Maantielauttaliikenteen vertailu Suomessa ja Ruotsissa

Tässä raportissa on Suomen ja Ruotsin maantielauttaliikennettä vertailtu toisiinsa kokonaisvaltaisesti käsittäen kummankin maan kaikki maantielauttavälit sekä kahtena yksittäisenä lauttaväliparivertailuna kattaen Parainen-Nauvo ja Svanesundsleden´in sekä Pellingin ja Bohus Malmönleden´in lauttavälit. Suomessa valtakunnallisen maantielauttaliikenteen järjestämisestä vastaa Varsinais- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) ja Ruotsissa Trafikverket. Maantielautat luetaan osaksi yleistä maantieverkostoa ja ovat maksuttomia kummassakin lauttaliikenteen vertailumaassa. Suomen ja Ruotsin lauttaliikennettä säätelevät pitkälle samat kansainväliset meriliikenteen säännöt sekä kansallisen tason lainsäädäntö ja määräykset. Palveluntuottajina Suomessa toimivat FinFerries ja Euro Work Finland Oy sekä Ruotsissa Trafikverket Färjerederiet. ELY-keskus ja Färjerederiet ostavat liikennöintipalvelut palveluntuottajilta ja määrittelevät lauttavälikohtaisen liikennöinnin palvelutason. Ruotsin palvelutaso-ohje poikkeaa Suomen vastaavasta lähinnä Suomen ja Ruotsin palveluntilaajan organisaatiotyypin välisestä erosta sekä palveluntilaajan ja palveluntuottajan välisestä liiketoimintasuhteesta. Suomen ja Ruotsin palvelusopimusten kilpailuttamiskäytännöt ja sopimuskausien pituudet poikkeavat toisistaan. Suomessa palvelusopimuksia kilpailutetaan ja sopimuskausien pituudet on porrastettu kilpailtujen markkinoiden luomiseksi. Palvelusopimusten tarjouskokonaisuus annetaan kullekin lauttavälille erittelemättömänä kokonaispakettihintana kattaen koko kilpailutettavan sopimuskauden. Ruotsissa kilpailun puuttumisesta johtuen Trafikverket neuvottelee palvelunhankinnasta suoraan Färjerederietin kanssa. Sopimushinnoittelu perustuu 80 % kiinteään osaan ja noin 20 % muuttuvaan osaan, joka on sidoksissa kuljetettujen ajoneuvojen ja -tyyppien määrään. Ruotsin maantielauttakaluston keskimääräinen hyötykuorma- ja autokapasiteetti on Suomen kalustoa suurempi niin vaijerilautoille kuin vapaasti ohjattaville lautoille. Suomen lauttaliikenne on maantielakiin perustuen lähtökohtaisesti aikatauluttamaton, joskin noin puolet lauttaväleistä siitä huolimatta on aikataulutettu liikenteellisistä tai muista syistä johtuen. Ruotsin maantielauttaliikenneyhteydet on kaikkien lauttapaikkojen osalta aikataulutettu koko vuodelle. Ruotsin ja Suomen välisessä lauttaliikenteen kustannusvertailussa on laskettu ja hyödynnetty vaihtoehtoisia suoritteita, joiden avulla maiden välisiä kustannuseroja ja -rakenteita on tarkasteltu useammasta näkökulmasta. Lauttaparien kustannussuoritteita vertailtaessa ovat Parainen-Nauvo lauttavälin kustannukset kauttaaltaan Svanesundsledeniä korkeampia. Pellingin ja Bohus Malmön lauttavälien osalta Pellingin kustannukset olivat vuoroin korkeammat, vuoroin matalammat riippuen sovellettavasta suoritteesta. Kustannusten kokonaisvertailussa Suomen kustannustaso alittaa pääsääntöisesti Ruotsin kustannustason vaijerilauttojen osalta noin 10–30 %, vastaavasti kun vapaasti ohjattavien lauttojen kustannustaso on Suomessa pääsääntöisesti korkeampi. Maiden välinen suoritevertailu kuitenkin osoittaa, että määrätyiltä osin lauttapalvelujen tuottaminen on edullisempaa Suomessa ja määrätyiltä osin Ruotsissa.

Intended Quality: Relationships between Development, Testing and Quality

An empirical study was conducted in the area of software engineering to study relationships between development, testing and intended software quality. International standards served as a starting point of the study. For analysis a round of interviews was kept and transcribed. It was found that interaction between humans is critical, especially in transferring knowledge and standards’ processes. The standards are communicated through interaction and learning processes are involved before compliance. One of the results was that testing is the key to sufficient quality. The outcome was that successful interaction, sufficient testing and compliance with the standards combined with good motivation may provide most repeatable intended quality.

