Prikaatien käyttö kesän 1944 taisteluissa

Tutkimuksessa selvitetään viiden jalkaväkiprikaatin perustaminen jatkosodan aikana sekä niiden taistelut kesällä 1944. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva ja vertaileva kirjallisuus- sekä arkistotutkimus. Sen tarkoituksena on selvittää miten prikaateja käytettiin kesällä 1944. Tutkimuksen näkökulma on yhtymän toiminnan tarkastelu. Pääpaino on asetettu jalkaväkijoukkojen toiminnalle. Jo talvisodassa perustettiin prikaateja, mutta niiden kokoonpanot olivat tehtäväkohtaisia ja niiden tärkein tehtävä oli suojata kenttäarmeijan ryhmittyminen pääasemaan. Talvisodan prikaati ei ollut sotatoimiyhtymä vaan lähinnä rykmenttiin rinnastettava nopea joukko. Talvisodan kokemusten perusteella alkoi keskustelu divisioonan korvaamisesta maavoimien perusyhtymänä. Divisioona koettiin liian raskaaksi etenkin Laatokan pohjoispuolella. Toisaalta kokemukset prikaateista olivat vähäisiä ja niiden kannatus komentajiston keskuudessa oli vain hajanaista. Tämä johtui osittain sen heikommasta tappionsietokyvystä Kannaksen taisteluja ajatellen. Jatkosodan aikana uudelleenjärjestelyissä syksyllä 1941 aloitettiin divisioonien muuttaminen prikaateiksi, mutta sodan pitkittyessä siitä luovuttiin. Jatkosodan kuluessa perustettiin jalkaväkiprikaateja divisioonien rinnalle itsenäisiksi yhtymiksi. Prikaatille ei sodan aikana tehty ohjesääntöä tai opasta ja niinpä prikaatien käyttö oli komentaja- ja tilanneriippuvaista. Prikaatin käyttömahdollisuuksia lisäsi nelijakoisuus ja rykmenttiportaan puuttuminen johtamisen nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi. Uudelleenjärjestelyissä divisioonat olivat supistuneet käsittämään vain kaksi jalkaväkirykmenttiä sekä erillisen pataljoonan. Prikaatien taistelut kesällä 1944 poikkesivat suuresti toisistaan. Tapparista Taipaleenjoelle taistellut 19. Prikaati kävi lähestulkoon asemasotaa, kun taas 21. Prikaati kävi erittäin raskaita korpitaisteluja viivyttäen 250 km ja osallistuen sen jälkeen vielä ryhmä Raappanan vastahyökkäykseen Ilomantsissa. Toisaalla 3. Prikaati joutui suoraan pataljoonittain Kannaksen painopisteen taisteluihin. Viipurin esikaupunkialueelle ryhmittyi 20. Prikaati, joka valmistautui osiltaan taistelemaan myös rakennetulla alueella. Laatokan pohjoispuolella ollut 15. Prikaati viivytti Syväriltä U-asemaan 5. Divisioonalle alistettuna ja joutui jopa maihinnousun torjuntaan. Prikaatien käyttö oli hyvin moninaista. Niitä vastaan hyökännyt vihollinen, erilaiset toimintamaastot sekä ajallisesti ja etäisyyksiltään toisistaan suuresti poikkeavat tehtävät tekevät prikaatien vertailemisen vaikeaksi. Joitain yhtäläisyyksiä tiettyjen prikaatien toiminnasta on löydettävissä, mutta mitään yhtenäistä käyttöperiaatetta tai ajatusta näin erilaisille taisteluvaiheille ei ole. Prikaatit olivat jalkaväkiyhtymiä, joiden oli pystyttävä suoriutumaan kaikista käsketyistä tehtävistään. Tavanomaisen rintamapuolustuksen ja viivytyksen lisäksi jouduttiin torjumaan maihinnousua, varautumaan taistelemaan rakennetulla alueella sekä korpialueella. Vaikka prikaatien kokoonpanoissa olikin eräitä puutteita, ne suoriutuivat niille annetuista tehtävistään pääosin hyvin ja uudenlainen yhtymä osoitti organisaationa sopivuutensa suomalaisiin olosuhteisiin.

