Professional knowledge in primary health care of the person/family in mental distress: Le Boterf perspective

Aim of this study was to identify knowing-doing actions constituted the practice of Family Health (FH), in view of nurses in relation to the person and family care in mental distress in terms of professional knowledge of Le Boterf. Method: Descriptive exploratory qualitative study, to deepen contruction of nurse in FH. The survey was conducted in 3 Units FH. Result: Doing a thematic analysis, came to the following categories: “Knowing how to act and react with relevance”; “Knowing how to combine resources and mobilize them in a professional context”; “Knowing how to interact with multiple knowledges”; “Knowing how to transpose”; “Knowing how to learn and knowing how to learn to learn”; “Knowing how to engage”. Final considerations: the greatest difficulty was "be able to transpose," and that the daily demand of the FH teams requires a lot of this knowledge. Little transposition of knowing-doing in real situations has been verified.

Family health nursing care: weaknesses and strengths in the Unified Health System

OBJECTIVETo analyze the weaknesses and strengths of nursing care in the Family Health Strategy and its interfaces with the Unified Health System network.METHODA qualitative study performed by means of semi-structured interviews and systematic observations, with the participation of a nursing team of 15 people from October of 2012 to January of 2013.RESULTSStrengths that were emphasized: the nurse's versatility in conducting users within the unit and the health system, therefore directly acting upon access to these services. The nurse is the main subject that participates in the care processes for the person, family and social groups. Weaknesses that were highlighted: fragile embracement and low resolution of users' and families' problems.CONCLUSIONThe nursing care process in health units still lacks collective articulation, involvement of the team, and decentralization of the decisions.

Biomechanical characterization and in vitro mechanical injury of elderly human femoral head cartilage: comparison to adult bovine humeral head cartilage.

OBJECTIVES: In vitro mechanical injury of articular cartilage is useful to identify events associated with development of post-traumatic osteoarthritis (OA). To date, many in vitro injury models have used animal cartilage despite the greater clinical relevance of human cartilage. We aimed to characterize a new in vitro injury model using elderly human femoral head cartilage and compare its behavior to that of an existing model with adult bovine humeral head cartilage. DESIGN: Mechanical properties of human and bovine cartilage disks were characterized by elastic modulus and hydraulic permeability in radially confined axial compression, and by Young's modulus, Poisson's ratio, and direction-dependent radial strain in unconfined compression. Biochemical composition was assessed in terms of tissue water, solid, and glycosaminoglycan (GAG) contents. Responses to mechanical injury were assessed by observation of macroscopic superficial tissue cracks and histological measurements of cell viability following single injurious ramp loads at 7 or 70%/s strain rate to 3 or 14 MPa peak stress. RESULTS: Confined compression moduli and Young's moduli were greater in elderly human femoral cartilage vs adult bovine humeral cartilage whereas hydraulic permeability was less. Radial deformations of axially compressed explant disks were more anisotropic (direction-dependent) for the human cartilage. In both cartilage sources, tissue cracking and associated cell death during injurious loading was common for 14 MPa peak stress at both strain rates. CONCLUSION: Despite differences in mechanical properties, acute damage induced by injurious loading was similar in both elderly human femoral cartilage and adult bovine humeral cartilage, supporting the clinical relevance of animal-based cartilage injury models. However, inherent structural differences such as cell density may influence subsequent cell-mediated responses to injurious loading and affect the development of OA.

A new alternative method for testing skin irritation using a human skin model: a pilot study.

