Miten satakuntalainen yrittäjä voi? Satakuntalaisten yrittäjien hyvinvoinnin tila

Työ on parhaimmillaan ihmisen tärkeä voimavarojen luoja ja identiteetin perusta. Yrittäjien vastuut sekä velvollisuudet eroavat melkoisesti palkansaajista. Etenkin yksinyrittäjillä on vastuu koko yrityksestä ilman, että he voivat jakaa sitä kenenkään kanssa. Yrittäjien työhyvinvointi sekä työkyky on pitkälti heidän omalla vastuullaan. Heillä ei ole lakisääteistä pakkoa järjestää työterveydenhuoltoa ja tästä syystä moni yrittäjä on ilman sitä. Yrittäjät kiinnittävät terveyteensä huomiota usein vasta silloin, kun terveydessä ilmenee jotain poikkeavaa. Hyvinvoinnista huolehtimista ei välttämättä osata nähdä ennaltaehkäisyn kautta. Vaikka yrittäjänä toimiminen on antoisaa, se voi olla samalla myös kuluttavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Heidän työtuntiensa määrä on usein runsasta ja tästä johtuen vapaa-aika saattaa olla vähäistä. Työhyvinvointia koskeva yläkäsite on hyvinvointi, joten ne kulkevat osittain yhdessä vaikuttaen toisiinsa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää satakuntalaisten yksinyrittäjien sekä työnantajayrittäjien työhyvinvoinnin tila ja sen lisäksi ottaa selvää sosiaalisen sekä taloudellisen hyvinvoinnin vaikutuksista työssä jaksamiseen ja työkykyyn. Tutkielma on tehty toimeksiantona Develooppi Oy:lle. Tutkimukseen osallistuneet yrittäjät olivat tutkimuksen tekohetkellä Satakunnan yrittäjien jäsenrekisterissä. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena. Strukturoituja sekä avoimia kysymyksiä sisältänyt kyselylomake lähetettiin sähköisesti jäsenrekisteriin sähköpostinsa antaneille yrittäjille. Määräaikaan mennessä saatiin 703 vastausta, joista 594 voitiin ottaa mukaan tutkimukseen. Vastausprosentti oli 18. Tutkimuksen mukaan satakuntalaiset yrittäjät voivat pääsääntöisesti hyvin. Kuitenkin pitkät työpäivät sekä töiden suuri määrä aiheuttaa kiireen tunnetta sekä väsymystä. Töistä palautuminen saattaa joillakin yrittäjillä olla todella vähäistä. Lisäksi etenkin yksinyrittäjät pitivät suhteessa työantajayrittäjiin vähän lomia kalenterivuoden aikana. Jaksamista arkeen yrittäjille tuo vapaus päättää omista asioista sekä työajoista. Itsemääräämisoikeus tukee yrittäjien työkykyä. Onnistumisen tunteet, työn merkityksellisyys sekä tarpeellisuus tuovat yrittäjille positiivisia tuntemuksia kiireen keskellä. Yrittäjyys on monelle keino toteuttaa omaa visiota ja käyttää omia taitoja halutulla tavalla. Tutkimuksen mukaan satakuntalaisten kokema terveys sekä fyysinen ja henkinen työkyky olivat hyviä. Lähtökohtaisesti heillä on hyvät mahdollisuudet toimia yrittäjinä ja jatkaa työskentelyä eläkeikään saakka.

Riskiarviointi osana yrityksen kilpailukykyä

Turvallisuus voidaan nähdä osana yrityksen kilpailukykyä. Työntekijöiden hyvinvointi edistää työn tekemisen tehokkuutta. Avainasemsaa on ennakoiva turvallisuuden edistäminen. Riskien hallinta on osa yrityksen kokonaisturvallisuutta ja konkreettinen työkalu nykytilan määrittämiseen, ongelmien havaitsemiseen ja hallittavuuden lisäämiseen.

