Säännellyn liiketoiminnan tehostamisstrategia

Regulaattorin asettama tehostamistavoite monopoliasemassatoimivalle yritykselle täydentää tuottotasosääntelyä ja laatutason valvontaa. Monopolilla on mahdollisuus ylivoittoihin kilpailun puuttuessa ja sääntelyllä sekä erityisesti tehostamistavoitteella pyritään korvaamaan kilpailun puuttuminen. Mahdollisia tehostamismenettelyitä ovat kustannussääntely, kustannuskattosääntely, vertailuun perustuva sääntely ja neuvotteluun perustuva sääntely. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu tehokkuuden käsitettä, eri tehostamismenettelyitä ja tehokkuuden mittausmenetelmiä. Niiden lisäksi on tarkasteltu sääntelyn taustalla vaikuttavia syitä, kuten monopolin toiminta ja agentti-teorian mukainen informaatioetu ja moraalisen riskin ongelma. Tehostamistavoitteen asettamisessa onkyse neuvotteluprosessista regulaattorin kanssa. Tätä neuvotteluprosessia varten tutkielmassa laadittiin strategia energiatoimialalla Suomessa toimivalle yritykselle. Strategian perusteina käytettiin resurssiriippuvuusteorian ja resurssipohjaisen näkemyksen mukaisia lähtökohtia. Tutkielman lopputuloksena ehdotetaan konkreettisia strategia- ja taktiikkavaihtoehtoja yrityksen tehostamismenettelyn asettamisprosessia varten.

Hallituksen riippumattomuus Suomen corporate governance -suosituksessa

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, kuinka Suomen vuonna 2004 voimaan tullut corporate governance -suositus tukee hallituksen riippumattomuutta. Tutkimuksessa määritellään hallituksen riippumattomuuden käsite. Tämän määritelmän avulla tarkastellaan, kuinka Suomen corporate governance -suosituksessa ohjataan hallituksen riippumattomuutta. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, joka on luonteeltaan osittain teoreettinen ja osittain normatiivinen. Tutkimusstrategiassayhdistyvät deskriptiivisyys ja komparatiivisuus. Tutkimuksessa Suomen corporategovernance -suosituksen hallituksen riippumattomuutta koskevia suosituksia verrataan toisaalta päämies-agenttiteorian pohjalta muodostettuun riippumattoman hallituksen määritelmään ja toisaalta keskeisimpiin ulkomaisiin corporate governance -säännöstöihin. Riippumattomaksi hallitukseksi määriteltiin hallitus, jonka toimintaa toimiva johto tai merkittävä osakkeenomistaja ei voi suoraan tai välillisesti dominoida. Suomen suosituksessa voidaan nähdä pyrkimys kohti riippumaton-ta hallitusta. Suomen suositus ei kuitenkaan tue hallituksen riippumattomuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Sekä toimivalle johdolle että yhtiön merkittäville osakkeenomistajille jää valtaa vaikuttaa hallituksen toimintaan enemmän kuin osakkeenomistajien etujen kannalta olisi suositeltavaa.

Corporate governancen raportointi, case Osuuskauppa Hämeenmaa

Tämän tutkielman tarkoitus oli tutkia corporate governancen raportointia suomalaisen normiston mukaan. Suositus listayhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä (corporate governance) tuli voimaan vuonna 2004, ja se on tarkoitettu Helsingin Pörssissä listattujen yhtiöiden noudatettavaksi. Listaamattomien yhtiöiden hallinnoinnin kehittämisestä (corporate governance) Keskuskauppakamari julkaisi vuonna 2006 asialuettelon. Laajasti omistetut osuuskunnat Keskuskauppakamari huomioi vuonna 2006 erillisessä kannanotossa, jonka mukaan laajasti omistettujen osuuskuntien tulisi noudattaa nykyistä listayhtiöille annettua suositusta siltä osin, kuin se on mahdollista. Tutkielman teoreettinen viitekehys käsittelee corporate governancen ja sen raportoinnin taustateorioita sekä corporate governancen suomalaista normistoa. Corporate governanen ja sen raportoinnin taustateorioita ovat tässä tutkimuksessa agenttiteoria, stewardship - teoria, stakeholder -teoria, legitimacy -teoria ja transaktiokustannusteoria. Corporate governancen raportointia käytännössä on tutkittu benchmarking-tutkimuksen avulla. Tutkielman empiirisen osan case-tutkimus on tehty Osuuskauppa Hämeenmaassa. Case-tutkimuksen tavoitteena oli löytää kohdeyrityksen corporate governancen raportoinnista kehityskohteita. Tutkimuksen tuloksissa näkyy corporate governancen raportoinnin vapaaehtoisuus sekä osuuskuntamuotoisen yrityksen erityispiirteet.

