La Incidencia de la helada de 1956 en el olivar de Navata (Alt Empordà, Girona)

In the region of Alt Empordà (Girona), olive groves historically shaped a landscape of high economic value, cultural and environmental although since mid-twentieth century is in sharp decline. One of the municipalities located on the edge of the plana altoampurdanesa that best exemplify this process of abandonment and near disappearance of that crop is Navata. This article analyzes the changes in the olive grove of this municipality in the period 1957-2004, both through the development of mapping land use and land cover level of detail as the analysis of data sources and oral exercise that makes emphasizes the loss of 90% of the existing olive grove in the middle of last century. The frost of February of 1956 was one of the main causes, but not unique. However, both the importance of the olive groves as an identity and conservation of biodiversity as the differential nature of the oil obtained from varieties natives to the area (especially argudell), justify the need to promote policies that will help your recovery

Iowa Pavement Asset Management Decision-Making Framework & Pavement Treatment Selection Tool for Local Agencies, TR-651, 2015

Most local agencies in Iowa currently make their pavement treatment decisions based on their limited experience due primarily to lack of a systematic decision-making framework and a decision-aid tool. The lack of objective condition assessment data of agency pavements also contributes to this problem. This study developed a systematic pavement treatment selection framework for local agencies to assist them in selecting the most appropriate treatment and to help justify their maintenance and rehabilitation decisions. The framework is based on an extensive literature review of the various pavement treatment techniques in terms of their technical applicability and limitations, meaningful practices of neighboring states, and the results of a survey of local agencies. The treatment selection framework involves three different steps: pavement condition assessment, selection of technically feasible treatments using decision trees, and selection of the most appropriate treatment considering the return-on-investment (ROI) and other non-economic factors. An Excel-based spreadsheet tool that automates the treatment selection framework was also developed, along with a standalone user guide for the tool. The Pavement Treatment Selection Tool (PTST) for Local Agencies allows users to enter the severity and extent levels of existing distresses and then, recommends a set of technically feasible treatments. The tool also evaluates the ROI of each feasible treatment and, if necessary, it can also evaluate the non-economic value of each treatment option to help determine the most appropriate treatment for the pavement. It is expected that the framework and tool will help local agencies improve their pavement asset management practices significantly and make better economic and defensible decisions on pavement treatment selection.

Breeding objectives for a Nellore cattle rearing system

Abstract:The objective of this work was to define the traits that should be included as breeding objectives for Nellore cattle, according to simulations with a bio-economic model for rearing systems. The economic values (EVs) of the traits were calculated as the differences between the profits due to an increased performance of 1% in each trait, with the others traits remaining constant. To determine the impact of each selection on the revenue system, two scenarios were simulated based on the traits being selected. In the first scenario, the adopted selection criteria were: weaning weight (WW), weaning rate (WR), yearling weight (YW), and mature cow weight (MCW). In the second scenario, the cumulative productivity (CP) of dams was used as an indirect evaluation of the performance of calves, with all the other traits included, except WW. In the first scenario, an EV of R$ 1.44 kg-1 was obtained for WW. In the second scenario, an EV of R$ 2.91 kg-1 was obtained for CP. The trait with the highest EV in both scenarios was WR, which enhanced the profits by R$ 3.21 for each 1% increased performance. The meat price paid to the producer is the factor with the greatest impact on the EVs of all examined traits.