Sotilaalliset evakuointioperaatiot ja niiden kansainvälisoikeudelliset perusteet

Yleisesti valtiot ovat velvoitettuja suojelemaan kansalaisiaan ja puolustamaan heidän perusoikeuksiaan niin kotimaassa kuin myös ulkomailla. Valtioiden toimintaa rajoittaa kuitenkin kansainväliset oikeussäännöt ja sotilaallisten evakuointioperaatioiden osalta erityisesti voimankäyttöön liittyvät oikeussäännöt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vastata päätutkimuskysymykseen: Miten kansainvälinen oikeus vaikuttaa sotilaallisten evakuointioperaatioiden suorittamiseen? Aineistona käytetään kansainvälisen oikeuden ensisijaisia ja toissijaisia lähteitä, joita tulkitaan oikeustieteellisten tulkitsemissääntöjen kautta. Oikeudellisen tulkinnan keinoin pyritään vastaamaan tutkimuskysymyksiin ja alakysymyksiin, menetelmää kutsutaan kansainvälisessä oikeudessa eurooppalaiseksi oikeuspositivistiseksi lähestymistavaksi. Kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden näkökannat sotilaallisten evakuointioperaatioiden oikeutukseen ovat keskusteluissa jakautuneet vahvasti kahteen leiriin, puolesta ja vastaan. Asiantuntijoiden kirjoituksia tarkastelemalla tai Yhdistyneiden Kansakuntien Peruskirjaa lukemalla ei voi saada vastausta tutkimuksen pääkysymykseen, vaan vastaus löytyy vallitsevasta valtiokäytännöstä. Sekalaisista kannoista huolimatta on sotilaallisille evakuointioperaatioille tunnistettavissa kolme yleisesti hyväksyttyä perusedellytystä, joiden tulisi täyttyä: (i) evakuoinnin kohteena olevaan henkilöstöön tulee kohdistua välitön uhka, (ii) evakuointialueella suojeluvastuussa oleva valtio ei toteuta suojeluvelvoitettaan evakuoitavia kansalaisia kohtaan järjestelmässä olevan häiriön, kyvyttömyyden tai haluttomuuden takia ja (iii) evakuoivan valtion toimien tulee keskittyä ainoastaan evakuoitavan henkilöstön pelastamiseen. Tutkimuksen perusteella pääkysymykseen ei voida antaa kattavaa vastausta vaan se edellyttää jatkotutkimuksia erityisesti valtiokäytännön osalta. Johtopäätöksiä voidaan kuitenkin tehdä tutkitun valtiokäytännön perusteella tilanteista, joissa suvereenin valtion alueella käydään sotaa ja valtion hallitus on kykenemätön tai haluton ulkomaan kansalaisten evakuointiin. Tällaisissa olosuhteissa sotilaalliset evakuointioperaatiot ovat tämän tutkimuksen perusteella kansainvälisessä oikeudessa hyväksyttyjä.

”Tuurilla ne laivatkin seilaa!” : työ- ja palvelusturvallisuus osana taistelualuksen meriturvallisuutta ja sen johtamista

