U-Series dating of Liujiang hominid site in Guangxi, Southern China

It has been established that modern humans were living in the Levant and Africa ca. 100 ka ago. Hitherto, this has contrasted with the situation in China where no unequivocal specimens of this species have been securely dated to more than 30 ka. Here we present the results of stratigraphic studies and U-series dating of the Tongtianyan Cave, the discovery site of the Liujiang hominid, which represents one of the few well-preserved fossils of modern Homo sapiens in China. The human fossils are inferred to come from either a refilling breccia or a primarily deposited gravel-bearing sandy clay layer. In the former case, which is better supported, the fossils would date to at least similar to 68 ka, but more likely to similar to 111-139 ka. Alternatively, they would be older than, similar to 153 ka. Both scenarios would make the Liujiang hominid one of the earliest modem humans in East Asia, possibly contemporaneous with the earliest known representatives from the Levant and Africa. Parallel studies on other Chinese localities have provided supporting evidence for the redating of Liujiang, which may have important implications for, the origin of modem humans. (C) 2002 Elsevier Science Ltd. All rights reserved.

21st century climate change threatens mountain flora unequally across Europe

Continental-scale assessments of 21st century global impacts of climate change on biodiversity have forecasted range contractions for many species. These coarse resolution studies are, however, of limited relevance for projecting risks to biodiversity in mountain systems, where pronounced microclimatic variation could allow species to persist locally, and are ill-suited for assessment of species-specific threat in particular regions. Here, we assess the impacts of climate change on 2632 plant species across all major European mountain ranges, using high-resolution (ca. 100 m) species samples and data expressing four future climate scenarios. Projected habitat loss is greater for species distributed at higher elevations; depending on the climate scenario, we find 36-55% of alpine species, 31-51% of subalpine species and 19-46% of montane species lose more than 80% of their suitable habitat by 2070-2100. While our high-resolution analyses consistently indicate marked levels of threat to cold-adapted mountain florae across Europe, they also reveal unequal distribution of this threat across the various mountain ranges. Impacts on florae from regions projected to undergo increased warming accompanied by decreased precipitation, such as the Pyrenees and the Eastern Austrian Alps, will likely be greater than on florae in regions where the increase in temperature is less pronounced and rainfall increases concomitantly, such as in the Norwegian Scandes and the Scottish Highlands. This suggests that change in precipitation, not only warming, plays an important role in determining the potential impacts of climate change on vegetation.

L'histoire de l'enfant prodigue par personnages : par laquelle est demonstrée la vie misérable ou parviendront ceux qui despendent leurs biens prodigalement

[Enfant prodigue (français moyen). 1616]

Sexual dimorphism of sonic apparatus and extreme intersexual variation of sounds in Ophidion rochei (Ophidiidae): first evidence of a tight relationship between morphology and sound characteristics in Ophidiidae

Many Ophidiidae are active in dark environments and display complex sonic apparatus morphologies. However, sound recordings are scarce and little is known about acoustic communication in this family. This paper focuses on Ophidion rochei which is known to display an important sexual dimorphism in swimbladder and anterior skeleton. The aims of this study were to compare the sound producing morphology, and the resulting sounds in juveniles, females and males of O. rochei.Results: Males, females, and juveniles possessed different morphotypes. Females and juveniles contrasted with males because they possessed dramatic differences in morphology of their sonic muscles, swimbladder, supraoccipital crest, and first vertebrae and associated ribs. Further, they lacked the ‘rocker bone’ typically found in males. Sounds from each morphotype were highly divergent. Males generally produced non harmonic, multiple-pulsed sounds that lasted for several seconds (3.5 ± 1.3 s) with a pulse period of ca. 100 ms. Juvenile and female sounds were recorded for the first time in ophidiids. Female sounds were harmonic, had shorter pulse period (±3.7 ms), and never exceeded a few dozen milliseconds (18 ± 11 ms). Moreover, unlike male sounds, female sounds did not have alternating long and short pulse periods. Juvenile sounds were weaker but appear to be similar to female sounds.Conclusions: Although it is not possible to distinguish externally male from female in O. rochei, they show a sonic apparatus and sounds that are dramatically different. This difference is likely due to their nocturnal habits that may have favored the evolution of internal secondary sexual characters that help to distinguish males from females and that could facilitate mate choice by females. Moreover, the comparison of different morphotypes in this study shows that these morphological differences result from a peramorphosis that takes place during the development of the gonads