Pitkän tähtäyksen suunnittelusta strategiseen suunnitteluun puolustusvoimissa

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ja miksi puolustusvoimissa on siirrytty pitkän tähtäyksen suunnittelusta strategiseen suunnitteluun. Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: - miksi puolustusvoimissa on luovuttu pitkän tähtäyksen suunnittelusta ja otettu käyttöön kehittämisohjelmat? - miksi Pääesikuntaan perustettiin strategisen suunnittelun sektori? - miten strateginen suunnittelu käynnistettiin puolustusvoimissa ja miten tämä on ollut yhteydessä Puolustusministeriön strategisen suunnittelun käynnistämiseen? - millainen on puolustusvoimien strategisen suunnittelun käynnistämisen yhteys julkishallinnon strategisen johtamisen kehityslinjoihin? Keskeisenä tutkimusaineistona olivat strategiaa ja strategista johtamista käsittelevä kirjallisuus ja tutkimukset, puolustusvoimissa tuotetut asiakirjat sekä haastattelut. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa aineistolähtöistä analyysiä. Tutkimuksessa ilmeni, ettei puolustusvoimien pitkän tähtäyksen suunnittelujärjestelmä vastannut 1990-luvun lopulla tapahtuneita turvallisuusympäristön muutoksia. Puolustusvoimien pitkän tähtäyksen suunnitelmat (PTS) painottuivat materiaalihankkeisiin ja taloudellisten resurssien allokointiin. Puolustusvoimien kehittämisohjelmilla pyritään puolustusvoimien kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Pääesikunnan strategisen suunnittelun sektorin perustamisen keskeiset syyt olivat Puolustusneuvoston sihteeristön lakkauttaminen 1.3.2000. Tällöin Pääesikunnan operatiiviseen osastoon perustettu strategisen suunnittelun sektori käytännössä jatkoi Puolustusneuvoston sihteeristön strategisen suunnittelun työtä. Samaan aikaan meneillään olleessa Pääesikunnan ja alaisten laitosten organisointia selvittäneessä PELKO-projektissa selvitettiin myös Pääesikunnan osastojen työnjakoa. Tutkimuksessa varmistui käsitys siitä, että strateginen suunittelu aloitettiin ensin puolustusvoimissa. Tämän jälkeen se omaksuttiin Puolustusministeriössä. Tutkimuksen perusteella puolustusvoimien strategisen suunnittelun käynnistäminen ei ole juurikaan ollut yhteydessä julkishallinnon kehitystrendeihin. Julkishallinnossa käyttöön otettuja johtamismalleja on puolustusvoimille tarjottu lähinnä Puolustusministeriöstä. Näistä tulosjohtaminen on otettu käyttöön puolustusvoimissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena ei ollut määritellä puolustusvoimien strategisen johtamisen käsitettä. Strategisen johtamisen käsite on puolustusvoimissa vielä täsmentämättä. Aineiston keräämisen yhteydessä selvisi, että strategisen johtamisen käsitteen määrittely on meneillään.

Multimedia johtajakoulutuksessa : teoreettinen tarkastelu multimedian käytettävyydestä varusmiesten johtajakoulutuksen opetuksessa

