Sinkkirikasteen liuotusprosessin kineettinen mallinnus

Työssä on tehty kineettinen simulointimalli sinkkirikasteen liuotusprosessista. Prosessi on pieni osa Kokkolan sinkinvalmistusprosessia, jonka muita osia ovat: pasutus, neutraaliliuotus, konversio, liuospuhdistus ja elektrolyysi. Rikasteen liuotukseen tulee konversioprosessin liuos ja liuotuksesta lähtevä neste menee takaisin neutraaliliuotukseen. Saostunut jarosiitti läjitetään. Kokkolan liuotusprosessi koostuu liettoreaktorista ja kahdesta neljän liuotusreaktorin sarjasta. Liuotukseen syötetään paluuhappoa liettoreaktoriin ja liuotuspiirien ensimmäisiin liuotusreaktoreihin. Happea syötetään kaikkiin liuotusreaktoreihin. Prosessin mallintamiseen käytettiin Aspen Plus-simulointiohjelmaa, johon pystyttiin syöttämään kineettisiä yhtälöitä. Reaktionopeusyhtälöitä käytettiin raudan hapetuksen, sulfidien liuotuksen ja jarosiitiin saostumisen mallintamiseen, eli kaikkiin liuotusreaktoreissa tapahtuviin reaktioihin. Kineettiset yhtälöt etsittiin kirjallisuudesta. Liettoreaktori puolestaan mallinnettiin syöttämällä ohjelmaan reaktioyhtälöt ja antamalla niille etenemisasteet. Jarosiitin liukenemisesta työssä on tehty laboratoriokokeita, koska aiheesta ei kirjallisuudesta löytynyt kineettistä tietoa. Liuotuskokeissa käytetyn kiintoaineen kuitenkin todettiin sisältävän liikaa götiittiä, että tuloksista olisi voitu laskea kinetiikkaa jarosiitin liukenemiselle. Simulointimallilla laskettiin yksi tapaus vertailukohdaksi, johon malliin tehtyjä muutoksia verrattiin. Mallilla tutkittiin konversiosta tulevan jarosiitin määrän vaikutusta, reaktorikoon merkitystä ja rikasteen liuotuksen sekä jarosiitin saostuksen reaktionopeuksien muutoksen vaikutuksia. Käytetyillä kineettisillä yhtälöillä reaktioiden todettiin tarvitsevan vain ¾ käytetystä reaktiotilavuudesta, rikasteen liuotusnopeuden kohtalaisen pienellä hidastamisen todettiin vähentävän sinkin saantoa ja jarosiitin saostuksen reaktionopeuden kasvulla todettiin myös olevan negatiivinen vaikutus sinkin saantoon. Simulointimallissa käytettyjen reaktionopeusyhtälöiden varmentaminen kokeilla todettiin tarpeelliseksi, sillä jo kohtalaisen pienillä muutoksilla havaittiin olevan merkitystä prosessin toimivuuteen. Lisäksi todettiin jarosiitin liukenemisen huomioimisen olevan tarpeen.

