Diffusion of Administrative Innovation: TQM Implementation and Effectiveness in a Global

The main objective of this dissertation is to create new knowledge on an administrative innovation, its adoption, diffusion and finally its effectiveness. In this dissertation the administrative innovation is approached through a widely utilized management philosophy, namely the total quality management (TQM) strategy. TQM operationalizes a self-assessment procedure, which is based on continual improvement principles and measuring the improvements. This dissertation also captures the theme of change management as it analyzes the adoption and diffusion of the administrative innovation. It identifies innovation characteristics as well as organisational and individual factors explaining the adoption and implementation. As a special feature, this study also explores the effectiveness of the innovation based on objective data. For studying the administrative innovation (TQM model), a multinational Case Company provides a versatile ground for a deep, longitudinal analysis. The Case Company started the adoption systematically in the mid 1980s in some of its units. As part of their strategic planning today, the procedure is in use throughout the entire global company. The empirical story begins from the innovation adoption decision that was made in the Case Company over 22 years ago. In order to be able to capture the right atmosphere and backgrounds leading to the adoption decision, key informants from that time were interviewed, since the main target was to clarify the dynamics of how an administrative innovation develops. In addition, archival material was collected and studied, available memos and data relating to the innovation, innovation adoption and later to the implementation contained altogether 20500 pages of documents. A survey was furthermore conducted at the end of 2006 focusing on questions related to the innovation, organization and leadership characteristics and the response rate totalled up to 54%. For measuring the effectiveness of the innovation implementation, the needed longitudinal objective performance data was collected. This data included the profit unit level experience of TQM, the development of the self assessment scores per profit unit and performance data per profit unit measured with profitability, productivity and customer satisfaction. The data covered the years 1995-2006. As a result, the prerequisites for the successful adoption of an administrative innovation were defined, such as the top management involvement, support of the change agents and effective tools for implementation and measurement. The factors with the greatest effect on the depth of the implementation were the timing of the adoption and formalization. The results also indicated that the TQM model does have an effect on the company performance measured with profitability, productivity and customer satisfaction. Consequently this thesis contributes to the present literature (i) by taking into its scope an administrative innovation and focusing on the whole innovation implementation process, from the adoption, through diffusion until its consequences, (ii) because the studied factors with an effect on the innovation adoption and diffusion are multifaceted and grouped into individual, organizational and environmental factors, and a strong emphasis is put on the role of the individual change agents and (iii) by measuring the depth and consistency of the administrative innovation. This deep analysis was possible due to the availability of longitudinal data with triangulation possibilities.

Supporting older people’s independent living at home through social and health care collaboration