Studies assessing skin irritation to chemicals have traditionally used laboratory animals; however, such methods are questionable regarding their relevance for humans. New in vitro methods have been validated, such as the reconstructed human epidermis (RHE) model (Episkin®, Epiderm®). The comparison (accuracy) with in vivo results such as the 4-h human patch test (HPT) is 76% at best (Epiderm®). There is a need to develop an in vitro method that better simulates the anatomo-pathological changes encountered in vivo. To develop an in vitro method to determine skin irritation using human viable skin through histopathology, and compare the results of 4 tested substances to the main in vitro methods and in vivo animal method (Draize test). Human skin removed during surgery was dermatomed and mounted on an in vitro flow-through diffusion cell system. Ten chemicals with known non-irritant (heptylbutyrate, hexylsalicylate, butylmethacrylate, isoproturon, bentazon, DEHP and methylisothiazolinone (MI)) and irritant properties (folpet, 1-bromohexane and methylchloroisothiazolinone (MCI/MI)), a negative control (sodiumchloride) and a positive control (sodiumlaurylsulphate) were applied. The skin was exposed at least for 4h. Histopathology was performed to investigate irritation signs (spongiosis, necrosis, vacuolization). We obtained 100% accuracy with the HPT model; 75% with the RHE models and 50% with the Draize test for 4 tested substances. The coefficients of variation (CV) between our three test batches were <0.1, showing good reproducibility. Furthermore, we reported objectively histopathological irritation signs (irritation scale): strong (folpet), significant (1-bromohexane), slight (MCI/MI at 750/250ppm) and none (isoproturon, bentazon, DEHP and MI). This new in vitro test method presented effective results for the tested chemicals. It should be further validated using a greater number of substances; and tested in different laboratories in order to suitably evaluate reproducibility.

Endoleak and in-stent thrombus detection with CT angiography in a thoracic aortic aneurysm phantom at different tube energies using filtered back projection and iterative algorithms.

PURPOSE: To determine the lower limit of dose reduction with hybrid and fully iterative reconstruction algorithms in detection of endoleaks and in-stent thrombus of thoracic aorta with computed tomographic (CT) angiography by applying protocols with different tube energies and automated tube current modulation. MATERIALS AND METHODS: The calcification insert of an anthropomorphic cardiac phantom was replaced with an aortic aneurysm model containing a stent, simulated endoleaks, and an intraluminal thrombus. CT was performed at tube energies of 120, 100, and 80 kVp with incrementally increasing noise indexes (NIs) of 16, 25, 34, 43, 52, 61, and 70 and a 2.5-mm section thickness. NI directly controls radiation exposure; a higher NI allows for greater image noise and decreases radiation. Images were reconstructed with filtered back projection (FBP) and hybrid and fully iterative algorithms. Five radiologists independently analyzed lesion conspicuity to assess sensitivity and specificity. Mean attenuation (in Hounsfield units) and standard deviation were measured in the aorta to calculate signal-to-noise ratio (SNR). Attenuation and SNR of different protocols and algorithms were analyzed with analysis of variance or Welch test depending on data distribution. RESULTS: Both sensitivity and specificity were 100% for simulated lesions on images with 2.5-mm section thickness and an NI of 25 (3.45 mGy), 34 (1.83 mGy), or 43 (1.16 mGy) at 120 kVp; an NI of 34 (1.98 mGy), 43 (1.23 mGy), or 61 (0.61 mGy) at 100 kVp; and an NI of 43 (1.46 mGy) or 70 (0.54 mGy) at 80 kVp. SNR values showed similar results. With the fully iterative algorithm, mean attenuation of the aorta decreased significantly in reduced-dose protocols in comparison with control protocols at 100 kVp (311 HU at 16 NI vs 290 HU at 70 NI, P ≤ .0011) and 80 kVp (400 HU at 16 NI vs 369 HU at 70 NI, P ≤ .0007). CONCLUSION: Endoleaks and in-stent thrombus of thoracic aorta were detectable to 1.46 mGy (80 kVp) with FBP, 1.23 mGy (100 kVp) with the hybrid algorithm, and 0.54 mGy (80 kVp) with the fully iterative algorithm.

