How green is green? A framework for environmental performance assessment in operations

This paper presents a framework based upon a relationship between environmental benefits and the investments and costs needed to implement and run company operations. As the results of environmental management become more evident it is proposed that the benefits rather than the environmental impacts are measured in the analysis of environmental performance. Four categories, or stages, are defined in this paper: “creative-green”, “expensive-green”, “inefficient-green or beginner”, and finally, the “complacent” stage. The paper describes the characteristics of each category and provides examples of indicators that could be used to measure environmental benefits. Qualitative and quantitative methods are necessary to classify companies according to the framework. It is believed that this paper can assist companies and public organisations to assess operations and projects considering their level of sustainability. The proposed framework can impact FDI and environmental policies in the public arena, and foster innovation on environmental practices within the private sector.

An Agile Innovation Framework Supported through Business Incubators

Part 9: Innovation Networks

From Potential to Implementation: an innovation framework to realize the benefits of soil carbon

This chapter addresses the mismatch between existing knowledge, techniques and management methods for improved soil carbon management and deficits in its implementation. The paper gives a short overview of the evolution of the concept of soil carbon, which illustrates the interactions between scientific, industrial, technical, societal and economic change. It then goes on to show that sufficient techniques are available for the large-scale implementation of soil organic carbon (SOC) sequestration. A subsequent analysis of the bottlenecks that prevent implementation identifies where issues need to be addressed in order to enable robust, integrated and sustainable SOC management strategies.

What is social innovation? The paradigm shift and its relationship with Social Work

Innovation is a fundamental part of social work. In recent years there has been a shift in the innovation paradigm, making it easier to accept this relationship. National and supranational policies aimed at promoting innovation appear to be specifically guided by this idea. To be able to affirm this hypothesis, it is necessary to review the perception that social workers have of their duties. It is also useful to examine particular cases that show how such social innovation arises.

Managing innovation in oil and gas companies: A proposed framework for the management of innovation at Ecopetrol S.A.

Actually, the term innovation seems to be one of the most used in any kind of business practices. However, in order to get value from it, companies need to define a systematic and structured way to manage innovation. This process can be difficult and very risky since it is associated with the development of firm´s capabilities which involves human and technical challenges according to the context of a firm. Additionally, it seems not to exist a magic formula to manage innovation and what may work in a company may not work in another, even though in the same type of industry. In this sense, the purpose of this research is to identify how the oil and gas companies can manage innovation and what are the main elements, their interrelations and structure, required for managing innovation effectively in this critical sector for the world economy. The study follows a holistic single case study in a National Oil Company (NOC) of a developing country to explore how innovation performs in the industry, what are the main elements regarding innovation management and their interactions according to the nature of the industry. Contributory literature and qualitative data from the case study company (with the use of non-standardized interviews) is collected and analyzed. The research confirms the relevance and importance of the definition and implementation of an innovation framework in order to ensure the generation of value and organize as well as guide the efforts in innovation done by a firm. In this way based on the theoretical background, research´s findings, and in the company´s innovation environment and conditions, a framework for managing innovation at the case study company is suggested. This study is one of the few, if not only one, that has reviewed the way as oil and gas companies manage innovation and its practical implementation in a company from a developing country. Both researchers and practitioners will get a photograph of understanding innovation management in the oil and gas industry and its growing necessity in the business world. Some issues have been highlighted, so that future study can be focused in those directions. In fact, even though research on innovation management has significantly grown, there are still many issues that need to be addressed to get insight about managing innovation in various contexts and industries. Studies are mostly performed in the context of large firms and in developed countries, so then research in the context of developing countries is still almost an untouched area, especially in the oil and gas industry. Finally, from the research it seems crucial to explore the effect of some innovation-related variables such as: open innovation in third world economies and in state-own companies; the impact of mergers and acquisitions in innovation performance in oil and gas companies; value measurement in the first stages of the innovation process; and, development of innovation capabilities in companies from developing nations.

Design thinking framework of experience innovation

Innovation remains one of the key drivers of sustainable and successful business. The variety of innovation approaches such as open models, intersectional thinking and co-creation tackles the challenge of viable novel offerings across the world. These approaches have certain similarities and their elements constitute design thinking. Recent market and society trends such as technological advances and globalization have intensify companies’ interaction with customers. Emotional engagement, pleasing communication and delight have gained equal to functionality importance. The complex of these components constitutes consumer experience. Academic research conceptualizes these changes by introducing customer-centered innovation, which replaces product-oriented approaches. However, both methods omit experience concept and provide fragmented explanation of experience innovation. Experience is an essential process of offering perception, which drives customer decisions. Therefore, an agenda of experience innovation development can systemize and explain the mechanisms of experience innovation. The purpose of this study is to create and explain the stage process framework of experience innovation by the means of design thinking approach. The research proceeds in accordance with the following sub-objectives: 1. Conceptualization of consumer experience through customer value. 2. Creation of experience innovation framework by the means of design thinking. This study is conducted by the means of conceptual research methods. The main theoretical contribution of the study is creation of the integrated framework of consumer experience innovation. The elaboration of design thinking agenda and methods applied to experience design builds the guidelines of experience innovation development. This research synthesizes the conceptual elements of the framework that resolves inconsistencies and duplications of theories. This essential clarification simplifies application of the experience innovation agenda, which can be useful for the wide range of specialists, from marketing to strategists, and from managers to entrepreneurs, willing to offer compelling experience to customers. The study highlights the crucial role of consumer experience in maintaining customer loyalty and designs the roadmap of innovating experience through the communication with customers.