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ikäihmisten kotona asumista sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden voimavaroista arjesta selviytymisen näkökulmasta, ja tutkia miten asiakkaiden hoito sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä toteutuu. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, jossa sovellettiin kuvailevaa ja vertailevaa tutkimusasetelmaa. Tutkimusaineisto kerättiin yhden länsisuomalaisen kunnan kotihoidon asiakkailta (≥65 v.) ja heitä hoitavilta ammattihenkilöiltä. Kotihoidon 21 iäkästä asiakasta kuvasivat omia voimavarojaan arjesta selviytymisen näkökulmasta sekä kokemuksiaan hoidon toteutumisesta ammattihenkilöiden yhteistyönä. Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla ja analysoitiin sisällön analyysillä. Lisäksi 25 kotihoidon ammattihenkilöä: 13 kotipalvelun työntekijää, 11 kotisairaanhoitajaa ja lääkäri kuvasivat kokemuksiaan iäkkään asiakkaan hoidon toteutumisesta ammattihenkilöiden yhteistyönä. Aineisto kerättiin fokusryhmähaastattelulla ja analysoitiin sisällön analyysillä. Näiden tulosten sekä aikaisemman kirjallisuuden perusteella laadittiin strukturoitu kyselylomake, jolla analysoitiin ja vertailtiin asiakkaiden ja ammattihenkilöiden näkemyksiä siitä, miten asiakkaiden hoito sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä toteutui. Esitestausten jälkeen kyselylomake lähetettiin 200 kotihoidon asiakkaalle ja 570 heitä hoitavalle kotihoidon työntekijälle: 485 kotipalvelun työntekijälle, 81 kotisairaanhoitajalle ja 4 lääkärille. Kyselyyn vastasi 120 asiakasta (60 %) ja 370 ammattihenkilöä (65 %). Ryhmien välisten erojen tarkastelussa käytettiin ristiintaulukointia, Pearsonin khin neliötestiä ja Fisherin tarkan todennäköisyyden testiä. Iäkkäiden asiakkaiden kuvauksissa voimavarat muodostuivat elämänhallinnan tunteesta ja toimintatahdon säilymisestä. Asiakkaat ammensivat arkeen voimaa harrastuksista ja sosiaalisesta verkostosta, mutta ulkopuolisten asettamat elämisen ehdot, terveydentilan heikkeneminen sekä yksinäisyys asettivat ikäihmisen ja hänen voimavaransa suurten haasteiden eteen. Tulokset osoittivat, että ammattihenkilöiden toiminta oli osittain ristiriidassa ikäihmisten omien odotusten kanssa, eikä se kaikilta osin tukenut asiakkaiden omia voimavaroja. Ammattihenkilöt tekivät hoitoon liittyviä päätöksiä ja toimintoja asiakkaiden puolesta, vaikka asiakkaille itselleen oli tärkeää elämänhallinnan tunne ja toimintatahdon säilyminen. Asiakkaiden voimavarojen tukemista moniammatillisena yhteistyönä vaikeuttivat ammattihenkilöiden vaikeus tunnistaa asiakkaiden omia voimavaroja sekä niitä uhkaavia tekijöitä, tiedon kulun ongelmat, tavoitteeton ja epäyhtenäinen tapa toimia sekä ammattihenkilöiden vastakkain asettuvat näkemyserot ja toimintatavat. Asiakkaiden ja ammattihenkilöiden näkemykset toteutetusta hoidosta erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi (p<0.05). Asiakkaat arvioivat sekä itsenäiseen toimintaan tukemisen että fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen tuen toteutuneen työntekijöitä huonommin. Yhteistyön kehittämishaasteita kotihoidossa ovat asiakkaan oman elämänsä asiantuntijuuden vahvistaminen, toimintakulttuurin muuttaminen asiakaslähtöiseksi tavoitteelliseksi toiminnaksi, ammattihenkilöiden roolien ja vastuun selkiyttäminen sekä tiedon kulun menetelmien kehittäminen. Tutkimus vahvistaa gerontologisen hoitotieteen tietoperustaa ja tuottaa uutta tietoa, jota voidaan soveltaa sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ja johtamisessa

The Finnish Paper Workers' Union at a crossroads: Labor union representativeness in a changing environment, 1980-2008