Yhteiskunnalliset vaikutustavoitteet julkisessa hankintaprosessissa

Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on analysoida julkisiin hankintoihin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin liittyviä käsitteitä, käsitejärjestelmiä ja tutkimustuloksia. Työ on toteutettu käsitetutkimuksena, jolloin tarkoituksena on löytää ajattelun välineitä. Hankkeen yhteiskunnallisia vaikutuksia ovat muunmuassa ympäristövaikutukset sekä ihmisiin kohdistuvat vaikutukset. Näiden vaikutusten huomioiminen hankintavaiheessa mahdollistaa tarkemman kuvan saamisen hankkeen kokonaistaloudellisista vaikutuksista. Työn case -osuuskäsittelee Vuosaaren satamanhanketta, joka on yksi suurimmista julkisista investointihankkeista. Satamahanke toteutetaan laajassa eri tahojen yhteistyössä. Politikointi on ollut vahvasti mukana Vuosaaren satamanhankkeessa ja tietyt poliittiset voimat ovat pyrkineet edesauttamaan hankkeen toteutumista. Toisaalta tietytryhmät ovat pyrkineet estämään, tai hidastamaan hankkeen toteutumista.

Rahoitusalan yrityksen arvonmäärittäminen

Tässä tutkimuksessa tutkittiin rahoitusalan yritysten arvonmäärittämistä. Tutkimuksen päätavoitteena oli perehtyä yrityksen arvonmäärityksen teoriaan ja testata erilaisten arvonmääritysmallien sopivuutta esimerkkiyrityksiin. Tätä kautta pyrittiin selvittämään perinteisten arvonmääritysmallien soveltuvuus rahoitusalan yritysten arvon määrittämiseksi.Tämän lisäksi oltiin kiinnostuneita menetelmien soveltuvuuseroista erityyppisten rahoitusalan yritysten arvonmäärityksessä. Teoriaosuudessa esiteltiin yrityksen arvonmääritysprosessi ja käytiin läpi perinteiset arvonmääritysmallit. Empiriaosuudessa näistä teoreettisista lähtökohdista pyrittiin havainnollistamaan erilaisten esimerkkiyritysten avulla rahoitusalan yritysten arvonmääritysprosessia. Tämän tutkimuksen mukaanperinteiset arvonmääritysmallit tuntuvat sopivan pankkeja ja vakuutusyhtiöitä lukuun ottamatta kohtuullisen hyvin rahoitusalan yritysten arvonmäärittämiseen. Pankkien arvon määrittäminen on erittäin vaikeata johtuen lukuisista niihin kohdistuvista erityissäädöksistä ja raportointimääräyksistä.

Epävarmuuden hallinta ohjausjärjestelmien ja systemaattisen riskienhallinnan avulla

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten yritykset hallitsevat liiketoimintaan liittyvää epävarmuutta ohjausjärjestelmien ja systemaattisen riskienhallinnan avulla. Ohjausjärjestelmissä keskitytään erityisesti taloudellisen kehityksen ja asetettujen tavoitteiden seurantaan käytettäviin järjestelmiin ja menetelmiin. Tutkimusmenetel-mänä käytetään kvalitatiivista analyysiä ja tutkimuksen empiirisen osan aineisto on kerätty julkisesti saatavilla olevasta informaatiosta. Tutkimuksessa käytetään poikkileikkausaineistoa. Aineisto koostuu 43 yrityksestä ja tiedot aineistoon on kerätty vuonna 2005 julkaistusta informaatiosta. Tutkimustulosten mukaan yritysten taloudellista kehitystä seurattaessa selvästi merkittävimmässä roolissa näyttää olevan budjetti. Budjetin ohella tutkitut yritykset ilmoittavat käyttävänsä eniten rullaavaa ennustamista, tuloskorttia sekä taloudellista lisäarvoa asetettujen tavoitteiden toteutumisen seurantaan. Toimialoja vertailtaessa tutkimustulokset osoittavat, että informaatioteknologiateollisuuden yritykset käyttävät laajempaa informaatiota ja suosivat tarkempaa informaatiota tuottavia ohjaus-menetelmiä, johtuen toimialalla vaikuttavista epävarmuustekijöistä ja nopeasti muuttuvasta liiketoimintaympäristöstä. Kohdeyritykset integroivat riskienhallinnan tyypillisesti johtamisjärjestelmään ja riskienhallinnan avulla tavoitellaan muun muassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen varmistamista.

