997 resultados para 362.12
Resumo:
A hydrothermal reaction of a mixture of ZnCl2, V2O5, ethylenediamine and water gave rise to a layered poly oxovanadate material. clusters. These clusters, with all the vanadium ions in the +4 state, are connected together through Zn(NH2(CH2)(2)NH2)(2) linkers forming a two-dimensional structure. The layers are also separated by distorted trigonal bipyramidal [Zn-2(NH2(CH2)(2)NH2)(5)] complexes. The Structure, thus, presents a dual role for the Zn-ethylenediamine complex. The magnetic susceptibility studies indicate that the interactions between the V centres in I are predominantly antiferromagnetic in nature and the compound shows highly frustrated behaviour. The magnetic properties are compared to the theoretical calculations based oil the Heisenberg model, in addition to correlating to the structure. Crystal data for the complexes are presented.
Resumo:
Vaikean ja pitkäaikaisen sairauden perusteella myönnetään tämän sairauden lääkkeisiin erityiskorvausoikeus, mikä tarkoittaa, että lääkkeistä maksetaan sairausvakuutuskorvauksena peruskorvausta (42 % lääkevalmisteen hinnasta) suurempi korvaus.
Resumo:
Water works and sewage plants 31.12.1974.
Resumo:
Water utilities 31.12.1972
Resumo:
Julkaistu Silva Fennica Vol. 12(4) -numeron liitteenä.
Resumo:
Tasaikäisen metsän alle muodostuvilla alikasvoksilla on merkitystä puunkorjuun, metsänuudistamisen, näkemä-ja maisema-analyysien sekä biodiversiteetin ja hiilitaseen arvioinnin kannalta. Ilma-aluksista tehtävä laserkeilaus on osoittautunut tehokkaaksi kaukokartoitusmenetelmäksi varttuneiden puustojen mittauksessa. Laserkeilauksen käyttöönotto operatiivisessa metsäsuunnittelussa mahdollistaa aiempaa tarkemman tiedon tuottamisen alikasvoksista, mikäli alikasvoksen ominaisuuksia voidaan tulkita laseraineistoista. Tässä työssä käytettiin tarkasti mitattuja maastokoealoja ja kaikulaserkeilausaineistoja (discrete return LiDAR) usealta vuodelta (1–2 km lentokorkeus, 0,9–9,7 pulssia m-2). Laserkeilausaineistot oli hankittu Optech ALTM3100 ja Leica ALS50-II sensoreilla. Koealat edustavat suomalaisia tasaikäisiä männiköitä eri kehitysvaiheissa. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Minkälainen on alikasvoksesta saatu lasersignaali yksittäisen pulssin tasolla ja mitkä tekijät signaaliin vaikuttavat? 2) Mikä on käytännön sovelluksissa hyödynnettävien aluepohjaisten laserpiirteiden selitysvoima alikasvospuuston ominaisuuksien ennustamisessa? Erityisesti haluttiin selvittää, miten laserpulssin energiahäviöt ylempiin latvuskerroksiin vaikuttavat saatuun signaaliin, ja voidaanko laserkaikujen intensiteetille tehdä energiahäviöiden korjaus. Puulajien väliset erot laserkaiun intensiteetissä olivat pieniä ja vaihtelivat keilauksesta toiseen. Intensiteetin käyttömahdollisuudet alikasvoksen puulajin tulkinnassa ovat siten hyvin rajoittuneet. Energiahäviöt ylempiin latvuskerroksiin aiheuttivat alikasvoksesta saatuun lasersignaaliin kohinaa. Energiahäviöiden korjaus tehtiin alikasvoksesta saaduille laserpulssin 2. ja 3. kaiuille. Korjauksen avulla pystyttiin pienentämään kohteen sisäistä intensiteetin hajontaa ja parantamaan kohteiden luokittelutarkkuutta alikasvoskerroksessa. Käytettäessä 2. kaikuja oikeinluokitusprosentti luokituksessa maan ja yleisimmän puulajin välillä oli ennen korjausta 49,2–54,9 % ja korjauksen jälkeen 57,3–62,0 %. Vastaavat kappa-arvot olivat 0,03–0,13 ja 0,10–0,22. Tärkein energiahäviöitä selittävä tekijä oli pulssista saatujen aikaisempien kaikujen intensiteetti, mutta hieman merkitystä oli myös pulssin leikkausgeometrialla ylemmän latvuskerroksen puiden kanssa. Myös 3. kaiuilla luokitustarkkuus parani. Puulajien välillä havaittiin eroja siinä, kuinka herkästi ne tuottavat kaiun laserpulssin osuessa puuhun. Kuusi tuotti kaiun suuremmalla todennäköisyydellä kuin lehtipuut. Erityisen selvä tämä ero oli pulsseilla, joissa oli energiahäviöitä. Laserkaikujen korkeusjakaumapiirteet voivat siten olla riippuvaisia