Turvallisuus merkitsee puolustusvoimille paljon. Turvallisuuden tavoitetilana on nolla tapaturmaa, jolloin palvelusturvallisuudesta ei voida tinkiä. Turvallisuutta ja turvallisuusjohtamista ei ole tutkittu puolustusvoimien kontekstissa juuri ollenkaan. Aihe on erityisen ajankohtainen, koska työ- ja palvelusturvallisuus on nostettu yhdeksi keskeisimmäksi kehitettäväksi kokonaisuudeksi osana puolustusvoimissa tehtävää työtä sekä harjoittelua ja koulutusta. Vuonna 2015 voimaan tuleva työ- ja palvelusturvallisuusjärjestelmä edesauttaa turvallisuuden ja turvallisuusjohtamisen kehittämistä kohti avoimempaa ja aloitteellisempaa ilmoituskulttuuria. Tutkimuksen tarkoitus on hyödyntää organisaatiota ja sen johtajia käsittelemällä työ- ja palvelusturvallisuuden kokonaisuutta ja turvallisuusjohtamista osana esimiesten vastuuta taistelualuksen meriturvallisuudessa ja sen johtamisessa. Tutkimuksessa kartoitetaan työ- ja palvelusturvallisuusjärjestelmän sekä meriturvallisuuskäsitteiden kautta näkemystä siitä, mitkä asiat vaikuttavat aluksen johtamisen kautta hyvään työ- ja palvelusturvallisuuteen taistelualuksella. Aihetta tutkitaan yksilön, eli esimiehen, turvallisuusjohtamisen näkökulmasta unohtamatta organisaation vaikutusta ja ohjausta. Tutkimus on pääosin teoreettinen tarkastelu ja katsaus meriturvallisuudesta ja sen toteuttamisesta merivoimien aluksilla osana puolustusvoimien turvallisuusjohtamisjärjestelmää. Tutkimuksen tavoitteena on syventää organisaation ja sen johtajien näkemystä ja ymmärrystä työ- ja palvelusturvallisuuden roolista osana puolustusvoimien meriturvallisuutta. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimuksen perustuessa tarkoin valittujen lähteiden analysoin-tiin. Tutkimuksen lähdeaineisto perustuu asiakirjoihin, tutkimuksiin ja ohjeisiin sekä ohje-sääntöihin, jolloin tutkimusote voidaan mieltää asiakirja- ja kirjallisuustutkimukseksi. Tässä tutkimuksessa turvallisuus määritellään olotilana ja toimintana seuraavasti: ”Turvalli-suus on olotila, jossa ei ole tosiasiallista uhkaa tai tiedossa olevat uhat eivät merkitse sanotta-vaa riskiä, tunnistetut riskit ovat hallinnassa hyväksyttävällä tasolla, kohteella on riittävät edellytykset mahdollisen uhkan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja olotila koetaan turvalliseksi ja pysyväksi.” ja ”Turvallisuus on toimintaa, jolla pyritään säilyttämään arvokkaana pidetyt asiat, valmistaudutaan vaaran aiheuttajien ehkäisemiseen ja torjuntaan, vapaudutaan uhkista sekä tuotetaan levollisuutta, varmuutta ja tunne tilanteen ennustettavuudesta.”. Tutkimuksen keskeisiä osia ovat työ- ja palvelusturvallisuuden osalta sen ohjeistus, vastuulli-set henkilöt, tilannetietoisuus ja riskienhallinta. Riskit ja riskienhallinta nousevat turvallisuut-ta ja turvallisuusjohtamista tutkittaessa esiin voimakkaasti. Ne kuuluvat oleellisena osana turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Kysymykseen Miten hallitsemme riskejä? hyvä vastaus kuuluu ”joko ottamalla tai olemalla ottamatta riskejä”. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että työ- ja palvelusturvallisuustoiminta on jo nyt osa, vaikkakin osittain piilotetusti, taistelualuksen meriturvallisuutta ja sen johtamista. Meriturvallisuus kuuluu oleellisena osana aluksen jokapäiväiseen toimintaan ja sen johtami-seen, eikä se juurikaan eroa työ- ja palvelusturvallisuusprosessista. Turvallisuuskulttuurin kehittäminen on organisaation johtajien tehtävä, heidän ollessaan vastuussa alaisistaan. Tur-vallisuuskulttuuria voidaan parhaiten kehittää luomalla avoin ja aloitteellinen ilmoituskult-tuuri vaara- ja vahinkotapahtumista. Meriturvallisuutta voidaan kehittää julkaisemalla aluk-sille suunnattu Meriturvallisuuskäsikirja, vastaava kuin Ilmavoimien Lentoturvallisuuskäsi-kirja tai Rajavartiolaitoksen Meriturvallisuuskäsikirjat, jossa meriturvallisuuden kokonaisuus on kuvattu ja määritelty.

Suomalaisten naisupseerien osallistuminen kansainvälisiin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin

Kansainväliset sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot ovat muuttuneet yhä vaativammiksi ja kriisinhallinnan tehtäväkenttä on laajentunut ja monipuolistunut. Operaatioalueella olevilta kriisinhallintahenkilöiltä odotetaan yhä enemmän kykyä yhteistyöhön kaikkien toimijoiden kanssa yhteiskunnan vakauden ja turvallisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Yhdisty-neiden kansakuntien päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” täytäntöönpanolla halutaankin hyödyttää koko yhteiskunnan vakautta ja kehitystä. Suomi tukee naisten kouluttautumista kohti vaativimpia tehtäviä ja esittää naisia kansainväli-siin johtotehtäviin YK:n päätöslauselman 1325 teeman mukaisesti. Tutkielman tarkoituksena oli tutkia puolustusvoimien virassa olevien naisupseerien motiiveja hakeutua kriisinhallinta-tehtäviin sekä naisten osallistumisen vaikutuksia kriisinhallintaoperaatioihin. Ongelmana oli vähäinen aiempi tiedon määrä suomalaisten naisten vaikuttimista osallistua sotilaallisiin krii-sinhallintatehtäviin, jotta hakeutumista voitaisiin edistää. Tutkimusstrategiana sovellettiin monimenetelmäistä tiedonkeruutapaa määrällisen ja laadul-lisen aineiston saamiseksi. Tutkimusmenetelmänä käytettiin survey-tutkimusta, jonka avulla pyrittiin kuvaamaan naisupseerien sekä operaatioista kotiutuneiden rauhanturvaajien käsityk-siä, mielipiteitä ja asenteita tutkittavasta aiheesta. Tutkielman empiirinen osuus perustuu naisupseereille suunnattuun kyselyyn. Tutkielmassa hyödynnettiin lisäksi Porin prikaatin kotiutuneille rauhanturvaajille teettämän tasa-arvokyselyn tuloksia. Tutkielman tuloksena ilmeni, että naisrauhanturvaajien osallistumisen vaikutuksista merkit-tävin oli yhteyden saaminen paikalliseen naisväestöön. Myös miesten ja naisten työskentely yhdessä samoissa tehtävissä nähtiin tärkeänä esimerkkinä sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Positiivisten vaikutusten saavuttamiseksi naisten määrän kriisinhallintatehtävissä tulisi kas-vaa nykyisestä. Merkittävimmät naisupseerien kriisinhallintatehtäviin hakeutumattomuuden syyt olivat perheen perustamiseen liittyvät sosiaaliset syyt. Motivaatioon hakeutua kriisinhal-lintatehtäviin vaikutti eniten ammattitaidon ja itsensä kehittäminen. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että naisupseerit ovat pääosin halukkaita palvele-maan kriisinhallintatehtävissä, vaikka osallistuminen onkin henkilömäärältään vähäistä. Naisten mahdollisuuteen hakeutua kriisinhallintatehtäviin voidaan vaikuttaa laatimalla ura-suunnitelma varhaisemmassa vaiheessa ja lisäämällä naisupseereille kohdennettua tietoa krii-sinhallintatehtävistä. Kriisinhallintatehtäviin halukkaita naisia olisi enemmän kuin näyttäisi olevan mahdollista irrottaa kotimaan tehtävistä. Tutkielman tulosten mukaan kehityskohteita rekrytoinnin parantamiseksi on olemassa ja mikäli määrä halutaan lisätä, näyttäisi siihen myös olevan keinoja.

