Luokanopettaja liikunnanopettajana – merkityssuhteita luomassa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä merkityksiä luokanopettajat pitävät tärkeinä liikunnanopetuksessa ja verrata niitä oppilaille tehtyyn tutkimukseen. Liikunnan moninaiset merkitykset vaikuttavat oppilaiden liikuntasuhteen muodostumiseen. Liikunnassa merkitykset konkretisoituvat havainnoinnin ja fyysisen tekemisen tuomien elämysten kautta. Liikuntaa opettavalla opettajalla voi olla merkittävä rooli oppilaan liikuntasuhteen muodostumiseen sekä siihen, minkälaisia merkityksiä oppilaan on mahdollista kohdata ja löytää liikunnasta. Merkitysten tiedostamisella voidaan tukea liikunnallisen elämäntavan syntymistä ja harrastuneisuutta. Liikunnassa asiat koetaan usein fyysisesti, mutta yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu kognitiivisella tasolla. Tutkimuksen aineisto (n=164) kerättiin joulukuussa 2015 sosiaalisen median kautta toteutettuna kyselynä. Kysely oli suunnattu luokanopettajille, jotka ohjattiin Facebook- keskusteluryhmien välityksellä Webropol-kyselyyn. Kyselyn määrällisessä osiossa käytettiin pohjana merkitysosioa, joka oli Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimuksessa. Laadullista aineistoa kerättiin lomakkeeseen lisätyillä avoimilla kysymyksillä liikunnanopetukseen liittyen. Aineistoa analysoitiin SPSS 23.0 tilasto-ohjelmalla. Liikunnanopetuksessa koettuja merkityksiä vertailtiin tärkeäksi ja erittäin tärkeäksi kokemisen lisäksi muun muassa keskiarvoilla. Tutkimuksen tulokset antoivat kuvan opettajien liikunnanopetuksessa tärkeänä pitämistä merkityksistä, joita olivat ilo, parhaansa yrittäminen, onnistumisen elämykset, hyvän olon saaminen ja liikunnan terveellisyys. Vanhimmat vastaajat pitivät muita ikäryhmiä tärkeämpänä lihasvoiman kasvattamista ja notkeuden parantamista. Miehet pitivät naisia yleisemmin tärkeänä menestyksen voittamisen tavoittelua. Oppilaiden ja opettajien tärkeimmiksi ja vähiten tärkeiksi kokemien merkitysten joukosta löytyi samoja merkityksiä.

Rekrytointiprosessin tehostaminen rekrytoijien näkökulmasta

Yrityksen tärkein voimavara on sen henkilöstö, nimittäin työntekijät vaikuttavat hyvin vahvasti ja suoranaisesti organisaation menestykseen tuoden sen toimintaan suurta lisäarvoa. Monen tutkimuksen tulokset ovat näyttäneet, että rekrytointiin panostaminen ja siinä menestyminen vaikuttavat positiivisesti yrityksen tulokseen. Sekä taloudellisista että liiketoiminnallisista syistä yritysten kannattaisikin miettiä uudestaan rekrytointiprosessejaan ja niiden tehokkuutta. Yrityksillä on siis monia syitä panostaa rekrytointiin, eikä pelkästään sen tuomien etujen vuoksi, vaan myös huonosta rekrytoinnista aiheutuvien kustannusten takia. Tehokkaalla rekrytointiprosessilla voidaan nostaa oikean rekrytointipäätöksen todennäköisyyttä sekä välttää tehottoman rekrytoinnin kustannuksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää rekrytointiprosessin tehokkuuteen vaikuttavat toimenpiteet rekrytoijien näkökulmasta. Tutkimuskysymykset liittyvät rekrytointiprosessien eri osien arviointiin ja kehittämiseen sekä työhaastattelun suosion selittämiseen. Työhaastattelujen luotettavuudesta ja validiteetista on tehty paljon tutkimusta ja niiden mukaan työhaastattelut eivät ole kovin luotettavia henkilöarviointimenetelminä. Herääkin kysymys, että miksi se on käytetyin arviointimenetelmä epäluotettavuudestaan huolimatta. Tutkimusmetodina käytetään teemahaastattelua. Haastateltavia on yhteensä kahdeksan henkilöä, jotka toimivat kahdessa eri organisaatiossa. Haastateltavat työskentelevät terveydenhoitoalalla eri rekrytoinnin tehtävissä. Haastateltavien ajatukset noudattivat jossain määrin teoreettisen tutkimuksen linjaa, mutta myös poikkeavuuksia löytyi. Ollakseen tehokas rekrytointiprosessin pitää olla nopea ja joustava sekä suunnitelmallinen ja ennakoiva. Rekrytointiviestinnän tulee olla ajan tasalla ja sitä saisi lisätä läpi prosessin. Rekrytoinnin suunnittelu nousee tutkimuksessa tärkeäksi teemaksi ja kokonaisvaltaista suunnittelua työnkuvauksesta työhaastattelijoihin asti pidetään tärkeänä. Haastateltavat tiedostavat työhaastattelun epäluotettavaksi arviointimenetelmäksi, mutta silti käyttävät sitä sen tuomien etujen vuoksi. Tärkeää on saada nähdä henkilö kasvokkain, todeta henkilökemia sekä kommunikointitaidot. Haastattelujen luotettavuutta voi kuitenkin parantaa monilla keinoilla, kuten haastattelijan kouluttamisella, paneelihaastattelulla ja jäsennetyillä haastattelutekniikoilla.