puulajista. Sensorien välillä havaittiin selviä eroja intensiteettijakaumissa, mikä vaikeuttaa eri sensoreilla hankittujen aineistojen yhdistämistä. Myös kaiun todennäköisyydet erosivat jonkin verran sensorien välillä, mikä aiheutti pieniä eroavaisuuksia kaikujen korkeusjakaumiin. Aluepohjaisista laserpiirteistä löydettiin alikasvoksen runkolukua ja keskipituutta hyvin selittäviä piirteitä, kun rajoitettiin tarkastelu yli 1 m pituisiin puihin. Piirteiden selitysvoima oli parempi runkoluvulle kuin keskipituudelle. Selitysvoima ei merkittävästi alentunut pulssitiheyden pienentyessä, mikä on hyvä asia käytännön sovelluksia ajatellen. Lehtipuun osuutta ei pystytty selittämään. Tulosten perusteella kaikulaserkeilausta voi olla mahdollista hyödyntää esimerkiksi ennakkoraivaustarpeen arvioinnissa. Sen sijaan alikasvoksen tarkempi luokittelu (esim. puulajitulkinta) voi olla vaikeaa. Kaikkein pienimpiä alikasvospuita ei pystytä havaitsemaan. Lisää tutkimuksia tarvitaan tulosten yleistämiseksi erilaisiin metsiköihin.
Resumo:
Water supply and sewer systems 31.12.1974.
Resumo:
Supercritical carbon dioxide is used to prepare aerogels of two reference molecular organogelators, 2,3-bis-n-decyloxyanthracene (DDOA) (luminescent molecule) and 12-hydroxystearic acid (HSA). Electron microscopy reveals the fibrillar morphology of the aggregates generated by the protocol. SAXS and SANS measurements show that DDOA aerogels are crystalline materials exhibiting three morphs: (1) arrangements of the crystalline solid (2D p6m), (2) a second hexagonal morph slightly more compact, and (3) a packing specific of the fibers in the gel. Aggregates specific of the aerogel (volume fraction being typically phi approximate to 0.60) are developed over larger distances (similar to 1000 angstrom) and bear fewer defaults and residual strains than aggregates in the crystalline and gel phases. Porod, Scherrer and Debye-Bueche analyses of the scattering data have been performed. The first five diffraction peaks show small variations in position and intensity assigned to the variation of the number of fibers and their degree of vicinity within hexagonal bundles of the related SAFIN according to the Oster model. Conclusions are supported by the guidelines offered by the analysis of the situation in HSA aerogels for which the diffraction pattern can be described by two coexisting lamellar-like arrangements. The porosity of the aerogel, as measured by its specific surface extracted from the scattering invariant analysis, is only 1.8 times less than that of the swollen gel and is characteristic of a very porous material.
Resumo:
Suomalaista radiokemiaa esittelevä Marie Curie Symposium järjestetään Helsingissä 8.-9.12.2011 osana Kansainvälistä Kemian Vuotta 2011. Samalla juhlistetaan Marie Curien sata vuotta sitten, 10.12.1911, saamaa kemian Nobel-palkintoa. Marie Curie, maailman ensimmäinen radiokemisti, sai Nobel-palkintonsa luonnossa olevien radioaktiivisten alkuaineiden poloniumin ja radiumin keksimisestä. Tämä raportti sisältää symposiumissa esitettyjen tieteellisten tiedonantojen tiivistelmät
Resumo:
(I)Lantadene-B: C35H52O5,M r =552.80, MonoclinicC2,a=25.65(1),b=6.819(9),c=18.75(1) Å,beta=100.61(9),V=3223(5) Å3,Z=4,D x =1.14 g cm–3 CuKagr (lambda=1.5418A),mgr=5.5 cm–1,F(000)=1208,R=0.118,wR=0.132 for 1527 observed reflections withF o ge2sgr(F o ). (II)Lantadene-C: C35H54O5·CH3OH,Mr=586.85, Monoclinic,P21,a=9.822(3),b=10.909(3),c=16.120(8)Å,beta=99.82(4),V=1702(1)Å3,Z=2,D x =1.145 g cm–3, MoKagr (lambda=0.7107Å), mgr=0.708 cm–1 F(000)=644,R=0.098, wR=0.094 for 1073 observed reflections. The rings A, B, C, D, and E aretrans, trans, trans, cis fused and are in chair, chair, sofa, half-chair, chair conformations, respectively, in both the structures. In the unit cell the molecules are stabilized by O-HctdotO hydrogen bonds in both the structures, however an additional C-HctdotO interaction is observed in the case of Lantadene-C.
Resumo:
Kielet saksa ja suomi.