Suomen ja Tanskan sotilaallisen kriisinhallinnan koulutusjärjestelmät

Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaista kriisinhallintajoukkojen koulutusta annetaan Suomessa ja Tanskassa. Tavoitteena on tutkia, miten kriisinhallintakoulutus on järjestetty ja miten ne eroavat toisistaan. Tutkielman maissa on käytössä erilainen maanpuolustusjärjestelmä ja -velvollisuus. Suomessa on käytössä yleinen asevelvollisuus, kun taas Tanskassa on valikoiva asevelvollisuus. Suomessa painopisteenä on kokonaismaanpuolustus ja Tanskassa taas kansainvälinen kriisinhallinta. Tutkielman tarkoituksena ja tavoitteena on tutkia eroavaisuuksia kriisinhallintakoulutuksenjärjestelyissä ja pohtia niiden heikkouksia ja vahvuuksia. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on vertaileva tutkimusmenetelmä. Vertailevalla tutkimuksella tarkoitetaan tutkimusstrategiaa, jossa hahmotetaan valittujen tapauksien, Suomen ja Tanskan sotilaallisenten kriisinhallintajärjestelmien, yhtäläisyyksiä ja eroja. Tutkittavaan aiheeseen perehdytään ensisijaisesti asiakirjojen ja dokumenttien sisällönanalyysin avulla. Lähdemateriaalina on käytetty pääsääntöisesti julkaisuvapaata aineistoa. Aiheeseen liittyviä asiakirjoja, normeja, raportteja ja lehdistökatsauksia on saatavilla Tanskan osalta hyvin rajallisesti. Loppuvertailussa on käytetty hyväksi SWOT – analyysiä (S= Strength, W= Weaknesses, O=Opportunities, T= Threats), jossa kriisinhallintakoulutusjärjestelmän vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat on lajiteltu. Suurimmat eroavaisuudet muodostuvat koulutuksen rakenteessa ja sen toteuttamisessa. Tanskan malli on rakennettu selkeästi palvelemaan kriisinhallintakoulutusta ja Suomen vain osittain. Kriisinhallintakoulutus on Tanskassa päätehtävä ja kokonaisuus on rakennettu kriisinhallintakoulutusjärjestelmän ympärille siten, että resurssit ja toiminta kohdistetaan kriisinhallintajoukkoihin. Tanskassa kriisinhallintajoukot muodostavat ytimen ja alueen, jota kokonaismaanpuolustus ja politiikka tukevat. Suomessa kriisinhallintajoukkojenkoulutusjärjestelmä toimii maanpuolustuksen osa-alueena, mutta se ei muodosta pääosaa kokonaismaanpuolustuksessa. Koulutuksen järjestelyt ja toiminta ovat vahvasti riippuvaisia operaatioista ja tehtävistä, joita poliittinen suunnittelu ohjaa. Vahvuudeksi Tankan järjestelmälle muodostuu NATO-jäsenyys, taisteluosastokeskeisyys ja kriisinhallintakoulutuksen kokonaisjärjestelyt. Suomen vahvuudeksi muodostuu kustannutustehokkuus, joustavuus ja henkilöstön suuri rekrytointipohja. Molempien maiden kriisinhallintakoulutusjärjestelmät on rakennettu palvelemaan omia puolustuspoliittisia ja maanpuolustuksellisia näkökohtia. Keskinäinen vertailu on hankalaa, koska mailla on selkeästi eri tavoitteet kriisinhallintakoulutuksen järjestelyissä. Kriisinhallintakoulutusjärjestelmät palvelevat kuitenkin kummankin maan nykyisiä tarpeita asetetut poliittiset tavoitteet huomioiden.