Personal branding practices of adolescents on Instagram

The aim of this bachelor’s thesis was to explore adolescents’ personal branding practices in the social media environment of the photo and video sharing mobile application Instagram. As the theoretical background for personal branding is quite limited, this thesis combined concepts of personal branding and self-presentation to answer the research problems. Empirical data was collected by conducting semi-structured individual interviews with 10-14-year-old adolescent girls. The photo-elicitation method was utilized in the interviews as the participants were requested to present and discuss their Instagram accounts. The concepts of personal brand identity and personal brand positioning were found to be suitable descriptions to adolescents’ personal branding practices on Instagram. It was found that adolescents consciously consider what kind of personal brand identity they aim to portray to their audience and that authenticity of the personal brand identity is valued. Personal brand positioning, on the other hand, was found to be achieved through impression management: adolescents make strategic disclosure decisions regarding the content they post on their Instagram accounts in a way that the content is reflective of the personal brand identity. Posting brand-related user-generated content on one’s Instagram account was found to be one of the many disclosure decisions in personal brand positioning on Instagram and this type of content was very common on the participants’ accounts. Adolescents were also found to be interested in monitoring the audience reactions to their personal branding efforts.

Yritysvastuun rooli rakennusalalla nykypäivänä ja tulevaisuudessa

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella yritysvastuun roolia rakennusalalla sekä kirjallisuuden että empiirisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksen avulla hahmoteltiin, millainen on yritysvastuun rooli nykypäivänä ja millainen sen arvioidaan olevan vuonna 2030. Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä oli kyselytutkimus. Kyselyyn osallistui 125 rakennusalan työntekijää. Kyselyssä oli 37 kysymystä, joissa tarkasteltiin rakennusalan yritysvastuun nykytilaa ja tulevaisuutta vuoteen 2030 asti. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yritysvastuuta pidetään tärkeänä rakennusalalla ja sen uskotaan olevan entistä tärkeämpi tulevaisuudessa. Rakennusalan yrityksillä on monia eri syitä, miksi ne panostavat yritysvastuuseen. Tärkeimmiksi syiksi tutkimuksen mukaan nousivat yritysmaineen/imagon rakentaminen, lainsäädännön noudattaminen ja tulevaisuuden toimintaedellytysten turvaaminen.

Future consumers’ perceptions of sustainability, and their reflections on buying decisions

The purpose of this quantitative study is to study future consumers’ perception of sustainability in relation to business in general and specifically concerning the forest industry. The aim is to understand, what they feel is important for sustainable business and how the forest industry, in their opinion, is performing in this respect. Further, it aims to study how these perceptions reflect in their buying decisions. The research was conducted by a quantitative survey in two countries, Finland and Hong Kong, in the spring of 2015. All data used in the research is primary. The result indicate that consumers see sustainability issues important today and in the future. Sustainability is seen important both for business in general for the forest industry. The industry is considered sustainable now, but room for improvements exists. The appreciation of sustainability does not reflect to buying decisions, however. The buying of ecological products seems to be more up to chance than to intention. Consumers are not proactive in searching for more ecological or responsible options. Information needs to be taken to them. Ecologicalness as such is still not a strong selling point.

