Kaukolämpöliiketoiminnan kehittäminen Mäntsälän Sähkö osakeyhtiössä

Tämän diplomityön tarkoitus oli selvittää Mäntsälän Sähkö Oy:n kaukolämpöliiketoiminnan nykytila ja kehityskohteet. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Millaisilla toimenpiteillä varmistetaan kaukolämpöliiketoiminnan kannattavuus tulevaisuudessa? ja 2) Millaisia mahdollisuuksia älykäs kaukolämpö tuo kaukolämpöliiketoiminnalle? Tutkimus suoritettiin perehtymällä aiheen kirjallisuuteen ja uutisiin. Takaisinmaksuajan menetelmällä arvioitiin maakaasun korvaamisen kannattavuutta. Työn tuloksena voitiin todeta, että kaukolämmön hinnoittelua kannattaa kehittää kustannusvastaavampaan suuntaan. Nykyinen kaukolämmön energiankulutukseen painottuva hinnoittelu ei sovi uusille rakennuksille, jotka kuluttavat vähän energiaa. Yleistyvät hybridilämmitysjärjestelmät on otettava huomioon hinnoittelussa. Kaukolämmön kausihinnoittelu toisi etuja asiakkaalle, kaukolämpöyhtiölle sekä ympäristölle. Kaukolämmön kulutuksen tuntimittaus mahdollistaisi siirtymisen kaukolämpötehoon perustuvaan hinnoitteluun. Kaukolämmön hinta on ollut Mäntsälän Sähkö Oy:llä suhteellisen korkea. Korkea hinta johtuu enimmäkseen maakaasulla tuotetun kaukolämmön korkeista tuotantokustannuksista. Kaukolämmön tuotantoa voidaan kehittää kannattavammaksi, vaikka lämmöntalteenottolaitoksen oletettu lämmöntuotanto kattaa Mäntsälän lämmöntarpeesta noin puolet ja vähentää tuotantokustannuksia. Nykyisten maakaasukattiloiden käyttäminen pelletin pölypolttoon olisi teknisten muutoksien avulla mahdollista. Pölypolton kannattavuus riippuu erityisesti puupelletin ja maakaasun hintaerosta. Älykäs kaukolämpöjärjestelmä voisi automaattisesti tasoittaa kaukolämmön kysyntää yhdessä lämpövaraston kanssa. Tällöin huippulämpölaitosten käyttö vähentyisi ja lämmöntuotannon kustannukset pienentyisivät. Älykäs kaukolämpöjärjestelmä ja kaukolämpötehon tuntimittaus mahdollistaisivat myös kaksisuuntaisen kaukolämpökaupan.

Yllättävä ja ankara ehto verkossa tehtävässä vakiosopimuksessa

Tässä työssä tutkitaan verkossa tehtävän vakiosopimuksen ehtoja sopimuksen ollessa elinkeinonharjoittajien välinen. Kun sopimuksen on laatinut neuvotteluasemaltaan vahvempi osapuoli, ei toisella osapuolella ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tai hylätä sopimus. Tällainen sopimus on nimeltään liittymissopimus. Epätasaisen neuvotteluvoiman johdosta vahvempi osapuoli voi sopimuksen ehtoja laatiessaan pyrkiä puoltamaan omaa etuaan. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa sopimuksen ehtoihin sisältyy yllättäviä ja ankaria ehtoja. Tarkoituksena on selvittää oikeuskirjallisuuden perusteella millaiset ehdot voivat olla lähtökohtaisesti yllättäviä ja ankaria. Jotta tällaiset ehdot tulisivat sitovasti sopimuksen osaksi, niitä tulee korostaa. Empiirisen tutkimuksen avulla halutaan selvittää miten edellä mainittujen ehtojen korostaminen onnistuu mobiilisovelluskehittäjien jakelusopimuksissa. Verkossa toteutettu kyselytutkimus suunnattiin suomalaisille mobiilisovelluskehittäjille. Tutkimuksen mukaan on selvää, ettei suurin ongelma ole sopimusehdoissa, vaan suurin ongelma on sopimuksen lukemisen transaktiokustannus. Tämän seurauksena liityntäsopimuksen hyväksyjät ovat tietämättömiä sopimuksen solmimisen seurauksena heihin kohdistuneista vastuista ja velvoitteista. Koska sovelluskehittäjät näkevät itsensä jo lähtökohtaisesti sopimuksen osapuolina ilman neuvotteluvoimaa, eivät he koe hyötyvänsä sopimuksen lukemisesta. Johtopäätöksenä todetaan, että tiedon epäsymmetrisyyteen tulisi vaikuttaa. Järjestäytymällä sovelluskehittäjien olisi mahdollista kasvattaa neuvotteluvoimaa, mutta myös lisätä tietoisuuttaan sopimusehtojen sisällöstä. Sopimusehtoihin vaikuttaminen ei ole mahdollista tällä hetkellä ennen kuin useammat sopimuksen hyväksyjät lukevat sopimuksen.

