Lähitaistelukoulutuksen toteutus varusmiespalveluksessa ja Yhdysvaltojen maavoimissa

Lähitaistelua ja lähitaistelukoulutusta on tutkittu viimeisen kymmenen vuoden aikana vähän. Koulutuksen tahti on tiivistynyt vuosi vuodelta, ja koulutukseen käytettävää aikaa joudutaan prioirisoimaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää eroja suomalaisen ja yhdysvaltalaisen lähitaistelukoulutuksen välillä ja etsiä eroavaisuuksien kautta ratkasuja kaikille varusmiehille annettavan lähitaistelukoulutuksen tehostamiseksi. Tutkimuksen pääongelmat ovat: 1) Mitkä ovat lähitaistelun ominaispiirteet? 2) Miten suomalainen kaikille varusmiehille annettava lähitaistelukoulutus eroaa Yhdysvaltain armeijan lähitaistelukoulutuksesta? Tutkimuksen alaongelma on: Voidaanko yhdysvaltalaisesta koulutuksesta ottaa oppia suomalaisen lähitaistelukolutuksen järjestämisessä? Lähitaistelu on pohjimmiltaan sotilaan taistelua elämästä ja kuolemasta. Lähitaistelutilanteet syntyvät usein yllättäen ja odottamatta, jolloin taistelijan on kyettävä reagoimaan uhkaan nopeasti ja vaistonvaraisesti. Oikeanlaisella ja oikean sisältöisellä koulutuksella sekä riittävillä toistoilla voidaan tehostaa lähitaistelutekniikoiden toimivuutta äkillisessä tilanteessa. Tutkimuksessa löydettiin niin yhteneväisyyksiä kuin eroavaisuuksia suomalaisen ja yhdysvaltalaisen lähitaistelukoulutuksen välillä. Suurimmat erot muodostuivat tiettyjen asiasisältöjen painottamisesta ja koulutuksen järjstelyistä kun taas yhteneväisyyksiä löytyi käytettävissä olevasta ajasta, asiasisällöstä ja koulutuksen jaksottamisessa. Suomalaista lähitaistelukoulutusta voitaisiin kehittää sisällyttämällä tämänhetkiseen koulutukseen pistintaistelurata (bayonet assault course) sekä kaksintaisteluharjoittelu (pugil training), joiden avulla taistelijan aseenkäsittelytaitoa lähitaistelussa voidaan parantaa. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa olivat Lähitaistelun käsikirja (2004) ja United States Army Field Manual FM 21-150.

Isotope analysis (δ13C) of pulpy whole apple juice

The objectives of this study were to develop the method of isotope analysis to quantify the carbon of C3 photosynthetic cycle in pulpy whole apple juice and to measure the legal limits based on Brazilian legislation in order to identify the beverages that do not conform to the Ministry of Agriculture, Livestock and Food Supply (MAPA). This beverage was produced in a laboratory according to the Brazilian law. Pulpy juices adulterated by the addition of sugarcane were also produced. The isotope analyses measured the relative isotope enrichment of the juices, their pulpy fractions (internal standard) and purified sugar. From those results, the quantity of C3 source was estimated by means of the isotope dilution equation. To determine the existence of adulteration in commercial juices, it was necessary to create a legal limit according to the Brazilian law. Three brands of commercial juices were analyzed. One was classified as adulterated. The legal limit enabled to clearly identify the juice that was not in conformity with the Brazilian law. The methodology developed proved efficient for quantifying the carbon of C3 origin in commercial pulpy apple juices.

