"Il carceriere di sé medesimo" di Lodovico Adimari e Alessandro Melani, Firenze 1681. Dalla «comedia» di Pedro Calderón de la Barca al «drama per musica» italiano di fine Seicento

Questo lavoro è imperniato sullo studio di uno dei melodrammi più interessanti della fine del XVII secolo: “Il carceriere di sé medesimo” di Lodovico Adimari (1644-1708) e Alessandro Melani (1639-1703), allestito per la prima volta a Firenze nel 1681, e ripreso nel giro di una ventina d’anni a Reggio (1684), a Bologna (1697) e a Vienna (1702). L’opera vanta un’origine drammatica di spicco: risale infatti alla commedia “Guardarse a sí mismo” di Pedro Calderón de la Barca (1600-1681) mediata dal “Geôlier de soi-mesme” di Thomas Corneille (1625-1709), e presenta qualità poetiche e musicali evidenti, assicurate dai nomi del poeta Lodovico Adimari e del compositore Alessandro Melani. A ciò si aggiungano una tradizione articolata in quattro allestimenti, nonché un elevato numero di testimoni superstiti: cinque edizioni del libretto (testimoniate da numerosi esemplari) e il numero fortunatissimo di tre partiture manoscritte, conservate a Parigi, Bologna e Modena. La tesi contiene l’edizione critica del “Carceriere di sé medesimo” di Adimari con tutte le varianti accumulatesi nella riedizione del libretto e nella copiatura della partitura, l’analisi del dramma, a partire dal confronto tra i testi di Calderón, Corneille e Adimari, e lo studio delle sue componenti drammatiche, formali e contenutistiche. Si aggiunge uno studio sul contesto storico-musicale degli allestimenti di Firenze, Reggio, Bologna e Vienna, nonché l’edizione dei restanti tre drammi di Adimari: la commedia “Le gare dell’amore e dell’amicizia” (1679), e il dramma per musica “L’amante di sua figlia” (1684).

Productivity of the suffixes -ness and -ity in 17th-century English letters : A sociolinguistic approach