Exits - Pääomasijoittajan irtautumisvaihtoehtojen juridista tarkastelua

Pääomasijoittaminen on Suomessa verrattain uusi ilmiö. Tutkielman tarkoitus on ollut tarkastella pääomasijoittajan irtautumista kohdeyhtiöstä juridisesta näkökulmasta. Tutkielman ydin on ollut selvittää pääomasijoittamisen toimijoiden roolien ja niistä johtuvien intressien ristiriitojen vaikutusta irtautumiseen sekä sitä, miten intressiristiriitoja vähennetään erityisesti pääomasijoittajan näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty päämies-agenttiteoriaa sekä teoriaa asymmetrisestä tiedosta ja moraalisesta uhkapelistä. Toisena tutkimusongelmana on selvitetty pääomasijoittamisen sijoittumista eri oikeudenalojen yhtymäkohtaan sekä luotu katsaus yleisesti pääomasijoittamista koskevaan lainsäädäntöön. Keskeisenä tavoitteena on ollut selvittää, aiheuttaako amerikkalaiseen sopimusmalliin perustuva sopimuskäytäntö ongelmia suomalaisessa juridisessa ympäristössä. Tutkimus on oikeustaloustieteellinen ja tutkimuskohteeseen on tutustuttu alan koti- ja ulkomaisen tutkimuksen ja kirjallisuuden lisäksi teemahaastatteluin. Tutkielman loppupäätelmä on, että pääomasijoittajan irtautumisen turvaamiseksi käytetään juridisesti tehokkaita menetelmiä, joista osakassopimuksen ehdot ovat ennemminkin ennaltaehkäiseviä kuin korjaavia. Intressiristiriitaa vähentämään käytetään myös kannustinjärjestelmä (osakeomistusta, optio-oikeuksia). Tutkimuksessa ei havaittu merkittäviä ongelmia amerikkalaisen sopimusmallin soveltamisessa suomalaiseen käytäntöön.

Osuuskauppojen arvonmääritys – empiirinen tutkimus kassavirtaperusteisella mallilla