RFID adoption: framework and survey in large Brazilian companies

Purpose - The purpose of this paper is to provide a framework for radio frequency identification (RFID) technology adoption considering company size and five dimensions of analysis: RFID applications, expected benefits business drivers or motivations barriers and inhibitors, and organizational factors. Design/methodology/approach - A framework for RFID adoption derived from literature and the practical experience on the subject is developed. This framework provides a conceptual basis for analyzing a survey conducted with 114 companies in Brazil. Findings - Many companies have been developing RFID initiatives in order to identify potential applications and map benefits associated with their implementation. The survey highlights the importance business drivers in the RFID implementation stage, and that companies implement RFID focusing on a few specific applications. However, there is a weak association between expected benefits and business challenges with the current level of RFID technology adoption in Brazil. Research limitations/implications - The paper is not exhaustive, since RFID adoption in Brazil is at early stages during the survey timeline. Originality/value - The main contribution of the paper is that it yields a framework for analyzing RFID technology adoption. The authors use this framework to analyze RFID adoption in Brazil, which proved to be a useful one for identifying key issues for technology adoption. The paper is useful to any researchers or practitioners who are focused on technology adoption, in particular, RFID technology.

Innovation process management of complex consumer products and services in new innovation paradigm – case location based business

Innovation is the word of this decade. According to innovation definitions, without positive sales impact and meaningful market share the company’s product or service has not been an innovation. Research problem of this master thesis is to find out what is the innovation process of complex new consumer products and services in new innovation paradigm. The objective is to get answers to two research questions: 1) What are the critical success factors what company should do when it is implementing the paradigm change in mass markets consumer business with complex products and services? 2) What is the process or framework one firm could follow? The research problem is looked from one company’s innovation creation process, networking and organization change management challenges point of views. Special focus is to look the research problem from an existing company perspective which is entering new business area. Innovation process management framework of complex new consumer products and services in new innovation paradigm has been created with support of several existing innovation theories. The new process framework includes the critical innovation process elements companies should take into consideration in their daily activities when they are in their new business innovation implementing process. Case company location based business implementation activities are studied via the new innovation process framework. This case study showed how important it is to manage the process, look how the target market and the competition in it is developing during company’s own innovation process, make decisions at right time and from beginning plan and implement the organization change management as one activity in the innovation process. In the end this master thesis showed that all companies need to create their own innovation process master plan with milestones and activities. One plan does not fit all, but all companies can start their planning from the new innovation process what was introduced in this master thesis.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Tracing Innovation Practices in Seaports: the Ports of Klaipeda and Stockholm as Case Studies

This study explores variegated means through which ports have become increasingly entangled in the planning logic of neoliberal innovation-driven economy. The research topic belongs to the academic disciplines of economics and human geography. The aim of the thesis is to analyse how the notion of innovation, adopted in a variety of supranational and national port policy documents, is deployed in operational port environment in two different ports of the Baltic Sea Region: the port of Stockholm, Sweden, and the port of Klaipeda, Lithuania. This novel innovation agenda is visible in several topics I examine in the study, that is, port governance, environmental issues, and seaport – port-city interface. The gathered primary source material on port policy documents, strategies, development planning documents and reports is analysed by utilizing the qualitative content analysis research method. Moreover, the empirical part of the case study, that is, tracing innovation practices in mundane port activities is based on collected qualitative semi-structured interviews with port authorities in Klaipeda and Stockholm, researchers and other port experts. I examine the interview material by employing the theoretical reading research method. In my analysis, I have reframed port-related policy development by tracing and identifying the port transformation from “functional terminals” to “engines for growth”. My results show that this novel innovation-oriented rhetoric imprinted in the narrative “engines for growth” is often contested in daily port practices. In other words, my analysis reveals that the port authorities’ and other port actors’ attitudes towards innovations do not necessarily correspond to the new narrative of innovation and do not always “fit” within a framework of neoliberal economic thinking that glorifies the “culture of innovations”. I argue that the ability to develop innovative initiatives in the ports of Klaipeda and Stockholm is strongly predetermined by local conditions, a port’s governance model, the way port actors perceive the importance of innovations per se, demand factors and new regulations.

Capability Matrix : A Framework for Analyzing Capabilities in Value Chains

This paper develops a Capability Matrix for analyzing capabilities of developing country firms that participate in global and national value chains. This is a generic framework to capture firm-level knowledge accumulation in the context of global and local industrial constellations, by integrating key elements of the global value chain (GVC) and technological capabilities (TC) approaches. The framework can visually portray characteristics of firms’ capabilities, and highlight a relatively overlooked factor in the GVC approach: local firms’ endogenous learning efforts in varieties of relationship with lead firms.