Thermal behaviour of TEGMMA copolymers obtained by photopolymerization using iron complexes

Copolymers of methyl methacrylate (MMA) and triethyleneglycol dimethacrylate (TEGDMA) obtained by photoinitiated polymerization using Fe(III) complexes were submitted to thermogravimetry (TGA) under dynamic air atmosphere and N2, and differential scanning calorimetric analysis (DSC). Thermal events were observed only between 90 - 110 ºC. Glass transitions were observed at ca. 100 ºC, followed by an exothermic peak at 170 ºC. The exothermic peak was assigned to a thermal curing process due to the presence of unreacted vinyl groups of the monomers. DSC revealed to be a useful tool to evaluate the curing completeness in this kind of material, using small amounts of sample in relatively short time.

Den finlandssvenska skolbokssamlingen

Skolbokssamlingen vid Tritonia består av ca 100 hm läroböcker som använts vid finlandssvenska skolor i Finland. Samlingen är indelad i den finlandssvenska skolbokssamlingen och den historiska skolbokssamlingen. Den finlandssvenska skolbokssamlingen består av läromedel främst för finlandssvensk grundläggande utbildning och gymnasium från 1960-talet till nutid. Samlingen är katalogiserad och tillgänglig för hemlån. Samlingen omfattar ca 4000 titlar och baseras på fortlöpande donation från Schildts & Söderströms förlag. Den består av teoriböcker, övningsböcker, lärarhandledningsböcker samt annat tillhörande material. Av varje titel finns 1-2 exemplar. Även Schildts förlags Ab:s läromedelsarkiv, böcker från Svenskfinlands läromedelscenter (av Skolstyrelsen godkända läromedel jämte utlåtanden), lättlästa läroböcker (LL) donerade av förlaget Lärum samt övrig anskaffning ingår. Katalogiseringen av samlingen har genomförts med projektmedel från Svenska kulturfonden. Den historiska skolbokssamlingen består av äldre läroböcker (från mitten av 1800-talet fram till år 1960) från bibliotek vid Finlands svenska folkskolor, Ekenäs seminarium och lärarseminariet i Nykarleby samt donationer av privatpersoner. Samlingen omfattar ca 50 hm och är ordnad enligt undervisningsämne med flest böcker inom modersmålet, matematik samt historia och samhällslära. Samlingen är till största del okatalogiserad.

Tuusulanjoen ja Palojoen vesistöalueet : Suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen yleissuunnitelma

Suojavyöhykkeiden ja maatalouskosteikkojen yleissuunnitelma Tuusulanjoen ja Palojoen valuma-alueella tehtiin kesällä ja syksyllä 2012. Työssä päivitettiin aikaisemmat suojavyöhykesuositukset ja etsittiin uusia. Samalla etsittiin sopivia paikkoja kosteikoille. Suojavyöhyketarvetta vesistöjen varsien pelloilla todettiin olevan yhteensä lähes 46 kilometrin matkalla. Suurin osa suojavyöhyketarpeesta sijoittuu Palojoen varteen. Suojavyöhykkeeksi suositeltavia pohjavesialueen peltoja on 133 hehtaaria ja tulvapeltoja on noin sata hehtaaria. Suunnitelmaan sisältyy yhteensä 40 kosteikkopaikkaa, yhteisalaltaan noin 36 hehtaaria. Kosteikkoehdotuksista 18 sijaitsee Palojoen valuma-alueella, yhdeksän Tuusulanjokilaaksossa ja 13 Tuusulanjärven valuma-alueella. Suuri osa kohteista sijaitsee pienempien ojien ja norojen notkelmissa, joissa kosteikko voidaan perustaa patoamalla. Kosteikoista 35 on sellaisia, jotka voidaan perustaa ei-tuotannollisten investointien tuella. Yleissuunnitelman tavoitteena on innostaa viljelijöitä vesiensuojelutoimiin – perustamaan suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja. Toimenpiteiden toteuttaminen on maanomistajille vapaaehtoista. Suunnitelman tietoja voidaan käyttää yksityiskohtaisen suunnittelun tukena haettaessa ei-tuotannollista investointitukea, maatalouden ympäristötukea tai muuta rahoitusta kohteiden toteuttamiseen. Suunnitelma perustuu kohteiden maastoinventointeihin. Maastokäyntien kohteet valittiin karttatarkastelun sekä eri tahoilta saatujen vihjeiden ja tietojen perusteella. Paikkatietoaineiston luominen oli tulosten käsittelyssä merkittävässä asemassa. Paikkatietojen avulla voitiin laskea mm. kohteiden pinta-alat ja kosteikkojen osalta valuma-alue ja kosteikon pinta-alan osuus valuma-alueesta. Raportissa kerrotaan asiaan liittyvää perustietoa alueesta ja vesistöistä. Tietoa tarjotaan suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen perustamisesta ja hoidosta. Edellä mainittujen toimien mahdollisia rahoituslähteitä ja rahoituksen ehtoja esitellään.