This thesis consists of four articles and an introductory section. The main research questions in all the articles refer to the changes in the representativeness of the Finnish Paper Workers' Union. Representativeness stands for the entire entity of external, internal, legal and reputational factors that enable the labor union to represent its members and achieve its goals. This concept is based on an extensive reading of quantitative and qualitative industrial relations literature, which includes works based on Marxist labor-capital relations (such as Hyman's industrial relations studies), and more recent union density studies as well as gender- and ethnic diversity-based 'union revitalization' studies. Müller-Jentsch's German studies of industrial relations have been of particular importance as well as Streeck's industrial unionism and technology studies. The concept of representativeness is an attempt to combine the insights of these diverse strands of literature and bring the scientific discussion of labor unions back to the core of a union's function: representing its members. As such, it can be seen as a theoretical innovation. The concept helps to acknowledge both the heterogeneity of the membership and the totality of a labor union organization. The concept of representativeness aims to move beyond notions of 'power'. External representativeness can be expressed through the position of the labor union in the industrial relations system and the economy. Internal representativeness focuses on the aspects of labor unions that relate to the function of the union as an association with members, such as internal democracy. Legal representativeness lies in the formal legal position of the union – its rights and instruments. This includes collective bargaining legislation, co-decision rules and industrial conflict legislation. Reputational representativeness is related to how the union is seen by other actors and the general public, and can be approximated using data on strike activity. All these aspects of representativeness are path-dependent, and show the results of previous struggles over issues. The concept of representativeness goes beyond notions of labor union power and symbolizes an attempt to bring back the focus of industrial relations studies to the union's basic function of representing its members. The first article shows in detail the industrial conflict of the Finnish paper industry in 2005. The intended focus was the issue of gender in the negotiations over a new collective agreement, but the focal point of the industrial conflict was the issue of outsourcing and how this should be organized. Also, the issue of continuous shifts as an issue of working time was very important. The drawn-out conflict can be seen as a struggle over principles, and under pressure the labor union had to concede ground on the aforementioned issues. The article concludes that in this specific conflict, the union represented its' female members to a lesser extent, because the other issues took such priority. Furthermore, because of the substantive concessions. the union lost some of its internal representativeness, and the stubbornness of the union may have even harmed the reputation of the union. This article also includes an early version of the representativeness framework, through which this conflict is analyzed. The second article discusses wage developments, union density and collective bargaining within the context of representativeness. It is shown that the union has been able to secure substantial benefits for its members, regardless of declining employment. Collective agreements have often been based on centralized incomes policies, but the paper sector has not always joined these. Attention is furthermore paid to the changing competition of the General Assembly, with a surprisingly strong position of the Left Alliance still. In an attempt to replicate analysis of union density measures, an analysis of sectoral union density shows that similar factors as in aggregate data influence this measure, though – due to methodological issues – the results may not be robust. On this issue, it can be said that the method of analysis for aggregate union density is not suitable for sectoral union density analysis. The increasingly conflict-ridden industrial relations predicted have not actually materialized. The article concludes by asking whether the aim of ever-increasing wages is a sustainable one in the light of the pressures of globalization, though wage costs are a relatively small part of total costs. The third article discusses the history and use of outsourcing in the Finnish paper industry. It is shown using Hyman's framework of constituencies that over time, the perspective of the union changed from 'members of the Paper Workers' Union' to a more specific view of who is a core member of the union. Within the context of the industrial unionism that the union claims to practice, this is an important change. The article shows that the union more and more caters for a core group, while auxiliary personnel is less important to the union's identity and constituencies, which means that the union's internal representativeness has decreased. Maintenance workers are an exception; the union and employers have developed a rotating system that increases the efficient allocation of these employees. The core reason of the exceptional status of maintenance personnel is their high level of non-transferable skills. In the end it is debatable whether the compromise on outsourcing solves the challenges facing the industry. The fourth article shows diverging discourses within the union with regard to union-employer partnership for competitiveness improvements and instruments of local union representatives. In the collective agreement of 2008, the provision regulating wage effects of significant changes in the organization or content of work was thoroughly changed, though this mainly reflected decisions by the Labor Court on the pre-2008 version of the provision. This change laid bare the deep rift between the Social Democratic and Left Alliance (ex-Communist) factions of the union. The article argues that through the changed legal meaning of the provision, the union was able to transform concession bargaining into a basis for partnership. The internal discontent about this issue is nonetheless substantial and a threat to the unity of the union, both locally and at the union level. On the basis of the results of the articles, other factors influencing representativeness, such as technology and EU law and an overview of the main changes in the Finnish paper industry, it is concluded that, especially in recent years, the Finnish Paper Workers' Union has lost some of its representativeness. In particular, the loss of the efficiency of strikes is noted, the compromise on outsourcing which may have alienated a substantial part of the union's membership, and the change in the collective agreement of 2008 have caused this decline. In the latter case, the internal disunion on that issue shows the constraints of the union's internal democracy. Furthermore, the failure of the union to join the TEAM industrial union (by democratic means), the internal conflicts and a narrow focus on its own sector may also hurt the union in the future, as the paper industry in Finland is going through a structural change. None of these changes in representativeness would have been so drastic without the considerable pressure of globalization - in particular changing markets, changing technology and a loss of domestic investments to foreign investments, which in the end have benefited the corporations more than the Finnish employees of these corporations. Taken together, the union risks becoming socially irrelevant in time, though it will remain formally very strong on the basis of its institutional setting and financial situation.

