa tutkimuksessa käsiteltyjen Puolustusvoimille tärkeiden arvojen kanssa. Upseerioppilaita yhdistäviä tärkeiksi koettuja arvoja olivat muun muassa perhe ja lähimmäiset sekä vapaus ja terveys. Myös johtajalle hyvät arvot, kuten rehel-lisyys luotettavuus ja esimerkillisyys, olivat usealle vastaajalle tärkeitä arvoja.

Arvojen yhteys varusmiesten liikuntakäyttäytymiseen

Opinnäytetyössä tutkittiin varusmiesten arvojen yhteyttä liikuntakäyttäytymiseen. Tutkimuksen tieteellinen tausta muodostui Schwartsin arvoteoriasta sekä professori Lawrence Greenin kehittämästä liikuntakäyttäytymisen tutkimuksessa käytettävästä PRECEDE – PROCEED mallista. Tutkimuksessa haettiin vastausta pääongelmaan: ”Millainen yhteys on liikuntaan liittyvillä arvoilla varusmiespalveluksen aikaiseen liikuntakäyttäytymiseen?” Tutkimusaineisto kerättiin Reserviupseerikoulun Jääkärikomppaniassa aliupseerikurssia käyville varusmiehille pidetyllä survey-kyselyllä. Tutkimusaineisto tiivistettiin faktorianalyysiä hyväksikäyttäen. Tutkimusongelmiin vastauksia haettaessa käytettiin regressio- ja varianssianalyysejä. Regressioanalyysiä käytettiin selvittämään arvoja, jotka ovat yhteydessä varusmiesten liikuntakäyttäytymiseen. Regressioanalyyseissä käytettiin selitettävinä tekijöinä liikuntakäyttäytymistä kuvaavia muuttujia. Selittävinä muuttujina analyyseissä olivat arvoja kuvaavat viisi summamuuttujaa. Tutkimuksessa varianssianalyysien avulla pyrittiin saamaan vastaus kysymyksiin: Ovatko varusmiesten liikuntaan liittyvät arvot yhteydessä varusmiesten suosimiin liikuntamuotoihin, sekä miten vanhempien liikuntakäyttäytyminen vaikuttaa lasten liikuntaan liittyviin arvoihin ja liikuntakäyttäytymiseen? Varusmiesten liikuntakäyttäytymiseen eli liikunnan rasittavuuteen, liikuntakertojen määrään, 12-minuutin juoksutestin luokkaan ja lihaskuntoluokkaan oli yhteydessä ainoastaan arvomuuttuja ”elämäntapa ja liikunnan merkitys”. Lihaskuntoluokkaan oli myös tilastollisesti melkein merkitsevästi yhteydessä arvomuuttuja ”suoriutuminen”. Varusmiehet, jotka kokivat liikunnan elämäntavakseen ja joille liikunnalla oli erityinen merkitys, olivat liikuntakäyttäytymisen osalta keskimäärin muita varusmiehiä parempia. Elämässä suoriutumista ja menestystä arvostavilla varusmiehillä oli vastaavasti keskimäärin hieman muita varusmiehiä parempi lihaskunto. Varusmiesten suosimien liikuntamuotojen ja arvojen välillä oli havaittavissa yhteys. Vanhempien liikuntakäyttäytymisellä havaittiin olevan yhteys lapsen liikuntakäyttäytymiseen. Varusmiesten isien vapaa-ajan liikuntaryhmien ja varusmiesten arvoja mittaavien muuttujien välillä havaittiin tilastollisesti melkein merkitsevä ero ainoastaan ”perhe ja elämänarvot” arvomuuttujan kohdalla. Varusmiesten äitien vapaa-ajan liikuntaryhmien ja varusmiesten arvoja mittaavien muuttujien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero ”perhe ja elämänarvot” muuttujan kohdalla ja melkein merkitsevä ero ”elämäntapa ja liikunnan merkitys” muuttujan kohdalla. Isän vapaa-ajan liikunta ryhmällä ei havaittu olevan yhteyttä varusmiehen liikuntakäyttäytymiseen. Äidin vapaa-ajan liikunta ryhmällä havaittiin olevan yhteys varusmiehen harrastaman liikunnan rasittavuuteen.

