Korkokäyrän mallintaminen: tarkastelussa Cox-Ingersoll-Ross -malli

Korot ovat erittäin tärkeässä osassa kaikessa taloudellisessa toiminnassa ja tästä syystä niiden kehitystä seurataan mielenkiinnolla. Yksi keino korkojen kehityksen tutkimiseen on rahoitusmarkkinoilla havaittavan korkokäyrän tarkastelu. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella Cox-Ingersoll-Ross-mallin soveltuvuutta korkokäyrän empiriseen mallintamiseen. Tässä tutkielmassa Cox-Ingersoll-Ross-malli estimoidaan pienimmän neliösumman – ja suurimman uskottavuuden –menetelmillä. Tutkimuksen datana käytetään 3 kuukauden euribor-korkojen ja Saksan valtion 3 kuukauden mittaisen joukkolainan päivätason tuottoja kolmelta eri vuoden mittaiselta periodilta. Mallin avulla estimoituja korkokäyriä verrataan samojen periodien lopussa rahoitusmarkkinoilla realisoituneisiin korkokäyriin. Estimoinnin tulosten perusteella Cox-Ingersoll- Ross-malli ei sovi varauksitta korkokäyrän mallintamiseen. Pienimmän neliösumman –menetelmän diagnostisista tarkastuksista käy ilmi, että menetelmä ei ole sopiva mallin estimoimiseen. Suurimman uskottavuuden –estimoinnin avulla estimoidut korkokäyrät eroavat kaikissa paitsi yhdessä tapauksessa melko selvästi realisoituneista korkokäyristä. Tutkielman tuloksissa on selviä yhtymäkohtia aiempien empiristen tutkimusten tuloksiin. Varsinkin mallin odotusarvohakuisuutta (mean reversion) kuvaavan parametrin estimoinnissa ilmenee epävarmuutta, mikä vaikuttaa koko mallin toimintaan. Sama tulos ilmenee myös aiemmista tutkimuksista, osassa jopa kyseenalaistetaan koko ilmiön olemassaolo. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että yhden muuttujan Cox-Ingersoll-Ross-malli ei varauksitta sovellu korkokäyrän empiriseen mallintamiseen. Todennäköisiä syitä tähän ovat mallin tekemät epärealistiset taustaoletukset sekä se, että tarkasteluperiodien aikana Eurooppa kärsi velkakriisistä, mikä kevensi Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa ja alensi korkotasoa. Tämä seikka vaikuttaa eri periodien tulosten vertailukelpoisuuteen. Tutkielman johtopäätöksenä on, että yhden muuttujan mallien sijaan korkokäyrän mallintamisessa tulisi keskittyä 3 muuttujan malleihin. Tällöin jokaiselle korkokäyrän elementille: taso, kulmakerroin ja konveksisuus saataisiin oma muuttujansa. Tämä helpottaisi myös korkokäyrän volatiliteetin mallintamisessa, mikä osoittautuu ongelmalliseksi vain yhtä muuttujaa käytettäessä.

‘Théorie’, ‘hypothèse’, ‘modèle’ et ‘méthode’ dans le domaine de la linguistique: perspectives sémasiologique et onomasiologique

'Theory', 'hypothesis', 'model' and 'method' in linguistics: Semasiological and onomasiological perspectives The subject of this thesis is the use of generic scientific terms, in particular the four terms 'theory', 'hypothesis', 'model' and 'method', in linguistic research articles written in French and in Finnish. The thesis examines the types of scientific constructs to which these terms are applied, and seeks to explain the variation in the use of each term. A second objective of the thesis is to analyze the relationships among these terms, and the factors determining the choices made by writers. With its focus on the authentic use of generic scientific terms, the thesis complements the normative and theoretical descriptions of these terms in Science Studies and offers new information on actual writing practices. This thesis adheres to functional and usage-based linguistics, drawing its theoretical background from cognitive linguistics and from functional approaches to terminology. The research material consisted of 120 research articles (856 569 words), representing different domains of linguistics and written in French or Finnish (60 articles in each language). The articles were extracted from peer-reviewed scientific journals and were published between 2000 and 2010. The use of generic scientific terms in the material has been examined from semasiological and onomasiological perspectives. In the first stage, different usages related to each of the four central terms were analyzed. In the second stage, the analysis was extended to other terms and expressions, such as 'theoretical framework', 'approach' and ‘claim’, which were used to name scientific constructs similar to the four terms analyzed in the first stage. Finally, in order to account for the writer’s choice among the terms, a mixed methods approach was adopted, based on the results of a previously conducted questionnaire concerning the differences between these terms as experienced by linguists themselves. Despite the general ideal that scientific terms should be carefully defined, the study shows that the use of these central terms is not without ambiguity. What is understood by these terms may vary according to different conceptual and stylistic factors as well as epistemic and disciplinary traditions. In addition to their polysemy, the semantic potentials of these terms are in part overlapping. In most cases, the variation in the use of these terms is not likely to cause serious misunderstanding. Rather, it allows the researcher to express a specific conceptualization of the scientific constructs mentioned in the article. The discipline of linguistics, however, would benefit from a more elaborate metatheoretical discussion.