Kivipää, Äväntäjärvi ja Pitkävesi: Oriveden vedenkokoumien nimet

Tarkastelen tutkielmassani Oriveden kaupungin järvien ja lampien eli vedenkokoumien nimiä. Huomio keskittyy siihen, millainen näiden nimien muodostama järjestelmä eli nimisysteemi on kokonaisuutena. Lisäksi selvitän nimien etymologiat ja nimenantoperusteet. Tutkimus on pääosin luonteeltaan kvalitatiivista, joskin eri nimenantoperusteiden osuudet käyvät myös ilmi. Tutkimusaineisto on kerätty Kotimaisten kielten keskuksen nimiarkistosta, ja se sisältää niiden vedenkokoumien nimet, joiden tarkoitteet sijaitsevat ainakin osittain Oriveden kaupungin alueella. Orivedellä on melko runsaasti vedenkokoumia; aineistossani on yhteensä 420 nimeä. Vedenkokoumien nimenantoperusteiden selvittämiseen käytän syntaktis-semanttista analyysimallia, jossa keskeinen lähtökohta on nimenantajan asemaan samaistuminen. Tällä tavoin pyritään saamaan selville paikan todellinen nimenantoperuste toisin kuin vanhemmassa nimistöntutkimuksessa, jossa paikannimien luokittelu oli lähinnä sanasemanttista. Nimien etymologian eli alkuperän selvittämiseksi turvaudun aiempaan paikannimitutkimukseen sekä suomen kielen tavanomaisiin sanakirjoihin, etymologisiin sanakirjoihin ja Suomen murteiden sanakirjaan. Tutkielma osoittaa, että Oriveden vedenkokoumien nimet muodostavat varsin monikerroksisen ja heterogeenisen nimisysteemin. Kuten jo aiemmin on osoitettu, Oriveden alueen nimistössä on myös saamen kieleen pohjautuvia aineksia, minkä tämä tutkielma vahvistaa. Lisäksi nimisysteemiin kuuluu metaforisia nimiä (Häränsilmä), täsmennettyjä nimiä (Alanen Pitkäjärvi) ja useaan vedenkokoumaan kollektiivisesti viittaavia nimiä (Kirvesjärvet). Nämä piirteet voidaan nähdä pitkälti analogian ja tiettyjen nimenmuodostusmallien tuloksena, sillä analogialla on osoitettu olevan suuri osuus paikkojen nimeämisessä. Etymologinen selvitys osoittaa, että suurin osa nimistä on asiasisällöltään vielä nykyihmisellekin täysin selviä, kun taas joidenkin nimien alkuperä on ajan kuluessa ja kielen muuttuessa hämärtynyt. Helpoiten hämärtyvät sellaiset nimet, jotka sisältävät johonkin vanhaan elinkeinoon tai kulttuuriin viittaavan nimityksen. Orivedellä on kuitenkin myös sellaisia vedenkokoumien nimiä, joiden alkuperä jää tutkimuksesta huolimatta hämäräksi. Tällaiset nimet viittaavat usein suuriin vedenkokoumiin, joiden nimet kuuluvat yleensä paikannimistömme vanhimpaan kerrostumaan.

La prima casa editrice femminista per l'infanzia in Italia: gli albi illustrati di "Dalla parte delle bambine" di Adela Turin

La presente tesi di dottorato propone uno studio sulla casa editrice “Dalla parte delle bambine” di Adela Turin. Attiva dal 1975 al 1982 a Milano, si tratta della prima impresa editoriale femminista per l’infanzia in Italia. Nonostante l’originalità e il successo internazionale dei suoi libri, è stata riscontrata una sorprendente scarsità di studi sull’argomento. Questa ricerca interdisciplinare si propone quindi di colmare questa lacuna, inserendosi nel vivace ambito dello studio della letteratura per l’infanzia in prospettiva di genere. La dissertazione è divisa in cinque capitoli, a cui si aggiunge un’appendice iconografica che raccoglie le copertine dell’intero catalogo di DPDB. Nel primo capitolo viene introdotto il quadro teorico della ricerca, dalla complessità della letteratura per il giovane pubblico all’indagine in ottica di genere. Il secondo capitolo si concentra sulle pubblicazioni per bambine e bambini negli anni Settanta, passando in rassegna innovative esperienze editoriali nonché l’opera di scrittori e scrittrici sensibili alle questioni di genere. La terza sezione si occupa di ricostruire il profilo biografico di Turin e il suo decennale impegno contro il sessismo veicolato dai libri per l’infanzia, per poi concentrarsi sulla storia, il catalogo, la diffusione e la ricezione di DPDB. Il quarto capitolo propone un’analisi qualitativa e quantitativa di un corpus di 20 albi illustrati scritti da Turin, oltre a un confronto fra questi libri e diverse ricerche sulla rappresentazione di genere, allo scopo di evidenziare la peculiarità delle proposte di DPDB. La quinta sezione, infine, si occupa del rapporto con la contemporaneità. Dopo aver tracciato un quadro della complessa situazione dell’educazione di genere in Italia e aver proposto una panoramica di esperienze editoriali per il giovane pubblico attente alle questioni di genere, quest’ultima parte indagherà i contesti in cui gli albi di Turin vengono oggi letti e consigliati, offrendosi come narrazione alternativa e tutt’ora attuale.