Biopolttoaineet perinteisten lentopolttoaineiden korvaajina suihkumoottoreissa

Fossiiliset polttoaineet ovat toimineet nykyisten lentokoneiden polttoaineena jo useita vuosi-kymmeniä. Nämä polttoaineet eivät uusiudu, jolloin korvaavan polttoaineen kehittäminen muodostuu välttämättömäksi. Lisäksi fossiilisia polttoaineita käytettäessä ilmakehään vapau-tuu huomattava määrä hiilidioksidia, joka on aiemmin ollut sitoutuneena syvällä maaperässä. Biolentopolttoaineet ovat yksi vaihtoehto kestäväksi ja uusiutuvaksi polttoaineeksi. Tutkielmassa haetaan vastausta siihen, kyetäänkö biopolttoaineilla korvaamaan perinteiset lentopolttoaineet suihkumoottoreissa. Biopolttoaineista pyritään löytämään niiden merkittävimmät heikkoudet sekä vahvuudet. Tutkielman ensimmäisessä pääluvussa esitellään yleisiä vaatimuksia lentopolttoaineille, jonka jälkeen perehdytään perinteisiin lentopolttoaineisiin ja biopolttoaineisiin. Biopolttoaineetluvussa käsitellään lyhyesti myös biopolttoaineiden käyttöä sotilasilmailussa. Tutkielman keskeisimpänä tuloksena on se, että biopolttoaineilla on teknisesti täysin mahdollista korvata perinteisiä lentopolttoaineita vähintään osittain. Biopolttoaineiden käytöllä saavutetaan merkittäviä vähennyksiä päästöihin, kun polttoainetta varten käytettävät orgaaniset aineet ovat sitoneet itseensä hiilidioksidia. Merkittävimpänä biopolttoaineiden yleistymisen haittapuolena on polttoaineen korkea hinta. Lisäksi sopivan raaka-aineen löytäminen on tietyiltä osin haasteellista.

Sotaa vai taistelua terrorismia vastaan? Yhdysvaltojen, Euroopan unionin ja Pohjois-Atlantin liiton terrorismin vastaisen toiminnan diskurssien analyysi