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma ; Ranua ja Posio

Luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen (LUMO) yleissuunnittelu on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama valtakunnallinen hankekokonaisuus, jonka tarkoituksena on parantaa maaseutuympäristöjen vesistönsuojelua sekä auttaa arvostamaan, säilyttämään ja palauttamaan luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä kohteita. Posiolle ja Ranualle suunnittelua haluttiin kohdentaa, koska seudulle on virinnyt uutta maaseutuyrittäjyyttä ja toisaalta alueilta on tullut viime vuosina vähän erityistukihakemuksia. Sijainti herkällä latvavesien alueella oli myös suunnittelualueen valinnan perusteena. Tässä suunnitelmassa kartoitetut kohteet vaihtelevat jokivarsien ja sisävesien rantojen rehevistä niityistä vanhoihin hakamaihin ja metsälaitumiin. Vesistönsuojelun näkökulmasta pelloilta tapahtuvaa huuhtoumaa voidaan merkittävästi pienentää hoitamalla nykyiselläänkin varsin leveitä reunavyöhykkeitä sekä tulvapeltoja ja -niittyjä. Pienilläkin vesienhoitotoimilla kuten ojan tukkimisella tai uoman leventämisellä ja laskeutusaltaiden rakentamisella voidaan edistää suunnittelualueen vesiensuojelua. Suunnitelmaan valittiin 113 kohdealuetta, joista suurin osa on muodostettu yhdistämällä useampia erillisiä tai luontotyypiltään erilaisia kohteita. Pinta-alat vaihtelevat aarien ketolaikuista useiden hehtaarien niittyihin. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä kyläyhdistysten, maanviljelijöiden ja asukkaiden kanssa. Pensoittuneiden jokivarsien ja kylien viljelysmaisemien avaamiseksi tarvitaan nyt aktiivisia hoitotoimia. Posiolla ja Ranualla on erinomaisia maisemanhoitajia erityisesti nautakarjatiloilla. Tässä yleissuunnitelmassa esitetyille kohteille voidaan hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman edistämiseen tarkoitettuja sopimuksia sekä kosteikkojen hoitosopimusta. Tulvaherkille tai kalteville vesistöön rajautuville peltolohkoille voi perustaa lohkotoimenpiteenä suojavyöhykkeen, mikäli viljelijä on tehnyt ympäristösitoumuksen. Kosteikkojen perustamiseen ja arvokkaiden perinnemaisemien ja luonnonlaitumien alkukunnostukseen voi hakea ei-tuotannollista investointia.

Analytiikkajärjestelmän käyttöönottoprojekti, kustannukset ja kustannusten hallinta

Perinteisten kilpailuetujen katoaminen ja kilpailun kiristyminen haastavat yrityksiä etsimään keinoja kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Tietotekniikan nopea kehitys ja liiketoiminnassa syntyvän datan määrän kasvu luovat yrityksille mahdollisuuden hyödyntää analytiikkaa päätöksenteon tukena ja liiketoiminnan tehostamisessa. Työ on kirjallisuuskatsaus ja sen tavoitteena on selvittää analytiikkajärjestelmän käyttöönottoprojektin vaiheet, käyttöönottoon liittyvät kustannukset ja miten kustannuksia voidaan hallita. Lisäksi esitetään tiivis katsaus analytiikan kehitykseen ja nykytilaan sekä tarkastellaan hankintamalleja, hankkeiden taloudellista arviointia ja käyttöönottoprojektin kriittisiä menestystekijöitä. Käyttöönottoprojekti on monivaiheinen ja se alkaa liiketoiminnan analysoinnista sekä järjestelmän suunnittelusta ulottuen aina sen toteutukseen ja jälkiarviointiin. Käyttöönottoon liittyy useita kustannuseriä, joita voidaan luokitella niiden ominaisuuksien perusteella. Projektin kustannusten hallinnan prosesseja ovat kustannusten hallinnan suunnittelu, kustannusten arviointi, budjetin määrittäminen ja kustannusten valvonta, jotka limittyvät käyttöönoton vaiheiden kanssa.