Orpoteosten käyttöön liittyvien ongelmien sääntely Euroopan Unionin tasolla

Orpoteokset ovat teoksia, jotka ovat tekijänoikeudella suojattuja, mutta joiden oikeudenhaltijoita ei tiedetä tai ei pystytä tavoittamaan käyttöluvan kysymistä varten. Euroopan unionissa on viime vuosina ollut käynnissä lainsäädäntötyö, jonka tavoitteena on luoda järjestelmä orpoteosten aseman tunnustamiseksi ja rajat ylittävän käytön sallimiseksi. Tarkoituksena on erityisesti edesauttaa teosten digitointia ja verkkokirjastoon saataville asettamista sekä tätä kautta parantaa niiden saatavuutta kaikissa jäsenvaltioissa. Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena on selvittää, minkälaisella sääntelyllä orpoteosten käyttöä koskevia ongelmia voitaisiin parhaiten ratkaista Euroopan Unionin tasolla. Vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiseksi käydään läpi Euroopan komission vuonna 2011 tekemän orpoteoslainsäädäntöä koskevan vaikutusten arvioinnin pohjalta. Tärkeänä osana tutkielmaa tarkastellaan sitä, millä tavalla lokakuussa 2012 voimaantulleessa direktiivissä orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista (2012/28/EU) on säännelty orpoteosten käyttöä ja kuinka hyvin sääntelyllä saavutetaan sille asetetut tavoitteet. Lisäksi pohditaan, voitaisiinko orpoteosten käyttöön liittyvät tavoitteet saavuttaa tehokkaammin toisenlaisella järjestelmällä. Tutkielmassa käytetään lähdeaineistona orpoteoksia ja tekijänoikeuksia koskevaa kirjallisuutta, asiantuntijoiden ja eri intressiryhmien orpoteosdirektiiviä koskevia lausuntoja sekä aineistoa, joita Euroopan unionin toimielimet ovat aiheesta tuottaneet. Orpoteosdirektiivi velvoittaa jäsenvaltiot säätämään tekijänoikeutta koskevasta poikkeuksesta tai rajoituksesta, jolla sallitaan orpoteosten yleisen edun mukainen käyttö direktiivissä määritellyille organisaatioille. Orpoteosten rajat ylittävään saatavuuteen liittyvät ongelmat pyritään ratkaisemaan vastavuoroista tunnustamista koskevilla säännöksillä. Direktiivin teoskohtaiseen oikeudenselvitykseen perustuva järjestelmä soveltuu parhaiten orpoteosten kappalemääräisesti pienimuotoiseen käyttöön, koska suuren teosmäärän kohdalla teoskohtainen oikeuksien selvitys on kallis ja aikaa vievä prosessi. Koska eurooppalaisen orpoteoksia koskevan lainsäädäntöhankkeen taustalla on ollut pyrkimys tukea teosten massadigitointia, olisi tämän tavoitteen toteuttamiseksi lainsäädäntöä kehitettävä edelleen.

Rikosprosessuaalinen vangitseminen ja vangittavaksi vaaditun oikeusturvan toteutuminen.

Tutkielmassa tarkastellaan rikosprosessuaalista vangitsemista sekä vangittavaksi vaaditun asemaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Pakkokeinolain kokonaisuudistuksen yhteydessä lainsäätäjän taholta on tullut kehotus arvioida lainsäädäntöuudistuksen toimivuutta. Valvonnassa huomio tulisi kiinnittää muun muassa pakkokeinojen käytöstä päättämiseen sekä asianosaisten oikeusturvan toteutumiseen. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millä edellytyksillä henkilön vapaus voidaan rikosepäilyn johdosta riistää. Tutkielmassa selvitetään tutkintavankeuden ajalliseen kestoon vaikuttavien seikkojen merkitystä vangitun perusoikeuksia rajoittavina tekijöinä. Aineellisten säännösten noudattamisen lisäksi vangittavaksi vaaditun oikeusturvan toteutuminen tuomioistuinkäsittelyssä edellyttää myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen, jossa tärkeimpinä lähdeaineistoina on hyödynnetty lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta sekä lisäksi kansallista ja kansainvälistä oikeuskäytäntöä. Vangittavaksi vaaditun oikeuksien rajoittamista ja oikeusturvan toteutumista arvioidaan myös empiirisissä tutkimusosuuksissa. Empiirinen tutkimus perustuu pääsääntöisesti kvantitatiivisen tutkimusmenetelmän keinoin tuotettuun tilastotietoon Pirkanmaan käräjäoikeuden vuonna 2015 tekemistä vangitsemispäätöksistä. Tärkeänä vertailuaineistona tutkimustulosten arvioinnissa on käytetty Heli Kainulaisen tutkimusraporttia ”Rikosprosessuaalinen vangitseminen tuomioistuinkäytännössä” vuodelta 1998. Tutkimuksessa tehdyn selvityksen perusteella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin oikeusturvatakeet toteutuvat vangittavaksi vaaditun näkökulmasta suhteellisen hyvin. Lisäksi vangitun oikeusturvan kannalta parannuksia on tehty muun muassa säätämällä lain tasolla rangaistusasteikon lieventämisen huomioon ottamisesta, kontradiktorisuuden toteutumisesta sekä laajentamalla muutoksenhakua koskevaa säännöstä. Kehitettävää voidaan kuitenkin katsoa olevan. Tuomarin ennakkoasenne-esteellisyydestä vangitsemisasian ja pääkäsittelyn välillä voitaisiin yhdenmukaisen toimintamallin turvaamiseksi säätää lailla. Ennakollisen oikeusturvan toteutumiseksi avustajien tulisi osallistua aktiivisemmin syytteen nostamiselle asetetusta määräpäivästä käytävään keskusteluun. Salassapitomääräyksiin tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota vaikeuttamisvaaratilanteissa. Lisäksi vangitsemisasian uudelleenkäsittelyn ja kantelun oikeaoppiseen soveltamiskäytäntöön olisi syytä kiinnittää huomiota.