Petsamosta Varejoelle. Siirtolaisyhteisö menneisyyden, arjen ja tulkintojen jälleenrakentajana toisen maailmansodan jälkeen

Vuosina 1920–1944 Suomeen kuuluneen Petsamon asukkaat evakuoitiin toisen maailman alueluovutusten myötä Pohjois-Pohjanmaalle. Siirtolaisia varten perustettiin Varejoen asutusalue, etelä-lappilaiseen Tervolan kuntaan. Ensimmäiset asukkaat saapuivat kesällä 1946. Tarkastelen Varejoen asuttamiseen ja sinne asettumiseen liittyviä käsityksiä. Tutkimukseni käynnistyi osana FEENIKS – Taide ja kulttuuri osana Lapin sodan jälkeistä henkistä ja materiaalista jälleenrakennusta -hanketta, jonka tapaamisissa muotoutui niin sanottu Petsamo-ryhmä. Olen tehnyt kaksi muistitietohaastattelua, joissa mukana olleet ovat asuneet Varejoella 1940–1960-luvun välisenä aikana. Kysyn millaisia käsityksiä muistitieto välittää Petsamon siirtolaisten yhteisön jälleenrakentamisesta Varejoella toisen maailmansodan jälkeen, sekä mitkä tekijät auttoivat ja/tai haittasivat asettumista Varejoelle. Analyysissani huomioin, että kyse on jälkipolven, siis siirtolaisten lasten ja lastenlasten, välittämästä ja tulkitsemasta ylisukupolvisesta muistitiedosta. Varejoki muotoutui valtion tiukan kontrollin, avustusten ja avustajien sekä siirtolaisten tekemien raivaus- ja rakennustöiden myötä. Siinä missä valtion toimet tuottivat yhteisön, niin siirtolaiset rakensivat yhteisöllisyyttä. Kylällä oli paljon yhteisöllistä toimintaa, johon kaikki eivät kuitenkaan osallistuneet. Varejoelle mahtuu myös kertomuksia pahoinvoinnista, eristämisestä ja eristäytymisestä sekä niukasta arjesta. Tuntemus paikallisten asukkaiden epäluuloisuudesta siirtolaisia kohtaan lujitti ennestään siirtolaisten yhteishenkeä. Sota- ja evakkovuosien jälkeen rauha, oma koti, tuttu yhteisö ja toivorikkaus olivat merkittäviä henkisen jälleenrakennuksen kasvualustoja. Kasvavat perheet sekä pakottivat että kannustivat siirtolaisia jaksamaan. Lasten syntymät toivat tullessaan kodin tuntua. Aluksi kaikki olivat keskenään samassa pisteessä, mutta ajan myötä siirtolaisten välillä alkoi olla eroja: osa pärjäsi paremmin, osa huonommin. Kotitilantöiden edetessä ihmiset sekä joutuivat että pääsivät töihin muihin ammatteihin. Näin hierarkia jälleenrakentui vähitellen, mistä oli osoituksena myös siirtolaisten koulunkäynnin normalisoituminen poikkeusolojen jälkeen. Petsamoon kohdistettua ikävää lievitettiin muun muassa tutulla ruoalla, jonka kautta kodin tuntua tuotiin uuteen ympäristöön. Varsinkin vanhimmat asukkaat kaipasivat Petsamoon. He eivät asettuneet Varejoelle ja kokemus petsamolaisuudesta oli vahva. Sen sijaan nuoremmat asettuivat ajan myötä ja he alkoivat kokea itsensä varejokisiksi ja myöhemmin myös tervolalaisiksi.

Oralismin uhrit. Diskurssianalyysi viittomakielisten kuurojen lapsuus- ja nuoruusajasta kokemuskertomusten valossa