Géotourisme et utilisation de sites naturels d'intérêt pour les sciences de la Terre: les régions de Crans-Montana-Sierre (Valais, Alpes suisses) et Chamonix-Mont-Blanc (Haute-Savoie, Alpes françaises)

Résumé : Au travers de l'étude des régions de Crans-Montana-Sierre (Valais, Suisse) et de Chamonix-Mont-Blanc (Haute-Savoie, France), cette recherche considère les liens existants entre activités touristiques et sciences de la Terre. Ainsi, les sites géologiques et géomorphologiques pris en compte sont perçus comme ayant non seulement une valeur scientifique, mais aussi un intérêt scénique, culturel et économique. D'un point de vue (géo)touristique, différents modèles d'analyse sont proposés pour expliciter les composantes de l'offre et de la demande et comprendre le cycle de vie des objets étudiés. L'offre que constituent ces sites est tout d'abord présentée afin d'évaluer leurs différents potentiels, ainsi que l'utilisation spatio-temporelle, didactique et économique qui en est faite. Ensuite, les logiques d'acteurs sont analysées au travers des phases de valorisation, d'exploitation et de transformation, dans le but de comprendre les facteurs et les projets d'utilisation les concernant. Enfin, la demande des différents publics cibles, de même que leurs caractéristiques socio-touristiques et (géo)didactiques, sont discutées. Pour ce faire, des méthodes d'inventaire, d'évaluation, d'entretien et de questionnaire ont été utilisées, à différentes échelles d'analyse. On constate d'abord que le pôle des valeurs scénique et économique présente une plus forte mise à contribution, par rapport à l'utilisation didactique. De plus, le niveau de protection des sites ne restreint généralement pas leur exploitation, au contraire du facteur risque. Du point de vue des publics cibles, une forte demande d'explications didactiques est exprimée, s'orientant vers une approche multithématique des potentiels à mettre en valeur; des biens et services de base sont ainsi demandés. Enfin, force est de constater que seuls de grands projets peuvent rendre les activités (géo)touristiques rentables. A l'avenir, sachant que le géotourisme peut répondre à une demande touristique liée au rêve et à l'émotion, l'approche de l'offre devrait intégrer une réflexion en didactique des sciences de la Terre, d'autant que cette forme de tourisme tend à devenir une composante du développement économique régional, notamment en dehors de la saison d'hiver. Idéalement, l'utilisation touristique de la géodiversité devrait s'accompagner d'une politique de protection dynamique, combinant préservation et mise en valeur. A terme, le but ultime de cette entreprise est notamment d'élargir la notion de patrimoine culturel, pour favoriser une approche transdisciplinaire du paysage Abstract : Based on the study of the areas of Crans-Montana-Sierre (Valais, Switzerland) and Chamonix-Mont-Blanc (Haute-Savoie, France), this study considers the links between tourism activities and Earth science. Thus, the studied geological and geomorphological sites have not only a scientific va1ue, but also scenic, cultural and economic value. From a point of view of tourism, different models of analysis are examined in order to explain the components of the supply and the demand, and to understand the life cycles of the considered objects. The primary product of these sites is first presented, in order to assess their different potential as well as their didactic, economic, spatial and temporal use. The stakeholders' behaviour is then analysed to understand the factors and projected use, with the help of the optimisation, exploitation and transformation phases. Finally, the demand of the different target markets as well as their socio-tourist and (geo)didactic characteristics are discussed. To complete this study, methods of census, assessment, interviewing and questionnaire surveying are used, at different scales of analysis. The main results appear to demonstrate that the scenic and economic values present a higher value relative to the didactic use. Moreover, the required conservation measures for the studied sites do not generally restrict the use, on the contrary to the "risk" factor. From the point of view of the target market, a relevant requirement for explanatory commentary is expressed and tends towards an approach optimising different themes to utilise potential; basic popular goods and services are also requested. Finally, it is clearly demonstrated that only relevant projects are able to make this kind of activity profitable. For the future, geotourism may be marketed to a tourist demand for imagination and emotion. Consequently, the product approach should integrate a reflection on Earth science popularisation given that this branch of tourism tends to receive a component of the economic and regional development, notably during the summer period. However, the use of geodiversity should include a concept of dynamic management, taking into account conservation as well as tourism development. Thus, the final aim of this process is to r,r'iden the notion of cultural heritage, in order to stimulate a multidisciplinary approach to the landscape.