Määräämisperiaate kuluttajaluottosopimuksissa

Siviiliprosessin johtavana periaatteena dispositiviisissa asioissa pidetään määräämisperiaatetta eli dispositiivista periaatetta. Määräämisperiaatteen mukaan asianosaisella on valta ratkaista, haluaako hän oikeussuojaa ja missä laajuudessa sekä mitä oikeussuojan mahdollisista muodoista hän käyttää. Asianosaiset määräävät vetoamillaan seikoilla tuomioistuimen tutkimisvallan rajat, joiden ulkopuolelle tuomioistuin ei saa tutkintaansa ja todistusharkintaansa ulottaa. Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuus on siis dispositiivisissa riita-asioissa säädetty lähtökohtaisesti suppeaksi. Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuteen vaikuttavat kuitenkin nykyään Euroopan unionin kuluttajansuojalainsäädäntö ja erityisesti sopimusehtodirektiivi sekä direktiiviä koskeva unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö. EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan tuomioistuin on tietyissä tilanteissa viran puolesta velvollinen arvioimaan kuluttajaoikeudelliseen faktaperusteisiin nojautuvia vaateita, vaikkei asianosainen olisi vedonnut niihin. Myös korkein oikeus on hiljattain antanut ensimmäiset ratkaisunsa tuomioistuimen oma-aloitteisesta tutkimisvelvollisuudesta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää ensinnäkin, miten määräämisperiaate ilmenee lainsäädännössä ja oikeudenkäyntimenettelyssä. Toiseksi tutkielmassa halutaan selvittää, mitä muita menettelysääntöjä määräämisperiaatteeseen liittyy, sillä määräämisperiaatteen mukaista asianosaisten aktiivisuutta on pyritty tehostamaan monin keinoin. Kolmanneksi tässä tutkielmassa tutkitaan, mitä kuluttajaluottosopimuksella tarkoitetaan ja miten kuluttajasopimusten ehtoja on mahdollista kohtuullistaa. Lisäksi tutkielman yhtenä tärkeänä tavoitteena on selvittää, millainen vaikutus EU-oikeudella on ollut määräämisperiaatteeseen erityisesti kuluttajaluottosopimusten osalta ja miten kuluttajaa suojaava näkökulma on näkynyt kansallisissa tuomioistuimissa. Tutkielman keskeisimpinä lähteinä on käytetty lain esitöitä sekä korkeimman oikeuden ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Tutkielman kannalta keskeisiä lakeja ovat oikeudenkäymiskaari ja kuluttajansuojalaki niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen ja hallituksen esityksineen. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty aiheesta saatavilla olevaa kirjallisuutta sekä artikkeleita.

Syyteneuvottelumenettely yhdenvertaisuuden näkökulmasta

Rikosasioiden monimutkaistuessa ja sitä mukaa käsittelyaikojen pidentyessä on pyritty löytämään erilaisia rikosoikeudellisen järjestelmän voimavaroja säästäviä menettelytapoja. Säännökset uudesta rikosprosessin muodosta, syyteneuvottelusta, tulivat Suomessa voimaan 1.1.2015. Syyteneuvottelumenettely tarkoittaa yleisesti tilannetta, jossa syytetty suostuu tunnustamaan tekonsa ja valtio luopuu vastineeksi osittain rangaistusvaatimuksestaan. Tässä tutkielmassa suomalaiseen rikosprosessiin sisällytettyä syyteneuvottelumallia tarkastellaan erityisesti rikosoikeudellisen yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta. Yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta syyteneuvotteluun liittyvä perusongelma on, ettei menettely takaa samanlaisten tapausten yhdenmukaista käsittelyä. Syyteneuvottelu mahdollistaa sen, että samankaltaisista teoista voidaan määrätä erilaiset rangaistukset osittain sattumanvaraisin perustein. Tutkielman oikeusvertailevan osuuden tarkoituksena on tarkastella, millaisena suomalainen syyteneuvottelu näyttäytyy verrattuna ulkomaisiin vastineisiinsa. Syyteneuvottelujärjestelmä mahdollistaa useita yhdenvertaisuusongelmia, joten se ei luo parhaita mahdollisia edellytyksiä prosessuaalisen yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Ongelmakohdat on luonnollisesti tärkeää tiedostaa, mutta omasta mielestäni ne vaikuttavat loppupeleissä hyvin periaatteellisilta. Syyteneuvottelulla saavutetaan prosessiekonomisiin näkökohtiin liittyviä merkittäviä etuja, jotka perustellusti puoltavat joustamista yhdenvertaisuudesta. Yhdenvertaisuus ei ole mikään sellainen absoluuttinen itseisarvo, jota tulisi kunnioittaa kaiken muun yläpuolella, vaan nimenomaan on tärkeää muistaa myös muut näkökohdat. Nykyistä soveltamisalarajoitusta tulisi harkita tulevaisuudessa uudelleen, koska siihen liittyy tietynlaisia epäjohdonmukaisuuksia. Syyteneuvottelun ulottamista ainakin törkeään huumausainerikokseen ja/tai eräisiin seksuaalirikoksiin olisi syytä pohtia tarkemmin. Toinen asia, jota mielestäni olisi syytä harkita uudelleen, liittyy asianomistajan asemaan, koska nykyinen asianomistajan vahva asema syyteneuvottelussa voi olla yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta uhka.

