Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2016 – 2021

Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelma sisältää tiedot vesien tilasta sekä tarvittavat toimenpiteet pinta- ja pohjavesien tilan parantamiseksi ja ylläpitämiseksi vesienhoitokaudella 2016 – 2021. Pintavesien ekologinen tila on heikko erityisesti peltovaltaisilla valuma-alueilla ja Suomenlahden rannikkovesissä. Jokien tilaa heikentää erityisesti hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen, mutta myös jokien rakentaminen, säännöstely ja patoaminen. Uudenmaan pintavesien kemiallinen tila on arvioitu suurelta osin hyväksi. Hyvää huonompi kemiallinen tila johtuu pääasiassa ym-päristölaatunormin ylittävistä elohopeapitoisuuksista ahvenessa. Uudellamaalla on 21 pohjavesialuetta, jotka on määritelty kemiallisesti huonoon tilaan. Yleisimpiä syitä kemiallisen tilan heikkenemiseen ovat pohjaveden kloridipitoisuus, liuottimet, torjunta-aineet sekä bensiinin lisäaine MTBE. Toimenpideohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden kokonaiskustannukset ovat 372 milj. euroa vuodessa. Tästä 351 milj. euroa on muun lainsäädännön perusteella toteutettavia perus- ja muita perustoimenpiteitä ja 20 milj. euroa vesienhoidon täydentäviä toimen-piteitä. Toimenpiteiden toteutusta edistämään on esitetty lainsäädännöllisiä, taloudellisia, hallinnollisia ja tiedollisia ohjauskeinoja, joille on määritelty toteutusvastuut ja yhteistyötahot.

Promoting Healthy Lifestyles with Personalized, APOE Genotype Based Health Information: The Effects on Psychological-, Health Behavioral and Clinical Factors

