För fredens bevarande : svenska konsulers rapporter från Alger 1730-1830

År 1729 grundades ett svenskt konsulat i den osmanska lydstaten Alger, en av de fyra så kallade Barbareskstaterna. Till de svenska konsulernas uppgifter i Alger hörde bland annat överräckandet av så kallade fredsgåvor, friköpandet av svenska undersåtar som hamnat i algeriskt slaveri och förmedlandet av underrättelser gällande lokala händelser. Konsulerna skrev i sina rapporter till Kommerskollegium om till exempel samhälleliga utvecklingar, skeppstrafik och audienser med dejen, den algeriska härskaren. Dessa rapporter fungerar som källmaterialet för avhandlingen. Syftet med avhandlingen är att belysa de svenska konsulernas verksamhet i Barbareskstaterna, vilket uppfylls genom att tre forskningsfrågor ställs till materialet. För det första studeras konsulernas roll som diplomatiska representanter och fredsmedlare med en förankring i forskning om tidigmodern diplomati och europeiska diplomatiska förhållanden med Osmanska riket och Barbareskstaterna. För det andra undersöks på vilka sätt konsulerna arbetade för att skapa så kallad mänsklig säkerhet för svenska undersåtar, det vill säga hur de agerade för att beskydda svenska sjömäns liv och frihet och vilken roll de spelade i skapandet av ett system för mänsklig säkerhet för Sverige och även för det kollektiva kristna Europa. För det tredje analyseras konsulernas syn på Alger och dess invånare med avstamp i teorier om orientalism med betoning på Ann Thomsons forskningsresultat gällande den samtida europeiska intelligentians syn på Barbareskstaterna som tyranniskt styrda och stagnerade samhällen. Resultaten av undersökningen är att konsulerna spelade en avgörande roll för uppehållandet och bevarandet av Sveriges fred mer Alger i och med att deras fysiska närvaro och erfarenhet av islamiska diplomatiska konventioner gav dem möjligheter till att skapa personliga relationer till regenter och andra högt uppsatta personer. Dessa relationer var även viktigt för att konsulerna skulle kunna skapa mänsklig säkerhet, eftersom konsulernas yrkeskunskap i flera fall var det enda som stod mellan en tillfångatagen svensk besättning och slaveri. Konsulerna rapporterade dessutom om både de övriga europeiska makternas handlande och den algeriska kryssarflottans rörelser och fungerade således som en form av spioner, något som var typiskt för tidigmoderna diplomater. Det gynnade även konsulerna att rapportera på ett dylikt sätt, eftersom framhävandet av deras yrkeskunskap förstärkte deras oumbärlighet i Kommerskollegiums ögon. Ett ytterligare forskningsresultat är att den syn på Barbareskstaterna som framträder ur rapporterna inte skiljer sig märkbart från den samtida europeiska synen: Alger presenteras som ett stagnerat och tyranniskt samhälle som präglas av våld och som endast kan förbättras genom att det intas och kontrolleras av européer.

Suomalaisen metsäluonnon lukutaidon historiaa – Ihmisen ja koivun muuttuva suhde Suomessa 1730-luvulta 1930-luvulle

Tutkimus on perustutkimus suomalaisten metsäluonnon lukutaidosta ja käsityksistä koivusta ja sen käytöstä kahdensadan vuoden ajalta. Valitun ajanjakson sisällä on ollut mahdollista havaita sekä perinteisen maanviljelyajan että teollisen ajan metsäluonnon lukutaidon yhtäläisyydet ja erot. Yhteistä koko jaksolle on ollut huoli metsien riittävyydestä ja oikeasta hoidosta. Eroja on ollut metsänkäyttötavoissa perinteisen luontaistalouden muututtua teollisuuden ajan kulutusyhteiskunnaksi. Tutkimuksen pääkysymykset ovat:1) Miten suomalaisten metsäluonnon lukutaito ja käsitykset koivusta ja sen resursseista ovat muuttuneet 1730-luvulta 1930-luvulle ja 2) mitkä seikat ovat näihin muutoksiin vaikuttaneet? Tutkimuksen esimerkkinä metsäluonnon lukemisesta on suomalaisten suhde koivuun. Tutkimuksessa tarkastellaan ympäristön lukutaidon avulla, miten ihminen ymmärtää ja tulkitsee ympäristöään tässä tutkimuksessa metsäluontoa. Ympäristön lukutaito on kokonaisvaltaista luonnon ymmärtämistä, tulkitsemista ja määrittelemistä huomioiden, elämysten, arvojen, asenteiden ja tiedon avulla. Taidon perustana on paikallisten, alueellisten, yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja historiallisten tekijöiden synnyttämä henkilökohtainen ymmärrys. Sen oppiminen on pitkäaikaisen harjaantumisen tulos, ja se on henkilökohtainen taito, joka vaihtelee eri yksilöillä. Tiedonsiirto sukupolvelta toiselle tapahtuu yhteisön sisäisessä kanssakäymisessä. Ympäristön lukutaito ei ole geneettistä vaan opittua. Tuotanto-olosuhteiden muutokset vaikuttavat metsäluonnon lukemiseen. Kaskiviljelijä näki metsän toisenlaisena kuin teollisuuden tarpeisiin puuta hankkinut ostaja tai puunkaataja. Vallassa olevat mielipidevaikuttajat määrittelevät oman aikansa ympäristöongelmat, he määrittelevät myös kenen syytä ongelmat ovat. Metsien häviäminen on aiheuttanut kautta historian ympäristöongelmia eri puolilla maapalloa. Niihin on suhtauduttu eri aikoina eri tavoin; metsäluontoa on luettu eri kulttuureissa ja eri aikoina eri tavalla. Näin on tapahtunut myös Suomessa. Keskeinen tutkimuksen tulos on kahdensadan vuoden ajalta saatu tieto, miten metsien häviämisen pelko on havaittu ja perusteltu, miten tähän pelkoon on suhtauduttu ja mihin toimenpiteisiin ryhdytty. Suomalaisten metsäluonnon lukemisen historian tunteminen auttaa näkemään menneisyydessä tehdyt virheet ja oikeat teot. Tutkimuksen tuloksia voi soveltaa suunniteltaessa ja kehitettäessä erilaisia ympäristön lukutaidon sovellusmuotoja ja opetusta sekä tulevaisuuden metsänhoidon ympäristötietoisuuden lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä sekä Suomessa että muissa maissa. Sen tuloksien pohjalta on myös hyvä jatkaa suomalaisen metsäluonnon lukemisen historian perustutkimusta kaskikauden ja teollisen ajan murroksesta nykypäivään.