”Lihas on laiska kaveri.” Tarkasteluja Fit-lehden kehollisuusparadigmasta

Tutkin, millaisia merkityksiä keholle annetaan Fit-lehdessä, joka on yksi Suomen näkyvimpiä naisille suunnattuja kuntoilulehtiä. Kysyn, millaiseksi naiskeho oletetaan, mihin se pystyy, mitä siltä odotetaan, kuinka sitä liikutetaan ja miksi sitä liikutetaan. Analysoin lehden vuosikertaa 2014 pohtien, millaiseksi voitaisiin kuvailla lehden välittämää kehollisuusparadigmaa eli käsitystä, jota pidetään tällä hetkellä totena ja oikeana kun puhe on naiskehoista fitness-trendin läpäisemän liikunnan kontekstissa. Paradigman käsitteellä tähdennän kehopuheeseen liittyvää tiedon rakentuneisuutta ja kytköstä valtasuhteisiin. Katson, että nykyinen liikuntakulttuuri hahmottaa kehollisuutta yksipuolisesti biologislääketieteellisen käsitteistön kautta. Miellän oman tutkimukseni fenomenologisesti värittyneeksi kriittiseksi luennaksi, joka pyrkii sulkeistamaan normalisoituneet käsitykset, jotta voisi syntyä entistä tiedostetumpaa keskustelua kehoista ja liikunnasta. Inspiroidun Martin Heideggerin sekä Luce Irigarayn kirjoituksista ja sovellan näitä teoretisointeja uusmateriaalisen feministisen ajattelun hengessä. Lähestyn Fit-lehden kehollisuusparadigmaa kahden näkökulman kautta: Fantasioidun kehollisuuden kautta katsottuna orientaatiossa näkyy rakkaus kehoa kohtaan. Negatiivinen kehollisuus puolestaan näyttää, kuinka suuntautumista liikkumiseen ohjaa usein inhoon, vihaan tai pelkoon kytkeytyvä huolehtiminen. Johtopäätökseni on, että vallitseva kehollisuusparadigma nojaa kartesiolaiseen dualismiin, teknisrationaaliseen eetokseen, rakkauden fantasian toisteisuuteen ja negatiivisen kehollisuuden ulossulkemiseen. Fit-lehden välittämän kehollisuusparadigman puitteissa liikkujan keskittyminen omaan kehoon lopulta etäännyttää häntä kehostaan. Tämän kodittomuuden tilalle tarjoan tulkintani kinesteettisestä kehollisuudesta vaihtoehtoisena näkökulmana liikkujan kehollisuuteen. Tähän mennessä tutkimus on soveltanut kinesteettisyyttä kapeasti vain tanssiin, mutta en näe mitään syytä, miksei kinesteettisen kehollisuuden lähtökohtia voitaisi siirtää myös osaksi käytännön fitness-liikuntaa. Tarvitsemme käytännön, joka tunnustaa kehon moninaisuuden ja sallii liikkujan kotiutua kehoonsa. Luonnostelen reittiä tähän käytäntöön moniaistisen eläytymisen, tunnustelevan kielen kehittelyn, negatiivisen kehollisuuden kokemisen ja ihmettelyssä viipymisen kautta.

”Tiesittekö tytöt, että tissit...?” Tapaustutkimus tyttöyden neuvottelusta internetmeemissä