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen viittomakielisten kuurojen kokemuskertomuksia oralismin aikakautena eli aikakautena, jolloin viittomakielen käyttö oli kuurojenkouluissa kielletty. Tutkimuksessani tuon esille, miten kertojat tulkitsevat oralismin aikaa tämän päivän valossa ja mitä samankaltaisuuksia ja eroavuuksia haastateltavien kertomuksista löytyy. Selvitän myös, miten kollektiiviset kokemukset näkyvät kuurojen elämässä nykyään. Myös aineistoni ja kuurojen kirjallisen historian yhtymäkohdat ja eroavuudet ovat kiinnostukseni kohteena. Lisäksi selvitän, miten käsitykset oralismin ajasta muuttuivat sen mukaan, mitä nuoremmista kertojista oli kyse. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jossa tutkimusaineisto on hankittu pääasiassa haastattelujen avulla ja haastattelutilanteita havainnoimalla. Haastateltavina oli kymmenen (10) viittomakielistä kuuroa, jotka olivat syntyneet 1920-60-luvuilla. Aineiston analyysimenetelmänä käytin diskurssianalyysia. Haastatteluaineistosta poimin ensin seuraavat teemat: koulumuistot, perhe ja koti, kuurojen yhteisö ja kulttuuri, kieli sekä identiteetin muodostuminen ja itsenäistyminen. Näiden pohjalta rakensin neljä diskurssia: Uhri-, uhma-, yhteisöllisyys- ja yhteiskunnallinen diskurssi. Luvut 3 ja 4 rakentuvat valitsemistani teemoista siten, että teoria osuutta seuraa välittömästi haastatteluaineistostani löytyneet vastaavat teemat. Teoria ja aineistoni etenevätkin teemoista toiseen vuoropuhelunomaisesti. Tästä johtuen jo näissä luvuissa näkyy myös aineiston analyysiä. Uhridiskurssi nousi aineistossa voimakkaimmin esille. Kertojat olivat alistetussa asemassa. Erityisesti persoonaltaan vahvimmat kertojat asettuivat vähitellen kapinoimaan ja puolustamaan arempia koulutovereitaan (uhmadiskurssi). Kertojat kokivat kuurojen yhteisöllisyyden tärkeänä voimavarana taistelussa valtaapitäviä vastaan. Kouluajan päätyttyä kuurojenyhdistyksistä muodostui yhteisöllisyyttä ja omaa identiteettiä ylläpitävä turvaverkko (yhteisöllisyysdiskurssi). Käsitykseni mukaan kaikki edellä mainitut diskurssit ovat yhteiskunnallisen diskurssin seurausta, sillä valtaapitävät toimivat oralismin aikaisia lakeja ja normeja noudattaen. Aineistoni perusteella oralismin ja viittomakielisen ajan välissä oli myös sukupolvi, jota nimitän murrosvaiheen sukupolveksi.

Onko lasten osallisuus turvattu oikeuksista puhumalla?

Perhe, lasten oikeudet ja osallisuus -seminaari 20.11.2013 Jyväskylässä.

Perheistä, lapsuudesta ja äitiydestä sekä niistä selviytymisestä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä

Kirjallisuusarvostelu

Sigrid Juséliuksen jäljillä. Heijastuksia porvarillisesta lapsuudesta ja lapsuuden ihanteista 1800-luvun lopun Suomessa