Gauge transformations in the Lagrangian and Hamilton formalisms of generally covariant theories

We study spacetime diffeomorphisms in the Hamiltonian and Lagrangian formalisms of generally covariant systems. We show that the gauge group for such a system is characterized by having generators which are projectable under the Legendre map. The gauge group is found to be much larger than the original group of spacetime diffeomorphisms, since its generators must depend on the lapse function and shift vector of the spacetime metric in a given coordinate patch. Our results are generalizations of earlier results by Salisbury and Sundermeyer. They arise in a natural way from using the requirement of equivalence between Lagrangian and Hamiltonian formulations of the system, and they are new in that the symmetries are realized on the full set of phase space variables. The generators are displayed explicitly and are applied to the relativistic string and to general relativity.

Solvent vapours in incubators: a source of exposure among neonates?

Hygiene practices in neonatal units require the use of disinfecting solutions containing ethanol or isopropanol. Newly disinfected hands or soaked swabs introduced inside the incubators may emit vapours leading to alcohol exposures to the neonates. Alcohol emissions from hands and other occasional sources (e.g. soaked disinfecting swabs) lead to measurable levels of vapours inside incubators. Average isopropanol and ethanol concentrations ranging from 33.1 to 171.4 mg/m(3) (13.8 to 71.4 ppm) and from 23.5 to more than 146 mg/m3 (9.8 to > 6 ppm) respectively were measured inside occupied incubators (n = 11, measurement time about 230 min) in a neonatal unit of the Centre Hospitalier Universitaire Vaudois in Lausanne during regular activity. Exposure concentrations in a wide range of possible situations were then investigated by modeling using the one-box dispersion model. Theoretical modeling suggested typical isopropanol peaks and average concentrations ranging between 10(2) and 10(3) mg/m(3) (4.10(1) to 4.10(2)ppm), and 10(1) to 10(2) mg/m(3) (4 to 4.10(1) ppm), respectively. Based on our results we suggest several preventive measures to reduce the neonates' exposures to solvent vapours.

Alpine deformation and 40Ar/39Ar geochronology of synkinematic white mica in the Siviez-Mischabel Nappe, western Pennine Alps, Switzerland

We explore the timing of deformation and exhumation of the Siviez-Mischabel Nappe (western Swiss Alps), which has been considered a classic example of a midcrustal crystalline nappe since the studies of Argand [1916]. This study presents Ar-40/Ar-39 ages obtained on both synkinematic white mica from Permo-Triassic cover sediments and more complex white mica populations from basement gneisses of the Siviez-Mischabel and middle Pennine Nappes. Primary foliation developed in cover units by nucleation, growth, and rigid rotation of mica grains during noncoaxial Alpine deformation. Although some samples show a crenulation of this primary foliation, mica growth appears to have occurred only during the development of primary foliation, the main phase of greenschist facies deformation related to imbrication of the Siviez-Mischabel Nappe and other middle Pennine Nappes. Good agreement exists between independent estimates of the timing of deformation and reported Ar-40/Ar-39, white mica ages from cover units of the central and southern Siviez-Mischabel Nappe. In cover units from the central and southern Siviez-Mischabel regions of the study area, Ar-40/Ar-39 ages appear to date synkinematic white mica growth. Results suggest that the Siviez-Mischabel :Nappe was emplaced and developed foliation during a 5 m.y. period from 41 to 36 Ma. In cover units from the eastern Siviez-Mischabel, however, Ar-40/Ar-39 white mica ages appear to date postkinematic thermal events. These thermal events may be related to Oligocene magmatic activity in the lower Pennine Nappes or to Miocene development of the Simplon fault zone. Variations in the relation between Alpine age and grain size for cover samples from the central, eastern, and southern Siviez-Mischabel correlate well with the regional variations in temperature inferred from quartz microfabrics and the pattern of regional metamorphism. When considered in concert with other recent isotopic studies on the timing of major tectonic and thermal events in the western Swiss Alps, these data support arguments that the relative timing of events such as thrusting and back thrusting of crystalline nappes in hinterland units and exhumation of high-pressure units in the suture zone of the western Alps are intimately related and synchronous on the scale of a few million years. Copyright 1998 by the American Geophysical Union.