Tutkimuksessa selvitettiin interaktiivisen multimedian käytettävyyttä varusmiesten johtajakoulutuksessa ja kuinka multimedia opetusmateriaalina tukee johtajakoulutuksen keskeisten tavoitteiden saavuttamista. Samalla tutkimuksessa haluttiin jäsentää johtajakoulutuksen teoriataustaa ja multimediaoppimisen kognitiivisia prosesseja. Tutkimuksen kohteena oli johtajakoulutuksessa käytössä oleva Johtajakoulutus -multimediaopetusmateriaali. Tutkimus toteutettiin laadullisena teoreettisena tutkimuksena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat multimedia opetusvälineenä, oppiminen kognitiivisena prosessina sekä konstruktivistinen oppimiskäsitys ja transformatiivinen oppiminen. Oppimisen kognitiivista prosessia tarkasteltiin multimediaoppimisen kognitiivisen teoriaan pohjautuen. Tutkimuksen aineistona olivat aihealueeseen liittyvä kirjallisuus ja aikaisempi tutkimus sekä Johtajakoulutus - multimedia. Multimediaa analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen pääongelmana oli selvittää miten multimedia opetusvälineenä tukee johtajakoulutuksen kasvatustavoitteen ja syväjohtaminen -oppimisohjelman oppimistavoitteiden saavuttamista. Tutkimuksessa ilmeni, että multimedia soveltuu erityisesti itseopiskeluun tarjoamalla riittävästi informaatiota johtajakoulutuksen keskeisimmistä opetussisällöistä. Multimedia opetusmateriaalina antaa monipuolisia mahdollisuuksia tukea lähiopetusta. Kouluttajien opetustyötä ja multimedian tehokasta opetuskäyttöä tukisi multimediaan käyttöön liittyvä pedagoginen käsikirjoitus. Johtajakoulutus -multimedian toteutus vastasi hyvin multimediaoppimisen kognitiivisen teorian periaatteita ja sen monipuolinen sisältö tukee konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaista oppimista. Teoreettisen tarkastelun perusteella multimedia soveltuu hyvin johtajakoulutuksen opetusmateriaaliksi. Jatkotutkimuksella olisi tarpeellista selvittää kouluttajien ja oppijoiden kokemuksia multimedian käytöstä sekä sen avulla saavutettavista oppimistuloksista.

Viron puolustusvoimien ampumaohjesäännön tarkoituksenmukaisuus

Tämän työn tarkoitus oli löytää Viron Puolustusvoimien ampumaohjesäännön yhtäläisyyksiä Kanadan, Suomen ja USA:n ampumaohjesääntöjen kanssa ja löytää ne alueet, joita ei ole huomioitu ja joita jalostamalla pystytään kehittämään Viron Puolustusvoimien ampumaohjesääntöjä ja ampumakoulutusta. Vertailu toisten maiden ampumaohjesääntöjen kanssa avasi paitsi uusia kysymyksiä myös mahdollisuuksia yleistyksiin; sen tutkimiseen, mikä on kansallista ja mikä puolestaan yleisemmillä tekijöillä selittyvää. Katseen siirtäminen pois omasta maasta tai muuten tutusta kohteesta sekä asioiden peilaaminen vertailukelpoisia tapauksia vasten saattaa myös avata silmät uusille kysymyksille. Tässä työssä keskitytetään rynnäkkökivääriin perusampumakoulutukseen ja yritetään selvittää, mitkä ovat ne osa-alueet, joita kehittämällä pystytään nostamaan perusammuntakoulutuksen tasoa. Perusammuntakoulutuksen tason nostaminen antaa sotilaille paremmat edellytykset jatkaa ammunnan jatkokoulutuksessa ja taisteluammunnoissa. Samalla perusampumakoulutuksen tason nosto vähentää jatkokoulutuksen ja lisäresurssien tarvetta. Tutkimuksen pääongelmaksi muodostui: – Mitkä ovat poikkeavaisuudet/samankaltaisuudet eri maiden ampumaohjesääntöissä, ja miten näitä todettuja poikkeavaisuuksia/samankaltaisuuksia pystytään hyödyntämään Viron Puolustusvoimien ampumaohjesäännön kehittämisessä? Tutkimuksen alaongelmiksi muotoutuivat lopulta seuraavat: – Millaista oppimisympäristöä ammunta edustaa, miten ammuntaa on koulutettava, ja miten sotilas parhaiten oppii ampumaan? – Miksi ja miten ampumakoulutus on rakennettu muissa asevoimissa? Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus jossa käytetään aineistolähtöistä sisältöanalyysiä. Tutkielman tutkimusaineistoa ovat olleet eri maiden ampumaohjesäännöt ja koulutusohjeet, sekä ase- ja ampumakoulutuksesta suunnitteluun kertova kirjallisuus. Tutkimuksessa selvisi, että Viron Puolustusvoimien ampumaohjesääntö on rynnäkönkiväärin peruskoulutuksen osalta vertailukelpoinen ja tarkoituksenmukainen, jos sitä verrataan muihin maihin ja pienillä muutoksilla ampumaohjesääntöä pystytään kehittämään edellekin vastamaan tulevia haasteita.

