Implementing an Evidence-based Hypertension Guideline into Finnish Primary Care Nursing

Kohonneen verenpaineen hoitosuosituksen käyttöönottosuomen perusterveydenhiollon hoitotyössä Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa suosituksia näyttöön perustuvien Käypä hoito -suositusten käytön edistämiseksi perusterveydenhuollon hoitotyössä. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin Kohonneen verenpaineen hoitosuosituksen käyttöönottoa terveyskeskuksissa. Toisessa vaiheessa selvitettiin hoitajien hoitosuositusasenteita ja kokemuksia hoitosuosituksen käyttöönotosta. Kolmannessa vaiheessa selvitettiin hoitohenkilöstön näkemyksiä hoitosuosituksen käyttöä edistävistä tekijöistä. Kohonneen verenpaineen hoitosuositus oli ylilääkäreiden ja ylihoitajien mukaan otettu käyttöön lähes kaikissa terveyskeskuksissa, mutta heidän näkemyksensä suositusten käyttöönottoa koskevista terveyskeskuksissa tehdyistä sopimuksista erosivat toisistaan monilta osin. Myös käyttöönoton toteutuksessa oli suurta vaihtelua terveyskeskusten välillä. Toteutustavan perusteella ääripäissä sijaitsevat terveyskeskukset luokiteltiin yksittäisin ja monin keinoin käyttöönottoa tukeneiksi. Hoitajien hoitosuositusasenteet olivat hyvin myönteisiä ja hoitosuosituksia pidettiin luotettavina tiedonlähteinä, ja niiden uskottiin parantavan hoidon laatua. Hoitosuositusten paikallinen soveltaminen sekä johdon ja lääkäreiden tuki olivat hoitajien mielestä keskeisiä käyttöönotossa, vaikkakin tulosten mukaan kaikki käytetyt keinot olivat yhteydessä positiivisempiin hoitosuositusasenteisiin sekä aktiivisempaan hoitajien itsensä ilmaisemaan hoitosuositusten käyttöön. Yhteenvetona voidaan todeta, että Käypä Hoito -suositukset on hyväksytty osaksi kliinistä hoitotyön käytäntöä. Niiden käytön tehostamiseksi tulisi kiinnittää huomiota suositusten paikalliseen soveltamiseen ja eri ammattiryhmien tehtäväkuvien määrittelyyn. Tähän tarvitaan terveyskeskusten johdon ja lääkäreiden selkeää tukea.

Effects of physical activity and fitness on the psychological wellbeing of young men and working adults: associations with stress, mental resources, overweight and workability

Background: A positive association has been suggested to exist between physical activity and psychological wellbeing. However, the association between physical fitness, especially muscle fitness and psychological wellbeing, has not yet been fully elucidated. Aims: The objective of the present thesis was to assess the relationship between physical activity and physical fitness with stress symptoms, mental resources and workability among young men and working adults. Subjects and methods: Volunteers of young men (n=831, mean age 25-y (±4.0)), underwent a cardiorespiratory (CRF) and muscle fitness (MFI) test and completed leisure time physical activity (LTPA) and Occupational Stress Questionnaires (OSQ). The participants were divided into tertiles according to LTPA, CRF and MFI. A 12-month exercise intervention evaluated 371 working adults (exercise group, n=338, mean age 45-y (±8.8)); control group, n=33, mean age 41-y (±6.9)).The exercise group underwent a 12-month exercise program followed by a 12-month follow-up. The OSQ, Workability Index (WAI) and CRF were evaluated at baseline and at 4, 8, 12 and 24 months. Results: Physically inactive subjects reported more stress and less available mental resources than the subjects who reported high physical activity levels. Improved physical fitness was associated with less stress and more mental resources among normal weight men, but not in overweight men. After a 12-month exercise intervention, employees in the exercise group increased their physical activity, improved workability, decreased stress symptoms and improved their physical fitness and mental resources. After the follow-up year, workability and stress were improved compared to baseline. Conclusions: In this thesis, good physical fitness was associated with improved psychological wellbeing among young men and working adults.