Le relazioni Italo - Finlandesi nella documentazione del Ministero degli Affari Esteri italiano e nel "Memoriale" di Attilio Tamaro (1929-1935)

My doctoral thesis may be placed within the branch of studies on the history of international relations and it examines the development of Italian-Finnish bilateral relations during the mandate of Attilio Tamaro, the plenipotentiary Minister (1929-1935). The research is based exclusively on Italian sources, on the private documentation of the diplomat and on his “Memoriale”, which have been critically analysed, using theories, such as those on the policies of power, on the soft power and on foreign trade. This research aims to draw attention to the bilateral dynamics, and to bridge the gaps of the specific historiography, paying attention to the relations between the Lapua movement and Italian fascism, and to the role that the Minister Tamaro played. The 1929-1935 period is the most intense one in the bilateral relations, and it expands those already begun in the Twenties, thereby replacing the idea of a poor and backward Italy with that of a modern, strong and orderly country that fascism had been capable of building. The need for Finland to solve its internal problems led to the development of the lappist movement in the first few months of 1930 which, with its anticommunism and anti-parliamentarism, led conservative Finland to look towards the Italian political model with particular fondness. The Italian diplomacy, at least during the Grandi ministry, distinguished itself for its moderate involvement in its connections with lappism. After 1932, with the spread of universal fascism, opposing national-socialism, the relationships between fascism and the lappist movement intensified and led the IKL (Patriotic People’s Movement) into the Italian sphere. Actually, especially after 1933, what was the most effective instrument of Tamaro’s political action was culture: the Italian Readership, the cultural associations, and the use of the cinematic arts and art were the channels for the expansion of a cultural imperialism which abounded in political propaganda. With the War of Ethiopia in 1935, the good Italian-Finnish relationships partly cooled down because Italy appeared to be a dangerous nation for the stability of the security system of Finland. The research results are stimulating: they bring to light the ambitions of great power of monarchist-fascist Italy; they show the importance of the Italian example in inspiring the conservative Finnish right-wing; they allow one to hypothesize that there was at least an indirect influence of the Italian model on the development of Finnish events. The aspiration of our research is to stimulate further studies on diplomatic, military and trade relations between Italy and the Scandinavian countries from 1919 to today.

Italian ja Suomen keskinäiset suhteet Italian ulkoasiainministeriön asiakirjoissa ja Attilio Tamaron muistelmissa (1929-1935) Tohtorinväitöskirja kuuluu kansainvälisten suhteiden historian tutkimuksen piiriin ja tarkastelee Italian ja Suomen välisiä suhteita täysivaltaisen ministerin Attilio Tamaron toimikaudella Suomessa (19291935). Tutkimus perustuu italialaisiin lähteisiin sekä diplomaatin yksityisiin asiakirjoihin ja hänen muistelmiinsa (Memoriale), joita analysoidaan kriittisesti hyödyntämällä valtapolitiikan, pehmeän vallankäytön ja ulkomaankaupan tutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena on nostaa esiin maiden väliset yhteydet ja täyttää niitä koskevaan historiankirjoitukseen jääneet aukot kiinnittämällä erityistä huomiota Lapuan liikkeen ja italialaisen fasismin välisiin suhteisiin ja Tamaron toimintaan. Vuosien 1929 ja 1935 välinen ajanjakso edustaa intensiivisintä vaihetta maiden kahdenkeskisissä suhteissa. Jo 20-luvulla alkanut vaihto laajenee, ja kuva Italiasta köyhänä ja jälkeenjääneenä maana vaihtuu käsitykseen fasismin uudistamasta modernista, vahvasta ja järjestyneestä valtiosta. Suomen tarve ratkaista sisäiset ongelmansa johtaa Lapuan liikkeen syntymiseen alkuvuodesta 1930. Kommunismia ja parlamentarismia vastustava liike saa Suomen valkoiset tarkkailemaan erityisellä mieltymyksellä Italian poliittista mallia. Italian diplomaattisen edustuksen suhteet Lapuan liikkeeseen osoittautuvat maltillisiksi vielä lähettiläs Grandin toimikaudella. Vuoden 1932 jälkeen kansallissosialismin vastapainoksi syntyneen universaalin fasismin kehityttyä suhteet fasismin ja Lapuan liikkeen välillä syvenevät ja johtavat Isänmaallisen kansanliikkeen siirtymiseen Italian vaikutuspiiriin. Varsinkin vuodesta 1933 alkaen kulttuuri muodostuu lähettiläs Tamaron tehokkaimmaksi poliittisen vaikuttamisen välineeksi. Italian kielen lehtoraatti, kulttuuriseurat sekä elokuva ja taide toimivat poliittisen propagandan täyteisen kulttuuri-imperialismin välittäjinä. Vuonna 1935 alkaneen ItalianEtiopian sodan myötä suhteet Italian ja Suomen välillä osittain viilenevät: Italia vaikutti vaaralliselta Suomen turvallisuuspolitiikan vakauden kannalta. Tutkimustulokset ovat innostavia. Ne osoittavat Mussolinin Italian pyrkimykset suurvalta-asemaan ja korostavat Italian esimerkin vaikutusta Suomen konservatiivisen oikeiston innoittajana. Tulokset antavat olettaa Italian mallin vaikuttaneen vähintäänkin epäsuorasti tapahtumien kulkuun Suomessa. Tutkimuksen toivotaan innostavan jatkotutkimukseen Italian ja Skandinavian maiden diplomaattisista, sotilaallisista ja kaupallisista suhteista vuodesta 1919 tähän päivään.