Medication competence of nursing students in Finland

Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen edellyttää sairaanhoitajalta hyvää lääkehoidon osaamisperustaa. Sairaanhoitajakoulutuksen tehtävänä on mahdollistaa tämän osaamisen kehittyminen. Kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että lääkehoidon opetuksen laajuudessa, sisällössä ja toteutuksessa on vaihtelevuutta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on raportoitu myös puutteita lääkehoidon osaamisessa sekä sairaanhoitajilla että sairaanhoitajaopiskelijoilla. Koulutuksen ja lääkehoidon osaamisen kehittämiseksi lääkehoidon opetuksen ja sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaamisen monipuolinen arviointi ja osaamista selittävien tekijöiden tarkastelu on tarpeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli i) arvioida lääkehoidon opetusta suomalaisessa sairaanhoitajakoulutuksessa, ii) arvioida sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaamista sekä iii) tunnistaa sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevat tekijät. Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kahden integroidun kirjallisuuskatsauksen kautta määriteltiin tutkimuksen kohteena oleva sairaanhoitajan lääkehoidon osaaminen ja aiemmin tunnistetut sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevat tekijät. Toisessa vaiheessa toteutettiin valtakunnallinen lääkehoidon opetukseen liittyvä kysely hoitotyön koulutusohjelmasta vastaaville koulutuspäälliköille (n=22) ja opettajille (n=136). Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa opintojensa alku‐ (n=328) ja loppuvaiheessa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden (n=338) lääkehoidon osaaminen arvioitiin ja osaamiseen yhteydessä olevat tekijät tunnistettiin. Aineistojen analyysissä käytettiin pääosin tilastollisia menetelmiä. Tulosten perusteella lääkehoidon opetuksen laajuus vaihteli eri ammattikorkeakouluissa, mutta opetuksen sisältö oli kuitenkin monipuolista. Lisää huomiota tulisi kiinnittää lääkehoidon teoreettiseen perustaan ja itsehoitoon sekä lääkehoidon ohjaukseen liittyviin sisältöalueisiin. Opiskelijoiden lääkehoidon osaamista arvioitiin säännöllisesti kaikissa ammattikorkeakouluissa. Sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamista arvioitiin tutkimuksessa tietotestillä, lääkelaskentatehtävillä ja lyhyiden potilastapausten ratkaisemisen avulla. Lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä tarkasteltiin kolmesta näkökulmasta: 1) yksilölliset tekijät, 2) kliiniseen oppimisympäristöön ja 3) ammattikorkeakouluun liittyvät tekijät. Lääkehoidon teoreettista osaamista arvioivassa tietotestissä opiskelijat vastasivat keskimäärin 72 prosenttiin kysymyksistä täysin oikein; lääkelaskuista täysin oikein oli 74 % ja potilastapauksissa 57 % valitsi parhaan mahdollisen toimintatavan. Tulosten perusteella sairaanhoitajaopiskelijan osaamista selittivät eniten yksilölliset tekijät. Lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevien tekijöiden välillä oli eroa opintojen alussa ja lopussa. Opintojen alkuvaiheessa opiskelijan aikaisempi opintomenestys oli yhteydessä lääkehoidon osaamiseen, kun taas opintojen loppuvaiheessa siihen olivat yhteydessä opiskelijan kyky itseohjautuvaan oppimiseen sekä opiskelumotivaatio. Johtopäätöksenä voidaan todeta tutkimuksen tulosten olevan samansuuntaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Lääkehoidon opetuksen laajuus vaihtelee opetussuunnitelmatasolla, mutta täsmällinen arviointi on vaikeaa opetuksen sisältöjen integroimisen takia. Sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaaminen oli hieman parempaa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, mutta osaamisessa on edelleen puutteita. Lääkehoidon opetuksen ja osaamisen kehittäminen edellyttää kansallista ja kansainvälistä tutkimus‐ ja kehittämisyhteistyötä. Tutkimuksen tulokset tukevat lääkehoidon opetuksen sekä osaamisen tutkimusta ja kehittämistä.

STRESS AND INTERNATIONAL ENTREPRENEURHSIP: The dark side of international entrepreneurship

Entrepreneurship attracts people with high job satisfaction and financial independence. Unfortunately, being deceived by this image, people do not pay attention to side effects of entrepreneurship. This ignorance usually turns into devastating results for entrepreneur’s health and venture performance. Therefore, it is required to seek ways to avoid these situations. The interest of the study lies in understanding of stress influence on international entrepreneurs by considering stress as a negative side effect of international entrepreneurship. To cover the concept of entrepreneurial stress completely, the study was divided into three section presented by following research questions: 1. What are the antecedents of entrepreneurial stress? 2. What are the consequences of entrepreneurial stress? 3. What coping strategies are applied to address entrepreneurial stress? Systematic literature review has been chosen as scientific approach to answer above questions due to the reason that it enables to minimise inconsistencies of both concepts of international entrepreneurship and stress. This method has afforded an opportunity to distinguish such stress causes as role conflict, overload, and ambiguity. Additionally, the study has covered the notion of stress moderators. The author argues that entrepreneurial traits, venture environment, and social support can have influence on degree of stress perception. Further, it has been proven that unaddressed stress could lead to reduction of entrepreneur’s psychological and physiological health. It should be taken into consideration that degree of both job satisfaction and performance would depend on the level of perceived stress. The last part of study emphasises the coping strategies. The author argues that it is important for an international entrepreneur to comprehend his or her and others’ emotions in order to overcome negative consequences of stress. In addition, the author suggests that an international entrepreneur needs to practise job sharing to reduce the amount of work to be completed. Moreover, it is believed that job sharing can help to overcome work-family conflict that prevails among entrepreneurs. The author anticipates that results of study can be beneficial for entrepreneurs who aim to achieve great results.

Development Of Interpersonal Relationships in Global Virtual Teams

This study investigates the development of relationships in same global virtual team working on different projects. The purpose is to explore how do interpersonal relationships develop in terms of characteristics of virtuality and if there is any influence of project lifespan on the development of these relationships. Since relationships are dynamic in nature and are influenced by multiple levels of variables including individual, group and organizational level, therefore characteristics of virtuality have been considered from all these aspects so as to study their influence on development of relationships. In this study, relationships have been studied at two different levels. At first, dyadic relationships between two members of a GVT have been analyzed and thereafter, focus has been on the development of relationships among the team, based on these dyads. Characteristics having influence on development of relationships include trust, physical distance, time zone difference, cultural and language differences, level of formalization in the organization and means of communication used by team members. Level of formalization and means of communication are two characteristics which emerged after empirical study and are found to have direct influence on development of relationships. Remaining characteristics have been identified through literature review. In order to conduct the study, qualitative methodology has been applied. Empirical data has been collected based on a single case study while using semi-structured interviews as data gathering technique. Data analysis has been performed by applying thematic analysis along with the utilization of company documents such as work sheets, minutes of meetings and recordings of conferences. Findings of the study indicate that development of relationships, both at dyadic level and team level, is influenced by different events taking place among different members of GVT. These events have either positive or negative influence on the characteristics of virtuality, which leads to development of the relationships. It has been found that, trust, among all factors plays a greater role in development of these relations. Contrary to the belief that most conflicts arise among members of different cultures, they are equally likely to happen among the members from same culture in GVT environment. Study suggests that relationship development is not a smooth process but it fluctuates based on different events in teams. For further research, teams within large firms shall be studied along these lines. This study is an early attempt towards bringing different characteristics of virtuality together which previously, have been studied individually. It is therefore plausible to conduct similar studies so as to generalize the findings of this study which has provided a starting point.