Comparison of hospital-wide and unit-specific cumulative antibiograms in hospital- and community-acquired infection.

BACKGROUND: Empirical antibacterial therapy in hospitals is usually guided by local epidemiologic features reflected by institutional cumulative antibiograms. We investigated additional information inferred by aggregating cumulative antibiograms by type of unit or according to the place of acquisition (i.e. community vs. hospital) of the bacteria. MATERIALS AND METHODS: Antimicrobial susceptibility rates of selected pathogens were collected over a 4-year period in an university-affiliated hospital. Hospital-wide antibiograms were compared with those selected by type of unit and sampling time (<48 or >48 h after hospital admission). RESULTS: Strains isolated >48 h after admission were less susceptible than those presumably arising from the community (<48 h). The comparison of units revealed significant differences among strains isolated >48 h after admission. When compared to hospital-wide antibiograms, susceptibility rates were lower in the ICU and surgical units for Escherichia coli to amoxicillin-clavulanate, enterococci to penicillin, and Pseudomonas aeruginosa to anti-pseudomonal beta-lactams, and in medical units for Staphylococcus aureus to oxacillin. In contrast, few differences were observed among strains isolated within 48 h of admission. CONCLUSIONS: Hospital-wide antibiograms reflect the susceptibility pattern for a specific unit with respect to community-acquired, but not to hospital-acquired strains. Antibiograms adjusted to these parameters may be useful in guiding the choice of empirical antibacterial therapy.

Role of glutathione deficit in the disconnectivity syndrome in schizophrenia: from pathogenetic mechanisms to therapeutic interventions

In the cerebrospinal fluid of 26 drug-naive schizophrenics (DSM-III- R), we observed that the level of glutathione ([GSH]) and of its metabolite γ-Glu-Gln was decreased by 27% and 16% respectively. Using a new in-vivo method based on magnetic resonance spec- troscopy, [GSH] was measured in the medial prefrontal cortex of 18 schizophrenics and found to be 52 % lower than in controls (n = 20). This is consistent with the recently observed decreased mRNA levels in fibroblasts of patients (n=32) of the two GSH synthesizing en- zymes (glutathione synthetase (GSS), and glutamate-cysteine ligase M (GCLM) the modulatory subunit of glutamate-cysteine ligase). Moreover, the level of GCLM expression in fibroblasts correlates neg- atively with the psychopathology (positive, general and some nega- tive symptoms). Thus, the observed difference in gene expression is not only the cause of low brain [GSH], but is also related to the sever- ity of symptoms, suggesting that fibroblasts are adequate surrogate for brain tissue. A hypothesis was proposed, based on a central role of GSH in the pathophysiology of schizophrenia. GSH is an important endogenous redox regulator and neuroactive substance. GSH is pro- tecting cells from damage by reactive oxygen species generated, among others, by the metabolism of dopamine. A GSH deficit-in- duced oxidative stress would lead to lipid peroxidation and micro-le- sions in the surrounding of catecholamine terminals, affecting the synaptic contacts on dendritic spines of cortical neurones, where ex- citatory glutamatergic terminals converge with dopaminergic ones. This would lead to spines degeneration and abnormal nervous con- nections or structural disconnectivity, possibly responsible for posi- tive, perceptive and cognitive symptoms of schizophrenia. In addi- tion, a GSH deficit could also lead to a functional disconnectivity by depressing NMDA neurotransmission, in analogy to phencyclidine effects. Present experimental biochemical, cell biological and behav- ioral data are consistent with the proposed mechanism: decreasing pharmacologically [GSH] in experimental models, with or without blocking DA uptake (GBR12909), induces morphological and behav- ioral changes similar to those observed in patients. Dendritic spines: (a) In neuronal cultures, low [GSH] and DA induce decreased density of neural processes; (b) In developing rats (p5-p16), [GSH] deficit and GBR induce a decrease in normal spines in prefrontal pyramids and in GABA-parvalbumine but not of -calretinine immunoreactivity in anterior cingulate. NMDA-dependant synaptic plasticity: GSH deple- I/13 tion in hippocampal slices impairs long-term potentiation. Develop- ing rats with low [GSH] and GBR have deficit in olfactory integration and in object recognition which appears earlier in males than fe- males, in analogy to the delay of the psychosis onset between man and woman. In summary, a deficit of GSH and/or GSH-related enzymes during early development could constitute a major vulnerability fac- tor in schizophrenia.