There is an increasing demand for individualized, genotype-based health advice. The general population-based dietary recommendations do not always motivate people to change their life-style, and partly following this, cardiovascular diseases (CVD) are a major cause of death in worldwide. Using genotype-based nutrition and health information (e.g. nutrigenetics) in health education is a relatively new approach, although genetic variation is known to cause individual differences in response to dietary factors. Response to changes in dietary fat quality varies, for example, among different APOE genotypes. Research in this field is challenging, because several non-modifiable (genetic, age, sex) and modifiable (e.g. lifestyle, dietary, physical activity) factors together and with interaction affect the risk of life-style related diseases (e.g. CVD). The other challenge is the psychological factors (e.g. anxiety, threat, stress, motivation, attitude), which also have an effect on health behavior. The genotype-based information is always a very sensitive topic, because it can also cause some negative consequences and feelings (e.g. depression, increased anxiety). The aim of this series of studies was firstly to study how individual, genotype-based health information affects an individual’s health form three aspects, and secondly whether this could be one method in the future to prevent lifestyle-related diseases, such as CVD. The first study concentrated on the psychological effects; the focus of the second study was on health behavior effects, and the third study concentrated on clinical effects. In the fourth study of this series, the focus was on all these three aspects and their associations with each other. The genetic risk and health information was the APOE gene and its effects on CVD. To study the effect of APOE genotype-based health information in prevention of CVD, a total of 151 volunteers attended the baseline assessments (T0), of which 122 healthy adults (aged 20 – 67 y) passed the inclusion criteria and started the one-year intervention. The participants (n = 122) were randomized into a control group (n = 61) and an intervention group (n = 61). There were 21 participants in the intervention Ɛ4+ group (including APOE genotypes 3/4 and 4/4) and 40 participants in the intervention Ɛ4- group (including APOE genotypes 2/3 and 3/3). The control group included 61 participants (including APOE genotypes 3/4, 4/4, 2/3, 3/3 and 2/2). The baseline (T0) and follow-up assessments (T1, T2, T3) included detailed measurements of psychological (threat and anxiety experience, stage of change), and behavioral (dietary fat quality, consumption of vegetables, - high fat/sugar foods and –alcohol, physical activity and health and taste attitudes) and clinical factors (total-, LDL- HDL cholesterol, triglycerides, blood pressure, blood glucose (0h and 2h), body mass index, waist circumference and body fat percentage). During the intervention six different communication sessions (lectures on healthy lifestyle and nutrigenomics, health messages by mail, and personal discussion with the doctor) were arranged. The intervention groups (Ɛ4+ and Ɛ4-) received their APOE genotype information and health message at the beginning of the intervention. The control group received their APOE genotype information after the intervention. For the analyses in this dissertation, the results for 106/107 participants were analyzed. In the intervention, there were 16 participants in the high-risk (Ɛ4+) group and 35 in the low-risk (Ɛ4-) group. The control group had 55 participants in studies III-IV and 56 participants in studies I-II. The intervention had both short-term (≤ 6 months) and long-term (12 months) effects on health behavior and clinical factors. The short-term effects were found in dietary fat quality and waist circumference. Dietary fat quality improved more in the Ɛ4+ group than the Ɛ4- and the control groups as the personal, genotype-based health information and waist circumference lowered more in the Ɛ4+ group compared with the control group. Both these changes differed significantly between the Ɛ4+ and control groups (p<0.05). A long-term effect was found in triglyceride values (p<0.05), which lowered more in Ɛ4+ compared with the control group during the intervention. Short-term effects were also found in the threat experience, which increased mostly in the Ɛ4+ group after the genetic feedback (p<0.05), but it decreased after 12 months, although remaining at a higher level compared to the baseline (T0). In addition, Study IV found that changes in the psychological factors (anxiety and threat experience, motivation), health and taste attitudes, and health behaviors (dietary, alcohol consumption, and physical activity) did not directly explain the changes in triglyceride values and waist circumference. However, change caused by a threat experience may have affected the change in triglycerides through total- and HDL cholesterol. In conclusion, this dissertation study has given some indications that individual, genotypebased health information could be one potential option in the future to prevent lifestyle-related diseases in public health care. The results of this study imply that personal genetic information, based on APOE, may have positive effects on dietary fat quality and some cardiovascular risk markers (e.g., improvement in triglyceride values and waist circumference). This study also suggests that psychological factors (e.g. anxiety and threat experience) may not be an obstacle for healthy people to use genotype-based health information to promote healthy lifestyles. However, even in the case of very personal health information, in order to achieve a permanent health behavior change, it is important to include attitudes and other psychological factors (e.g. motivation), as well as intensive repetition and a longer intervention duration. This research will serve as a basis for future studies and its information can be used to develop targeted interventions, including health information based on genotyping that would aim at preventing lifestyle diseases. People’s interest in personalized health advices has increased, while also the costs of genetic screening have decreased. Therefore, generally speaking, it can be assumed that genetic screening as a part of the prevention of lifestyle-related diseases may become more common in the future. In consequence, more research is required about how to make genetic screening a practical tool in public health care, and how to efficiently achieve long-term changes.

Palkkiona on oleva köyhän lapsen kasvoissa kiitollinen loiste, minkä höyryävän kupin ilmestyminen lapsen eteen koulupulpetille tuottaa – Honkajoen Vatajan kansakoulu aterioinnin muistin paikkana 1930–1970-luvuilla