Kansainvälisesti kunnallishallinnosta

Kirjallisuusarvostelu

Globaalin toimintaympäristön vaikutukset johdon laskentatoimen asiantuntijan työnkuvassa

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia globalisaation aiheuttamia vaikutuksia näkyy suomalaisessa johdon laskentatoimessa ja johdon laskentatoimen asiantuntijoiden, eli controllereiden, työnkuvissa. Oli tärkeää selvittää, ovatko kansainväliset tekijät tuoneet jo liiallista haastavuutta controllerin työhön ja odotetaanko heiltä kenties jo liikaa. Teoriaosuudessa tutkittiin johdon laskentatoimea ja controller-toiminnon kehittymistä, sekä controllereilta vaadittavia ominaisuuksia ja piirteitä. Lisäksi globalisaatiota ja sen aiheuttamia vaikutuksia suomalaiseen johdon laskentatoimeen käytiin läpi. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa suomalaista johdon laskentatoimen asiantuntijaa, jotka työskentelivät kansainvälisissä yhtiöissä useilla eri toimialoilla. Tutkimus osoitti kuinka kansainvälisestä ja laajasta alasta on kyse johdon laskentatoimesta puhuttaessa. Suuri joukko globaaleja tekijöitä vaikuttaa jatkuvasti controllereihin. Näiden luokittelu teemoittain osoittautui haastavaksi tehtäväksi ja on mahdotonta luoda kattava lista kaikista kansainvälisyyden tuomista vaikutuksista. Tärkeää oli havaita, ettei controller-toiminnon laajuutta koeta negatiivisena vaan ennemminkin sopivan haasteellisena asiana ja mielenkiinnon ylläpitäjänä.

Automatisoidun rajatarkastuksen mallinnusvaihtoehdot

Automatisoitu rajatarkastus on Rajavartiolaitoksen uutta teknologiaa, jonka avulla pyritään vastaamaan nykypäivän haasteisiin. Haasteita ovat kasvava Schengen-alueen ulkorajan yli-tysten lukumäärä, tiukkenevat kansainväliset vaatimukset ja muuttuva henkilöstörakenne. Rajatarkastukset ovat iso osa Rajavartiolaitoksen ydintehtävää, rajaturvallisuuden ylläpitä-mistä, mutta tärkeä tavoite on myös rajaliikenteen sujuvuuden varmistaminen. Automatisoi-dulla rajatarkastuksella pyritäänkin vastaamaan tähän haasteeseen niin, että henkilöstöä on käytettävissä muissa sitä vaativissa tehtävissä. Uudehkona apuvälineenä automatisoitua rajatarkastusta pyritään kehittämään niin, että siitä saatava hyöty olisi mahdollisimman suuri. Työssä on tutkittu niin prosessimallinnuksen teo-rioita kuin automatisoitua rajatarkastusta ja nämä yhteen sovittamalla pyritty löytämään toi-mivin prosessimallinnusteoria, jonka avulla automatisoitua rajatarkastusta voidaan myö-hemmässä vaiheessa kehittää entistä toimivammaksi. Tutkimus teoriaosuus käsittelee prosessimallinnuksen eri teorioita niin, että niitä voitaisiin hyödyntää automatisoidun rajatarkastuksen kehittämisessä. Tutkittuja prosessimallinnusme-netelmiä ovat jonoteoria, lohkokaavio ja kehittyneemmät prosessimallinnusmenetelmät. Au-tomatisoituun rajatarkastukseen on tutustuttu sitä käsittelevän kirjallisuuden, internetlähtei-den ja haastattelujen avulla. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella jonoteoria on toimivin vaihtoehto automatisoi-dun rajatarkastuksen kehittämiseksi tieteellisin keinoin. Ihminen on suurin muuttuja tässä teknisessä prosessissa ja siihen vaikuttaminen on kustannustehokkainta ja yksinkertaisinta. Lohkokaavion avulla automatisoitua rajatarkastusta voidaan havainnollistaa helposti, mutta se ei yksin anna vastauksia rajatarkastuksen kehittämiseksi.

Idealismia vai reaalipolitiikkaa : terrorismin vaikutus Euroopan unionin sekä Iso-Britannian uhkamalleihin