Tässä työssä tutkitaan englannin kielen substantiivijohtimien -ness ja -ity produktiivisuutta 1600-luvulla kirjoitetuissa kirjeissä. Näitä lähes synonyymisiä johtimia käytetään yleensä merkitykseltään abstraktien substantiivien muodostamiseen adjektiiveista (esim. productive 'produktiivinen' > productiveness tai productivity 'produktiivisuus'). Johtimista -ity on lainautunut englantiin ranskasta ja myöhemmin myös latinasta; se on sekä fonologialtaan että semantiikaltaan läpinäkymättömämpi kuin kotoperäinen -ness. Lisäksi -ity-johdinta on käytetty enimmäkseen formaaleissa tilanteissa ja tieteellisissä teksteissä, kun taas -ness on ollut yleiskäyttöisempi. Tutkielman lähestymistapa on sosiolingvistinen: oletetaan, että johtimien produktiivisuus (eli valmius muodostaa uusia johdoksia) voi vaihdella eri sosiaaliryhmissä. Sosiolingvistiikkaa ei ole aiemmin juurikaan sovellettu produktiivisuuden tutkimiseen. Tutkimusaineistona on Helsingin yliopiston VARIENG-tutkimusyksikön laatima Corpus of Early English Correspondence, varhaisista englanninkielisistä kirjeistä koostuva korpus eli elektroninen tekstikokoelma, joka on suunniteltu historiallisen sosiolingvistiikan tarpeisiin. Korpuksen 1600-luvun kirjeitten yhteenlaskettu pituus on noin 1,4 miljoonaa sanaa, ja ne on kirjoitettu vuosina 1600-1681. Tutkielman tärkeimpänä produktiivisuusmittarina käytetään johtimien avulla muodostettujen eri sanojen eli tyyppien lukumäärää. Hypoteesina on, että -ity-tyyppien määrä on keskimääräistä pienempi huonosti koulutettujen sosiaaliryhmien kirjeissä. Näitä olivat 1600-luvulla naiset sekä alhaisimmat yhteiskuntaryhmät, kuten talonpojat ja käsityöläiset. Johtimen -ness tyyppimäärissä ei odoteta esiintyvän sosiolingvististä variaatiota. Tutkielmassa käsitellään myös tyyppimäärien vertailuun liittyviä metodologisia ongelmia. Koska vaikkapa naisilta ja miehiltä on eri määrä dataa, ei heidän tyyppimääriään voida suoraan verrata keskenään. Esimerkiksi tyyppimäärien normalisointi tuhatta sanaa kohti ei myöskään ole mahdollista, koska tyyppien lukumäärä ei kasva lineaarisesti korpuksen kasvaessa. Tutkielmassa esitetään kielitieteessä harvoin käytetty tilastotieteellinen menetelmä, jonka avulla korpuksen eri osista saatuja tyyppimääriä voidaan verrata koko korpukseen ja testata, ovatko ne tilastollisesti merkittävän pieniä tai suuria. Toisin kuin monet yleisemmät menetelmät, tämä tyyppikertymiin ja permutaatiotesteihin perustuva metodi ei vaadi yksinkertaistavien oletuksien tekemistä. Tutkimustulokset vahvistavat hypoteesin oikeaksi: naisten -ity-tyyppien lukumäärä on tilastollisesti merkittävän alhainen, kun taas -ness-tyyppien määrissä ei ole tilastollisesti merkittäviä eroja. Alhaisimpien yhteiskuntaryhmien osalta tuloksia ei saada, koska niiltä on korpuksessa liian vähän dataa. Analyysissä paljastuu myös yllättävä eroavaisuus: korpuksen ajallisesti ensimmäisessä puoliskossa (1600-1639) on merkittävän vähän -ity-tyyppejä. Tämä voidaan tulkita kielelliseksi muutokseksi: -ity-johtimen produktiivisuus kasvaa kirjeissä 1600-luvun aikana. Saattaa olla, että johtimen produktiivisuus on ensin kasvanut formaalimmissa tekstilajeissa, joista lisääntynyt käyttö on sitten levinnyt myös kirjeisiin, ehkäpä 1640-luvun sisällissodan synnyttämien kontaktiverkostojen siivittämänä. Tuloksien perusteella voidaan sanoa, että sosiolingvistinen vaihtelu on merkittävä tekijä ainakin joittenkin johtimien produktiivisuudessa, joten vaihtelua on syytä tutkia enemmänkin. Tutkimuksessa käytetty metodi mahdollistaa osakorpuksien tyyppimäärien luotettavan vertailun melko pienissäkin korpuksissa, joten se soveltuu hyvin niin historialliseen kielitieteeseen kuin sosiolingvistiikkaankin.

Un caso de auto-reescritura : El astrólogo fingido de Calderón

Resumen: La pulcra edición de la Segunda parte de comedias de Pedro Calderón de la Barca por Santiago Fernández Mosquera (Biblioteca Castro, 2007) y la reciente tesis de Fernando Rodríguez-Gallego (2009) sobre las dos versiones de El astrólogo fingido (Zaragoza, 1632 y Madrid, 1637) obligan hoy a una revisión de uno de los casos, tan frecuentes en la producción del dramaturgo madrileño, de reescritura —con miras esta vez a la publicación impresa— de una de sus obras. El examen se centrará, más allá de consideraciones formales y estéticas, en la valoración del alcance ético de las profundas transformaciones sufridas por el personaje del primer protagonista, el falso astrólogo, don Diego de Luna, así como en el análisis de las dos versiones del desenlace.