Taiteen hyvinvointivaikutukset päättäjien puheessa Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011

Keskustelu taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on ajankohtainen. Kun Turusta tuli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011, Turku otti ”Kulttuuri tekee hyvää” teeman käyttöönsä. Sisällölliset tavoitteet olivat kulttuuri ja hyvinvointi, luova talous, kulttuurivienti sekä kansainvälisyyden lisääminen. Miten turkulaiset päättäjät ja Turun kulttuuripääkaupunkivuonna taidetta koskevia asioita päättämässä olleet toimijat tuottavat taiteen hyvinvointivaikutuksia puheessaan? Pyrin vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: millaisia tehtäviä taiteella päättäjien mielestä on, ja miten he mieltävät taiteen hyvinvointivaikutukset osana Turun kaupunkipolitiikkaa laajemmin. Analysoin puhetta diskurssintutkimuksen menetelmällä. Haastattelin seitsemää päättäjää teemahaastattelun keinoin. Taidetta lähestytään tutkimusaineiston mukaan kolmesta näkökulmasta, jotka ovat sosiaalinen, välineellinen ja essentiaalinen. Työni teoreettisen viitekehyksen olen rakentanut Erik Allardtin, John Deweyn, Pierre Bourdieun ja George Dickien teorioista. Analysoin päättäjien taiteen eri funktioille antamia merkityksiä. Taiteella on haastattelujen mukaan vahva merkitys ihmisen elämässä ja arjessa. Taiteen yhteys koettuun psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen nähdään lähes kaikkien haastateltavien puheissa myönteisenä asiana. Hyvinvointi nähdään makrotasolla taloudellisena hyvinvointina, imagollisena, sosiaalisesti yhdistävänä ja taidekasvatuksellisesti kehittävänä. Mikrotasolla taiteen hyvinvointivaikutus nähdään iloa tuottavana ja mieltä avartavana. Taide mahdollistaa arjesta irrottautumisen ja on inhimillisen yhteiskunnan perusta. Osa näkee henkisen hyvinvoinnin ikään kuin taiteen perustehtäväksi. Taiteen tukeminen on puheen mukaan tärkeää, mutta taloudelliset realiteetit ratkaisevat: niin kauan taide on hyvää, kun se ei maksa paljon, ja se on tuottavaa. Taide näyttäytyy tärkeänä hyvinvoinnin lähteenä, mutta esimerkiksi taantuman aikana taide ja kulttuuri on myös se alue, josta säästetään ensimmäisenä.

Nurse Competence of Graduating Nursing Students

The competence of graduating nursing students is an important issue in health care as it is related to professional standards, patient safety and the quality of nursing care. Many changes in health care lead to increased demand with respect to nurses’ competence as well the number of nurses. The purpose of this empirical study was to i) describe the nurse competence areas of nursing students in Europe, ii) evaluate the nurse competence of graduating nursing students, iii) identify factors related to the nurse competence, and to iv) assess the congruence between graduating nursing students’ self-assessments and their mentors’ assessments of students’ nurse competence. The study was carried out in two phases: descriptive phase and evaluation phase. The descriptive phase focused on describing the nurse competence areas of nursing students in Europe with the help of a literature review (n=10 empirical studies and n=4 additional documents). Thematic analysis was used as the analysis method. In the evaluation phase, the nurse competence with particular focus on nursing skills of graduating nursing students (n=154) was assessed. In addition, factors related to the nurse competence were examined. Also, the congruence between graduating nursing students’ self-assessments and their mentors’ assessments of students’ nurse competence was evaluated by comparing graduating nursing students’ self-assessments with the assessments by their mentors (n=42) in the final clinical placement in four university hospitals. Descriptive statistics and inferential statistics were used to analyse the data. Based on the results, the nurse competence of nursing students in Europe consists of nine main competence areas: (1) professional/ethical values and practice, (2) nursing skills and interventions, (3) communication and interpersonal skills, (4) knowledge and cognitive ability, (5) assessment and improving quality in nursing, (6) professional development, (7) leadership, management and teamwork, (8) teaching and supervision, and (9) research utilization. Graduating nursing students self-assessed their nurse competence as good. However, when graduating nursing students’ nurse competence was assessed by their mentors, the results were poorer. Readiness for practice based on nurse education, pedagogical atmosphere on the ward, supervisory relationship between student and mentor and being in paid work in health care at the moment of the study were the most significant factors related to the nurse competence. Conclusions: Nurse competence can be evaluated with a scale based on self-assessment, but other evaluation methods could be used alongside to ensure that nurse competence can be completed and evaluated critically. Practical implications are presented for nurse education and nursing practice. In future, longitudinal research is needed in order to understand the development of nurse competence during nurse education and the transition process from a nursing student to a professional nurse.