Tutkimus käsittelee porilaisen kauppiasperheen tyttären, Sigrid Maria Juséliuksen (1887–1898) ja hänen perheensä tapaustutkimuksen kautta porvarillista lapsuutta ja lapsuuden ihanteita 1800-luvun lopun Suomessa. Sigrid Jusélius oli vuorineuvos Fritz Arthur Juséliuksen (1855–1930) ja Blenda Theresia (o.s. Moliis) Juséliuksen (1850–1919) ainoa lapsi. Vanhempien avioliiton päätyttyä ajalle harvinaiseen avioeroon Sigrid muut-ti äitinsä kanssa Tukholman kautta Turkuun, missä hän eli ja aloitti koulunkäynnin, kunnes menehtyi 11-vuotiaana. Sigridin muisto jäi elämään isän rakennuttaman mausoleumin sekä tyttären nimeä kantavan säätiön myötä. Varsinaisesti Sigridin elämästä tiedetään vähän, mutta siitä jääneet jäljet innoittivat tarkastelemaan, minkälaisia piirteitä varakkaan perheen tyttären elämään mahdollisesti kuului? Löytyisikö yksittäistä tutkimuskohdetta koskevasta aineistosta merkkejä sivistyneistön elämäntavasta ja lapsuuteen sekä perhe-elämään kohdistetuista ihanteista? Mikä mahdollisesti oli lapsen maailmassa merkityksellistä toisaalta hänen itsensä ja toisaalta aikuisten näkökulmasta? Moninainen tutkimusaineisto käsitti museaalista esineistöä, kuten leluja ja lastenkirjoja, sekä valokuvia, kirjeitä ja asiakirjoja. Metodologisena lähtökohtana tutkimuksessa oli aineiston kulttuurihistoriallinen kontekstointi mikrohistoriallisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa lapsuus sekä perhe ymmärretään kulttuurisidonnaisina ilmiöinä, jotka ovat riippuvaisia kontekstissaan niille annetuista mahdollisista merkityksistä. Tämä edellytti ilmiöiden taustalla vaikuttaneiden yhteiskunnallisten tekijöiden tarkastelua suhteessa tutkimuskohteeseen. Tutkimuksessa hyödynnettyjen aineistojen tarkastelu eri tulosuunnista sekä pyrkimys tunnistaa ja ymmärtää tutkimuskohteesta jo esitettyjen tulkintojen taustavaikuttimia olivat läsnä analyysissa. Moniaineistoisuus haastoi käyttämään vaihtelevaa lähdeanalyysin välineistöä. Merkityksellistä lähdetyöskentelyn kannalta oli esitettyjen kysymysten sekä aineiston keskinäisen suhteen tarkastelun kautta muodostettu mahdollinen tulkinta, jonka kannalta moniaineistoisuuden etuna oli toisiaan täydentävien lähdetyyppien vuoropuhelu suhteessa aiempaan tutkimustietoon. Sigridin muistosta ja hänen kohtaloonsa liittyvistä muistamisen tavoista on muotoutunut osa kulttuuriperintöä. Aineistossa oli havaittavissa mahdollisia merkkejä yhteisön lapsuutta ja perhettä koskevasta ajatusmaailmasta sekä niitä koskevista yksilöllisistä valinnoista. Tutkimusaineisto valotti sivistyneistölapsen elämää myös hänen omista lähtökohdistaan käsin. Tutkimuksessa välittyi toisaalta kuva lapsuuden käsittämisestä omana erillisenä ja erityisenä ajanjaksona, ja toisaalta lapsen ja aikuisen kulttuurisen elinpiirin yhteneväisyys ja kiinteys tarkastelukontekstin puitteissa.

”Sehä on aina sitä, mitä suuhun pistetään, sitähän me ollaan” – keliakiaan liittyvän gluteenittoman ruokavalion noudattamisen kokemuksia perheyhteisössä ja sen ulkopuolella

Tämä tutkimus käsittelee keliakian hoitomuotona olevan gluteenittoman ruokavalion noudattamisen kokemuksia perheyhteisössä ja sen ulkopuolella, julkisissa ruoanvalintatilanteissa. Tutkimukseni keskiössä ovat äidin ja tyttären gluteenittomaan ruoan valintaan ja syömisen käytäntöihin liittyvät sosiaaliset haasteet, kuten mahdolliset stigman kokemukset. Tutkimukseni on laadullinen, teoriasidonnainen tapaustutkimus, jonka primaariaineistona ovat suomalaisen kolmihenkisen perheen puolistrukturoidut teemahaastattelut. Tutkimukseni teoreettisina kytkentöinä ovat yhtäältä Riitta Jallinojan näkökulmat perheen yhteisyydestä ja perheen yhteisyyttä uhkaavasta vieraasta, jota tässä tutkimuksessa edustavat sairautena keliakia ja toisaalta sen hoitomuotona oleva gluteenittoman ruokavalion noudattaminen sekä toisaalta Erving Goffmanin stigma- teoria. Käytän tarkasteluni apuna myös perhesukupolveen liittyviä näkökulmia ja Karl Mannheimin yhteiskunnallista (sosiaalista) sukupolvimallia, Matti Virtasen näkökulmasta katsottuna. Keliakia ja gluteenittoman ruokavalion noudattaminen vaikuttavat monin tavoin perheenjäsenten ja perheyhteisön arkeen. Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen aiheuttaa sosiaalisia haasteita etenkin perheyhteisön ulkopuolisissa sosiaalisissa kohtaamisissa, kuten kahviloissa ja ravintoloissa tapahtuvissa julkisissa ruoanvalintatilanteissa. Ruoan valinnan ja syömisen suhteen tulee olla jatkuvasti varuillaan gluteenittoman ruoan turvallisuuden kuin ruokatarjonnan rajoittuneisuudenkin suhteen. Henkilökunnan apuun turvautumista voidaan toisaalta pitää kielteisenäkin asiana, sillä yhteisö tulee näin myös tietoiseksi yksilön henkilökohtaisesta terveydentilasta altistaen yksilön huomion kohteeksi ja siten mahdollisen stigman kohteeksi. Tutkimukseni loppupäätelmänä voidaan todeta, että keliakia ja gluteenittoman ruokavalion noudattaminen edustavat samantyyppisestä sairaudesta ja sen hoitomuotona olevasta gluteenittoman ruokavalion noudattamisesta huolimatta hyvinkin yksilöllistä sosiaalista kokemusta (perhe)yhteisössä. Siitä huolimatta, että keliakia ja gluteenittoman ruokavalion noudattaminen mahdollisesti rikkoutuvat hyvinkin erilaisiksi kokemuksiksi, niitä voidaan kuitenkin pitää yhteisenä, yksilöitä yhdistävänä erityisyyden kokemuksena.