Transfer of Administrative HR Services to Global Service Center in Poland

Liiketoimintaa tukevien palvelujen etätuotanto edustaa uutta kansainvälistymisen muotoa. Kehittyvien markkinoiden nousu yhdistettynä yritysten arvoketjutoimintojen kansainvälistymiseen on luonut yrityksille kasvavan paineen etsiä parasta sijaintia toiminnoilleen. Monikansalliset yritykset ovat yhä useammin korvanneet paikallisia henkilöstöpalvelujaan siirtymällä globaaliin malliin jaettujen palvelujen tuotannossa. Tämä diplomityö on toteutettu tukeakseen UPM:n henkilöstöhallintoa globaalin palvelukeskuksen perustamisessa Puolaan. Tutkimuksen tavoitteena on laajentaa käsitystä henkilöstöpalvelujen tarjontamallin uudistamiseen johtaneista tekijöistä ja motiiveista. Empiirisen tutkimuksen tärkein tavoite on tukea rekrytoinnin hallinnollisten töiden siirtoa globaaliin palvelukeskukseen palvelun laadun säilyessä vähintään aikaisemmalla tasolla. Tutkimuksen tulokset painottavat strategista näkökulmaa muutokseen. Strategiset syyt UPM:n henkilöstöhallinnon globaalin palvelukeskuksen perustamiselle sisältävät ylikapasiteetin ja päällekkäisten toimintojen vähentämisen eri maissa. Muutos lisää palvelun joustavuutta sekä edesauttaa toiminnan läpinäkyvyyttä, ennustettavuutta ja kustannusten valvontaa. Onnistuneesti toteutetut jaetut palvelut voivat toimia hyvänä lähtökohtana tehokkaiden henkilöstöpalvelujen tuottamiselle.

Johtajan jäljillä – Johtaminen varhaiskasvatuksen hajautetuissa organisaatioissa laadun ja pedagogisen tuen näkökulmasta

Tutkimus sijoittuu varhaiskasvatuksen hajautetun organisaation kontekstiin, mutta tulokset ovat siirrettävissä muihinkin suomalaisiin kasvatus- ja opetustoimen organisaatioihin. Hajautettujen organisaatioiden tutkimus on ollut varhaiskasvatuksen kentällä vielä vähäistä, vaikka organisaatiomallin vaikutukset johtajuuden toteuttamiselle ovat merkittävät. Hajautetulla organisaatiolla varhaiskasvatuksessa tarkoitetaan sitä, että yhden johtajan alaisuudessa on monta eri päiväkotia tai erilaisia päivähoitomuotoja. Tämä organisaatiomalli on yhä enenevässä määrin kasvava suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen hajautettujen organisaatioiden tutkimuksessa on aiemmin tarkasteltu johtajan ja työntekijöiden ja työntekijöiden keskinäisiä ammatillisia suhteita. Tässä tutkimuksessa näkökulma painottuu johtamiseen ja työskentelyyn hajautetuissa organisaatiossa sinänsä sekä myös laadunarviointiin sekä pedagogiikkaan. Viitekehyksenä tutkimuksessa on LMX-teoria (leader-member-exchange, johtajuuden vaihtoteoria), jossa tarkastellaan esimies-alaissuhdetta ja siihen kiinteästi liittyvää luottamuksen käsitettä. Luottamuksen merkitys hajautetuissa organisaatioissa korostuu, koska esimies ei ole fyysisesti päivittäin läsnä työntekijöiden arjessa. Tutkimuksessa tarkastellaan hajautetuissa varhaiskasvatuksen organisaatioissa työskentelyä seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1) Mitkä ovat varhaiskasvatuksen hajautettujen organisaatioiden johtamisen erityispiirteet? 2) Miten eri työntekijäryhmät kokevat hajautetussa organisaatiossa työskentelyn? 3) Millaisia kokemuksia esimiehillä ja työntekijöillä on heidän yksiköissään toteutetusta laadunarvioinnista? 4) Millaiseksi työntekijät ja esimiehet kokevat esimieheltään saadun tuen? Tutkimuksessa oli kolme eri aineistoa. Ensimmäinen aineisto koostui 11 hajautetun organisaation johtajan haastattelusta. Toinen aineisto (n = 223) sisälsi haastateltujen esimiesten lomakevastausten lisäksi heidän alaisuudessaan toimivien työntekijöiden, 10 esimieskoulutukseen osallistuneen johtajan sekä kolmen erillisyksikön työntekijöiden vastaukset. Kolmas aineisto oli kerätty pääkaupunkiseudulta varhaiskasvatuksen johtajilta lomakekyselynä (n = 112). Aineistoa on analysoitu teorialähtöisen ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja tilastollisten analyysien avulla Tulokset osoittavat, että johtajat kokivat hallinnollisten töiden vievän paljon aikaa. Esimiehen kanssa eri työpaikassa työskentelevät työntekijät hahmottivat koko organisaation selkeämmin kuin esimiehen kanssa fyysisesti samassa paikassa työskentelevät. Esimiesten käsitysten mukaan laadunarviointia suoritettiin enemmän kuin mitä työntekijöiden mukaan. Työntekijät kaipasivat esimiehiltään tukea yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, pedagogiseen ohjaukseen, kehittämiseen ja toiminnan resursseihin liittyen. Erillisyksikössä työskentelevät kokivat saavansa enemmän tukea kuin esimiehen kanssa fyysisesti samassa yksikössä työskentelevät työntekijät. Sekä esimieheltä saadun pedagogisen tuen että luottamuksen kokemukset kiinnittävät tämän tutkimuksen tulosten mukaan huomion rakenteiden merkitykseen hajautetuissa organisaatioissa. Arviointiin, pedagogiseen tukeen ja tiedonkulkuun liittyvien rakenteiden huomioiminen helpottaa hajautetussa organisaatiossa johtamista. Edellisten lisäksi johtajan selkeä visio omasta johtamistyöstään ja jaetun johtajuuden hyödyntäminen edesauttavat työn hallinnan kokemuksia.