Acúmulo de massa seca e de macronutrientes por plantas de Glycine max e Solanum americanum

A soja é uma das principais culturas agrícolas do Brasil, sendo a sua produtividade muito influenciada pela competição exercida pelas plantas daninhas. Foram realizados dois experimentos em casa de vegetação, em Jaboticabal, SP, objetivando determinar o acúmulo de massa seca, assim como a distribuição e o acúmulo de macronutrientes em plantas de soja, no período de outubro de 2000 a fevereiro de 2001, e de Solanum americanum, no período de janeiro a maio de 1995. As plantas cresceram em vasos com capacidade de 7 litros, preenchidos com areia de rio lavada e peneirada; elas foram irrigadas diariamente com solução nutritiva. Os tratamentos foram representados pelas épocas de amostragem, realizada a intervalos de 14 dias, iniciando-se 21 dias após a emergência (DAE), até 161 DAE para S. americanum e 119 DAE para soja cv. BR-16 (precoce). O ponto de máximo acúmulo teórico de massa seca deu-se aos 104 DAE para a soja (35,0 g por planta) e 143 DAE para S. americanum (179,62 g por planta). Da emergência até 49 e 63 DAE, as folhas apresentaram maior participação no acúmulo de massa seca para soja e S. americanum, respectivamente. Após esses períodos, verificou-se, em ambas as espécies, inversão na representatividade das folhas por caules para a espécie daninha e por caules e, posteriormente, por estruturas reprodutivas, para a cultura. A taxa de absorção diária dos macronutrientes atingiu maiores valores entre 69 e 87 DAE para a soja e entre 105 e 119 DAE para a planta daninha. Considerando a média dos valores de pontos de inflexão observados para a cultura da soja, tem-se que aos 75 DAE uma planta de soja acumula teoricamente 23,9 g de massa seca, 564,4 mg de N, 7,1 mg de P, 490,8 mg de K, 487,0 mg de Ca, 156,6 mg de Mg e 36,0 mg de S. Para o mesmo período, uma planta de S. americanum acumula teoricamente 33,75 g de massa seca, 875,96 mg de N, 88,46 mg de P, 983,54 mg de K, 647,60 mg de Ca, 100,93 mg de Mg e 42,15 mg de S.