Sydämeni värisee onnesta ja kaihosta” − Taiteilijuuden ja naiseuden ihanteiden ristiriita Aino Acktén kirjeissä ja muistelmissa vuosina 1899–1905

Pro gradu -tutkielmani aiheena on naiseuden ihanteiden ja taiteilijuuden välinen ristiriita oopperalaulaja Aino Acktén (1876–1944) elämässä vuosien 1899–1905 välisenä aikana. Päälähteenäni ovat Acktén kirjeet äidilleen Emmy Achtélle, sekä Acktén kirjoittamien muistelmien ensimmäinen osa, joka ilmestyi vuonna 1925, ja käsitteli samaa aikaa, jolloin tutkimani kirjeet oli kirjoitettu. Vuosien 1904–1905 osalta tutkin myös Acktén kirjeitä miehelleen Heikki Renvallille. Luin kirjeitä hakien niistä Acktén ajatuksia ja kokemuksia naiseuteen sekä äidin ja vaimon rooleihin liittyen. Minua kiinnosti myös se, miten taiteilijana toimiminen sopi yhteen perheenäidin ja aviovaimon roolien kanssa. Rajasin tarkasteluajankohtani kolmen ajanjakson ympärille. Ensimmäinen ajanjakso kietoutuu Acktén ja hänen tulevan aviomiehensä suunnitellun kihlautumisuutisen ympärille kevättalvella 1899. Toinen ajankohta käsittelee Acktén raskausaikaa ja äidiksi tuloa vuonna 1901 ja kolmas ajanjakso rajautuu kahden Acktén Metropolitan-oopperaan tekemän vierailumatkan mukaan vuosien 1904–1905 välille. Ackté oli yksi aikansa kuuluisimmista suomalaisista oopperalaulajista ja kulttuuripersoonista. Hänestä on luotu kuvaa voimakastahtoisena oopperadiivana, joka teki elämänkulkuunsa liittyvät valintansa taiteen ehdoilla. Kirjeitä tutkimalla halusin päästä lähemmäs Acktén yksityistä kokemusta ja monipuolistaa hänestä muodostettua kuvaa. Tutkimieni kirjeiden perusteella Ackté näyttäytyikin monitahoisena henkilönä. Hän oli kunnianhimoinen taiteensa suhteen, mutta koki myös äidin ja vaimon roolit itselleen tärkeiksi. Taiteen ja perhe-elämän yhdistäminen ei ollut ristiriidatonta Acktén elämässä, vaan aiheutti hänelle huonoa omatuntoa, ja näitä tuntoja Ackté purki kirjeissään. Ackté myös pohti taiteesta luopumista tutkimieni vuosien aikana. 1900-luvun vaihteen ihanteiden mukaan äitiys nähtiin sivistyneistöön kuuluvan naisen ensisijaisena tehtävä ja elämän päämääränä eikä naisen toimimista kodin ulkopuolella pidetty hyvänä. Vaikka Ackté astui omalla taiteellisella toiminnallaan hyvinkin voimakkaasti julkiselle kentälle, ei hänen ratkaisujaan ainakaan kirjeiden ja muistelmien perusteella arvosteltu ulkopuolelta. Huolimatta ajan yleisistä ihanteista, oli yksilöillä mahdollisuus myös toisenlaisiin elämäntapoihin.