The Construction of ‘Disciplinary’ Violence Against Children — Social Workers’, Police Officers’ and Parents’ Rationales

This dissertation examines parental disciplinary violence against children in authority records and in the criminal procedure in Finland. The main aim is to analyze disciplinary violence, how it is defined, and how it is constructed as a crime by social workers, the police, and parents. This dissertation consists of four sub-studies and a summary article. In the first sub-study, I examine how disciplinary violence appears in child welfare documents and analyze the decision-making processes and measures taken by the child welfare workers. The second sub-study, utilizing police interview data, examines police officers’ perceptions of disciplinary violence, its criminalization, and its investigation. In addition to this analysis of police officers’ own perceptions, in the third sub-study, I use reports of crime and pre-trial investigation documents to look at what a typical suspicion of disciplinary violence coming to the attention of the police is and examine the decision-making processes of the police. Utilizing authority data, the fourth sub-study analyzes how parents rationalize the use of disciplinary violence to the authorities investigating these suspicions. The research provides findings that are unprecedented in Finland. Firstly, it was shown that social workers’ decision-making processes in suspicions of disciplinary violence follow three pathways of reasoning, with many factors taken into consideration; and in less than one-third of the cases, a request for criminal investigation has been made to the police. Secondly, it was verified that police officers hold different perceptions of disciplinary violence, and these perceptions have multiple effects on the investigation of these cases and the construction of disciplinary violence as a crime. Thirdly, the analysis of the reports of crime and pre-trial investigation documents showed that almost two-thirds of the cases of disciplinary violence had been sent to a prosecutor by the police and, thus, defined as a crime. However, in many cases, acts of disciplinary violence were often seen as ‘educational, petty one-off incidents’ and a possible trial and punishment for the perpetrator were seen as unreasonable. Fourthly, it was found that parents often try to neutralize and rationalize the violence they have used against their children, for example, either by denying the victim, the criminal intent, or the entire act, or relying on the necessity of the forbidden act. The dissertation concludes that disciplinary violence is defined and constructed in authority policies and practices, first and foremost, by the severity of the act, the nature of the act as continuous or singular, the perceived harm caused by the act to a child, and the perceptions of authorities regarding physical punishment of children. The asymmetrical power setting present in disciplinary violence and parents’ legitimized right to raise and discipline their children partly seem to explain why criminal-law processing of these suspicions of violence and understanding these as crimes is difficult. Finally, this research calls for more coherent and consistent authority practices and policies, achieved by educating authorities and increasing awareness on disciplinary violence, questions the need for a concept like ‘disciplinary’ violence, and suggests more emphasis on unambiguous perceptions of a child’s best interest.