Osuuskunta on ollut merkittävä yritysmuoto suomessa jo 150 vuoden ajan. Saavuttuaan Suomeen 1800-luvun puolivälin jälkeen osuuskunnat löysivät paikkansa maatalouden ja päivittäistavarakaupan alalta. Osuuskuntien kehitykseen vaikutti suuresti niiden yhteiskunnallinen ideologinen tarkoitus. Nykypäivänä osuuskunnat ovat Suomessa parhaiten näkyvissä vähittäistavara-, pankki- ja vakuutusalalla. Vähittäiskauppa-alalla osuuskuntapohjainen S-ryhmä on kasvanut markkinaosuudeltaan suurimmaksi ja liikevaihdolla mitat-tuna toiseksi suurimmaksi vähittäiskaupparyhmittymäksi. Tutkimuksessa tarkastellaan S-ryhmän alueosuuskauppoja yrityksen arvonmäärityskeinoin, tarkemmin vapaan kassavirtamallin, avulla. Tarkoituksena on selvittää, minkälainen on alueosuuskauppojen arvonluontiteho ja pystytäänkö tämän perusteella havaitsemaan eroavaisuuksia sekä alueosuuskauppojen välillä, että muiden yritysmuotojen välillä. Tutkimuksessa havaitaan, että S-ryhmän alueosuuskauppojen arvonluonti on alueosuuskauppakohtaisesti varsin erilaista. Osuuskauppojen yritysarvot vaihtelevat -110 M€ ja 230 M€ välillä. Alueosuuskaupoista parhaimman yritysarvon sai Kouvolan seudun Osuuskauppa Ympäristö ja heikoimman yritysarvon Kanta- ja Päijät-Hämeen Osuuskauppa Hämeenmaa. Osuuskunnan vertailu muuhun yritysmuotoon toteutettiin pistämällä vastakkain osuustoiminnallinen SOK ja julkinen osakeyhtiö Kesko Oyj. Yrityksien vertailussa todetaan, että vaikka Kesko on talouden tunnuslukujen valossa selvästi SOK:aa suurempi, saavat yritykset vapaan kassavirranmallista lähes yhtä suuren yritysarvon.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin (MiFID) vaikutukset sijoituspalvelun tarjoajan velvollisuuksiin ja sijoittajansuojaan

Tutkielmassa selvitetään rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin vaikutuksia sijoituspalvelun tarjoajan velvollisuuksiin ja sijoittajansuojaan oikeusdogmaattisen metodin avulla. Tutkielmassa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Millainen merkitys MIFID-direktiivillä on Euroopan unionin rahoitusmarkkinoiden integraatiolle? 2) Mitä velvollisuuksia sijoituspalvelun tarjoajalla on MiFID-direktiivin implementoinnin jälkeen? 3) Millainen sijoittajansuoja on MiFID-direktiivin seurauksena? 4) Mitä mahdollisia puutteita sijoittajansuojassa on, ja miten säädäntöä tulisi kehittää? MiFID-direktiivi edistää merkittävästi EU:n rahoitusmarkkinoiden integrointia. MiFID helpottaa pääomien ja sijoituspalvelujen liikkuvuutta jäsenvaltioiden rajojen yli. Sijoituspalvelun tarjoajan menettelytapavelvollisuudet ovat lisääntyneet, minkä johdosta sijoittajansuoja on parantunut. Etenkin direktiivin selonotto- ja tiedonantovelvollisuus aiheuttavat transaktiokustannuksia, mutta vähentävät toisaalta palvelun tarjoajan ja asiakkaan välistä neoklassista oikeustaloustieteellistä informaation epäsymmetriaa. Selonottovelvollisuuden sääntelyä EU:ssa kehitettäessä tulee kansallisia menettelytapoja yhdenmukaistaa. Kun palvelun tarjoajat täyttävät tiedonantovelvollisuuttaan, ei-ammattimaiset asiakkaat saattavat joutua informaatiotulvaan, josta jotkut eivät kykene erottamaan merkityksellisiä tietoja. Menettelytapojen nykyinen paras toteutus -velvollisuus on tulkinnanvarainen. Sijoitusneuvontaa koskee päämies–agentti-teorian mukainen valvontaongelma, minkä takia palvelun tarjoajan ja sijoittajan intressit tulisi säädännön avulla saada nykyistä yhteneväisemmiksi. MiFIDin säädökset eivät välttämättä johda ei-ammattimaisten asiakkaiden saaman informaation optimaaliseen allokointiin eivätkä informaatiokustannusten tehokkaaseen kohdistumiseen. Monimutkaisten rahoitusinstrumenttien käsitettä tulisi tarkentaa ja kyseisiä tuotteita tarjota ainoastaan ammattimaisille asiakkaille ja hyväksyttäville vastapuolille. Sijoittajansuojaa lisäisi heterogeenisen ei-ammattimaisten asiakkaiden ryhmän jako informaatiotarpeeseen perustuviin alaryhmiin, jotta eri asiakasryhmille voitaisiin tarjota heidän tarvitsemansa palvelu nykyistäkin kohdentuvammin. Tulisi selvittää, pitäisikö varoitus pääoman menettämisestä merkitä niihin sijoitustuotteisiin, joita riski koskee. Yhteinen eurooppalainen valvontaorganisaatio ilmeisesti voimistaisi rahoitusmarkkinoiden transparenssia, toimivuutta ja sijoittajansuojaa.