Täysipainoinen osallistuminen integraatioon välttämätöntä. Elinkeinoelämän valmistautuminen Länsi-Euroopan yhdentymiskehitykseen 1987–1992

Pro gradu -tutkielmani tarkastelee Suomen elinkeinoelämän etujärjestöjen, Teollisuuden Keskusliiton (TKL) ja Suomen Työnantajain Keskusliiton (STK) valmistautumista Länsi-Euroopan integraation syvenemiseen vuosina 1987–1992. Tutkimukseni perustuu Elinkeinoelämän keskusarkiston TKL:a, STK:a ja näiden yhteisorganisaatioita käsittelevään arkistomateriaaliin. Tutkimukseni metodina on historiantutkimuksen lähdekritiikki. Suomen kauppapoliittinen ympäristö oli vahvassa murroksessa 1980-luvun puolivälistä syvenemään alkaneen Euroopan yhdentymiskehityksen ja hiipuvan idänkaupan vuoksi. Samaa aikakautta kuvasivat nopea teknologinen kehitys, itäblokin murtuminen, maailmankaupan vapautuminen ja Suomen kansainvälistyminen. Suomen osallistumista länsi-integraatioon rajoitti merkittävällä tavalla Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus, ja Suomen harjoittama puolueettomuuspolitiikka. Ennen keväällä 1992 jätettyä EY-jäsenyyshakemusta Suomi oli pyrkinyt osallistumaan Länsi-Euroopan taloudelliseen integraatioon, mutta välttämään poliittista integraatiota ulkopoliittisista rajoitteista johtuen. Elinkeinoelämä pyrki valmistautumaan integraatioon läheisessä yhteistyössä Suomen valtionjohdon kanssa. Elinkeinoelämän etujärjestöt tiedostivat hyvin Suomen ulkopolitiikan virallisen linjan, joka muuttui merkittävällä tavalla vasta Neuvostoliiton kaaduttua joulukuussa 1991. Suomen kauppapoliittinen asema riippui pitkälti Neuvostoliitosta. Tutkimukseni näkökulmana on elinkeinoelämän etujärjestöjen tahto vaikuttaa Suomen osallistumiseen Länsi-Euroopan integraatioprosessiin. 1980-luvun puolivälin jälkeen yhä vahvemmin läntiseen kauppaan nojanneen Suomen teollisuuden ja työnantajien etujärjestöt aktivoituivat seuraamaan ja vaikuttamaan yhdentymiskehitykseen eriasteisesti. Integraatioseuranta ja yhdentymiskehitykseen vaikuttaminen pitivät sisällään asiantuntijavierailuja, muistioiden laatimista, kirjeenvaihtoa ja tapaamisia Suomen valtiojohdon, EY-komission johtajien, EY- ja EFTA-maiden teollisuusjärjestöjen ja virkamiesjohdon kanssa, integraatioseminaarien järjestämistä ja julkisen keskustelun muokkaamista integraatiomyönteiseen suuntaan eri keinoin. Teollisuuden ja työnantajien etujärjestöt pitivät länsi-integraatioon osallistumista välttämättömänä taloudellisen kilpailukyvyn turvaamiseksi Suomen päämarkkina-alueilla Länsi-Euroopassa. Integraation toivottiin vauhdittavan Suomen rakennemuutosta sekä avaavan suojattuja kotimarkkina-aloja kilpailulle.