Lasten kokemuksia kouluvaareista . Alakoululaisten piirustuksia ja tekstejä kouluvaareista

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia kokemuksia lapsilla on kouluvaareista. Lisäksi tutkitaan, eroavatko maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kuvaukset muiden oppilaiden kuvauksista. Kyseisestä aiheesta on aiemmin tehty vain yksi tutkimus kouluvaarien näkökulmasta. Kaikkea tästä tutkimuksesta saatua tietoa voidaan siis pitää tärkeänä. Kouluvaaritoiminnalla tarkoitetaan Kouluvaarit ry, Farfar i skolan -yhdistyksen toimintaa. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusaineiston analyysi on aineistolähtöistä. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan koulun yhteisöllisyyttä, hyvinvointia, yhteisöllistä isovanhemmuutta, kohtaamisten merkityksiä ja maahanmuuttotaustaisiin oppilaisiin liittyviä erityiskysymyksiä. Tutkimusotanta on yhteensä 107 lasta, vuosiluokilta 1-6. Tutkimusaineistona ovat lasten piirustukset ja tekstit, joiden aiheena oli ”Minä ja kouluvaari”. Tutkimusaineisto kerättiin Varsinais-Suomessa joulukuussa 2015 ja tammikuussa 2016. Tutkimustulokset analysoitiin sisällönanalyysin ja erittelyn avulla. Ne luokiteltiin neljään eri pääluokkaan, jotka nousivat selkeästi sekä piirustuksista että kirjoituksista. Pääluokat ovat: 1) Kouluvaari auttaa oppilaita koulun arjessa 2) Kouluvaari opettaa lapsille erilaisia asioita 3) Kouluvaari on mukana toiminnassa 4) Oppilaiden kuvauksia kouluvaareista. Maahanmuuttotaustaisten oppilaiden piirustuksia ja tekstejä käsitellään omassa alaluvussaan. Tutkimustulosten mukaan kouluvaarit ovat tärkeitä lapsille. He auttavat koulutyössä ja opettavat erilaisia asioita. Sen lisäksi he ovat mukana erilaisissa tapahtumissa ja koulun retkillä. Lasten kuvaukset kouluvaareista olivat myönteisiä, heitä kuvailtiin mukaviksi, hyväntuulisiksi ja hymyileväisiksi. Vain kahden oppilaan kokemukset kouluvaareista eivät olleet niin hyviä, vaan kouluvaari oli jäänyt etäiseksi. Maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kuvaukset olivat samassa linjassa muiden oppilaiden kanssa. Voidaan siis todeta, että kouluvaarit ovat tärkeä moniammatillinen lisä koulun kiireisessä arjessa.

Huippu-urheilua ja koulunkäyntiä yhdistämässä. Yläkoulu nuoren urheilijan tukena.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon asiantuntijoiden mielestä yläkoulun pitäisi tukea nuorta urheilijaa urheilu-uralla ja missä asioissa. Lisäksi haluttiin selvittää, miten yläkoulu voi tukea nuorta ja missä asioissa nähdään esteitä yläkoulun roolissa nuoren urheilija tukena. Tutkimus suunnattiin viidelle asiantuntijaryhmälle; huippu-urheilijat, ammattivalmentajat, akatemiavalmentajat, akatemiaedustajat ja liikuntapainotteisten yläkoulujen rehtorit. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselyllä, joka lähetettiin henkilökohtaisella sähköpostilla 135 tutkimukseen valitulle tammikuussa 2016. Yhteensä kyselyyn vastasi 52 asiantuntijaa viidestä eri ryhmästä. Kyselyssä käytettiin sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä. Tulosten tulkinnassa pääpaino oli avointen kysymysten analysoinnissa. Avoimet kysymykset analysoitiin aineistolähtöisellä analyysillä. Suljettujen kysymysten vastauksia hyödynnettiin tukemaan laadullista aineistoa. Suljettujen kysymysten määrällinen aineisto analysoitiin kuvailevilla perusmenetelmillä. Yläkoulun tukea nuorta urheilijaa kohtaan pidettiin tärkeänä. Kolme eniten mainintoja saanutta asiaa, jossa koulun tulisi tukea nuorta urheilijaa olivat harjoittelu, elämänhallinta ja kouluasioissa tukeminen. Yläkoulun tukea nuorta urheilijaa kohtaan voitaisiin parantaa yhteistyöllä, harjoitusolosuhteiden kehittämisellä ja opiskelumahdollisuuksien laajentumisella sekä erilaisilla tukimuodoilla. Esteiksi yläkoulun roolissa tukea nuorta urheilijaa nähtiin koulun joustamattomuus, asenteet, resurssien puute ja tasa-arvo.

