Opettajien kokemuksia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä esiopetuksen sisältöalueilla, Tuloksia Molla-hankkeesta

Tieto- ja viestintäteknologian (TVT) käyttö yhteiskunnassa ja kouluissa lisääntyy koko ajan. Tämä vaikutus näkyy Opetushallituksen (2014) hyväksymässä esiopetussuunnitelman perusteissa. Tieto- ja viestintäteknologia kehittyy nopeasti, ja ajan tasalle pää-seminen sekä siellä pysyminen edellyttävät varhaiskasvattajilta ja esiopetuksen opettajilta pedagogisen osaamisen yhdistämistä jatkuvasti uudistuviin teknologian mahdollisuuksiin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin Opetushallituksen ja Lappeenrannan, Raision sekä Turun kaupungin rahoittamaan oppimisympäristön kehittämishankkeeseen - Mollaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin Molla-hankkeen opettajien kokemuksia tieto- ja viestintätekno-logian käytöstä esiopetuksen sisältöalueilla. Tutkimuksessa oli mukana 17 opettajaa. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, ja tutkimus toteutettiin webropol -verkkokyselynä. Tutkimus toteutettiin laadullisena toiminta- ja projekti-tutkimuksena. Tutkimuksessa käsiteltiin tieto- ja viestintäteknologiaa oppimisympäristön näkökulmasta. Tutkimukseen osallistuneilla opettajilla oli kaikilla opetuskäytössään esitystekniikkaa, opettajan ja lasten käytössä olevia tietoteknisiä laitteita sekä internet. Tutkimuksen tulosten mukaan opettajat olivat kiinnostuneita teknologian opetuskäytöstä ja käyttävät sitä opetuksessaan. Kaikki opettajat hyödynsivät teknologiaa kielen- ja vuorovaikutuksen sekä taiteen ja kulttuurin sisältöalueilla. Eri sisältöalueilla hyödynnettiin TVT: tä erilailla. Lapsia aktivoiden ja monipuolisemmin tekniikkaa käytettiin opetuksessa kielen- ja vuorovaikutuksen sisällöissä. Opettajat käyttivät opetuksessaan valmiita verkon materiaaleja ja iPadin sovelluksia. Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttö antoi opetukseen lisäarvoa opettajan työn näkökulmasta sekä lapsen oppimisen näkökulmasta. Jokainen opettaja koki saavansa teknologiasta lisäarvoa taiteen ja kulttuurin sisällöissä. Opettajat kokivat työnsä tehokkaammaksi, monipuolisemmaksi, nykyaikaisemmaksi ja havainnollistamisen mahdollisuudet paremmaksi. Heidän kokemuksensa mukaan teknologia lisäsi lasten oppimismotivaatiota, kiinnostusta opittaviin asioihin, vuorovaikutustaitoja ja jokaisen oppijan mahdollisuuksia yksilöllisiin tehtäviin. Teknologia tuki opetuksen eheyttämistä ja eriyttämistä. Tieto- ja viestintäteknologian oppimisympäristössä erilaiset oppijat huomioitiin erityisesti kielen- ja vuorovaikutuksen sekä matematiikan sisällöissä.

IAS 36 -tilinpäätösstandardin mukainen liikearvon arvonalentumistestaus ja sen tuomat haasteet tilintarkastukselle

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia haasteita IAS 36 Omaisuuserien arvon alentuminen -tilinpäätösstandardi luo tilintarkastajille. Huomiota kiinnitettiin erityisesti tilintarkastajan näkökulmaan arvonalentumistestauksen osa-alueista ja niissä esiintyvistä haasteista. Myös yritysten kohtaamia haasteita arvonalentumistestauksen laatimisessa käytiin läpi tutkimuksessa käyttäen hyödyksi IFRS-asiantuntijan näkökulmaa. Liikearvon arvonalentumistestauksen tuomia muutoksia liikearvon tilinpäätöskäsittelyyn verrattiin aiemmin käytössä olleisiin suunnitelman mukaisiin poistoihin. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen ja empiirinen aineisto kerättiin neljän KHT-tilintarkastajan ja kahden IFRS-asiantuntijan haastatteluista. Haastattelut analysoitiin teemoittelemalla litteroitu haastatteluaineisto. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että tilintarkastajien kohtaamat haasteet nähdään liittyvän ensisijaisesti arvionvaraisiin tulevaisuuden rahavirtojen ennusteiden tarkastamiseen sekä monimutkaisen arvonalentumistestauksen osa-alueiden hallitsemiseen. Arvonalentumistestauksen nähdään lisäävän tilintarkastajan työmäärää sekä tilintarkastusriskiä.