Eurajoen - Luvian ranta-alueiden monikäyttösuunnitelma

Ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmassa esitellään Eurajoen – Luvian ranta-alueille maankäytön ja hoidon tavoitteet, joilla pyritään muun muassa ylläpitämään lajistollista monimuotoisuutta, alueen linnustollisia arvoja ja vahvistamaan alueella taantunutta pikku-apolloperhoskantaa. Lisäksi suunnitelman esittämillä toimilla edistetään alueen perinnemaisemien hoitoa, parannetaan lahtien vesien tilaa, parannetaan virkistyskäytön edellytyksiä, sekä palautetaan entistä avointa maisemaa. Kasvillisuudeltaan umpeutuva ja vesialueiltaan mataloituva rannikkoalue, sekä uhanalaisen perhosen umpeutuvat elinympäristöverkostot tarvitsevat pikaisia hoitotoimia, jotta esimerkiksi vesialueen rehevöityminen ja ranta-alueiden umpeenkasvu voitaisiin pysäyttää. Tavoitteena on, että suunnitelmassa esitetyt maankäyttö- ja hoitosuositukset innostaisivat palauttamaan avoimia, niitettyjä ja/tai laidunnettuja rantamaisemia. Etenkin Luvian lahtiketjusta löytyi runsaasti hienoja, hoitamisen arvoisia ruovikoituvia rantaniittyjä ja niihin liittyviä puustoisia reuna-alueita, joista olisi palautettavissa maisemallisestikin upeita hakamaita. Samalla mahdollinen jo umpeutuneiden entisten merenlahtien ruovikoiden hyödyntäminen toisi alueen luonnonhoitoon kustannustehokkuutta. Vesiruovikoiden vesileikkuu jokisuistoalueilla poistaisi ravinteita rehevistä ja matalista lahdista, sekä hidastaisi maankohoamisen ja jokisuiston sedimentoitumisen aiheuttamaa rantaviivan luontaista siirtymistä. Suunnittelualueen koko on 2800 hehtaaria, joista n. 540 hehtaarille esitetään maankäyttötavoitteita. Kunnostettavaksi soveltuvia rantaniittyjä on 246 ha. Näistä osa on jo hoidon piirissä, mutta niilläkin tarvitaan täydentäviä hoitotoimia, kuten ruovikon äestystä tai murskausta (yhteensä 6 ha). Avoimia rantaniittyjä täydentämään on ehdotettu luonnonhoitopeltoja n. 50 hehtaaria, sekä niiden lisäksi vesiensuojelullisia suojavyöhykkeitä perustettavaksi muutama hehtaari. Niitä täydentävät maatalouden yleissuunnitelmassa esitetyt suojavyöhyketarpeet etenkin Eurajoen ja Lapinjoen valuma-alueille. Lisäksi suunnittelualueelta kartoitettiin muita avoimia niittyjä 13 hehtaaria, sekä 164 hehtaaria puustoisia perinnemaisemia. Mahdollisia maalla kasvavan ruovikon hyödyntämiskohteita löytyi noin 100 hehtaaria, mutta pääosa näistäkin soveltuisi myös uudelleen kunnostettavaksi perinnemaisemiksi (rantaniityiksi ja niityiksi) joko niittämällä tai laiduntamalla. Niitto- tai laidunnushoitoa suositellaankin kaikkiaan n. 450 hehtaarille ranta-alueita. Tämä palauttaisi luontoarvoja ja maisemaa avoimuudessaan samalle tasolle, kuin se on ollut niitto- ja laiduntalouden ”kulta-ajalla” 1900-luvun alussa. Suunnitelmassa käsitellään laajimmat maankäyttö- ja hoitosuositusalueet tekstien ja karttojen kera. Suppeammat hoitoalueet löytyvät vain maankäyttö- ja hoitosuosituskartoilta. Koko alueen rantoja ja kaikkia saaria ei aika- ja resurssipulan vuoksi voitu kartoittaa, vaan pienimmistä saarista ja ruovikoista annetaan suunnitelmassa maankäytön ja hoidon yleisohjeet. Suunnitelmassa esitetyt ranta-alueiden maankäyttö- ja hoitosuositukset ovat maanomistajille vapaaehtoisia, eikä niiden noudattaminen ole sitovaa.

Leaf anatomy variation within and between three "restinga" populations of Erythroxylum ovalifolium Peyr: (Erythroxylaceae) in Southeast Brazil

Erythroxylum ovalifolium is a woody shrub widespread in the "restinga", i.e. the open scrub vegetation of the Brazilian coastal sandy plains. We examined leaf anatomy variation of this species both within populations and between populations of three "restingas" in the state of Rio de Janeiro. Sites were ca.100 km far from each other and differed in regard to rainfall and vegetation structure: a dry, open site; a wet, dense site and an intermediate one. Microhabitats within sites were: (i) exposed to full irradiance, outside vegetation islands; (ii) partially exposed to full irradiance, at the border of vegetation islands; (iii) shaded, inside vegetation islands. Leaf anatomy parameters were measured for five leaves collected in each of five plants per microhabitat, in each population; they were thickness of the leaf blade, of the palisade and spongy parenchyma, and of the adaxial and abaxial epidermis. Leaves from the dry, open site had narrower abaxial epidermis and a smaller contribution of spongy parenchyma to total leaf blade thickeness than the other two sites, which we attributed to water stress. Adaxial epidermis and leaf are thicker in more exposed microhabitats (i and ii, above), irrespective of site. We proposed that between-site anatomical variation in traits related to water stress, and within-site anatomical variation in traits related to light-use are indicative of ecological plasticity and might help explain the high abundance of E. ovalifolium in the studied populations and along the State of Rio de Janeiro coast.

Nichesourcing the Uralic Languages for the Benefit of Research and Societies

Presentation of Jussi-Pekka Hakkarainen, held at the Emtacl15 conference on the 20th of April 2015 in Trondheim, Norway.