Pro gradu -tutkielma tarkastelee tyttöyttä ja ruumiillisuutta tyttöjen internet-vuorovaikutuksessa keskittyen erityisesti siihen, kuinka tytöt yhtäältä normittavat sukupuolitetun ruumiin esittämisen tapoja, ja kuinka he toisaalta aktiivisesti neuvottelevat näitä normeja nettimeemin välityksellä. Nettimeemit ovat verkon käyttäjien välityksellä leviävien, usein imitaatiolle, parodialle ja kommentoinnille perustuvien kulttuuristen yksiköiden kuten muuntuvilla teksteillä varustettujen kuvien tai videoiden ryhmiä. Aiempi tutkimus on nostanut esiin nettimeemien potentiaalin toimia yhteisöllisyyden ja identiteettien rakentamisen välineinä, mutta etenkin ruumiillisuuden näkökulma on jäänyt tarkasteluissa taka-alalle. Tässä tutkimuksessa pureudutaan nettimeemin mahdollistamaan vuorovaikutukseen sekä kytköksiin, joita meemi voi saada suhteessa ruumiisiin. Tutkimus keskittyy Hey girls, did you know –internetilmiön (HGDYK) tapaukseen. HGDYK on Tumblr-verkkosivustolta vuonna 2012 alkunsa saanut digitaalinen esitysmuoto, jossa usein tytöiksi tunnistettavat internetin käyttäjät alunperin kommentoivat joidenkin tyttöjen paljastavaa pukeutumista tai voimakasta meikkaustyyliä valokuvaa ja tekstiä yhdistelevän kuvasarjan välityksellä. HGDYK-meemiä tarkastellaan performatiivisena ilmiönä kahdella tasolla: netinkäyttäjien yksilöllisinä performansseina sekä kategorisia identiteettejä ja sosiaalista todellisuutta tuottavina tekoina eli performatiiveina. Aineisto koostuu 71:stä HGDYK-meemiin lukeutuvasta kuvasarjasta, joissa tytöiksi ymmärrettävät esiintyjät ottavat jollain tavoin kantaa siihen, miten ruumis tulisi hyväksyttävällä tavalla esittää internetissä tai sen ulkopuolella. Kuvasarjat on kerätty vuosina 2013 ja 2014 verkkosivustoilta, joilla niitä on julkaistu tai arkistoitu ja jotka ovat yhteydessä Tumblriin. Analyysissa on sovellettu diskurssianalyyttista otetta, jossa on aineiston kielellisten piirteiden ohella huomioitu multimodaalisuus ja vuorovaikutus. Analyysi perustuu ennen kaikkea teoreettisen kehyksen ja tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen käsitteellistysten ohjaamaan aineiston lähilukuun. Tutkimus osoittaa nettimeemin voivan toimia tyttöjen välisen verkkovuorovaikutuksen mediumina ja sukupuolitetun ruumiin normeista käytävän neuvottelun muotona. Lisäksi se voidaan itsessään nähdä ruumiillisena käytäntönä, sillä meemikuvat rakentuvat tekijöidensä toisiaan imitoivista ja parodioivista ruumiinesityksistä. HGDYK-meemi toimii tyttöjen välisen vuorovaikutuksen muotona, jossa yhdistyvät nettimeemeille tyypilliset piirteet – toisto, imitaatio, variaatio, kommentointi, huumori ja parodia – ja sukupuolittunut verkkotiloihin sijoittuva draama, jonka keskeisiä piirteitä ovat vastavuoroisuus ja konfliktit.

Muotitietoinen - Ironia Gösta Sundqvistin Leevi and the Leavings sanoituksissa

Tässä tutkimuksessa tarkastelen ironiaa Gösta Sundqvistin Leevi and the Leavings -yhtyeelle tekemissä sanoituksissa kielentutkimuksen näkökulmasta. Yksi yhtyeen tuotannon leimaavimmista piirteistä on ironian käyttö. Tutkimuksessa selvitän, miten ironiset tulkinnat syntyvät ja rakentuvat, miten kontekstit vaikuttavat tulkintaan, mikä ironian funktio kappaleissa on, onko Sundqvistilla jokin ominainen tapa käyttää ironiaa ja esiintyykö ironia kappaleissa aina yhdessä koomisen kanssa. Tutkimuksen keskeisimpänä teoriapohjana käytän Toini Rahdun väitöskirjassaan Sekä että. Ironia koherenssina ja inkoherenssina (2006) esittelemää ironian komponenttimääritelmää ja koherenssiselitystä. Koherenssiselityksen mukaan viestin tahallinen epäyhteneväisyys eli inkoherenssi on merkki ironiasta. Kun inkoherenssi huomataan, viestin vastaanottaja asettuu tarkastelemaan viestiä ironian näkökulmasta ja etsii siitä ironian komponentteja: negatiivista sanomaa, tuottajan intentiota, kohdetta, uhria ja monitulkintaisuutta. Osa komponenteista on kätketty. Tutkimuksen sivujuonteena kokeilen, miten komponenttimääritelmä toimii työkaluna ironian tarkastelussa. Aineistoni koostuu yhteensä 91 laulusta. Poimin aineistostani esimerkkitapauksia, joiden ironiset tulkinnat teen näkyviksi ja puran osiin ironian komponenttiteorian avulla. Tutkimustulokset vahvistavat, että sanoituksissa käytetään tyylikeinona ironiaa. Ironiasta vihjaava inkoherenssin kokeminen käynnistyy eri kontekstien ristiriitaisesta yhdistämisestä. Tutkimiani konteksteja ovat tekstin sisäisten merkityssuhteiden lisäksi kielenulkoiset kontekstit kuten musiikki, yhtyeen tuotanto, Sundqvistin imago ja yhteiskunnallinen keskustelu. Ironista tulkintaa tukevat myös muut kontekstit kuin se, mikä aluksi ohjaa huomaamaan inkoherenssin. Konteksti on siis olennainen osa tulkintaa. Tutkimuksessa selvisi, että komponenttiteoria sopii erinomaisesti tutkimuksen työvälineeksi. Se paljastaa, että eri kappaleissa ironiaa on käytetty samalla tavalla: kätketty komponentti on useimmiten negatiivinen sanoma. Kätkettyyn komponenttiin liittyy myös ironian funktio: ironia mahdollistaa uhrien samanaikaisen ymmärtämisen ja kritisoimisen. Keskeinen tutkimustulos on myös se, että ironia voi esiintyä ilman huumoria. Tärkeää tässä näyttää olevan tarpeeksi vakava aihe, jolloin yllättävä ristiriita ei herätäkään naurua.

