English L2 Learners’ Speech – And How the Spoken Language Course Affects Its Lexical Richness

Tässä sivuaineen tutkielmassa tarkasteltiin englannin kielen sanaston kehitystä lukion vieraan kielen syventävän suullisen kurssin aikana. Tutkimuksessa selvitettiin, miten oppilaiden sanastollinen rikkaus muuttuu puhutussa kielessä. Sanastollista rikkautta analysoitiin sanastollisen variaation ja sanastollisen tiheyden mittareilla. Työssä hyödynnettiin pitkittäistutkimusasetelmaa eli verrattiin yhden oppilasryhmän puhetta sekä ennen lukion englannin kielen suullista kurssia että sen jälkeen. Osanottajia oli yhteensä yhdeksän, jotka kaikki olivat lukion toisella vuosikurssilla. Osallistujien tekemät suulliset testit olivat osa Turun yliopiston keräämää tutkimuskäyttöön tarkoitettua materiaalia. Äänitteistä tehdyt transkriptiot muokattiin tätä tutkimusta varten sopiviksi, jonka jälkeen niistä mitattiin sanastollista rikkautta erilaisilla mittareilla. Aineistoa tutkittiin määrällisin menetelmin. Tulokset osoittavat, että keskimääräisesti sekä puheen sanastollinen variaatio että sanastollinen tiheys kehittyivät kurssin aikana hiukan. Toisin sanoen oppilaat käyttivät kurssin jälkeen tehdyssä testissä aavistuksen verran monipuolisempaa sanastoa, ja sisältösanojen osuus kieliopillisiin sanoihin nähden oli hieman suurempi kuin ennen kurssia. Kurssin aikana oppilaiden aktiivisessa sanavarastossa tapahtunut kehitys ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää. Lisäksi tutkimus osoitti, että osallistujien väliset erot olivat suuria, mutta erot tasoittuivat jonkin verran kurssin jälkeen. Tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa englannin kielen suullisen kurssin sekä lisänneen oppilaiden sanastollista rikkautta että tasoittaneen yksilöllisiä eroja, yhdessä monien muiden mahdollisten tekijöiden kanssa. Tutkimusotoksen pienuuden vuoksi tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää. Jatkossa olisi mielenkiintoista laajentaa tutkimusnäkökulmaa koskemaan muitakin sanastollisen rikkauden osa-alueita kuten sanastollista sofistikaatiota. Olisi myös mielenkiintoista sisällyttää tutkimukseen oppilaiden passsiivisen sanavaraston mittaaminen ja mahdollisesti tutkia englannin kielen suullisen kurssin vaikutuksia oppilaiden suullisen kielitaidon kehittymiseen laajemminkin kuin vain sanavaraston osalta.

Cultural and linguistic context and lexical inferencing in English language learning: A case study

In an increasingly multilingual world, English language has kept a marked predominance as a global language. In many countries, English is the primary choice for foreign language learning. There is a long history of research in English language learning. The same applies for research in reading. A main interest since the 1970s has been the reading strategy defined as inferencing or guessing the meaning of unknown words from context. Inferencing has ben widely researched, however, the results and conclusions seem to be mixed. While some agree that inferencing is a useful strategy, others doubt its usefulness. Nevertheless, most of the research seem to agree that the cultural background affects comprehension and inferencing. While most of these studies have been done with texts and contexts created by the researches, little has been done using natural prose. The present study will attempt to further clarify the process of inferencing and the effects of the text’s cultural context and the linguistic background of the reader using a text that has not been created by the researcher. The participants of the study are 40 international students from Turku, Finland. Their linguistic background was obtained through a questionnaire and proved to be diverse. Think aloud protocols were performed to investigate their inferencing process and find connections between their inferences, comments, the text, and their linguistic background. The results show that: some inferences were made based on the participants’ world knowledge, experience, other languages, and English language knowledge; other inferences and comments were made based on the text, its use of language and vocabulary, and few cues provided by the author. The results from the present study and previous research seem to show that: 1) linguistic background is a source of information for inferencing but is not a major source; 2) the cultural context of the text affected the inferences made by the participants according to their closeness or distance from it.

A longitudinal study on the lexical sophistication and sentence length in Finnish upper secondary school students’ English compositions.