“Äänestäminen ja sosiaalisesti alaspäinliikkuminen”

Tämä tutkielma käsittelee sosiaalisesti alaspäinliikkuneiden äänestämiseen liittyviä asenteita. Sosiaalisella liikkuvuudella tarkoitetaan yksilön päätymistä erilaiseen sosiaaliseen asemaan kuin heidän vanhempansa. Siinä missä sosiaalinen ylöspäinliikkuvuus tutkii nousua yhteiskuntaluokasta ylempään, vastakkaisella käsitteellä sosiaalinen alaspäinliikkuvuus tutkii laskua yhteiskuntaluokasta alempaan. Ylöspäinliikkuvuus määritellään usein kykyjen ja ansioiden aikaansaamiksi ja alaspäinliikkuvuus sattuman ja huonon tuurin aikaansaamiseksi. Tämä Pro Gradu - tutkimus tarkastelee sitä, millä tavalla sosiaalisesesti alaspäinliikkuneilla elämässä pärjäämisen asenne vaikuttaa äänestämisen tärkeänäpitämiseen, ja millä tavalla perhetausta tai sosiaalisen liikkuvuuden avulla saavutettu ympäristö vaikuttavat alaspäinliikkuneilla äänestyksen tärkeänäpitämiseen. Sosiaalinen alaspäinliikkuvuus ilmiönä on sosiologisen tutkimusten kentässä aliedustettuna. Tilausta tämän aiheen tutkimukselle on, sillä muiden tutkimusten tarkasteluiden tiimoilta voi havainnoida, että Suomessa on sosiaalisesti alaspäinliikkuneita, mutta heistä ei tiedetä tarpeeksi. Tutkimuksessa käytetään Turun yliopiston sosiologian laitoksen vuonna 2011 keräämää arkielämään ja hyvinvointiin liittyää kyselyaineistoa. Aineisto on edustava otos suomalaisista kotitalouksista ja käsittää 626 vastaajaa eri yhteiskuntaluokista. Tutkimusjoukoksi otettiin kaikki 30 vuotta tai sen ylittäneet vastajaat. Molemmille sukupuolille tehtiin omat monimuuttujataulukot tulosten selvittämiseen. Menetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja yleistä lineaarista mallinnusta. Tutkimuksen tulosten mukaan sosiaalisesti alaspäinliikkuneita on vähemmän mitä ylöspäinliikkuneita. Lähempiin yhteiskuntaluokkiin tapahtui liikkumista herkemmin, kuin kauempana oleviin. Asenneanalyyseissä saatiin selville, että alaspäinliikkuneilla oli aikasempia liikkuvuustutkimuksia vahvistavia tuloksia. Tämä näkyi varsinkin siinä, että äänestämisen tärkeänä pitämisen asenteen perusteella lähtöaseman eli isän merkitsevyys oli huomattavampi miehillä kuin naisilla, eli perhetaustaisella isän asemalla on merkitystä enemmän kuin kohdeaseman sosiaalisella verkostolla. Isän luokan vaikutus kuitenkin väheni, kun otettiin huomioon elämässä pärjäämisen asenteen vaikuttavuus äänestysasenteeseen. Elämässä pärjäämisen asenne ei täten vaikuttanut miesten eikä naisten äänestysasenteisiin tilastollisesti merkitsevästi. Koska molempien sukupuolien erot äänestyksen ja elämänasenteen suhteen eivät eroa hyvin merkitsevästi toisistaan, voidaan päätellä, että pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin mukainen, tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä on vaikuttanut molempien sukupuolten osalta olemassaoloon kuitenkin suurelle osalle vastaajista.