A melting pot world of species : reply to Speziale et al.

Native plants and animals are a natural heritage threatened by one of the six greatest extinction events in Earth's history. Humans, through habitat transformation, exploitation, and species introductions, are driving this extinction event. To turn this tide, Speziale et al. (2014) suggest reducing human dependence on non-native species by increasing the use, harvest, planting, and raising of native species, thereby increasing their cultural and economic value. The search for new or under-appreciated uses of native species is laudable, especially if it helps protect them and contributes to local cultural diversity. Such efforts are arguably an inherent trait of human curiosity and entrepreneurship and are a central platform of popular movements such as slow foods and native gardening. However, Speziale et al.'s hypothesis - that using native species can protect them - is less simple than they suggest. We refute the idea of nativism that underpins Speziale et al.'s proposal and makes it poorly defensible and considered the unaddressed consequences of the proposal for people and for conservation.

LAAJENNUS- JA KORVAUSINVESTOINTIEN JÄLKI TARKKAILU PÄÄOMAVALTAISESSA TEOLLISUUDESSA

Työn tavoitteena on selvittää pääomavaltaisen teollisuudenalan yritysten käyttämiä investointien suunnittelu- ja jälkitarkkailumenetelmiä. Työn keskeisintä aluetta ovat operatiiviset tuottavuusinvestoinnit, kuten laajennus- ja korvausinvestoinnit. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään investointiprosessia ja siihen kiinteästi liittyviä käsitteitä ja toimintoja. Myös käytetyimpien investointilaskentamenetelmien laskentakaavat esitetään. Muita työssä käsiteltäviä aiheita ovat mm. laskentakorkokannan määrittäminen, riskin huomioiminen investointihankkeissa ja reaalioption käsite. Työssä keskitytään eri laskentamenetelmien tulosten antaman informaation tulkintaan. Työssä selvitetään mm. pääoman tuottoasteen (ROI), hyötykustannussuhteen, nykyarvomenetelmän (NPV) ja sisäisen koron menetelmän (IRR) tulosten tulkitsemista. Työssä selvitetään myös käsitteet: taloudellinen lisäarvo (EVA) ja jäännöskate (RI). Työssä tutkitaan investointiprosessia investoinnin jälkitarkkailun kannalta, eli miten mahdollistetaan luotettava ja systemaattinen investoinnin jälkitarkkailu. Myös jälkitarkkailulla saavutettavan tiedon hyödyntämiseen otetaan kantaa. Yhden haasteen työhön asettaa tutkittavan teollisuudenalan konsernien suuri koko. Investointilaskentamenetelmiä on osattava käyttää monipuolisesti. Investointien jälkitarkkailu on huomioitava jo suunnitteluvaiheessa. Yleisesti ottaen yritysten tulisi lisätä nykyarvomenetelmän käyttöä. Jälkitarkkailussa havaittuihin poikkeamiin täytyy reagoida mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Suunnittelun ja jälkitarkkailun apuna voidaan käyttää asiantuntijoista koottua arviointiryhmää. Suuren konsernin on tärkeää kiinnittää huomiota investointien suunnittelu- ja jälkitarkkailutoimintojen yhtenäistämiseen eri tuotantoyksikköjen sisällä. Työn ensisijainen kohdeyritys, UPM-Kymmene Oyj, on yksi maailman suurimmista metsäteollisuusyrityksistä. Tutkimuksen empiirisen osan teossa oli mukana UPM-Kymmenen lisäksi kolme muuta suurta suomalaista pääomavaltaisella teollisuudenalalla toimivaa yritystä: M-Real, Outokumpu ja Stora Enso. Tutkimukseen osallistuneiden yritysten investointiprosessin läpivientiin liittyviä ajatuksia ja toimintamalleja selvitettiin haastattelemalla investointisuunnittelun parissa toimivia henkilöitä.