The aim of the present study was to find out the level of lexical sophistication and the mean length of sentences used in compositions written by Finnish upper secondary school students of English. In addition, the present study investigated the possible relationship between the two abovementioned variables. The study at hand was longitudinal: as data, a set of 50 compositions were collected in 2014 from the same writers both in the first and the final year of upper secondary school, 25 in the first year and 25 in the final year. In the analysis, an internet-based program called VocabProfile was utilized in order to find out the lexical sophistication of the investigated students. To find out the mean length of sentence and the relationship between these two, I used Microsoft Excel. Findings of the present study include a minor decrease in the use of less frequent vocabulary and a slight increase in the use of the two most frequently appearing thousand words of English: both of these changes were 1.99 percentage points. As for the mean length of sentence, it grew by 1.28 words during upper secondary school. As for the relationship between the two variables, no clear correlations could be found. It became, however, relatively clear that the topic of the composition might have an effect on the results. Thus more research is needed to fully see the effect of lexical sophistication and mean length of sentence on one another. In addition, future research would benefit greatly if all investigated students wrote on the same topic.

Sanastollinen tieto ja suomen kielen oppikirjojen sanasto

Summary: Lexical knowledge and the vocabulary of course books on the Finnish language

"Ja putsari toi lihan pääkäri toi leivän." : australiansuomen leksikaaliset lainat ja kielen säilyttäminen

Summary: The effect on lexical borrowing on language maintenance in Australian Finnish

Leksikaalisten ja syntaktisten nimenosien yleisyydestä ja levinneisyydestä peruskartan paikannimistössä

Abstract: The frequency and distribution of lexical and syntactical components in place names in the standard map series of Finland

Suomi tiellä sivistyskieleksi. Suomenkielisen maantieteen sanaston kehittyminen ja kehittäminen 1800-luvulla

Tutkimukseni käsittelee suomen kielen sanaston kehitystä 1800-luvulla eli aikana, jolloin suomen kielestä kehittyi monialainen sivistyskieli. Esimerkkiaineistona on yhden erikoisalan, maantieteen sanasto. Suomen kirjakieli syntyi 1500-luvulla, mutta aluksi kirjoitettua kieltä tarvittiin pääasiassa uskonnollisissa yhteyksissä. 1800-luvun aikana kielen käyttöalat monipuolistuivat ja uutta sanastoa tarvittiin monien erikoisalojen tarpeisiin. Ryhdyttiin tietoisesti kääntämään tietokirjallisuutta ja kirjoittamaan eri aiheista. Tutkimukseni selvittää maantieteen sanaston kehittymistä sadassa vuodessa erityisesti maantieteen oppikirjoissa. Tutkimus kuvaa sanaston kehitystä teoreettisesti uudenlaisista lähtökohdista tarkastelemalla leksikaalista variaatiota. Variaatiota on kuvattu tarkasti sekä yksittäisten käsitteiden nimitysten kehityksenä että ilmiönä yleisesti. Tutkimus hyödyntää myös kognitiivista lähestymistapaa, etenkin sosiokognitiivisen terminologian teoriaa. Aineiston analyysin pohjalta syntyy kuva sanaston kehityksestä ja vakiintumisesta. Tutkimus kuvaa myös tapoja, joilla uusia käsitteitä nimettiin. Se pohtii eri nimeämistapojen suhdetta sekä kirjoittajien ja aikalaisten roolia sanaston vakiintumisessa. 1800-luvun maantieteen sanastossa on runsaasti variaatiota; vain harvojen käsitteiden nimitykset ovat vakiintuneita tai vakiintuvat nopeasti. Tämän variaation kuvaaminen leksikaalisena variaationa osoittautui tutkimuksessa hyväksi metodiksi. Koska kirjakieli oli vakiintumatonta, nimityksissä esiintyy paljon kontekstuaalista variaatiota esimerkiksi sanojen kirjoitusasuissa. Kirjoittajat myös pohtivat havainnollista tapaa nimetä käsitteitä, ja tästä aiheutuu onomasiologista variaatiota. Semasiologinen variaatio taas kertoo käsitejärjestelmän vakiintumattomuudesta. Aineiston sanaston lähtökohdat ovat vanhan kirjasuomessa, mutta tältä pohjalta luodaan valtava määrä uutta sanastoa tai otetaan aiemmin kirjakielessä käytettyjä nimityksiä uuteen merkitykseen. Tärkeä rooli on sekä nimitysten muodostamisella kotoisista aineksista että kääntämisellä, jossa malli saadaan toisesta kielestä mutta nimitysten ainekset ovat omaperäisiä.