“Who is steering the ship and which constellation guides the way? Exploring transparency in the European Central Bank during the time of crisis”

This paper explores transparency in the decision-making of the European Central Bank (ECB). According to ECB´s definition, transparency means that the central bank provides the general public with all relevant information on its strategy, assessments and policy decisions as well as its procedures in an open, clear and timely manner. In this paper, however, the interpretation of transparency is somewhat broader: Information is freely available and directly accessible to those who will be affected by the decisions. Moreover, the individuals shall be able to master this material. ECB´s negative attitude towards publication of documents has demonstrated central bank´s reluctance to strive towards more extensive transparency. By virtue of the definition adopted by the ECB the bank itself is responsible for determining what is considered as relevant information. On the grounds of EU treaties, this paper assesses ECB`s accountability concentrating especially on transparency by employing principal-agent theory and constitutional approach. Traditionally, the definite mandate and the tenet of central bank independence have been used to justify the limited accountability. The de facto competence of the ECB has, however, considerably expanded as the central bank has decisively resorted to non-standard measures in order to combat the economic turbulences facing Europe. It is alleged that non-standard monetary policy constitutes a grey zone occasionally resembling economic policy or fiscal policy. Notwithstanding, the European Court of Justice has repeatedly approved these measures. This dynamic interpretation of the treaties seems to allow temporarily exceptions from the central bank´s primary objective during extraordinary times. Regardless, the paper suggests that the accountability nexus defined in the treaties is not sufficient in order to guarantee the accountability of the ECB after the adoption of the new, more active role. Enhanced transparency would help the ECB to maintain its credibility. Investing in the quality of monetary dialogue between the Parliament and the ECB appears to constitute the most adequate and practicable method to accomplish this intention. As a result of upgraded transparency the legitimacy of the central bank would not solely rest on its policy outputs.

Towards conceptually comprehensive and integrated theory of entrepreneurial opportunity

Insufficient understanding of entrepreneurial opportunities characterizes entrepreneurship research (Companys & McMullen 2006, 302). Subsequently, the purpose of this study was to analyze the concept of entrepreneurial opportunity and to explore and synthetize the integrated theory of entrepreneurial opportunity. A theoretical and concept analytical approach was adapted. Findings of this study was that entrepreneurial opportunity concept was used for variety of different phenomena. No commonly accepted definition existed. Altogether 24 attributes that described the concept were found. The most frequently attached attributes were agent and action, new goods and services, market, value, new means ends or both, and future. Further, the results implied that opportunity could be best understood as a part of a process. Opportunity emerges out of intervened factors. Changes in the environment together with factors related to knowledge, cognition and social ties are the most important drivers of opportunity. Preventing factors that impeded the emergence of opportunity were typically related to cognitive and organizational factors. This study found a tendency towards more integrated theory of entrepreneurial opportunity. The integrated theory acknowledged the usefulness of both discovery and creation theories of opportunity in explaining opportunity. Yet three argument types of integrating two different opportunity theories were identified. These were process category, contextual category and complementing category. Opportunity is at the same time cognitive, social and linguistic construct, although it is shaped by the objective environment. Opportunity requires linguistic endeavors to become explicit. Materialization of opportunity occurs in a social context. Moreover, it is always characterized by some extent of subjectivity, as opportunities cannot appear without the agent and their action. Due to these the concept remains always to some extent ambiguous. Tolerating and harnessing change and investing in human and social capital create the preeminent environment for the entrepreneurial opportunity to be identified.

A conspectus on estimating function theory and its applicability to recurrent modeling issues in forest biometry

Summary