Käyttöpääoman hallinta - ajallinen tarkastelu 1990-1999

Tutkielman tavoitteena on ollut selvittää käyttöpääoman hallintaa. Tutkielmassa on tarkasteltu ajanjaksoa 1990-1999, jolloin suhdannevaihtelut osoittautuivat varsin merkittäviksi Suomen kansantaloudessa. Tutkimuksen keskeinen ongelma on laskusuhdanteen vaikutus kohdeyritysten käyttöpääoman hallintaan ja toimenpiteet, joita on käytetty toiminnan tuloksellisuuden parantamisessa. Tutkielmassa on pyritty analysoimaan kasvun vaikutusta käyttöpääomaa kuvaaviin tunnuslukuihin. Tutkimus on luonteeltaan case-tutkimus, jossa on osittain komparatiivisen tutkimusotteen piirteitä. Tutkielman teoriaosassa on paneuduttu käyttöpääoman ja sen eri osakomponenttien hallintaan. Kohdeyrityksiä on tarkasteltu mm.maksuvalmiuden, kiertoaikojen, kannattavuuden ja taloudellisen lisäarvon alueilta. Kahdessa tarkasteltavassa yrityksessä on myös tehty haastattelut, jotka ovat täydentäneet tutkimustuloksia. Kohdeyritykset on valittu sen mukaan, että niiden toimintaan kuuluvat laajat varastot. Tarkasteltavat yritykset ovat eri toimialoilta, joten keskinäisissä vertailuissa on isojakin eroja. Kohdeyritykset ovat päivittäistavaramarkkinoilla toimiva Kesko, energiatuotantoon keskittynyt Fortum ja telekommunikaatiotoimintaan keskittynyt Nokia. Tutkimustulosten perusteella käyttöpääomaan kohdistuvat toimenpiteet on havaittu vaikuttavan ratkaisevasti myös kannattavuuteen. Vaihto-omaisuuden koon pienentäminen on ollut tavoitteena jokaisessa kohdeyrityksessä. Yrityksen kasvaessa nettokäyttöpääoman rahoittamiseen käytetään pääsääntöisesti lyhytaikaista vierasta pääomaa ja omaa pääomaa. Taloudellisten vaikeuksien yhteydessä toiminnan kuluja karsitaan ja keskitytään ydinliiketoiminta-alueille. Vaikeudet näkyvät toiminnan tuloksessa ja sijoitetun pääoman tuotossa. Yrityksen kannattavuutta selittää korkea nettokäyttöpääomaprosentti. Jotta yritys pystyisi tuottamaan taloudellista lisäarvoa, täytyy sen menestyä keskimäärin muita paremmin. Tutkimustulosten mukaan käyttöpääomapolitiikka on enemmän ei-muodollista kuin tarkoin määriteltyä.

