El simbolismo fónico de los verbos expresivos en la novela finlandesa Juoksuhaudantie y su traducción al español

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on suomen äänteellisesti motivoituneiden verbien kääntäminen espanjan kielelle. Tutkielmassa tarkastellaan Kari Hotakaisen (2006) Juoksuhaudantie-romaanissa esiintyviä deskriptiivisiä ja onomatopoeettisia verbejä sekä niiden käännösvastineita Ursula Ojasen ja Rafael García Anguitan (2007) espanjankielelle kääntämässä romaanissa Camino de trincheras. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko suomen ekspressiiviverbien äännesymboliikkaa mahdollista ilmaista espanjan kielellä, saavutetaanko käännöksessä semanttinen ekvivalenssi, millaisia tekniikoita kääntämisessä on sovellettu ja onnistutaanko käännöksessä säilyttämään ekspressiiviverbeille ominainen tyyli. Tutkimuksessa vertaillaan suomen ja espanjan äänteellisesti motivoitunutta sanastoa sekä tutkitaan espanjalle ominaisia tapoja ilmaista ekspressiivisyyttä. Käännösvastineiden analyysissa käytetään sanaluokkavaihdon metodia (Inose: 2009) sekä Snell-Hornbyn (1983) mallia ekspressiiviverbien merkityssisällön kääntämisestä. Aineiston verbit jaetaan semanttisiin luokkiin ja niiden käännösvastineita analysoidaan valittujen tekniikoiden avulla. Vain harvoissa tapauksissa käännöksistä äännesymboliikka on pystytty säilyttämään, mutta verbien merkityssisältö on onnistuttu kääntämään kohdekielelle. Käännöksissä verbiluokka säilyy, ja noin puoleen käännösvastineista on liitetty muiden sanaluokkien rakenteita. Suurin osa käännösvastineista on semanttisesti neutraaleja, onomatopoeettisia käännöksiä on vähän. Kohdetekstissä käytetyt fraseologiset yksiköt ja arvottavat jälkiliitteet antavat käännökselle ekspressiivisen sävyn. Suomessa ekspressiivistä tyyliä ilmaistaan äänteellisesti motivoituneilla sanoilla. Espanjassa ekspressiivisyys ei perustu niinkään äännesymboliikkaan vaan esimerkiksi fraseologisten rakenteiden ja arvottavien jälkiliitteiden käyttöön. Suomen ekspressiivisanojen kääntämisessä tulisi käyttää kohdekielelle ominaisia, tyyliltään samanakaltaisia vastineita.

El uso y los conocimentos del español de menores bilingüe (finés-español) residentes en la región de Helsinki-Vantaa-Espoo