Kranaatinheittimistön kehittämistyö Suomessa toisen maailmansodan jälkeen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kranaatinheittimistön kehitystyötä Suomessa toisen maailmansodan jälkeen kranaatinheittimistön organisaatioiden ja kaluston kannalta. Tutkimuksen päämääränä on selvittää analysoivalla asiakirjatutkimuksella syitä kranaatin-heittimistön kehitystyöhön ja muutoksiin. Tutkimuksessa kartoitetaan heittimistön organi-saatioiden muutokset toisen maailmansodan jälkeen. Kaluston suhteen tutkimuksessa tar-kastellaan teknistä kehitystyötä ja sen tuloksia. Päätutkimusongelmana tutkimuksessa on: Millaisia muutoksia tai kehitysaskelia tapahtui kranaatinheittimistössä toisen maailmansodan jälkeen organisaation ja kaluston kannalta, ja mitkä olivat tärkeimmät syyt niihin? Päätutkimusaineistona ovat julkaistu kirjallisuus sekä julkaisemattomat lähteet, kuten opin-näytetyöt ja tutkimukset. Vähäisempinä lähteinä tutkimuksessa ovat arkistolähteet, lehtiar-tikkelit, oppaat sekä ohjesäännöt, internetlähteet ja henkilöhaastattelut. Tutkimusmenetel-mät perustuvat tämän aineiston tutkimiseen ja analysointiin. Tutkimus osoitti, että suurin yksittäinen kranaatinheittimistön kehitystyöhön vaikuttanut tekijä on ollut puolustusvoimien määrärahat. 1970 – luvulle saakka organisaatioita raken-nettiin vanhentuneet ja huonokuntoisen kaluston pohjalle. Parlamentaarisen puolustuskomi-tean esityksen myötä 1970 – luvulla varoja alettiin suuntaamaan kranaatinheittimistöön. Kalustollisesti suomalaisen perinteisen kranaatinheittimen osalta ei mullistavia kehitysaske-lia ole otettu. Teknisesti hyvä perinteinen heitin on Suomessa yhä kranaatinheittimistön selkäranka. Kuitenkin ulkomaalaiset suuntaukset ovat olleet jo vuosikymmeniä ajoneu-voasenteisen kranaatinheittimen kannalla.

Suojeluskuntatykistö Suomessa

Suojeluskuntatykistö oli osa suojeluskuntajärjestön toimintaa. Suojeluskuntatykistö perustettiin virallisesti vuonna 1919, mutta suojeluskuntalaiset vastasivat kolmen patterin toiminnasta Kannaksella jo vapaussodan jälkeisinä vuosina. Toiminta käynnistyi nopeasti useiden pattereiden perustamisella suojeluskuntien saatua käyttöönsä tykkejä. Kenttätykistöön liittyvää koulutusta annettiin kymmenissä pattereissa ympäri maan. Koulutuksen tuloksista merkittävimpänä voidaan pitää suojeluskuntalaisten järjestämiä onnistuneita kovapanosammuntoja. Tämän tutkimuksen tutkimusongelma on, millainen oli suojeluskuntatykistön merkitys Suomessa vuosina 1918–1933. Tutkimustulokseen päästään selvittämällä ja arvioimalla suojeluskuntatykistön perustamisen syyt, päämäärä sekä toteutunut toiminta. Suojeluskuntatykistön joukot ja niiden tehtävät loivat perustan toiminnalle. Toiminnan perusteella voidaan arvioida suojeluskuntatykistön kyky toimia aselajin tehtävissä ja sitä kautta arvioida sen merkitystä. Tutkimus on teoreettinen asiakirjatutkimus, jonka ensisijaisina lähteinä ovat arkistolähteet, suojeluskuntatykistöstä kirjoitetut artikkelit ja suojeluskuntaan sekä suomalaiseen kenttätykistöön liittyvä kirjallisuus. Tutkimusmenetelmä perustuu aineistolähteiden ja kirjallisuuden tutkimiseen sekä keskinäiseen vertailuun eli tutkimusaineiston sisältöanalyysiin. Suojeluskuntatykistöä on tutkittu niukasti siitä huolimatta, että tuon ajan kenttätykistöstä on kirjoitettu suhteellisen paljon. Suojeluskuntatykistöä on käsitelty hyvin vähän suojeluskuntaa käsittelevässä kirjallisuudessa ja suojeluskunnan lehdissä. Suojeluskuntain yliesikunnan tykistöasioista eri aikoina vastanneet osastot ovat olleet kuitenkin dokumentoinnissaan aktiivisia ja niiden arkistoista on mahdollista selvittää tutkimuksen kannalta olennaiset asiat. Suojeluskuntajärjestö saavutti asemansa vapaussodassa valkoisen osapuolen joukkojen runkona. Järjestön asema vakiintui 1920-luvun kuluessa osaltaan sotilaallista koulutusta antavana toimijana tuolloisen puolustusvoimien rinnalle, osaksi yhteiskuntaa. Kenttätykistön parissa tapahtui suuria kehitysaskelia 1920-luvun alusta eteenpäin. Tutkimustuloksina tuon esiin seuraavat kokonaisuudet: Suojeluskuntatykistö perustettiin suunniteltujen suojeluskuntien sodanajan joukkojen tykistöksi. Toiminta muotoutui yksinkertaisemmaksi, kenttätykistön koulutusta antavaksi kansalaistoiminnaksi. Saavutukset suojeluskuntatykistössä olivat kuitenkin resurssit huomioiden varsin huomattavat ja toiminta pysyi pääosin mukana aselajin kehityksessä. Vuonna 1933 siirryttiin liikekannallepanosuunnitelmiin liittyen aluejärjestelmään ja viimeistään tuolloin oli suojeluskuntatykistön rooli vakiintunut. Talvisotaan perustettiin joitakin joukkoja suojeluskuntatykistön perustalle. Pääasiassa suojeluskuntatykistössä palvelleet olivat tärkeä henkilöstöryhmä suomalaisissa tykistöjoukoissa.