Pankin riskiprofiilin mukainen pääomien allokointi ja oman pääoman tuottovaateen määrittäminen, Case: OKO-konserni

Tutkielman tavoitteena on määrittää taloudellisen lisäarvolaskelman lähtötiedot, eli riskiprofiilin mukainen pääoman allokointi ja oman pääoman tuottovaade pankin neljälle liiketoiminta-alueelle, jotta tulevaisuudessa voidaan laskea kunkin liiketoiminta-alueen tuotettu euromääräinen lisäarvo. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään taloudellisen lisäarvon muodostumisen taustalla vaikuttavia tekijöitä pankin näkökulmasta ja tutkitaan kuinka pankkien uusi vakavaraisuuskehikko vaikuttaa pankin riskienhallintaan ja siten pääomien allokointiin sekä pääoman tuottovaateen määrittämiseen. Tutkimus on suoritettu teorian pohjalta, jota on syvennetty muutamaa asiantuntijaa haastattelemalla ja aiheeseen liittyviä tekstejä analysoimalla. Johtopäätöksenä tässä tutkielmassa on, ettei kannata tyytyä pääoman allokoinnissa viranomaispääoman tasolle, vaan kehittyneempien taloudellisten pääomamallien kehittäminen on tullut ajankohtaiseksi. Lisäksi oikein mitoitetut riskit ja riskipainotettu hinnoittelu toimii tehokkaasti etenkin osakkeenomistajien edun mukaisesti, kun pääomalle saadaan riskeihin nähden maksimaalinen tuotto. Basel II –vakavaraisuussäännösten ansiosta pääoman hallinnoinnista tulee aiempaa joustavampaa ja tehokkaampaa ja tämä puolestaan vaikuttaa myönteisesti vähimmäispääoman määrään, mikäli uudistuksen suomat mahdollisuudet otetaan tehokkaasti käyttöön pääomia hallinnoitaessa. Capital Asset Pricing –malli on hyvä tapa määrittää oman pääoman kustannus listatuille pörssiyrityksille, mutta sen soveltaminen yrityksiin, joiden osakkeita ei ole noteerattu pörssissä tai soveltaminen liiketoiminta-alueille tuottaa omat hankaluutensa. Tilinpäätösbeta, jota analysoitiin tässä tutkimuksessa yhtenä vaihtoehtona, toimii tilanteissa, jossa riski muodostuu pääosin tulosriskistä, ja jossa tulosriskin katsotaan kuvaavan liiketoiminta-alueen riskiä. Tulevaisuudessa mallia voidaan täydentää muilla riskitekijöillä. Tulevaisuudessa ratkaistavaksi myös jää se, määritetäänkö lisäpreemio jokaiselle liiketoiminta-alueelle erikseen, vai käytetäänkö samaa lisäpreemiota jokaisella liiketoiminta-alueella.

Taloudellinen lisäarvo ja suhdanne-vaihtelut

Tutkimusongelmana oli ratkaista onko taloudellisella lisäarvolla ja suhdannevaihteluilla yhteyttä ja selittääkö suhdannevaihtelut taloudellisen lisäarvon vaihteluja. Empiirisenä aineistona oli 79 suomalaista pörssiyritystä, (kuljetus- ja huolinta, metalli- ja metsäteollisuus sekä auto- ja vähittäiskauppa). Tutkimusperiodina olivat vuodet 1986-2000. Tilastollisena tutkimusmenetelmänä oli regressioanalyysi, jossa selitettävänä muuttujana oli taloudellinen lisäarvo ja selittävänä muuttujana oli bruttokansantuoteprosentti. Analyysit tehtiin toimialamediaanina. Regressiomallin tulosten mukaan suhdannevaihtelut selittävät hyvin kuljetus- ja huolinta-alan yritysten taloudellisen lisäarvon vaihteluita. Metalliteollisuuden- ja autokaupan yritysten taloudelliset lisäarvot korreloivat jonkin verran suhdannevaihteluiden kanssa. Vähittäiskauppa ja metsäteollisuus eivät korreloineet suhdannevaihteluiden kanssa ollenkaan.