1990-luvun alussa Neuvostoliitto hajosi ja kylmä sota päättyi. Länsimaissa alkoi prosessi, jossa käsitykset uhkamalleista ja -kuvista uudistuivat. Uhkamallit, joissa painopiste oli suurten massa-armeijoiden hyökkäykset ja niiden torjunta, alkoivat vaikuttaa vanhentuneilta. Perinteisen sodan uhan rinnalle nousi uusia, globaaleja uhkia, kuten ympäristökatastrofit, joukkotuhoaseiden leviäminen sekä terrorismi. Syyskuun 11. päivä 2001 terroristi-iskut lisäsivät länsimaiden panostusta terrorismin vastaiseen toimintaan merkittävästi. Yhdysvallat julistivat sodan terrorismia vastaan muiden länsimaiden ja yhteisöjen kuten EU:n ja Naton tuella. Merkittävää on, että Yhdysvaltojen sodanjulistus terrorismia vastaan on aiheuttanut historiallisessa kontekstissa ristiriitoja transatlanttisessa turvallisuusympäristössä. Erityisesti EU on suurimpien jäsenvaltioiden, kuten Ranskan ja Saksan, johdolla vastustanut Yhdysvaltojen toimenpiteitä, kuten Irakin sotaa. EU on nähnyt Yhdysvaltojen toimet kansainvälisten lakien ja erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien periaatteiden vastaisina. Tätä näkemystä on osiltaan tukenut Nato, joka ei ole osallistunut hyökkäyksellisiin operaatioihin, vaan on muodostanut toimintamallin, jossa kriisinhallinnan ja terrorismin vastaisen toiminnan periaatteet sekoittuvat. Tutkimuksessa tuodaan esille Yhdysvalloissa, EU:ssa ja Natossa vallitsevat diskurssit, jotka ovat määrittämässä osapuolien toimintaa terrorismin vastaisessa toiminnassa. Diskurssien määrittämisen kautta on mahdollista arvioida, millä tavoin Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton terrorismin vastainen politiikka on vaikuttanut transatlanttiseen turvallisuusajatteluun ja -käytäntöihin ja samalla Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton välisiin suhteisiin. Samalla syntyy käsitys siitä, miten toimijat ovat rakentaneet käsityksensä terrorismista uhkana, vaarana tai riskinä ja miten toimijoiden terrorismin vastaisen toiminnan päädiskurssit ovat rakentaneet toimijoiden identiteettejä turvallisuustoimijoina. Näin syntyy käsitys osapuolien tavasta määritellä yksityisiä ja yhteisiä tulkintoja alueelliseen ja kansainväliseen turvallisuusympäristöön vaikuttavista uhista ja pyrkimyksistä vaikuttaa kansainvälisen ja erityisesti transatlanttisen turvallisuusympäristön sääntöihin. Työn tulokset lisäävät ymmärrystä Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton turvallisuuspoliittisen tavoiteasettelun lähtökohdista sekä toimijoiden päätöksentekoa ohjaavista tekijöistä. Aineistona tutkimuksessa käytetään Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton turvallisuuspoliittisia virallisdokumentteja. Yhdysvaltojen turvallisuusajattelussa painottuu näkemys Yhdysvaltojen erinomaisuudesta ja hegemonisesta asemasta globaalissa turvallisuusympäristössä. Tähän liittyy oleellisesti rakennettu identiteetti maailman johtavana valtiona sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Yhdysvaltojen ”sota terrorismia vastaan”- diskurssi pohjautuu näkemykselle, jonka mukaan Yhdysvallat kykenee ja voi käyttää sotilaallista voimaa omien intressiensä ja kansalaistensa suojaamiseksi maailmanlaajuisesti. Yhdysvallat on luokitellut terrorismin sodankäynniksi Yhdysvaltoja vastaan jolloin Yhdysvallat on legitimoinut ennaltaehkäisevän voimankäytön keinoksi torjua terrorismia minkä tahansa itsenäisen valtion alueella. Terrorismiin on läheisesti sidottu käsitteet joukkotuhoaseiden leviäminen ja käyttö sekä roistovaltioiden muodostama uhka. Näiden kautta Yhdysvallat ovat rakentaneet itselleen identiteetin yleismaailmallisten arvojen, kuten demokratian, vapauden ja oikeuden puolustajana. EU:n ajattelussa painottuu näkemys, jonka mukaan EU on ylikansallinen toimija, joka koordinoi ja mahdollistaa jäsenvaltioiden tehokkaan kokonaistoiminnan. EU ei ole hyväksynyt Yhdysvaltojen näkemystä terrorismista vaan on rakentanut käsitteen, jonka mukaan terrorismi on rikollisuutta. Tämä heijastaa EU:n rakentamaa identiteettiä sekä institutionaalista rakennetta, jonka mukaan sen päätehtävä eurooppalaisessa turvallisuusympäristössä on vapauden, oikeuden ja turvallisuuden mahdollistaminen. Oman ”taistelu terrorismia vastaan”- diskurssinsa kautta EU on pyrkinyt vahvistamaan omaa identiteettiään sekä alueellisena että kansainvälisenä toimijana. Terrorismin turvallisuudelle muodostaman uhan kautta EU on siis hakenut oikeutuksen omalle kasvaneelle roolilleen turvallisuustoimijana. Naton turvallisuusajattelussa painottuvat jäsenvaltioiden näkemyksistä nousevat elementit. Jäsenvaltioiden keskinäiset suhteet sekä poliittiset ja taloudelliset intressit ovat olleet ratkaisevassa roolissa Naton rakentaessa ”taistelu terrorismia vastaan”- diskurssiaan. Naton uhkakuvatulkintoihin terrorismista ovat vaikuttaneet sen suhde Euroopan unioniin. Nato on ollut ratkaisevassa roolissa transatlanttisten suhteiden säilyvyyden kannalta terrorismin vastaisen toiminnan aikakautena. Merkittävää on, että terrorismin muodostaman uhan kautta Nato on kyennyt rakentamaan itselleen identiteetin kriisinhallintajärjestelmänä, joka on voinut ottaa vastuuta YK:lta. Terrorismi ja sen vastainen toiminta on mahdollistanut Naton olemassaolon ja jatkuvuuden kylmän sodan jälkeisessä globaalissa turvallisuusympäristössä.