Työntekijöiden ulospäin suuntautuvan sähköisen viestinnän tekninen valvonta – huomioon otettavat työntekijän ja työnantajan oikeudet ja velvollisuudet

Tutkielman aiheena on työntekijöiden sähköisen viestinnän tekninen valvonta. Tutkielma koostuu yleisestä osasta ja erityisestä osasta. Yleisessä osassa selvitän työntekijöiden ja työnantajan oikeuksia ja velvollisuuksia sähköisen viestinnän valvonnassa. Erityisessä osassa käsittelen ulospäin suuntautuvan sähköisen viestinnän rajoja ja mahdollisuuksia. Tutkimus on työ- ja informaatio-oikeudellinen. Tutkimus on tehty toimeksiantona yritykselle. Tutkimuksen tarkoituksena on yhtäältä selvittää ja pohtia työntekijöiden sähköisen viestinnän valvontaan liittyviä perusoikeusvaikutuksia sekä laajemminkin työnantajan ja työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia. Toisaalta tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on työntekijöiden sähköisen viestinnän valvontaan liittyvän lainsäädännön tila tällä hetkellä. Tutkimus on oikeusdogmaattinen ja sisältää käytännöllistä lainoppia tulkintasuositusten ja liiteohjeiden muodossa sekä myös de lege ferenda -suosituksia. Keskeisimpänä tutkimustuloksena on se, että sähköistä viestintää koskeva lainsäädäntö on edelleenkin viime vuosina toteutetuista lainsäädäntöuudistuksista huolimatta osin epäselvää ja vaikeasti ymmärrettävää. Lainsäädännössä on myös selkeitä virheellisiä viittauksia ja puutteita. Lainsäätäjän tulisikin kiinnittää näihin puutteisiin huomiota. Lainsäädännön epäselvyyden vuoksi maallikkotyönantajan tulisi kääntyä lainopillisen asiantuntijan puoleen suunnitellessaan ja ottaessaan käyttöön sähköiseen viestintään liittyviä valvontatoimenpiteitä välttyäkseen rikosoikeudellisilta seuraamuksilta. Vaikka Lex Nokian säätäminen aiheutti työntekijöissä vastustusta työnantajien suorittamaa valvontaa kohtaan, työnantajan oikeus valvoa työntekijöiden luottamuksellista viestintää on loppujen lopuksi erittäin rajallinen. Välitystietoja voidaan käsitellä vain laissa säädetyissä poikkeustapauksissa. Viestien sisältöä voidaan valvoa vain tietoturvaan liittyvissä laissa säädetyissä poikkeustapauksissa.

Yritysten yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn välinen yhteys: Helsingin pörssin listayhtiöt vuosilta 2009–2012

Yritysten yhteiskuntavastuuraportointi on yleistynyt nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tilikaudesta 2017 alkaen yhteiskuntavastuuraportointi muuttuu pakolliseksi suurille yrityksille sekä yleisen edun kannalta merkittäville tahoille. Tutkielman tekohetkellä yhteiskuntavastuuraportointi ei kuitenkaan vielä ole pakollista yrityksille, mutta moni yritys raportoi vapaaehtoisesti yhteiskuntavastuuasioistaan. Yhteiskuntavastuuraportointi tai yhteiskuntavastuuasioihin sitoutuminen aiheuttaa kustannuksia yritykselle, mutta oletettavasti siitä on myös taloudellista hyötyä, sillä moni yritys raportoi yhteiskuntavastuullisuudestaan ja yrityksien perimmäinen tavoite on kuitenkin voiton maksimointi. Tässä tutkielmassa yritetään saada selvyyttä siihen, millainen yhteys yritysten yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suoriutumisen välillä vallitsee, jos yhteyttä ylipäätään on olemassa. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat ristiriitaisia. Tutkielman teoria koostuu sidosryhmä- ja legitimaatioteorioista sekä aikaisemmista tutkimuksista. Tässä tutkielmassa replikoitiin aikaisempia tutkimuksia, niissä käytettyjä mittareita ja testattiin hypoteeseja suomalaisessa kontekstissa. Tutkimuspopulaatio koostui 75 Helsingin pörssin listayhtiöstä vuosina 2009–2012. Tutkimusyritysten yhteiskuntavastuuraportointi analysoitiin neljältä vuodelta ja yritykset jaettiin tämän perusteella luokkiin. Luokkajako toimi tutkimuksessa yritysten yhteiskuntavastuun mittarina. Yritysten taloudellisen suorituskyvyn mittareina käytettiin yritysten ROA ja ROE -tunnuslukuja sekä nettovelkaantumisastetta. Toimiala ja yrityskoko toimivat tutkimuksessa kontrollimuuttujina. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin paneeliregressioanalyysillä käyttämällä EViews-tilasto-ohjelmaa. Tutkimuksessa muodostettiin yhteensä kuusi paneeliregressiomallia. Paneeliregressiomallien tulosten perusteella havaittiin, että yritysten yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suoriutumisen välinen yhteys on positiivinen. Toisin sanoen yhteiskuntavastuulliset yritykset ovat taloudellisesti kannattavampia kuin yritykset, jotka eivät ole yhteiskuntavastuullisia. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yritykset, jotka raportoivat yhteiskuntavastuustaan GRI-standardiston mukaan olivat kaikista kannattavimpia verrattuna yrityksiin, jotka raportoivat vain lakisääteiset tiedot yhteiskuntavastuustaan tai vain yhdestä vastuun alueesta. Tulokset ovat linjassa suurimman osan aikaisempien tutkimusten kanssa. Tämä tutkielma siis täydentää aikaisempaa kirjallisuutta ja vahvistaa näkemystä siitä, että yhteys yritysten yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn välillä on olemassa ja se on pitkällä aikavälillä todennäköisesti positiivinen.