Arvopaperistaminen ja luottojohdannaiset luottoriskin ja omien varojen hallinnan välineenä

Tässä tutkimuksessa selvitetään, voisiko Pohjola Pankki tehostaa omien varojen käyttöään ja luoda taloudellista lisäarvoa osakkeenomistajilleen hyödyntämällä arvopaperistamista tai luottojohdannaisia rahoitustaseen yritys-lainasaamisiin sisältyvän luottoriskin hallintaan. Työssä pohditaan myös ko. instrumenttien soveltuvuutta ja transaktion toteutusprosessia Pohjola Pankin näkökulmasta. Tutkimus on empiirinen tapaustutkimus, jossa on hyödynnetty kvantitatiivista tutkimusmetodia. Tulosten valossa Pohjola Pankki pystyy alentamaan omien varojen määrä luomaan lisäarvoa ja parantamaan riskipainotettua kannattavuuttaan arvopaperistamalla yrityslainasaataviaan tai ostamalla luottojohdannaisen. Huomioiden kohdeyrityksen luottoportfolion rakenteen ja transaktion toteuttamiseen vaadittavat toimenpiteet, soveltuu luottojohdannainen arvopaperistamista paremmin luottoriskin johtamiseen kohdeyrityksessä – edellyttäen, että suojaus-kustannukset eivät nouse liian korkeiksi ja vapautuvat omat varat saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti.

Identifying strategies for mitigating the global warming impact of the EU-25 economy using a multi-objective input-output approach

Global warming mitigation has recently become a priority worldwide. A large body of literature dealing with energy related problems has focused on reducing greenhouse gases emissions at an engineering scale. In contrast, the minimization of climate change at a wider macroeconomic level has so far received much less attention. We investigate here the issue of how to mitigate global warming by performing changes in an economy. To this end, we make use of a systematic tool that combines three methods: linear programming, environmentally extended input output models, and life cycle assessment principles. The problem of identifying key economic sectors that contribute significantly to global warming is posed in mathematical terms as a bi criteria linear program that seeks to optimize simultaneously the total economic output and the total life cycle CO2 emissions. We have applied this approach to the European Union economy, finding that significant reductions in global warming potential can be attained by regulating specific economic sectors. Our tool is intended to aid policymakers in the design of more effective public policies for achieving the environmental and economic targets sought.

Impacto de las proliferaciones de medusas en la valoración económica ambiental de las playas de Denia (Sudoeste Mediterráneo), Alicante, España

El actual incremento de medusas en las costas mediterráneas, percibido como un factor negativo en la calidad de las playas, supone un factor reductor de la demanda turística en las ubicaciones costeras, sobre todo en aquellas más afectadas por éstas proliferaciones. Debido a que la época de mayor presencia de fitoplacton disponible (principal fuente de alimento de las medusas), relacionada a la alta incidencia lumínica, coincide con la temporada alta de turismo en el verano; las notificaciones de incidencias por picaduras de medusa en esta época son frecuentes. Ejemplo de ello, es el caso de Denia (Alicante, España) donde, desde 2008, se ha detectado un considerable aumento de incidencias sanitarias a causa de picaduras de medusa, paralela a la aparición de la especie invasora de cubomedusa Carybdea marsupialis (Bordehore et al, 2011). En este estudio se ha realizado una valoración económica de la playa como un bien ambiental recreativo, mediante encuestas semi-estructuradas elaboradas por Paulo Nunes (CIESM), aplicadas a una muestra inicial de 300 individuos; y evaluado cual sería el impacto social y económico en la valoración ambiental de Denia, si las proliferaciones de medusa no se estabilizaran. Se ha estimado el valor económico del impacto sicial causado por las bioinvasiones marinas en las playas recreacionistas según Nunes and Van den Bergh (2004) y Nunes and Markandya (2008); el método que también ha sido aplicado en el mismo estudio aplicado en Israel (B. Galil, J. Gowdy and P. Nunes 2012) y en Cataluña (2013, Paulo Nunes, M. Loureiro, L. Piñol, S. Sastre, L. Voltaire). En ambos casos los resultados en el impacto económico son considerables pero menores a los esperados, al igual que en los resultados obtenidos en Denia (Alicante).