Pro gradu -tutkielman aihe on terrorismin vaikutus Euroopan unionin ja Ison-Britannian uhkamalleihin. Päämääränä, tässä tutkielmassa, on selvittää, miten terrorismi ilmenee Euroopan unionin ja Ison-Britannian turvallisuusstrategioissa. Turvallisuusstrategiassa kuvataan uhkat ja riskit, joista on muodostettu uhkamallit, joita vastaan varaudutaan strategian mukaisesti. Terrorismi on jaoteltu tässä tutkimuksessa Europolin -mallin mukaisesti: uskonnollinen terrorismi, etnis-nationalistinen terrorismi, vasemmistolainen ja anarkistiterrorismi, oikeistolainen terrorismi sekä yhden asian terrorismi. Tässä tutkielmassa käytetään Euroopan unionin ja Ison-Britannian määritelmää terrorismista. Tutkielman teoreettinen lähestymistapa on liberalismin mukainen, jossa keskeisenä tutkimuskohteena ovat valtiot sekä kansainväliset instituutiot, jotka muodostavat luonteeltaan anarkisen kansainvälisen järjestelmän. Liberalismin ajatuksen mukaisesti valta kansainvälisessä järjestelmässä koostuu taloudellisista, poliittisista, sosiaalisista sekä sotilaallisista resursseista, esimerkiksi Euroopan unionilla on merkittävä määrä valtaa kansainvälisessä järjestelmässä vaikka sillä ei olekaan omaa sotilaallista komponenttia. Kansainvälisen järjestelmän anarkiaa on mahdollista hallita kansainvälisien instituutioiden sekä yhteisten normien avulla. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirja- ja kirjallisuustutkimusta. Lähdeaineistona on käytetty julkisia virallisia dokumentteja, aiheeseen liittyvää tieteellistä kirjallisuutta, julkisen median artikkeleita sekä tutkielmaani kirjoitusvaiheessa lukeneiden asiantuntijoiden kommentit aiheesta. Terrorismi on ollut keskeinen osa Euroopan unionin ja Ison-Britannian turvallisuusstrategioita koko 2000-luvun. Sen vaikutus näkyy mm. turvallisuusstrategioissa, lainsäädännössä, instituutioissa sekä median artikkeleissa. Terrorismi on hyvin syvälle juurtunut ilmiö maailmanlaajuisesti, joten sen merkitys tulee todennäköisesti säilymään hyvin korkeana prioriteettina sekä Euroopan unionin että Ison-Britannian uhkamalleissa vaikka ei-sotilaalliset uhkat ovatkin nousseet haastamaan sen aseman keskeisimpänä kylmän sodan jälkeisenä uhkana.

Rahoitusinstrumenttien tilinpäätösstandardiuudistuksen vaikutukset - Case: Aktia Pankki Oyj

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan tilinpäätösstadardiuudistuksen myötä muuttuvaa rahoitusinstrumenttien käsittelyä tilinpäätöksissä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jolloin vanhan IAS 39 -standardin ja uuden IFRS 9 -standardin eroavaisuuksia tarkasteltiin Aktia Pankki Oyj:n näkökulmasta.

Krimin sota, Venäjä ja suomalaiset. Siviilit rannikoiden puolustajina ja sen vaikutus sotatoimiin sekä Venäjän suomensuhteisiin

Väitöskirjassa kuvataan aiempaa tutkimusta kattavammin autonomisen Suomen siviiliväestön osallistumista vuosien 1854–1855 sotaan, heidän rakentamaansa meripuolustusjärjestelmää ja vihollisen merenherruuden kiistämistä sekä näiden vaikutusta taisteluiden kulkuun. Siviileiden osallistuminen Suomen sotaan nähdään myös olleen aiemman tutkimuksen osoittamaa merkittävämpi vaikutus Porvoon valtiopäivien kokoon kutsumiselle. Se oli siten eräänlainen verrokkitapahtuma nyt tutkittavalle ajalle. Krimin sodassa siviilihallinto ja lähes spontaanisti toimiva rannikoiden siviiliväestö tuottivat viholliselle henkilö- ja materiaalitappioita sekä hidastivat merkittävästi sen liikkeitä. He kiistivät lännestä iskevän vihollisen meren herruuden etenkin saarronmurtaja-aluksillaan ja suojasivat tehokkaasti merikaupankäyntiin sidottuja investointeja. Suomi vastasi suurelta osin venäläisten ja suomalaisten joukkojen yhteisen vihollisen torjumisen vaatimista hankinnoista, joukkoja ylläpitävästä huollosta sekä sotilaallisen liikkuvuuden vaatimista kuluista ja joutui siksi taloudessaan lähes suoritustilaan. Liitteissä olevilla Suomen rannikot kattavilla karttakuvilla esitetään siviilien luoma oma meripuolustusjärjestelmä. Keisarit kiittivät rannikoiden väestöä laajasta ja merkittävästä osallistumisesta sekä vaikutuksesta sotatoimien kulkuun. Tässä väitöskirjassa todetaan, että näin ansaittu Venäjän turvallisuuspoliittinen luottamus on aiempien tutkimusten osoittamia syitä voimakkaammin vaikuttanut Suomen autonomian voimistumiseen aina vuoteen 1878 asti. Se oli saavutettu Krimin sodassa ja varautumalla edelleen samalla tavalla torjumaan yhteinen vihollinen emämaan luoteisrajan turvaamiseksi. Hypoteesia siviilihallinnon mittavasta satsauksesta sotatoimiin ja Venäjän turvallisuuspoliittisen luottamuksen saavuttamista testataan keräämällä sotatoimien kuvauksia satamakaupunkien historioista, KA:n ja Venäjän laivaston arkistojen sotilasasiakirjoista, Englannin laivaston asiakirjoista sekä tutkimuskirjallisuudesta. Venäjän turvallisuuspoliittista luottamusta suomalaisiin kuvataan keisarin Venäjän kaikkinaisilla kiitoksilla ja luottamusta osoittavilla teoilla. Suomen suhteet Venäjän keisariin nähdään lojaaleina ja pragmaattisina verrattaessa niitä Balttian ja etenkin Puolan venäjänsuhteisiin. Erillisellä koko autonomian ajan kattavalla aikatapahtumagrafiikalla ja sitä kuvailevalla tekstillä esitetään Venäjän ja sen luoteisen reuna-alueen suhteisiin vaikuttaneita tekijöitä ja etenkin Krimin sodan jälkeen tapahtunutta autonomian voimistumista. Siinä Venäjän ulkoiset uhat, sisäpolitiikka sekä turvallisuuspoliittinen luottamus suomalaisiin ovat keskeisiä tekijöitä. Suomi sai Krimin sodan jälkeen Venäjän turvallisuuspoliittisesti luotettavana luoteisena alueena löysät ohjakset voimistaa kansallisvaltiotaan. Sen myötä Suomi pystyisi vieläkin tehokkaammin torjumaan Venäjää uhanneet lännen iskut. Suomi sai siksi Krimin sotaa seuranneena ajanjaksona 1870-luvun lopulle tultaessa kasvaa vahvaksi kansallisvaltioksi. Neuvostoliiton ja Suomen yhteistyö, ystävyys ja avunantosopimus (yya-sopimus) näyttää saaneen nyt tutkittavana olevasta ajasta virikkeitä. Krimin sodan vauhdittaman kehityksen nähdään vuoden 1878 jälkeen jatkuvan niin dynaamisena, että sen luomalla jatkavuuden voimalla oli omalta osaltaan merkitystä taistelussa autonomisen Suomen venäläistämistä vastaan.