Viron herrnhutilaisuus alkuvaiheessaan

Kauko Pirinen

Nieuwe Paskaert voor een Gedeelte van de Oost Zee ... als mede de Kust van Oost Vinlandt - [Yleiskuva - Overview]

Amsterdam : Johannes van Keulen 1692

Nuova Pianta di Roma : Data in Luce da Giambattista Nolli l’Anno MDCCXLVIII

Tämä yksityiskohtainen Rooman kaupungin kartta on kuuluisa kaupunkihistorian ja -suunnittelun klassikko. Kartan tekijä Nolli (ca. 1692-1756) aloitti työnsä 1736 ja työskenteli 12 vuotta tutkien ja mitaten tarkasti kaupungin rakennukset, tontit, ja rakenteet. Lopputuloksensa syntyi Nuova pianta di Roma, usein vain Pianta grandeksi kutsuttu. Nolli määrittelee kaupungin paikat sen mukaan, ovatko ne julkisia tai puolijulkisia. Kaupungin vanhat ja modernit monumentit, kirkot, teatterit, puutarhat, torit, kadut ja pasaasit, joihin yleisöllä on pääsy, kuvataan valkoisella, yksityiset tilat on sävytetty tumman harmaiksi. Julkisiin rakennuksiin liittyvät arkkitehtuurisuunnitelmat on liitetty niiden oheen. Mukana on myös antiikin arkeologisten tilojen suunnitelmia, kuten Diokletianuksen kylpylät ja Colosseum, joiden kohdalla restauroidut osat on merkitty valkoisella. Kartta siis dokumentoi Rooman kulttuurisen ja taiteellisen tilan 1700-luvulla, aikana jolloin Rooma oli eurooppalaisen intelligentsian Grand Tourien määränpää.

Generic features of eighteenth-century American runaway slave advertisements

Pro-gradu –tutkielmani aiheena ovat 1700-luvun ”karanneet orjat” – sanomalehtiilmoitusten genrelle ominaiset piirteet. Tutkimusaineisto koostuu 190 ilmoituksesta, jotka ovat alkuperäisesti ilmestyneet virginialaisissa, pennsylvanialaisissa ja newyorkilaisissa sanomalehdissä 1730-luvulta 1770-luvulle. Tutkimuksen kohteeksi on rajattu ilmoitukset, joissa yksityishenkilöt ilmoittavat orjan/orjien karanneet ja lupaavat kiinniottajalle palkkion. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, millaisia ovat tyypilliset kielelliset piirteet näissä teksteissä ja millainen on prototyyppinen genren edustaja. Genreteorian lisäksi teoriaosuudessa käsittelen jonkin verran 1700- luvun englannin kielen yleisiä piirteitä sekä orjuuden ja sanomalehtien syntyhistoriaa Amerikassa taustoittaakseni tutkimusta. Analyysissa hyödynnän mm. Swalesin ja Bhatian käyttämää käsitettä siirroista (moves). Tutkin ilmoituksien tyypillistä rakennetta jakamalla ne yhdeksään siirtoon, joilla kaikilla on oma tehtävänsä ilmoituksessa. Jotkut siirrot, kuten karkulaisen kuvailu ja palkkion lupaaminen, esiintyvät kaikissa ilmoituksissa, kun taas toiset siirrot ovat läsnä harvemmin. Muita tälle genrelle tyypillisiä ominaisuuksia ovat esim. ilmoituksissa toistuvat kiinteät fraasit ja tietyt sanastolliset erikoisuudet. Lisäksi tutkin ilmoituksissa käytettäviä tapoja viitata asiaan liittyviin henkilöihin, sekä erilaisia toimia, joita ilmoitusten jättäjät ilmoituksien avulla suorittavat. Genressä on havaittavissa pieniä reilun neljänkymmenen vuoden kuluessa tapahtuneita muutoksia, mutta myös eroavaisuuksia eri siirtokuntien ilmoitusten välillä. Yleisesti voidaan todeta, että vaikka ”karanneet orjat” –ilmoitukset voivat vaihdella rakenteeltaan ja sanavalinnoiltaan, suuri osa ilmoituksista seuraa kuitenkin melko prototyyppistä muottia.

De dolo Gibeonitarum

Invocatio: [hepreaa].

Perì tês apografês prótes hegemoneúontos tês Syrías Kyreníu genoménes [kreikkaa]

Invocatio: Q.F.F.Q.I.

Examen monadum Leibnitianarum quoad elementa corporum

Invocatio: Q.F.F.Q.S.

De variationibus avium quoad ipsarum colorem

Dedicatio: Charles Constantin de Carnali [ransk. pr.].

Disputatio theologica

Osat 1-10 ilmestyneet teoksena: Hasselqvist, Lumen de lumine sparsum, 1697

De Daniele propheta

Invocatio: J.N.S.S.T.