Hätähuuto internetissä – Internet-sensuurin eettisten argumenttien tarkastelu: Case Cleanfeed Iso-Britannia

Uudet teknologiat mahdollistavat uusia kommunikaatiotapoja, mutta myös uusia tapoja sensuroida kommunikaatiota. Sananvapaus on perinteisesti levännyt vapaan journalismin ja sanomalehtien hartioilla, mutta internet-sivujen, blogikirjoitusten ja sosiaalisen median myötä ajatusten julkaiseminen globaalisti on entistä helpompaa. Ei kuitenkaan ole varmaa, että julkaistut ajatukset tavoittavat yleisönsä. Valtioiden lisääntyvästi harjoittama internet-sensuuri on siirtänyt sananvapauden haavoittuvimman kohdan painokoneista internet-yhteyksiin. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella internet-sensuurin puolesta esitettyjen argumenttien eettisyyttä. Sensuurin puolesta esitetyt argumentit viittaavat yleensä tietyntyyppisen internet-sisällön, kuten pornografian, negatiivisiin vaikutuksiin, mistä syystä analyysissä käytetään Utilitaristista näkökulmaa. Iso Britanniassa käytetyn estolistan puolesta esitetyt argumentit otetaan tutkimuksen kohteeksi. Tämän tutkielman teoria pohjautuu Utilitarismin etiikkaan, sananvapauden filosofiaan ja internet-sensuurijärjestelmien tekniseen toimintaan. John Stuart Millin mukaan ihmisten sananvapautta ei tule rajoittaa, elleivät he estä muiden ihmisten mahdollisuuksia onneen. Tämän ajatuksen nojalla on tarpeellista tarkastella internet-sensuurijärjestelmien teknistä toteutusta, jotta niiden käytön todelliset seuraukset voidaan selvittää. Teknisistä järjestelmistä käytetään usein erilaisia metaforia, mutta metaforat voivat usein yliyksinkertaistaa teknisiä yksityiskohtia tai esittää niitä väärässä valossa, eivätkä tätä syystä riitä analyysin pohjaksi. Tutkielman löydökset näyttävät, että internet-sensuurin hyväksi esitetyt argumentit eivät ole päteviä Utilitaristisen analyysin pohjalta. Tutkitun internet-sensuurijärjestelmän utiliteetti on negatiivinen ja huonompi kuin filtteröimättömän internet-yhteyden utiliteetti. Aikuissisällön aiheuttamaa vaaraa lapsille on liioiteltu, ja lapsuuden suojelemiseksi rakennetuissa järjestelmissä on suuret mahdollisuudet väärinkäytölle ja tahattomille negatiivisille seurauksille. Sananvapaus on yhteiskuntamme perusta. Se on työkalu konfliktien luomiseksi ja selvittämiseksi rakentavalla tavalla yhteisten totuuksien löytämiseksi. Tutkitut argumentit eivät anna erioikeuksia sensuuriin.