Social Solidarity and Fear of Crime - Community and Individual Approaches in Responses to Mass Violence after School Shootings

The aim of this study was to examine community and individual approaches in responses to mass violence after the school shooting incidents in Jokela (November 2007) and Kauhajoki (September 2008), Finland. In considering the community approach, responses to any shocking criminal event may have integrative, as well as disintegrative effects, within the neighborhood. The integration perspective argues that a heinous criminal event within one’s community is a matter of offence to collectively held feelings and beliefs, and increases perceived solidarity; whereas the disintegration perspective suggests that a criminal event weakens the social fabric of community life by increasing fear of crime and mistrust among locals. In considering the individual approach, socio-demographic factors, such as one’s gender, are typically significant indicators, which explain variation in fear of crime. Beyond this, people are not equally exposed to violent crime and therefore prior victimization and event related experiences may further explain why people differ in their sensitivity to risk from mass violence. Finally, factors related to subjective mental health, such as depressed mood, are also likely to moderate individual differences in responses to mass violence. This study is based on the correlational design of four independent cross-sectional postal surveys. The sampling frames (N=700) for the surveys were the Finnish speaking adult population aged 18–74-years. The first mail survey in Jokela (n=330) was conducted between May and June 2008, approximately six months from the shooting incident at the local high-school. The second Jokela survey (n=278) was conducted in May–June of 2009, 18 months removed from the incident. The first survey in Kauhajoki (n=319) was collected six months after the incident at the local University of Applied Sciences, March– April 2009, and the second (n=339) in March–April 2010, approximately 18 months after the event. Linear and ordinal regression and path analysis are used as methods of analyses. The school shootings in Jokela and Kauhajoki were extremely disturbing events, which deeply affected the communities involved. However, based on the results collected, community responses to mass violence between the two localities were different. An increase in social solidarity appears to apply in the case of the Jokela community, but not in the case of the Kauhajoki community. Thus a criminal event does not necessarily impact the wider community. Every empirical finding is most likely related to different contextual and event-specific factors. Beyond this, community responses to mass violence in Jokela also indicated that the incident was related to a more general sense of insecurity and was also associating with perceived community deterioration and further suggests that responses to mass violence may have both integrating and disintegrating effects. Moreover, community responses to mass violence should also be examined in relation to broader social anxieties and as a proxy for generalized insecurity. Community response is an emotive process and incident related feelings are perhaps projected onto other identifiable concerns. However, this may open the door for social errors and, despite integrative effects, this may also have negative consequences within the neighborhood. The individual approach suggests that women are more fearful than men when a threat refers to violent crime. Young women (aged 18–34) were the most worried age and gender group as concerns perception of threat from mass violence at schools compared to young men (aged 18–34), who were also the least worried age and gender group when compared to older men. It was also found that concerns about mass violence were stronger among respondents with the lowest level of monthly household income compared to financially better-off respondents. Perhaps more importantly, responses to mass violence were affected by the emotional proximity to the event; and worry about the recurrence of school shootings was stronger among respondents who either were a parent of a school-aged child, or knew a victim. Finally, results indicate that psychological wellbeing is an important individual level factor. Respondents who expressed depressed mood consistently expressed their concerns about mass violence and community deterioration. Systematic assessments of the impact of school shooting events on communities are therefore needed. This requires the consolidation of community and individual approaches. Comparative study designs would further benefit from international collaboration across disciplines. Extreme school violence has also become a national concern and deeper understanding of crime related anxieties in contemporary Finland also requires community-based surveys.

Taidetta vai terapiaa?. Yhteisötaiteen, taideterapian ja hyvinvointiajattelun rajankäyntiä Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2000 & 11 OMAKUVAA -hankkeessa