Red blood cell-derived microparticles isolated from blood units initiate and propagate thrombin generation.

BACKGROUND: Red blood cell-derived microparticles (RMPs) are small phospholipid vesicles shed from RBCs in blood units, where they accumulate during storage. Because microparticles are bioactive, it could be suggested that RMPs are mediators of posttransfusion complications or, on the contrary, constitute a potential hemostatic agent. STUDY DESIGN AND METHODS: This study was performed to establish the impact on coagulation of RMPs isolated from blood units. Using calibrated automated thrombography, we investigated whether RMPs affect thrombin generation (TG) in plasma. RESULTS: We found that RMPs were not only able to increase TG in plasma in the presence of a low exogenous tissue factor (TF) concentration, but also to initiate TG in plasma in absence of exogenous TF. TG induced by RMPs in the absence of exogenous TF was neither affected by the presence of blocking anti-TF nor by the absence of Factor (F)VII. It was significantly reduced in plasma deficient in FVIII or F IX and abolished in FII-, FV-, FX-, or FXI-deficient plasma. TG was also totally abolished when anti-XI 01A6 was added in the sample. Finally, neither Western blotting, flow cytometry, nor immunogold labeling allowed the detection of traces of TF antigen. In addition, RMPs did not comprise polyphosphate, an important modulator of coagulation. CONCLUSIONS: Taken together, our data show that RMPs have FXI-dependent procoagulant properties and are able to initiate and propagate TG. The anionic surface of RMPs might be the site of FXI-mediated TG amplification and intrinsic tenase and prothrombinase complex assembly.

Toimintoperusteinen kustannuslaskenta elektroniikan sopimusvalmistusyrityksessä

Työn tavoitteena oli kehittää kohdeyrityksen kustannuslaskentaa paremmin muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksia vastaavaksi. Ongelmana kohdeyrityksen kustannuslaskennassa on ollut yleiskustannusten kohdistamisen vaikeus. Toimintoperusteisen kustannuslaskennan uskottiin parantavan yleiskustannuksien kohdistamiseen liittyneitä ongelmia. Työn teoriaosan lähdeaineistona käytettiin toimintolaskentaan keskittynyttä kirjallisuutta. Empiirinen osa muodostuu kohdeyrityksen sisäisistä lähteistä ja henkilöstön haastatteluiden perusteella muodostuneista näkemyksistä, sekä rakennetun toimintolaskentamallin tuottamista tuloksista.Työssä rakennetun kustannuslaskentamallin käyttömahdollisuutta myös konsernin muissa yksiköissä pidettiin tärkeänä mallin rakennetta suunniteltaessa. Koko konsernin kattavat yhtenäiset kustannuslaskentaperiaatteet mahdollistavat eri yksiköiden välisten kustannusrakenteiden vertailun.Toimintoperusteisen kustannuslaskennan avulla kohdeyrityksessä on saatu tarkempaa tietoa tuotekohtaisista valmistuskustannuksista. Tuotekohtaisten valmistuskustannusten selvittäminen mahdollistaa myös asiakas- ja asiakasryhmäkohtaisten kannattavuuksien selvittämisen. Toimintolaskennan kehittämisen yhteydessä saatiin kohdeyrityksessä hyödyllistä tietoa myös siitä, mitkä toiminnot aiheuttavat suurimmat kustannukset. Toimintolaskenta paljastaa myös ne toiminnot, joita tulisi ja joita on mahdollista tehostaa.