Tutkielman aiheena oli tutkia Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla asuvien suomen- ja espanjankielisten perheiden kielenkäyttöä sekä perheiden lasten espanjan kielen erityispiirteitä. Tutkimuksen kohteena oli viisi pääkaupunkiseudulla asuvaa perhettä, joiden lasten iät vaihtelivat välillä 5 ja 11 vuotta. Haastattelemalla vanhempia yritettiin löytää vastauksia kysymyksiin, minkälaisia virikkeitä lapset ovat saaneet espanjan kielellä sekä, onko lasten espanjan taso kytköksissä näihin virikkeisiin. Lasten espanjaa nauhoitettiin. Nauhoituksia analysoimalla pyrittiin selvittämään, minkälaisia erityispiirteitä lasten espanjan kielen rakenteissa on sekä esiintyykö kielessä suomen ja espanjan sekoitusta. Hypoteesi oli, että suomi vaikuttaisi lasten espanjan kieleen ja että lasten espanjan kielen tason sekä saatujen virikkeiden tason välillä olisi tiivis yhteys. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden lasten ääntämisessä oli selvästi huomattavissa suomen kielen varsin voimakas vaikutus. Lapset saattoivat sekoittaa äänteitä keskenään ja joitain espanjan äänteitä he eivät osanneet tuottaa. Suomen kielen aksentti oli selkeästi kuultavissa kaikkien lasten ääntämisessä. Neljässä perheessä vanhemmat olivat puhuneet lapsille omaa äidinkieltään. Näistä kolmessa perheessä lapsilla voidaan puhua produktiivisesta kaksikielisyydestä: lapset käyttivät aina espanjaa kommunikoidessaan espanjankielisen vanhempansa kanssa. Näiden kolmen perheen lapset puhuvat parhaiten espanjaa eikä heillä ollut ongelmia kommunikaation kanssa. Kahdessa tutkimukseen osallistuneesta perheestä vanhemmat eivät olleet puhuneet systemaattisesti espanjaa lapsille eikä lasten kohdalla voitu puhua kaksikielisyydestä. Vähiten espanjaa puhuvilla lapsilla oli vaikeuksia sanojen sukujen, artikkeleiden ja prepositioiden kanssa. Heidän sanavarastonsa oli pieni, he sekoittivat keskenään eri verbimuotoja ja heidän oli vaikea muodostaa täydellisiä lauseita. Paremmin espanjaa puhuvat lapset eivät tehneet virheitä yksinkertaisissa rakenteissa, mutta heillä esiintyi vääriä sanajärjestyksiä ja ongelmia verbien kanssa. Yhteenvetona on, että kun kahden kielen opettaminen aloitetaan systemaattisesti syntymästä, lapsi omaksuu molempien kielen taidot. On tärkeää tarjota paljon erilaisia virikkeitä ja ärsykkeitä molemmilla kielillä, jotta kielet kehittyvät. Kun vanhemmat puhuvat eri kieliä, heillä on mahdollisuus antaa lapsilleen lahjaksi kahden eri kielen taito.

Le relazioni Italo - Finlandesi nella documentazione del Ministero degli Affari Esteri italiano e nel "Memoriale" di Attilio Tamaro (1929-1935)

My doctoral thesis may be placed within the branch of studies on the history of international relations and it examines the development of Italian-Finnish bilateral relations during the mandate of Attilio Tamaro, the plenipotentiary Minister (1929-1935). The research is based exclusively on Italian sources, on the private documentation of the diplomat and on his “Memoriale”, which have been critically analysed, using theories, such as those on the policies of power, on the soft power and on foreign trade. This research aims to draw attention to the bilateral dynamics, and to bridge the gaps of the specific historiography, paying attention to the relations between the Lapua movement and Italian fascism, and to the role that the Minister Tamaro played. The 1929-1935 period is the most intense one in the bilateral relations, and it expands those already begun in the Twenties, thereby replacing the idea of a poor and backward Italy with that of a modern, strong and orderly country that fascism had been capable of building. The need for Finland to solve its internal problems led to the development of the lappist movement in the first few months of 1930 which, with its anticommunism and anti-parliamentarism, led conservative Finland to look towards the Italian political model with particular fondness. The Italian diplomacy, at least during the Grandi ministry, distinguished itself for its moderate involvement in its connections with lappism. After 1932, with the spread of universal fascism, opposing national-socialism, the relationships between fascism and the lappist movement intensified and led the IKL (Patriotic People’s Movement) into the Italian sphere. Actually, especially after 1933, what was the most effective instrument of Tamaro’s political action was culture: the Italian Readership, the cultural associations, and the use of the cinematic arts and art were the channels for the expansion of a cultural imperialism which abounded in political propaganda. With the War of Ethiopia in 1935, the good Italian-Finnish relationships partly cooled down because Italy appeared to be a dangerous nation for the stability of the security system of Finland. The research results are stimulating: they bring to light the ambitions of great power of monarchist-fascist Italy; they show the importance of the Italian example in inspiring the conservative Finnish right-wing; they allow one to hypothesize that there was at least an indirect influence of the Italian model on the development of Finnish events. The aspiration of our research is to stimulate further studies on diplomatic, military and trade relations between Italy and the Scandinavian countries from 1919 to today.