Sullivan Agent Confesses, [1948]

The National Seaman’s Association was a labour recruiter hiding behind a union-like name. It was run by H.N. McMaster who collected fees from companies and dues from workers. With McMaster in charge, shipping interests could claim that their seamen had a union, but ship-owners were free to push their vessels and their workers to the breaking point. In 1935, the members on the Great Lakes decided to strike. One year later, they created their own union and amalgamated with a Montreal-based independent body to create the Canadian Seamen’s Union headed by a ship’s cook who became a union leader, John Allan Patrick “Pat” Sullivan. By the late 1940s, almost all sailors on Canadian ships were CSU members. Right from its inception in 1936, Communists were prominent among the leaders of the union. Sullivan had been recruited to the Communist party that year and the union had a close rapport with the party. On June 8, 1940, Pat Sullivan was arrested because of his affiliation with the Communist party. He was incarcerated until March 20, 1942. No charges were laid, no bail was set and there was no trial. After his release, Sullivan was elected second vice-president of the Trades and Labour Congress of Canada. In 1943, Percy Bengough was elected as president and Sullivan was elected as secretary treasurer of the TLC while maintaining his role as president of the CSU. On March 14, 1947 Sullivan made a shocking announcement that he was resigning from the CSU and the Labor-Progressive Party. He claimed that the CSU was under the full control of the Communists. Within a month of this announcement, he emerged as the president of the Canadian Lake Seamen’s Union. Ship-owners never really reconciled themselves to having their industry unionized, and in 1946 there was a seamen’s strike in which the union won the eight-hour day. In 1949, the shipping companies had a plan to get rid of the union and were negotiating behind their back with the Seafarers International Union (SIU). In a brutal confrontation, led by Hal Banks, an American ex-convict, the SIU was able to roust the CSU and take over the bargaining rights of Canadian seamen. On July 15, 1948, Robert Lindsay, who was Sullivan’s Welland business agent said that to the best of his knowledge, Sullivan’s outfit, the CLSU, was under the control of some of the Steamship Companies. Lindsay had heard that there was a movement to get rid of Bengough of the Trades and Labour Congress as well as elements of the CSU. He also had heard that the CLSU wanted to affiliate with the American Federation of Labor. Lindsay’s allegations raised the questions: Were the ship-owners powerful enough to oust Percy Bengough because he supported the seamen? Could the CLSU get an affiliation with the American Federation of Labor? and Would the American Federation of Labor actually affiliate with a union that was siding with employers against a locked-out union?

Minutes of the Board of Directors of the Port Hope, Lindsay and Beaverton Railway Company held in Port Hope

Minutes of the Board of Directors of the Port Hope, Lindsay and Beaverton Railway Company held in Port Hope, Aug 9, 1855.

Indenture (vellum) of mortgage between the Port Hope, Lindsay and Beaverton Railway Company and Joseph Augustus Woodruff of Niagara and Gilbert McMicken of the Village of Elgin in Welland

Indenture (vellum) of mortgage between the Port Hope, Lindsay and Beaverton Railway Company and Joseph Augustus Woodruff of Niagara and Gilbert McMicken of the Village of Elgin in Welland. This document was registered Jan.4, 1856 – instrument no. 586, Dec. 29, 1855.

Diferencias entre la regla de exclusión probatoria nacional y la regla de exclusión del Derecho Internacional Penal: análisis de tres casos de injerencias en comunicaciones privadas.

Teniendo en cuenta tres casos dentro del contexto del conflicto armado donde la jurisdicción penal colombiana estudia la admisión o exclusión de medios probatorios producidos a partir de injerencias de comunicaciones, encontramos que no siempre se aplica la regla de exclusión cuando no cuentan con una orden judicial previa. Ante este problema, buscamos como se ha solucionado, teniendo como referente la el Derecho Internacional Humanitario, el Derecho Internacional de los Derechos Humanos. Lo anterior nos da base para entender la regla de exclusión de que se ha venido desarrollando dentro del Derecho Internacional Penal. Si bien estas reglas nos sirven para solucionar estos tres casos, terminan siendo contradictorios a lo que ha venido desarrollando la Corte Constitucional. De esta manera, si bien esta Corte consideró que la regla de Estatuto de Roma, va en concordancia con la nuestra regla de exclusión nacional, tal afirmación es errónea.