Ympäristöjärjestelmien kehittäminen rakennustuotealan yrityksen Keski-Euroopan toimipaikoissa

Tämän diplomityön tavoitteena oli antaa kehittämisehdotuksia, joilla voidaan parantaa rakennustuotealan yrityksen ympäristöjärjestelmien kustannustehokkuutta sekä ympäristöpolitiikkaan liittyvän jatkuvan parantamisen yhtenäistä toteutumista eri toimipaikoilla. Lähtökohtana olivat havainnot siitä, että melko pienissä toimipaikoissa laatu- ja ympäristöasiat kattavan toimintajärjestelmän rakentaminen ja ylläpitäminen vie paljon resursseja. Lisäksi selvitettiin uuden ISO 14001-standardiehdotuksen mahdollisia vaikutuksia käytössä oleviin ympäristöjärjestelmiin. Tutkimusmenetelminä käytettiin eri sertifiointielimille tehtyä haastattelua, toimipaikkojen ympäristövastaaville lähetettyä kyselyä, verkkosivuille kohdistettua kilpailijaseurantaa sekä selvitystä uuden ISO 14001- standardiehdotuksen muutoksista. Eri toimipaikkojen ympäristöjärjestelmien yhdistäminen saman sertifikaatin alle oli kaikkien sertifiointielinten edustajien mielestä hyvä tapa vähentää järjestelmien ulkoisesta valvonnasta aiheutuvia kustannuksia ja parantaa järjestelmien tehokkuutta. Ulkoisten kustannusten aleneminen on noin yksikolmasosa, joka syntyy ensinnäkin sertifikaattimaksujen alenemista ja toisaalta sertifiointipäivien vähenemisestä. Sertifikaattimaksut alenevat, koska yhdistetyssä järjestelmässä sertifikaatteja on vähemmän, ja sertifiointipäivien määrä vähenee, koska yhdistetyn järjestelmän ulkoisessa valvonnassa käytetään otanta -periaatetta. Kilpailijaseurannan osalta havaittiin, että yrityksen verkkosivuilla kerrottiin kilpailijoita paremmin ympäristö- sekä laatujärjestelmistä. Kehitettävää on eri maiden verkkosivujen yhtenäisyydessä ja ympäristö- ja laatupolitiikan esittämisessä. Nämä politiikat tulee olla esillä, koska järjestelmästandardit edellyttävät politiikkojen julkisuutta. Ympäristövastaaville tehdyn kyselyn perusteella havaittiin, että tällä hetkellä toimipaikoilla käytössä olevissa ympäristäjärjestelmissä on eroavuuksia. Syynä tähän on muun muassa järjestelmien eri-ikäisyys, maiden toimipaikkojen erilainen lainsäädäntö sekä erilaiset resurssit. Kehittämistä on erityisesti ympäristönnäkökohtien tunnistamisessa ja merkittävien ympäristönäkökohtien valinnassa, ympäristöjärjestelmän tavoitteissa ja päämäärissä sekä käytettävissä indikaattoreissa. Näiden osalta tulee lisätä koulutusta ja ohjeistusta. Uuden ISO 14001 -standardin muutoksia tarkasteltaessa havaittiin, ettei se aiheuta suuria muutostarpeita nykyisiin ympäristöjärjestelmiin. Standardin suurimmat muutokset ovat tulleet tekstin rakenteeseen, joka on nyt selkeälukuista ja yhteensopivampaa ISO 9001 laatuhallintastandardin kanssa. Standardi painottaa entistä standardia enemmän tuotteista aiheutuvia ympäristönäkökohtia, mutta on muistettava, että sen vaikutukset nykyisiin ympäristöjärjestelmiin tiedetään vasta, kun sitä aletaan tulkita. Tulosten perusteella päädyttiin siihen, että ympäristöjärjestelmien yhdistäminen saman sertifikaatin alle on tehokkain tapa parantaa kustannustehokkuutta sekä parantaa ympäristöpolitiikkaan liittyvää jatkuvaa parantamista. Ulkoisten kustannusten aleminen ei ole tärkein syy järjestelmien yhdistämiseen, koska yhdistämisen alkuvaiheessa se aiheuttaa sisäisten kustannusten lisääntymistä. Jatkossa yhdistämisestä voidaan odottaa myös sisäisten kustannusten säästöjä, koska yhdistäminen vähentää päällekkäistä työtä. Yrityksen ympäristöpolitiikan mukaiseen jatkuvaan parantamiseen järjestelmien yhdistäminen vaikuttaa positiivisesti usealla tavalla, ja tätä voidaan pitää kustannussäästöjä tärkeämpänä syynä sertifikaattien yhdistämiseen. Se yhtenäistää toimintatapoja ja lisää yhteistyötä, mikä vaikuttaa ympäristöpolitiikan yhtenäiseen toteutumiseen.