”En haluu istuu kotona. En haluu istuu kotona vaan.”. Akkulturaatioasenteet ja vertaistuen merkitys Suomeen muuttaneille naisille suunnatussa DaisyLadies-järjestössä

Koko Eurooppaan vaikuttavan turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisen myötä on tärkeää tarkastella maahan muuttaneiden kotoutumista ja kotouttamisen edistämistä. Erityisesti maahanmuuttajanaisia käsittelevää tutkimusta tarvitaan lisää (Martikainen & Tiilikainen, 2008). Graduni on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka käsittelee maahan muuttaneille naisille suunnatun DaisyLadies-järjestön työkokeilua. DaisyLadies ry on vuonna 2002 Turussa perustettu järjestö, joka tarjoaa maahanmuuttajanaisille puolen vuoden mittaista kotoutumista tukevaa työkokeilujaksoa. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvan naisen haastattelusta, joista kaksi tehtiin tulkin avulla. Aineisto kerättiin lokakuussa 2015 ja helmikuussa 2016. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessani paneudun DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvien naisten akkulturaatioasenteisiin. Sosiaalipsykologi J. W. Berry (1980) kehitti teorian akkulturaatioprosessista, jossa kaksi kulttuuria ovat pitkäkestoisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja imevät vaikutteita toisiltaan. Akkulturaatioteoria tiivistyy kahteen tutkittaville osoitettuun kysymykseen: ”kuinka tärkeänä pidän alkuperäisen kulttuurini säilyttämistä?” ja ”kuinka tärkeänä pidän sitä, että minulla on myönteisiä suhteita valtaväestön edustajien kanssa?”. Vastaukset näihin kysymyksiin kertovat, tuleeko maahan muuttanut integroitumaan, assimiloitumaan, separoitumaan vai marginalisoitumaan uuteen yhteiskuntaan. Keskityn tutkimuksessani akkulturaatioasenteisiin eli siihen, millaista toimintaa haastateltavat pitävät ideaalina. Asenteet eivät kerro varsinaisesta toiminnassa, vaan siitä, miten toimittaisiin, jos toimittaisiin omien arvojen mukaisesti. Akkulturaatioasenteiden lisäksi tarkastelen DaisyLadiesin työkokeilun naisille tarjoamia hyötyjä. Keskityn erityisesti vertaistuen merkitykseen naisten kotoutumisessa, koska vertaistuki nousi aineistostani merkittäväksi tekijäksi. Esittelen tutkimuksessani myös haastatteluissa ilmenneitä kehittämisehdotuksia DaisyLadiesin työkokeiluun liittyen. Näin työkokeilua on mahdollista kehittää entistä toimivammaksi. Tutkimuksessani ilmeni, että DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvilla naisilla on integraatiomyönteinen akkulturaatioasenne. Kaikki haastattelemani naiset olivat motivoituneita ymmärtämään suomalaista kulttuuria, oppimaan suomenkieltä ja asettumaan Suomeen. He kokivat tärkeäksi myös lähtökulttuurinsa säilyttämisen ja yhteydenpidon lähtömaahan. DaisyLadiesin työkokeilun suurimpina hyötyinä pidettiin suomenkielenoppimista ja vertaistukea muiden maahan muuttaneiden naisten kanssa. Työkokeilun toimivuutta haluttiin parantaa yhdenmukaistamalla kielenopetusta, huolehtimalla entistä paremmin järjestön tilojen infrastruktuurista ja logistiikasta.

Ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Vanhempien kokemuksia yhteistyöstä ensimmäisen luokan opettajan kanssa.

Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä lapsen ensimmäisen lukukauden päättyessä. Tutkimusjoukkona oli 11 vanhempaa, jotka olivat osallistuneet vuotta aiemmin esiopetuskyselyyn osana suurempaa tutkimusjoukkoa (N=61). Vanhempien yhteistyökokemuksia tarkasteltiin monimenetelmäisesti. Yhteistyökokemuksia mitattiin ja verrattiin esikouluyhteistyön tuloksiin sekä selvitettiin, millä vanhemmat selittivät yhteistyökokemuksiaan. Taustana kokemuksille selvitettiin yhteistyöasenteita ja yhteistyölle annettuja merkityksiä. Lisäksi tarkasteltiin kohtaamisia vanhempainilloissa ja -varteissa yhteistyön kontekstina. Tutkimuksessa selvisi, että vanhemmat pitivät yhteistyötä tärkeänä ja suhtautuivat siihen myönteisesti. Käsitykset opettajan asenteesta yhteistyöhön olivat positiivisia. Kohtaamiset opettajan kanssa koettiin hyödyllisiksi, ja ne palvelivat yhteistyölle asetettuja tarpeita, kuten tiedonsaantia ja lapsen oppimisen tukemista. Vanhemmat olivat pääosin hyvin tyytyväisiä yhteistyöhön opettajan kanssa. Yhteistyökokemuksia selitettiin opettajaan, vanhempiin ja heidän väliseensä vuorovaikutukseen sekä lapseen ja luokkaympäristöön liittyvillä tekijöillä. Tutkimuksessa selvisi, että lapsen yksilöllinen huomioiminen on keskeinen yhteistyökokemuksiin vaikuttava tekijä. Lapsen haasteet voivat heijastua vanhemman kokemuksiin negatiivisesti, mikäli lapsen tuen ja eriyttämisen tarpeisiin ei vastata eikä vanhempi koe tulevansa kuulluksi. Lapsen tuen tarpeen laatu ja luokkaympäristö olivat keskeisiä tekijöitä lapsen tarpeiden toteutumiselle ja opettajan mahdollisuuksille huomioida yksilölliset tarpeet. Tutkimus osoitti, että näkemysten erotessa paljastuu suhteen asymmetria; yhteistyötä tehdään koulun ehdoilla. Käsitykset opettajan ja vanhemman rooleista eivät ole muuttuneet. Johtopäätöksenä tuloksista todetaan, että opetuksen eriyttäminen on tärkeää sekä lapsen että yhteistyön kannalta. Opetuksen resursseihin ja ryhmäkokoihin on syytä kiinnittää huomiota, jotta opettajilla on aidosti mahdollisuus vastata lasten yksilöllisiin tarpeisiin. Tämä on erityisen tärkeää alkuopetuksessa, jossa oppilas muodostaa käsitystä itsestään oppijana. Onnistuneella siirtymällä on keskeinen merkitys sekä lapsen tulevalle koulupolulle että kodin ja koulun yhteistyölle myös jatkossa.