Tilannejohtaminen kriisinhallintaoperaatioissa : johtamisen kokonaisuus tilannejohtamisessa kriisinhallintaoperaatioissa

Tutkimuksen tutkimustehtävänä on ymmärtää ja täsmentää ilmiötä, joka on tilannejohtaminen kriisinhallinnan kontekstissa, sekä ilmiön tieteellistäminen ja sen liitäminen Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisenlaitoksen johtamisen nelikenttään (Aalto 2005). Alakysymykset, joiden kautta johtamisen kokonaisuutta voidaan hahmottaa, ovat: 1. Mikä ero on tilannejohtamisen ja taistelujohtamisen välillä? 2. Vaikuttavatko epäviralliset organisaatiot tilannejohtamisessa? 3. Miten ja mitkä sisäsyntyiset reaktiot vaikuttavat tilannejohtajaan ja johdettaviin? 4. Pystyvätkö syväjohtamisen malli ja Herseyn & Blanchardin tilannejohtamisen malli kuvaamaan ja selvittämään tilannejohtamisen? 5. Mistä tulee normiperusta kriisinhallintaoperaatioissa tilannejohtamista vaativissa tilanteissa?

Järjestäytynyt rajat ylittävä rikollisuus - ilmiö, vastatoimet ja vaikutukset Suomeen