Linking Canadian Harvested Juvenile American Black Ducks to Their Natal Areas Using Stable Isotope (δD, δ13C, and δ15N) Methods

Understanding source-sink dynamics of game birds is essential to harvest and habitat management but acquiring this information is often logistically and financially challenging using traditional methods of population surveys and banding studies. This is especially true for species such as the American Black Duck (Anas rubripes), which have low breeding densities and extensive breeding ranges that necessitate extensive surveys and banding programs across eastern North America. Despite this effort, the contribution of birds fledged from various landscapes and habitat types within specific breeding ranges to regional harvest is largely unknown but remains an important consideration in adaptive harvest management and targeted habitat conservation strategies. We investigated if stable isotope (δD, δ13C, δ15N) could augment our present understanding of connectivity between breeding and harvest areas and so provide information relevant to the two main management strategies for black ducks, harvest and habitat management. We obtained specimens from 200 hatch-year Black Duck wings submitted to the Canadian Wildlife Service Species Composition Survey. Samples were obtained from birds harvested in Western, Central, and Eastern breeding/harvest subregions to provide a sample representative of the range and harvest rate of birds harvested in Canada. We sampled only hatch-year birds to provide an unambiguous and direct link between production and harvest areas. Marine origins were assigned to 12%, 7%, and 5% of birds harvested in the Eastern, Central, and Western subregions, respectively. In contrast, 32%, 9%, and 5% of birds were assigned, respectively, to agricultural origins. All remaining birds were assigned to nonagricultural origins. We portrayed probability of origin using a combination of Bayesian statistical and GIS methods. Placement of most eastern birds was western Nova Scotia, eastern New Brunswick, Prince Edward Island, and southern Newfoundland. Agricultural birds from the Central region were consistent with the Saguenay region of Québec and the eastern claybelt with nonagricultural birds originating in the boreal. Western nonagricultural birds were associated with broad boreal origins from southern James Bay to Lake of the Woods and east to Cochrane, Ontario. Our work shows that the geographic origins, landscape, and habitat associations of hatch-year Black Ducks can be inferred using this technique and we recommend that a broad-scale isotopic study using a large sample of Canadian and US harvested birds be implemented to provide a continental perspective of source-sink population dynamics.

Influência do método de síntese e caracterização de pós compósitos de NiO- Ce1-xEuxO2-δ para anodos catalíticos de células a combustível

Fuel cells are electrochemical devices that convert chemical energy into electricity. Due to the development of new materials, fuel cells are emerging as generating clean energy generator. Among the types of fuel cells, categorized according to the electrode type, the solid oxide fuel cells (SOFC) stand out due to be the only device entirely made of solid particles. Beyond that, their operation temperature is relatively high (between 500 and 1000 °C), allowing them to operate with high efficiency. Another aspect that promotes the use of SOFC over other cells is their ability to operate with different fuels. The CeO2 based materials doped with rare earth (TR+3) may be used as alternatives to traditional NiO-YSZ anodes as they have higher ionic conductivity and smaller ohmic losses compared to YSZ, and can operate at lower temperatures (500-800°C). In the composition of the anode, the concentration of NiO, acting as a catalyst in YSZ provides high electrical conductivity and high electrochemical activity of reactions, providing internal reform in the cell. In this work compounds of NiO - Ce1-xEuxO2-δ (x = 0.1, 0.2 and 0.3) were synthesized from polymeric precursor, Pechini, method of combustion and also by microwave-assisted hydrothermal method. The materials were characterized by the techniques of TG, TPR, XRD and FEG-SEM. The refinement of data obtained by X-ray diffraction showed that all powders of NiO - Cex-1EuxO2-δ crystallized in a cubic phase with fluorite structure, and also the presence of Ni. Through the characterizations can be proved that all routes of preparation used were effective for producing ceramics with characteristics suitable for application as SOFC anodes, but the microwave-assisted hydrothermal method showed a significant reduction in the average grain size and improved control of the compositions of the phases

Sēfer Ṣinnā Dāwîd : ʿal hā-halākôt niqqûr ... be-fērûš maspîq ʿal baʿal hā-ʿIttûr

Dāwîd Ben-Geršôn Daiṭš