Curso: Teatro del Siglo de Oro Góngora y Calderón: culteranismo y renovación barroca en el género dramático. Análisis de textos

Un estudio del teatro español del Siglo de Oro, que pretenda ofrecer un panorama más o menos completo de lo que es el género dramático en esta importantísima época, debe abarcar la segunda parte de la llamada Comedia Nueva, creada por Lope de Vega. Es por ello que este curso comprende el análisis de los textos teatrales de Calderón de la Barca (1600-1681), quien recreó y a la vez renovó la comedia en boga en el siglo XVII, y la dotó de nuevas características que toman en cuenta los avances tecnológicos del arte escenográfico. Sin embargo, antes de abordar el estudio del teatro calderoniano, se estudiarán dos textos teatrales del gran poeta Luis de Góngora y Argote (1560-1627), cuyo teatro es muy poco leído y estudiado en las aulas, a pesar de que se le ha considerado de una perfección indiscutible. De este modo, será posible comprender la influencia que en cuanto a lenguaje y estructuras poéticas ejerció Góngora sobre Calderón y otros dramaturgos de la escuela de éste último escritor.

El Cancionero del Barón de Claret: fama de Lope de Vega y Calderón de la Barca en la Cataluña de la segunda mitad del siglo XVII

Comentari del llibre Cancionero del Barón de Claret, compilat a Catalunya. El comentari es centra en la influència de Lope de Vega i de Calderón de la Barca sobre aquesta obra. Resulta més influent Lope de Vega, malgrat que en el moment de la compilació de la obra ja no estava de moda, que Calderón de la Barca

A la memoria de Calderón de la Barca : en su segundo centenario (1881)

Contiene: La vida es sueño /Pedro Calderón de la Barca

Oracion fúnebre en honor de D. Pedro Calderón de la Barca : pronunciada ...

Publicada por el Ateneo de Valencia

Schauspiele von don Pedro Calderon de la Barca.

1 Bd. Das Leben ein traum. Die grosse Zenobia.--2. Bd. Das laute geheimniss. Der wunderthätige magus.--3. Bd. Eifersucht das grösste scheusal. Die verwicklungen des zufalls.--4 Bd. Die tochter der luft.--5. Bd. Die dame kobold. Der richter von Zalamea.--6. Bd. Drei vergeltungen in einer. Hüte dich vor stillem wasser!--7. Bd. Die locke Absalons. Der verborgne und die verkappte.--8. Bd. Des Gomez Arias liebchen. Der arzt seiner ehre.--9. Bd. "Von der Verfasserin der Roland's abenteuer": Der maler seiner schmach. Des namens Glück und Unglück.

Sigismundus, prins van Polen, of, Het leevenis een droom. Treurspel.

Based on Schouwenbergh's translation.

Autos sacramentales alegóricos y historiales del phenix de los poetas, el español Don Pedro Calderon de la Barca ... Obras pósthumas que saca a luz Don Juan Fernandez de Apontes.

Contiene los siguientes autos, con sus loas: El sacro Parnaso (pp. 1-35) ; El arca de Dios cautiva (pp. 36-70) ; La humildad coronada de las plantas (pp. 71-101) ; Los encantos de la culpa (pp. 102-129) ; ¿Quién hallará muger fuerte? (pp. 130-163) ; El jardín de Falerina (pp. 164-218) ; El cordero de Isaías (pp. 219-242) ; Mystica y real Babylonia (pp. 243-277) ; No ay instante sin milagro (pp. 278-310) ; El orden de Melchisedech (pp. 311-345) ; El socorro general (pp. 346-383) ; La redención de cautivos (pp. 384-417) ; La protestación de la fe

Séptima parte de comedias del celebre poeta español Don Pedro Calderón de la Barca ...

Contiene: Auristela y Lisidante (pp. 1-60) ; Fuego de Dios en el querer bien (pp. 61-107) ; El segundo Scipión (pp. 108-165) ; La exaltación de la Cruz (pp. 166-211) ; No ay cosa como callar (pp. 212-258) ; Zelos aun del ayre matan (pp. 259-296) ; Mañana será otro día (pp. 297-340) ; Darlo todo y no dar nada (pp. 341-396); La desdicha de la voz (pp. 397-444) ; El pintor de su deshonra (pp. 445-488) ; El alcalde de Zalamea (pp. 489-526) ; El escondido y la tapada.

Antes que todo es mi dama.

Mode of access: Internet.