VOI VELJET! Brothers-miestenvaateketjun brändi-identiteetti ja sen viestintä suomalaiselle asiakkaalle

Muotivaateketjujen markkinointi on ajankohtainen aihe, sillä monet kansainväliset ketjut ovat viimeaikoina rantautuneet suomalaisille markkinoille. Miesten muoti on alana vielä melko tuore, joten siitä ei ole tehty paljon tutkimusta. Toisaalta, muotimarkkinoiden kasvun odotetaan lähivuosien aikana tapahtuvan suurelta osin miesten muodin ansiosta, mikä tuo lisämielenkiintoa tutkimusaiheelle. Tutkimus keskittyy suomalaisiin miestenmuodin markkinoihin ja lähestyy miestenmuotia brändi-identiteetin ja imagon näkökulmasta. Tutkimuskohteena on ruotsalainen, Suomessa vielä melko tuntematon miestenvaateketju Brothers, joka on perustanut liikkeitä myös Suomeen. Brothersilla on Suomessa oma maaorganisaatio, joka johtaa suomalaista Brothers-brändiä, joten tässä tutkimuksessa käytetään empiirisenä aineistona tämän maaorganisaation haastattelua. Tutkimusongelma on: Miten Brothers-miestenvaateketju voi luoda itselleen haluamansa brändimielikuvan Suomessa? Tutkimuskysymys jaettiin kahteen osaongelmaan: 1. Millainen on Brothers-miestenvaateketjun brändi-identiteetti Suomessa? 2. Miten yritys voi viestiä identiteettiään kuluttajille saavuttaakseen toivomansa brändimielikuvan? Perusymmärrys brändistä saavutettiin käymällä brändin eri elementtejä läpi Chernatonyn ja Dall’Olmo Rileyn (1998) listaamien brändiin liitettävien teemojen avulla. Ensimmäistä osaongelmaa lähestyttiin muodostamalla Brothers-brändille identiteettiprisma hyödyntäen Kapfererin (2008) mallia. Toista osaongelmaa puolestaan lähestyttiin hyödyntäen Kapfererin identiteetin ja imagon suhdetta (2008) kuvaavaa mallia. Tutkimuksen avulla havaittiin, että Brothers-miestenvaateketjulla on erilainen identiteetti Suomessa, kuin Ruotsissa. Suomalaisessa identiteetissä havaittiin epävarmuuksia, joiden vuoksi myös brändin viesti asiakkaalle hämärtyy. Merkittävimmäksi epävarmuustekijäksi ja identiteetin horjuttajaksi osoittautui yrityksen epäröinti tarkan kohderyhmänsä määrittelyssä. Jos yritys ei uskalla kohdentaa viestiään niille henkilöille, joita se ensisijaisesti haluaa mallistoillaan houkutella, viesti muuttuu ympäripyöreäksi, laimeaksi ja epäselväksi. Tutkimus antaa kuvan siitä, mitä asioita yrityksen tulee ottaa huomioon viestiessään identiteetistään suomalaisille mieskuluttajille. Kohdeyrityksen lisäksi ne yritykset, jotka suunnittelevat rantautuvansa suomalaisille miestenvaatemarkkinoille tulevaisuudessa, tai jotka ovat vielä melko tuntemattomia maassamme, voivat hyödyntää tutkimustuloksia omassa toiminnassaan.