Tässä työssä tarkastellaan yhteisötaiteen yhteyttä taideterapiaan ja taiteen hyvinvointi-vaikutuksia. Tutkimuksen kohteena on Turku 2011 –kulttuuripääkaupunkivuoden hanke 2000 & 11 OMAKUVAA ja sen tuottama kirjajulkaisu Omakuva on jokaisen kuva (2011). Työssä tarkastellaan hankkeessa esiintynyttä terapia-ajattelua ja hyvinvointia kulttuurista –ilmiötä. Lisäksi työssä tarkastellaan 2000 & 11 OMAKUVAA -hanketta julkisena taiteena ja sen sijoittumista yhteisötaiteen kentälle. Terapia- ja hyvinvointiajattelun ilmenemistä tarkastellaan erityisesti yhteisötaiteen ja 2000 & 11 OMAKUVAA –hankkeen yhteydessä esiintyneiden käsitteiden ja käsitteellis-tyksien kautta. Yhteisötaiteeseen liittyviä käsitteitä käsitellään nojautuen erityisesti tai-teen tohtori Lea Kantosen väitökseen Teltta. Kohtaamisia nuorten taidetyöpajoissa. Tärkeimpiä yhteisötaiteen taideterapiaan ja hyvinvointiin liittäviä käsitteitä ovat mm. identiteetti, voimaantuminen ja omaelämäkerrallisuus. Tutkimustuloksina esitetään, että 2000 & 11 OMAKUVAA –hankkeessa ja yhteisötai-teessa yleisesti esiintyy paljon taideterapiaan ja taiteen hyvinvointivaikutuksiin liitettä-vää käsitteistöä, ja että tämän käsitteistön tarkempi tutkiminen ja vakiinnuttaminen olisi tärkeää tulevaisuuden tutkimustyön kannalta. Lisäksi esitetään, että yhteisötaidetta joka pyrkii hyvinvointivaikutuksiin, tulisi toteuttaa mahdollisimman monialaisesti.

Voiko ja pitääkö etiikkaa opettaa Kadettikoulussa

Voiko etiikkaa ja eettisyyttä opettaa upseeriksi opiskeleville ja mikäli voi, pitääkö sitä opettaa? Tämä on tutkielmani - joka on ensisijaisesti pedagoginen, ei moraalifilosofinen - pääongelma. Tutkielman painopisteenä olevan kirjallisuusselvityksen avainkysymyksenä on, mitä kirjallisuudesta löytyviä teorioita, ideoita tai ratkaisuja voidaan soveltaa yllä oleviin kysymyksiin vastaamiseksi. Hypoteesini on, että etiikkaa ainakin pitäisi opettaa, sillä harva ammattiryhmä joutuu kohtaamaan suurempia eettisiä haasteita ja ristiriitoja kuin sotilaat, joiden odotetaan sekä suojelevan elämää että käyttävän ääritilanteissa tappavaa voimaa toisia ihmisiä kohtaan. Tuon kuitenkin esiin myös etiikan opettamista vastustavia näkemyksiä ja ongelmia, joita etiikan opetukseen liittyy. Kriittinen kysymykseni koskee opetuksen ja kasvatuksen suhdetta ja pyrin perustelemaan sitä, että kasvatuksen sijasta olisi parempi pitäytyä opetuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa etiikan opetuksen mahdollisuuksia, haasteita ja ongelmia. Käytännöllisenä päämääränä on osallistuminen etiikan opetuksen suuntaviivojen luomiseen Maanpuolustuskorkeakoulussa. Toisaalta tutkimukseni on läheltä katsovaa ja osallistuvaa siinä mielessä, että opiskelen itse upseeriksi. Perustelin johtopäätöksissä etiikan opetuksen tarpeellisuutta kuudesta erilaisesta näkökulmasta. Ne olivat: esimerkillisyyden velvoite, yhteiskunnan muutoksen aiheuttamat paineet, yhteisöllisyyden merkitys, toimintakyky sotilaan toiminnassa, ammatillinen näkökulma ja ihmisyyden asettamat velvoitteet. Niiden valossa kävi ilmi, että kadettien tuleva asema upseereina, kasvattajina, kouluttajina ja johtajina, asettaa vaatimuksen, että heidän pitäisi olla syvässä eettisessä mielessä sivistyneitä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoren sotilaan tulee olla tasapainossa oman moraalinsa kanssa ja tietoinen omista vakaumuksistaan, arvoistaan, oikeustajustaan ja muista eettiseen päätöksentekoon vaikuttavista tekijöistä. Maanpuolustuskorkeakoululla on vastuu tarjota työkaluja niiden selvittämiseksi. Havaitsin, että erilaisten lähtökohtien tiedostaminen sekä maailmankatsomuksellisen, kulttuurisen, kielellisen ja sosiaalisen moninaisuuden huomioiminen on erityisen tärkeää etiikan opetuksessa. Etiikan opetuksen ei ole tarkoitus moralisoida tai arvottaa esimerkiksi kulttuureja ja uskontoja, eikä eettisen opetuksen ohjenuoraksi voi tähän vedoten ottaa yhtä ainoaa oppia. Lisäksi on tärkeää tiedostaa, että se, mikä on laillista, ei välttämättä ole eettistä. Sama pätee myös toisinpäin. Se, mikä on eettistä, ei välttämättä ole laillista. Tämä on erinomainen lähtökohta etiikan opetukselle ja mainio ristiriita pohdittavaksi. Etiikan opetus kadettien koulutuksessa voisi herätellä heitä ajattelemaan eettistä toimintakykyään, arvomaailmaansa ja päätöksentekoonsa vaikuttavia seikkoja eettisesti hankalissa tilanteissa. Lisäksi yksilöiden olisi hyvä olla tietoisia siitä, miten oma ympäristö, menneisyys, kokemukset ja sen hetkinen tilanne vaikuttavat eettiseen päätöksentekoon. Opetus voisi olla ainakin osittain tämän prosessin tukemista. Etiikan opetuksen tavoitteena voisi olla auttaa ihmisiä oppimaan päättelemään viisaasti ja hyvin. Tämän kyvyn kehittäminen voisi olla kadettien etiikan opetuksen ytimenä ja päämääränä.