La parola raccontata dai cavalieri-narratori nella "Continuation du Roman de Meliadus" (ms. Ferrell 5)

Copiato nell'Italia del Nord verso il 1350, il manoscritto Ferrell 5 è oggi il solo testimone della "Continuation du Roman de Meliadus" che racconta le avventure di Artù, di Meliadus il padre di Tristano, e del Buon Cavaliere senza Paura padre di Dinadan, partiti alla ricerca di Morholt, prigioniero su di un'isola lontana. Ora, questa inchiesta è solo un pretesto: al centro dell'interesse dei tre re non sta tanto l'avventura promessa quanto i racconti che essi collezionano in occasione dei diversi scali di questo viaggio per mare, durante il quale non succede quasi niente. La ricerca di Morholt agisce quale racconto-cornice che non solo mette in scena le condizioni della presa di parola da parte dei cavalieri-narratori e organizza i racconti, anzi li drammatizza, ma funziona anche da matrice che informa, feconda e rigenera questi stessi racconti. Quanto all'isolamento, imposto dalla navigazione, esso permette lo sbocciare di una piccola ma prestigiosa società di narratori che non ha nulla da invidiare a quella delle raccolte di novelle. Così, un racconto dopo l'altro, si definisce un'arte di narrare che espone ed esplora i legami tra valore del racconto e bontà della cavalleria: la perfezione poetica, fonte del piacere estetico, è solo l'altra faccia della perfezione cavalleresca.

Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640

Summary: Finnish study abroad before the foundation of the Royal Academy of Turku (Academia Aboensis) in 1640

Reforms of the Common Agricultural Policy and agriculture in Finland

Selostus: Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen ja Suomen maatalous

Two Cultures of Arts Education, Finland and Canada? An integrated View

Taidekasvatuksen kaksi kulttuuria, Suomi ja Kanada? Integroitu näkemys Tutkimuksessa kuvataan kanadalaisen Learning Through The Arts –pedagogiikan mukainen suomalainen kokeiluhanke, jonka aikana taiteilija–opettaja-parit opettivat yhdessä eri oppiaineita koululuokille: esim. matematiikkaa tanssien, biologiaa maalaten tai yhdistäen eri taiteenlajeja projektimuotoiseen oppimiseen. Hanketta arvioitaessa nousee esille, ei niinkään yksittäisten taiteilijoiden ja opettajien toiminta, vaan pikemminkin Kanadan ja Suomen rakenteelliset sekä kulttuuriset eroavuudet. Tutkimus sivuaa myös Suomessa käytävää keskustelua taiteen hyödyllisyydestä ja pohtii samalla taito- ja taideaineiden asemaa koulussa. Työn teoreettisessa osassa integroidaan opetussuunnitelmateoriaa, kasvatuksen historiaa ja filosofiaa, tähdentäen taidekasvatuksen merkitystä osana koko ihmisen kasvatusta. Opetussuunnitelmateorian osalta tarkastellaan romanttista ja klassista opetussuunnitelmaa, jotka eroavat toisistaan menetelmiensä, sisältöjensä, tavoitteidensa sekä arvioinnin osalta. Ns. kovat ja pehmeät aineet tai matemaattis-luonnontieteelliset aineet vastakohtanaan humanismi, voidaan ymmärtää sekä historiallisia että epistemologisia taustojaan vasten. Pepperin maailmanhypoteesien mukaisesti on kasvatuksen ongelmien ratkaisemiseksi hahmotettavissa neljä selvästi toisistaan eroavaa lähestymistapaa: formismi; organisismi; mekanisismi; sekä kontekstualismi. Kantin filosofiaan viitaten tutkimus puolustaa käsitystä taiteesta rationaalisena ja propositionaalisena kokonaisuutena, joka ei ole vain kommunikaation väline, vaan yksi todellisuuden kohtaamisen lajeista, tiedon ja etiikan rinnalla. Näin ajateltuna taito- ja taidekasvatuksen tulisi olla luonteeltaan aina myös kulttuurikasvatusta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan väittää, että moniammatillinen yhteistyö monipuolistaa koulun opetusta. Mikäli huolehditaan siitä, että taiteilijat saavat riittävästi koulutusta opettamiseen liittyvissä asioissa, on mahdollista käyttää taiteilijoita opettajien rinnalla koulutyössä.

Svinhufvudin-Paasikiven linja

Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan Pohjoismaa vai kansandemokratia? Sosiaalidemokraatit, kommunistit ja Suomen kansainvälinen asema 1945-51 (SKS 2004), joka tarkastettiin syyskuussa Helsingin yliopistossa

Suomalaiset auringonpimennystä tutkimassa

Kirjoittaja on professori ja Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston pääsihteeri. Hän toimi muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajana. Kirjoitus perustuu teoksen paljastuspuheeseen Kurenlahdella 9.7.2005.