Laiton maahantulo, sen järjestäminen ja niiden torjunta

Rajavartiolaitos on keskeisessä asemassa laittoman maahantulon ja sen järjestämisen torjunnassa. Schengen-alueen ulkoraja Suomen ja Venäjän välillä lisää torjunnan suorittamisen tärkeyttä. Suomen asema kauttakulkumaana on korostunut Euroopan unionin ja Schengen alueen laajentumisen myötä. Hyvät ja nopeat kauttakulkuyhteydet eri maihin, lisäävät osaltaan laittoman maahantulon painetta. Tutkimuksen teoreettinen pohja on rakennettu johtamisen laitoksen antaman opetuksen perusteella. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimusotetta. Metodina on käytetty aineistolähtöistä analyysiä. Tutkimuksen tarkoitus on vastata kysymykseen: ”Miten laittoman maahantulon ja sen järjestämisen torjunnan kykyä todennetaan?” Kysymykseen voidaan vastata tarkastelemalla ensin laiton maahantulo ja sen järjestäminen ilmiönä. Tämän jälkeen on tarkasteltu laittoman maahantulon ja sen järjestämisen torjuntatoimenpiteitä rajanylityspaikkojen toimintaympäristössä. Tutkimus paljasti, että laiton maahantulo ja sen järjestäminen on päivittäinen uhka Suomen rajaturvallisuudelle. Kuitenkin suurin osa laittomasti maahan saapuvista henkilöistä pyrkii jatkamaan matkaansa edelleen muihin maihin Suomen kautta. Joten sisäiselle turvallisuudelle laiton maahantulo ja sen järjestäminen eivät ole suuria uhkia. Laittoman maahantulon torjunnan kykyä todennetaan rajavartiostoissa tehtävien riskianalyysien ja rajaturvallisuuskäskyjen muodossa. Näiden analyysien ja käskyjen perusteella määritellään kunkin työyksikön suurimmat uhat ja tämän perusteella voidaan voimavaroja kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti. Jatkotutkimus tarpeita tuli ilmi tutkimuksen tekemisen yhteydessä. Mielestäni riskianalyysissä käytettävää matemaattista kaavaa tai riskianalyysimallia olisi kehitettävä, koska nykyinen perustuu paljon olettamuksien varaan.

Turvallisuusjohtaminen osana puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategiaa

Turvallisuus on moniulotteinen käsite ja olotila, jonka tärkeys tiedostetaan viimeistään kun se on uhattuna. Turvallisuus on perustarve ihmiselle, mutta yhä useammin se on perustarve myös eri organisaatioille ja yrityksille. Turvallisuusjohtaminen taas on turvallisuuden hallintaa ja sen jatkuvaa edistämistä. Nykyaikaiselle turvallisuudelle ovat ominaisia monimutkaiset ja nopeasti muuttuvat uhkakuvat. Turvallisuuden hallinnassa korostuukin entisestään uhka – analyysien suunnittelu, sekä organisaation omien virheiden kautta tapahtuva oppiminen. Tutkimuksen aiheena oli tutkia turvallisuutta ja sen johtamista puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategian antamien suuntalinjojen sisällä. Tavoitteena oli aloittaa avaamalla ensin käsitteet turvallisuus ja turvallisuusjohtaminen, joiden avulla oli tarkoitus kartoittaa turvallisuuden eri ilmenemismuotoja sekä puolustusvoimien turvallisuusjohtamisen luonnetta. Turvallisuus käsitettä avattiin käyttämällä puolustusvoimille ominaisia uhkakuvia erottelemaan turvallisuuden eri osa – alueita. Lopuksi koottiin turvallisuusjohtamisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä saadut tulokset ja verrattiin niitä puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategiaan, jotta voitiin tehdä johtopäätöksiä sen ominaispiirteistä. Vertailemalla sitä miten puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategia eroaa yleisistä turvallisuus käsityksistä. Kartoitettiin puolustusvoimille ominaisia turvallisuus näkemyksiä, sekä nostettiin esiin useimmin tekstissä mainittuja käsitteitä. Seuraavaksi määritettiin painopiste turvallisuusjohtamiselle, laskemalla montako kertaa kukin turvallisuusjohtamisen malli tai sen alle menevä asia mainittiin turvallisuustoiminnan strategiassa. Eniten esiinnoussutta mallia voitiin pitää turvallisuusjohtamisen painopisteenä. Tutkimuksessa on havaittu turvallisuuteen vaikuttavat uhat keskeisiksi tekijöiksi puhuttaessa turvallisuudenjohtamisen luonteen ymmärtämisestä. Turvallisuusjohtaminen taas on ensisijaisen tärkeää uhkakuvien kartoittamiseksi, kokonaisuutta voikin siis pitää varsin kompleksisena.