Järjestäytynyt rajat ylittävä rikollisuus on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes kaikkiin uhka-arvioihin yhdeksi varteenotettavimmista tulevaisuuden uhkista. Järjestäytynyt rikollisuus on kansainvälistynyt globalisaation ja teknologisen verkostoitumisen vauhdittama-na. Valtioiden väliset rajat ylittävät rikollisorganisaatiot toimivat tänä päivänä kuten kansain-väliset yritykset. Tämän tutkimuksen päämääränä on avata järjestäytyneen rajat ylittävän rikollisuuden koko-naisuutta tuottamalla vastaus tutkimuksen pääongelmaan: Miten järjestäytynyt rajat ylittävä rikollisuus kykenee vaikuttamaan turvallisuuteemme? Vastaus muodostuu järjestäytyneen rajat ylittävän rikollisuuden ilmiön, vastatoimien ja vaikutuksien tarkasteluista. Aihetta lähes-tytään strategisen tason viranomaisnäkökulmasta. Tutkimus on pääosin kvalitatiivinen, kvan-titatiivinen osuus muodostuu lähinnä tilastoista. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä on kirjallisuus- ja asiakirjatutkimus. Tutkimuksessa ilmeni, että järjestäytyneen rajat ylittävän rikollisuuden ilmiö on kasvanut mil-jardien eurojen suuruiseksi varjotaloudeksi, joka vaikuttaa kansalaisten elämään kaikkialla. Sen kansainvälisiä vastatoimia pyritään kehittämään jatkuvasti, mutta järjestelmien ja kulttuu-rien erilaisuus aiheuttaa kitkaa päätöksentekoon. Kitkasta huolimatta rikostorjunta on kehitty-nyt viimeisten vuosien aikana huomattavasti. Järjestäytynyt rajat ylittävä rikollisuus vaikuttaa myös Suomessa muun muassa yhteiskuntaan, lainsäädäntöön ja kansalaisten turvallisuuteen. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että järjestäytynyt rajat ylittävä rikollisuus kykenee vaikutta-maan turvallisuuteemme sen hyvän organisoinnin ja verkostoitumisen, suuren volyymin ja vastatoimien kankeuden vuoksi. Järjestäytynyt rajat ylittävä rikollisuus vaikuttaa turvallisuu-teemme heikentämällä yhteiskuntajärjestelmää, lisäämällä tavanomaista rikollisuutta ja aihe-uttamalla huomattavia terveydellisiä ja taloudellisia seurauksia. Jatkotutkimusta kaivataan erityisesti järjestäytyneen rajat ylittävän rikollisuuden vaikutuksista Suomeen ja Euroopan unioniin.

Sotilaan paikkatiedon siirtäminen tietoverkoissa

Paikkatietojärjestelmän avulla voidaan seurata maastossa olevien sotilaiden sijaintia karttasovellukselta. Paikkatietojärjestelmien käyttäminen lisää tilannetietoisuutta ja palvelusturvallisuutta. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää sotilaan paikkatietojärjestelmän käytettävyyttä Puolustusvoimissa. Tutkimuksessa esitellään paikkatietojärjestelmä sotilastoiminnassa ja yleiset paikantamismenetelmät. Tutkimuksessa selvitetään paikkatietojärjestelmään soveltuvat tietoverkot ja tekniikat. Tutkimuksessa esitellään paikkatietojärjestelmään kehitteillä oleva sanomanvälitysjärjestelmä.

Fyysisen kasvatuksen opetussuunnittelun perusteita aisti-ilmavalvontamiehen toimintakyvyn turvaamiseksi

Tämän tutkielman tavoitteena on antaa perusteita fyysisen kasvatuksen opetussuunnittelulle aistiilmavalvontataistelijan koulutuksessa. Tutkielmassa perehdytään Ilmavoimien Teknillisen Koulun aisti-ilmavalvontalinjan varusmiesten sodanajan tehtävien operatiivisiin vaatimuksiin sekä nykyisen liikunta-koulutuksen tilaan erityisesti erikoiskoulutuskaudella. Tutkielmassa esitellään ehdotuksia varusmiesten fyysisen suorituskyvyn parantamiseksi Ilmavoimien Teknillisessä Koulussa, painopisteenä erikoiskoulutusjakso. Aihe on minulle läheinen, koska olen toiminut aistiilmavalvontamiehistön kouluttajatehtävässä. Liikuntakasvatusupseerin virassa olevana kannan huolta fyysisen kunnon heikentymisestä ja tuon omaa osaamistani fyysiseen kasvatukseen. Tutkimuksen ongelmina ovat: Miten aisti-ilmavalvontamiehen huippukuntoa voitaisiin kehittää opetussuunnitelman keinoin ja mitä vaatimuksia operatiiviset tehtävät asettavat aistiilmavalvontamiehen fyysiselle kunnolle?