Hiukkasparvioptimointialgoritmeista

Tässä työssä tarkastellaan hiukkasparvioptimointialgoritmeja, jotka ovat suhteellisen uusi heurististen optimointialgoritmien perhe. Alkuperäisen version algoritmista esittelivät James Kennedy ja Russell Eberhart 90-luvun puolivälissä. Nämä algoritmit perustuvat useiden yksittäisten pistemäisten hiukkasten muodostaman parven sisäiseen kommunikaatioon eli ne ovat esimerkki parviälystä. Parven hiukkaset kommunikoivat toisilleen tiedon parhaasta löytämästään ratkaisusta ja tämän jälkeen liikkuvat uuteen sijaintiin tavalla, joka ottaa huomioon hiukkasen oman historian ja muiden hiukkasten antaman informaation. Eri algoritmin versiot painottavat ja käyttävät tätä informaatiota eri tavoin. Työssä esitellään algoritmien versioita ja niiden pseudokoodeja, tarkastellaan yksityiskohtien rakennetta ja niiden kehitystä sekä käydään läpi eräitä tärkeimpiä teoreettisiä tuloksia, jotka koskevat algoritmin konvergenssiä ja stabiliteettiä. Lisäksi esitellään joitakin esimerkkejä algoritmien sovellutuksista ja tehdään simulaatioita eri testifunktioista.

Multicultural Belonging. Individuals across cultures, languages and places

The article-based doctoral dissertation deals with adult individuals in Western societies who were born into multilingual and multicultural families and have parents of different nationalities. The study’s participants grew up outside their parents’ countries of origin and relate to a multitude of bonds that link them across various cultures, languages and places. The study explores the social dimension of cultural belonging and examines diverse approaches that enable the participants to create notions of belonging and identification despite possessing at times contradictory transnational allegiances. The works offers new perspectives on transnational belonging and makes a timely contribution to discussions in the fields of cultural heritage studies, ethnology and transnational studies. The dissertation combines qualitative research methods with an insider perspective. The empirical material is based on semi-structured interviews with fifteen participants, among which are also the author’s siblings. The study addresses the relevance of the author’s personal situatedness and her multi-faceted roles as well as ethical concerns related to the methodological approach of insider research. The social dimension of cultural identities affect both the participants’ identification with their multiple attachments and language use in everyday life. The key research findings present interrelated discussions of the participants’ notion of being a mixture, the importance of family bonds and multilingualism, a specific mixed family lifestyle, the notion of non-belonging and the study participants’ sense of otherness as a means of creating communality with others. The study discusses the participants’ various life strategies of flexible relativising, juggling with multiple affiliations, the approach of “blending in” and their sense of ironic nation-ness for constructing a coherent sense of belonging. The author argues that multicultural belonging is inextricably connected to an association with multiple languages, cultures and places. Multicultural belonging is relational and depends on the context, social relationships and locations. The study proposes that multicultural belonging creates a tolerant understanding of membership and enables experiences of cosmopolitanism and selected notions of allegiance.

Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmia poikien ympärileikkaukseen

Kulttuuriseen ja uskonnolliseen perinteeseen perustuva poikien ympärileikkaus on viime vuosina puhuttanut erityisesti maallistuneissa Pohjoismaissa, joissa toimenpidettä koskevaa keskustelua on käyty ennen kaikkea toimenpiteen osapuolten perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Viime vuosikymmenellä alkanut lapsen oikeuksien murros on vahvistanut lapsen asemaa itsenäisenä perus- ja ihmisoikeuksien subjektina. Vastakkain asettuvat toisaalta lapsen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen sekä lapsen huoltajan uskonnonvapaudesta ja perhe- ja yksityiselämän suojasta juontuva oikeus kasvattaa lastaan vakaumuksensa mukaisesti. Poikien ympärileikkauksen hyväksyttävyyttä koskevat tulkintalinjaukset ovat jääneet korkeimman oikeuden ratkaisun 2008:93 ja sitä seuranneiden hovioikeuden ratkaisujen varaan. Korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen poikien ympärileikkauksen hyväksyttävyys on liitetty kysymykseen lapsen edun toteutumisesta. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2008:93 esittämän linjauksen on tulkittu ratkaisseen kysymyksen ympärileikkauksen hyväksyttävyydestä yleisellä tasolla. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisen lapsen edun periaatteen soveltaminen edellyttää kuitenkin tapauskohtaista harkintaa. Näin ollen lapsen etuun vaikuttavat osatekijät ja niiden merkitys kunkin yksittäistilanteen kontekstissa voivat vaihdella. Kun lapsen etu on aina yhteydessä myös lapsen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen, lapsen iän myötä kasvava oikeus osallistua itseään koskevien asioiden käsittelyyn tulisi olla osatekijänä myös lapsen etua koskevassa harkinnassa.