Maan korvessa kulkevi – Evakkolasten kasvukokemusten tunnemuistot ja hyvinvointi

Tutkimus tarkastelee luovutetusta Karjalasta lähtöisin olevien evakkolasten tunnemuistoja ja niiden yhteyttä myöhempään hyvinvointiin. Keskiössä ovat koti- ja koulukasvatusta muistelevien ikäihmisten kokemukset. Tutkimus on kasvatushistoriallinen ja tieteidenvälinen. Se liikkuu historian sekä yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden rajapinnoilla. Aineiston 631 kyselyvastausta ja 11 haastattelua on analysoitu monimetodisesti tilastollisen ja sisällön analyysin avulla. Tulosten mukaan ikääntyvät evakkolapset voivat pääsääntöisesti hyvin. He ovat kotikasvatuksessaan omaksuneet vahvat selviytymis- ja sopeutumistaidot sekä sisukkuuden. Kodin kasvatusilmapiiri on menetyksistä huolimatta koettu turvalliseksi. Kasvatuksessa omaksutuissa sananlaskuissa korostuu vahvimmin tulevaisuuden toivosta kiinni pitäminen. Kasvatusmetodit myötäilevät suomalaista kasvatustraditiota, jossa lapsia on enimmäkseen palkittu hyvästä työstä sanallisesti ja rangaistu tottelemattomuudesta ruumiillisesti. Surua ja menetyksiä on käsitelty vaikenemalla. Yhdeksi elämää kannattelevaksi voimaksi ovat osoittautuneet laulut, joista suosituin oli Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Kasvatusperintönä evakkolapset haluavat jättää mallin työteliäästä, rehellisestä, toiset huomioivasta ja juuristaan tietoisesta kansalaisesta. Koulukokemusten osalta tutkimus osoittaa kantaväestöstä poikkeavan uskonnollisen ja kielellisen taustan olleen merkittävin syrjityksi tulemisen syy. Ortodoksitaustaisilla lapsilla oli muita evakkolapsia enemmän kiusaamiskokemuksia. Metaforien avulla kuvatuista tunnemuistoista löytyi kuusi erilaista selviytyjätyyppiä: selviytyjäsankarit, identiteetin etsijät, optimistiset toimijat, trauman työstäjät, kohtalonsa hyväksyjät ja menetysten kantajat. Valtaosa evakkolapsista kuuluu positiivista tunnemuistoa kantavien ryhmään. Kielteisillä tunnemuistoilla on tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys ikääntyvän hyvinvointiin. Tutkimus lisää ymmärrystä evakkolasten kasvukokemuksista ja tarjoaa uutta tietoa heidän selviytymisestään ja hyvinvoinnistaan. Tutkimus osoittaa evakkolasten tasapainoisen kotikasvatuksen, vastavuoroisten vertaissuhteiden ja suositun oppilaan aseman vahvistavan yhteisöön kuulumista ja sosiaalista pystyvyyttä sekä olevan hyvinvoinnin positiivisia tekijöitä. Kodin melankolisuudella, eristyneisyydellä ja koulukiusaamisella on negatiivinen yhteys hyvinvointiin. Tuloksia voidaan soveltaa nykypäivän pakolaislasten kotouttamiseen, jossa ensiarvoisen tärkeää on perheiden osallisuuden ja integroitumisen tukeminen uudessa ympäristössä. Tämän onnistumiseksi on tärkeää huomioida lasten yksilölliset selviytymisstrategiat ja käsitellä kodin menetystraumaa.