Sukupolvenvaihdoksen toteuttaminen henkilöyhtiössä

Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus, jossa pääpaino perustuu kirjallisuus- ja oikeustapaustutkimukseen. Tutkielman tavoitteena on selvittää henkilöyhtiön sukupolvenvaihdoksen toteuttamisen vaihtoehdot sekä henkilöyhtiön yhtiöosuuksien luovutuksena että yhtiömuodon muutoksella, jolloin henkilöyhtiö muutetaan ensin osakeyhtiöksi ja sen jälkeen osakeyhtiö voi jakautua. Perheyrityksen sukupolvenvaihdoksen ja siihen liittyvien veroseuraamusten optimointi edellyttää suunnitelmallista prosessia, missä otetaan huomioon eri toteutusvaihtoehtojen verotuksellinen kohtelu sekä luopujien että jatkajien kannalta. Perheen sisällä tapahtuvat sukupolvenvaihdokset tapahtuvat useimmiten lahjana tai lahjanluonteisena kauppana, jolloin perintö- ja lahjaverotus on tarpeen ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Yritysvarallisuuden arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa sekä sukupolvenvaihdoksen yhteydessä saatavat verohuojennukset ja niiden huomioon ottaminen ovat tärkeitä tekijöitä. Tutkielman case- yrityksessä luopujien ja jatkajien tarpeet huomioiden yhtiömuodon muutos ja jakautuminen voitiin todeta kannattavimmaksi vaihtoehdoksi.

Työura ja parisuhde - erilliset yhdessä? Työn ja muun elämän yhteensovittaminen kahden uran pariskunnilla

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on useimpia ihmisiä koskettava aihe. Suomessa kahden uran pariskunnat, joiden molemmilla puolisoilla on vaativa työura, ovat suhteellisen yleisiä. Tutkimusongelmanani olen tarkastellut, millaista on kahden uran pariskuntien työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Ensimmäinen alatutkimusongelmani käsittelee sitä, millaisia ovat muun elämän – kotitöiden, hoivan ja vapaa-ajan jaot – ja sukupuolen merkitys niille. Toinen alatutkimusongelmani on, miten kahden uran parit sovittavat uriaan yhteen sekä mikä on puolison merkitys ja tuki työuralle. Kolmantena alatutkimusongelmana pohdin, miten työtä ja muuta elämää pidetään yhtäältä erillisinä ja toisaalta yhdistyneinä. Teoreettisessa viitekehyksessä muun elämän jakojen suhteen tärkein on kotitöiden jaon symbolisiin merkityksiin ja lopputuloksen arviointiin kiinnittyvä teoriaperinne. Tärkeä teoreettinen käsite ja menetelmällinen työkalu on ambivalenssi, joka viittaa samanaikaisiin myönteisiin ja kielteisiin tunteisiin, esimerkiksi hoivan antamista kohtaan. Kahden uran yhteensovittamisen tarkastelussa erityisen tärkeä on puolison merkitystä ja tukea työuralle tarkasteleva tutkimus. Työn ja muun elämän erillään pitämistä ja yhteen kietoutumista koskeva kirjallisuus on kolmannen tutkimuskysymyksen kannalta merkityksellisin. Tutkimuksen kohderyhmänä on 10 pariskuntaa, joita on haastateltu yhdessä ja erikseen. Tutkimusaineiston muodostavat siis 20 yksilö- ja 10 parihaastattelua eli yhteensä 30 haastattelua. Haastattelut ovat olleet puolistrukturoituja / teemoiteltuja. Menetelmällinen lähestymistapa tutkimuksessa on ollut konstruktionistinen. Tällä tarkoitetaan, että sosiaalista todellisuutta rakennetaan kielen kautta. Aineistoa on analysoitu ensinnäkin sisällöllisten teemojen kautta diskursiivisen lähiluvun menetelmällä. Toiseksi on analysoitu haastattelutilanteessa syntyvää vuorovaikutusta. Kotitöiden, hoivan ja vapaa-ajan jakojen teemasta aineistosta on tunnistettavissa tasa-arvoistavia ja sukupuolittuneita puhetapoja sekä näiden kahden keskinäisen ristiriidan ja samanaikaisen läsnäolon synnyttämää ambivalenssia. Urien yhteensovittamispuheessa korostuu ristiriidattomuus kotityöpuheeseen verrattuna. Työ ja muu elämä rakentuvat puheessa yhtäältä erillisinä, toisaalta yhdistyneinä. Ansiotyön ensisijaisuus muihin elämänalueisiin nähden korostuu, mutta myös aikaa parisuhteelle priorisoidaan. Tasa-arvoisuus ei puheessa tarkoita välttämättä tasajakoa vaan suhteellisen tasa-arvoista työnjakoa muihin pariskuntiin verrattuna. Sukupuoli toisinaan näyttäytyy, toisinaan piiloutuu puheessa. Naispuolison aktiivisuus pariskunnan sosiaalisten aktiviteettien suhteen korostuu. Työn ja muun elämän tasapaino on yhteydessä puolisoiden väliseen emotionaaliseen siteeseen. Erillisyyden ja yhteisyyden tasapaino puolisoiden välillä limittyy puolisoiden väliseen koheesioon.

