Panu Rajalan kirja Mika Waltarista on kohteensa kaltainen [Elektroninen aineisto]

Kirjallisuusarvostelu

Vammaisuus ja epäreilu etu urheilussa

Oscar Pistorius on eteläafrikkalainen vammaisurheilija, jonka molemmat jalat on amputoitu polven alapuolelta. Hänen lajinaan on 400 metrin juoksu. Juoksemaan Pistorius kykenee hiilikuituproteeseilla, ja hän on kilpaillut sekä vammaisurheilijoita että terveitä urheilijoita vastaan. Pistoriuksen osallistumista tavalliseen urheiluun on kuitenkin vastustettu. On väitetty, että proteesit antavat epäreilua etua. Tarkastelen, mitä epäreilu etu tarkoittaa. Menetelmänä on filosofinen käsiteanalyysi. Tutkielma edustaa samalla kulttuurista terveys- ja hyvinvointitutkimusta. Arvioin aluksi, saako Pistorius etua. Käsittelen sen jälkeen erilaisia kriteerejä, joiden perusteella etua voitaisiin pitää epäreiluna. Näitä ovat epätasainen saatavuus, ansaitsemattomuus, epäluonnollisuus, sääntöjen rikkominen, sopimuksen rikkominen, paheellisuus, huijaaminen ja käytännön tarkoituksesta poikkeaminen. Pohdittuani epäreiluudelle esitettyjä kriteereitä kiinnitän huomioni epäreilun etuun laajemmassa yhteydessä. Tarkastelen, mitä seuraisi, jos Pistorius saisi epäreilua etua. Olisiko se riittävä peruste kieltää häntä kilpailemasta terveitä urheilijoita vastaan? Johtopäätökseni on, että epäreilun etuun liittyy Pistoriuksen tapauksessa monia ongelmia. Pelkästään sen perusteella Pistoriukselta ei tule kieltää kilpailemista.

Pankki- ja vakuutustoiminnan asiakaskannattavuus ja asiakkuuksien johtaminen

The main objective of this master’s thesis was to determine, what are the insights, challenges and problems related to differing business logics and principles of income generation and how can they be integrated in a financial group with insurance and banking operations from the perspective of customer profitability. Review of the industrial specific features had a high priority in the study. The study is a qualitative case study with empirical data collected from semi-structured interviews. Qualitative research method was chosen since it produces kind of data required to answer the research questions. Interviewees were chosen from different organizational levels to achieve a comprehensive big picture of the subject. The key result of the study is that the most important factor for the customer profitability on the financial sector is to find and fulfill the customer needs with a comprehensive service package. Also long-term customer relationships were considered significant and customer life cycle assessment essential. In the case-organization the most significant factors in this process were a strong local presence and the tacit knowledge of the customers’ business and activities, although there are major challenges in systematic exploitation of this information. The management of the customer profitability in case-organization faces great challenges because of the history of growth via acquisitions, which has led to so-called “problem of the two balance sheets”, conflict in corporate culture and establishment of the mutual goals and performance measurement.

Parodia kirjallisuudentutkimuksesta. Mika Waltarin Neljä päivänlaskua metafiktiivisenä romaanina

Tutkielman tarkoituksena on tutkia Mika Waltarin romaanin Neljä päivänlaskua (1949) lajityypin hahmottumista kertojahahmojen luotettavuuden kautta. Neljä päivänlaskua on aikaisemmissa tutkimuksissa tulkittu Waltarin omaelämäkerrallisena päiväkirjaromaanina ja tätä tulkintaa tukevat romaanin lukuisat paratekstit ja Neljän päivänlaskun Waltarin elämään viittaava kertomus. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, että romaani pitää sisällään aineksia paljon monipuolisempaan tarkasteluun. Motiivina on haastaa suomalainen kirjallisuushistoria ja aiemmat Waltari-tutkimukset osoittamalla, että Neljä päivänlaskua on jo aikakaudelleen poikkeuksellinen suomalainen romaani ja se on maamme ensimmäisiä postmodernistisia ja metafiktiivisiä romaaneja. Neljässä päivänlaskussa on kaksi erilaista kertojahahmoa, joista jälkimmäinen erottuu siten, että hänen kerrontatapansa on lähes pelkästään loppuviitteiden merkitsemistä. Ensimmäinen kertojahahmo kertoo fantastisia aineksia sisältävän kertomuksen kokemistaan kummallisuuksista ja kirjoittamisesta. Jälkimmäinen kertoja kommentoi tätä kerrontaa korostetun epäpätevästi ja epätieteellisesti. Yhdessä kertojahahmot tuottavat varsin metafiktiivisen romaanikokonaisuuden. Kun Neljää päivänlaskua pidetään yleisesti Sinuhe egyptiläisen työpäiväkirjana, niin tutkielmani osoittaa, että näiden romaanien välillä on vahva yhteys, mutta se ei perustu niiden tekijä Waltariin. Romaanien todellisuudet limittyvät toisiinsa, ne käyvät dialogia keskenään ja toistavat samantapaista kertomusta, joissa fakta ja fiktio sekoittuvat erottamattomasti. Neljän päivänlaskun ja Sinuhe egyptiläisen yhteyttä voi luonnehtia postmodernistiseksi. Keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat metafiktio ja postmodernismi. Tutkielmassa keskeisiä teoreetikkoja ovat Mika Hallila, Sari Salin ja Dorrit Cohn, sekä väittelykumppaneita ovat lukuisat Waltari-tutkijat, kuten Markku Envall ja Panu Rajala. Lajityypin ja kertojahahmojen luotettavuuden analysointi tuo tutkielmaan monia elementtejä, jotka tukevat teoreettista viitekehystä. Kun romaanin lajityyppi hahmottuu postmodernismin kautta, tutkimuskysymykseen vastaaminen yllättää: sillä ei ole väliä, pitääkö Neljän päivänlaskun kertojia luotettavina. Matka tähän toteamukseen osoittautui tärkeäksi, ei määränpää.