Case-Yhtiön Yksikön henkilöstön vaikutusmahdollisuudet työhyvinvoinnin kehittämiseen muutosprosessissa

Työhyvinvointi sisältää työntekijän terveydellisten tekijöiden lisäksi henkisen pääoman näkökulman, joka kattaa työntekijän fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin, tiedot ja taidot, ammatillisen osaamisen, sekä koulutustaustan. Jotta organisaatiot voisivat menestyä, ja vastata sidosryhmiensä odotuksiin aiempaa tehokkaammin, yksittäisten työntekijöiden tulisi tiedostaa oma roolinsa yritysten liiketoiminnallisten päämäärien saavuttamisessa. Henkilöstön tulee ymmärtää yrityksen strategia ja arvot, sekä oman työnsä merkitys niiden toteuttamisessa. Hyvinvoivassa työyhteisössä vuorovaikutus on avointa, ja jos organisaation henkilöstö ei koe työilmapiiriä tarpeeksi laadukkaaksi, voivat töiden tehokkuus, laatu, sekä tuloksellisuus kärsiä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut osallistua työyhteisöiden ympärillä käytävään aktiiviseen keskusteluun, joka käsitteellistää erilaisia työhyvinvoinnin ilmiöitä organisaatioihin ja niiden toimintaympäristöihin kohdistuvissa muutoksissa. Tieteellisten työhyvinvointiin ja organisaatiomuutoksiin kohdistuvien teorioiden lisäksi tutkimuksessa toteutettiin laadullinen kyselytutkimus yksittäisen työntekijän näkökulmasta, ja sen tarkoituksena on ollut tutkia kohdeorganisaation yksikön henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia omaan työhyvinvointiinsa. Vastausten kokoamisen, sekä tulosten analysoinnin perusteella voidaan todeta että työhyvinvointi on koko henkilöstön vastuulla työntekijöiden asemasta riippumatta.

Käsityönopettajuuteen kasvu, Käsityön aineenopettajaksi opiskelevien käsityksiä opettajuuteen kasvusta itseohjatun puukontuottamisprosessin avulla

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia käsityön aineenopettajaksi opiskelevien käsityksiä opettajuuteen kasvusta itseohjautuvan käsityöprosessin avulla. Itseohjautuva oppiminen tapahtuu tutkijoiden laatiman puukontuottamisoppimateriaalin avulla omatoimisena opiskeluna. Teoriassa määritellään opettajuuden kehittämisessä olevan kyse aineenhallinnan parantamisesta sekä pedagogisen ajattelun kehittämisestä. Tutkimukseen osallistuvat Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksen käsityön aineenopettajaksi opiskelevia eri vuosikursseilta. Tutkimus on kvalitatiivinen ja suoritettiin fenomenografisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja se analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimuksen informantit kokivat opettajuuden eri osa-alueiden kehittyneen puukontuottamisprosessin aikana. Itseohjautuva opiskelu lisäsi opiskelijoiden aineenhallintaa. Sen lisäksi prosessinhallintataitojen ohella opettajien pedagoginen ajattelu kehittyi. Tutkimustulokset osoittivat, että käsityönopettajaksi kasvaminen pohjautuu vahvaan aineenhallintaan. Toistuvien käsityöprosessien avulla saatu kokemus auttaa opiskelijoita rakentamaan omaa opettajuuttaan pedagogisen ajattelun kehittyessä.