CRM- järjestelmän käyttöönottoprojektin onnistumisen osatekijät

Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida CRM- järjestelmän käyttöönottoprojektia ja erityisesti sen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa tehtiin ensimmäisenä kirjallisuuskatsaus, jossa kuvattiin CRM- järjestelmien ominaisuuksia sekä niiden suhdetta laajempaan asiakkuudenhallinnan käsitteeseen. Kirjallisuuskatsauksessa tuotiin myös esille aikaisemmassa tutkimuksessa havaittuja seikkoja, joiden on nähty vaikuttavan CRM- järjestelmien käyttöönoton onnistumiseen. Tutkimustulokset syntyivät kun teoreettisessa viitekehyksessä havaittuja CRM- järjestelmien käyt-töönoton onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä verrattiin tapausyrityksen käyttöönottoprojektiin. Ky-seessä on siis empiirinen tapaustutkimus, jossa aineiston kerääminen toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina sekä hyödyntäen konstruktiivista tutkimusotetta. Tutkimuksessa todettiin CRM- järjestelmien tukevan yrityksen laajempaa asiakashankintaan ja asiakassuhteisiin liittyvää liiketoimintastrategiaa, jonka tavoitteena on luoda pitkäaikaisia ja kan-nattavia asiakassuhteita. Kaikki yritykset eivät kuitenkaan näe CRM- järjestelmää yhtä tärkeänä työkaluna vaan ne voidaan nähdä yrityksessä vain yhtenä tietoteknisenä ratkaisuna tai osana laa-jempaa asiakkuudenhallinnan kokonaisratkaisua, jossa CRM- järjestelmä tukee yrityksen perusta-vanlaatuista asiakaskeskeistä strategiaa ja visiota. Tutkimuksessa todettiin myös, että CRM- järjes-telmällä voi olla operatiivisiin, analyyttisiin ja yhteistyötä tukeviin toimintoihin liittyviä ominai-suuksia. Tutkimuksessa tosin havaittiin, että toisinaan CRM- järjestelmistä hyödynnetään ainoas-taan rajallista kapasiteettia ja yrityksen tavoitteista riippuen CRM- järjestelmän kaikkia ominai-suuksia ei ole aina tarkoituskaan ottaa käyttöön. Teoriakatsauksen avulla pyrittiin myös löytämään yleisimmin CRM- järjestelmän käyttöönottopro-jektiin vaikuttavia tekijöitä. Aikaisemmasta tutkimuksesta löydettiin kahdeksan tekijää joiden näh-tiin yleisimmin vaikuttavan projektin onnistumiseen. Tutkimuksen empiriaosassa näitä tekijöitä verrattiin tapausyrityksessä suoritettuun CRM- järjestelmän käyttöönottoprojektiin sekä selvitettiin kuinka miten ne vaikuttivat projektin onnistumiseen. Tutkimuksessa tärkeimmiksi CRM- järjestelmän käyttöönottoprojektin onnistumista edesauttaneiksi tekijöiksi tunnistettiin ylimmän johdon sekä myyntijohdon sitoutuminen projektin läpiviemiseen sekä CRM- järjestelmän jatkuvan käytön vaatimiseen. Myös loppukäyttäjien koulutukseen panos-taminen oli tärkeässä osassa käyttöönototon alkuvaiheen kivuttomuuden varmistamiseksi. Laaduk-kaampi käyttöönotto olisi edellyttänyt myyntijohdon parempaa koulutusta CRM- järjestelmän käyt-tämiseen sekä ominaisuuksien tunnistamiseen, markkinointiosaston osallistamista heti projektin alkuvaiheessa sekä CRM- järjestelmän jatkokehitysprosessin parempaa suunnittelua.