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, tulkita ja selittää mikrohistorian sekä muistitietotutkimuksen keinoin Honkajoen Vatajan kansakoulun ateriointiin liittyviä tietoja, erityisesti vesiongelmia ja ruokailua 1930–1970-luvuilla. Kansakoulujen ilmainen ruokailumahdollisuus sai lainvoiman vuonna 1948, jonka jälkeen koulujen ruoka vähitellen monipuolistui. Ateriointiin liittyy tutkimassani koulussa ravitsemuksen ja veden lisäksi myös oppilaan kokemukset sekä yhteiskunnan toiminta. Oppilaasta kasvatettiin koulussa myös aterioinnin avulla yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Vatajan kansakoulua, toiminnassa 1936–1974, esimerkkinä pitäen tutkin ateriointiin liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia tapahtumia, mutta erityisesti vesiongelmia ja ruokailua. Tutkimusaineistoni on postitse tehty muistitietotutkimuskysely, johon sain vastaukset Vatajan kansakoulun 28 entiseltä oppilaalta vuonna 2012 ja osalta lisää vuonna 2015. Lisäksi käytän Honkajoen kunnan arkistossa olevia Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen säilytettyjä asiakirjoja ja aikalaiskirjallisuutena Satakunnan kouluista tehtyjä historiikkeja tutkimuskirjallisuuden ohella. Arkistotietojen ongelmana oli, että kaikkia koulun asiakirjoja ei Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen tallennettu Honkajoen kunnan arkistoon, joten esimerkiksi kaikkia johtokunnan kokousten päätöksiä ei ole 1950–1970-luvuilta. Käytän tutkimuksessani etnografista ajattelua, jolloin voin tarkastelemalla ja kuvailemalla antaa ymmärrettävän kuvan tutkimukseni tarkoituksesta, ja käytän myös kvalitatiivista sisällönanalyysia. Hyödyntämällä triangulaatiota eli käyttämällä erilaisia aineistonkeräystapoja ja myös käyttämällä useita menetelmiä tutkimusaineiston käsittelyssä paransin tutkimuksen luotettavuutta ja näkökulmia. Veden saaminen Vatajan kansakouluun oli tärkeää, ja kaivoja tehtiin useita, ennen kuin saatiin hyvä vesi koululle. Myös keittäjän toimenkuva muuttui puurojen ja vellien keittäjästä koulun vahtimestariksi, joka huolehti ruoan hankinnan ja valmistuksen ohella koko koulusta. Lasten osallistumista ruoan hankintaan pidettiin kasvatuksellisena keinona, joka kehitti samalla oppilaan sosiaalisuutta ja hyvinvointia. Ruokailussa käytettävät astiat, ruokailupaikka esivalmisteluineen ja ruokailutavat ilmenivät muistitietotutkimuksessa, ja ne liittyivät myös lapsen kasvatukseen. Arkistotietojen mukaan kansakoulun johtokunta huolehti koulusta täysivaltaisesti, vaikka se joutui välillä olemaan maanomistajan ja kunnan välissä hyvän veden saamiseksi koululle. Lisäksi kansakoulun tarkastajat olivat koulutoiminnassa mukana ohjeillaan ja painostamassa päättäjiä kouluolojen parantamiseen. Tavoitteenani on tallentaa oppilaan ateriointiin ja koko ravitsemukseen liittyviä asioita Vatajan kansakoulusta sekä samalla säilyttää oppilaaseen liittyvää kulttuuriperintöä.

Sustainability of protein production by bioreactor processes using wind and solar power as energy sources

Food production account for significant share of global environmental impacts. Impacts are global warming, fresh water use, land use and some non-renewable substance consumption like phosphorous fertilizers. Because of non-sustainable food production, the world is heading to different crises. Both food- and freshwater crises and also land area and phosphorous fertilizer shortages are one of many challenges to overcome in near future. The major protein sources production amounts, their impacts on environment and uses are show in this thesis. In this thesis, a more sustainable than conventional way of biomass production for food use is introduced. These alternative production methods are photobioreactor process and syngas-based bioreactor process. The processes’ energy consumption and major inputs are viewed. Their environmental impacts are estimated. These estimations are the compared to conventional protein production’s impacts. The outcome of the research is that, the alternative methods can be more sustainable solutions for food production than conventional production. However, more research is needed to verify the exact impacts. Photobioreactor is more sustainable process than syngas-based bioreactor process, but it is more location depended and uses more land area than syngas-based process. In addition, the technology behind syngas-based application is still developing and it can be more efficient in the future.