Perusyksikön päällikkö koulutuksen pedagogisena johtajana

Perusyksiköiden koulutustehtävät ovat muuttuneet entistä enemmän asiantuntijatehtäviksi. Päälliköiden hallinnolliset työt ovat myös lisääntyneet, jonka seurauksena päälliköt eivät pysty vastaamaan pääkouluttajatehtävänsä vaatimuksiin niin hyvin kuin haluaisivat. Pääkouluttajan määritelmä tulisi nykyään ymmärtää koulutuksen käytännön johtamista kokonaisvaltaisempana käsitteenä, koulutuksen pedagogisena johtamisena. Tutkimustehtävänä oli selvittää miten pedagoginen johtaminen ilmenee perusyksiköiden päälliköiden koulutuksen johtamisessa. Tutkimustehtävään vastattiin selvittämällä miten päälliköt kuvailevat rooliaan koulutuksen johtajina, miten koulutusta johdetaan ja millaisia haasteita siinä on. Fenomenologis-hermeuttinen tieteenfilosofia vaikutti tutkimuksen taustalla ja lähestymistapana toimi tapaustutkimus. Tutkimuksen aineiston kerättiin seitsemältä Porin prikaatin perusyksikön päälliköltä teemahaastattelulla ja analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Tutkimustulosten mukaan pedagoginen johtaminen ilmenee päälliköiden koulutuksen johtamisessa erityisesti vision jalkauttamisen ja tavoitteenasettelun muodossa. Resurssien hankkiminen ja osaamisen kehittäminen korostuivat myös koulutuksen pedagogisessa johtamisessa. Keskeisimmiksi koulutuksen johtamisen haasteiksi nousivat päälliköiden hallinnolliset työt ja perusyksiköiden henkilöstöresurssien vähäinen määrä. Pedagogisella johtamisella pyritään luomaan oppiva organisaatio myös perusyksiköstä. Keskeisenä johtopäätöksenä voidaan havaita, että tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös ylemmän organisaation tukea ja esimies- ja vuorovaikutusvalmennuksen kehittämistä pedagogisen johtamisen osalta.

Läheltä piti vai pitikö? Opiskelijalähtöinen tiedonkeruu työturvallisuuskulttuurin kehittäjänä pedagogisessa ympäristössä

Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa turvallisuuskulttuuriin vaikuttavista tekijöistä ja kehittää työturvallisuutta käsityön aineenopettajankoulutuksessa. Tutkimus on toteutettu hermeneuttisena tapaustutkimuksena, jossa on käytetty aineistotriangulaation menetelmää. Tutkimusaineisto on koottu kolmesta eri suunnasta ja se on analysoitu laadullisen tutkimuksen keinoin. Aineistolähteet ovat opiskelijoiden työskentelyn aikana tehdyt läheltä piti -tilanne- ja tapaturmailmoitukset, käsityön aineenopettajankoulutuksen pääasiallisen oppimisympäristön Teknikan iltavalvojakierroksen tarkistuspöytäkirjat sekä viikonloppujen omatoimityöskentelyn palautekyselyn vastaukset. Tutkimusta varten luotiin uudenlainen pedagoginen työväline, läheltä piti -tilanne- ja tapaturmailmoituskäytäntö. Käytäntö on ensisijaisesti suunnattu opiskelijoiden käyttöön. Samalla tämän tutkielman myötä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön käsityön aineenopettajankoulutuksessa on alettu kerätä rekisteriä tapahtuneista läheltä piti- ja tapaturmatilanteista. Saaduista ilmoituksista koostui aineiston pääosio, jota tuettiin kahdella muulla aineistolähteellä. Kolmen aineistolähteen pohjalta tutkimuksen tulokseksi yksilöityivät neljä työturvallisuuteen vaikuttavaa tekijää: siisteys ja järjestys, ajankäyttö, työstön aikainen yllätystekijä sekä huolimattomuus.