Entwicklung und Anwendung einer Kraftwerks- und Speichereinsatzoptimierung für die Untersuchung von Energieversorgungsszenarien mit hohem Anteil erneuerbarer Energien in Deutschland

In dieser Arbeit wurde ein gemischt-ganzzahliges lineares Einsatzoptimierungsmodell für Kraftwerke und Speicher aufgebaut und für die Untersuchung der Energieversorgung Deutschlands im Jahre 2050 gemäß den Leitstudie-Szenarien 2050 A und 2050 C ([Nitsch und Andere, 2012]) verwendet, in denen erneuerbare Energien einen Anteil von über 85 % an der Stromerzeugung haben und die Wind- und Solarenergie starke Schwankungen der durch steuerbare Kraftwerke und Speicher zu deckenden residualen Stromnachfrage (Residuallast) verursachen. In Szenario 2050 A sind 67 TWh Wasserstoff, die elektrolytisch aus erneuerbarem Strom zu erzeugen sind, für den Verkehr vorgesehen. In Szenario 2050 C ist kein Wasserstoff für den Verkehr vorgesehen und die effizientere Elektromobilität hat einen Anteil von 100% am Individualverkehr. Daher wird weniger erneuerbarer Strom zur Erreichung desselben erneuerbaren Anteils im Verkehrssektor benötigt. Da desweiteren Elektrofahrzeuge Lastmanagementpotentiale bieten, weisen die Residuallasten der Szenarien eine unterschiedliche zeitliche Charakteristik und Jahressumme auf. Der Schwerpunkt der Betrachtung lag auf der Ermittlung der Auslastung und Fahrweise des in den Szenarien unterstellten ’Kraftwerks’-parks bestehend aus Kraftwerken zur reinen Stromerzeugung, Kraft-Wärme-Kopplungskraftwerken, die mit Wärmespeichern, elektrischen Heizstäben und Gas-Backupkesseln ausgestattet sind, Stromspeichern und Wärmepumpen, die durch Wärmespeicher zum Lastmanagment eingesetzt werden können. Der Fahrplan dieser Komponenten wurde auf minimale variable Gesamtkosten der Strom- und Wärmeerzeugung über einen Planungshorizont von jeweils vier Tagen hin optimiert. Das Optimierungsproblem wurde mit dem linearen Branch-and-Cut-Solver der software CPLEX gelöst. Mittels sogenannter rollierender Planung wurde durch Zusammensetzen der Planungsergebnisse für überlappende Planungsperioden der Kraftwerks- und Speichereinsatz für die kompletten Szenariojahre erhalten. Es wurde gezeigt, dass der KWK-Anteil an der Wärmelastdeckung gering ist. Dies wurde begründet durch die zeitliche Struktur der Stromresiduallast, die wärmeseitige Dimensionierung der Anlagen und die Tatsache, dass nur eine kurzfristige Speicherung von Wärme vorgesehen war. Die wärmeseitige Dimensionierung der KWK stellte eine Begrenzung des Deckungsanteils dar, da im Winter bei hoher Stromresiduallast nur wenig freie Leistung zur Beladung der Speicher zur Verfügung stand. In den Berechnungen für das Szenario 2050 A und C lag der mittlere Deckungsanteil der KWK an der Wärmenachfrage von ca. 100 TWh_th bei 40 bzw. 60 %, obwohl die Auslegung der KWK einen theoretischen Anteil von über 97 % an der Wärmelastdeckung erlaubt hätte, gäbe es die Beschränkungen durch die Stromseite nicht. Desweiteren wurde die CO2-Vermeidungswirkung der KWK-Wärmespeicher und des Lastmanagements mit Wärmepumpen untersucht. In Szenario 2050 A ergab sich keine signifikante CO2-Vermeidungswirkung der KWK-Wärmespeicher, in Szenario 2050 C hingegen ergab sich eine geringe aber signifikante CO2-Einsparung in Höhe von 1,6 % der Gesamtemissionen der Stromerzeugung und KWK-gebundenen Wärmeversorgung. Das Lastmanagement mit Wärmepumpen vermied Emissionen von 110 Tausend Tonnen CO2 (0,4 % der Gesamtemissionen) in Szenario A und 213 Tausend Tonnen in Szenario C (0,8 % der Gesamtemissionen). Es wurden darüber hinaus Betrachtungen zur Konkurrenz zwischen solarthermischer Nahwärme und KWK bei Einspeisung in dieselben Wärmenetze vorgenommen. Eine weitere Einschränkung der KWK-Erzeugung durch den Einspeisevorrang der Solarthermie wurde festgestellt. Ferner wurde eine untere Grenze von 6,5 bzw. 8,8 TWh_th für die in den Szenarien mindestens benötigte Wasserstoff-Speicherkapazität ermittelt. Die Ergebnisse dieser Arbeit legen nahe, das technisch-ökonomische Potential von Langzeitwärmespeichern für eine bessere Integration von KWK ins System zu ermitteln bzw. generell nach geeigneteren Wärmesektorszenarien zu suchen, da deutlich wurde, dass für die öffentliche Wärmeversorgung die KWK in Kombination mit Kurzzeitwärmespeicherung, Gaskesseln und elektrischen Heizern keine sehr effektive CO2 -Reduktion in den Szenarien erreicht. Es sollte dabei z.B. untersucht werden, ob ein multivalentes System aus KWK, Wärmespeichern und Wärmepumpen eine ökonomisch darstellbare Alternative sein könnte und im Anschluss eine Betrachtung der optimalen Anteile von KWK, Wärmepumpen und Solarthermie im Wärmemarkt vorgenommen werden.