Osituksen sovittelu

Tämän tutkielman aiheena ja tutkimuskohteena on osituksen sovittelu voimassa olevan oikeuden kannalta. Avioliitto nykyisessä muodossaan on varallisuusoikeudellinen sopimus, joka perustaa avio-oikeuden puolisoiden välille. Avio-oikeus konkretisoituu avioliiton purkautuessa avioeroon tai puolison kuolemaan. Normaalisääntöjen mukainen ositus johtaa omaisuuden puolittamiseen. Avioliiton purkautuessa puolittamisperiaate on vahva pääsääntö. Sen säännönmukainen noudattaminen voi johtaa epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen. Osituksen epäoikeudenmukaista lopputulosta varten on avioliittolain 103b §:ssä säädetty mahdollisuudesta sovitella ositusta. Osituksen sovittelun osapuolia voivat olla puolisot, puoliso ja toisen puolison perilliset, tai molempien perillistahot. Tutkielmassa kuvataan, miten avioliittolain 103b §:ssä ilmaistu osituksen sovittelusääntö sijoittuu aviovarallisuusjärjestelmän kokonaisuuteen. Tutkielma pyrkii vastaamaan, millaisten edellytysten vallitessa sovittelu on mahdollista de lege lata. Sovitteluedellytysten lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaisia sovittelukeinoja voimassa oleva laki mahdollistaa, ja millaisia rajoituksia niiden käyttöön liittyy. Tutkielmassa selvitetään sovittelussa käytettyjen harkintakriteerien painoarvoa ja keskinäistä suhdetta. Mielenkiinto kohdistuu myös siihen, millaisia ongelmia sovittelusäännön tulkinnassa ja soveltamisessa on ilmennyt korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen perusteella säännön liki kolmekymmenvuotisen voimassaolon aikana. Osituksen sovittelusääntö on oikeudenmukaisuustavoitteen kannalta välttämätön osa voimassaolevan aviovarallisuusjärjestelmän kokonaisuutta. Sillä voidaan korjata ositusjärjestelmän heikkouksia poikkeuksellisissa tilanteissa. Tutkimusmateriaalina on lainsäädäntö, lain valmistelutyöt, oikeuskirjallisuus sekä osituksen sovittelua koskeva korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö.

Strategisten IT-toimittajien hallinta - Case Turun kaupunki

Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda käytännönläheinen toimittajahallinnan viitekehys Turun kaupungin strategisten IT -toimittajasuhteiden hallinnoimiseen. Tutkimus noudattaa konstruktiivista tutkimusotetta, jossa akateemisten teorioiden avulla pyritään ratkaisemaan käytännönläheistä ongelmaa. Suhteellinen ja sopimuksellinen hallinta ovat akateemisessa kirjallisuudessa vakiintuneita toimittajahallinnan mekanismeja. Sopimuksellinen hallinta perustuu hierarkkiseen suhteeseen ja osapuolen suorituskyvyn ja toiminnan kontrolloimiseen. Suhteellisen hallinnan tehtävänä on tukea pitkiä toimittajasuhteita osa-alueilla, joilla sopimus ei päde. IT -toimialan nopean muutostahdin vuoksi sopimukset vanhenevat nopeasti. Uusien sopimusten työstäminen on hintavaa ja näin ollen pitkäaikaiselle suhteelle on edunmukaisempaa kehittää luottamuksellisutta ja yhteistyöllisyyttä. Sopimuksen rooli vaihdon määrittäjänä voi tällöin muuttua: osa-puolet voivat sopia vaihdosta myös sopimuksen ulkopuolella. Sopimuksellisten ja suhteellisten hallintamenetelmien synergia voi kehittää asiakas-toimittajasuhteen konfliktinratkaisukyvykkyyksiä, luottamusta sekä osapuolten keskinäistä riippuvuutta. Ostosalkkumatriisi on vakiintunut toimittajaluokittelun työkalu. Ostosalkkumatriisi jakaa toimittajat neljään luokkaan, joille asetetaan yksilölliset tavoitteet ja hallintaperiaatteet. Tässä tutkimuksessa ostosalkkuteorian ja toimittajahallinnan suhteellisten ja sopimuksellisten mekanismien yhteyteen liitettiin markkinamekanismit, joiden on suhteellisten ja sopimuksellisten tekijöiden ohella tunnistettu vaikuttavan toimittajasuhteen ja organisaatioiden välisten suhteiden tilaan. Lopullinen toimittajahallinnan viitekehys perustui näihin teoreettisiin osa-tekijöihin.