Kirjallisuushistorian elävä perinne

Kirjallisuusarvostelu

Unien tutkimuksen varjoissa. Unien sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus unien tutkimuksessa 1900-2000-luvuilla

Käsittelen kulttuuriperinnön tutkimuksen pro gradu- tutkielmassani unien sosiaalista ulottuvuutta. Ihmiset näkevät ja jakavat unia keskenään erilaisissa kulttuurisissa viitekehyksissä, samalla yhteistä sosiaalista todellisuutta jakaen ja edelleen rakentaen. Laadullinen, kirjallisuuteen perustuva, ymmärtävä ja kartoittava pro gradu -tutkielmani käsittelee sitä, miten unien sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus on näkynyt länsimaisessa unien tutkimuksessa 1900-2000 -luvuilla. Tutkielmani aineistona on tieteelliseksi tarkoitettu kotimainen sekä kansainvälinen kirjallisuus ja artikkelit. Tutkimuskohteeni suhde kulttuuriperinnön tutkimukseen on kaksitahoinen: toisaalta tarkastelen tieteellistä toimintaa kulttuuriperintönä ja toisaalta unia perinteenä tuotteen ja prosessin näkökulmasta. Keskeiseksi tutkielmassani nousee myös tutkijan rooli tutkimusprosessissa ja avaan tarkemmin omia lähtökohtiani unien tutkimuksen kentällä. Unien tutkimuksessa on elänyt kaksi perinnettä: unen sisällön tulkintaan keskittyvä perinne ja fysiologinen, unen muotoon keskittyvä perinne. Unen sosiaalinen ulottuvuus sen sijaan on jäänyt tutkimuskohteena varjoon ja sitä on osaltaan lähestynyt antropologinen ja folkloristinen unien tutkimus. Esittelen unien tutkimuksen perinteitä lähtien varhaisista kulttuureista, jolloin unet nähtiin pääsääntöisesti ihmisen ulkopuolisen voiman aiheuttamina. Tällä hetkellä unia tutkitaan ilmiönä monen eri tieteenalan suunnalta. Moniulotteisuuden lisäksi unien tieteellistä tutkimusta haastavat unien subjektiivisuus, kehollisuus ja kokemuksellisuus. Unet houkuttelevat meitä lähestymään niitä myös kokien ja siksi unien tutkimuksen kentällä voidaan havaita sekä teoreettista että menetelmällistä lähestymistapaa. Esittelen muun muassa Ullmanilaisen uniryhmämenetelmän sekä Social Dreaming- menetelmän. Suomalainen unien tutkimuksen perinne liittyy vahvasti folkloristiikkaan, jossa huomion kohteeksi nousevat unien kerronta ja tulkinta. Myös unien kokemista ja jakamista voidaan tarkastella tästä näkökulmasta. Muistitietotutkimuksen yhteydessä unia voidaan luonnehtia eräänlaisena muistitiedon ulottuvuutena, joka tavoitetaan tunteiden välittämänä. Unien tutkimus on täynnä viitteitä kokemuksiin ja ilmiöihin, joita tiede ei toistaiseksi ole kyennyt selittämään, tai on viitannut niiden uskomus- ja elämysluonteeseen. Folkloristisessa tutkimuksessa käytetään näistä ”yliluonnollisista” ilmiöistä nimitystä supranormaali. Unien yhteiskunnallista ulottuvuutta avaan unien sosiologian käsitteellä jonka mukaan unet heijastavat yksilön, kulttuurin ja yhteiskunnan rakenteiden vuoropuhelua. Tarkastelen sitä, miten unien yhteiskunnalliseksi tulkittua sisältöä on tutkittu muun muassa poikkeuksellisten olosuhteiden kuten sotien ja ympäristökatastrofien yhteydessä. Esittelen myös mahdollisuuksia hyödyntää unia yhteiskunnassamme.