Pienivolyymisten tuotteiden varastonohjaus

Pienivolyymiset C-tuotteet ovat Valion jakelutoiminnalle ongelmallisia tuotteita, koska nykyisellä lavoihin perustuvalla toimitusketjulla ei näitä tuotteita voida sijoittaa suoraan jakeluvarastoihin kerättäväksi. Suurista varastoitavista määristä ja pienestä volyymistä seuraa hidas kierto, joka hankaloittaa toimintaa, kun kyseessä ovat nopeasti vanhenevat maitotuotteet. Ratkaisuna käytetty tuotteiden keskittäminen yhteen keskusvarastoon puolestaan aiheuttaa tuotteiden moninkertaista keräilyä. Tätä ongelmavyyhtiä purkamaan on diplomityössä kehitetty kolme ideaalimallia, jotka hyödyntävät lavaa pienempien kiertävien jakeluyksiköiden laajenevaa käyttöä. Uudet jakeluyksiköt tarjoavat mahdollisuuksia kehittää nykyistä joustavampia ratkaisuja jakelun toteuttamiseen. Ideaalimallit eroavat toisistaan realistisuudessaan nykytilanteen rajoitteet huomioon ottaen. Ensimmäinen ideaalimalli pohjautuu selkeästi nykyiseen Valion jakelutoimintaan ja C-tuotteiden keräilyyn keskusvarastossa, joka on työssä kuvattu seikkaperäisesti. Nykytilanteesta eniten eroavassa mallissa keskusvarastoon pohjautuva C-tuotteiden käsittely on kokonaan hylätty. Työssä myös kyseenalaistetaan keskusvaraston tarpeellisuus Valion jakelutoiminnassa.

Paperikoneen viira- ja puristinosan mitoituslaskennan ohjeistaminen

Työssä laadittiin viira- ja puristinosan rungoston mitoituslaskentaa varten ohjeet FE-analysointiin. Työ suoritettiin keräämällä aluksi eri yksiköissä Valmetilla käytössä olevat mitoituslaskentaohjeet, aihetta käsittelevät muistiot ja diplomityöt sekä sekä keskustelemalla muiden viira- ja puristinosastolla laskentaa suorittavien suunnittelijoiden kanssa. Tämän jälkeen ohjeista koottiin ja täydennettiin yksi yhteinen ohjeisto, joka on jatkossa kaikkien laskijoiden käytössä. Valmiit ohjeet koottiin Valmetin Rautpohjan osastoiden yhteiseen Notes- järjestelmään. Ohjekannasta tehtiin sellainen, että siihen on helppo myöhemmin lisätä muiden rakenneryhmien ohjeita. Ohjeet jaettiin viiteen ryhmään ohjeiden lukemisen ja päivityksen helpottamiseksi. Mitoituslaskentaohjeiden käyttöä testattiin laskemalla yhden todellisen projektin puristinosan runkolaskelmat ohjeiden avulla. Yhteisen ohjeistuksen avulla yhtenäistettiin mallinnus- ja laskentatapoja niin Valmetin sisällä kuin mitoituslaskentaa tekevien alihankkijoiden keskuudessa.