Kodin kasvatusilmapiirin vaikutus varusmiespalvelukseen sopeutumisessa palveluksen ensimmäisillä viikoilla

Tutkielmassa havainnoidaan kodin kasvatusilmapiirin mahdollista vaikutusta varusmiespalvelukseen sopeutumisessa yksittäisten henkilöiden kokemusten kautta. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, vaikuttaako oman kodin kasvatusilmapiiri varusmiespalvelukseen sopeutumiseen ja mahdollisesti millä tavalla. Tutkimusongelmaa tuetaan kahdella väittämällä, jotka käsittelevät autoritaarisen ja vähemmän autoritaarisen kodin kasvatusilmapiirin mahdollisia positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia yksilön sopeutumiseen varusmiespalvelukseen. Tutkielman empiirinen osuus pitää sisällään kymmenen vapaaehtoisen henkilön haastattelut, jotka toteutettiin henkilökohtaisesti puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Haastatelluista henkilöistä neljä olivat varusmiespalveluksen keskeyttäneitä siviilipalvelusmiehiä ja kuusi olivat johtajakoulutuksen saaneita varusmiehiä. Haastatteluiden toteuttamisen aikana kaikki heistä olivat suorittamassa omaa palvelustaan. Aineiston analyysi on toteutettu laadullisen tapaustutkimuksen tavoin. Tulosten perusteella kodin kasvatusilmapiirillä on ollut vaikutusta haastateltavien henkilöiden sopeutumiseen varusmiespalvelukseen. Varusmiesten osalta on havaittavissa kodin kasvatusilmapiirin tukeneen ja edesauttaneen heidän sopeutumistaan. Siviilipalvelusmiesten osalta kodin kasvatusilmapiiri näytti olleen ristiriidassa varusmiespalveluksen yleisen luonteen kanssa, mikä oli osallisena heidän kokemissa sopeutumisongelmissa ja mahdollisesti varusmiespalveluksen keskeyttämispäätöksessä. Oleellisimmat havainnot kodin kasvatusilmapiirin vaikutuksesta voidaan jakaa kahteen eri osaalueeseen, jotka ovat vanhempien kyseenalaistaminen sekä opittu asenne varusmiespalvelusta kohtaan. Haastatteluiden perusteella mahdollisuus aktiivisesti kyseenalaistaa omia vanhempia on aiheuttanut haastateltaville henkilöille sopeutumisongelmia varusmiespalvelukseen liittyvän kurin ja käskyvallan osalta. Haastatellut henkilöt, joiden vanhemmilla on ollut selkeä viimeinen sanavalta ja auktoriteetti, kertoivat sopeutumisen kuriin ja käskyvaltaan olleen helppoa. Opittu asenne varusmiespalvelusta kohtaan käsittelee haastateltujen henkilöiden kodin ennakkososiaalistavaa vaikutusta. Tulosten perusteella sopeutuminen on ollut sitä helpompaa, mitä avoimemmin ja positiivisemmin haastateltava on suhtautunut varusmiespalvelukseen sekä kokenut sen itsestäänselvyytenä. Tavoitteiden asettamisesta koettiin olleen hyötyä sopeutumisessa. Sopeutumisongelmia näytti syntyneen henkilöille, jotka kokivat varusmiespalveluksen pakollisena pahana, eivätkä olleet valmiita sitoutumaan omaan palvelukseensa henkilökohtaisten tavoitteiden kautta. Vanhempien kyseenalaistaminen ja opittu asenne varusmiespalvelusta kohtaan muodostavat tutkielman vastauksen kodin kasvatusilmapiirin vaikutuksesta varusmiespalvelukseen sopeutumiseen.

Maan korvessa kulkevi – Evakkolasten kasvukokemusten tunnemuistot ja hyvinvointi

Tutkimus tarkastelee luovutetusta Karjalasta lähtöisin olevien evakkolasten tunnemuistoja ja niiden yhteyttä myöhempään hyvinvointiin. Keskiössä ovat koti- ja koulukasvatusta muistelevien ikäihmisten kokemukset. Tutkimus on kasvatushistoriallinen ja tieteidenvälinen. Se liikkuu historian sekä yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden rajapinnoilla. Aineiston 631 kyselyvastausta ja 11 haastattelua on analysoitu monimetodisesti tilastollisen ja sisällön analyysin avulla. Tulosten mukaan ikääntyvät evakkolapset voivat pääsääntöisesti hyvin. He ovat kotikasvatuksessaan omaksuneet vahvat selviytymis- ja sopeutumistaidot sekä sisukkuuden. Kodin kasvatusilmapiiri on menetyksistä huolimatta koettu turvalliseksi. Kasvatuksessa omaksutuissa sananlaskuissa korostuu vahvimmin tulevaisuuden toivosta kiinni pitäminen. Kasvatusmetodit myötäilevät suomalaista kasvatustraditiota, jossa lapsia on enimmäkseen palkittu hyvästä työstä sanallisesti ja rangaistu tottelemattomuudesta ruumiillisesti. Surua ja menetyksiä on käsitelty vaikenemalla. Yhdeksi elämää kannattelevaksi voimaksi ovat osoittautuneet laulut, joista suosituin oli Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Kasvatusperintönä evakkolapset haluavat jättää mallin työteliäästä, rehellisestä, toiset huomioivasta ja juuristaan tietoisesta kansalaisesta. Koulukokemusten osalta tutkimus osoittaa kantaväestöstä poikkeavan uskonnollisen ja kielellisen taustan olleen merkittävin syrjityksi tulemisen syy. Ortodoksitaustaisilla lapsilla oli muita evakkolapsia enemmän kiusaamiskokemuksia. Metaforien avulla kuvatuista tunnemuistoista löytyi kuusi erilaista selviytyjätyyppiä: selviytyjäsankarit, identiteetin etsijät, optimistiset toimijat, trauman työstäjät, kohtalonsa hyväksyjät ja menetysten kantajat. Valtaosa evakkolapsista kuuluu positiivista tunnemuistoa kantavien ryhmään. Kielteisillä tunnemuistoilla on tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys ikääntyvän hyvinvointiin. Tutkimus lisää ymmärrystä evakkolasten kasvukokemuksista ja tarjoaa uutta tietoa heidän selviytymisestään ja hyvinvoinnistaan. Tutkimus osoittaa evakkolasten tasapainoisen kotikasvatuksen, vastavuoroisten vertaissuhteiden ja suositun oppilaan aseman vahvistavan yhteisöön kuulumista ja sosiaalista pystyvyyttä sekä olevan hyvinvoinnin positiivisia tekijöitä. Kodin melankolisuudella, eristyneisyydellä ja koulukiusaamisella on negatiivinen yhteys hyvinvointiin. Tuloksia voidaan soveltaa nykypäivän pakolaislasten kotouttamiseen, jossa ensiarvoisen tärkeää on perheiden osallisuuden ja integroitumisen tukeminen uudessa ympäristössä. Tämän onnistumiseksi on tärkeää huomioida lasten yksilölliset selviytymisstrategiat ja käsitellä kodin menetystraumaa.