Variational calculations of rovibrational states: a precise high-energy potential surface for HCN [and discussion]

We report the results of variational calculations of the rovibrational energy levels of HCN for J = 0, 1 and 2, where we reproduce all the ca. 100 observed vibrational states for all observed isotopic species, with energies up to 18000 cm$^{-1}$, to about $\pm $1 cm$^{-1}$, and the corresponding rotational constants to about $\pm $0.001 cm$^{-1}$. We use a hamiltonian expressed in internal coordinates r$_{1}$, r$_{2}$ and $\theta $, using the exact expression for the kinetic energy operator T obtained by direct transformation from the cartesian representation. The potential energy V is expressed as a polynomial expansion in the Morse coordinates y$_{i}$ for the bond stretches and the interbond angle $\theta $. The basis functions are built as products of appropriately scaled Morse functions in the bond-stretches and Legendre or associated Legendre polynomials of cos $\theta $ in the angle bend, and we evaluate matrix elements by Gauss quadrature. The hamiltonian matripx is factorized using the full rovibrational symmetry, and the basis is contracted to an optimized form; the dimensions of the final hamiltonian matrix vary from 240 $\times $ 240 to 1000 $\times $ 1000.We believe that our calculation is converged to better than 1 cm$^{-1}$ at 18 000 cm$^{-1}$. Our potential surface is expressed in terms of 31 parameters, about half of which have been refined by least squares to optimize the fit to the experimental data. The advantages and disadvantages and the future potential of calculations of this type are discussed.

Two-photon excitation with pico-second fluorescence lifetime imaging to detect nuclear association of flavanols

Two-photon excitation enabled for the first time the observation and measurement of excited state fluorescence lifetimes from three flavanols in solution, which were ∼1.0 ns for catechin and epicatechin, but <45 ps for epigallocatechin gallate (EGCG). The shorter lifetime for EGCG is in line with a lower fluorescence quantum yield of 0.003 compared to catechin (0.015) and epicatechin (0.018). In vivo experiments with onion cells demonstrated that tryptophan and quercetin, which tend to be major contributors of background fluorescence in plant cells, have sufficiently low cross sections for two-photon excitation at 630 nm and therefore do not interfere with detection of externally added or endogenous flavanols in Allium cepa or Taxus baccata cells. Applying two-photon excitation to flavanols enabled 3-D fluorescence lifetime imaging microscopy and showed that added EGCG penetrated the whole nucleus of onion cells. Interestingly, EGCG and catechin showed different lifetime behaviour when bound to the nucleus: EGCG lifetime increased from <45 to 200 ps, whilst catechin lifetime decreased from 1.0 ns to 500 ps. Semi-quantitative measurements revealed that the relative ratios of EGCG concentrations in nucleoli associated vesicles: nucleus: cytoplasm were ca. 100:10:1. Solution experiments with catechin, epicatechin and histone proteins provided preliminary evidence, via the appearance of a second lifetime (τ2 = 1.9–3.1 ns), that both flavanols may be interacting with histone proteins. We conclude that there is significant nuclear absorption of flavanols. This advanced imaging using two-photon excitation and biophysical techniques described here will prove valuable for probing the intracellular trafficking and functions of flavanols, such as EGCG, which is the major flavanol of green tea.